Marraskuun kooste

No johan on.

Marraskuun kymmenettä ja viimeistä 

postausta viedään,

ja kohta pitäisi olla valmis joulukalenteriin.

Apuuva! Hirvittää.

Mutta mitäpä kaikkea postailin marraskuussa?

No ainaski ite tehtyjä kynttilöitä!

*Kynttilöitä marraskuulle*

*Kynttiläkokeiluja*

*Kynttilöitä ja nessuja*

Ja yhdet lapaset...

*Metsäretket-lapaset*

...virkattuja lumihiutaleita...

*Vuosi väriterapiaa: Maidonvalkoinen marraskuu*

...sekä kaksi paria sukkia.

*Nostalgiset raitasukat*

*Iloiset sukat*

Myös höpinäpostauksia tuli tehtyä pari kappaletta.

*Sunnuntaihöpinää*

*Arpaonnea, lunta ja neulottavaa*

Oli tuottelias kuukausi,

vaikka en sellaista kyllä suunnitellut.

Arpaonneakin oli, lunta tuli, flunssa iski

 ja vähän pystyin jo neulomaankin.

Nyt tosin pidän taas hitusen taukoa neulomisesta,

ettei kipeydy uudestaan - meinasin jo liikaa innostua.

Ja hei, tää min flunssa alkaa olla ohi!

Vähän yskittää ja niiskuttaa mutta se on pientä.

Mulla on ollu oikein touhupäivä tänään.

Tein kouluhommia vähäsen, pesin pyykkiä, kävin kaupassa 

ja pääsin vihdoin ulos - ah, mikä ihana tunnin lenkki.<3

Ja mikä parasta, istuttelin vähän kukkasipuleita.

Narsissien istutus oli ajoissa ostetuista 

sipuleista huolimatta nolosti myöhässä,

mutta laitoinpa kuitennii, kasvavat keväällä taikka eivät!

Lisäksi istutin amarylliksen sipulin ruukkuun,

ja nyt jännään, lähteekö se siittä kasvamaan,

ja tuleeko kukkia...

Notta näillä eväillä jäädään odottelemaan 

perjantaita ja ekan luukun avaamista.

Jokos jännittää?

;)

Arpaonnea, lunta ja neulottavaa

Meilläpäin on saatu nauttia muutaman 

päivän ajan satumaisen lumisesta maisemasta.

Nytkin ulkona on oikea lumimyräkkä,

mutta säätiedotuksen mukaan 

viikonloppuna tulee plussakeli ja vettä,

joten kauaa ei päästä ihailemaan tätä valkeutta.

Itsehän olen tästä valoilmiöstä joutunut muutenkin 

nauttimaan ihan vaan ikkunan takaa.

Ei tämä flunssa ole tahtonut laantua.

Eilen oli itse asiassa pahin päivä tähän asti.

Se meni pitkälle iltapäivään ihan vaan sohvalla 

torkkuessa - en jaksanut evääkään liikauttaa,

ihan voimat pois ja ääni lähti.

Onni on rakas miäs;

hää kokkasi mulle lihapullia ja kävi 

välillä vähän paijaamassa.

<3

  

Onnea on ollut muutenkin.

Sain vähän piristystä tähän potemiseen,

kun minulla oli jo kolmatta kertaa tänä vuonna arpaonnea!

Tällä kertaa voitin Jane Meansin Paketoi kauniisti -kirjan 

*Maatiaiskanasen elämää -blogin* arvonnasta.

Ja arvontavoitto toimitettiin peräti kotiovelle asti!

Kiitoksia kovasti Hilu ja Ilona!

<3

Vastassa oli aika tokkurainen Pipo-otus,

mutta ilahtunut sellainen.

Lisäinspis paketointiin näin joulun alla on kiva juttu.

:)

Iloa on siis täällä sairastuvallakin,

ja tänään on onneksi ollut muutenkin paljon parempi olo.

Vaikka yskittää ja ääni on maassa ja nenä vuotaa,

niin vireystaso on ollut jo ihan hyvä.

Olen voinut neuloakin.

Nämä kirjoneulesukat ovat saaneet pituutta 

ruusujen verran lisää,

ja miesten raitasukat ovat toisilla puikoilla tuloillaan.

Lisäksi miäs haki just postista mulle 

tilaamani kaks kerää Novitan 7 veljestä Joulu-lankaa.

Olen koittanut etsiä sitä kaupoista,

mutta kun ei löytynyt niin sitten tilasin.

