Keskeneräisyyttä ja kauniita maisemia

Keskeneräistä.

Sitä tämä elämä tuppaa olemaan.

Keskeneräisiä olemme myös me kaikki - onneksi!

Tätä aihetta olen pohtinut paljon 

viime aikoina yleisesti ja 

bloggaamisen osalta myös.

Moni vaikuttaa näin vuoden alussa

tuskailleen blogin pitämistä ylipäätään 

ja postausten päivitystahdin hitautta.

Toiset miettivät lopettamista,

toiset uuden aloittamista.

Niin, ja mitkäs ovat ne kenenkin kriteerit,

joilla toisten blogeja jäädään seuraamaan?

Mitä voit tehdä saadaksesi lukijoita?

Minulle on tullut tästä kaikesta vähän ähky.

Toki vuoden alku on aina kaikenlaisen 

pohdinnan ja muutoksien aikaa,

mutta...

Minua kaikenlainen lokeroiminen ja 

"paremmuusjärjestykseen"

laittaminen ja erityisesti suorittaminen ahdistaa

etenkin silloin,

kun se liitetään johonkin sellaiseen,

minkä pitäisi olla mukavaa ja suorituspaineetonta.

Itsekin olen kyllä sortunut monesti miettimään,

että onko tämä nyt hyvä blogi ja mitähän 

lukijat ovat mieltä ja mitä pitäisi tehdä toisin...

Mutta sitten olen aina havahtunut siihen,

että hei,

tää on min ikioma blogi.

Mie saan postailla semmosii juttui ku mie haluun 

ja pitää blogini itseni näköisenä.

Min ei tartte rajata aiheita pois tai esitellä 

vain kuvapainotteisesti käsitöitä 

strategisine mittoineen.

Voin vaikka ihan vaan höpötellä 

tänne joskus jotain,

niin kuin nyt!

:)

Ja miullahan on teidät,

ihanat lukijat!

Tervetuloa vaan uusille ja kiva kun 

ootte vielä vanhat mukana!

<3

Niin, että aion jatkaa samaan malliin 

ja pitää blogini stressittömänä,

koska ressiä riittää sen ulkopuolella tarpeeksi.

Graduntekoa, aikuistumista, opettelua, 

elämän ihmettelyä.

Ja aion edelleen käydä kommentoimassa

muiden blogeja sen verran kuin ehdin ja

kommentoitavaa on.

Ja vastailen saamiini kommentteihin,

koska jokainen kommentoija on mielestäni 

huomioimisen arvoinen.

Hmm.

Tällaista oli mielen päällä nyt.

Halusin jakaa tämän pohdinnan teidän kanssanne

kera kuvien,

jotka on otettu geokätköilyreissuilla 

kahden kuluneen viikon aikana.

On muuten ollut ihanaa olla ulkona nyt,

kun kevät alkaa enteillä tuloaan.

Kaunista, niin kaunista on joka paikassa.

:)

Olen siis tehnyt viime aikoina paljon muutakin 

kuin käsitöitä,

vaikka niitäkin on aina työn alla.

Tältä näyttävät esimerkiksi yhteisneulonnassa

Niina Laitisen ohjeella valmistuvat Ystävänpäiväsukat.

Värivalintoihini en ole ihan tyytyväinen,

mutta uskon,

että lopputulos on ihan mukiinmenevä.

Vuosi väriterapiaa -haasteen 

Helmikuun hempeänvärisetkin ovat 

jo lähes valmiita,

mutta niiden esittely jääköön ensi viikkoon,

helmikuulle kuten kuuluukin...

Tällaista tällä kertaa.

Mitäs te tuumailette tällä haavaa

- min höpöttelyistä tai muuten vaan?

:)

Geokätköilyä ja käsitöitä

Tällä kertaa vähän erilainen postaus.

Ajattelin jakaa vähän juttuja toisesta 

rakkaasta harrastuksestani,

geokätköilystä,

jonka olen itse asiassa yhdistänyt myös käsitöihin.

