Syysjuttuja

Monin paikoin on koettu jo ensimmäiset hallat.

Itsekin lauantaiaamuna ikkunasta katselin,

että autojen ikkunat olivat paksussa jäässä.

Tuo aamuinen kuura tuntui tosi hyvältä.

Mie nautin jo pakkasen puraisusta 

ja kuulaudesta.

Äidin sommittelusilmä ei petä.

Lauantai olikin täydellinen syyspäivä.

Aurinko paistoi, välillä vähän pilvistyi.

Oli kuivaa ja raikasta, 

toisin sanoen aivan ihana ilma olla ulkona.

Lähdin äidin kanssa aamupäivällä hakemaan

tarpeita syysasetelmiin,

ja sen jälkeen päivä hurahtikin äidin pihamaalla

syyspuuhailuja tehden.

Teimme syysasetelmat ruukkuihin,

siistimme kukkapenkkejä, leikkasimme ison tatar-puskan

alas ja istutimme kevään kukkasipuleita.

Lisäksi minun liljani pääsivät jatkamaan elämäänsä

kukkapenkkiin.

Minun versio. ;)

Oli aika hauska päivä.

Välillä toki juotiin kaffet ja syötiin jäätelöä

pihatuoleilla!

Nuorimmainen isoveljistänikin sattui samaan aikaan 

paikalle ja pääsi myös työntelemään kottikärryjä.

Meni ihan perheaktiviteetiksi koko homma.

:D

Rakastan koristekaaleja! Kuin rouheita ruusuja!

Tuli tarpeeseen tuollainen puuhailupäivä.

Viikolla kun reissaan Helsingissä, välillä olen yötäkin,

ja luen valtavaa kasaa kirjallisuutta ynnä muuta,

niin käytännön homma tuntuu autuaalliselta!

Kädenjälki ja tulokset näkyvät saman tien.

Vastapainoa pitää olla.

Kun kerran äiskän pihalla pääsin vauhtiin,

niin jatkoin sitten vielä iltamyöhään kotosalla.

Parveke sai syysjärjestyksen.

Valoisa puoli parvekkeesta muuttui istuskelu- 

ja tunnelmointinurkkaukseksi.

Toiselle puolelle siirrettiin kukkahyllykkö 

niin sanotusti talviteloille.

Pyykkitelinekin saa siellä olla vielä

mielellään mahdollisimman kauan,

koska sisällä sen venkslaaminen kylppäriin ja sieltä

pois aina kun käy suihkussa, on aika ärsyttävää.

Voi auringonkukka aukeaisit nyt kunnolla!

Viimeiset kukkaruukut odottavat vielä tyhjennystä

ja pesua, mutta odotan, että pakkaset vievät 

vielä loputkin kukkijat.

Noita riippapelakuita en säilö,

mutta tavalliset pelakuut ovat päässeet jo sisälle

pöytineen päivineen tappelemaan vähäisestä

ikkunatilasta marraskuunkaktusten kanssa.

Pitäkäähän peukkuja, 

että edes yksi näistä säilyy hengissä talven yli!

Kevätkin on siis jo mielessä.

Siksi kukkasipulitkin, tällä kertaa tulppaanit,

pääsivät jo multiin.

Tänä syksynä olen näiden kanssa ajoissa, 

ja ruukutkin ovat asianmukaiset.

En onneksi lannistunut viimeksi pieleen menneestä 

narsissien kasvatuksesta, vaan viisastuin.

;)

Värimaailman pitäisi olla aurinkoinen.

Aurinkoahan sitä keväällä kaipaakin!

Katsotaan, mitä ruukuista sitten lopunperin nousee.

Nyt on kuitenkin vielä syksy, 

ja pian se joulukin jo ovella kolkuttelee.

Muistetaanhan siis nauttia tästä hetkestä!

Mitä kukkasipuleita sinä olet istuttanut 

tai aiot istuttaa?

Entä mikä on sun lempparikukka syysasetelmissa?

Leppoisaa sunnuntaita!

<3

Roosaa ja mustavalkoista

Sukkia syntyy kuin sieniä sateella,

syksy on selvästi tullut.

Nämä raitasukat tikuttelin jälleen jämälangoista.

Tälläkin kertaa lähdin liikkeelle väri-inspiraatiosta.

Jämäkerät näyttivät kivalta vierekkäin,

joten halusin kokeilla tätä yhdistelmää.

7 Veljestä Nostalgia -langoista tulee 

sen verran entisajan tv-lumisateen näköistä pintaa,

että tyydyin yksinkertaiseen raidoitukseen.

Raidoitus toimiikin mielestäni aika kivasti.

Tosin, sen kanssa kävi vähän kämmi.

