Maaliskuun kooste

Tuntuuko teistä,

että maaliskuu meni tosi nopeasti ohi?

Minusta tuntuu, että se hujahti vaan.

Mutta ei se mitään.

Odotan jo kovasti lämpimiä kevätkelejä.

Vaan katsotaanpa silti vielä,

 mitä kaikkea tuli maaliskuussa tehtyä.

Ihan maaliskuun alussa kävin vähän 

*leireilemässä* varhaisnuorten kanssa,

mutta sitten alkoi sukkaputki.

Ensin valmistuivat *Taimihässäkät*.

Seuraavaksi puikoilta putosivat 

*rauhalliset raitasukat*.

Välillä piti myös syödä vähän *kakkua*,

että jaksaa neuloa.

Sitten tikuttelin yhdet *jämälankasukat*,

ja viimeisimpänä valmistuivat nämä 

harmaat *Aamu-sukat*.

Näiden edellisten välissä ehdin myös vastata

*lukijoiden kysymyksiin*.

Maaliskuun käsityösaldona on siis viidet villasukat,

ja muuten tuli höpöteltyä kaikenlaista.

Kukkaintoilukaan ei ole mihinkään kadonnut. 

Mustasilmäsusannojen esikasvatus on nyt 

siinä pisteessä, että seitsemän tainta elää ja voi hyvin.

Lisäksi paljastettakoon, että pensasköynnöskrassin 

siemeniä olen ostanut pussillisen.

Ajattelin kylvää ne suoraan ulos, kun sen aika on.

Krassit ovat minusta tosi hauskoja, vekkuleita.

Niiden pitäisi myös tykätä parvekeolosuhteista.

Niin, ja miehen kanssa tänään mittailimme ja 

sovimme alustavasti, millaisen kukkahyllykön hän 

minulle rakentaa kesäksi, jee!

Muuten suunnitelmat ovat muotoutuneet muistivihkoon,

värimaailma ja kukkavalinnat alkavat selkiytyä.

Pikku hiljaa alkaa siis viherpeukaloa jo kutkuttaa,

että koska pääsisi kunnolla touhuamaan.

Mutta on se vielä tyydyttävä vaan haaveilemaan,

ja tehtävä loppuun vaikkapa se Vuodenaika-haasteen

ensimmäinen työ!

;)

Nyt toivotan kuitenkin

iloista ja siunattua pääsiäistä just sulle!

Tapaamme taas huhtikuun puolella.

<3

Harmaata ja keltaista

Näin viikko sitten 

Villahaka-blogissa ohjeen kauniille 

*Aamu-sukille*.

Sukkien palmikkoneule viehätti minua 

ensi silmäyksellä niin paljon,

että ei aikaakaan kun olin etsinyt käsiini kerän 

vaaleanharmaata seiskaveikkaa ja kolmosen puikot.

Ohje oli kirjoitettu 48 silmukalle,

joten palmikko oli sovellettavissa suoraan 

ohuemmallekin langalle,

vaikka alkuperäiset sukat oli tehty 

Novitan Isoveljestä.

Näistä sukista tuli mukava välityö,

kun en oikein tiennyt, mitä alkaisin tehdä seuraavaksi.

Palmikko oli tosi helppo neuloa, 

koska siinä ei tarvittu apupuikkoa,

vaan palmikot syntyivät nostettujen silmukoiden avulla.

Niitä välillä pudotellaan pois puikolta ja siirretään.

Kun idean tajusi, ei ohjetta tarvinnut alun jälkeen 

enää tuijotellakaan.

Eli jos kaipaat helppoa palmikkomallia, tässä on sellainen!

Oli kyllä kiva neuloa pitkästä aikaa harmaita sukkia.

Mulla on ennestään vain yhdet harmaat palmikkosukat,

ja ne on neulottu monta vuotta sitten,

joten nämä tulivat ihan tarpeeseen,

vaikka olivatkin sellaiset ex tempore -sukat.

Näiden neulominen oli myös hyvin rauhoittavaa 

edellisen viikon tenttiin lukemisen jälkeen,

ja muutenkin.