Siitä postauksen lopussa lisää.

Olen maininnut geokätköilyn joskus aikaisemminkin,

mutten ole valottanut asiaa tarkemmin.

Olen harrastanut kätköilyä vuodesta 2012.

Miehen kanssa yhdessä harrastamme,

hänhän se minut siihen sai innostumaan.

Lyhyesti selitettynä geokätköily on ulkoilmaharrastus,

jossa gps-laitteen tai puhelimeen ladattavan sovelluksen 

avulla etsitään toisten kätköilijöiden 

piilottamia purkkeja tietyistä koordinaateista.

Ja tähän voin sopivasti mainostaa,

että mieheni tekee kätköilyaiheisia

videoita YouTubeen: *Defen kanava*

Siellä on mm. opetusvideoita aloittelijoille,

ihan lähtien siitä *Mikä on geokätkö*.

Sieltä löytyy kaikki tarvittava tieto 

kätköilyn aloittamiseen ja on siellä 

kokeneemmillekin harrastajille katseltavaa.

Saatanpa minäkin vilahtaa joissain videoissa.

;)

En nyt itse kerro harrastuksesta sinänsä sen enempää.

Mutta kiva harrastus siis.

Koukussa ollaan.

Geokätköilystä sanotaan,

että se vie sinut paikkoihin,

joissa et muuten ikinä kävisi.

Se pitää todella paikkansa!

Siinä on ehkä yksi syy sille,

miksi tykästyin harrastukseen.

Kätköily on todellakin vienyt minut 

mitä erilaisimpiin paikkoihin.

Tähän postaukseen keräsin kauniita maisemia,

joita on tullut kätköillessä kuvattua,

mutta on sitä tullut jonkun pakasterasian perässä rämmittyä 

keskellä yötä ja metsää kaatosateessa,

ryömittyä juuri minun mentävässä ojaputkessa

hämähäkkien seassa ja käveltyä parinkymmenen kilsan 

hankalaa suolenkkiä, yritetty ratkoa koordinaatteja 

monta kuukautta jälleen yhden rasian takia...

Mutta,

se on ollut sen arvoista.

Itsensä ylittämistä,

joskus tiimityötä,

aikaa ja vaivaa vievää hommaa.

Välillä taas helppoa naps ja kops -hommaa.

Vähän päälle 3000 kätköä on löydettynä 

tällä hetkellä.

Ja monta hienoa ja vähemmän hienoa paikkaa on tullut nähtyä.

Erilaisia toteutuksia, erikokoisia purkkeja, maisemia,

uusia paikkoja, luonnon ihmeitä, kivoja reissuja 

isommallakin porukalla.

Yksi ihan paras juttu kätköilyssä on myös se,

että kätköilyn kautta tutustuu halutessaan 

uusiin ihmisiin.

Harrastus myös sopii kaikenikäisille ja kaiken kuntoisille.

Ja kätköjä on eri vaikeusasteisia niin löytämisen kannalta 

kuin maastollisestikin.

Ja harrastaa voi koska haluaa,

ei ole aikaan sidottua.

Kaikille on kaikkea siis.

Ikävää tässä harrastuksessa on lähinnä se,

että on myös niitä,

jotka syystä tai toisesta käyvät tuhoamassa 

kätköjä - toiset huvikseen, toiset tietämättään.

On sitä kaikkia eritteitäkin tullut vastaan...

Noh, kaikella on puolensa ja puolensa.

Tässä pari erikoista luonnonmuovaamaa paikkaa,

joissa olen vieraillut.

Mutta ne käsityöt ja geokätköily.

Miten ne nyt voi yhdistää,

muuten kuin ottamalla reissuille 

matkaneuleen mukaan autoon?

(Sitäkin sattuu...)

Noh.

Geokätköjä on eri tyyppisiä.

Yksi kätkötyyppi on mysteerikätkö,

jonka ideana on ratkaista kätkön koordinaatit,

eli niitä ei ole valmiiksi annettu.

