Sukat kuin krookukset

Sain tässä taannoin 

vaihdettua vähän lankaa.

Omassa lankavarastossani oli 

erästä itselleni turhaa lankaa monta kerää,

ja huutelin podcastin puolella,

josko joku ne haluaisi.

Yksi podcast-tuttava tarttui tarjoukseen,

ja ehdotti, että voisi antaa vaihdossa jotain,

kun ei ihan ilmatteeks halunnu keriä ottaa.

Sainkin vaihdossa sitten muutamia ihania 

lankoja, ja yksi niistä pääsi melkein 

hetimmiten puikoille.

Se oli 20g kerä Misanjan käsinvärjättyä 

Merino-Sukka glitteriä.

Pikkuvyyhdin keväiset värit 

(violetti, keltainen, vihreä)

toivat minulle ihan krookukset mieleen,

joten otin sen kaveriksi keltaista Filcolana Arwettaa

sävyssä Straw (135).

Niistä syntyi yhdessä 

keväiset ja raidalliset nilkkasukat 

ihan minulle itselleni.

Neuloin 2mm sukkapuikoilla (kyllä olen panostanut 

uusiin puikkoihin jee!) ja 60 silmukalla.

Raidat ovat kolmen kerroksen korkuisia.

Kantapää on hollantilainen,

ja kärjissä on leveä nauhakavennus.

Kärjet silmukoin kiinni.

Jotenkin olen nyt tykästynyt tuohon 

sukankärkien silmukoimiseen.

Teen sen kolmella sukkapuikolla,

niin se sujuu aika sutjakkaasti jo.

Kiva ja nopea sukkaprojekti!

Nopea homma oli myös tämä virkattu 

tiskirätti.

Samalla mallilla olen tehnyt rättejä 

aiemminkin, niitä voi vilkaista *täältä*.

Ohjevideo tällaisen virkkaamiseen 

on puolestaan juutuubissa *täällä*.

Käytin rättiin Novitan Cotton Bamboota,

ja jotain vanhoista rättiprojekteista 

jäänyttä jämää, kun Cotton Bamboo ei yksinään 

ihan riittänyt.

Tästä tulee ihana väriläiskä kevääksi keittiöön.

Ja on siellä väriä nytkin,

suloisen ja iloisen kukkakimpun verran.

Tätä katsellessa hymyilyttää.

:)

Piti tulla ihan kukkakaupan kautta töistä 

kotiin, kun edessä on pitkästä aikaa 

vapaa viikonloppu.

Aurinkokin on paistanut tänään 

muutamia lumisadekuuroja lukuun ottamatta,

joten iloa ja valoa on ilmassa selkeästi.

Niitä toivon sinullekin.

Hyvää viikonloppua!

Mukavaa, kun olet siellä.

<3

Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3

Kurkistus valmistujaisjuhliin

Tervetuloa!
Ota tästä vähän kuplivaa,
kohta kippistellään.





Ihanaa kun tulitte,
kiitos kun olette.
Nyt juhlitaan, viihtykää,
tehkää olonne kotoisaksi!
<3





Kohta päästään syömään,
mutta sitä ennen pari ilmoitusasiaa.

Ensinnäkin, pääsiäiskukko kuuli, että täällä on juhlat,
joten se päätti munia pieniä suklaamunia joka paikkaan!
Siispä ajattelin, että pidetään leikkimielinen kilpailu,
jossa tehtävänä on etsiä mahdollisimman monta munaa.
Niille, jotka löytävät eniten, on luvassa hyviä palkintoja!

(Lapsille pienet legopaketit ja aikuisille pullo kuoharia.)

Lisäksi, jos olette tarkkaavaisia,
saatatte huomata pari "puuhapistettä",
toinen on tässä sisällä, ohjeet liitutaululla,
ja toinen on ulkona.

(Jep, tuossa alla oli kassillinen villasukkia.
Ulkona puuhapisteellä sai istuttaa muistoksi 
gladioluksen sipulin tai useammankin.)

Ja sitten se (minun mielestäni juhlissa) tärkein

asia, eli hyvä ruoka!

Suolainen kattaus:

- kananmuna-alkupalat

- kylmäsavuporo-juustokakku

- erilaisia pitsoja

- kreikkalainen, tuore- ja kanasalaatti

- leipäjuustokuutioita ja oliiveja

- lihapullia

- savustettua lohta ja kuhaa

- coctailpiirakoita ja munavoita

Makea kattaus:

- mustaherukka-valkosuklaajuustokakku

- överisuklainen täytekakku

- appelsiinijuustokakku, jossa myös sitruunaa 

sekä ns. kiille papaijasoseesta

Muistinkohan kaiken?

En juhlimiseltani ehtinyt ottaa kuvia 

koko kattauksesta!

Kaikki tuntui kuitenkin maistuvan juhlaväelle hyvin.

Herkulliselta maistuu näin jälkikäteenkin vielä.

Niin, ja kaiken tämän loihdimme äidin kanssa 

omin pikku kätösin parina päivänä ennen juhlia.