Olen nähnyt siitä tehtyjä sukkia jonkin verran,

ja minusta värit ja kuviointi ovat tosi ihanat, jouluiset.

Nyt pitää vaan saada jotkin puikot vapaiksi,

että pääsen tekemään niistä sukat.

:)

Toiveikkaita terkkuja täältä siis.

Toivottavasti sun viikko sujuu hyvin!

Ja lämpimästi tervetuloa kaikki uudet lukijat!

<3

Iloiset sukat

Marraskuun pimeydessä 

(ja tällä hetkellä vesisateessa)

sitä kaipaa vähän aurinkoa ja värejä päiviin.

Siispä on hyvä ottaa välillä työn alle 

jotain värikästä neulottavaakin.

Nämä sukat on neulottu 3,5 puikoilla

 7 veljestä Raita -langasta, 9s/puikko.

Koko on about 32-34.

Tällä kertaa jatkoin tuota resoria jalkaterän päällä,

niin istuvat jalkaan mukavasti.

(Näitä neuloessani pidin jalassa yksiä *lempparivillasukkiani*,

joissa tällainen ratkaisu on tehty.)

Raitoja en jaksanut kohdistaa,

kun näin värikkäisiin sukkiin minusta sopii 

tämmöinen eriparisuus.

Tässä raitalangassa erityistä on se, 

että raitojen värit ovat Naisten Pankin logosta,

ja jokaisesta kerästä Novita lahjoittaa 50snt 

kyseiselle vapaaehtoisyhteisölle.

Naisten Pankki tukee naisten yrittäjyyttä 

ja omaehtoista toimeentuloa kehitysmaissa,

ja sen toimintaa toteuttaa ja varoja hallinnoi

Kirkon Ulkomaanapu.

Täytyy kuitenkin tunnustaa,

että ostin kerän ihan vain siksi, 

että lanka on hauskan väristä.

Hyväntekeväisyys on kuitenkin plussaa.

:D

Näistä tuli mukavan aurinkoiset sukat!

Joulupakettiin ajattelin kääräistä 6v. veljenpojalle,

kun kerran edellisetkin *värikkäät sukat* saivat 

innostuneen vastaanoton.

Minkä värisiä juttuja sulla on tekeillä?

:)

Kynttilöitä ja nessuja

Tervehdys 

täältä sohvalta edelleen...

Min viikonlopun suunnitelmat menivät 

ihan uusiksi tämän lenssun takia.

Voisin olla nyt Turussa Maata näkyvissä -festareilla

(Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorisotapahtuma) 

miehen kanssa ja nauttia hotellimajoituksesta 

ja -aamiaisesta sekä tietenkin hyvästä musasta ynnä muusta,

mutta täällä sitä kotona lepäilen ja 

niistän nenäni irti.

Ei auttanut kuin perjantaina haikeana vilkuttaa.

Mies on siis työreissulla siellä.

Oi jospa oisin saanut olla mukana.

Harmittaa kyllä tosi paljon,

että just tämä juttu jäi välistä nuhan takia.

Mutta ei auta kuin niistää lisää ja kuluttaa aikaa kotona.

Ei tässä kunnossa ois jaksanu kävellä festarialueella,

eikä tämän punanenän kanssa olisi kehdannutkaan.

Olen siis kuluttanut aikaani valmistelemalla 

postauksia joulukalenteriin ja levännyt 

ja neulonut ja katsellut töllöä

 ja juonut litratolkulla hunajateetä.

Kynttilöitä olen poltellut ahkerasti,

enimmäkseen nyt näitä itse tehtyjä.

Postaus näistä violeteista kynttilöistä on *täällä*,

jos joku haluaa sitä vilkaista.

Ja kynttilöistä puheen ollen, tässä on tulos,

kun sulattaa punaisia kilokynttilöitä.

Jep. Kirkkaan punaisista tulee 

tällaisia hämmentävän korallin värisiä,

koska sitä väriainettahan oli vain kynttilän pinnalla.

Väri ei ole ihan minun makuuni,

mutta palaessaan ovat paljon punaisempia,

ja loppujen lopuksi ihan nättejä.

Palavat muuten kauniisti!

Nämä on taas valettu sellaisiin YOSA-purkkeihin.

Tässä kuvassa on myös tuommoinen kaakaonruskea kynttilä,

jonka valoin isoon YOSA-purkkiin.

