torstai 31. maaliskuuta 2016

Runo 13#


Lukitsen onnettoman sieluni
siihen laatikkoon,
jonne tungetaan kaikki turha.

Pois silmistä,
pois mielestä.

Se on armomurha.
Pian pölyinen ja unohdettu.
Olen kyllästynyt kaappiluurankoihin
ja eetteriin, 
jolla hukutan perhosia iltaisin.

Jokainen siivenisku tuntuu 
vatsahaavalta.

Maalaan kuolemalle kasvot 
karamellivärein, 
kun turhaudun silmäpusseihin,
jotka on tatuoitu silmieni alle.

Ja nostan maljan elämälle, 
jossa jokainen on kuokkavieras.



sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Äidille kukkia

Äiteellä on synttärit ensi
viikolla ja jotain piti keksiä. 
Päädyin turvalliseen vaihtoehtoon - kukkiin.
;)

Ei kun... sukkiin.




Kukkasukkiin.
Samalla tuli kokeiltua tätä Niina Laitisen
*Kukkasukkien mallia* lyhyellä varrella ja 
mustalla pohjalla. 
 




Mustaa ei riittänyt ihan kärkiin asti 
mutta tuo harmaa näyttää ihan hauskalta.
Yritän tuhota siis vanhoja lankavarastoja ennen 
uusiin kajoamista...
Nämä sukat toimivat muuten tosi hyvin pienten 
nöttösten tuhoamiseen!
Noo, pikkuhiljaa hyvä tulee. 

Minusta nämä kukat toimivat aika hyvin mustalla pohjalla. 
Omalla tavallaan minun makuuni ehkä paremmin kuin se 
valkoinen, jota kokeilin niihin 

Tällaista tänään. 
Nyt ehkä pari päivää lomaa neulepuikoista 
ja ideat hautumaan.
 
 
 

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Korttitehdas - hääspoilereita osa 3.

Enpä olisi arvannut silloin 
joskus 10-vuotiaana,
kun tämän pitsipöytäliinakauhistuksen 
kirpputorilta ostin,
että se päätyisi vielä maailmalle 
omiin hääkutsukortteihin.


Kierrätystä...


Sinänsä kaunis pitsi päätyi siis 
kutsukorttien eniten aikaa vieviin 
yksityiskohtiin eli sydämiin.

  

Olin edellisenä parina päivänä 
askarrellut kortit jo siihen pisteeseen,
että enää tarvitsi vain askarrella lisää erilaisia
sydämiä ja liimailla ne ja kutsu-tarrat paikoilleen.

Ois muuten menny ikä ja terveys yksin noiden 
sydämien kanssa!
Ihanaa, että on ihania ystäviä,
joilla myös sakset ja liimapuikko pysyvät kädessä.
Ja jotka halusivat auttaa.
Kiitos kaasot!
<3<3<3

Kutsukorttien lisäksi askartelimme myös aihiot 
kolmionmuotoisiin pöytänumerotötsiin. 
Niissä on sama teema kuin korteissakin.
Kyseessä on siis A4-kokoinen kartonki,
joka taitellaan ja liimataan
pystyssä pysyväksi ontoksi kolmioksi.
Yhdelle sivulle tulee pöytänumero,
toiselle sivulle juhlien summittainen ohjelma 
(tärkeimmät eli koska syödään jne.) ja kolmannelle menu.





Täytyy sanoa,
että oli aika tehokasta toimintaa!
Nyt on kortit tehty ja niihin tarvitsee vain tulostaa ja
sujauttaa vielä varsinainen kutsutekstipaperi sisään.
Ja osoitteet pitää tietty kirjoitella kuoriin.




Miusta nää kaikki on ihania. 
Ja on hauskaa,
että kaikki ovat tavallaan uniikkeja. 
Olen tosi tyytyväinen näihin!






Tämmöisiä askarteluja miulla siis tänään.
Toivottavasti jaksatte lueskella näitä hääpostauksia,
ettei tule heti ähky.

Voin tosin lohduttaa,
ettei näitä ihan hirveän paljon ole luvassa.
Muutama kuitenkin vielä tässä ennen syksyä.
;)
Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
:)

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Hallittu kaaos - hääspoilereita osa 2.

Viime elokuussa postasin ekan *spoilerin häistä*
Silloin paljastin,
että hääkimppuuni ja pöytäkoristeluihin 
tulee auringonkukkia.

Nyt tulee lisää paljastuksia!

Olen nimittäin selättänyt kaksi ongelmaa. 
1. Olen löytänyt hääkengät!
2. Olen löytänyt auringonkukkia myös kutsukortteihin.


Kuultopaperia!


