Kesä, heinä, elo

Kesä alkaa olla lopuillaan.

Kesä-, heinä- ja elokuu vain sujahtivat ohitse,

ja syksy kolkuttelee ovella.

Nyt on hyvä hetki vilkaista,

mitä olen ehtinyt kesän aikana tehdä.

Kuukausikollaaseja en kesällä koonnut,

joten nyt saatte kerralla katsauksen koko 

suven saldoon.

Kesäkuu

*Kesäkuun kukankeltaiset*

*Villahukat*

*Pienille varpaille*

Heinäkuu

*Kesäsukat*

*Mansikkasukat*

  

Elokuu

*Pystyraitasukat*

*Keittiön uusi kappa*

*Kaipuu-huivi*

*Tsiisukset*

Oho. Seitsemät sukat,

verhokappa, huivi ja kirjoneulelapaset,

vaikka oli kolme riparia sun muuta välissä.

(Kahdeksannet sukat valmistuivat itse asiassa eilen,

mutta ne tulevat syyskuun väriterapia-haasteeseen,

ja ne ovat kokoa 26.)

Näköjään sitä ehtii kesälläkin.

Mie en osaa olla tekemättä.

:D

Oliko teillä kesällä käsityöt pannassa tai 

muuten somelomaa - vai kävivätkö puikot ja koukut kuumina?

;)

Tsiisukset

Lumi Karmitsan kirjoneulekirja

*Villit vanttuut ja vallattomat villasukat* on ostos,

josta olen ollut tosi iloinen.

Kirja on täynnä toinen toistaan vallattomampia 

villasukka- ja lapasohjeita,

joista haluan päästä kokeilemaan vielä monia.

Viime jouluksi neuloin ystävälleni lahjaksi 

kyseisen kirjan Karmeat joulusukat,

joista voit kurkata blogipostauksen *täältä*.

Nyt pääsi kirjasta puikoille lapasmalli,

johon ihastuin ensi silmäyksellä.

Jessus sentään, millainen lapasmalli.

Näihin lapasiin tiedän monen muunkin hurahtaneen.

Kyllä. Tsiisukset!

Se on lapasmallin nimi.

Ette varmaan ylläty,

että teologina nämä oli ihan pakko saada.

Onhan nää nyt hulvattomat!

;)

Jos eivät nämä lapaset hymyilytä,

niin en tiedä, mikä hymyilyttää.

Minulle ainakin tulee hyvä mieli näistä.

Neuloin 2,5 puikoilla alusta loppuun,

koska omat tassut ovat niin pienet,

että kolmosen puikoilla ois tullu aikas isot.

Nyt tuli sopivat.

Lankana on Novitan Venlaa (vihreä, punainen, harmaa)

ja Hjertegarnin Sock 4:sta (violetti, poistunut väri).

Väriyhdistelmästä tuli itselle tosi mieluinen,

vaikkakin vähän erilainen kuin mitä aluksi oli mielessä.

Erinäisten kokeilujen jälkeen tämä yhdistelmä 

näytti parhaalta,

ja värithän ovat suorastaan liturgiset,

vaikka se ei näissä mulla ihan pääpointti ollutkaan.

Lapasten kärkien kohdalla en osannut 

kuitenkaan päättää,

kumpi variaatio on parempi, 

punaisella vai vihreällä alkava.

Ekaan lapaseen (oikealla) tein kuviota punaisella,

mutta sen tehtyäni alkoi epäilyttää,

ja toiseen tein sitten vihreällä.

Vihreään itse asiassa tykästyinkin enemmän,

mutta en todellakaan jaksanut 

enää purkaa ekan lapasen kärkeä,

joten näistä tuli veikeästi eriparit.

Nyt olenkin sitten valmis viileisiin syksykeleihin!

Oottekos te jo varautuneet syksyn tuloon 

neulemielessä?

:)

Salmiakki-laku-kakkua ja ei niin kivoja yllätyksiä

Meikäläisen aamu alkoi siitä,

kun mies oli lähdössä kalaan ja soitti pihalta:

"Moi. Tota. Meidän autoon on murtauduttu."

(Mitä?!)

"Joo, ei oo mikää vitsi. Kaikki on viety."

Äkkiä sängystä ylös ja vaatetta päälle.

Kuskinpuoleinen etuikkuna paskana, lukkoa ronkittu huolella,

ja about kaikki mitä mukaan sai, oli viety.

