Viidennen etapin katit

Sukka-Finlandian neljäs etappi 

jäi minulta väliin,

mutta viides etappi osui juuri 

sopivasti vapaapäiville,

ja mallikin oli erityisen mieleinen.

Viidennellä etapilla neulottiin 

*Lumi Karmitsan Kattia kanssa -sukat*.

Miau mitkä sukat!

Vai mitä?

Koska rakastan kissoja,

ja tykkään kirjoneuleesta,

oli malli minulle ihan omiaan.

Neuloin Nalle-langoilla,

kirjoneuleosuudet 3mm:n 

ja yksiväriset osuudet 2,5mm puikoilla.

Kissojen naamat tehtiin 

silmukoita jäljitellen jälkikäteen.

Nämä sukat valmistuivatkin kahden päivän aikana,

ja olin peräti 29. maaliin saapunut,

joten ihan hyvin meni siltäkin osin.

(Toki, sijoituksilla ei kokonaiskisan kannalta 

ole enää mitään väliä, kun se yksi etappi jäi välistä.)

Sukista tuli kokoa 38-39.

Olisin voinut jälkikäteen purkaa vielä kärjet 

ja neuloa ne uudelleen lyhyempinä,

jotta olisin saanut nämä ihanuudet itselleni,

mutta enpä nyt jaksanut nähdä sitä vaivaa,

kun minulla ei ole akuuttia sukkapulaa.

Tiedän ainakin yhden ihmisen,

joka ilahtuu tällaisista sukista jouluaattona 

lahjapakettia avatessaan.

;)

Mutta ai että oli kiva projekti!

Tykkäsin hirmuisesti.

Nyt tekisi melkein mieli 

neuloa heti perään itselle omat kattisukat.

Toinen vaihtoehto olisi neuloa ne Lumi Karmitsan toiset 

kissasukat, *Yökyöpelit*, jotka ovat odottaneet 

to do -listalla jo pitkään.

Nyt minulla on kuitenkin huivi hyvässä 

vaiheessa edistymässä,

ja rättiäkin taas virkkailen,

joten seuraava projekti saanee odottaa hetkisen

- oli se sitten kissasukat tai jotain ihan muuta.

Onneksi käsitöitä voi ja saa tehdä ihan 

fiiliksen mukaan.

Eikä sekään ole niin vakavaa,

jos kuvauspaikalla tajuaa, 

ettei kameran muistikortti ole mukana,

ja pitää tyytyä kännykällä otettuihin kuviin...

Näin käy joskus! Ei se mitään.

Hilpeää helmikuun loppua ja iloisia 

kässähetkiä teille kaikille!

<3

Ps. Tajusin just, että blogi on täyttäny 5 vuotta!

Hupsista. Pitäisköhän sitä juhlistaa jotenkin?

;)

Terapiarätti

Tiedättekö sen tunteen,

kun pää on niin täynnä informaatiota,

että se väsyttää ja stressaa 

enemmän ja vähemmän?

Minä en oo kahteen viikkoon tehny töissä 

oikeastaan mitään muuta kuin itselleni 

täysin uusia asioita.

Voin kertoa, että informaatiotulva 

päässä on aikamoinen.

Siispä niistä edellispostauksen sukista eroon 

päästyäni halusin tehdä jotain,

mikä täyttää seuraavat kriteerit:

1. sitä tehdessä ei tarvi ajatella mitään

2. sen tekeminen on helppoa

3. sen tekemisestä tulee hyvä mieli.

Tämä väriläiskä,

eli tuttavallisemmin tiskirätti,

 täytti kriteerit.

Kaivoin kaikki puuvilla-bambu-lankojen jämät 

pussin pohjalta ja virkkasin vitosen koukulla 

pylväitä kaksinkertaisella langalla.

Värit saivat vaihtua ihan sen mukaan,

mikä nöttönen aina seuraavaksi osui käsiin.

Aikaa meni parisen tuntia illalla,

ja seuraavana päivänä yhden kerroksen verran.

Tämän rätin virkkaaminen oli sanalla sanoen KIVAA!

Ei tästä tyylikäs tullut,

 mutta tämän tekeminen oli hauskaa,

ja väreistä tuli hyvä mieli.

Sitä paitsi, koska rätti on valmiiksi riemunkirjava,

ei sen likaantuminen käytössä heti näy,

eikä haittaa.

Vähän paksuhko tällainen kaksinkertaisella 

langalla virkattu rätti tietysti on,

mutta koitin virkata löysähköä pintaa,

ja hyvä puoli tässä on se,

että tällaisella paksulla rätillä on helppo 

hinkata sotkuja pois.

Sainpa samalla kaikki pienet rättilankajämät 

kulutettua pois.

