Runo 13#

Lukitsen onnettoman sieluni
siihen laatikkoon,
jonne tungetaan kaikki turha.

Pois silmistä,
pois mielestä.

Se on armomurha.
Pian pölyinen ja unohdettu.
Olen kyllästynyt kaappiluurankoihin
ja eetteriin, 
jolla hukutan perhosia iltaisin.

Jokainen siivenisku tuntuu 
vatsahaavalta.

Maalaan kuolemalle kasvot 
karamellivärein, 
kun turhaudun silmäpusseihin,
jotka on tatuoitu silmieni alle.

Ja nostan maljan elämälle, 
jossa jokainen on kuokkavieras.

Äidille kukkia

Äiteellä on synttärit ensi

viikolla ja jotain piti keksiä. 

Päädyin turvalliseen vaihtoehtoon - kukkiin.

;)

Ei kun... sukkiin.

Kukkasukkiin.

Samalla tuli kokeiltua tätä Niina Laitisen
*Kukkasukkien mallia* lyhyellä varrella ja 

mustalla pohjalla. 

 

Mustaa ei riittänyt ihan kärkiin asti 

mutta tuo harmaa näyttää ihan hauskalta.

Yritän tuhota siis vanhoja lankavarastoja ennen 

uusiin kajoamista...

Nämä sukat toimivat muuten tosi hyvin pienten 

nöttösten tuhoamiseen!

Noo, pikkuhiljaa hyvä tulee. 

Minusta nämä kukat toimivat aika hyvin mustalla pohjalla. 

Omalla tavallaan minun makuuni ehkä paremmin kuin se 

valkoinen, jota kokeilin niihin 

*aikaisempiin sukkiin*.

Tällaista tänään. 

Nyt ehkä pari päivää lomaa neulepuikoista 

ja ideat hautumaan.

 

 

 

Korttitehdas - hääspoilereita osa 3.

Enpä olisi arvannut silloin 

joskus 10-vuotiaana,

kun tämän pitsipöytäliinakauhistuksen 

kirpputorilta ostin,

että se päätyisi vielä maailmalle 

omiin hääkutsukortteihin.

Kierrätystä...

Sinänsä kaunis pitsi päätyi siis 

kutsukorttien eniten aikaa vieviin 

yksityiskohtiin eli sydämiin.

  

Olin edellisenä parina päivänä 

askarrellut kortit jo siihen pisteeseen,

että enää tarvitsi vain askarrella lisää erilaisia

sydämiä ja liimailla ne ja kutsu-tarrat paikoilleen.

Ois muuten menny ikä ja terveys yksin noiden 

sydämien kanssa!

Ihanaa, että on ihania ystäviä,

joilla myös sakset ja liimapuikko pysyvät kädessä.

Ja jotka halusivat auttaa.

Kiitos kaasot!

<3<3<3

Kutsukorttien lisäksi askartelimme myös aihiot 

kolmionmuotoisiin pöytänumerotötsiin. 

Niissä on sama teema kuin korteissakin.

Kyseessä on siis A4-kokoinen kartonki,

joka taitellaan ja liimataan

pystyssä pysyväksi ontoksi kolmioksi.

Yhdelle sivulle tulee pöytänumero,

toiselle sivulle juhlien summittainen ohjelma 

(tärkeimmät eli koska syödään jne.) ja kolmannelle menu.

Täytyy sanoa,

että oli aika tehokasta toimintaa!

Nyt on kortit tehty ja niihin tarvitsee vain tulostaa ja

sujauttaa vielä varsinainen kutsutekstipaperi sisään.

Ja osoitteet pitää tietty kirjoitella kuoriin.

Miusta nää kaikki on ihania. 

Ja on hauskaa,

että kaikki ovat tavallaan uniikkeja. 

Olen tosi tyytyväinen näihin!

Tämmöisiä askarteluja miulla siis tänään.

Toivottavasti jaksatte lueskella näitä hääpostauksia,

ettei tule heti ähky.

Voin tosin lohduttaa,

ettei näitä ihan hirveän paljon ole luvassa.

Muutama kuitenkin vielä tässä ennen syksyä.

;)

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
:)

Hallittu kaaos - hääspoilereita osa 2.

Viime elokuussa postasin ekan *spoilerin häistä*. 

Silloin paljastin,

että hääkimppuuni ja pöytäkoristeluihin 

tulee auringonkukkia.

Nyt tulee lisää paljastuksia!

Olen nimittäin selättänyt kaksi ongelmaa. 

1. Olen löytänyt hääkengät!

2. Olen löytänyt auringonkukkia myös kutsukortteihin.

Kuultopaperia!

Kumpienkaan löytäminen ei ollut helppoa. 

Käytännössä vietin äidin ja toisen kaasoni kanssa 

kokonaisen päivän Helsingissä saamatta kenkiä tahi kukkia. 

