Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3

Arvonnan voittaja ja juhannuskuulumisia

Heippa.

Lupailin arvonnan suorittamista 

tähän juhannusviikonlopulle,

joten täältä pesee.

Hoidetaan se ihan ensimmäiseksi alta pois.

Samettiruusu 'Strawberry Blonde'

Elikkäs, tänään on ollut vielä mahdollisuus 

osallistua toissapostauksen 

sukka- ja tiskirättiarvontaan.

Siksi odotinkin näin iltaan asti

ennen arvonnan suorittamista.

Osallistumisia ei ole nyt kuitenkaan enempää tullut,

joten uskallan julistaa arvonnan päättyneeksi.

Siispä arvotaan!

Laitoin arvontapostauksen 

kriteerit täyttävät kommentit

 numerojärjestykseen niin, 

että viimeinen kommentti oli nro 1

 ja ensimmäinen oli nro 31.

Random number generator kertoo 

meille nyt, että voittaja on...

...nro 19 eli nimimerkki Alore!

Onnittelut! 

Laitappa minulle osoitetietoja tulemaan 

tuon yhteydenottolomakkeen kautta,

niin saadaan palkinnot postiin.

:)

Aloren ihanaan *Värkkäystä-blogiin*

kannattaa muuten tutustua,

jos et vielä ole tutustunut.

Sitten hiukan kuulumisia.

Kesäkuu on mennyt tosiaan vahvasti leirielämää viettäen,

ensin 4-7-vuotiaiden kanssa (huh!), ja sitten 

rippikoululaisten kanssa.

Eilen kotiuduin just riparilta,

ja olo on sen mukainen.

Oli oikein kiva leiri, rauhallinen ja seesteinen,

mutta aina siinä menee muutama päivä,

että leirin jälkeen palautuu.

Ja on kyllä nyt pakko sanoa,

että voi näitä nykynuoria!

Osaavat käyttäytyä, mokomat.

Ihan oikeasti.

Ystävällisiä, fiksuja, toiset huomioon ottavia.

Uuden roskapussinkin osaavat teinipojat pyytää,

jos huoneen roskis täyttyy(!).

Kyllä piti miettiä pariin otteeseen,

että mistä ihmeestä tämmösiä nuoria oikein tulee.

Hattua nostan sinne kotikasvatuksen puoleen,

ja toki uskallan myös väittää,

että niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

;)

Jepajee.

Oli kuulkaas ihana tulla kotiin,

kun mies oli pitänyt hyvää huolta 

kesäkukista.

Nuput alkoivat aukeilla just sopivasti 

kotiinpaluuni kunniaksi,

ja etenkin tuo päärynätomaatti näyttää 

pukkaavan satoa ihan hurjasti,

tosi monta terttua ja raakiletta jo.

Alkaa olla aikas vehreä tunnelma parvekkeella!

Tässä on mun tän kesän pelargoniasuosikki,

joka pääsi yllättämään kauneudellaan.

Hän on tulppaanipelargoni 'Red Pandora'.

Se ei tästä kuvasta varmaan välity,

mutta nuo kukkatertut (tai mitä ovatkaan)

ovat aivan valtavia,

samoin kukat itsessään.

Väri on myös aivan hurmaava, sellainen 

tumma lohenpunainen.

En olisi siitä pienestä, vähän raaskusta 

taimesta uskonut, että vielä hullaannun 

just tähän yksilöön.

Uusi Mårbacka-pelargoni 'Drottning Ingrid' 

kukkii myös luotettavasti,

ja talvetuksesta selvinnyt kaima 

alkaa kukkia ihan tuota pikaa.

Nämä ovat nyt siis ne pelakuut, jotka ostin sieltä 

kevätmessuilta Helsingistä.

Mulla oli myös 'Pink Pandora', 

mutta se ei selvinnyt kesään asti,

ja tämä toinen Mårbacka oli vahinko-ostos.

En tarkistanut nimilappua ostohetkellä.

(Se ei kuitenkaan haittaa, koska ei näitä 

kaunokaisia voi liikaa olla.)

