Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3

Arvonnan voittaja ja juhannuskuulumisia

Heippa.

Lupailin arvonnan suorittamista 

tähän juhannusviikonlopulle,

joten täältä pesee.

Hoidetaan se ihan ensimmäiseksi alta pois.

Samettiruusu 'Strawberry Blonde'

Elikkäs, tänään on ollut vielä mahdollisuus 

osallistua toissapostauksen 

sukka- ja tiskirättiarvontaan.

Siksi odotinkin näin iltaan asti

ennen arvonnan suorittamista.

Osallistumisia ei ole nyt kuitenkaan enempää tullut,

joten uskallan julistaa arvonnan päättyneeksi.

Siispä arvotaan!

Laitoin arvontapostauksen 

kriteerit täyttävät kommentit

 numerojärjestykseen niin, 

että viimeinen kommentti oli nro 1

 ja ensimmäinen oli nro 31.

Random number generator kertoo 

meille nyt, että voittaja on...

...nro 19 eli nimimerkki Alore!

Onnittelut! 

Laitappa minulle osoitetietoja tulemaan 

tuon yhteydenottolomakkeen kautta,

niin saadaan palkinnot postiin.

:)

Aloren ihanaan *Värkkäystä-blogiin*

kannattaa muuten tutustua,

jos et vielä ole tutustunut.

Sitten hiukan kuulumisia.

Kesäkuu on mennyt tosiaan vahvasti leirielämää viettäen,

ensin 4-7-vuotiaiden kanssa (huh!), ja sitten 

rippikoululaisten kanssa.

Eilen kotiuduin just riparilta,

ja olo on sen mukainen.

Oli oikein kiva leiri, rauhallinen ja seesteinen,

mutta aina siinä menee muutama päivä,

että leirin jälkeen palautuu.

Ja on kyllä nyt pakko sanoa,

että voi näitä nykynuoria!

Osaavat käyttäytyä, mokomat.

Ihan oikeasti.

Ystävällisiä, fiksuja, toiset huomioon ottavia.

Uuden roskapussinkin osaavat teinipojat pyytää,

jos huoneen roskis täyttyy(!).

Kyllä piti miettiä pariin otteeseen,

että mistä ihmeestä tämmösiä nuoria oikein tulee.

Hattua nostan sinne kotikasvatuksen puoleen,

ja toki uskallan myös väittää,

että niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

;)

Jepajee.

Oli kuulkaas ihana tulla kotiin,

kun mies oli pitänyt hyvää huolta 

kesäkukista.

Nuput alkoivat aukeilla just sopivasti 

kotiinpaluuni kunniaksi,

ja etenkin tuo päärynätomaatti näyttää 

pukkaavan satoa ihan hurjasti,

tosi monta terttua ja raakiletta jo.

Alkaa olla aikas vehreä tunnelma parvekkeella!

Tässä on mun tän kesän pelargoniasuosikki,

joka pääsi yllättämään kauneudellaan.

Hän on tulppaanipelargoni 'Red Pandora'.

Se ei tästä kuvasta varmaan välity,

mutta nuo kukkatertut (tai mitä ovatkaan)

ovat aivan valtavia,

samoin kukat itsessään.

Väri on myös aivan hurmaava, sellainen 

tumma lohenpunainen.

En olisi siitä pienestä, vähän raaskusta 

taimesta uskonut, että vielä hullaannun 

just tähän yksilöön.

Uusi Mårbacka-pelargoni 'Drottning Ingrid' 

kukkii myös luotettavasti,

ja talvetuksesta selvinnyt kaima 

alkaa kukkia ihan tuota pikaa.

Nämä ovat nyt siis ne pelakuut, jotka ostin sieltä 

kevätmessuilta Helsingistä.

Mulla oli myös 'Pink Pandora', 

mutta se ei selvinnyt kesään asti,

ja tämä toinen Mårbacka oli vahinko-ostos.

En tarkistanut nimilappua ostohetkellä.

(Se ei kuitenkaan haittaa, koska ei näitä 

kaunokaisia voi liikaa olla.)

Ruusunnuppupelargonit ('Apple Blossom')

voivat myös hyvin,

mutta niistä otan kuvia sitten,

kun nuput ovat kunnolla auenneet.

Kasvit kasvavat,

mutta mitenkäs on neulomusten laita?

No, niitä on valmistunut.

Tässä maistiainen Villapesusiskot-huivista,

ja siitä paidantekeleestä kerrottakoon,

että se on jo pariin kertaan pestykin.

Postauksia on tiedossa lähitulevaisuudessa,

kunhan rakas hovikuvaajani ehtii toteuttamaan 

mun visioita.

