perjantai 29. maaliskuuta 2019

Kasvivärjäystä osa 1


Hyvää viikonloppua blogiystäväiset!

Kevät lienee tullut, 
mikäli sääennusteita on uskominen.
Ja tuntuuhan se nyt muutenkin! Jihuu!

Sen kunniaksi pääsette mukaan
pieneen väri-ilotteluun.
Olen nimittäin värjännyt hieman lankaa
sipulinkuorilla.

Aurinkoa teille olkaa hyvät.




Kasvivärjäys on kiinnostanut minua oikeastaan
siitä lähtien, kun moisesta kuulin.
Ajatus kokeilemisesta on muhinut jo pitkään mielessä.
Nyt olivat tähdet viimein oikeassa asennossa,
joten pääsin sitä kokeilemaan.

Kevään leiritienestit mahdollistivat alunan
(puretusaine, auttaa värejä kiinnittymään)
ja sopivan lämpömittarin ostamisen.
Lisäksi kuin tilauksesta porukoiden vanha liesi
meni lopullisesti rikki, ja he vaihtoivat induktiolieteen,
joten äiti auliisti lahjoitti minulle sitten vanhat
induktiolle sopimattomat kattilansa värjäyskattiloiksi.

Niin, ja sipulinkuoria olen kerännyt kurkkupurkkiin
vuodenvaihteesta lähtien,
joten niitä oli yllättäen sopiva satsi
ensimmäistä kokeilua varten.

Ei kun tositoimiin. Näin se tapahtui:




Päivä 1:
Lankojen esipuretus.

Luin netistä, että esipuretuksella saa parhaita tuloksia,
eli pysyvimpiä värejä. Otin siitä vaarin.
Tehdään nyt sitten kunnolla kun kerran tehdään.

Siispä kattilaan kädenlämpöistä vettä.
Sitten alunan sekoittaminen 
pariin desiin melkein kiehuvaa vettä.
Alunaa noin 16g/100g lankaa.
Alunaseos kattilaan ja 
(huuhdellut, tarpeen mukaan pestyt)
langat perässä.
Kuumennetaan hissukseen 80-90 asteeseen ja
keitellään tunti noissa asteissa. Ei saa kiehua.

Annetaan jäähtyä yön yli.




Päivä 2:
Väriliemen keittely ja värjäys.




Ensin huuhdellaan puretetut langat.
Itse jätin ne myös lillumaan siksi aikaa,
kun touhusin kaiken muun valmiiksi.

Sitten keitellään väriliemi.
Sipulinkuorille riittää noin 30-60min.
Mie keittelin tunnin, 
kun kuoria oli kuitenkin suhteellisen vähän.
Jos olisin muistanut, 
olisin liottanut kuoria yön yli ensin,
mutta lähti väriä onneksi ihan näinkin!

Liemestä tuli vahvan teen väristä.





Sitten annetaan liemen jäähtyä ja noukitaan
kuoret pois - vanha teesiivilä oli kätsy tässä.
Olennaista näissä jäähdyttelyissä on se,
että lankoja ei rääkätä vaihtamalla lämpötilaa
liian nopeasti.
(Kunnon villalanka voisi huopua.
Nämä Nallet nyt kestävät vähän ronskimpaakin
käsittelyä...)

Jäähtyneeseen ja siivilöityyn 
liemeen laitetaan kosteat langat,
ja taas nostetaan lämpö sinne 80-90 asteeseen
ja annetaan lillua siellä tunti.

Ja taas jäähdytellään seuraavaan päivään,
mikäli toivotaan vielä syvempää väriä.
Minähän toivoin, varman päälle.
;)



Päivä 3:
Langat kuivumaan!

Märkinä ne näyttivät tältä.
On aika hauskaa seurata, miten värit muuttuvat
värjäysprosessin eri vaiheissa!




Päivä 4:
Kuivat langat keritään ja niitä ihastellaan.
Lopulliset värit ovat selvillä.

Ja tadaa, tällaisia minun langoista lopulta tuli.
Harmillisesti en kyllä saanut värejä toistumaan
kuvissa ihan täydellisesti.




