Käsityöblogien joulukalenteri 2019, luukku 22: Viime hetken huovutukset

*Käsityöblogit-facebookryhmässä* on

tänäkin vuonna järjestetty käsityöbloggaajien 

oma joulukalenteri,

ja tällä kertaa minäkin olen mukana!

Eilen kurkistettiin luukkuun *Värkkäystä-blogissa*,

ja huomenna aukeaa toiseksi viimeinen luukku 

*Lumisiivet-blogissa*.

Tämä postaus on luukku nro 22,

ja sieltä paljastuu neulahuovutettu joulukoriste.

Tällaista varten tarvitset:

- huovutusvillaa
- huovutusneulan ja -alustan
- ripustuslankaa
- puuhelmiä

- parsinneula/kanavaneula helmien ja langan pujottamiseen

- piparkakkumuotteja

Minulla ei ole nyt kuvia välineistä näyttää,

koska itse tein tämän yksilön työpaikan 

virkistyspäivässä,

mutta ihan perus neulahuovutuksesta on kyse.

Huovutusneulalla tökitään villaa aina ohut 

kerros kerrallaan piparkakkumuotin sisään 

alustan päällä.

(Älä tuikkase sormeen! 

Ja varo ettei neula katkea.)

Välillä pitää muistaa irrottaa huopunut 

koriste alustasta, ettei se tartu liikaa kiinni.

Kun koriste alkaa näyttää toivotunlaiselta,

sen voi irrottaa muotista ja alustasta,

ja tarpeen mukaan sitä voi vielä muotoilla

neulan avulla 

ja tuunata haluamallaan tavalla.

Itse huovutin tähden päälle tuollaisen 

erivärisen sydämen.

Lopuksi kiinnitetään ripustuslanka

(parsinneula menee hyvin huovasta läpi),

ja siihen voi vielä pujottaa koristeeksi 

erilaisia helmiä.

Ja tadaa, koriste on valmis.

Näitä tekisin itse lisää, jos mulla ois 

kotona tilaa huovutusvälineille.

Tämä askartelu sopii sekä lapsille että aikuisille,

kunhan neulan kanssa ollaan varovaisia.

Neulahuovutus toimii 

tylsyydenpuuskiin ja joulukiukun purkamiseen

- sekä iloiseen yhdessäoloon.

Vielä ehtis muutaman koristeen tehdä ennen aattoa.

;)

Hih. Millaisia itse tehtyjä koristeita 

teidän joulukuusessa on?

Ja onko kuusi jo koristeltu?

Leppoisaa ja hyvää joulun aikaa 

teille kaikille!

<3

Papukaijavärejä pukin konttiin

" -- toivoi villasukkia."

Kääks. Sen kerran, kun tämä tätsy ajattelee,

että en neulo nuoriherra 8-vuotiaalle

jouluksi sukkia, koska olen aina niin tehnyt,

niin sitten herra oikein kirjoittaa joulupukille,

että tarvitsisi sukkia!

Onhan se koipi kasvanut jo kunnioitettavaan kokoon 36.

Iiks. Joko sillä pikkumiehellä

on samankokoinen jalka 

kuin minulla.

Ei auta. Tämä tärkeä toive on toteutettava.

Laatikosta löytyivät onneksi valmiiksi 

toiset sopivan kokoiset sukat,

mutta halusin tehdä väreistä pitävälle herralle 

lisäksi vähän värikkäämmät sukat kuin mitä ne olivat.

Molemmat päätyvät kyllä pakettiin,

koska villasukkapula kerran on.

Siispä seiskaveikkaa kehiin,

kolmosen puikot ja 48 silmukkaa.

Väreinä harmaa ja Viidakko-sarjan papukaija.

Melkein voisin sanoa,

että nämähän ovat papukaijasukat kokonaan,

koska onhan niitä harmaitakin papukaijoja.

;)

Nyt on ainakin väriä!

Saa ollakin. On niin hirvittävän pimeää 

ja sateista ollut meilläpäin viikkotolkulla.

Välillä tulee tiskirättejä ja sohjoa,

mutta sehän ei tunnetusti lohduta.

Onneksi oli viikko varoaikaa ja tarpeeksi 

pieni projekti,

niin sen ehti toteuttaa.

Toki nuorelle herralle oli sanottu,

että "jos ei se muori ehdi kutoa sukkia,

niin tätsyltä voi varmaan tilata".