Olen viime aikoina ollut vähän levoton.

Näitä harmaita ihanuuksia neuloessa kuitenkin 

sain ajatuksia kasaan.

On se vaan terapeuttista, neulominen.

Ja vitsit että sain muuten ihanan yllätyksen postissa!

Värikkäitä unelmia -blogin Venla lähetti mulle 

aivan ihanat *villasukat*,

jotka oli neulottu hänen itse värjäämästään langasta.

 Malli on Niina Laitisen Kesäyöt.

Näiden kanssa oli käynyt niin, että lanka ei ollutkaan 

riittänyt isompiin sukkiin,

ja näille täytyi löytää sitten pienet jalat kokoa 35-36.

Ja tässä ne nyt on, minun varpaita lämmittämässä!

Ovat ihan täydellisen kokoiset ja väriset,

mallikin on tosi kaunis,

löytyy omaltakin to do -listalta.

Eli kiitos vaan Venla vielä tätäkin kautta,

on tosi ihanaa saada välillä jonkun muun tekemät sukat!

<3 :)

Nämä sopivat nyt pääsiäiseen kuin tiput,

ja luulen, että kesällä pidän näitä paljon myös,

kun ovat ohuet ja lyhytvartiset.

Ja pääsiäisestä puheen ollen,

mie en oo tänä vuonna oikein ehtinyt edes 

ajatella koko pääsiäistä.

Kotiin en ole hakenut edes pajunoksia,

kuten *viime vuonna*.

Pikkuisen ruukullisen olen rairuohoa kylvänyt,

mutta muuten taitavat narsissit jäädä 

ainoiksi koristuksiksi.

Noh, ei sitä aina tarvitse mitään erityistä ollakaan!

Huomenna menemme ehkä kiirastorstain ehtoolliskirkkoon,

mutta muuten ei ole geokätköilyä kummempaa 

ohjelmaakaan pääsiäiseksi tiedossa.

Ei se mitään. Pääsiäisen ihme ei ole 

minun koristeluinnostani kiinni.

Vaikka, ehtiihän tässä vielä innostua...

Noo, katsotaan.

;)

Siispä tyynen rauhallisesti jatkan 

kahvikupillisestani nauttimista,

ja voisin tehdä sen vaikkapa tuolla 

parvekkeen puolella.

Onko teillä suunnitelmia tälle viikolle tai 

oletteko laittaneet pääsiäiskoristuksia?

Aurinkoista hiljaisen viikon jatkoa!

<3

Kysymyksiä ja vastauksia

Edellisessä postauksessani pyysin 

teitä lukijoita esittämään minulle kysymyksiä,

ja mielenkiintoisia kysymyksiä keksittekin!

Kiitos niistä, sain mietittävää.

Kiitos myös muutenkin ihanista kommenteistanne,

ne lämmittivät kovasti.

<3

Nyt pääsenkin sitten vastaamaan teille.

Kuvat postauksen höysteenä ovat *arkistojen aarteita*,

jotka löysin kun selasin postauksia vuodelta 2015.

Luonnollisesti äiteen pihamaan silloista

toukokuista kukkaloistoa.

(Näiden kuvien jälkeen piha on muuten muuttunut 

jo moneen otteeseen, hih, aina jotain uutta ja nättiä.)

Mutta nyt kysymyksiin, aloitetaan käsityöaiheista!

Jos saisit kilon lankaa (ja tarpeeksi aikaa), 

mitä lankaa haluaisit, 

mitä siitä tekisit ja mitä karkkia söisit kutoessasi?

Tämä oli ehdottomasti vaikein kysymys. Piti miettimällä miettiä, mutta päädyin lopulta Kalalankaan! Haaveenani on virkata joskus verhot tai verhokappa, ja kilosta kalalankaa sais jo vaikka minkälaiset verhot tai useammatkin! Lisäksi ehkä vielä värjäisin verhot keltaisiksi tms. Ja mitä karkkia söisin, niin tällä hetkellä olen ihastunut Pirkan Raesekoitukseen, jossa on kaikenlaisia karkkirakeita - suklaata, salmiakkia, lakritsia, suklaarusinoita jne.