Nämä vyyhdeille kieritetyt langat
 ovat selkeimmin tasaisen oranssinkeltaisia,
niiden pohjana oli luonnonvalkoista Nallea.




Tämä isoin, 50g pallero taas on livenä sellainen
ruosteenkirjava, vähän sinappinen.
Pohjavärinä tuollainen haaleanvaalea beige,
joka märkänä näytti ihan harmaalta,
kuten ämpärikuvasta näittekin jo.




Tuo pieni pallero taas on kaikkein oranssein,
koska sen pohjana oli se oikein latkunkeltainen Nalle-jämä,
jolle en ollut löytänyt mitään fiksua käyttötarkoitusta.
:)




Niin ihania ja aurinkoisia kaikki!
Mitähän näistä tekisin?
Onko ehdotuksia?

Onni on, että kasvivärjäyksen helpoimmassa
päässä on näitä minun suosikkivärejäni.

Aion myös ehdottomasti värjätä lisää.
Erityisesti odotan, että perheenjäseniltä
tilaamani punasipulinkuoret pääsevät käyttöön.
Niillä pitäisi saada sellaista ihanan vihreää.

Ja juu, hyödynnän häikäilemättä suhteita
saadakseni tällaisia aarteita.
Toki kaupoistakin käsittääkseni saisi 
sipulinkuoria sen kun hakisi vaan.

Hih. Olen tyytyväinen tähän ekaan kokeiluun.
Seuraavana odottaa valmiiksi puretettu toinen
puolikas tuosta rusehtavapohjaisesta langasta.
Lisääkin saan puretettua vaikka hur mycket,
koska ostin alunaa vähän isomman satsin kerralla.

Notta semmosta mulla tällä kertaa.
Nyt mie jatkan koulinta- ja kylvöpuuhia.
Näkemisiin! Nauttikaahan auringosta!
Seuraavan kerran palailen tänne varmaan viikon päästä,
kun Tajunnanvirta-KAL on saatu vihjeiden
osalta taputeltua.
<3

torstai 21. maaliskuuta 2019

Raitarakkautta


Voiko enää iloisemman värisiä sukkia olla?
En tiedä, mutta mulle tulee näistä mieleen
pääsiäismunat.




Pääsiäinen ei kuitenkaan ollut mielessäni,
kun päätin yhdistää kaksi erilaista
Novitan 7 veljestä Raita-langan jämääkerää toisiinsa.

Tämä väriyhdistelmä oli houkutellut jo pitkään,
ja nyt oli hyvä hetki kokeilla sitä,
kun ei ollut mitään muuta puikoilla.

Ilokseni väriyhdistelmä 
osoittautui juuri niin toimivaksi
kuin olin ajatellutkin.
Ihan mahtava, retro värikimara!




Langat ovat värinumeroiltaan 829 (ruskea-harmaa)
 ja 827 (Naisten Pankki).

Kumpaakaan lankaa ei ole enää tuotannossa,
mutta voipi olla, että näitä jostain löytyy,
jos tarpeeksi etsii.
Esimerkiksi facebookin lankaryhmissä 
kannattaa huudella,
jos jotakin vanhaa erikoisuutta tarvitsee.




Näiden sukkien neulominen oli varsin hauskaa:
helppoa, nopeaa ja värikästä.

Neuloin 15-senttisillä 3mm sukkapuikoilla.
48 silmukkaa, koko 38-39.

Oikein perussukat ja vieläpä lyhyellä varrella,
kun ei ollut takuita langan riittävyydestä.
Neuloin yhtä sukkaa kerrallaan,
jotta sain raitojen värit liukumaan samaan suuntaan.
(Nehän tulevat eripäin, jos toisen sukan neuloo
kerän päältä ja toisen kerän sisältä.)

Raitoja en kohdistanut muuten kuin niin,
että nuo kirkkaammat värit tulivat jotakuinkin
samalla tavalla molempiin sukkiin.
Raidat ovat kolmen kerroksen korkuisia muuten
paitsi kantapäässä, jossa piti vähän säätää.