Varmaan jokin erillinen kukkapostauskin on luvassa.

Pysykäähän siis kuulolla.

Hyvää, leppoisaa ja siunattua juhannusta 

teille kaikille!

<3

Fiilikset ruukkupuutarhan kesästä

Kesä alkaa olla loppusuoralla,

ehkäpä se on jo kääntynyt syksyyn.

Siispä on aika jo vähän summailla mennyttä 

kesää parvekkeen ja ruukkupuutarhan osalta.

En olekaan nyt hetkeen postaillut aiheesta mitään.

Syynä on se, että vihannespunkit, nuo pienet pirulaiset,

ovat koko loppukesän aiheuttaneet tuhoa parvekkeella.

Niille kelpasivat samettiruusut, mustasilmäsusanna,

parvekemansikka, timjami, tähtisilmät ja daalia, 

ja ehtivätpä ne mustan värinokkosenkin kimppuun.

Lisäksi kirvat ja paahtava kuumuus

auttoivat ihan kiitettävästi.

No, onneksi tuholaiset löysivät tiensä parvekkeelle

vasta loppukesästä.

Mutta totuus on, että puolet ruukuista olen

jo tyhjentänyt ja pessyt.

No, ihan kaikkea ei toki ole menetetty.

Mårbacka-pelargoni on ollut mun suosikkipelakuu.
Tämän toivon saavani talvetettua!

Pelakuut ovat viihtyneet paahteessakin koko kesän,

ja vielä ne jaksavat kukkia aina vaan.

Myös vihreä värinokkonen on ollut aivan upea.

Nyt sekin saa muutaman kukan tehdä,

kun en jaksa enää nyppiä kukkavanoja pois.

Riippapelakuut ovat olleet nättejä,
mutta eivät pääse jatkoon, kun tippuvat terälehdet
saavat hirveän sotkun aikaan...

Satoakin piisaa.

Tomaatteja ja napostelupaprikoita 

olen keräillyt jo pitkään.

Ne ovat parvekkeella viihtyneet hyvin.

Aranka-tomaatteja. Eivät kovin makeita,
mutta sopivat kivasti ruoanlaittoon.

Paprikaa on saanut suihkutella kovasti,

ja ötököitä on saanut olla kyttäämässä jatkuvasti,

mutta ihmeen hyvin se on satoa tehnyt kaikista

vastoinkäymisistä huolimatta.

Nämä paprikat eivät mitenkään erityisen makuisia ole,

aika tavanomaisia sellaisenaan,

mutta ruoanlaitossa olen niitä käyttänyt ja tykännyt.

Aromit tulevat kivasti esiin lämpimässä ruoassa.

Myös tämä sotkuinen kasa, ei kun pensaskönnöskrassi,

 on ilahduttanut kukillaan tosi pitkään,

vaikka välissä oli ihan liian kuumaa ja kuivaa,

ja gammayökkösen toukat rei'ittivät lehtiä tunnollisesti.

 Keltainen miljoonakello puolestaan on ollut 

ihan kesän yllättäjä.

Ensin taimet antoivat odottaa kukintaa tosi kauan,

mutta sitten kun ne aloittivat, ei ole loppua näkynyt.

Nämä eivät myöskään ihmeekseni ole kelvanneet

millekään ötökälle!

Vielä siis kukkia riittää.

Tässä kuitenkin jo pari ajatusta siitä,

 mitä kesästä opin ja mitä jäi mieleen.

Erityisesti minua ilahdutti:

- onnistuminen mustasilmäsussun kasvatuksen kanssa,

siitä tuli yhtä upea kuin millaisia näkee

yleensä vain mainoskuvissa

- pelargonien kestävyys paahtavassa kuumuudessa,

värinokkosten kauneus, tomaatti- ja paprikasato,

liljojen kasvatuksen onnistuminen

- auringonkukat juhannuksena!

Minua harmitti:

- ötökät ja liika kuumuus

Ensi kerralla teen toisin:

- käytän vain ja ainoastaan isoja ruukkuja,

ja hieman vähemmän kuin nyt

- siirrän kukkahyllykön parvekkeen toiselle,

aavistuksen varjoisammalle puolelle

- en hanki kesäkukkia, jotka sotkevat,

esim. petuniat tahmaavat lattiaakin ja riippapelakuut,

lumihiutale ja verbenat tiputtelevat terälehtiä hurjasti

(liljat ja auringonkukatkin vähän sotkevat,

mutta eivät niin pahasti että niistä luopuisin)

- valitsen pensas- tai/ja amppelitomaatteja,

koska en tykkää narujen virittelystä ja haluan,

että ruukun/ruukut saa toiseen kohtaan partsilla

Oletuksena siis, että ensi kesänä vielä asutaan tässä,

sehän ei ole varmaa kun meinaan kuitenkin 

valmistua talven aikana yms...