Onko joku käsityötekniikka, 

mitä haluaisit kokeilla, vaikket ole koskaan niin tehnyt?

Tähän olikin vastaus valmiina, eli on, nimittäin mattojen kutominen. Sen aion vielä joskus opetella!

Sitten muihin aiheisiin.

Mihin paikkaan haluaisit matkustaa tai mitä haluaisit nähdä,

 jos voisit valita ihan minkä paikan/nähtävyyden tahansa?!

Min täytyy tunnustaa, että olen aavistuksen matkustuskammoinen! Mutta ehdottomasti aion kyllä miehen kanssa vielä tässä elämässä matkustella ainakin geokätköilyn merkeissä jonkin verran. Olen ollut kerran kyllä Lontoossa ja siis lentokoneessa myös, ja Tukholmassa on tullut käytyä pariin otteeseen, ja viime kesänä olin siellä *Saaremaalla* työn puolesta. Vähän rohkeutta, aikaa ja rahaa tarvitaan siis vielä, mutta vastauksena kysymykseen, haluaisin erityisesti nähdä luonnonihmeitä, joita Suomessa ei voi nähdä. Siispä esim. punapuumetsien perässä täytyisi lähteä Pohjois-Amerikkaan Oregoniin tai Kaliforniaan. Islannissa ois kuumia lähteitä, Uusi Seelanti nyt on aivan oma lukunsa ja ylipäätään meret ja hiekkarannat kiehtovat, sekä vesiputoukset. Luonnon nähtävyydet ois mulle se juttu! Ehkä aloitamme sitten suht läheltä vaikka Norjasta. Niin ja Englannissa haluaisin kyllä nähdä puutarhoja parhaassa loistossaan!

Mikä sinusta on keväässä parasta?!

Keväässä ehdottomasti parasta on minun mielestäni lisääntyvä valon määrä. Erityisen pimeät ja lumettomat talvet, joita tätä meneillään olevaa lukuun ottamatta on viime vuosina ollut, saavat minut tosi alakuloiseksi. Pimeys väsyttää 24/7, ja tadaa, masennuskausille on oiva tilaisuus alkaa. Tästä syystä siis rakastan lumisia talvia myös, koska yksinkertaisesti jaksan paljon paremmin. Valo on siis ihan parasta! Ja näin maaliskuussa syntyneenä miulla on tietysti myös erityinen suhde kevääseen. Kevätauringossa tuntuu, että kaikki on vielä mahdollista kuluvana vuonna. :)

Miten päädyit opiskelemaan teologiaa?

Tähän oli vastaus valmiina, koska tätä on kysytty minulta moneen otteeseen: tiivistetysti kutsumus, kiinnostus, omat lahjat. Ei tämä valinta kuitenkaan ihan itsestään selvä ollut. Minusta piti tulla arkkitehti, graafikko, äidinkielen opettaja, maisemoija tai floristi. Mutta lukion vikana vuonna totesin, että yhdessäkään näistä en saisi toteutettua itseäni tarpeeksi laajasti. Jotakin jäisi puuttumaan. Isostaustani vuoksi sain myös seurata monenlaisia pappeja työssään, ja pikku hiljaa huomasin, että minun taidoistani olisi kyseisessä ammatissa paljon hyötyä. Lisäksi muistui mieleeni eräs ammatinvalintatesti ysiluokalta. Sen mukaan yksi minulle sopiva vaihtoehto olisi juuri pappi, ja tätä pohdiskelin silloisen opon kanssa, ja hän oli ihan sitä mieltä, että kyllä pappeja tarvitaan, joten miksipä ei. Ysiluokan jälkeen kävin tosiaan eri vaihtoehtoja mielessäni läpi paljon, erityisesti juuri mainitsemiani, mutta tosiaan lukion vikana vuonna muita vaihtoehtoja ei vain enää ollut. Kutsumus oli herännyt, vahvistunut ja tullut jäädäkseen. Voin sanoa, että todella yliopistoon hakiessani tiesin, mitä haluan. Tai vaikka ei aina haluaisikaan, niin Jumalalle ei noin vain sanota ei. :D Ja kutsumusta on mahdoton selittää, ellei sitä itse koe. Se on sellainen sisäinen palo, mikä ei vain sammu. Ja päivääkään en ole valintaani katunut.

