Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3

Minä ja puutarha - 10 faktaa

Bongasin Maatiaiskanasen elämää -blogista hauskan haasteen, jossa vastataan kymmeneen kysymykseen itsestä ja puutarhasta. Minusta idea oli kiva ja helposti lähestyttävä, joten otan siitä itsekin kopin! Juu-u, tiedän, että minulla ei vielä ole omaa puutarhaa, mutta sehän ei tarkoita, ettenkö olisi puutarhaihminen! ;) Hih. Jos muuten haluat, niin ota siekii koppi tästä haasteesta. Vastauksia on kiva lukea!

1. Ensimmäiset puutarhamuistoni
Äidilläni on ollut puutarha niin kauan kuin muistan, jokaisen kodin yhteydessä. Olen imenyt siis puutarhatietoutta itseeni tavalla tai toisella ihan vauvasta asti. Vahvoja muistoja lapsuudesta ovat vasta leikatun nurmikon tuoksu, omat omenat ja herukat, sekä erilaiset kukkapenkit. Muistan elävästi suurien kivien ympärille tehdyt istutukset ja kasveista etenkin päätähuimaavat ritarinkannukset, tuoksuvan juhannusruusun sekä iloisen keltaiset päivänliljat. Lapsuuteni puutarha oli iso. Oli yläpiha, alapiha, ranta laitureineen ja pieni metsikkö, jonka läpi meni polku postilaatikolle ja ulkohuussille.

2. Vahvuuteni puutarhurina
Tutkin ennen kuin hutkin. Otan mieluusti selvää asioista ensin, ennen kuin päätäpahkaa kokeilen. Mietin nytkin, vaikka on vain parveke, että mitkä kasvit siellä viihtyvät, eteläisessä paahteessa. Kuinka kauan mikäkin kukkii, voiko jonkin kasvin saada talvehtimaan jne. Samaa tekisin oman puutarhan kohdalla. Uutta pihaa katselisin ensin yhden kokonaisen kasvukauden tekemättä suuria muutoksia, jotta näkisin, missä on mitäkin, ja miten piha vuoden aikana elää, miten valo tulee mihinkin kohtaan puutarhaa... Juu nou.

3. Haasteeni puutarhurina
Tämä on vaikein kysymys! Kai se kaikkien puutarhurien kohdalla on niin, että välillä on malttamaton, turhautuu, kun ei pääse tekemään jotain tai jotain jää tekemättä. Tai sitten vastaavasti vetkuttelu ikävien hommien kanssa, ne vain lykkääntyvät. Mutta täytyy vastata tähän sitten joskus uudestaan, kun se oma piha on.

4. Unelmieni puutarha
Saanko tehdä listan?
- Mahdollisimman vähän leikattavaa nurmipinta-alaa.
- Korkeintaan pari omenapuuta.
- Useampi herukkapensas, mustaherukat on mun suurinta herkkua.
- Kunnon kokoinen ja kaunis kasvihuone, jossa voi myös oleskella.
- Polkuja ja istuskelupaikkoja.
- Kellari tai muu sopiva tila daalioiden ym. talvetukseen.
- Perennapenkkejä ja ruukkupuutarha.
- Vaahterat ja erikoisemmat kuuset on lähellä sydäntä.
- Kunnon kompostisysteemit!
- Takorautainen kaariportti köynnösruusulle/kärhöille, ja muutenkin tykkään kaikista takorautajutuista valtavasti. Niitä sais olla.
- Ei mitään vesiaiheita, ainakaan isoja. Inhoan niiden putsaamista (kokemusta on).
- Erilaisia pintoja ja muotoja, tykkään ajatuksella sommitelluista kokonaisuuksista. Haaveilin joskus muuten maisemoijan ammatista. :D
- Värejä, värejä, värejä. Minusta puutarha saa hehkua!
- Auringonkukille oma ala. <3

5. Puutarhakirja pöydälläni
Hmm. En omista. Jos tarvitsen, lainaan. Paljon tietoa löytyy myös netistä. Hankin kirjoja sitten, kun se on ajankohtaisempaa.

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani
Auringonkukat, liljat, pelargoniat, krookukset, pionit.

7. Vihannes/kasvis, joka löytyy aina puutarhastani
Salaatti. Kaikki muu fiiliksen mukaan. Tomaatit, porkkanat ja sipulit vois olla se juttu.