Toinen vaihtoehto oli se,

että "joulukiireiden vuoksi sukat tulevat 

jälkilähetyksenä".

:D

Noo, ei mennyt kuin muutama ilta näitä 

neuloessa.

Sen sijaan jäämme jännäämään,

tuleeko näistä 46-koon sukista valmista 

ennen aattoa!

Kuva on tosin vanha, piti jo viimeksi näyttää.

Nyt on sentään jo toinen sukka valmiina,

ja toinen kantapäässä menossa,

mutta lanka on Nallea ja puikot 2,5mm.

Katsotaan, käärinkö pakettiin vain yhden,

ja toisen saa sitten jälkikäteen.

Pitäkää peukkuja!

Sunnuntaina tulee vielä yksi postaus tähän

joulukuulle,

se on Käsityöblogit-facebookryhmän

joulukalenterin luukku.

Aion kuitenkin jo nyt toivottaa teille 

kaikille lukijoille hyvää joulua

ja onnellista, siunattua uutta vuotta!

<3

Luulen, että kuulette minusta sunnuntain jälkeen 

vasta ensi vuonna ja sittenkin vasta joskus.

Mulle tulee tosi tosi kiireinen ja jännittävä tammikuu.

(Kaikki peukut ja tsempit sun muut on ihan tarpeen,

jos semmosia on lähettää.)

Että nähdään sitten, jos tammikuun jälkeen vielä olen

jotenkuten hengissä ja yhtenä kappaleena.

:)

Kynsikkäät, kortit ja karkkiraidat

Neuletontun pajalta päivää!

Täällä ollaan oltu ihan ihmeissään,

kun eivät kalenterin luukut tänä vuonna aukea.

Tonttu on niin kiireinen, ettei millään ehdi.

Onneksi ideoita voi laittaa aina korvan taakse talteen 

seuraavia vuosia ajatellen...

Monenlaisesta kiireestä huolimatta tonttu 

on kuitenkin ehtinyt neuloa.

Joku roti sentäs!

Viimeisimpänä pajalla onkin ahkeroitu

miesten kynsikkäät, kälykokelaan sukat sekä 

muutamia joulukortteja!

 Kynsikkäät tulevat velimiehelle,

sille toiselle, joka ei viime jouluna tällaisia saanut.

Ne on neulottu itse sipulin kuorilla värjätystä 

(keskiharmaasta) Nalle-langasta.

Ohje on tontulle vanha tuttu,

se on Novitaknitsissä nimellä 

*Aikuisen neulotut kynsikkäät*.

Tavalliset raitasukat tonttu taasen neuloo 

vaikka unissaan omasta päästään.

Näissä on 7 Veljestä,

ja värin vaihtuessa on seuraavalla värillä 

neulottu aina yksi kerros oikein,

niin raidoista tulee supersiistit resorissakin.

Nämä tulevat uudelle kälykokelaalle.

Ja onhan tonttu muutaman kortinkin ehtinyt 

askarrella. 

Kolme kappaletta työpaikan virkistyspäivässä 

- kyllä, siellä sai askarrella,

ja yhden kappaleen kotona hetken mielijohteesta.

Enempää ei postitontun matkaan tänä 

vuonna lähdekään.

Se tonttu kun on ollut harvinaisen 

huithapeli tänä syksynä...

Millaisia tonttuja teilläpäin on?

Mukavaa viikkoa ja joulun odotusta

teille kaikille!

<3

Sinivalkoista-haaste

Puutarhahetkiä-blogin Tiiu on 

tänäkin vuonna aloittanut *sinivalkoista-haasteen*,

jossa on tarkoitus juhlistaa 

itsenäisyyspäivää sinivalkoisin kuvin.

Kiitos haasteesta Tiiu!
Itse ehdin tähän vastata vasta nyt.

Mietin aika pitkään, miten ihmeessä 

haasteen toteutan,

mutta eräänä aamuna ajatus sitten kirkastui,

kynttilänvalossa.

Tämä pimeä aika kun on sinisiä hetkiä 

ja valonpilkahduksia täynnä.

Olisi ihanaa postailla teille kukkaiskuvia,

mutta minulla ei sellaisia parvekepuutarhurina ole, 

etenkään tällä väriteemalla,

joten lainataan vähän toisenlaisen 

puutarhurin kädenjälkeä...