Hih, näitä ei voi katsella hymyilemättä!
Tai ainakaan minä en voi.
Mites sinä? Nykiikö suupieli vai mietitkö,
että miten joku voi tykätä tällaisesta
väripaljoudesta...
:D

Toivon, että sukat tuovat saajalleenkin iloa.
Vaan kukapa se on, sitä vielä mietin,
ja sukat saavat odottaa sitä päätöstä lahjalaatikossa.
Aina joku värien ystävä löytyy.




Vitsit, onneksi mulla on pari täyttä Raita-kerää
vielä eri väreissä.
Taidan nimittäin tietää, 
mitä niiden jämillä sitten joskus teen.
Näistäkin kahdesta jäi vielä 12g (rusk.)
ja 18g (värikäs).

Raitalankojen yhdistäminen on meinaan koukuttavaa!
Ootkos koskaan kokeillut?
Suosittelen lämpimästi.
Väreillä leikkiminen on terapeuttista.

Ja siitä puheen ollen!
 Hainpa juuri postista  paketillisen alunaa 
(lankojen värjäykseen tarkoitettu puretusaine),
mikä tarkoittaa sitä,
että tänä vuonna pääsen kokeilemaan myös
lankojen värjäystä ihan itse.
Olen ihan innoissani, koska lankojen kasvivärjäyksestä
 olen haaveillut jo jonkin aikaa.
Nyt sekin aluevaltaus on tapahtumassa.
Jipii! :)




No, sitä ennen kuitenkin päästään leikkimään
väreillä jämälankasukkien yhteisneulonnan parissa.
*Tajunnanvirta-KAL* alkaa lauantaina.
Tervetuloa mukaan!

Ja vaikket tulisikaan, niin ihanaa loppuviikkoa!
Kässäillään tai ollaan kässäilemättä just
niin kun huvittaa.
<3

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Kevään ensimmäisiä


Piipottaa piipottaa!

Keväinen tunnelma alkaa olla käsinkosketeltava,
kun lumi ulkona sulaa suorastaan liristen,
ja ensimmäiset kasvun merkit ovat havaittavissa.




Syyskuun lopussa istuttamani tulppaanien
sipulit ovat nimittäin alkaneet itää lasitetulla
parvekkeella.

Tällaisia iloisenvärisiä ihanuuksia
pitäisi ruukuista nousta.
Katsotaan, päästäänkö sinne asti!
Toivotaan ainakin hurjasti.




Se oli jo maaliskuun kolmas päivä,
kun ikkunasta ulos vilkaistessani huomasin
ruukuissa muutamia uhmakkaita piiponkärkiä.
Hyvä etten kaatanut aamukahvia kupista ohi.

Säntäsin parvekkeelle ihmettelemään saman tien.
Joko nyt?! En ollut yhtään valmistautunut
mihinkään kasvutapahtumaan vielä hetkeen.

No, tämä on taas osoitus siitä, että kasvuolosuhteet
ovat lasitetulla ja vieläpä etelänpuoleisella 
kolmannen kerroksen parvekkeella 
melko lailla kasvihuonemaiset, suojaisat.
Aurinko lämmittää parvekkeen päivisin lämpimäksi 
jo helmikuun puolella.

Tämä seuraava kuva on otettu 11.3.




...ja tämä on tilanne 19.3.

Kasvua ei voi estää!




Vielä toistaiseksi pidän sanomalehtiä piippojen päällä,
mutta huhtikuussa ne saavat luvan pärjäillä jo ilman,
paitsi tietysti silloin, jos tulee vielä kovia pakkasia.

Jos piipot pilkistävät usein jo lumienkin alta,
niin eivätköhän ne selviä partsillakin sitten
ihan mainiosti.

Ovathan sipulit selvinneet näköjään 
talvenkin pakkasjaksoista,
vaikka en ruukkuja mitenkään suojannut.
Sijoitin ne vain parvekkeen 
suojaisimpaan ja varjoisimpaan
nurkkaukseen kukkahyllykön päälle niin,
etteivät ruukut saa kylmää suoraan lattian kautta.