Tuota orapihlaja-aitaa ei ole ollut enää aikoihin!

Mitä mielenkiintoista (vaikka ihan pientäkin, yllättävää) 

löytyy kotiseudultasi?

Olen kotoisin Kouvolasta, jossa olen asunut useammassakin paikassa, ja jossa nytkin asun taas väliaikaisesti. Ja minun on pakko todeta, että maineestaan huolimatta Kouvola on muutakin kuin betonia - etenkin nyt, kun Kouvolan kaupunkiin kuuluvat myös entiset Kuusankosken, Valkealan, Elimäen, Anjalankosken ja Jaalan alueet. Käymisen arvoisena suosittelen tietenkin Repoveden kansallispuistoa, Verlan tehdasmuseoaluetta (UNESCOn perintökohde), ja tuoreimpana kokemisen arvoisena kohteena Kuusankosken Taideruukkia, joka on syntynyt vanhaan tehdasmiljööseen. Siellä on taidetta, käsityötä, pieniä putiikkeja, kirppari, kahvila, tapahtumia... Vähän sokkeloinenhan tuo on, mutta kehittyy koko ajan. Lisäksi suosittelen käymään kesäaikaan naapurikunnassa Iitissä, jota Suomen kauneimmaksi kyläksikin on tituleerattu. Siellä on kesäisin tunnelmallinen kesäkahvila ja mitä suloisin jäätelökioski, ja nätti punainen puukirkko. Kouvolan alueellakin on kauniita kirkkoja, paitsi Kouvolan keskuskirkko, se on just niin ruma ku kerrotaan. :D Sydämeltäni kuusaalaiseen uskallan näin sanoa. Nippelinä mainittakoon vielä, että sisällissodasta kiinnostuneelle Kouvola tarjoaa muistomerkkejä ja tarinoita yllin yllin, koska se "murhakeskuksenakin" tunnetaan. Luonto on myös tietenkin kaunista täällä Kymijoen varrella! Geokätköilyn ystäville ja retkeilijöille muutenkin suosittelen vaikkapa Nauha-Anhavan kuntoreittiä/hiitoreittiä (20km). Mukavaa maastoa ja makkaranpaistomahdollisuus. :)

Huh! Kiitos vielä kerran kivoista kysymyksistä.

Parhaani mukaan koitin vastata.

Jos jokin jäi vielä askarruttamaan, niin kerro toki.

Erääseen murre-kommenttiin palaan vielä myöhemmin.

Nyt hyvää viikonlopun jatkoa!

Ensi viikolla tiedossa ehkä palmikkosukat.

;)

Mitä haluaisitte kysyä?

Heipparallaa.

Miten on teidän viikkonne mennyt?

:)

Miun viikko on mennyt lahjakukkia ihastellessa,

tenttiin lukiessa

ja ihmetellessä maailmaa "uusin silmin".

Nämä narsissikuvat on tosin otettu jo 

viime sunnuntain ilta-auringossa,

mutta ihan yhtä ilahduttava näky ne 

ovat edelleen.

Nämä ovat niin ihanan pirteän keväisen 

keltaisia, että ainakin minun on 

mahdotonta ihastella näitä hymyilemättä.

Kuin pieniä sitkeitä aurinkoja.

Vain yhdeksi yöksi olen joutunut 

nostamaan nämä varmuuden vuoksi sisälle,

kun oli yli kymmenen astetta pakkasta.

Muuten nämä ovat saaneet olla parvekkeella.

Ja nythän se ilmakin lauhtuu...

Niin narsissit kuin tämä 

(oikeasti kirkkaan) keltainen ruukkuruusukin,

jossa on muuten neljäs nuppu jo aukeamassa,

 on saatu äidiltä.

Kyllä äiti tietää, että tykkään!

Näin keväisin on ihana saada vähän väriä elämään,

ja keltainen tunnetusti kuuluu värinä 

kestosuosikkeihini.