Harmi vain, että se paloi tosi huonosti - joutaa roskiin.

Kuvan ottamisen jälkeen aikani katselin,

kun liekki vain kituutti ja kituutti 

ja uhkasi sammua koko ajan.

En tästä kyllä yllättynyt,

koska kynttilä, jonka tähän sulatin,

teki ihan samaa alkuperäisenäkin.

Oli olevinaan hieno ja koristeellinen, suomalaista käsityötä,

mutta jäi polttamatta loppuun,

kun ei kerran tahtonut palaa kunnolla.

Että materiaalissa vika.

Tulipa kokeiltua kumminkin.

Ainahan sitä yksi (tai useampikin)

epäonnistuminen mahtuu tämmöisiin kokeiluihin!

Ei haittaa.

Nyt ovatkin jo kynttilänjämät lähes loppu. Jes!

Tavoitteeseen on päästy.

Aika monta onnistunutta kynttilää olenkin saanut valettua.

Esittelen niistä loput sitten joulukalenterissa.

;)

Nyt yritän vain toipua tästä taudista,

ja neulon iloisen värisiä lastensukkia.

Niistä lisää ehkä jo huomenna.

Nostalgiset raitasukat

Terkkuja sohvan pohjalta.

Täällä kuluu kovasti teetä ja hunajaa, 

sopivasti buranaa sekä tv-sarjoja.

Taisin saada saman nuhapöpön, mikä veljentytöllä oli,

kun olin tätä hoitamassa viikonloppuna.

Mutta ei tässä mitään vakavaa, perus nuha.

Korvat lukossa, kurkku kipeä, niistämään joutuu, kolottaa.

Ei kivaa, mutta toivon, että tällä parin päivän 

lepäämisellä lähtee, kun ois viikonloppuna menoa,

mitä en haluaisi jättää välistä.

Teetankkauksen ohessa, sohvan pohjalla, 

valmistuivat tällaiset 

ihan tavalliset raitasukat kokoa 40-41.

Lankoina seiskaveikkaa, kirjava Nostalgiaa

- siitä aasinsilta otsikkoon.

Sukkapuikot 3,5, varressa ja kantapäässä 13s/puikko,

kiilakavennusten jälkeen 12s/puikko.

12 silmukkaa per puikko olisi riittänyt

alusta loppuun ihan hyvin kapeaan jalkaan,

mutta nyt tuli tehtyä näin.

Olen neulonut näitä sukkia hissukseen 

aina raidan tai pari kerrallaan olkapäätä kuulostellen.

Tällaista helppoa perussukkaa pystyy jo tekemään, 

kun malttaa olla tekemättä liikaa kerralla.

Nämä sukat ovat menossa pukin konttiin.

En muuten olisi välttämättä ryhtynyt näitä tekemään,

mutta tiedän saajan tarvitsevan nimenomaan villasukkia,

kun niitä kuluu työkengissä ynnä muuten.

Olihan nämä sitten tehtävä,

vaikka vain vähän kerrassaan jouluun mennessä tikutellen.

Nopeastihan ne lopulta kuitenkin valmistuivat.

Seuraavaksi täytynee tehdä parit lastensukat joulupaketteihin,

ja onhan noita muita tonttuhommia joulukalenteriin...

Vaikeaa tämä salamyhkäisyys!

;)

Hih. Arvatkaas muuten mitä.

Sain gradusta arvosanaksi magna cum laude abrobatur,

ja kirjalliset arvostelut olivat hyvät.

Ette usko kuinka helpottunut olo on!

Magna on jo ihan superhyvä pro gradusta,

ja koska graduprosessi oli niin hankala monin tavoin,

niin tähän voi olla pelkästään tyytyväinen.

Notta läpi meni, kiitettävästi, 

vaikka ei ihan siltä tuntunut tehdessä.

Hyvillä mielin voin olla täällä sohvan nurkassa siis;

suurin työ on tehty, lepokin ansaittu.

Toivottavasti te ootte pysyny terveinä!

Mukavaa päivää ja loppuviikkoa!

<3

Sunnuntaihöpinää

Levollista sunnuntaita,

sitä tulin tänne toivottamaan.

<3

Iloa ja valoa isänpäivään kaikille,

jotka sitä viettävät!

Itse en ole isänpäivää viettänyt 

yli kymmeneen vuoteen.

Se tavallinen tarina, tiedättehän.

Alkoholismi - elämäntapojen tuottama sairaus - kuolema.