Koska mysteereitä ja niiden ratkontatapoja

on laidasta laitaan,

niin miksipä ei olisi myös käsityöaiheisia

mysteereitä?

Muutamia sellaisia nähtyäni halusin 

pari vuotta sitten tehdä itsekin 

sellaisen. 

Siitä se ajatus sitten lähti.

Aloitin Kätköilyä käsitöiden ystäville -nimisen 

helpohkon mysteerikätkösarjan,

johon julkaistiin vastikään neljäs kätkö.

Ja lisää on tulossa joskus taas.

Tässä linkit teille käsitöitä harrastaville 

geokolleegoille tai muuten vain kiinnostuneille:

Kätköilyä käsitöiden ystäville #1

Kätköilyä käsitöiden ystäville #2

Kätköilyä käsitöiden ystäville #3

Kätköilyä käsitöiden ystäville #4

Miltä näyttää,

osaisitteko ratkoa?

;)

Kätköt sijaitsevat Kouvolan alueella.

Olen yrittänyt tehdä näistä sellaisia,

että käsitöitä harrastamatonkin voi nämä ratkaista.

Ja oon mie joskus jonkun camo-pussukan ommellut 

kätkörasialle,

siitä ei vaan oo kuvaa tallessa.

Vähän mietiskelen,

pitäisikö sitten viidennelle purnukalle,

kun sen joskus saan aikaiseksi, 

keksiä FTF:n 

(first to find, eka löytäjä) 

saajalle joku palkinto.

Villasukat?

Tai pitäisikö purkista tehdä jotenkin erikoinen?

;)

Tätä jään pohtimaan.

Tämä oli nyt tämmöinen postaus

tällä kertaa.

Mitäs tykkäsitte?

Harrastatko itse geokätköilyä 

tai oletko kuullut tai kiinnostunut

harrastuksesta?

Oletko itse tehnyt käsityömysteereitä tai

käsitöihin jollakin tapaa liittyviä kätköjä?

Tai ratkonut kässämysteereitä?

Noita min myssejä saa myös kommentoida.

Kerro ihmeessä,

ois kiva kuulla muiden kätköilevien 

käsityöharrastajien ajatuksia.

:)

Tummansininen tammikuu - Vuosi väriterapiaa -haaste

Sirpukan solmuissa -blogin

*Vuosi väriterapiaa -haaste*

käynnistyi minun osaltani 

Tummansinisellä tammikuulla.

Muut haasteeseen valitsemani värit 

näet halutessasi tuosta blogin 

oikeasta laidasta listattuna

tai *täältä*.

Mutta, tummansininen tammikuu...

Tummansininen vanha Nalle-lanka ja 

Niina Laitisen Tonavan aallot -sukkamalli 

tulivat ensimmäisenä mieleeni,

kun aloin pohtia kuukausille 

eri värejä ja toteutuksia.

Haasteen aloitustyö oli siis helppo keksiä.

Tonavan aallot on maksullinen (edullinen!) ohje,

joka on saatavilla 

*Niina Laitinen designs -verkkokaupasta*

ja *Ravelrysta*.

Ohje kuuluu myös *Kesällä kerran* -kokoelmaan,

jonka itse olen ostanut.

Siitä olen neulonut 

jo aiemmin blogissa esitellyt 

*Kesäillan valssi -sukat*.

Kokoelman kaksi muuta ohjetta päätyvät myös 

todennäköisesti tänä vuonna puikoille,

ovat ne niin valtavan kauniita...

<3

Tonavan aaltoja neuloin pitsineuleen takia 

ohjeesta poiketen 2,5 puikoilla, 

ja kärkikavennuksen tein joka kerroksella.

Muuten noudattelin ohjetta.

Kooksi tuli 38-39.

Näistä tuli kyllä tosi nätit,

vaikka aluksi tämä malli siinä kokoelmassa 

houkutteli vähiten.

Ehkä se on tämä värin ja mallin yhteensopivuus?

