Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3

Kevään ensimmäisiä

Piipottaa piipottaa!

Keväinen tunnelma alkaa olla käsinkosketeltava,

kun lumi ulkona sulaa suorastaan liristen,

ja ensimmäiset kasvun merkit ovat havaittavissa.

Syyskuun lopussa istuttamani tulppaanien

sipulit ovat nimittäin alkaneet itää lasitetulla

parvekkeella.

Tällaisia iloisenvärisiä ihanuuksia

pitäisi ruukuista nousta.

Katsotaan, päästäänkö sinne asti!

Toivotaan ainakin hurjasti.

Se oli jo maaliskuun kolmas päivä,

kun ikkunasta ulos vilkaistessani huomasin

ruukuissa muutamia uhmakkaita piiponkärkiä.

Hyvä etten kaatanut aamukahvia kupista ohi.

Säntäsin parvekkeelle ihmettelemään saman tien.

Joko nyt?! En ollut yhtään valmistautunut

mihinkään kasvutapahtumaan vielä hetkeen.

No, tämä on taas osoitus siitä, että kasvuolosuhteet

ovat lasitetulla ja vieläpä etelänpuoleisella 

kolmannen kerroksen parvekkeella 

melko lailla kasvihuonemaiset, suojaisat.

Aurinko lämmittää parvekkeen päivisin lämpimäksi 

jo helmikuun puolella.

Tämä seuraava kuva on otettu 11.3.

...ja tämä on tilanne 19.3.

Kasvua ei voi estää!

Vielä toistaiseksi pidän sanomalehtiä piippojen päällä,

mutta huhtikuussa ne saavat luvan pärjäillä jo ilman,

paitsi tietysti silloin, jos tulee vielä kovia pakkasia.

Jos piipot pilkistävät usein jo lumienkin alta,

niin eivätköhän ne selviä partsillakin sitten

ihan mainiosti.

Ovathan sipulit selvinneet näköjään 

talvenkin pakkasjaksoista,

vaikka en ruukkuja mitenkään suojannut.

Sijoitin ne vain parvekkeen 

suojaisimpaan ja varjoisimpaan

nurkkaukseen kukkahyllykön päälle niin,

etteivät ruukut saa kylmää suoraan lattian kautta.

Viime vuonna mulla meni narsissikokeilu

ihan plörinäksi liian pienissä ruukuissa

ja liian aikaisella kastelulla yms.

Olenpahan siitä ainakin jotain oppinut, hih.

Sanoisin, että tällä kertaa toivoa on!

Lisäksi kevät on nyt virallisesti saapunut

 myös sisätiloihin,

koska olen aloittanut tämänvuotiset esikasvatukset.

Eilen kylvin mustasilmäsussut ja kosmoskukan siemenet.

Ne pääsivät saunaan itämään, kun siellä on sopivasti tilaa.

Siirrän nämä itämisen jälkeen sitten keittiön pöydälle

ja olohuoneeseen, mihin nyt saan mahtumaan.

Mustasilmäsusannan kanssa onnistuin viime 

vuonna yli odotusten, siksi haluan kokeilla sitä

nyt ehdottomasti uudestaan.

Viime vuonna tosin kylvin sussut jo kuukautta aiemmin.

Tällä kertaa ajattelin, että vähän lykkään esikasvatusta,

niin saan kukinnan sijoittumaan heinäkuun alkuun,

mikäli hyvin käy.

Kosmoskukkiin taas ihastuin viime kesänä niin paljon,

että nyt haluan kokeilla niiden kasvattamista itsekin,

kun se on kuulemma aika helppoa. Katsotaan, onko!

Ihania värivaihtoehtoja on monia, mutta tuo

vaaleankeltainen viehätti tässä hetkessä eniten.

Saa nähdä, millaisia kukista todella tulee,

koska siemenpussin kuva hämää keltaisuudellaan.

Kyse on ennemminkin valkoisesta kukasta häivähdyksellä

keltaista.

Jännityksellä odotan!

Ja sitten kylvämistä odottaa vielä tämä viime kesän hitti,

'Strawberry Blond' -samettikukka.