8. Paras puutarhavinkkini
Hiljaa hyvä tulee.

9. Lempipuutarhatyökaluni
Harava! Ja kottikärryt sekä kevyt lapio. Rakastan haravoimista. Olen ollut pari kesää hautausmaalla töissä, ja olen asunut pari vuotta vuokralla omakotitalossa, jossa oli isohko piha ja paljon puita. On siis tullut haravoitua jonnii verran. Tykkään siitä tosi paljon, käden jälki näkyy heti. Ja mieluiten nostelen kasat kottikärryyn haravan ja lapion avulla, joten ei tartte kyykkiä turhaan.

10. Mottoni
Nauti hetkestä kerrallaan.

Oma bonuskysymys: Mikä on parasta puutarhassa?

Minusta se on puutarhan vertauskuvallisuus.

Puutarha opettaa paljon, ja antaa paljon.

Ja sitä sietää miettiä, että jos kohtelisi

toisia ihmisiä samoin kuin puutarhaansa,

niin millaista se olisi - parhaimmillaan, pahimmillaan?

Niinpä. Ihmissuhteet vaativat monesti 

samoja asioita kuin puutarhakin. 

Työtä, vastuullisuutta, luottamusta,

 huolenpitoa, rajoja ja rakkautta,

luopumista, sadonkorjuuta...

Ja aina kaikki ei ole omissa käsissä.

Armollinenkin pitää osata olla.

<3

Höyrähdys

No nyt se alkoi,

vaikka kuinka vetkuttelin ja välttelin.

Yritin, että huonekasveihin en koske ennen kuin on

pakko vaihtaa mullat, 

siemenhyllyjen ohitse kävelen laput silmillä,

ja internetistä ja töllöstä varon katsomasta kaikkea

vihreää aineistoa...

Mutta sitten se vaan tuli, höyrähdys!

Se alkoi siitä, että ainoa talvesta 

ikkunalla selvinnyt pelargoniani

 alkoi huudella minulle siihen malliin,

että voisitkos tehdä jotakin...

Äkkiä oli tämän rakkaan Mårbackan 

ja kaikkien huonekasvien mullat vaihdettu,

ja yhden pistokkaankin kyseisestä pelakuusta otin.

Sitten erehdyin katsomaan Yle Femmalla

alkaneen ruotsalaisen Puutarhakausi-sarjan

ensimmäisen jakson,

ja seuraavaksi selailinkin jo netistä,

että oiskos jonkinlaisen kärhön kasvatus 

parvekkeella hyvä idea.

Oishan se. Täytyy vissiin kokeilla,

kun sitä jo viime kesänä pohdin.

Ideoita alkaa tulla kohta ovista ja ikkunoista,

täytyy vissiin ottaa muistiinpanovälineet esiin,

että pysyy ajatustensa perässä!

Lähiviikkoina voisin myös kylvää höyrähdyksen

pahimpaan ensihätään 

mustasilmäsussut esikasvatukseen,

kun viime vuotinen kokemus niiden kasvatuksesta

oli niin huikea onnistuminen.

Katsokaa vaikka tästä *klik*.

Siellä on videonpätkäkin kun klikkaatte 

nuolesta oikealle.

En uskois, ellen ois sitä itse kasvattanut.

Yleensä tuollaisia näkee vain mainoskuvissa.

Syksyllä maalatut ruukut
pääsevät ensi kesäksi käyttöön!

Ja parveke. Oih. Kunpa jo pääsisin sinne puuhailemaan.

Se on niiin mun happy place.

Viime vuoden parvekefiilistelyjä voitte

kurkata vaikka näistä:

*Parvekkeella tapahtuu*

*Enää puuttuvat kukat*

*Juhannuksen kukkaloistoa*

*Heinäkuun hehkua*

*Fiilikset ruukkupuutarhan kesästä*

Minulta minulle.
Ja pala myös sinulle!

Huh huh. Onneksi kuukauden päästä pääsee

jo tositoimiin, se on huhtikuu jo silloin!

Alkaa jo multasormea pahasti vipattamaan.

Onks teillä muilla sama vika,

vai odotatteko vielä keväthöyrähdyksen ensioireita?

Vai onko tämä hullutus edennyt jo pitkällekin?

Ihanaa naisten- ja kaikkien muidenkin päivää,

ja mukavaa viikonloppua!

<3

Syysjuttuja

Monin paikoin on koettu jo ensimmäiset hallat.

Itsekin lauantaiaamuna ikkunasta katselin,

että autojen ikkunat olivat paksussa jäässä.

Tuo aamuinen kuura tuntui tosi hyvältä.

Mie nautin jo pakkasen puraisusta 

ja kuulaudesta.

Äidin sommittelusilmä ei petä.