Mutta saahan sitä suunnitella!

Ja mitäs tässä kuvassa tapahtuu?

Kyllä, olen maalannut ruukkuja.

En tykkää ruskeasta ruukkuvärinä,

joten se saa nyt väistyä ainakin muutamasta ruukusta.

Näistä kerron lisää myöhemmin,

kunhan saan vielä yhden tai pari lisää maalattua,

ja kun tulee syysistutusten ja kukkasipulien aika.

;)

Notta tämmöisiä ajatuksia.

Mitäs siun kasveille kuuluu?

Ja joko odotat syysistutusten tekemistä

ja lyhtyjen virittelyä?

Mukavaa viikkoa!

<3

Ps. Innostus puutarhailuun ei kyllä
yhtään ole hälvennyt kesän aikana, päin vastoin,
joten kukkajuttuja pääsette lukemaan jatkossakin.

Heinäkuun hehkua

Muutos kevään ensikylvöistä tähän hetkeen on valtava.
Värien hehku, vihreyden runsaus ja ilon määrä,
jota tästä pienestä paratiisista parvekkeellani saan,
on jotain, mitä en oikein osannut kuvitellakaan.

Kun istahdan vanhaan rottinkituoliin kahvikupposen kanssa
näin sadepäivänä, ja kääriydyn vilttiin,
olen onnellinen.

Heinäkuu antaa parastaan.
<3 

Krassien kukat loistavat siellä ja täällä.

Jännityksellä seuraan, mitä kaikkia värejä kukissa

lopulta onkaan.

Tähtisilmät kurkottelevat valoa kohti,

ja kukkia riittää.

Auringonkukista ensimmäiset ovat jo lakastumassa,

mutta nuppujakin on vielä runsaasti.

Mikä ihana ränsistynyt ja silti niin kaunis 

sekamelska!

Orvokit puolestaan ovat lähteneet ihan uuteen

kukoistukseen.

Leikkasin nämä jokunen aika sitten ihan matalaksi,

kun ne alkoivat olla rumia roikkanoita

- ja se kannatti.

Runsas uusi kukinta palkitsee.

Tomaattisato kypsyy vähitellen.

Molempiin lajikkeisiin on tulossa runsaasti tomskuja.

Tässä mulla on kädessä Pink Baby Plum F1 -tomaatin 

seuraavaksi nopeiten kypsyvä terttu...

Aranka on vähän hitaampi, mutta paljon sekin jo lupaa.

Mustasilmäsusanna kiipeilee jo katonrajassa asti,

ja kukkia aukeaa tasaiseen tahtiin.

Tästä en olisi uskonut saavani niin upeaa ja runsasta

köynnöstä kuin mitä se nyt on.

Isot lehdet, huima kasvu ja paljon kukkia.

Onnistuin!

Myös yllätyksiä on mahtunut tämän 

ruukkupuutarhan elämään.

Esimerkiksi tämä keltainen lilja hämmästytti 

minua tänä aamuna.

Minulla kun ei keltaisia pitänyt 

olla näissä korkeissa liljoissa.

Noh, hollantilaisilta kun ostaa irtosipuleita,

niin yllätyksiä saattanee tulla,

etenkin kun messuväki ei aina 

palauta sipuleita oikeisiin paikkoihin.

En kuitenkaan ole harmistunut,

keltaisesta tykkään ja se sopii sekaan oikein hyvin!

Sitä paitsi, yksi niistä matalista keltaisista 

liljoista iti sittenkin!

Aika myöhään se nousi, mutta ehkä se vielä ehtii kukkia.

Ja tässä vielä viimeiset kesäkukkahankinnat:
oranssi daalia ja tummanpunaiset samettikukat.
Nämä näyttävät minusta niin kauniilta yhdessä,
ja väreissä on ripaus syksyä.
Näitä täytyy vaan vähän seurailla, pari vihreää
toukkaa mellasti lehtien kimpussa,
toivottavasti niitä ei ole enempää...
Täytyy yrittää tuo daalia talvettaa sitten jossakin.





Sateista on,
mutta tunnelma on levollinen ja lämmin.





Täällä kelpaa aikaa viettää,
kauneuden keskellä.
Vettä on saanut toki kantaa,
mutta minulle tämä on ollut sen arvoista.

Mikä sinua ilahduttaa puutarhassa,
parvekkeella tai elämässä ylipäätään just nyt?
Mistä tulee hyvä mieli tällä hetkellä?

Ihanaa viikonloppua!
<3