Vihdoin valmista

Viimeinen muuttokuorma on vihdoin tuotu ja

avaimet edelliseen asuntoon on palautettu.

Osa tavaroista etsii vielä omaa paikkaansa 

mutta kyllä tämä tästä.

Alkaa olla valmista monella tapaa!

Olen jopa leiponut marjapiirakan uuden kodin kunniaksi! Huh huh.

Tässä on tavallinen murotaikinapohja ja kermaviilitäyte.

Marjoina käytin viime vuodelta pakkaseen jääneitä 

valkoisia viinimarjoja.

Hyvää on!

Leipuri itsekin hämmästyi,

kun tämä ei jäänyt edes löröksi keskeltä vaan tästä

saa oikein kauniita paloja leikattua.

Ja maku on kohdillaan. Nam.

 

Muutakin on valmistunut:

 

Miesten sukat, siro 46.

Neuloin Nallesta kolmosen puikoilla, 16s/puikko.

Siksi näissä vähän kestikin.

Tuntui, etteivät nämä valmistu ikinä.

 

 

 

Mutta valmistuivatpa hyvinkin.

Ja rakas miäs pääsi ne jalassa poseeraamaan.

Sukat eivät kyllä taida päätyä hänelle vaan 

lahjalaatikkoon odottelemaan oikeaa hetkeä.

 

Ah, ihana fiilis, kun saa jotain konkreettista 

valmiiksi ja näkee heti sen kädenjäljen.

Niiiiin terapeuttista.

Mites teillä menee?

:)

Iloa uudessa kodissa

Heippa!

Ihanaa toukokuun loppupuolta kaikille.

<3

Mie alan jo vähän toipua keväästä,

kun minulla on ollut tämä viikko ns. lomaa.

Olen saanut nauttia pitkistä aamukahveista,

ystävien kyläilystä ja tietenkin jääkiekkohuumasta.

Sain tuon ihanaisen perhosorkidean ystävältä 

lahjana uuteen kotiin. 

Se on hurjan kaunis mutta vaikea kuvattava.

<3

 

 Viimeinen tenttikin (latina) meni läpi. Lukematta 4/5.

Kiitän onneani - sitä riittää joskus ihmeellisiin asioihin.

Ja asunto tuntuu jo ihan kodilta.

Suurin osa tavaroista on paikoillaan.

Koska kukat ovat ihania ja halusin palkita itseni kevään uurastuksesta,

ostin itselleni myös kimpun neilikoita.

Ne ovat kohta viikon kukkineet maljakossa.

Välillä leikkaan uusia imupintoja ja vaihdan veden.

Silmänruokaa!

 :)

Ja tässä on nyt tämä ihanuus,

jota koko viime talven odotin ja haaveilin:

 Anoppilasta pelastettu kiikkutuoli.

Koska tuolia oli säilytetty ulkovarastossa,

se oli tosi likainen mutta pesemällä pääsi jo pitkälle.

Vähän tupakankeltaiseksi jäi vielä paikka paikoin,

kun on ollut vaarin tupakkatuolina sisätiloissa.

Se väri ei ihan heti lähdekään mutta ei sillä ole mitään väliä.

Aion maalata kiikkutuolin kokonaan uusiksi kesällä,

kun vanhat jo hilseilevät.

Ajattelin ensin, että tuolista tulee musta, mutta kun olen

sitä nyt jonkin aikaa töllistellyt,

niin eiköhän se valkoisena saa pysyä. 

Valkoinen sopii tähän asuntoon.

Pehmusteita voi sitten hankkia joka väriä.

;)

Muutenhan täällä kyllä väriä riittää,

niin kuin näissä lattiatyynyissä,

jotka ovat ihan miun lemppareita.

Näillä on kiva istuskella ja nämä sopivat hyvin 

kuvaustaustoiksi esimerkiksi sukille...

:D

Tyynyt ovatkin kuvissa vilahdelleet täällä blogissa

mutta en ole tainnut esitellä niitä sen kummemmin koskaan.

Ne eivät ole itse tehtyjä, vaikka voisivat toki ollakin. 

Ihan kaupasta ostin, kun en voinut vastustaa.

Ehkä joskus teen vastaavia itse?

Nuo mattopäälliset saa siis pois ja pestyä,

niissä on saumassa vetoketju.

 

Ja käsityökori näyttää tällä hetkellä tuolta.