Lauantai olikin täydellinen syyspäivä.

Aurinko paistoi, välillä vähän pilvistyi.

Oli kuivaa ja raikasta, 

toisin sanoen aivan ihana ilma olla ulkona.

Lähdin äidin kanssa aamupäivällä hakemaan

tarpeita syysasetelmiin,

ja sen jälkeen päivä hurahtikin äidin pihamaalla

syyspuuhailuja tehden.

Teimme syysasetelmat ruukkuihin,

siistimme kukkapenkkejä, leikkasimme ison tatar-puskan

alas ja istutimme kevään kukkasipuleita.

Lisäksi minun liljani pääsivät jatkamaan elämäänsä

kukkapenkkiin.

Minun versio. ;)

Oli aika hauska päivä.

Välillä toki juotiin kaffet ja syötiin jäätelöä

pihatuoleilla!

Nuorimmainen isoveljistänikin sattui samaan aikaan 

paikalle ja pääsi myös työntelemään kottikärryjä.

Meni ihan perheaktiviteetiksi koko homma.

:D

Rakastan koristekaaleja! Kuin rouheita ruusuja!

Tuli tarpeeseen tuollainen puuhailupäivä.

Viikolla kun reissaan Helsingissä, välillä olen yötäkin,

ja luen valtavaa kasaa kirjallisuutta ynnä muuta,

niin käytännön homma tuntuu autuaalliselta!

Kädenjälki ja tulokset näkyvät saman tien.

Vastapainoa pitää olla.

Kun kerran äiskän pihalla pääsin vauhtiin,

niin jatkoin sitten vielä iltamyöhään kotosalla.

Parveke sai syysjärjestyksen.

Valoisa puoli parvekkeesta muuttui istuskelu- 

ja tunnelmointinurkkaukseksi.

Toiselle puolelle siirrettiin kukkahyllykkö 

niin sanotusti talviteloille.

Pyykkitelinekin saa siellä olla vielä

mielellään mahdollisimman kauan,

koska sisällä sen venkslaaminen kylppäriin ja sieltä

pois aina kun käy suihkussa, on aika ärsyttävää.

Voi auringonkukka aukeaisit nyt kunnolla!

Viimeiset kukkaruukut odottavat vielä tyhjennystä

ja pesua, mutta odotan, että pakkaset vievät 

vielä loputkin kukkijat.

Noita riippapelakuita en säilö,

mutta tavalliset pelakuut ovat päässeet jo sisälle

pöytineen päivineen tappelemaan vähäisestä

ikkunatilasta marraskuunkaktusten kanssa.

Pitäkäähän peukkuja, 

että edes yksi näistä säilyy hengissä talven yli!

Kevätkin on siis jo mielessä.

Siksi kukkasipulitkin, tällä kertaa tulppaanit,

pääsivät jo multiin.

Tänä syksynä olen näiden kanssa ajoissa, 

ja ruukutkin ovat asianmukaiset.

En onneksi lannistunut viimeksi pieleen menneestä 

narsissien kasvatuksesta, vaan viisastuin.

;)

Värimaailman pitäisi olla aurinkoinen.

Aurinkoahan sitä keväällä kaipaakin!

Katsotaan, mitä ruukuista sitten lopunperin nousee.

Nyt on kuitenkin vielä syksy, 

ja pian se joulukin jo ovella kolkuttelee.

Muistetaanhan siis nauttia tästä hetkestä!

Mitä kukkasipuleita sinä olet istuttanut 

tai aiot istuttaa?

Entä mikä on sun lempparikukka syysasetelmissa?

Leppoisaa sunnuntaita!

<3

Fiilikset ruukkupuutarhan kesästä

Kesä alkaa olla loppusuoralla,

ehkäpä se on jo kääntynyt syksyyn.

Siispä on aika jo vähän summailla mennyttä 

kesää parvekkeen ja ruukkupuutarhan osalta.

En olekaan nyt hetkeen postaillut aiheesta mitään.

Syynä on se, että vihannespunkit, nuo pienet pirulaiset,

ovat koko loppukesän aiheuttaneet tuhoa parvekkeella.

Niille kelpasivat samettiruusut, mustasilmäsusanna,

parvekemansikka, timjami, tähtisilmät ja daalia, 

ja ehtivätpä ne mustan värinokkosenkin kimppuun.

Lisäksi kirvat ja paahtava kuumuus

auttoivat ihan kiitettävästi.

No, onneksi tuholaiset löysivät tiensä parvekkeelle

vasta loppukesästä.

Mutta totuus on, että puolet ruukuista olen

jo tyhjentänyt ja pessyt.