Viime vuonna mulla meni narsissikokeilu
ihan plörinäksi liian pienissä ruukuissa
ja liian aikaisella kastelulla yms.
Olenpahan siitä ainakin jotain oppinut, hih.
Sanoisin, että tällä kertaa toivoa on!




Lisäksi kevät on nyt virallisesti saapunut
 myös sisätiloihin,
koska olen aloittanut tämänvuotiset esikasvatukset.

Eilen kylvin mustasilmäsussut ja kosmoskukan siemenet.
Ne pääsivät saunaan itämään, kun siellä on sopivasti tilaa.
Siirrän nämä itämisen jälkeen sitten keittiön pöydälle
ja olohuoneeseen, mihin nyt saan mahtumaan.




Mustasilmäsusannan kanssa onnistuin viime 
vuonna yli odotusten, siksi haluan kokeilla sitä
nyt ehdottomasti uudestaan.
Viime vuonna tosin kylvin sussut jo kuukautta aiemmin.
Tällä kertaa ajattelin, että vähän lykkään esikasvatusta,
niin saan kukinnan sijoittumaan heinäkuun alkuun,
mikäli hyvin käy.

Kosmoskukkiin taas ihastuin viime kesänä niin paljon,
että nyt haluan kokeilla niiden kasvattamista itsekin,
kun se on kuulemma aika helppoa. Katsotaan, onko!
Ihania värivaihtoehtoja on monia, mutta tuo
vaaleankeltainen viehätti tässä hetkessä eniten.
Saa nähdä, millaisia kukista todella tulee,
koska siemenpussin kuva hämää keltaisuudellaan.
Kyse on ennemminkin valkoisesta kukasta häivähdyksellä
keltaista.

Jännityksellä odotan!




Ja sitten kylvämistä odottaa vielä tämä viime kesän hitti,
'Strawberry Blond' -samettikukka.
Itsehän innostun kaikesta aina jälkijunassa,
mutta mitäpäs se haittaa.
Pääasia on, että innostun.

Mie oon aina tykänny samettikukista hajusta huolimatta,
ja iloisen keltaisen, oranssin ja punaisen sävyt
ovat olleet aina lähellä sydäntä.
Tämän lajikkeen värit eivät ole ihan perinteiset,
mutta huikean kauniilta ne ovat ainakin
kuvissa näyttäneet, joten odotukseni ovat korkealla.

Ja kuten huomaatte, niin minun tämänvuotisten
kesäkukkaistutusten värimaailma on alkanut jo hahmottua.
Keltaista, oranssia, punaisen sävyjä,
roosan ja keltaisen yhdistelmä kiehtoo erityisesti.




Ja hei, iloisia uutisia myös tästä
Mårbacka-pelargoniastani.
Se innostui kovasti mullanvaihdosta,
ja siitä ottamani pistokaskin on ilmeisesti
onnistunut juurtumaan,
koska uusia lehtiä on ilmestynyt!

Ah. Tää on niin ihanaa.
Suunnittelu, kevät, kasvu, kokeileminen, onnistuminen.
Kyllä se viherpeukalogeeni on selvästi aktivoitunut.

Mitäs kevään merkkejä teilläpäin näkyy?
Entä mitä kaikkea teillä on esikasvatuksessa tai
suunnitelmissa kasvattaa ensi kesänä?
Ja mitkä värit teitä puhuttelee kukissa just nyt?

Ihanaa ja valoisaa viikkoa!
<3

torstai 14. maaliskuuta 2019

Enemmän duoo ku sooloo


Heippatirallaa.
Kuis on sin viikko mennyt?

Mulla olo on vähän kevätväsynyt
töttöröö, mutta ei anneta sen haitata.
Sain just pääteltyä sukat,
jotka esittelenkin tässä nyt.

Olkaatten hyvät.




Jepskukkuu.
Ihan perussukat!
Mutta mikäs sen parempaa?!