Virren 581 sanoja lainaten:

"Kiitos, Jumalamme,

kun annoit kauniin maan,

annoit jylhät metsät,

loit vedet virtaamaan.

Kiitos sisukkaasta

työstä isien,

kiitos isänmaasta

ja kohtaloista sen."

San. Anna-Mari Kaskinen
Säv. Pekka Simojoki

Minä saan tällä kertaa olla töissä itsenäisyyspäivänä:
sanajumalanpalvelus ja perinteinen seppeleenlasku.

Sanon että saan,
koska kaikkialla maailmassa minun työni 
ei ole ihan itsestäänselvyys,
eikä se, minkään työn, saaminen tunnu niin 
helppoa olevan aina täällä meillä 
Suomessakaan.

Olenkin tänä itsenäisyyspäivänä kiitollinen
syksyllä kerholaisten kanssa
 leivotuista muffinsseista,
työkavereista, huippuisosista,
uusista mahdollisuuksista ja kokemuksista,
uuden opettelusta.

Mistä sinä olet kiitollinen itsenäisyyspäivänä?

Ja töistä puheen ollen,
kiirusta pitää.

Onneksi sitä välillä sentään ehtii 
kynttilöitä sytytellä ja hetken hengähtää.

Ne siniset hetket ovat ihan tarpeeseen.
Muistetaan iloita niistä,
vaikka se pimeys ja loppuvuoden hoppu 
aika ajoin uuvuttaakin.
<3

Pohjanmaa-sukat

Aakeeta laakeeta?
Näiden sukkien neulominen tuntui välillä
loputtomalta tasamaalta,
mutta lopputulos on vaivansa väärtti.

Tiina Kuun Pohjanmaa-sukista tuli 
mielestäni, sanalla sanoen, tyylikkäät.

Malli on aivan tuore, Tiina Kuun uusin,
ja ilokseni siitä on ollut yhteisneulonta 
nyt marraskuun ajan liittyen Nonnu Neulojan 
sukkalaatikkohaasteeseen.

Itse en ole haasteessa mukana,
mutta tähän yhteisneulontaan hyppäsin mukaan 
ihan hetken mielijohteesta.

Ohjeen saa nyt marraskuun ajan 
lunastettua ilmaiseksi *Ravelrysta* koodilla,
jonka voi kurkata 
*Nonnu Neulojan podcast-jaksosta 63.*

Vielä siis ehtii lunastaa ohjeen näppärästi,
mutta ei hintakaan suuren suuri ole,
mikäli sen haluaa myöhemmin ostaa.

Ohjetta kyllä suosittelen, 
se on taattua Tiina Kuu -laatua.

Sukat voi neuloa joko varresta varpaisiin tai 
varpaista varteen, ohjeessa on ohjeistukset molempiin.
Itse neuloin varresta varpaisiin.

Käytin yksivärisissä osuuksissa 2mm puikkoja,
ja kirjoneuleessa 2,5mm puikkoja.
Lankoina käytin Novitan Venlaa ja Filcolana Arwettaa.
Tummanharmaa ja varren vaalea ovat Venlaa väreissä 
Hiili (499) ja Hiekkaranta (606),
ja teräosan kuvioväri on 
Arwettaa värissä Sand Melange (971).

Aloitin koon M1 silmukoilla, mutta kavensin nilkassa 
koon S2 silmukkamäärään.
Sukista tuli kokoa 41-42.

Kaksi ja puoli viikkoa sain kulutettua aikaa näihin.

Huh! En tiedä, mikä siinä kesti niin kauan.

Toki tein välillä muutakin mutta silti.

Onneksi nyt pääsen vihdoin 

muidenkin joululahjaprojektien pariin,

joita olen onnistunut itselleni hankkimaan,

vaikka eihän mun mitään pitänyt...

No, teen joka tapauksessa vain sen mitä ehdin,

ja mikä loppupeleissä tuntuu mielekkäältä.

Ja ai mitä nämä ovat?

No öö, vyyhdit ovat alunperin keskiharmaata Nalle-lankaa.

Värjäsin ne sipulinkuorilla,

ja heitin lusikallisen ruokasoodaa sekaan.

Pöhkönä laitoin myöskin alunan vasta väriliemeen,

enkä esipurettanut lankoja.