Nuo aallot näyttävät sinisessä kauniilta

ja takaosan resori on kiva yksityiskohta,

joka antaa myös ryhtiä sukanvarteen.

Nättiä nättiä...

Täällä on kuulkaas

 kyllä nyt tyytyväinen neuloja!

:)

Alussa tosin puusilmäilin ohjetta 

ja purin moneen kertaan,

ennen kuin huomasin,

missä tein virheen, 

mutta sen jälkeen ei ollut muuta 

kuin mukavaa neulottavaa.

Voin suositella ohjetta lämpimästi!

Taattua laatua Niinalta.

Nämä sukkaset matkaavat postissa 

yllärinä kummitädille,

jolle en jouluksi ehtinyt sukkia lähettää.

Yhdet sopivat olisivat varastossa olleet,

mutta nämä ovat paljon nätimmät ja muistaakseni 

juuri sitä kummitädin lempparisinistä.

;)

Hih.

Nyt ei sitten muuta kuin suunnittelemaan 

helmikuun hempeänvärisiä.

Niihin ei ole vielä idea kristallisoitunut.

Missäs vaiheessa muiden tammikuun työt ovat?

Muutamia luomuksia olenkin jo käynyt katsomassa ja 

kommentoimassa.

Mukavaa lauantaita!

<3

Tähtivirkkausta ja verhojen vaihtoa

Olen nyt muutamassa blogissa nähnyt 

ihania tähtivirkattuja kaulureita.

Niitä ihailtuani halusin kokeilla 

tähtivirkkausta itsekin.

Naputtelin mokoman googleen ja 

Novitalta löytyikin ohje tähtivirkkaukseen 

ihan opetusvideon kera *täältä*.

Ei kun tuumasta toimeen.

Välityöksi sopiva pannunalunen tähtäimessä.

Tähdet eivät vain aluksi 

tainneet olla oikeassa asennossa 

meikäläisen virkkauskokeiluille,

koska eka tekele 

(melkein valmis eka kokonainen kukkarivi)

päätyi monen ärräpään jälkeen roskikseen,

kun lanka meni niin pahaan sotkuun ja jumiin,

etten saanu sitä enää purettua.

Muutenkin olin työn jälkeen tyytymätön.

Uuden yrityksen jälkeen

 alkoi vähitellen jotenkuten sujua.

Virheitä tuli ja meni ja jäikin,

mutta virkkasin menemään.

Kolmen avoimen pallosilmukan läpi langan vetäminen 

oli välillä ihan ylitsepääsemätöntä!

Mutta pannunalunen siitä nyt sitten tuli.

Ja virkkasin oikein reunuksenkin!

Siihen nähden,

että olen virkannut viimeksi lähes vuosi sitten 

ja muutenkin olen virkkausta vähän tehnyt,

on tämä ihan mukiinmenevä tapaus.

Virkkasin seiskaveikasta kolmosen koukulla.

Yritin nelosella ensin,

mutta siitä ei tullut mitään.

Sain tähän muuten yhden punaisen jämäkerän kulutettua!

Koko on 9x9 pallosilmukkaa ja reunuksen 

virkkasin niin,

että ekalla kerroksella virkkasin aina 1 kiinteän silmukan 

kahden pallosilmukan väliin 

ja 3 ketjusilmukkaa.

Toisella kerroksella 1 piilosilmukka 

edellisen kerroksen kiinteisiin silmukoihin 

ja 6 kiinteää silmukkaa ketjusilmukoihin.

Kulmiin tein tarvittaessa enemmän silmukoita,

että asettuivat jokseenkin hyvin.

Ymmärsikö kukaan?

Amatööri täällä nimittäin yrittää selittää.

:D

Nyt tämä punainen pannunalunen

saa kuitenkin piiloutua joko omaan tai lahjalaatikkoon,

koska vaihdoin tänään jouluverhot pois.

Punainen on nyt pannassa muuten paitsi matoissa,

koska tähän hätään ei ole vaihtaa toisia.