Ja ne uudet "silmät".

Jep. Tuore rillipöllö täällä hei!

Nyt ne silmälasitkin ovat siis tulleet,

ja ajattelin sen kunniaksi esitellä ne 

teille ihan näin naamatusten.

Uusi tukkakin on taas pitkästä aikaa.

On ollut miehellä ihmettelemistä,

kun rouva tulee joka päivä eri näköisenä kotiin...

Mutta kyllä hää on tykänny sekä kampauksesta 

että laseista, ei hätää.

;)

Kyllä nyt ollaan niin viisaan näköistä että!

Mutta vielä vähän viisaampi saattaisin olla,

jos tietäisin, mitä te haluaisitte tietää.

*Mummo ja koira -blogissa* kysyttiin vähän aikaa sitten,

 että mitä blogin lukijat haluaisivat 

blogin pitäjältä kysyä tai tälle sanoa, 

ja mitä toiveita olisi postausten suhteen. 

Olen itse miettinyt tällaisen kyselyn tekemistä myös,

 ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika sille.

Siispä kysyn nyt teiltä rakkaat lukijat,

että mistä haluaisitte minun tekevän postauksen?

Onko jotain, mitä tahtoisitte kysyä minulta 

tai sanoa minulle?

Millaisia postauksia haluaisitte kenties lisää?

Nyt saa kysyä ja ehdottaa aiheita,

ja kaikenlaista 

palautettakin otan mielelläni vastaan!

Teen kysymyksiin liittyen sitten 

yhden tai useamman vastauspostauksen

riippuen siitä, mitä kaikkea keksitte kysyä/toivoa,

ja kuinka laajasti innostun vastaamaan.

Mielenkiinnolla kysymyksiänne odotellen!

Mukavaa viikon jatkoa!

:)

Seikkailusukat

Eräs ystäväni sanoo jämälankasukkia seikkailusukiksi,

koska heillä on lapsena kutsuttu jämälankasukkia niin.

Minusta tuo nimitys on aivan loistava!

Olenkin ottanut sen myös omaan sanavarastoon,

ja kun noita yllä olevia sukkia katson,

niin seikkailusukka tuntuu ainoalta oikealta termiltä

kuvaamaan lopputulosta.

Kyseiset sukat on neulottu Regia-lankojen jämistä,

joita jäi näiden *langankohdistajan kauhistusten*

ja *rauhallisten raitasukkien* jäljiltä.

Kyseiset jämäkerät näyttivät vieretysten 

niin jännittävältä yhdistelmältä,

että pelkästä mielenkiinnosta oli ihan pakko kokeilla,

millaista väripintaa niitä vuorottelemalla saisi aikaan.

Ensimmäisen varren neulottuani olinkin sitten jo 

aivan koukussa väriyhdistelmään ja siihen,

ettei lopputulosta voinut ennakoida.

Raitalanka ei tietysti tuottanut yllätyksiä, 

mutta tuo vanhempi Regia-lanka ei vaihda 

väriä oikein minkään säännön mukaan,

joten mikään ei ollut ihan varmaa.

Neuloin aina kaksi kerrosta toisella langalla 

ja kaksi toisella,

ja seurasin ihastuneena värien nivoutumista yhteen.

En tiedä, miellyttävätkö nämä sukat teidän silmäänne,

mutta minusta näistä tuli ihanat,

keskenään erilaiset ja silti samanlaiset, vallattomat.

Nii-in. Seikkailusukat!

Jo itse neulominen oli pieni seikkailu.

Lopputulos on raikas ja kotoisa.

Lisäksi näissä ei varmasti lika näy ihan heti,

mikä on hyvä, koska saaja on vähän semmoinen,

että remontti/autonkorjaus/tms. inspiraatio ei katso 

sitä mitä on päällä...

Sukkasillaan voidaan hyvinkin hiihdellä pihakiveyksellä

tai jossain remonttipöllyn keskellä.

Saaja on siis sama kuin noiden kaksien 

edellisten sukkien kohdalla.