Itsehän innostun kaikesta aina jälkijunassa,

mutta mitäpäs se haittaa.

Pääasia on, että innostun.

Mie oon aina tykänny samettikukista hajusta huolimatta,

ja iloisen keltaisen, oranssin ja punaisen sävyt

ovat olleet aina lähellä sydäntä.

Tämän lajikkeen värit eivät ole ihan perinteiset,

mutta huikean kauniilta ne ovat ainakin

kuvissa näyttäneet, joten odotukseni ovat korkealla.

Ja kuten huomaatte, niin minun tämänvuotisten

kesäkukkaistutusten värimaailma on alkanut jo hahmottua.

Keltaista, oranssia, punaisen sävyjä,

roosan ja keltaisen yhdistelmä kiehtoo erityisesti.

Ja hei, iloisia uutisia myös tästä

Mårbacka-pelargoniastani.

Se innostui kovasti mullanvaihdosta,

ja siitä ottamani pistokaskin on ilmeisesti

onnistunut juurtumaan,

koska uusia lehtiä on ilmestynyt!

Ah. Tää on niin ihanaa.

Suunnittelu, kevät, kasvu, kokeileminen, onnistuminen.

Kyllä se viherpeukalogeeni on selvästi aktivoitunut.

Mitäs kevään merkkejä teilläpäin näkyy?

Entä mitä kaikkea teillä on esikasvatuksessa tai

suunnitelmissa kasvattaa ensi kesänä?

Ja mitkä värit teitä puhuttelee kukissa just nyt?

Ihanaa ja valoisaa viikkoa!

<3

Vapaapäivä

Lauantai.

Vapaapäivä minullakin kuuden päivän työputken jälkeen,

ja sunnuntaiksi taas töihin.

Tämä vapaapäivä onkin käytetty hyvin.

Kävin kampaajalla ja miehen kanssa syömässä ulkona.

Sitten vielä saunaan,

ja loppuillan olla möllötän.

Blogitekstinkin ehdin kirjoittaa, jei.

Saatte nyt tällaisen kukkaisen kuvakavalkadin

kuluneelta viikolta.

Kuvia olen koittanut ottaa aina kun ehdin,

mutta kirjoittelu jää kyllä kummasti,

jos ja kun se työpäivä venyy sinne 18-20...

Myöskään vatsavaivojeni syytä ei ole saatu 

vielä selville, joten olen rampannut myös lääkärissä.

Huokaus. Voitte uskoa, että odottavan aika on pitkä.

Onneksi sain jotain lääkitystä, niin ei tunnu 

enää aamuisin siltä kuin heräisin vatsataudissa.

Että on tässä vähän kaikenlaista!

Mutta kuten sanottu, niin täytyy osata iloita 

pienistä asioista.

Ja tällä hetkellä olen tosi iloinen tästä pienestä 

paratiisista parvekkeella.

Se rauhoittaa, vaikka mielessä (ja vatsassa)

välillä myllertääkin.

Ensimmäinen lilja on alkanut kukkia jo.

Tällainen valkoinen (jota en edes muista valinneeni),

kaunis ja hieman torvimainen - ja aika pahanhajuinen.

:D

Onneksi parveke tuulettuu aika hyvin,

joten haju ei jää tyrmäävästi leijailemaan,

vaikka kolme kukkaa onkin auki.

Ensimmäinen tomaattikin on alkanut lupaavasti

punertaa, joten kohta saadaan maistiainen!

Auringonkukat ovat myös aivan villiintyneet.

En ole laskenut nuppuja, mutta niitä on paljon!

Keltaiset miljoonakellot ja tähtisilmätkin

pursuavat pian hauskasti ruukun reunojen yli.

Kukkia riittää! Vaikka työpäiviinkin.

Päiväriparin vikan päivän raamiskisana  

oli ns. Raamattu-cooper,

jossa 12 minuutin aikana piti tuoda papille 

niin monta vihjeiden eli raamatunkohtien

 mukaista esinettä kuin mahdollista...

Kesän eka ripari onkin siis

konfirmaatiota vaille taputeltu.

Oli min eka päiväripari koskaan. 

