Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3

Kevään ensimmäisiä

Piipottaa piipottaa!

Keväinen tunnelma alkaa olla käsinkosketeltava,

kun lumi ulkona sulaa suorastaan liristen,

ja ensimmäiset kasvun merkit ovat havaittavissa.

Syyskuun lopussa istuttamani tulppaanien

sipulit ovat nimittäin alkaneet itää lasitetulla

parvekkeella.

Tällaisia iloisenvärisiä ihanuuksia

pitäisi ruukuista nousta.

Katsotaan, päästäänkö sinne asti!

Toivotaan ainakin hurjasti.

Se oli jo maaliskuun kolmas päivä,

kun ikkunasta ulos vilkaistessani huomasin

ruukuissa muutamia uhmakkaita piiponkärkiä.

Hyvä etten kaatanut aamukahvia kupista ohi.

Säntäsin parvekkeelle ihmettelemään saman tien.

Joko nyt?! En ollut yhtään valmistautunut

mihinkään kasvutapahtumaan vielä hetkeen.

No, tämä on taas osoitus siitä, että kasvuolosuhteet

ovat lasitetulla ja vieläpä etelänpuoleisella 

kolmannen kerroksen parvekkeella 

melko lailla kasvihuonemaiset, suojaisat.

Aurinko lämmittää parvekkeen päivisin lämpimäksi 

jo helmikuun puolella.

Tämä seuraava kuva on otettu 11.3.

...ja tämä on tilanne 19.3.

Kasvua ei voi estää!

Vielä toistaiseksi pidän sanomalehtiä piippojen päällä,

mutta huhtikuussa ne saavat luvan pärjäillä jo ilman,

paitsi tietysti silloin, jos tulee vielä kovia pakkasia.

Jos piipot pilkistävät usein jo lumienkin alta,

niin eivätköhän ne selviä partsillakin sitten

ihan mainiosti.

Ovathan sipulit selvinneet näköjään 

talvenkin pakkasjaksoista,

vaikka en ruukkuja mitenkään suojannut.

Sijoitin ne vain parvekkeen 

suojaisimpaan ja varjoisimpaan

nurkkaukseen kukkahyllykön päälle niin,

etteivät ruukut saa kylmää suoraan lattian kautta.

Viime vuonna mulla meni narsissikokeilu

ihan plörinäksi liian pienissä ruukuissa

ja liian aikaisella kastelulla yms.

Olenpahan siitä ainakin jotain oppinut, hih.

Sanoisin, että tällä kertaa toivoa on!

Lisäksi kevät on nyt virallisesti saapunut

 myös sisätiloihin,

koska olen aloittanut tämänvuotiset esikasvatukset.

Eilen kylvin mustasilmäsussut ja kosmoskukan siemenet.

Ne pääsivät saunaan itämään, kun siellä on sopivasti tilaa.

Siirrän nämä itämisen jälkeen sitten keittiön pöydälle

ja olohuoneeseen, mihin nyt saan mahtumaan.

Mustasilmäsusannan kanssa onnistuin viime 

vuonna yli odotusten, siksi haluan kokeilla sitä

nyt ehdottomasti uudestaan.

Viime vuonna tosin kylvin sussut jo kuukautta aiemmin.

Tällä kertaa ajattelin, että vähän lykkään esikasvatusta,

niin saan kukinnan sijoittumaan heinäkuun alkuun,

mikäli hyvin käy.

Kosmoskukkiin taas ihastuin viime kesänä niin paljon,

että nyt haluan kokeilla niiden kasvattamista itsekin,

kun se on kuulemma aika helppoa. Katsotaan, onko!

Ihania värivaihtoehtoja on monia, mutta tuo

vaaleankeltainen viehätti tässä hetkessä eniten.

Saa nähdä, millaisia kukista todella tulee,

koska siemenpussin kuva hämää keltaisuudellaan.

Kyse on ennemminkin valkoisesta kukasta häivähdyksellä

keltaista.

Jännityksellä odotan!

Ja sitten kylvämistä odottaa vielä tämä viime kesän hitti,

'Strawberry Blond' -samettikukka.

Itsehän innostun kaikesta aina jälkijunassa,

mutta mitäpäs se haittaa.

Pääasia on, että innostun.

Mie oon aina tykänny samettikukista hajusta huolimatta,

ja iloisen keltaisen, oranssin ja punaisen sävyt

ovat olleet aina lähellä sydäntä.

Tämän lajikkeen värit eivät ole ihan perinteiset,

mutta huikean kauniilta ne ovat ainakin

kuvissa näyttäneet, joten odotukseni ovat korkealla.

Ja kuten huomaatte, niin minun tämänvuotisten

kesäkukkaistutusten värimaailma on alkanut jo hahmottua.

Keltaista, oranssia, punaisen sävyjä,

roosan ja keltaisen yhdistelmä kiehtoo erityisesti.

Ja hei, iloisia uutisia myös tästä

Mårbacka-pelargoniastani.

Se innostui kovasti mullanvaihdosta,

ja siitä ottamani pistokaskin on ilmeisesti

onnistunut juurtumaan,

koska uusia lehtiä on ilmestynyt!

Ah. Tää on niin ihanaa.

Suunnittelu, kevät, kasvu, kokeileminen, onnistuminen.

Kyllä se viherpeukalogeeni on selvästi aktivoitunut.

Mitäs kevään merkkejä teilläpäin näkyy?

Entä mitä kaikkea teillä on esikasvatuksessa tai

suunnitelmissa kasvattaa ensi kesänä?

Ja mitkä värit teitä puhuttelee kukissa just nyt?

Ihanaa ja valoisaa viikkoa!

<3