Vain lihapullat ja suklaakakkupohjan äiti oli tehnyt 

jo etukäteen.

Olihan siinä hommaa, mutta minusta oli ihana tehdä itse.

Siitä tulee itselle se juhlan tuntu.

 Tuliko masu täyteen? Hyvä.
Sitten ihmetellään vielä vähän lahjakukkia.
Mistähän ne tiesi, että keltaisesta tykkään?
Tsih! ;)

Hauskasti sattuvat kukkien värit myös 
keittiön verhokappaan.

Tälle punertavalle erikoisuudelle lupasin 

kunniamaininnan.

Hän on nimittäin kurkuma!

Ystävä oli noteerannut uuden "puutarhaharrastukseni"

ja käynyt jossain erikoistaimimyymälässä.

Aika ihanasti ajateltu.

<3

Katsotaan, kuinka kurkuma hoidossani viihtyy.

Kesäksi se pääsee ulos parvekkeelle.

Korttejakin sain paljon, ihanaa!

On jotain muistoja sittenkin, kun kukat lakastuvat.

Myös parvekkeella ensimmäiset (punaiset) tulppaanit 
ilahduttivat pääsiäisviikonloppua ja 
juhlapäivää.

Hih, toivottavasti viihdyitte!
Teologian maisteri kiittää ja kumartaa,
ja siirtyy kohti seuraavia haasteita.

Minusta juhlat olivat tosi onnistuneet.
Munajahti herätti suurta hilpeyttä,
villasukista melkein kaikki löysivät sopiviin jalkoihin 
ja lapset jaksoivat kukkiakin istutella.

Ruoka ja juoma oli hyvää, ja sitä oli riittävästi.
Myös rääppiäisiin ja yöksi jääneille vieraille 
ja kotiin viemisiksi riitti kaikkea herkkua.
Namnam. Niilläpä olen elänyt tässä pari päivää,
ja ottanut rennosti.

Leppoisuus-esimerkkiä näyttää tässä Tiltu-koira,
 jonka yökyläilijät olivat ottaneet mukaan.
Hän hurmasi kyllä kaikki iloisella ja kiltillä 
olemuksellaan.

Kiva kun piipahdit juhlissani näin 
virtuaalisesti!
<3

Minäkin yritän nyt piipahtaa lukemassa blogeja,
kun sain viimein tämän uuden läppärin hajonneen tilalle.
Viime aikoina on blogimaailma jäänyt ihan huomiotta,
kun en puhelimella tykkää selailla.
Mutta palailen!

Käsityöjuttujakin tulee taas pikku hiljaa,
kunhan jotakin valmistuu.

Ihanaa huhtikuun loppua!
Joko on vappu mielessä,
vai meneekö vielä hetki pääsiäisestä toipumiseen?

Syysjuttuja

Monin paikoin on koettu jo ensimmäiset hallat.

Itsekin lauantaiaamuna ikkunasta katselin,

että autojen ikkunat olivat paksussa jäässä.

Tuo aamuinen kuura tuntui tosi hyvältä.

Mie nautin jo pakkasen puraisusta 

ja kuulaudesta.

Äidin sommittelusilmä ei petä.

Lauantai olikin täydellinen syyspäivä.

Aurinko paistoi, välillä vähän pilvistyi.

Oli kuivaa ja raikasta, 

toisin sanoen aivan ihana ilma olla ulkona.

Lähdin äidin kanssa aamupäivällä hakemaan

tarpeita syysasetelmiin,

ja sen jälkeen päivä hurahtikin äidin pihamaalla

syyspuuhailuja tehden.

Teimme syysasetelmat ruukkuihin,

siistimme kukkapenkkejä, leikkasimme ison tatar-puskan

alas ja istutimme kevään kukkasipuleita.

Lisäksi minun liljani pääsivät jatkamaan elämäänsä

kukkapenkkiin.

Minun versio. ;)

Oli aika hauska päivä.

Välillä toki juotiin kaffet ja syötiin jäätelöä

pihatuoleilla!

Nuorimmainen isoveljistänikin sattui samaan aikaan 

paikalle ja pääsi myös työntelemään kottikärryjä.

Meni ihan perheaktiviteetiksi koko homma.

:D

Rakastan koristekaaleja! Kuin rouheita ruusuja!

Tuli tarpeeseen tuollainen puuhailupäivä.

Viikolla kun reissaan Helsingissä, välillä olen yötäkin,

ja luen valtavaa kasaa kirjallisuutta ynnä muuta,

niin käytännön homma tuntuu autuaalliselta!

Kädenjälki ja tulokset näkyvät saman tien.

Vastapainoa pitää olla.

Kun kerran äiskän pihalla pääsin vauhtiin,

niin jatkoin sitten vielä iltamyöhään kotosalla.

Parveke sai syysjärjestyksen.

Valoisa puoli parvekkeesta muuttui istuskelu- 

ja tunnelmointinurkkaukseksi.