Langat olisivat riittäneet raidoituksen jatkamiseen

heti tuosta kantapään jälkeen,

mutta en sitä vielä siinä kohtaa tiennyt,

joten lopputulema on se,

että kaikkia värejä jäi vielä pikkuiset kerät.

:D

Ei ihan onnistunut yritys saada

kaikki nämä värit kerralla pois.

No, onneksi se ei oo niin nökönuukaa.

Ainakin jämät vähenivät taas!

Sukistakin tuli kivat.

Koko 39, neulottu 3,5mm puikoilla, 12s/puikko.

Pelkäsin, että näistä tulee ihan valtavat,

koska mieluusti naisten tavalliset sukat ja raitasukat

teen napakampina kolmosen puikoilla,

mutta ei näistä onneksi kalosseja tullut,

uskon että ovat isompaan jalkaan ihan hyvät.

Varrensuun resori on neulottu 1o takareunasta, 1 nurin,

eli tavallinen resori mutta kierretyin silmukoin.

Voin loput nöttöset käyttää vaikka seikkailusukkiin,

joita lienee tulossa ainakin parit ennen joulua,

jos inspistä riittää.

Seuraavat seikkailusukat voisivatkin

olla sellaiset punaisenkirjavat.

Ja mitäkö seuraavaksi puikoilta tipahtaa?

Enpä osaa sanoa yhtään. Yksi hiha puuttuu,

kirjoneulesukat on kesken, ideoita ois lisää...

Se jääköön siis nähtäväksi.

Mukavaa viikonloppua siulle!

Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

<3

Seikkailijalle

Reilu viikko sitten 

vaihdoin kuulumisia erään kesätyökaverini kanssa,

ja hän kertoi yllätyksekseni lähtevänsä 

ensi vuoden alussa 

puoleksitoista vuodeksi Ranskaan.

Mie siinä sitten tuumasin,

että se on aika pitkä aika olla poissa Suomesta.

Siispä vienosti kysyin,

haluaisiko hän reissuun mukaan jotain niinkin 

suomalaista ja kotoisaa kuin villasukat...

Ehdotukseni otettiin vastaan ilmeisen ilahtuneena.

Lemppariväriä sinistä toivottiin,

ja sehän sopi hyvin Suomi-henkisiin seikkailusukkiin,

jollaiset miulla oli jo mielessä.

Pussillinen jämälankoja houkutteli mielikuvitusta liikkeelle,

ja neuloja oli jokseenkin innoissaan jo pelkästä ideasta.

Lähtötilanne oli lankojen kanssa tämä kasa

7 veljeksen ja Regian jämiä.

Koska saajan toiveissa sinistä,

jota minulta ei yleensä kauheasti langoista löydy,

kysäisin äidiltäni, 

olisiko hänellä vielä sinisiä jämiä antaa avuksi.

Hyvä että kysyin!

Nuo kaikki isommat yksiväriset kerät 

sain äiskän jemmoista.

Vältyinkin korkkaamasta uutta kokonaista harmaata kerää, 

jota aluksi ajattelin ns. pohjaväriksi,

ja pääsin taiteilemaan jälleen pelkillä jämälangoilla.

Jee!

Ei näistä nyt ehkä niin harmoonisia tullut kuin 

niistä *edellisistä jämälankasukista*,

koska langoissa oli enemmän kirjavuutta,

mutta mielestäni sain ujutettua näihin 

järvimaisemaa, metsää, suota, revontulia,

kesän valoa ja talven kaamosta...

Vai mitä sie näät näissä sukissa?

Onko liian kirjavat?

Toivon, että sain neulottua näihin 

palan kotimaata mukaan.

Saaja kun ei lähde reissuun lomailijana,

vaan Kansanlähetysopiston opiskelijana.

Hänellä on kutsumusta lähetystyöhön

ja siitä muutaman kuukauden verran kokemustakin.

Nyt hän lähtee taas uuteen seikkailuun opintojen kautta,

ja nostan siitä kovasti hattua.

Itselläni ei lähetystyöhön ole mitään paloa,

mutta sen verran siitä hommasta ymmärrän,

että ihailen heitä, jotka lähtevät.

Rohkeaa.

Ihan joka kerta ei tule tällaiselle 

matkalle sukkia neulottua.

Siksi näiden sukkien tekeminen olikin mielenkiintoinen,

vähän erilainen projekti.

Muuten näissä ei kyllä mitään ihmeellistä ole:

koko 39, neulottu 3,5mm puikoilla muuten paitsi 

sukansuun resori 3mm puikoilla,

ja silmukoita yhteensä 48.

Ranskassa on kuulemma oikeasti tarvetta villasukille,

kun siellä ei talvisin lämmitetä samalla tavoin kuin 

mihin me olemme tottuneet.

Tästä syystä uudet ja lämpimät matkasukat lienevät 

ihan paikallaan.

Koitin neuloa myös lämpimiä ajatuksia mukaan!