No, ihan kaikkea ei toki ole menetetty.

Mårbacka-pelargoni on ollut mun suosikkipelakuu.
Tämän toivon saavani talvetettua!

Pelakuut ovat viihtyneet paahteessakin koko kesän,

ja vielä ne jaksavat kukkia aina vaan.

Myös vihreä värinokkonen on ollut aivan upea.

Nyt sekin saa muutaman kukan tehdä,

kun en jaksa enää nyppiä kukkavanoja pois.

Riippapelakuut ovat olleet nättejä,
mutta eivät pääse jatkoon, kun tippuvat terälehdet
saavat hirveän sotkun aikaan...

Satoakin piisaa.

Tomaatteja ja napostelupaprikoita 

olen keräillyt jo pitkään.

Ne ovat parvekkeella viihtyneet hyvin.

Aranka-tomaatteja. Eivät kovin makeita,
mutta sopivat kivasti ruoanlaittoon.

Paprikaa on saanut suihkutella kovasti,

ja ötököitä on saanut olla kyttäämässä jatkuvasti,

mutta ihmeen hyvin se on satoa tehnyt kaikista

vastoinkäymisistä huolimatta.

Nämä paprikat eivät mitenkään erityisen makuisia ole,

aika tavanomaisia sellaisenaan,

mutta ruoanlaitossa olen niitä käyttänyt ja tykännyt.

Aromit tulevat kivasti esiin lämpimässä ruoassa.

Myös tämä sotkuinen kasa, ei kun pensaskönnöskrassi,

 on ilahduttanut kukillaan tosi pitkään,

vaikka välissä oli ihan liian kuumaa ja kuivaa,

ja gammayökkösen toukat rei'ittivät lehtiä tunnollisesti.

 Keltainen miljoonakello puolestaan on ollut 

ihan kesän yllättäjä.

Ensin taimet antoivat odottaa kukintaa tosi kauan,

mutta sitten kun ne aloittivat, ei ole loppua näkynyt.

Nämä eivät myöskään ihmeekseni ole kelvanneet

millekään ötökälle!

Vielä siis kukkia riittää.

Tässä kuitenkin jo pari ajatusta siitä,

 mitä kesästä opin ja mitä jäi mieleen.

Erityisesti minua ilahdutti:

- onnistuminen mustasilmäsussun kasvatuksen kanssa,

siitä tuli yhtä upea kuin millaisia näkee

yleensä vain mainoskuvissa

- pelargonien kestävyys paahtavassa kuumuudessa,

värinokkosten kauneus, tomaatti- ja paprikasato,

liljojen kasvatuksen onnistuminen

- auringonkukat juhannuksena!

Minua harmitti:

- ötökät ja liika kuumuus

Ensi kerralla teen toisin:

- käytän vain ja ainoastaan isoja ruukkuja,

ja hieman vähemmän kuin nyt

- siirrän kukkahyllykön parvekkeen toiselle,

aavistuksen varjoisammalle puolelle

- en hanki kesäkukkia, jotka sotkevat,

esim. petuniat tahmaavat lattiaakin ja riippapelakuut,

lumihiutale ja verbenat tiputtelevat terälehtiä hurjasti

(liljat ja auringonkukatkin vähän sotkevat,

mutta eivät niin pahasti että niistä luopuisin)

- valitsen pensas- tai/ja amppelitomaatteja,

koska en tykkää narujen virittelystä ja haluan,

että ruukun/ruukut saa toiseen kohtaan partsilla

Oletuksena siis, että ensi kesänä vielä asutaan tässä,

sehän ei ole varmaa kun meinaan kuitenkin 

valmistua talven aikana yms...

Mutta saahan sitä suunnitella!

Ja mitäs tässä kuvassa tapahtuu?

Kyllä, olen maalannut ruukkuja.

En tykkää ruskeasta ruukkuvärinä,

joten se saa nyt väistyä ainakin muutamasta ruukusta.

Näistä kerron lisää myöhemmin,

kunhan saan vielä yhden tai pari lisää maalattua,

ja kun tulee syysistutusten ja kukkasipulien aika.

;)

Notta tämmöisiä ajatuksia.

Mitäs siun kasveille kuuluu?

Ja joko odotat syysistutusten tekemistä

ja lyhtyjen virittelyä?

Mukavaa viikkoa!

<3

Ps. Innostus puutarhailuun ei kyllä
yhtään ole hälvennyt kesän aikana, päin vastoin,
joten kukkajuttuja pääsette lukemaan jatkossakin.