Toiselle puolelle siirrettiin kukkahyllykkö 

niin sanotusti talviteloille.

Pyykkitelinekin saa siellä olla vielä

mielellään mahdollisimman kauan,

koska sisällä sen venkslaaminen kylppäriin ja sieltä

pois aina kun käy suihkussa, on aika ärsyttävää.

Voi auringonkukka aukeaisit nyt kunnolla!

Viimeiset kukkaruukut odottavat vielä tyhjennystä

ja pesua, mutta odotan, että pakkaset vievät 

vielä loputkin kukkijat.

Noita riippapelakuita en säilö,

mutta tavalliset pelakuut ovat päässeet jo sisälle

pöytineen päivineen tappelemaan vähäisestä

ikkunatilasta marraskuunkaktusten kanssa.

Pitäkäähän peukkuja, 

että edes yksi näistä säilyy hengissä talven yli!

Kevätkin on siis jo mielessä.

Siksi kukkasipulitkin, tällä kertaa tulppaanit,

pääsivät jo multiin.

Tänä syksynä olen näiden kanssa ajoissa, 

ja ruukutkin ovat asianmukaiset.

En onneksi lannistunut viimeksi pieleen menneestä 

narsissien kasvatuksesta, vaan viisastuin.

;)

Värimaailman pitäisi olla aurinkoinen.

Aurinkoahan sitä keväällä kaipaakin!

Katsotaan, mitä ruukuista sitten lopunperin nousee.

Nyt on kuitenkin vielä syksy, 

ja pian se joulukin jo ovella kolkuttelee.

Muistetaanhan siis nauttia tästä hetkestä!

Mitä kukkasipuleita sinä olet istuttanut 

tai aiot istuttaa?

Entä mikä on sun lempparikukka syysasetelmissa?

Leppoisaa sunnuntaita!

<3

Arki rullaa ja kasvit kasvaa

Iloa tähän viikkoon just sulle!
Toivon, että se alkaa mukavissa merkeissä.

Itselläni se alkaa työpäivällä,
joka hoituu etänä kotona,
päivärippikoulun oppimiskokonaisuuksia suunnitellen.
Hommaa kyllä riittää, etäpäiväkin on ihan täysi työpäivä,
- siksi tämä postaus on ajoitettu valmiiksi
jo sunnuntai-iltana.

:)

Kivasti on siis lähtenyt kesäteologin arki rullaamaan
uudessakin työpaikassa, siitä iloitsen.
Päivä kerrallaan, työtehtävä kerrallaan.
Vähän kiirusta on nyt kesäkuun ajan,
mutta ei se mitään.
Voimavaroja ja innostusta on nyt enemmän 
kuin pitkään aikaan,
joten on ihan virkistävääkin tarttua haasteisiin.

Lisäksi mua ilahduttavat just nyt tomaatit, 
jotka alkavat kukkia,

sekä nämä mustasilmäsussut,

jotka ovat viikossa ottaneet ihan huiman spurtin.

Kattokaa ny, reilu viikko sitten:

Ja nyt:

Huimaa vai mitä!
Kolme nuppuakin on ilmaantunut.

Näistä sain myös inspiksen elämäni ensimmäiseen 
lehdessä julkaistavaan hartauskirjoitukseen.
Jännää! Vähän hirvittää, millaista palautetta tulee.

Jeps. Hartauskirjoituksen laatiminen oli yksi ensimmäisistä
työtehtävistä tänä kesänä.
Lisäksi olen päässyt mm. pesemään ison kasan legoja.
(Niitä käytetään esim. riparilaisten kanssa.)
Tämä kertoo ehkä jotain työn monipuolisuudesta.
Koskaan ei tiedä, mitä kaikkea pääsee tekemään!

Auringonkukatkin ovat hyvässä vauhdissa.
Ne osoittautuivatkin tällaisiksi,
jotka tekevät paljon kukkia - mahtavaa,
joka lehtihangasta puskee nuppua!

Tähtisilmätkin ovat suvainneet avata silmiään.
Nämä suivaantuivat jostakin, eikä pitkään aikaan 
ollut yhtään kukkaa auki,
mutta nyt on jo toinen ääni kellossa.
Tekivät oikein kukkajonon!

Kuvan alareunassa vilahtavat keltaiset 
miljoonakellot, jotka nekin mököttivät pitkään,
ennen kuin innostuivat kasvuun.
Nyt kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Amppelin kukat ovat rehevöityneet,
lumihiutale valuu jo kauniina puroina alaspäin.

Aika mukava tunnelma täällä siis vallitsee!

Jotain mahtuisi vielä sekaan.

Tuo yksi pitkulainen astia olisi yhä vapaana,

ja ehkä jotain muutakin voisi sekaan ujuttaa.

Muurinkelloa olen harkinnut,

mutta vaihtoehtojahan on ihan valtavasti...

Lähteekö lapasesta?

Se jää nähtäväksi.

;)

Nyt koitan pitää työhommat hanskassa

ja hanskat tallessa.