Ei muuten mitään arvokasta, 

lähinnä vanhoja CD-levyjä, aurinkolasit, kasa panttipulloja,

ea-laukku yms.

 mutta kun ostin eilen uudet iskarit autoon,

että pääsis vaihtamaan ens viikolla.

Sieltä ne paksista kätevästi lähti jonkun matkaan.

Poliisisedät kävi kattomassa,

ja rikosilmoitus tehtiin jne.

Ikävältä tuntuu! Ei kiva aamuherätys.

Että niin sitä vaan, rauhallisen kerrostaloalueen 

sisäpihalta röyhkeästi yön aikana...

Naapurien autot on niin hienoja ja uusia,

että ei oltu niihin koskettu 

(varmaan varashälyttimien pelossa), 

mutta minun armas vanha koslani kelpasi sitten kohteeksi.

Kyllä ottaa päähän.

Onneksi vakuutus korvaa oven ja muuta,

mutta onhan sitä omavastuuta aina,

että rahaa menee joka tapauksessa. 

:(

Tuli kyllä huonoon saumaan, kun piti just autoremppaa tehdä.

En ois kaivannu sitä yhtään lisää.

Ja jäähän tästä ikävä olo joka tapauksessa.

Onko teille käynyt joskus vastaavaa?

Huokaus. No, eiköhän tästäkin selvitä.

Auttaiskohan vaikka kakun syöminen?

Pyöräytin tämmöisen salmiakki-laku-kakun miehen 

synttärikakuksi.

Pohja: Ihan tavallinen suklaakakkupohja.

Välissä: kermavaahto-maitorahkaseos,

jossa lisäksi vähän lakukastiketta ja turkinpippurirouhetta.

Annetaan olla yön yli sisuksineen jääkaapissa.

Päällä: Lakukastiketta ja reunoilla kermavaahto-maitorahkaseos,

koristeena turkinpippurirouhetta.

Ohje oli jostain vanhasta Pirkka-lehdestä,

isänpäiväkakkuehdotus ollut jonain vuonna.

Minä en (taaskaan) saanut pohjasta niin korkeaa,

että siitä olisi tullut kolmikerroksinen kakku,

mutta hyvä tuli näinkin.

Että semmosta!

Yritetään tässä nyt vähän kahvitella,

vaikka tulikin tuommoinen vastoinkäyminen.

Mukavaa ja toivottavasti parempaa 

viikonlopun alkua teille!

<3

Vuosi väriterapiaa: Oranssi elokuu

Saanen esitellä,

uusi lempparihuivini!

Hmm, odottakaas hetki, asettelen sen paremmin.

Noniin.

Tällä huivilla osallistun Vuosi väriterapiaa -haasteeseen,

jossa olin valinnut elokuun väriksi lempivärini oranssin.

Kyseessä on

Tiina Huhtaniemen suunnittelema Kaipuu-huivi,

jota olen tässä kuukauden päivät neulonut.

Ilmaisen ohjeen voi ladata

*Ravelrysta* tai 

*Lankakauppa TitiTyyn nettisivuilta*.

Miten päädyin juuri tähän huiviin?

Kriteerit huvimallin etsinnässä olivat seuraavat:

- ilmainen ohje, jotta voin sössiä hyvällä omallatunnolla

- tarpeeksi helppo ohje, etten tee edellämainittua

- ohje, johon huivilankani sopisi

- ei liian röyhelö ja pitsinen, vaan minulle sopiva

Kaipuu-huivi täytti nämä kriteerit,

paitsi että silmukkamääristä en ollut aina 

ohjeen kanssa samaa mieltä,

mikä aiheutti muutaman harmaan hiuksen ja soveltamista.

Selvisin kuitenkin loppuun asti.

Ainoa tarkoituksellinen poikkeama ohjeesta oli se,

että jätin nyppyreunan lopusta pois,

ja neuloin vain muutaman kerroksen ainaoikeaa 

ennen päättelyä.

Niin, ja tein huivin yksivärisenä, 
enkä kaksivärisenä.

Neuloin 3,5 pyöröpuikoilla ja 

lankana on Rooster Yarnsin Delightful Lace,

jossa on 80% babyalpakkaa ja 20% silkkiä.

Sopii minunkin herkälle hipiälle.

