Vuosi väriterapiaa: Helakanpunainen heinäkuu

Heippa!

Pitkästä aikaa minulla on teille jotain 

valmista esiteltäväksi.

Valmistunut asia nro 1:

teologian kandidaatin tutkinto.

Sain sellaisen tässä vihdoin pois alta,

ja siitä hyvästä palkitsin itseni näillä 

ruusuilla.

<3

Valmistunut asia nro 2: 

mansikkasukat.

Näiden ohje on Novitan Kesä-lehdessä (2/2017) 

ja *Novitaknitsin sivuilla*.

Nämä taitavat olla tämän kesän hittisukat.

Olen ainakin facebookin villasukkaryhmissä nähnyt

useamman parin

 - tosin sillä valkoisella pohjavärillä.

Näillä sukilla osallistun heinäkuun 

osalta *Vuosi väriterapiaa -haasteeseen*,

jossa olin valinnut heinäkuun väriksi

 helakanpunaisen.

Tuo Novitan punainen Venla-lanka,

jota näissä on käytetty,

on kyllä määritelty väriltään ruusunmarjaksi,

mutta eiköhän se aja asiansa.

Vielä toistaiseksi ei ole jäänyt yhtään 

haastekuukautta välistä!

Tämän kuukauden kanssa sain ekaa kertaa vähän jännittää,

että ehdinkö saada työn valmiiksi,

ennen kuin lähden leirille, 

jolta kotiudun vasta 

elokuun alussa.

Ehdin! Huh.

Aikaisemmat haastetyöni pääset kurkkaamaan *tästä*.

Lankana näissä oli siis mainitsemani Venla,

ja käytin 2,5 puikkoja.

Koko 38-39.

Ohjeesta poiketen jätin isojen mansikoiden väleistä 

pikkumansikat pois,

koska halusin sukkiin rauhallisen ilmeen.

Ja ohjeesta sen verran,

että jos tekisin samat sukat uudestaan,

vaihtaisin pohjan kuvioinnin joksikin muuksi.

En oikein tykännyt siitä.

Lisäksi tekisin kiilakavennukset pohjaan tai

miettisin vähän toisenlaista ratkaisua näissä,

koska nyt kiilakavennukset jäivät 

mielestäni vähän sen näköisiksi, 

ettei niitä ollut mietitty värien osalta loppuun asti.

Mutta kaikesta huolimatta - kivat sukat!

Niin kivat,

että halusin kuvata ne jossain muualla kuin 

kotona, jossa parvekkeelle ei edelleenkään rempan 

vuoksi pääse.

Siispä värväsin rakkaan mieheni valokuvaajaksi,

 ja tallustelimme lähipuistoon.

Siellä saikin kivasti kuvattua.

Vähän housujen takamus kastui,

kun koko päivän oli satanut vettä aiemmin,

ja penkit olivat vielä hieman märkiä.

Oikeastaan sukat piti kuvata ihan jossain muualla,

mutta juurikin se päivän sateisuus pilasi 

ne suunnitelmat kokonaan ja olin vähän 

kärsimätön.

Kuvat piti saada! :D

Ja saatiinhan ne.

Otin omaksi ja teidän iloksi myös muutaman kukkakuvan.

Lähipuistossa kun on niin nätit istutukset.

:)

Seuraava postaus meneekin 

sitten tosiaan elokuun puolelle.

Elokuun haastetyö on jo ihan hyvällä mallilla,

ja pystyraitasukkia on myös luvassa.

Ja muita ideoita on paaaaljon.

Josko sitä syksy muutenkin toisi 

lisää neuleaikaa tullessaan?

Mukavaa heinäkuun loppua!

Nautitaan nyt vielä kesästä!

<3

Suokävelyllä Valkmusan kansallispuistossa

En ole pariin kuukauteen ehtinyt 

käydä geokätköilemässä lainkaan,

mikä on ollut vähän harmillista.

Aina ei vaan ehdi tai jaksa!

Etenkään, jos on leireillä ja siinä välissä kipeänä.