En elämästäni asunut saman katon alla onneksi 

kuin ne ensimmäiset seitsemän vuotta,

mutta muutama kurja vuosi siihen päälle teki tehtävänsä

isäsuhteelle.

Mun isänpäivämuistot on sitä luokkaa,

että askartelin vaaleanpunaisen kravatti-kortin 

ja innoissani sitä olin antamassa,

ja vastaus oli "laita se tohon pöydälle",

eikä katsottu edes silmiin.

Ja ikään kuin päivässä ei olisi ironiaa tarpeeksi,

tajusin, että mulla on maljakossa just sen värisiä 

ruusuja, jotka oli isän lemppareita.

Hmmph! Kaikkea sitä.

Jouluverhojen ripustamisen takia halusin punaisia ruusuja.

Ja ei, en ole surullinen isänpäivästä.

Ikävä ei ole ollut, valitettavasti.

Enkä edes muistaisi isänpäivää,

ellei se olisi muille tärkeä päivä.

Onneksi se on monille tärkeä ja ihana juhlapäivä!

Ja voi hyvät hyssykät,

no, niin, tämäkin vielä - valitsin kuvat tähän 

postaukseen ihan muista syistä,

 mutta tämä postaus alkoi elää ihan omaa elämäänsä.

Seuraavan kuvan tekstipätkä on kirjasta,

jonka isäni osti mulle yli kymmenen vuotta sitten 

eräästä antikvariaatista...

Blaah. Se menneistä, mennään asiaan!

Tiedättekö mikä kirja? Tai kirjasarja?

Kaksi muutakin osaa mulla tuolla keittiön pöydällä odottavat;

 olen askartelemassa niistä joulukalenteriin täytettä.

Vihjeenä se, että en ole kyseistä trilogiaa lukenut,

ja se ehkä yleissivistyksen kannalta vähän hävettää.

Hih. Joka tapauksessa, jotakin kirjan sivuista

on jo syntynyt - näette sitten joulukuussa.

;)

Tuntui kyllä hirveältä irrottaa sivuja klassikosta!

Mutta jos kirja on antikvariaatin jälkeenkin 

lojunut vain pölyyntymässä yli kymmenen vuotta 

milloin missäkin hyllyssä,

on ehkä aika antaa materiaalille uusi elämä,

ja hankkia kirjasarja käsiinsä vähän uudempana painoksena.

Niin, että seuraavien sivujen kanssa olen jo vähän rennompi.

Voin ottaa mallia vaikka lempikarvapallostani Pirjosta,

joka on veljeni perheen vanha lady.

Hänestä on tullut vanhemmiten aika sosiaalinen,

istuu sohvallekin viereen tai syliin nykyään.

Pirjo on puoliksi maatiainen, puoliksi norjalainen metsäkissa.

Näyttää kyllä täysin jälkimmäiseltä.

Kaunis on hän!

Olin vähän tätihommissa, hoitamassa 3v. pikku pirpanaa,

niin samalla ehdin kissojakin rapsutella.

Veikosta tosin en saanut otettua kuvaa - 

vanha lady ja nuori herra kun eivät viihdy samaan aikaan 

samassa tilassa.

Notta semmosta.

Nyt oon kotona.

Joskos nostaisin jalat ylös ja nauttisin sunnuntai-illasta.

Nauti siekii!

;)

Vuosi väriterapiaa: maidonvalkoinen marraskuu

Ohut lumikerros on meilläpäin jo sulanut pois,

mutta lumihiutaleita on tipahdellut 

virkkuukoukulta ihan sisätiloissa.

Niillä osallistun Vuosi väriterapiaa -haasteeseen; 

marraskuun värini kun on maidonvalkoinen.

Nämä kuvat ovat nyt kyllä ihan toivottoman tylsiä,

mutta koittakaa kestää!

Tämän kahdeksansakaraisen lumihiutaleen 

ohje on *Prinsessajuttu-blogista*.

Ja kuten tarkkasilmäiset huomaavat,

minulle kävi ensimmäisen hiutaleen kanssa moka!

Unohdin virkata ohjeen 3. kerroksen.

Niinpä jätin kyseisen kiinteiden silmukoiden kerroksen 

pois kaikista muistakin,

kun se ei mitenkään huonontanut hiutaleen ulkomuotoa.

Alkuperäisissä hiutaleissa on myös käytetty 

paljon ohuempaa lankaa ja pienempää virkkuukoukkua

kuin mitä minä käytin,

joten siksikin lopputulos on vähän toisen oloinen.