Ruusunnuppupelargonit ('Apple Blossom')

voivat myös hyvin,

mutta niistä otan kuvia sitten,

kun nuput ovat kunnolla auenneet.

Kasvit kasvavat,

mutta mitenkäs on neulomusten laita?

No, niitä on valmistunut.

Tässä maistiainen Villapesusiskot-huivista,

ja siitä paidantekeleestä kerrottakoon,

että se on jo pariin kertaan pestykin.

Postauksia on tiedossa lähitulevaisuudessa,

kunhan rakas hovikuvaajani ehtii toteuttamaan 

mun visioita.

Varmaan jokin erillinen kukkapostauskin on luvassa.

Pysykäähän siis kuulolla.

Hyvää, leppoisaa ja siunattua juhannusta 

teille kaikille!

<3

Heinäkuun hehkua

Muutos kevään ensikylvöistä tähän hetkeen on valtava.
Värien hehku, vihreyden runsaus ja ilon määrä,
jota tästä pienestä paratiisista parvekkeellani saan,
on jotain, mitä en oikein osannut kuvitellakaan.

Kun istahdan vanhaan rottinkituoliin kahvikupposen kanssa
näin sadepäivänä, ja kääriydyn vilttiin,
olen onnellinen.

Heinäkuu antaa parastaan.
<3 

Krassien kukat loistavat siellä ja täällä.

Jännityksellä seuraan, mitä kaikkia värejä kukissa

lopulta onkaan.

Tähtisilmät kurkottelevat valoa kohti,

ja kukkia riittää.

Auringonkukista ensimmäiset ovat jo lakastumassa,

mutta nuppujakin on vielä runsaasti.

Mikä ihana ränsistynyt ja silti niin kaunis 

sekamelska!

Orvokit puolestaan ovat lähteneet ihan uuteen

kukoistukseen.

Leikkasin nämä jokunen aika sitten ihan matalaksi,

kun ne alkoivat olla rumia roikkanoita

- ja se kannatti.

Runsas uusi kukinta palkitsee.

Tomaattisato kypsyy vähitellen.

Molempiin lajikkeisiin on tulossa runsaasti tomskuja.

Tässä mulla on kädessä Pink Baby Plum F1 -tomaatin 

seuraavaksi nopeiten kypsyvä terttu...

Aranka on vähän hitaampi, mutta paljon sekin jo lupaa.

Mustasilmäsusanna kiipeilee jo katonrajassa asti,

ja kukkia aukeaa tasaiseen tahtiin.

Tästä en olisi uskonut saavani niin upeaa ja runsasta

köynnöstä kuin mitä se nyt on.

Isot lehdet, huima kasvu ja paljon kukkia.

Onnistuin!

Myös yllätyksiä on mahtunut tämän 

ruukkupuutarhan elämään.

Esimerkiksi tämä keltainen lilja hämmästytti 

minua tänä aamuna.

Minulla kun ei keltaisia pitänyt 

olla näissä korkeissa liljoissa.

Noh, hollantilaisilta kun ostaa irtosipuleita,

niin yllätyksiä saattanee tulla,

etenkin kun messuväki ei aina 

palauta sipuleita oikeisiin paikkoihin.

En kuitenkaan ole harmistunut,

keltaisesta tykkään ja se sopii sekaan oikein hyvin!

Sitä paitsi, yksi niistä matalista keltaisista 

liljoista iti sittenkin!

Aika myöhään se nousi, mutta ehkä se vielä ehtii kukkia.

Ja tässä vielä viimeiset kesäkukkahankinnat:
oranssi daalia ja tummanpunaiset samettikukat.
Nämä näyttävät minusta niin kauniilta yhdessä,
ja väreissä on ripaus syksyä.
Näitä täytyy vaan vähän seurailla, pari vihreää
toukkaa mellasti lehtien kimpussa,
toivottavasti niitä ei ole enempää...
Täytyy yrittää tuo daalia talvettaa sitten jossakin.





Sateista on,
mutta tunnelma on levollinen ja lämmin.





Täällä kelpaa aikaa viettää,
kauneuden keskellä.
Vettä on saanut toki kantaa,
mutta minulle tämä on ollut sen arvoista.