Näissä sukissa ainoa epätavallinen asia on se,
että näiden kanssa opettelin looppaamaan,
eli neulomaan sukat pyöröpuikoilla.

Tai no, tarkennetaan hieman.
 Ehdin neuloa harjoitusmielessä
 yhden kokonaan harmaan sukan ja 
aloittaa sille paria,
kunnes piti neuloa kolmet 
Sukka-Finlandian sukat väliin.
Niistä kahdet neuloin looppaamalla.

Tästä sukkaparista se looppaus kuitenkin alkoi,
joten siksi väitän, että näiden kanssa opettelin.
;)




Kuten huomaatte, 
niin harmaita sukkia näistä ei sitten tullutkaan.
Harmaa lanka loppui kesken,
 joten jouduin hieman purkamaan toista sukkaa
 ja neulomaan eriväriset kärjet.
Niistä tuli tuollaiset herkullisen violetit.

Molemmat langat ovat Novitan Duo-lankaa,
jota ostin joskus II-laatuisena pussillisen 
Novitan tehtaanmyymälästä.
Harmaan ja violetin lisäksi pussissa oli vihreä kerä,
jota en ole ehtinyt vielä korkata.
Kakkoslaatua kerät olivat siksi, että ne olivat
vajaita tai hassusti keriytyneitä tms.
Muuten en ole langoissa mitään vikaa havainnut,
ja hinta oli kohdillaan.




Tuo violetin sävy on yksi omista suosikeistani!
Se on niin täyteläinen, 
ei yhtään liian tumma tai vaalea.
Just så bra.

Se myös natsaa min yhden lempihupparin väreihin,
ja mietinkin, pidänkö sukat itse,
vai jemmaanko ne lahjalaatikkoon.




Hih. Itsekseen kuvaillessa on himppasen haastavaa
saada itseään sukkineen kokonaisena kuvaan.
Yritin kumminkin!

Siksi kuvaan jäivät tietenkin myös hillopurkki ja
leviterasia. Hups.
Hillopurkki on tupakantumpeille (vieraita ajatellen),
ja leviterasiassa on miehen jäljiltä jotain,
mitä ei saa viemäriin kaataa.




Loppu kaaoksesta jää onneksi rajauksen ulkopuolelle.
Kevätsiivousta odotellessa!
:D

Jepajee. Sukista ei liene enempää kerrottavaa,
mutta tämän palleroisen haluaisin vielä
esitellä teille.




Tadaa! Tässä on alku sellaiselle jämälankakerälle,
jonka tekemisestä olen haaveillut jo pitkään.
Tähän kerään tulee 7 Veljeksen vahvuisia lyhyehköjä
langanpätkiä ja nöttösiä,
jotka yhdistetään toisiinsa Russian join -tekniikalla
parsinneulan avulla.

Googlatkaa ihmeessä "Russian join",
jos se ei ole vielä tuttu tekniikka.
Siitä on nimittäin hyötyä välillä muutoinkin,
jos lankaa pitää jatkaa vaikka kesken työn.




Tämä on nyt jo tosi kiva projekti,
joten maltan tuskin odottaa,
että pääsen neulomaan kerästä jotakin.

Vielä tovi menee kerää kerryttäessä,
mutta räsymattoväritystä on luvassa
joskus hamassa tulevaisuudessa!

Nyt katselen kuitenkin vasta tähän viikonloppuun,
joka tietää vanhenemista yhdellä vuodella ja
jonka vietän jälleen leirielämän merkeissä.
Seuraava näkymä taas on viikon päähän, jolloin alkaa 
Instan ja Ravelryn puolella jämälankasukkien
yhteisneulonta eli *Tajunnanvirta-KAL*!
Jännää. Ootko messissä?!

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Nähdään taas, kun mulla on jotakin valmista
tai muuten vaan asiaa.
Just nyt ovat puikot tyhjillään,
mutta ideoita on.
Sekin on aika kiva tilanne.
Kuten Nalle Puh sanoisi,
niin "hetki ennen hunajaa on paras".
;)