Ihan mielenkiintoinen kokemus,

taas vähän uutta vaikkakin tutuilla elementeillä.

Työfiilistelyistä kerron kuitenkin enemmän jossakin 

omassa postauksessa kesällä myöhemmin.

;)

Nyt toivon iloa ja valoa sun sunnuntaihin 

ja tulevaan viikkoon!

<3

Arki rullaa ja kasvit kasvaa

Iloa tähän viikkoon just sulle!
Toivon, että se alkaa mukavissa merkeissä.

Itselläni se alkaa työpäivällä,
joka hoituu etänä kotona,
päivärippikoulun oppimiskokonaisuuksia suunnitellen.
Hommaa kyllä riittää, etäpäiväkin on ihan täysi työpäivä,
- siksi tämä postaus on ajoitettu valmiiksi
jo sunnuntai-iltana.

:)

Kivasti on siis lähtenyt kesäteologin arki rullaamaan
uudessakin työpaikassa, siitä iloitsen.
Päivä kerrallaan, työtehtävä kerrallaan.
Vähän kiirusta on nyt kesäkuun ajan,
mutta ei se mitään.
Voimavaroja ja innostusta on nyt enemmän 
kuin pitkään aikaan,
joten on ihan virkistävääkin tarttua haasteisiin.

Lisäksi mua ilahduttavat just nyt tomaatit, 
jotka alkavat kukkia,

sekä nämä mustasilmäsussut,

jotka ovat viikossa ottaneet ihan huiman spurtin.

Kattokaa ny, reilu viikko sitten:

Ja nyt:

Huimaa vai mitä!
Kolme nuppuakin on ilmaantunut.

Näistä sain myös inspiksen elämäni ensimmäiseen 
lehdessä julkaistavaan hartauskirjoitukseen.
Jännää! Vähän hirvittää, millaista palautetta tulee.

Jeps. Hartauskirjoituksen laatiminen oli yksi ensimmäisistä
työtehtävistä tänä kesänä.
Lisäksi olen päässyt mm. pesemään ison kasan legoja.
(Niitä käytetään esim. riparilaisten kanssa.)
Tämä kertoo ehkä jotain työn monipuolisuudesta.
Koskaan ei tiedä, mitä kaikkea pääsee tekemään!

Auringonkukatkin ovat hyvässä vauhdissa.
Ne osoittautuivatkin tällaisiksi,
jotka tekevät paljon kukkia - mahtavaa,
joka lehtihangasta puskee nuppua!

Tähtisilmätkin ovat suvainneet avata silmiään.
Nämä suivaantuivat jostakin, eikä pitkään aikaan 
ollut yhtään kukkaa auki,
mutta nyt on jo toinen ääni kellossa.
Tekivät oikein kukkajonon!

Kuvan alareunassa vilahtavat keltaiset 
miljoonakellot, jotka nekin mököttivät pitkään,
ennen kuin innostuivat kasvuun.
Nyt kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Amppelin kukat ovat rehevöityneet,
lumihiutale valuu jo kauniina puroina alaspäin.

Aika mukava tunnelma täällä siis vallitsee!

Jotain mahtuisi vielä sekaan.

Tuo yksi pitkulainen astia olisi yhä vapaana,

ja ehkä jotain muutakin voisi sekaan ujuttaa.

Muurinkelloa olen harkinnut,

mutta vaihtoehtojahan on ihan valtavasti...

Lähteekö lapasesta?

Se jää nähtäväksi.

;)

Nyt koitan pitää työhommat hanskassa

ja hanskat tallessa.

Iloa ja surua

En ole pitkään aikaan kertonut täällä blogin puolella,

mitä helmikuun lopulla kylvämilleni

mustasilmäsussuille kuuluu.

Nytpä kerron. Ihan hyvää kuuluu!

Sussuja on säilynyt hengissä viisi kappaletta,

mikä on melko sopiva määrä.

11 alunperin kylvin, 7 iti ja koulintojen jälkeen 

5 on sinnitellyt tähän pisteeseen asti.

Nää on tänäänkin jo kasvanu tästä
ihan silmissä!

Nämä eivät vaan ole olleet kovin kuvauksellisia.