Jäljelle jäi yksi melkein täysi kerä Novitan
Cotton Bamboota ja yksi isompi jämäpallero 

viininpunaista jotain.

Voisinpa siis jatkaa virkkuuhommia,

näin parin alkavan (ja erittäin kaivatun)

vapaapäivän kunniaksi...

On meinaan terapeuttista puuhaa.

Leppoisia (kässä)hetkiä sun alkavaan viikkoon!

<3

Kolmannen etapin luova kaaos

Helmikuun puoliväli, huh!

Hyvää ystävänpäivää blogiystävät,

näin jälkikäteen.

Mie en oo oikein ehtiny käydä 

lueskelemassa blogeja,

enkä oo kyllä ehtiny iha hirveesti 

neuloakaan.

Neulepodcasteja oon koittanu

katella iltaisin jakson tai pari,

mutta vähän väsynyttä meininkiä on ollut, 

kun uuden työn opettelu vie oman aikansa

- ja ennen kaikkea ne kuuluisat mehut.

No. Eilen illalla sain kuitenkin vihdoin 

puikoilta pois (ja päättelinkin heti!)

yhden työmaan, jonka loppuun saattaminen 

tuntui kestävän pienen ikuisuuden.

Nämä ovat Sukka-Finlandian kolmannen etapin 

sukat - tai tarkemmin ottaen vähän modattu versio 

luovaan sarjaan.

Malli on *Anna Mäkilän Valse triste*.

Nopeuskisassa olisi pitänyt tehdät sukat 

vähintään koossa M, ja sukkiin olisi tuohon 

varren kukkaosuuteen pitänyt lisätä helmiä.

Minä en tähän ryhtynyt,

vaan hyppäsin suoraan luovaan osioon sitten,

kun havahduin sen olemassaoloon muutama päivä 

etapin alkamisen jälkeen.

Minähän nimittäin jo väitin, etten neulo tämän 

kolmannen etapin sukkia ollenkaan.

Se oli vielä ennen kuin tosiaan tiesin,

että etapilla on myös tämä luova sarja vaihtoehtona.

Luovassa sarjassa sai jättää helmet pois ja 

muokata kokoa, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät.

Ja tällaiset näistä nyt sitten tuli.

Ei yhtään mun väriset, koska lankalaatikossa 

ei ollut sellaisia värejä riittävästi,

mutta kauniit näistä kumminkin tuli.

Lahjalaatikko saa taas lisää täytettä.

Neuloin 2mm puikoilla muuten,

mutta kirjoneuleosuuden varressa tein 

2,5mm puikoilla.

Lankoina käytin Venlaa (vaaleanpunainen ja harmaa)

ja Roosa nauha lankoja (valkoinen ja pinkki).

Aloitin koon S silmukoilla,

mutta kavensin varren kukkakuvion jälkeen vielä 

neljä silmukkaa.

Vaikka tein vielä pienintäkin kokoa aavistuksen 

pienemmällä silmukkamäärällä,

niin näiden sukkien tekeminen oli jotenkin 

valtavan hidasta.

Yksi syy oli varmasti niissä mun huonoissa 

pyöröpuikoissa, jotka muuten heitin vihdoin roskiin,

kun kaapelikin meni ihan omituisille vääntyneille 

kulmille, ja sain hankittua vihdoin kunnolliset puikot 

tilalle...

Näitä sukkia neuloessa sain jopa sormet kipeiksi,

kun onnistuin saamaan kovettumat oikean käden 

etusormeen ja nimettömään.

Ihan ihme hankautumat, ei yleensä tuu koskaan.

Ei ollut siis mitenkään nautinnollisin neulekokemus.

En myöskään muista, milloin olisin viimeksi tehnyt 

niin paljon virheitä, kuin mitä näihin sukkiin tuli ja jäi.

En jaksanut matkan varrella kauheasti korjailla, 

jos jotain pientä meni pieleen.

Ei niitä virheitä valmiista sukasta heti bongaa,

ja onpahan nyt sitten uniikit.

Köh. ;)

Noo, oli näissä sukissa kiva tuo kirjoneulekuvio,

ja kantapäästä tykkäsin, se oli mulle uusi.

Notta tämmöstä tällä kertaa.

Seuraavaksi aion neuloa vain ja ainoastaan 

kivoja ja leppoisia juttuja!

Neljäs etappi multa jäikin sitten oikeasti väliin.

Vaadittu silmukkamäärä ois ollu mun käsialalle 

ihan hillitön,

eikä mulla ois kyllä nyt ollut aikaakaan kisata.

Että silviisiin.

Mitenkäs teidän helmikuu on sujunut 

käsitöiden suhteen?

:)

Ps. Oottehan huomanneet 

Instagramin puolella mun jämälankayhteisneulonnan?

Kurkatkaapa #hukkapätkäkal !