Mikä sinua ilahduttaa puutarhassa,
parvekkeella tai elämässä ylipäätään just nyt?
Mistä tulee hyvä mieli tällä hetkellä?

Ihanaa viikonloppua!
<3 

Kokeileva ruukkupuutarha

Mikäs se tässä möllöttää?

Jep, tomaattipa hyvinkin.

Pink Baby Plum F1

Kävin tässä alkuviikosta pyörähtämässä 

Hilun (Maatiaiskanasen elämää) hoodeilla,

ja hain häneltä pari tomaatintainta,

kuten oli jo aiemmin keväällä sovittu.

Tuo pitkä roikkana on miniluumutomaatti Pink Baby Plum F1,

ja tuossa vieressä oikealla 

on vähän huonosti kuvasta erottuva

coctailtomaatti Aranka.

Pieniä ja makeita molemmat.

Noh, jos nyt ensin edes saan nämä kasvamaan!

On tuolla tuo yksi tomsku jo vähän niin kuin 

lupailevana...

Kaikkee täytyy kokeilla!

Nyt sitten vaan varkaita pois napsimaan,

ja lannoitustakin täytynee pohtia.

Valoa ja lämpöä pitäis olla ihan riittämiin.

Tomaattien juurelle istutin

pari tavallista samettiruusua.

Josko ne pitäisivät osan ei-toivotuista ötököistä loitolla.

Ei täällä kyllä toistaiseksi ole näkynyt 

kuin eksyneitä pörriäisiä, leppiksiä, pieniä hämähäkkejä 

ja muutamia harsosääskiä.

Heh. En suoraan sanottuna tiedä tomaatinkasvatuksesta 

juuri mitään,

mutta jostainhan se on aloitettava.

Kokeilemista ei estä mikään!

Pitäkee peukkuja, että saahaan ees maistiaiset...

Notta tomaatit on.

On myös jotain muuta uutta.

Kävin nimittäin viikonloppuna äiteen kanssa 

Mustilassa (Arboretum Mustila),

ja äiti sponssas mulle muutaman kukan...

 

Aikani pähkäilin, mitähän ihmettä valkkais.

kun oli niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla.

Sitten ihastuin tähän limenvihreään värinokkoseen.

Hetken tosin arvoin tämän ja sellaisen huikean 

oranssin värinokkosen välillä,

mutta vihreän raikkaus voitti tällä kertaa.

Nokkonen oli siis ykkösvalinta,

ja sen kaveriksi mallailimme erilaisia kukkia.

Lopulta tuo hennon vaaleanpunainen pelakuu 

ja pinkihkö (ei oo livenä ihan noin pinkki)

kerrottu miljoonakello valikoituivat asetelmaan,

josta tulikin tosi kaunis.

Tykkään!

On se näköjään niin,

että en pysty pitämään näppejäni irti pelakuista.

Kun annat pikkusormen...

Ja jep. On taas niin hempeää ja vaaleanpunaista,

että hieman huolestuttaa,

mutta nää sopi kaikkein parhaiten nokkosen seuraan,

ja sitä hempeyttä on parvekkeella nyt vaikka

muille jakaa.

Vehreältä ja täydeltä alkaa näyttää,

mutta jotain mahtuu vielä varmasti sekaan.

Ei oo ees ahdasta!

Vaikka mies vähän huokailee siihen malliin 

välillä että laita itte tomaattinarus sinne kattoon...

Noo, ripusti hää ne kumminkin.

Hih. ;)

Lomailu on ollut siis vahvasti kasvipainotteista,

kun en ole voinut neuloakkaan.

(Tunnustan, yritin, ja kaduin seuraavana päivänä,

kun koko kättä särki...)

Venyttelyä, lepoa. Joskus näin.

Ei anneta tauon haitata, se tekee välillä hyvääkin.

Näin muuten ekat kukkivat lupiinit tänään,

kun kävin lenkillä... tai siis köh,

ostamassa ne samettikukat...

Aurinkoa ja iloa tähän viikkoon!

<3