Huivi on noin 180cm pitkä ja levein kohta on 45cm.

Koostaan huolimatta huivin saa oikein kivasti kaulallekin,

koska se on ohut ja ilmava.

Pituuden ansiosta menee kaulan ympäri moneen kertaan!

Kyllä lämmittää syyspäivinä!

Hih!

Ihan hykertelen.

Ihanan huivin lisäksi on toki myös syytä iloita 

ekasta hääpäivästä...

Rakas toi mulle aivan ihanan kukkakimpun,

(eiks oo kaunis!)

ja kävimme syömässä ulkona.

Ei siis mitään erikoista, 

vaan ihan vaan yhdessäoloa.

Se on parasta!

(Toki värväsin raksun ottamaan nuo huivikuvatkin.

Yksin ois ollu vähän hankalaa.)

Nopeasti vuosi on kyllä mennyt,

ja ne kaikki kuusi, mitkä ollaan yhdessä oltu.

Mutta mikäs tässä on ollessa!

<3

20.8.2016

Päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan elämää eteenpäin.

Ja ah, niin nautin, kun on auringonkukka-aika!

Pelkkää rakkautta.

Mitäs teidän elokuuhun kuuluu?

:)

Ompelua ja onnea

Elokuu on jo kohta puolivälissä.

Mihin ihmeeseen tää aika menee? Huh.

Elokuun oranssi työ Vuosi väriterapiaa -haasteeseen 

on hitaalla mutta varmalla loppusuoralla,

reunapitsiä pukkaa,

mutta tässä välissä tein jotain ihan muuta.

Ompelin nimittäin uuden kapan keittiöön.

Suoraa saumaa hurautin menemään,

sen sentään osaan minäkin.

(Tankokujan jätin tekemättä.

Sen voi ommella sitten jälkkäteen,

jos sellaista joskus tarvitaan.)

Olen pitkään kaivannut keittiöön yksiväristä verhokappaa, 

joka sopisi suurimpaan osaan niistä verhoista, 

joita käytän (samalla seinustalla) olkkarin ikkunassa.

Nyt miul on semmonen!

Tuli nätti ja lähes kaiken kanssa yhteensopiva kappa.

Enää en tuskaile verhojen "levottomuuden kanssa".

Ja kiitos äiti, kun kustansit mulle kankaan...

Vaikka eihän tää oo ku tämmöstä polyesteriä,

ei mitään kallista, mutta tähän tarkoitukseen passelia.

Minusta on kiva, että kappa on laskeutuva ja läpikuultava.

Tulee keveyttä mustan värin vastapainoksi.

Ja ompelin vähän muutakin.

Kun kerran ompelumasiina oli esillä,

kokeilin vihdoin ommella kahvipakettiruukkuja,

joiden ohjeen bongasin joskus kesällä *Eilen tein -blogista*.

Nämä ovat kerta kaikkiaan jämänkankaiset koekappaleet,

jotka eivät ihan ongelmitta syntyneet,

mutta näytänpä nyt kuitenkin!

"Ruukkujen" idea on siis se, 

että näihin voi laittaa vaikka

yrttiruukun tai jonkin muun kasvin ja antaa 

sellaisenaan lahjaksi.

Kahvipaketti pitää vettä, 

joten kastelu onnistuu suoraan.

Minusta idea on ihan loistava, 

ja aion tehdä näitä vielä lisää,

kunhan jostain saan tarpeeksi jämäkkää ja nättiä kangasta.

Se ompeluista. Sain ehkä mitan täyteen taas hetkeksi.

Pitää vähän jäähdytellä ennen seuraavaa yritystä.

:D

Ja nyt muistan kertoa pari juttua!

Voitin kesällä Vanuttunut Villasukka -blogin 

*arvonnasta* ohjeen ihaniin *Meadow fairies -villasukkiin*.

Sellaiset tulette tässä syksyn tai talven aikana siis 

näkemään (mutta eri värisinä kuin ohjeessa),

kunhan saan ne ensin puikoille.

Samaisessa blogissa Marja tarjoili heinäkuussa 

tilaisuutta *Ylläripylläri kirjoneulesukkiin*.

Idea oli se, että kommenteissa sai ehdottaa nimeä ja 

ideaa kirjoneulesukille.

Marja valitsisi niistä sitten inspiroivimman,

ja suunnittelisi ja neuloisi ne mittatilaustyönä ehdottajalle!