;)

Niin, miten kukakin jämälangan määrittelee,
tässä tapauksessa jämälanka oli se, josta ei yksinään
saanut tehtyä 45-kokoisia sukkia.

Ja on se nyt kumma kun vieläkin jäi molempia lankoja 

tuommoiset nöttöset,

vaikka kolmet 45-koon sukat on jo saatu aikaan!

Speksit näissä on samat kuin noissa kaksissa muissakin,

3,5 puikot ja 56 silmukkaa, perussukkaa.

Noo, enköhän mie nää saa vielä kulutettua 

johonkin - ehkä vielä seikkailumielisempiin sukkiin tms.

Saas nähdä.

Mutta mitähän nyt seuraavaksi?

Nyt ei ole edes ruuhkaa puikoilla, voitteko kuvitella!

Ne silmukoitavat sukat ovat toki kesken,

mutta odottelen niitä silmälaseja saapuvaksi ensin,

niin näen sitten kunnolla tehdä.

Jotain yksinkertaisempaa voisin sen sijaan aloittaa.

Vaan minkä väristä, mitä kokoa, siinäpä vasta pulmia.

Täytyy käydä lankavarastot läpi.

;)

Mukavaa ja seikkailullista 

viikkoa kaikille!

<3

Kakkukahvit

Tervetuloa pieneen kaksioomme 

kakkukahville tällä viikolla olleiden

synttäreideni kunniaksi näin ruudun välityksellä!

Tänään oli tarjolla 

punaherukka-valkosuklaakakkua kaurakeksipohjalla

- siis ensimmäinen koskaan leipomani juustokakku,

joka onnistui yli odotusten.

Oli muuten taivaallista, vaikka itse sanonkin!

Ohjeen laitan ylös, niin voin tehdä toistekin,

se löytyy netistä *täältä*.

Suosittelen!

Nam. Hyvin se kaikille maistui.

Moni otti useamman palan,

enkä ihmettele, koska punaherukan kirpeys ja 

valkosuklaan makeus toimivat yhdessä herkullisesti.

Hih, onneksi sitä pikkuisen vielä jäikin,

just sopivasti kahvin kaveriksi huomiselle.

Lisäksi pöydästä löytyivät myös joululahjaksi 

tee-se-itse-muodossa saadut kaneliset kaurakeksit/lastut,

joista, totuuden nimissä, ensimmäinen 

pellillinen tietenkin paloi.

Niitä palaneita en toki vieraille syöttänyt,

vaan niistä napsittiin mustat reunat pois, 

ja nassutetimme keskustat miehen kanssa

parempiin suihin.

;)

Itse tehtyä pitsaakin oli kahta sorttia,

mutta ne eivät olleet kovin kuvauksellisia.

Niiden sijaan otin kuvan kahvikupeista,

auringon lämmittämästä parvekkeesta ja 

trullista, joka lennähti meille 

erään vieraan mukana...

...ja tietenkin kauniista kukkasista.

Just ehdin miehelle todeta ennen kuin 

kukaan tuli, että toispa joku kukkia!

Toiveeni kuultiin, ja synttärikukat sain,

ja vieläpä vähän kestävämpää sorttia.

Tete-narsissit pääsevät huomenna partsille,

ja ruusut yritän pitää hengissä 

lämpimämpiin keleihin.

Mie tiiän, että moni välttää syntymäpäivien 

viettämistä, eikä tykkää tehdä niistä numeroa,

mutta mie tykkään, että on kakku,

 ja tulee vieraita ees kerran vuoteen.

(Nyt on muuten nähty sekin,

että täällä pikku luukussa on kymmenen ihmistä 

yhtä aikaa. Historiallista!

Kaikille löytyi istumapaikkakin.)

Elämää pitää miun mielestä osata vähän juhliakin,

vaikka sitten näin pienestikin,

eikä vain märehtiä vuosien määrää.

 Siispä kysynkin, että mitä sie oot viimeksi juhlinut,

ja mikä on ollut mielestäsi paras kakku,

mitä olet tähän mennessä koskaan syönyt?

 Palaan muuten tässä lähipäivinä esittelemään 

taas yksiä miestensukkia.

Siihen asti, mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

:)