Nyt minulla on kuitenkin parin viikon 

hengähdystauko vapaa- ja lomapäivineen,

joten ehdimme taas kätköilläkin,

ja tänään tämän vapaan alottajaisiksi 

lähdimmekin miehen kanssa kuvankauniiseen 

Valkmusan kansallispuistoon,

joka sijaitsee Haminan ja Pyhtään rajamaastossa.

Oli aivan ihana reissu.

Vaikka Läntisen keitaan lenkki,

jonka kiersimme, ei ole kuin 2,3km pitkä,

niin nautin siitä täysin siemauksin.

Hiljaisuutta, suon kauneutta ja tuoksua.

Sielu lepäsi!

Haimme toki muitakin kätköjä päivän aikana,

mutta tämä Valkmusan lenkki oli päivän pääkohde,

ja tosi onnistunut kohdevalinta olikin!

Valkmusan kätköpurkit (8kpl) olivat laadukkaita,

ja ne oli sijoitettu niin,

että luonnonsuojelualue ei kärsi eroosiosta.

Purkeissa minua ilahduttivat myös tuommoiset 

siniset virkatut kukat.

Geokätköissä on välillä vaihtareita mm. lapsia ajatellen,

eli jotain pientä tavaraa, leluja, heijastimia tms.,

joita voi ottaa, jos jättää jotain tilalle.

Minä jätin kukat paikoilleen seuraavia ilahduttamaan.

Ei mulla ois ollu mitään,

mihin vaihtaakaan.

Mutta kiva, että joku oli tuommoisia virkannut

muiden iloksi!

Kätköjen lisäksi matkan varrella nähtiin kaikenlaista.

Törmäsimme muun muassa näihin paikallisiin suon asukkeihin 

useampaan otteeseen.

:)

Valkmusan alue on muuten tunnettu erilaisista 

lintu- ja perhoslajeista!

Eli paikka on bongareille oiva vierailukohde.

Reitin varrella on luontotornikin,

josta näkee mm. kalasääksen pesälle.

Siellä ei kyllä tällä kertaa ollut asukkeja.

Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava reissu.

Ei ois ilman kätköilyä tullut tuollakaan käytyä.

Ja taas tuli itselle muistutus siitä,

että luonnossa oleilu voimaannuttaa.

Pitäis vaan ottaa ja lähteä useammin käymään 

vaikka ihan lähimaastossa.

Tarpeellista vastapainoa kaikelle muulle.

Tykkäättekö te käydä vaeltamassa tai retkeilemässä?

Mikä on paras paikka hengähtää?

:)

Kesäkuulumisia

Heipparallaa.

Ajattelin tehdä nyt tällaisen poikkeuksellisen postauksen. Yleensä yritän olla lyhytsanainen ja tiivistää sanottavani lyhyeen esimerkiksi kulloisestakin käsityöstä, mutta nyt on sellainen fiilis, että haluan kertoa vähän kuulumisia.

Mainitsin edellisessä postauksessa, että olen ollut jo kahdella riparilla ja kolmatta odottelen. Kesä on siis mennyt töissä, kesäteologina kolmatta kesää. Tänä kesänä lähinnä leireilyä, eli opetusta ja leirijumalanpalveluksia, ja kaikkea mitä nyt leirillä tehdään. Viime kesänä miulla oli muutama sanajumalanpalveluskin hoidettavana. Seurakunnasta on pitkälti kiinni se, mitä kaikkea muuta kesäteologin työ voi tarkoittaa. Voi olla synttärikäyntejä ja viikkotoimintaa ynnä muuta sellaista. 

Vihkimiset, kastamiset ja hautaan siunaamiset, sekä ehtoollisen asettaminen tulevat ajankohtaisiksi vasta pappisvihkimyksen jälkeen. Ja pappisvihkimyksen saamisesta en nyt tässä kerro, koska se on vähän monimutkaisempi juttu. Toivon mukaan itselleni kuitenkin tässä parin vuoden sisään ajankohtainen! Saatte siitä kuulla sitten ajallaan.