Sinne sitten ihan huvikseni naputtelin oman ideani/toiveeni 

auringonkukka-aiheisista kirjoneulesukista,

mallin nimenä Sunflower Dream.

Ja kuinkas kävikään. Tänään huomasin vastauskommentin,

ja lähetin Marjalle sukkamitat.

Nyt sitten vaan jännäilen, 

millaiset sukat Marja suunnittelee.

On siis mitä odottaa! Jee!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3

Raitoja ja raitoja

Pystyraitasukat tuntuivat olevan 

jossain vaiheessa suuri villitys ainakin 

facebookin villasukkaryhmissä.

Minusta ne ovat olleet tosi veikeitä.

Siispä halusin itsekin kokeilla niiden neulomista. 

Pari erilaista kerää Nalle Taikaa tarttui 
mukaan kesän toiselle riparille,
ja siellä aloitin sitten raitasukat,
jotka nyt ovat esillä tässä näin.

Jotain kutkuttavaa tässä väriyhdistelmässä on,

vaikka välillä kävi mielessä,

että onkohan nää nyt sittenkin semmoiset 

mörön oksennuksen väriset.

Ehkä nää kuitenkin on ihan kivat? Onko? Eikö?

Joka tapauksessa neuloin nämä sitkeästi loppuun asti,

ja joku nämä vielä jalkaansa saa.

Ja kyllä, tuo violetti lanka on edelleen sitä samaa,

mitä ostin joskus pari vuotta sitten. 

Hamstrasin sitä alelaarista kolme kerää,

enkä ole vieläkään saanut kulutettua niitä loppuun.

Neuloin kolmosen puikoilla, 14s/puikko.

Koko on 38.

Tein kiilaavennuksetkin taas jalkapohjiin piiloon.

Tuli kivat, vaikka eivät taida ihan identtiset olla,

koska tein ekan sukan kantapään jo monta viikkoa sitten,

enkä tietenkään ollut kirjoittanut ylös,

miten tarkalleen ottaen olin neulonut.

Eroa ei kuitenkaan huomaa, ellei tiedä,

joten pidetään se salaisuutena!

;)

Tuli aika eläväiset sukat!

On pystyraitaa, mutta lankojen luonteen vuoksi 

myös vaakaraidat kummittelevat siellä seassa.

Pystyraitasukkia aion tehdä lisää vastaisuudessakin.
Erilaisilla langoilla saa hauskoja raitoja,
esim. liukuvärjätty + yksivärinen raidoitus ois kiva,
tai raidoittuva + yksivärinen.

Katsotaan, mihin päädyn seuraavien pystyraitojen kohdalla.
Nyt aion kuitenkin selvitä elokuun oranssin reunapitsistä,
ennen kuin hyppään seuraaviin projekteihin.
:)

Ootteko te kokeillu pystyraitasukkia?
Jos ootte, niin millaisilla väriyhdistelmillä?

Viron tunnelmia

Terveisiä Saarenmaalta! 

Koska aikaisempi höpöttelypostaukseni sai myönteistä palautetta, pääsette nyt kurkkaamaan vähän erilaiseen kesäteologin työviikkoon, jonka vietin Saarenmaalla. 

Leiriviikko vierähti Pühassa mukavasti. Püha on pieni kylä lähellä Kuressaaren kaupunkia. Reissu meni hyvin; matkoilla ei ollut ongelmia, lääkärireissuja ei tarvinnut tehdä ja hauskaa oli. Kaikenlaista kyllä sattui ja tapahtui.

Asustimme siis viikon verran parinkymmenen riparilaisen, kuuden isosen ja neljän työntekijän voimin *Jaakobin kirkon* pihapiirissä vanhassa pappilassa ja sen ulkorakennuksissa. Leirijumalanpalveluksia pidimme kyseisessä kirkossa, joka on rakennettu 1200-luvulla, ja osallistuimme siellä myös sunnuntaina paikallisen seurakunnan messuun. 

Pappila

Navetta, johon oli tehty ruokasali ja oleskelutila.

Paikka oli tosi kaunis, ja meri oli lähellä, mutta ei ihan näköpiirissä. Mikään luksusmajoitus ei ollut kyseessä, mistä kertoo ehkä se, että jonkun sänky romahti, kun siihen laski matkalaukun, ja wc-tilojen viemärin tuoksu oli aikamoinen. Lisäksi joillekin, myös vähän itselleni, joidenkin tilojen, kuten kirkon, sisäilma aiheutti erilaisia oireita.