Mulla oli nelosen koukku ja lankana Dropsin Parisia,

joten näistä tuli (tarkoituksella) aika isoja.

Kahdeksansakarainen on halkaisijaltaan 14cm 

ja kuusisakarainen 12cm.
Lankaa meni vähän vajaa 50g eli yksi kerä.

Nämä kuusisakaraiset hiutaleet on 

tehty ihan samalla ohjeella,

mutta 2. kierroksella virkkasin vain

3 ketjusilmukkaa + 17 pylvästä.

Minusta näistä tuli aika kivoja.

Ai mitäkö näillä teen?
En vielä ole ihan varma itsekään,
mutta se selvinnee jossakin 
joulukalenterin luukussa.
On mulla muutama ajatus!
;)

Näitähän ei ole siis edes kovetettu,
koska mietin vielä käyttötarkoitusta.
Ripustaisinko? Tuikkukipon alle? Kattaukseen?

Mietintämyssy päähän.

Mitä sie tekisit näillä?
:)

Kynttiläkokeiluja

Kattila on käynyt kynttiläpajalla kuumana.

Jälleen on esiteltävää.

Vilautin jo edellisessä *kynttiläpostauksessa*

näitä YOSA-purkkeihin valettuja,

Tigerin kynttilöiden jämistä tehtyjä yksilöitä,

jotka olivat vielä kuivumassa.

Tein purkkien pohjiin reiät,

ja vedin steariinissa uitetut ja hieman kuivahtaneet

sydänlangat läpi niin,

että poltettava pää jäi purkin pohjan alle.

Teippasin purkin pohjan jesarilla,

ettei steariini valu pahasti reiän läpi.

Toisen pään solmin jälleen varrastikkuun.

Kynttilän irrottaminen purkeista oli helppoa.

Ensin teipit pois pohjasta,

sitten saksilla pieni lovi purkin reunaan,

ja purkki lähti kätevästi ikään kuin kuorimalla irti.

Luulen, että sama toimii esim. yogurtti-purkeilla 

tai muilla vastaavilla.

Näistä tuli ihan suloisia!

Muutama moka kävi kyllä.

Steariinin sekaan jäi paljon tuota mustaa mujua,

koska unohdin putsata ne kattilasta pois. 

Muju painui tietysti purkkien pohjalle,

eli tässä tapauksessa sitä jäi rumasti näkyviin 

kynttilöiden päälle.

Toinen moka oli se, että tuosta toffeen/hunajan 

värisestä kynttilästä piti tulla keltainen,

mutta punaisten kynttilöiden jäljiltä

jäi kattilan pohjalle aavistus punaista,

ja jostain syystä steariini muuttui sitten 

vähän meripihkan väriseksi.

Noh, eka kokeilu, nopeasti viisastuin. ;)

Ja voinpahan polttaa nämä itse.

Ihan suht nätisti palavat nämäkin,

mutta näissä saisi ehkä olla vähän ohuempaa 

sydänlankaa kuin mitä minulla on.

Tulipahan kuitenkin kokeiltua.

Ainakin kynttilöiden muoto on hauska.

Eikä kynttiläpajan saldo ole suinkaan tähän jäänyt!

Violettien rustiikkikynttilöiden jämistä 

syntyi tällainen kynttilä,

jonka valoin jälleen glögipurkkiin.

Tällä kertaa tein raidallisen.

Glögipurkki jätti kuitenkin kynttilän pinnan 

vähän piiloon,

joten raaputin voiveitsellä raidat esiin,

kas näin.

Nyt näkyvät raitojen sävyerotkin,

jotka luultavasti

 pääsevät kunnolla oikeuksiinsa sitten,

kun kynttilää polttaa ja valo kajastaa niiden läpi.

Sellaisia kokeiluja tällä kertaa!

 Täytyy tunnustaa,

että pari muutakin kynttilää olen ehtinyt tehdä,

mutta ne esittelen sitten joulukalenterin luukuissa.

Siihen asti pidän teitä jännityksessä,

mutta voin paljastaa,

että ne ovat vähän nätimpiä tapauksia.

Seuraavassa postauksessa onkin sitten

jotakin valkoista ja virkattua.

Valkoinen on min marraskuun väri 

Vuosi väriterapiaa -haasteessa.

;)

Mukavaa sunnuntaita ja iloa alkavaan viikkoon!

<3