Ilokseni saan myös seurata kyseistä reissua 

sähköpostien välityksellä.

Reissaaja kirjoittaa kerran kuussa ns. ystäväkirjeen,

jonka hän lähettää tietyille ihmisille,

ja jossa hän kertoo reissun tapahtumista ja 

voi esittää vaikka rukouspyyntöjä.

Mielelläni olen hengessä mukana!

Mikä on siun erikoisin tarina villasukkien taustalla?

Tämä on ehdottomasti minun.

Ihanaa alkanutta viikkoa 

ja tsemppiä arjen aherrukseen!

Kukin meistä seikkailkoon omia polkujaan.

<3

Esittelemättä jääneet

Joskus tulee tehtyä jotain pientä,

mikä ei syystä tai toisesta heti päädy

blogiin asti.

Niin kävi näiden puhdistuslappujen kanssa.

Näitä lappuja olen virkannut omaan käyttöön
nopeina välitöinä aina silloin tällöin,
 jos on ollut tuumaustauko muiden käsitöiden suhteen.

Keväällä virkkaamieni *korien* jäljiltä 

jäi Dropsin Paris -puuvillalankaa vielä jonnii verran, 

ja siitähän saa 3,5-4mm koukulla

mukavasti tehtyä kerralla enemmänkin lappusia.

Nämä turkoosit on tehty 
*Sunnuntaijuttuja-blogin ohjeella* (vähän itse soveltaen),

ja nuo toiset, öö, puuterinväriset, ovat oma sovellus,
joka vaatii vielä vähän kehittelyä.

Sitten on nämä pari hassua
Novitan Cotton Bamboosta tehtyä yksilöä.
(Tiskirättien virkkuun jäljiltä jäävät 
jämät on hyvä käyttää näihin.)

Pikku hiljaa olenkin saanut 
kerrytettyä näitä tarpeeksi ison määrän 
ihan käyttöön asti, jee.
Näitä on myös kiva säilyttää tässä virkatussa korissa
vessan kaapin hyllyllä.

Tällainen korillinen on myös oiva lahjaidea
vaikka joulua ajatellen, vink vink.
;)

Viime vuoden joulukalenterissa onkin  
*postaus* puhdistuslapuista,
jotka tein nimenomaan lahjaksi rasioineen päivineen.

Pesupussin virkkaaminen näille on vielä to do -listalla.
Lappujakin teen varmasti lisää vähitellen.
Nämähän voi siis pestä 60 asteessa pesukoneessa
vaikka pyyhepyykin kanssa,
eli eivät ole tavallisten vanulappujen tapaan
kertakäyttötavaraa.
Näitä voi myös neuloa tai ommella jne.

Onko sulla ite tehdyt puhdistuslaput käytössä?
Miten säilytät niitä, korissa, purkissa?

Mukavaa viikonloppua!
<3

Hohtoa lapasiin ja jämälankahommia

Haaveilin jo viime vuoden puolella

Novitan Hohto-langasta neulotuista lapasista.

En kuitenkaan vielä silloin saanut 

aikaiseksi muuta kuin *heijastavan sydämen*.

Sen sijaan nyt, kun luennoille tarvitsen 

jotain helppoa neulottavaa mukaan,

tuli heijastavat lapasetkin tehtyä.

Täytyypä kuitenkin tunnustaa,

että tällä kertaa lapasten neulominen 

ei ollut Strömsö-suoritus.

Purkasin ensimmäistä lapasta pariinkin otteeseen.

Ensin siksi, että huomasin (intialaisen) peukalokiilan

valmistuttua lapasen olevan kokoa patakinnas. 

Olin neulonut 44 silmukalla kolmosen puikoilla.

Purin resoriin asti ja kavensin 40:een silmukkaan.

Sitten tein (ihan tavallisen) peukalokiilan 

loppuun asti ja vähän pidemmällekin todetakseni,

että nyt on liikaa silmukoita kiilassa (14s.)

Purkasin taas, kunnes kiilassa oli 12s,

ja jatkoin neulomista normaalisti.

Samalla motusin mielessäni,

että seuraavat lapaset teen suosiolla 

heti lasten koossa.

Jos muistan.

No, osasyy tälle kokosekoilulle oli mielestäni langassa. 

Se oli paksumpaa kuin tavallinen 7-veljestä,

ja ihan hitsin karheaa - eikä pelkästään 

heijastavan kuidun vuoksi.

Lanka ei neulottaessa käyttäytynyt toivotunlaisesti.

Valmista tuli kumminkin,

ja hyvin heijastaa!

Hohdokasta meininkiä,

vaikka onkin hyvin harmaat ja tavalliset tumput.

Nämä sopivat hyvin min tummanvihreän takin kanssa.

;)

Oikeita heijastimia on myös aina mukana,

joten näkyvyys on taattu.