Mutta huonomminkin olisi voinut olla! Ei voi valittaa, koska Virossa valtio tukee seurakuntia valikoivasti, ja tuloja, joilla kirkkoja ja muita tiloja voisi kunnostaa, ei juurikaan ole. Siispä suomalaiset seurakunnat käytännössä tukevat leiritoiminnalla virolaisia seurakuntia.

Virossa käydään ripari 16-vuotiaana, ja sen käy vain pari prosenttia väestöstä. Tämän opin, kun meillä kävi virolaisia riparilaisia ohjaajansa kanssa vierailulla. Virossa ei monikaan kuulu kirkkoon, mikä toki maan historialla selittyy...

Saimme muuten myös "nauttia" uusista virolaisista ystävistä kolmena ekana yönä. Paikallinen nuoriso oli kovin kiinnostunut häiritsemään meidän yöuniamme. Ovien kolistelua, huutelua, pienten kivien heittelyä ikkunoihin. Täytyyhän siitä nyt ottaa ilo irti, kun maalla kerrankin tapahtuu jotain. Ei siis ollut kyse mistään vakavasta.

Siunaa leipämme, ole aina luonamme.

Tässä on meidän ruokarukouksemme tai ruokalaulumme, jota lauloimme ennen lounasta ja päivällistä. Käsittääkseni tämä löytyy myös virolaisesta virsikirjasta.

Ruoka oli ihan hyvää ja sitä sai leirien tapaan riittävästi, mutta kasvissyöjiä tai ruoka-allergioita ei Virossa oikein ymmärretä, joten osa meistä sai jännittää, saako ruoka-aikana kunnon ruokaa vai ei. Onneksi itselläni ei ole rajoituksia ruoan suhteen. Ja kotimatkalla osasin kyllä arvostaa laivan buffet-lounasta! Mutta syödäkseen sai joka tapauksessa aina jotain, ei siellä nyt nälässä oltu, ja kuten leirillä todettiin, olosuhteet paljastivat sellaisia asioita, joita täällä kotona pidetään helposti itsestäänselvyyksinä.

Pühan Jaakobin kirkko

Kaarman kirkko on ihan valtava!
Ja hieman huonokuntoinen,
kattotiilet näyttivät putoavan ihan just,
 ja pieniä koivuja kasvoi kivien rakosista.

Muutoin leirielämä oppitunteineen, ruokailuineen ja kisailuineen oli ihan samanlaista kuin leirimuotoisilla ripareilla nyt yleensä on, mutta kävimme, kuten kunnon turistit, tutustumassa myös lähialueiden nähtävyyksiin. Se oli helppoa, koska bussi ja kuski lähtivät koko viikoksi meidän mukaamme.

Kävimme muun muassa Kuressaaressa, josta itselleni tuli ihan Porvoo-vibat. Vanhoja kauniita rakennuksia, kaunis (kunnostettu) kirkko ja tietynlaista rappioromantiikkaa. (Osa taloista on tosi huonossa kunnossa, mutta puutarhat kukoistivat niin pihalla kuin kiipeillen seiniä pitkin.) Lisäksi torikojuja ja pieniä käsityöpuoteja oli joka paikassa. Kuressaaressa oli helppo liikkua, ja yllätyimme iloisesti, kun valitsemassamme kahvilassa saimme palvelua suomeksi. Ja Kalev'in suklaapuoti oli aika kiva. Ostin sieltä kotiin tuliaisia.

Laurentiusen kirkko Kuressaaressa

Kuressaaressa kävimme tutustumassa myös sen tunnetuimpaan nähtävyyteen, piispanlinnaan, joka näkyy tässä tuolin taustalla. Tuoli oli niin hauska, ettemme voineet nuoriso-ohjaajan kanssa vastustaa siihen kiipeämistä. Sieltä sitten vilkuttelimme riparilaisille iloisesti...

Piispanlinna oli kyllä tosi kiva paikka. Sitä voi ulkoapäin ihastella kaikessa rauhassa, mutta sisäänpääsy itse rakennukseen on maksullinen. Linnasta tuli ihan Suomenlinna-fiilikset, mutta alue oli selkeämpi ja ehkä jotenkin paremmassa kunnossa. Kaunista oli! 