Olohuone sai tällaisen pirteän väripläjäyksen,

kun vaihdoin vaaleat ja värikkäät Vallilan verhot 

mustien punatulkkuverhojen tilalle.

Keittiö (samaa tilaa olohuoneen kanssa,

ikkuna samalla seinällä)

sai puolestaan vähän hillitymmän ilmeen,

mutta tuo oranssinruskea on itse asiassa 

samaa mitä olkkarin verhoissa,

vaikka ei tässä kuvassa ehkä siltä näytä.

Koko kämpästä tuli 

tilavamman ja valoisamman oloinen.

Se on se valkoinen,

mikä suurentaa.

Verhojen vaihtaminen on minusta jotenkin puhdistavaa.

Saa uutta ilmettä kotiin.

Vaihdan verhot siis ainakin neljä kertaa vuodessa.

Tykkään vaihtelusta.

Ahdistaisi katsella samoja vuodesta toiseen.

:)

Pöydällä palaa vielä joulunvihreä kynttilä.

Ah, tammikuu.

Uusi vuosi.

Kohta värikkäämmät kynttilätkin.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

<3

Revanssi

Toissa jouluksi neuloin äidilleni 

Niina Laitisen *Joulukalenterisukat*

silloista vuosimallia 2015.

En kuitenkaan ehtinyt tuolloin 

odottaa edes aatonaattoa,

että olisin voinut neuloa teräosan ohjeen mukaan,

joten sovelsin sukat loppuun.

Nyt 2016 joulun alla 

 päätin ottaa revanssin näistä edellisvuoden sukista 

ja tehdä uudet ja moniväriset versiot.

Valmista tuli nyt vuodenvaihteen jälkeen.

Aurinko paistoi koko valoisan ajan päivästä 

niin kauniisti,

että sujautin sukat jalkaan ja nuttua niskaan 

ja pujahdin parvekkeelle napsimaan kuvia.

Ulkona oli -10 astetta pakkasta.

Sopivasti.

Sain siis jotakuinkin ikuistettua 

sukkien värikirjon sellaisena kuin 

se on.

Vähän erilaiset värit tällä kertaa.

Hieman arkailin tuon valkoisen kuviovärin kanssa 

ja mietin,

miten ihmeessä saan kaiken sointumaan yhteen 

mutta tummat ja rauhalliset värit hoitivat 

kokonaisuuden tasapainottamisen kuin itsestään.

Vai mitä sanotte,

onko liian kirjavat?

Lankoina on seiskaveikan jämiä,

jotka eivät tunnu loppuvan koskaan.

Petroolinsininen on Jussia.

Oikein hämmästyin,

kuinka suuria jämäkerät olivatkaan!

Noh, onneksi ideoita riittää.

Huomaa kyllä tummista väreistä,

että suurin osa näistä jämistä 

on miestensukkien jäljiltä!

Kolmosen puikot.

Jätin teräosasta vähän kuviointia 

pois niin tuli tämmöiset 38-koon sukat.

Ohje vielä kertauksena: 

*Ravelryssa*

ja

*Niina Laitinen designs -facebooksivulla*

sekä

*Taimitarha-blogissa*

Lahjalaatikkoon menevät nämä sukat.

Oli vielä pakko kuvata myös auringonpaisteen 

innoittamana tämä pääteltyjen lankojen kasa.

Minusta näissä on aina jotain kovin sympaattista.

Olen alkanut myös säästää näitä päättelylankoja,

menevät sitten vaikka johonkin täytteeksi 

tai tarpeeksi pieniksi silputtuna linnuille 

pesänrakennusmateriaaliksi keväämmällä.

Seuraavaksi aloitan Vuosi väriterapiaa -haasteen 

ensimmäisen neulomuksen.

Paljastettakoon, että sukat, 

se nyt ei liene yllätys.

:D

Ohje on, lanka on, puikot ovat vapaana.

Täältä tullaan Tummansininen tammikuu!