Ihan hirvittää, kun iltaisin ei meinaa 

nähdä ihmisiä tuolla liikenteessä,

jos ei ole mitään killutinta takin 

tai laukun kupeessa...

On jo tosi pimeää!

Kaikki ei silti onneksi ole vielä harmaata ja mustaa.

Värejäkin löytyy.

Min sohvannurkassa oli viikonloppuna tällainen

sinisen ja vihreän sävyinen kasa jämälankoja.

Niistä on syntymässä jotain jännää,

kuten toisesta kuvasta näette.

Tai jännää ja jännää, sukat tietenkin!

Vaan millaiset, 

siitä en ole vielä itsekään ihan varma.

Mutta sen tiedän,

että sellaista tarinaa kuin näiden taustalla on,

ei ole ollut vielä yksilläkään neulomillani sukilla.

Sitä tarinaa saatte kuitenkin

odottaa sukkien valmistumiseen asti.

Jotain jännitystä pitää elämässä joskus olla.

;)

Sukkien etenemistä voi muuten Instagramin puolella

(@pipotus) seurata story-osiossa.

Päivitän sinne kuvan jokaisen "raidan" jälkeen.

Notta semmosta.

Joko teillä on kaivettu lapaset esiin?

Entä onko heijastimet jo takinliepeissä?

Mukavaa viikkoa kaikille!

<3

Jämäraitoja

Pirtsakkaa perjantaita!

Miten on teidän viikkonne mennyt?
:)

Mie oon käyny useampana päivänä Helsingissä

luennoilla ja muuten nenä on pysynyt 

tenttikirjoissa kiinni melko tiiviisti.

Sama homma jatkuu nyt parisen kuukautta 

plus ne tentit päälle siinä marraskuun puolella,

joten blogin päivittäminenkin varmaan 

painottuu nyt enemmän viikonloppuihin.

Junassa ja luennoilla istuessa toki ehtii 

neuloa vaikka mitä,

mutta valmiiden töiden kuvaaminen ja esittely

jää sitten vapaa-ajalle,

kuten näiden sukkien kanssa.

Mutta siitähän me ei ressata yhtään, eiks ni!

Emmää ainaska.

Alkuviikosta valmistuivat tosiaan

nämä miestensukat kokoa 42.

Puikot 3,5mm, 12s/puikko.

(Löysähkö käsiala ja saajan kapea jalka,

siksi pieni silmukkamäärä,

kantapää on tehty kuitenkin 26krs korkeaksi.)

Resori jatkuu sukan päällä kärkeen asti.

Käytin näihin seiskaveikan jämiä.

Ilokseni sainkin tuon vihreänkirjavan 

Viidakko-langan käytettyä kokonaan,

vihreää jäi ihan pätkä,

ja harmaastakin enää pieni nöttönen.

Vihreiden jämien loppumisen takia raidatkin 

"loppuvat kesken".

Tosin minusta näyttävät hauskoilta just näin!

Jämäkerä kerrallaan edistynkin hyvin jämälankojen 

tuhoamisen kanssa.

Ei niitä pikkuisia lankapalleroisia kyllä 

paljoa olekaan.

Melkein luulen, että saan kyseiset palleroiset 

loppumaan ennen vuodenvaihdetta,

jos oikein yritän.

;)

Isompia nöttösiä on sitten enemmän,

mutta niitä en laske varsinaisesti jämiksi,

kun ne riittävät sinällään vaikka lapasiin tms.

Jeejee. Kivat tavissukat,

ja kivointa on se, että edellisiä 

samantyylisiä sukkia saaja kehui niin kovasti,

että nämäkin ovat varmasti mieluisat.

Istuvat hyvin jalkaan.

Joulupakettiin!

Se sukista.

Puhutaas pikkuisen kukista.

Moni on hehkuttanut kunnon "pelakuukesää", eikä suotta.

Minullakin ne ovat kukkineet kiitollisesti koko kesän.

Kuitenkin nyt on pakko hehkuttaa,

että kun viileämmät kelit vihdoin tulivat,

niin tuo kirkkaanpunainen pelakuu,

joka muista pelakuistani poiketen on kituuttanut koko kesän,

on nyt suorastaan räjähtänyt kukkimaan.

Ruukkupuutarhuri on onnellinen!

(Ja kauhulla miettii, miten saa yhdenkään pelakuun 

talvetettua sisällä, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.)

Ja katsokaapas vielä tätä Markettaa.

Sekin on villiintynyt panemaan parastaan,

ihan kuin se haluaisi ehtiä kukkia kaikkensa

ennen halloja.

Aika ihania ovat, vai mitä.

Kohta, varmaan tämän viikonlopun aikana,

aukeaa myös viimeinen auringonkukka!

Sitä odotan.

:)

Ihanaa viikonloppua!

<3