Keräsin linnan pihalta muistoksi pari kiveä. Saarenmaalla pienet kivet ovat ihan meren muovaamia ja pyöreitä. Mie oon matkustellu niin vähän, että kaikki pienet asiat olivat kovin ihmeellisiä. Erilaiset puut ja maastonmuodot, kasvit - ja häiveperhosenkin näin. Kovasti koitin nauttia kaikista pienistä ihmeistä!

Kuressaare-päivä oli kyllä ehkä omasta mielestäni kaikkein hauskin leiripäivistä. Nuorisotyönohjaajan kanssa vuokrasimme samana päivänä meren rannalta myös sellaisen neljän istuttavan (kahden poljettavan) polkuauton omaksi ja riparilaisten iloksi. Sillä oli hyvä ajella uimisen lomassa.

Kuressaare-päivän iltana
vietimme myös pääsiäisaiheista
jumalanpalvelusta illalla,
vähän pääsiäisyön messun tapaan.

Kivoja ja hauskoja muistoja jäi viikosta! En kadu, että vastasin myöntävästi, kun kysyttiin, haluaisinko lähteä Viron riparille. Kokemus oli hyvä, leiriläiset olivat ihania, rohkeita ja aktiivisia osallistumaan, ja yhteishenki oli mainio. Poikkeukselliset olosuhteet hitsaavat ihmisiä yhteen. 

Ainoa ikävä asia leirillä oli se, että ainoa havainto punkeista tehtiin minun jalastani, joten saan nyt pari viikkoa seurailla, ilmeneekö mitään oireita. Saarenmaalla kun noita pirulaisia on ihan liikaa. Hyi! Ei hajuakaan, mistä sen sain, kun välttelin kaikkia mahdollisia heinikoita koko ajan.

Täytyy sanoa, että leiri oli rankempi kuin tavallinen leirikeskus-leiri. Matkustaminen, uudet paikat ja uudet ihmiset (en ehtinyt tavata kunnolla leiriläisiä, isosia ja työntekijöitä ennen leiriä) tekivät leiristä melko kuluttavan. Vaikka oli kivaa, niin jännitys ja fyysinen väsymys olivat erilaista kuin vaikkapa kahdella kesän aiemmalla leirillä. (Toki väsymys on ymmärrettävää myös siksi, että olin ollut jo kahdella leirillä, heh.)

Tunnustan siis, että oli myös aivan ihanaa lähteä kotiin!  

 

Kotiin sain vietäväksi kokemusten ja muistojen lisäksi tällaisen kauniin katajaisen ristin, jollaiset leirin pappi oli ostanut kaikille isosille ja työntekijöille kiitokseksi.

Näitä myytiin Kuressaaressa yhdellä torilla, ja silmäilin näitä itse hetken, mutta en sitten ostanut. Olin tästä päätöksestä iloinen, kun viimeisenä iltana ripustin tämän kaulaani!

Tosi kiva muistaminen. Tuon kukanmuotoisen fidget spinnerin taas ostin laivalta paluumatkalla, koska olen koko kesän haikaillut omaa, ja nyt tuli mieleinen vastaan. Lapsi on terve kun se leikkii, vai kuinka? Ehkä kolme riparia kesässä tekee tehtävänsä...

  

Huh huh. Siinä ne nyt melkein jo ois, kesätyöt taputeltu. Vielä konfirmaatio ja saarna edessä. Sitten on aika pohtia syksyn opiskeluita. Apuuva.

Noh, hetki kerrallaan, mutta sellainen viikko on tässä takana. Vielä tarvitsee pari päivää palautumiseen, ennen kuin tästä ihan täysin toipuu.

Itse en kyllä olisi varmaan uskaltanut vielä 15-vuotiaana tuollaiselle leirille lähteä, mutta nyt oli kyllä kiva kokemus työntekijänä. 

Mitä luulet, olisitko itse ollut innokas lähtemään riparille toiseen maahan? Tai oletko kenties ollut sellaisella riparilla? Mitä ylipäätään tuumailet, onks tää ihan hullun hommaa? 

No on se, mutta ihan parasta. Herran haltuun ja sillees, Matt. 6:25-34.

Mukavaa elokuun alkua kaikille! <3