Leireillä tehdään aina nimipinssit nimien opettelun helpottamiseksi.
Itse tein tällä kertaa tällaisen kissapinssin.

Mutta tosiaan, leirielämä kuuluu meikäläisen kesänviettoon vahvasti.

Ja minulla on tosiaan kutsumus hengelliseen työhön, papin työhön. Sellaisen työn tekijä minusta tulee, se ei mikään salaisuus ole. Ja ainakin aluksi haluaisin tehdä nimenomaan nuorten kanssa töitä, mutta olen toistaiseksi avoin kaikelle muullekin. 

Tykkään ylipäätään tehdä töitä ihmisten parissa ja hyvän sanoman äärellä. Ja tässä työssä oma osaaminen pääsee käyttöön monella tapaa. Toki se on tunnekuormittavaa, kun ollaan koko ajan elämän taitekohdissa mukana ja jotenkin siinä ihmisyyden ytimessä, mutta toisaalta tämä myös antaa itselle tosi paljon. Sitä paitsi, papin työhön ei tulla valmiina, tähän kasvetaan - koko elämän ajan. Valmistuttuaan valmista ja kaiken osaavaa pappia ei olekaan. Luojan kiitos! 

Noh, tästä kaikesta saatte kuulla todennäköisesti tulevaisuudessa lisää.

Kuusankosken kirkko.<3 Min vihki- ja rippikirkko,
jossa tänäkin kesänä konfirmaatiosaarnoja saarnailen.

Mutta niin, leirielämästä muutama sana. Se on huikeeta. Rankkaa, mutta kaiken vaivan arvoista. En vaihtaisi sitä mihinkään. Ja mitä kaikkea kesäteologin leirityö voi tarkoittaa? Oppituntien ja jumalanpalvelusten pitämistä, kyllä, mutta paljon muutakin tarpeen ja oman aktiivisuuden mukaan.

Yhdessä olemista, kuuntelemista, oppimista, ihmisenä kasvamista, ideointia, luovuutta ja ihan käytännön tekemistä. Esimerkkinä tästä on vaikkapa eräällä leirillä viettämämme retkipäivä, josta kysyin leirin suunnitteluvaiheessa, että eikös jumalanpalveluksen voisi pitää siellä metsässä. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Kirkkosali rakennettiin koko leirin voimin luonnonmateriaaleista kallion kupeeseen alttariristiä myöten, ja jumalanpalvelus onnistui tosi hienosti. Pyhän kokeminen ei ole sidottu mihinkään tilaan.

Ja kukaan työntekijöistä ei ollut vastaavaa kokeillut aikaisemmin. Luova työ, kokeilua, ideointia. Tällä kertaa yhdessä tehty lopputulos oli onnistunut. Aina se ei ole. 

 

Oli muuten hieno jumis.

Ja toinen esimerkki. Alla on kuva eräästä iltahartaudesta, johon leikkasimme leirimuusikon kanssa pahvista 6X48 (eli 288) esirukouslappua. Notta askartelemaan pääsee leireillä aivan varmasti. Monia juttuja täytyy valmistella ihan vaan tekemällä omin pikku kätösin, jos haluaa jotain spessua saada aikaan.

Jokainen sai valita muutaman esirukouslapun
ja tuoda sen piirin keskelle ristin juureen.
Jokainen lappu kuvasti jotain asiaa: lähimmäisiä, luontoa, surua, leiriä, omaa jaksamista ja uskon vahvistumista.
Lopuksi rukoiltiin yhdessä näiden asioiden puolesta.

Eli monenmoista kuuluu leirityöhön. Mutta minusta se on ihan parasta hommaa, iloineen ja haasteineen. Rakkaudesta lajiin ja silleen. Oon niin onnellinen, kun saan tätä tehdä. <3 Kiitos Jeesus. 

Neulomista en ole vielä yhdistänyt työhön sen kummemmin, mutta olen ajatellut sitä hyödyntää joskus jollain tavalla. Ja on mulla kutimet aina leireilläkin mukana, jos tulee sellainen hetki, että ehtii hetken istahtaa. 