Jalan koko (korkokengissä)35 haittasi ensimmäisten etsintää ja 

askarteluliikkeissä ei vaan käsittämättömästi ole 

olemassa auringonkukkia missään muodossa tällä hetkellä.
Ei kiiltokuvia, ei paperikukkia, ei kuviopaperia...

Noh. Helsinki-pettymyksen jälkeen päätin tilaisuuden tullen

 marssia kotikaupungin kauppakeskukseen ja ah, 

ei pettymystä, ei lisää kyyneleitä. 

(Itkin oikeesti sen Helsinki-päivän jälkeen ekaa 

kertaa elämässäni kenkien vuoksi...)

Reissu tuiki turvalliseen kauppakeskukseen tuotti siis tulosta.

Kenkäkaupassa iskin silmäni ensimmäiseen lupaavan näköiseen pariin.

Koko oli 36 mutta nilkkaremmi ja geelipohjalliset 

auttoivat (kerrankin!) asiaa 

ja hinta oli myös positiivinen yllätys.

Iki-ihanat Tamarikset...<3

Eiks oo kauniit?
En halunnut valkoisia, en mustia, en mitään 

vaalenpunaisia tai shampanjan värisiä. 

Toiveissa olivat juuri tällaiset tai jotkin värikkäät. 

Oikeastaan on kiva,

että nämä ovat tällaiset glitteriset. 

Tulee vähän glamouria tämänkin morsiamen taaperrukseen.

;)

Ja pöytä näytti tänään onnellisesti tältä:

Meneillään oli luova kaaos,

kun askartelin ekoja versioita 

hääkutsuista.

 

  

Huokaus. (Onnellinen sellainen.)

Tästä on hyvä aloittaa perjantaiaamu kaasojen kanssa. 

Leikkaa - liimaa - askartele. 

Siinä ei varmasti kauaa mene.

Ja tässä tietysti maistiaisiksi yksi koeversio 

kutsuista teille nähtäväksi!

Kaikista kutsuista ei tule ihan identtisiä 

mutta tässä on siis osviittaa tulevasta.

:)

 

 Ei ehkä tavanomaisin ratkaisu.

Saati hillitty tai klassinen.

Mutta meijän näkönen.

<3

Ps. Mies oli ihana ja auttoi valitsemaan tarvikkeita, 

en joutunut pähkäilemään yksin! 

Askarteluun hän ei silti aio puuttua...

:D

Kukkasukat

Muistatte varmaan 

*Joulukalenterisukat*,

jotka neuloin joululahjaksi 

äidilleni?

Nyt pääsin taas "kalenterisukkien" ääreen, 

kun Niina Laitinen järjesti facebook-sivuillaan 

taas kutojaiset,

joissa 1.-13. maaliskuuta joka päivä 

julkaistiin uusi pätkä kirjoneulesukkien ohjeesta,

joka löytyy kokonaisuudessaan nyt sekä *Ravelrysta*

että *Taimitarha-blogista*.

Kyseessä ovat siis Taimitarhan kukkasukat.

Tällaiset tulivat minun versioista.

 :)

Käytin varsiin Nallen jämälankoja.

Valkoisen ja vihreän sain kulutettua lähes 

loppuun - muita värinöttösiä jäi vielä.

Kärjet halusin tehdä yksivärisenä ja jouduin 

siksi ostamaan tuollaisen vihreän kerän,

kun ei valmiina ollut sopivaa väriä. 

Yksiväriset kärjet halusin ennen kaikkea siksi,

että ne voi tehdä sitten helposti uudet,

jos pohja kuluu puhki.

Eivät mene nätit sukat hukkaan!

 

Aika keväiset vai mitä?

Sopivasti palmusunnuntaiksi.

Näiden tekeminen ei kyllä tuntunut 

loppuvan ikinä,

kun oli kiire tehdä kaikkea muuta.

Nyt on kuitenkin kandi palautettu ja 

yhdellä viikonloppuleirilläkin oltu 

tässä välissä ja nämäkin valmistuivat.

Se on positiivista!

 

Nämä tulivatkin minulle ihan itselle,
kun en uskaltanut kokeilematta tehdä lahjaksi. 
Kokeiluversiot siis - onnistuneet sellaiset.

Nämä olivat mielestäni vähän vaikeammat tehdä 
kuin ne Joulukalenterisukat.
Tietysti oli paljon eri värisiä lankoja ja pääteltävää 
mutta muutamassa kukkaraidassa oli myös tosi pitkiä 
langanjuoksuja ja muuta säätämistä.
Etenkin nuo turkoosit ja sinapinkeltaiset kukat 
tuottivat minulle vaikeuksia.
Onneksi lopputulos on höyrytyksen jälkeen kuitenkin 
ihan hyvän näköinen.

Huh huh.
Nyt vaan toivon lisää aurinkoisia päiviä 
ja vähän lisää aikaa neuloa.
Katsotaan kuinka käy.

Aurinkoista viikonloppua!
:)