Kaikkea kivaa on tekeillä.

Niistä lisää, kun valmiiksi jotain saan.

Mukavaa viikonloppua!

Nautitaan.

:)

Kapioarkku ja kirsikoita

Muutto alkaa olla voiton puolella, jee!

Isoimmat huonekalut on jo tuotu ja

keittiö alkaa näyttää jo asuinkelpoiselta.

Muualla kaikki on vielä mullin mallin.

:D

Tässäpä muuten vielä kuva,

joka piti laittaa jo vappuna.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Onnellinen teolooki tässä juuri harkan viimeisenä päivänä 

ekan "yksin toimitetun" sanajumiksen jälkeen.

(Hyvin meni!)

 

 Mutta mennäänpä ajassa vähän taaksepäin,

ylioppilasajoistakiin vielä kauemmas,

tarkalleen ottaen päivämäärään:

 

Tuona päivänä pääsin ripille ja sain 

äidiltä lahjaksi tämän arkun,

jota leikkimielisesti on kutsuttu aina kapioarkuksi.

(Tietääköhän nykynuoriso edes mikä on kapioarkku?

Ei varmaan tiennyt enää silloinkaan, kun minä tämän sain.)

Tähän asti arkussa on aina säilytelty kaikkea

turhaa tai sellaista tavaraa,

joka ei muualle mahdu,

mutta tänään se sai sellaista sisältöä,

mitä olen jo kauan aikaa suunnitellut:

 

 

Nyt kelpaa säilytellä lankoja!

Pienessä korissa on ompelutarvikkeita ja

suuremmassa korissa pidän tästä lähtien vain

sitä työtä,

mikä on parhaillaan kesken.

Hihi.

Muuton seassa tapahtuu siis kaikkea pientä kivaa.

Löysin itse asiassa tuosta kapioarkustani tämän mukin,

jonka olemassaoloa en edes muistanut!

 

Tästä nallemukista on monet aamuteet lapsena juotu 

- silloin tosin maidon kanssa, nykyään ilman.

Ehkäpä otan sen taas käyttöön! 

 

Käyttöön pääsevät myös nämä ihanuudet,

jotka anoppilasta pelastin, 

kun olivat roskiin päätymässä:

 

4Xkuppi ja tassi + yksi ylimääräinen kuppi

Arabian Kirsikkaa.

Ihanat ovat, kelpaa tuparikahveja keitellä!

 

 

 

On se varmaan kerran vuoteen se kakkukin väännettävä,

tuparikakku tällä kertaa. 

Täytyy kyllä tunnustaa,

että leipominen ei ole minun juttuni. 

Osaan tehdä pullaa ja kakkuja ja piirakoita mutta 

en mitenkään erityisesti innostu niistä. 

Ehkä hurahdan vielä joskus?

;)

Näihin makeisiin mietteisiin jään.

Mukavaa viikonloppua!

Kuulumisia

Heipparallaa.

Kevät on jo pitkällä ja täällä blogin 

puolella on ollut hiljaista,

koska koko kevät on ollut ihan hullunmyllyä.

Nyt olen kuitenkin jo voiton puolella.
Harjoittelustakin selvisin -

se meni kivasti ja oli tosi antoisaa.

Vuoden vika tentti on vielä tällä viikolla.

  

Sen jälkeen jos pääsisin ihan kunnolla

keskittymään muuttolaatikoiden purkuun.

Suurin osa on jo uudessa (ihanassa!)

kodissa mutta en ole ehtinyt vielä keskittyä 

kuin välttämättömiin juttuihin.

Elossa siis olen mutta kutimet käsissä 

en ehdi istua vielä hetkeen.

Huh huh. Niin ja häätkin tietysti tulossa.

"Kaikkea pientä" meneillään siis.

Välillä kyllä tuntuu,

että enää ei jaksa...

Sellaisina hetkinä istahdan alas,

otan kahvikupin käteen ja ihailen vaikka viimeisiä 

kertoja näitä villiintyneen pihan ilopilkkuja.

Ja hengittelen syvään.

Yritän palailla pian blogien pariin,

ikävä kaikkia kivoja käsityöjuttuja!

Vielä vähän aikaa jos maltatte,

niin tulee myös uusi retropostaus,

sain vähän astioita.

;)

Valokuvausta vaille...

 

Mutta nyt iloitaan auringosta!

Ja uskotaan, että elämä voittaa.

<3