Ei tullut yhtään sitä, mitä halusin,

mutta näköjään jotain kumminkin.

En ole vielä päättänyt, onko lanka likaisen keltaista,

vai sammalenvihreää.

Miltä sun silmiin näyttää?

Joo, ei siitä sen enempää.

Keskitytään mieluummin noihin sukkiin.

Niin ja oli mulla uutisiakin.

Mie sain kuin sainkin töitä ens syksyyn asti!

Se tarkoittaa sitä,

että näillä näkymin saan pappisvihkimyksen 

tuossa heti alkuvuodesta.

Jännittävää, mahtavaa, kutkuttavaa 

(ja vähän pelottavaakin) samaan aikaan.

Kovasti on vielä byrokratiaa, koulutuspäiviä,

työpäiviä ja kaikkea tässä välissä,

mutta nyt se tapahtuu yhtä kaikki.

:)

Joulukin menee töissä,

mutta se nyt vähän niin kuin kuuluu asiaan 

tässä ammatissa.

Mielenkiinnolla odotan, onpahan taas erilaista.

Ja enää on muuten alle viikko ekaan adventtiin!

Joko sulla on joulukalenteri valmiina?

Mulla on tänäkin vuonna teekalenteri,

sen kanssa on kiva fiilistellä aattoon asti.

Leppoisia marraskuun viimeisiä päiviä sulle!

<3

Pohjolan kutsu

Kaksi kuukautta ja kaksi päivää,

sen verran aikaa meni tämän paidan tekemiseen, 

ja pääteltäviä langanpäitä oli yhteensä 218kpl.

Ikinä en ole mitään näin suuritöistä neulonut,

mutta voin sanoa, että tämä oli kaiken 

vaivan arvoinen.

<3

Malli on Sisko Sälpäkiven suunnittelema 

Pohjolan kutsu.

Ohje on julkaistu Novitan 3/2019 Syksy -lehdessä,

ja se on saatavilla nyt myös 

*Novitaknitsin sivuilla* ilmaiseksi.

Tästä paidasta on myös meneillään yhteisneulonta,

jota me järjestämme yhdessä 

Käsityökuplassa-neulepodcastin Pauliinan kanssa. 

Osallistua voi Instagramissa ja 

Pipotusta-ryhmässä Ravelryssa.

Yhteisneulonta alkoi lokakuun ekana päivänä 

(sai kyllä aloittaa jo aiemmin) ja se päättyy 

tammikuun viimeisenä päivänä.

Vielä ehtii mukaan, jos haluaa!

Osallistuneiden kesken arvotaan useampi palkinto,

joita olemmekin jo podcast-jaksoissamme esitelleet.

Alkuperäinen paita on neulottu Novitan Venlasta 

ja Baby Merinosta,

mutta minun täytyi herkkähipiäisenä valita 

muuta lankaa.

Päädyin Filcolana Arwettaan,

joka on suht edullinen ja helposti saatavilla oleva 

merinovillalanka.

Neuloin koon xs, ja käytin 3mm puikkoja muuten,

paitsi hihansuiden resoreissa,

jotka neuloin 2,5mm puikoilla.

Painoa tälle paidalle tuli vain noin 330 grammaa.

Kuinka paljon kutakin väriä meni,

sen voi kurkata mun *projektisivulta Ravelrysta*.

(Aika vähän meni kaikkia! Vois hyvin neuloa 

vähemmälläkin värimäärällä.)

Tästä tuli ihana.

Lämmin ja pehmoinen.

Olen tyytyväinen.

<3

Toki, jos nyt tekisin tämän uudelleen,

niin tekisin vyötärölle vähän muotoiluja,

ja poolokauluksen tekisin ihan xs-koon mukaan,

kuten koko muukin paita on tehty.

Jostain syystä neuloin nimittäin kauluksen s-koon mukaan,

kun en halunnut siitä kovin kireää.

Mutta pikku vikoja!

Ei voi ihan kaikkea hoksata, kun ei ole niin 

kovin montaa paitaa eläessään neulonut.

Seuraavalla kerralla taas viisaammin.

Tästä tuli ihan minun näköinen,

ja värit sopivat marraskuun vetiseen 

ja sumuiseen maisemaan täydellisesti.

Kiitos muuten hovikuvaajalleni 

aka miehelleni kauniista kuvista jälleen kerran.

<3

Aa että. Onnellinen neuloja täällä.