Viime leirillä itse asiassa ehdinkin aloittaa tällaiset pystyraitasukat.

 

Kotiin päästyäni muistin myös, että heinäkuun haastetyö pitäisi tehdä. Siispä puikoille pääsivät Novitan Mansikkasukat, joita olen ihastellut jo jonkin aikaa. Näiden punainen saa nyt olla se heinäkuun helakanpunainen... Ei se kyllä nyt ihan oo, mutta punainen kuin punainen. Kuvassa näyttää myös paljon haaleammalta kuin mitä oikeasti on. Saa kelvata!

Notta sellaista. Työtä ja iloa ja villasukkia. Niistä on min kesä tehty! 

Ja sit vielä yksi juttu, kattokaa, mitä min äiti toi miulle tuliaisiksi kesälomareissulta!

Niin kuin kukkakimppu, mutta ruusuina onkin lankakeriä. Ihan supersuloinen ja hauska lahjaidea käsityöihmiselle! Täytyy pistää muistiin. Ilahdutti itseäni kovin. 

Hih. En laittanut näitä maljakkoon. :D Langat ovat Dropsin Parisia, 100% puuvillaa. En ole aiemmin kyseistä lankaa käyttänyt, mutta eiköhän näille sopiva kohde löydy.

Olikohan siinä nyt riittävästi kuulumisia. :) 

Mitäs luulette, kannattaako tällaisia postauksia tehdä joskus lisää vai ei? Miten teidän kesä on sujunut? Toivottavasti hyvin. <3

Kesäsukat

Niina Laitinen julkaisi 

tässä vastikään uuden sukkaohjeen,

ja sen nähdessäni tiesin,

mihin eräs vihreä lankakerän loppu päätyisi.

Nämä sukat valmistuivat jo ennen kuin reilu 

viikko sitten lähdin leirille,

mutta päätteleminen ja höyryttäminen jäivät 

vielä tekemättä.

Nyt leirin jälkeen ehdin sitten hetkeksi 

paneutumaan asiaan,

joten pääsin myös iltahämärissä räpsimään 

kuvat tänne blogiin.

Kyseessä ovat Tähkät,

ja niiden ohje löytyy *Ravelrysta*

sekä Niina Laitinen designs *verkkokaupasta*.

Malli on minusta nätti.

Se vaan jäi harmittamaan,

että vihreä lanka loppui kesken!

Tarkoitus oli tehdä kokovihreät,

mutta joudun nyt tyytymään valkoisiin kärkiin.

Tätä vihreää kun ei enää saa mistään,

enkä halunnut ostaa varta vasten mitään

sopivampaa uutta lankaa.

Neuloin sukat ohjeen suositusta 

pienemmillä puikoilla,

eli 2,5 puikoilla.

Kolmosen puikoilla ois tullu tosi lörpöt ja isot.

Kokeilin niitä aluksi mutta purkasin,

kun muistin miksi teen pitsineuleet aina pienemmillä 

puikoilla...

Koko on 38.

Lanka Novitan Nallea.

Hmm.

Mulle tulee näistä kyllä enemmän vihdat 

kuin tähkät näillä väreillä mieleen!

Mutta joo, töissä oon luurannut,

riparilla vietin taas yhden viikon.

Nyt koitan kuittailla univelkoja

ja valmistautua taas konfirmaatioon 

saarnaa ja esirukousta kirjoittaen.

Sen jälkeen onkin pidempi vapaa,

ennen kuin lähden kesän 

viimeiselle riparille Viroon. 

Se onkin sitten vähän jännempi juttu!

Ja huh, yhtäkkiä kaksi kolmesta riparista 

on jo taputeltu.

Mihin tää aika rientää?!

Mut mikäs tässä, tätä työtä rakastan,

ja olen tosi onnellinen,

kun sitä saan tehdä.

Ja ennen viimeistä rutistusta 

tässä ehtii taas vähän neuloakin...

:)