Kumpienkaan löytäminen ei ollut helppoa. 
Käytännössä vietin äidin ja toisen kaasoni kanssa 
kokonaisen päivän Helsingissä saamatta kenkiä tahi kukkia. 
Jalan koko (korkokengissä)35 haittasi ensimmäisten etsintää ja 
askarteluliikkeissä ei vaan käsittämättömästi ole 
olemassa auringonkukkia missään muodossa tällä hetkellä.
Ei kiiltokuvia, ei paperikukkia, ei kuviopaperia...

Noh. Helsinki-pettymyksen jälkeen päätin tilaisuuden tullen
 marssia kotikaupungin kauppakeskukseen ja ah, 
ei pettymystä, ei lisää kyyneleitä. 
(Itkin oikeesti sen Helsinki-päivän jälkeen ekaa 
kertaa elämässäni kenkien vuoksi...)

Reissu tuiki turvalliseen kauppakeskukseen tuotti siis tulosta.
Kenkäkaupassa iskin silmäni ensimmäiseen lupaavan näköiseen pariin.
Koko oli 36 mutta nilkkaremmi ja geelipohjalliset 
auttoivat (kerrankin!) asiaa 
ja hinta oli myös positiivinen yllätys.


Iki-ihanat Tamarikset...<3

Eiks oo kauniit?
En halunnut valkoisia, en mustia, en mitään 
vaalenpunaisia tai shampanjan värisiä. 
Toiveissa olivat juuri tällaiset tai jotkin värikkäät. 
Oikeastaan on kiva,
että nämä ovat tällaiset glitteriset. 
Tulee vähän glamouria tämänkin morsiamen taaperrukseen.
;)

Ja pöytä näytti tänään onnellisesti tältä:




Meneillään oli luova kaaos,
kun askartelin ekoja versioita 
hääkutsuista.

 
  



Huokaus. (Onnellinen sellainen.)
Tästä on hyvä aloittaa perjantaiaamu kaasojen kanssa. 
Leikkaa - liimaa - askartele. 
Siinä ei varmasti kauaa mene.

Ja tässä tietysti maistiaisiksi yksi koeversio 
kutsuista teille nähtäväksi!
Kaikista kutsuista ei tule ihan identtisiä 
mutta tässä on siis osviittaa tulevasta.
:)
 



 Ei ehkä tavanomaisin ratkaisu.
Saati hillitty tai klassinen.
Mutta meijän näkönen.
<3

Ps. Mies oli ihana ja auttoi valitsemaan tarvikkeita, 
en joutunut pähkäilemään yksin! 
Askarteluun hän ei silti aio puuttua...
:D

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kukkasukat

Muistatte varmaan 
jotka neuloin joululahjaksi 
äidilleni?

Nyt pääsin taas "kalenterisukkien" ääreen, 
kun Niina Laitinen järjesti facebook-sivuillaan 
taas kutojaiset,
joissa 1.-13. maaliskuuta joka päivä 
julkaistiin uusi pätkä kirjoneulesukkien ohjeesta,
joka löytyy kokonaisuudessaan nyt sekä *Ravelrysta*
että *Taimitarha-blogista*.

Kyseessä ovat siis Taimitarhan kukkasukat.
llaiset tulivat minun versioista.
 :)


Käytin varsiin Nallen jämälankoja.
Valkoisen ja vihreän sain kulutettua lähes 
loppuun - muita värinöttösiä jäi vielä.
Kärjet halusin tehdä yksivärisenä ja jouduin 
siksi ostamaan tuollaisen vihreän kerän,
kun ei valmiina ollut sopivaa väriä. 
Yksiväriset kärjet halusin ennen kaikkea siksi,
että ne voi tehdä sitten helposti uudet,
jos pohja kuluu puhki.
Eivät mene nätit sukat hukkaan!




Aika keväiset vai mitä?
Sopivasti palmusunnuntaiksi.
Näiden tekeminen ei kyllä tuntunut 
loppuvan ikinä,
kun oli kiire tehdä kaikkea muuta.
Nyt on kuitenkin kandi palautettu ja 
yhdellä viikonloppuleirilläkin oltu 
tässä välissä ja nämäkin valmistuivat.
Se on positiivista!
 



Nämä tulivatkin minulle ihan itselle,
kun en uskaltanut kokeilematta tehdä lahjaksi. 
Kokeiluversiot siis - onnistuneet sellaiset.

Nämä olivat mielestäni vähän vaikeammat tehdä 
kuin ne Joulukalenterisukat.
Tietysti oli paljon eri värisiä lankoja ja pääteltävää 
mutta muutamassa kukkaraidassa oli myös tosi pitkiä 
langanjuoksuja ja muuta säätämistä.
Etenkin nuo turkoosit ja sinapinkeltaiset kukat 
tuottivat minulle vaikeuksia.
Onneksi lopputulos on höyrytyksen jälkeen kuitenkin 
ihan hyvän näköinen.




Huh huh.
Nyt vaan toivon lisää aurinkoisia päiviä 
ja vähän lisää aikaa neuloa.
Katsotaan kuinka käy.

Aurinkoista viikonloppua!
:)