Mie osasin!

Oon aika hyvä. Hih.

;)

Nyt sais se talvi tulla meillekin,

kun mullakin on villapaita.

Mites teillä, onko lunta,

vai sataako vettä?

Niin tai näin, mukavaa marraskuun loppua!

Kyllä tästä vielä selvitään.

:)

Projektipussi vanhoista kodintekstiileistä

Kun on "ylimääräiset"

kolme viikkoa aikaa tehdä mitä 

huvittaa ennen seuraavaa työrupeamaa,

voi käydä vaikka niin,

että meikäläinenkin kaivaa 

ompelukoneen esille.

Voi olla myös niin,

että yritän ommella projektipussin.

No, ei se onneksi pelkästään yritykseksi jäänyt,

vaikka monta tuntia sain kyllä tuhrattua tähän projektiin.

Puolet ajasta meni tosin siihen, 

että piti raivata tavaraa pois tieltä,

etsiä tarvikkeet kaappien syövereistä,

irrottaa jatkojohto toisesta huoneesta jne...

En tykkää yhtään siitä säätämisen määrästä,

mutta minkäs teet, ei muu auta,

jos meinaa jotain täällä ommella.

Siihen säätämisen määrään nähden onkin melko 

ihmeellistä, että sain jotakin todella aikaan.

Kyllähän se projektipussilta näyttää!

Päällikangas on vanhasta pienestä pöytäliinasta,

jolle ei ole enää käyttöä,

ja vuorikangas on muutama vuosi sitten ostamastani 

verhokapasta, joka ei ole kivasta kuosistaan 

huolimatta ole sopinut oikein mihinkään asuntoon.

Uusiokäyttöä siis.

Kuten ehkä ensimmäisen kuvan perusteella voi 

päätellä, käytin pöytäliinan ns. väärää puolta 

pussukan päällipuolena, koska oikean puolen 

haalistuneet kultaiset painetut lehtikuviot 

ovat jo aikansa eläneet.

Tämä ei siis ollut mikään vahinko,

vaikka ei sekään vaihtoehto minun ompelukokemuksellani

yhtään yllättävä olisi.

Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin ihan 

tarkkaan harkittu valinta.

Ai milläkö ohjeella ompelin?

No tuota, selailin netistä aika montaa ohjetta ja 

ohjevideota löytämättä mieleistä ja idioottivarmaa.

Siksi säädin useamman ohjeen ja oman pään mukaan,

kunhan ensin olin suunnilleen ymmärtänyt,

minkä muotoisia kappaleita tarvitsen,

ja missä järjestyksessä niitä ommellaan.

(Voin kertoa, että siihen ymmärtämiseen meni 

minun hahmotuskyvylläni tovi ja toinenkin.)

Jep, on siis sitäkin suurempi ihme, 

että sain mitään valmista aikaiseksi.

Eikä niiltä virheiltäkään vältytty.

Vetoketjujen päätyosioiden kanssa kävi hassusti,

kun en ymmärtänyt kunnolla, miten ne olisi pitänyt

asetella, kun sivusaumoja ommeltiin yhteen.

Toista puolta sain jälkikäteen vähän korjailtua,

mutta tämä puoli jäi nyt tällaiseksi.

No, ei tämä kauneusvirhe käytössä haittaa,

vaikka se vähän harmittamaan jäikin.

Ja katsokaa, kuinka siististi sain vetoketjun ommeltua! 

En meinaa uskoa tätä. Se on suorassa.

Jei. Jotain edistystä tässä ompelu-urallani edes.

Kunhan saan taas kerättyä tarpeeksi hermojani kasaan,

ompelen pari pussukkaa lisää.

Vetoketjuja on vielä pari kappaletta,

ja uusiokäyttöön joutavia kankaita riittää.

Tätä pöytäliinakangastakin jäi vielä,

mikä on hyvä, koska tykkään siitä tosi paljon.

Siinä on ihan mun värit - ja tällaisissa töissä pieni 

kullan kimalluskaan ei haittaa.

Tässä pussukassa saa nyt seuraavaksi majailla 

yksi huiviprojekti,

jonka aloitan sitten,

kun saan Pohjolan kutsun langat pääteltyä.

Yhdet sukatkin pitäisi neuloa loppuun.

Projekteja riittää.

Mitäs sinä kässäilet näin marraskuussa?

:)