Kevätaurinko teki vähän tepposia,

kun aloin ulkoiluttaa näitä melko aikaisin.

Nyt lämpö, lannoitus, latvominen ja sopivan 

varjoinen kohta parvekkeella

 ovat kuitenkin tehneet ihmeitä.

Valehtelematta parissa päivässä on tullut

hirmuinen kasvuspurtti!

Köynnökset haaroittuvat joka suuntaan,

ja isoimmat lehdet ovat 5cm pituisia.

Hyvältä näyttää tämä kasvutahti.

Melkein uskallan jo väittää, että kukkatornini saan.

Siitä iloitsen, 

sillä ihan koko aikaa ei ole siltä näyttänyt.

Mitä veikkaatte, oisko mulla tässä jo kuukauden 

päästä kukkia?

;)

Ilonaiheita on muitakin.

Auringonkukat ovat tanakoita ja oikein paistattelevat

päivää aurinkoisella paikallaan.

Uskon, että näiden kukintaa ei tällä vauhdilla 

tarvitse ihan pakkasiin asti odotella.

Ensimmäinen liljakin on alkanut ojennella nuppujaan.

Koskahan mahtaa kukkia?

Varmasti hetki vielä menee.

Suht aikainen kaveri taitaa kumminkin olla.

Kiva, jos liljani kukkivat eri aikoihin.

Sitten ovat nämä ihanaiset pelakuuni.

Kaikki kukassa samaan aikaan,
ja nuppuja ihan vimmatusti.

<3

Tähän punaiseen olen ihan rakastunut.

Onneksi hankin tämän.

Punainen pelakuu on min suosikki,

vaikka onkin niitä perinteisempiä värejä.

Vahvat värit on mun juttu.

Odottelen, että tästä aukeaa lisää nuppuja,

niin muuttuu vielä näyttävämmän näköiseksi.

Ja ihania nämä ovat muutkin.

On pirtsakkaa...

...ja on herkkää ja hempeää.

Kaikki sulassa sovussa keskenään.

Iltahämärissä värit vielä oikein hehkuvat,

tämä hempein yksilökin näyttää illan valossa 

hieman persikkaisen väriseltä.

On tosi kiehtovan näköinen.

Pöydällekin löytyi "uusi" kukka.

Pelastin tämän sinisen orvokin sieltä 

orvokkikorista muiden keskeltä,

kun tajusin, että tämä onkin pienikukkainen,

ja toisekseen tämä meinasi jäädä muiden alle piiloon.

Tämä on ihan söpö, etenkin kun on saviruukussa,

mummovainaan virkkaaman pitsiliinan päällä.

Ja sitten, olen vaarallisella tiellä.

Aikuiseksi kasvaminen on jo sinällään haastavaa,

mutta lisätään nyt kierroksia yhdellä

napostelupaprikalla.

Niin siinä lapussa luki, napostelupaprika!

Pieniä ja makeita, passaa.

Josko nyt syötävät kasvit riittäis?

No okei, vastapainoksi yksi tarjousamppeli...

Ai että värinokkosenko takia,
mistä arvasitte...
Seurana mustanvioletti petunia ja 
valkoista lumihiutaletta sekä verbenaa.

Äiti osti itselleen samanlaisen,
niin, ja sponssasi nämä minunkin.
Kiitos. <3

Siellä pyykkiteline ja tyhjien pullojen pussit 
kauniisti taustalla.
Noh, se on elämää se.

Elämään mahtuu ilon lisäksi tällä hetkellä kyllä suruakin.
Tähän viikonloppuun mahtuvat yhdet hautajaiset,
miehen kummin siunaus.

Niin se elämä heittelee,
oli aika yllättävä juttu.
Mutta, toivo ei silti kuole koskaan,
siihen luotan.

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä,
 rukoilkaa hellittämättä. 
Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, 
osoittakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, 
siunatkaa älkääkä kirotko. 
Iloitkaa iloitsevien kanssa, 
itkekää itkevien kanssa."
- Room. 12:12-15

Ilonpilkahduksia teidän viikonloppuun!
Toivonsäteitä myös 
vastoinkäymisten keskelle.
<3