Tokan etapin Ihana valo

Sukka-Finlandian toisella etapilla 

neulottiin Tiia Niemen suunnittelemia 

Ihana valo -sukkia.

Mallista voi lukea lisää Tiian omasta blogista,

jonka tunnemme tietenkin nimellä 

*Langan päästä kiinni*.

Näiden sukkien juju oli sukan etuosan 

kauniissa intarsiakuviossa.

En ollut koskaan aiemmin neulonut intarsiaa,

joten uuden tekniikan opetteluksihan tämä 

etappi minun kohdallani meni.

Intarsiatekniikalla neulotaan kirjoneuletta 

vain tiettyyn kohtaan neuletyötä,

eikä kuviolankaa kuljeteta mukana työn ympäri,

kuten kirjoneuleessa tavallisesti tehdään.

Tässä kyseisessä intarsiamallissa sukan etuosan kuviota

piti neuloa välillä 

nurjalta puolelta ja välillä oikealta puolelta.

Alkuun koko tekniikka tuntui tosi tosi hitaalta,

mutta alkoi se lopulta sujua.

Siitä huolimatta näiden sukkien neulomiseen 

meni minulta monta päivää.

Ehkä hitautta mallin neulomiseen teki 

eniten juuri uusi tekniikka,

mutta lisäksi suuret nurjin silmukoin neulotut alueet 

ja pienet palmikonkierrot vaativat veronsa

- puhumattakaan siitä, että neuloin jälleen 

niillä onnettoman huonoilla, 

ainoilla 2mm pyöröpuikoilla, jotka omistan. 

(Niissä on surkea kaapeli.)

Kun kahden päivän jälkeen olin saanut 

hikisesti vasta yhden sukan valmiiksi,

en sitten enää jaksanut pitää kiirettä.

Neuloin toisen sukan valmiiksi 

viikon mittaan iltaisin,

miten nyt työpäivinä ehdin.

Valmista tuli lopulta niinkin,

ja opinpahan ainakin jotain uutta.

Väreihin en ole ihan täysin tyytyväinen,

mutta kyllä ne nyt menettelevät.

Pohjavärinä käytin Venlaa,

jonka värinumerosta ei ole tähän hätään aavistustakaan,

ja kuvioväreinä on Ruskanlehden Merino Sockia 

väreissä Havumetsä ja Oliiviöljy.

Molemmat kuviovärit olivat sellaisia 10g minivyyhtejä,

joita Terhi on joskus laittanut kaupanpäällisiksi

lankatilausten mukaan.

Niitä halusin nyt testata.

Kuviovärejä meni muuten ihan muutamia grammoja,

eli niitä jäi vielä käytettäväksikin.

Kaksi etappia on nyt siis selätetty,

ja kolmas etappi jääkin minulta väliin.

Kolmannella etapilla vaaditaan niitä 

helmiä, ja minähän en ihan periaatteesta 

helmiä sukkiin neulo.

Tässä asiassa olen tylsä ja käytännöllinen.

:)

Sitä paitsi,

mulla oli eilen semmoinen "pikkujuttu"

kuin pappisvihkimys,

joten muutenkin vietin päivän ihan 

juhlallisuuksiin keskittyen.

Uunituore pastori täällä siis hei!

;)

Mukavaa ja siunattua alkanutta viikkoa 

just sulle!

<3

Lähivillasta pipo

Uskomatonta mutta totta;

ensimmäinen neuletyöni tälle vuodelle oli pipo,

ja se valmistui heti 2. päivä tammikuuta.

Sen esittely vaan on jäänyt odottelemaan aikaansa,

mutta kuten huomaatte,

postausta pesee täältä N-Y-T nyt.

Tämä on ihan tavallinen pipo, ihan itselle,

ja käytössäkin se on jo ollut.

Nämä kuvat on itse asiassa otettu samalla,

kun kävimme miehen kanssa lenkillä.

Ohje tähän pipoon oli 

"omasta päästä ja fiiliksen mukaan".

:D

Aloitin 100:lla silmukalla,

neuloin resorin 2 oikein 2 nurin (kaksinkertainen, 

käännetty siis kaksin kerroin ja neulottu yhteen)

ja sitten kaventelin vähän ylimääräisiä pois 

fiiliksen mukaan,

ja nuo päälaen kavennukset olen tehnyt niin,

että 8s kaventuu joka toisella kerroksella 

ihan pipon loppuun asti.

Jaa mitäkö lankaa?

Lanka onkin tämän pipon erikoisin ja ihanin juttu.

Se on nimittäin ihan lähivillaa.

Ystävystyin viime vuonna erään ihmisen kanssa,

ja hänen vanhemmillaan sattuu olemaan 

lammastila täällä Kouvolassa, Korialla.

Heillä on Oxford Down -lampaita.

Se on brittiläinen lammasrotu.

Arvannette, mitä tämä ystäväni toi minulle 

sitten joululahjaksi...

Jep, sain muutaman vyyhdin aivan ihania 

värjäämättömiä villalankoja.

Kirjaimellisesti halailin ja paijailin näitä lankoja 

koko illan, kun olin ne saanut.

Tämä on niin pehmeää ja sopivasti rasvaista 

villalankaa, että mää en kestä.

<3

Ihanasti saa käsihoidon samalla,

kun näitä lankoja neuloo.

Lanka on myös sen verran pehmeää,

että voin sitä tosiaan käyttää pipossa,

vaikka olen yleensä tosi herkkä villalle.

Kaulalla en tätäkään voisi pitää,

mutta pipossa kyllä,

ja se on jo iso plussa se.

Kyseinen lammastila on muuten nimeltään Woolenberg,

ja heidän nettisivunsa löytyvät *täältä*.

Kurkkaa ihmeessä,

jos kouvolalainen villalanka kiinnostaa.

Itse aion vielä joskus hankkia näitä lankoja 

neuletakillisen lisää.

Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos!

Haluan vain kertoa,

että tällainenkin vaihtoehto on olemassa.

Lähivillasta ja ylipäätään suomalaisesta villasta 

ei voine liikaa tietoa saada.

:)

Tämä pipon vaaleanruskea ja tuolla ylempänä 

kuvassa näkyvä valkoinen/vaalea lanka ovat 

vähän ohuempaa (noin Nalle-vahvuista, 

veikkaus ilman vyötteitä 180tex x2) lankaa,

ja tummanruskea on sitten taas sellaista 

melko paksua (180 tex x3) lankaa.

En tiedä, kuinka hyvin heillä näitä 

ohuempia lankoja on saatavilla,

mutta aina voi soittaa ja kysyä.

Aivan ihania lankoja joka tapauksessa.

(Taas eksyin silittelemään niitä.)

Seuraavaksi voisin neuloa näistä ohuemmista 

langoista vaikka raitalapaset pipon kaveriksi

- tai säärystimet, jos innostun.

Katsotaan, mihin päädyn.

Nyt täytynee kumminkin neuloa Sukka-Finlandian

2. etapin sukat valmiiksi ensin.

Niiden kanssa jouduinkin opettelemaan intarsia-tekniikan!

No, oppia ikä kaikki, onneksi.

Leppoisaa sunnuntai iltaa ja mukavaa 

alkavaa viikkoa!

Toivottavasti sun tammikuu on sujunut kivasti.

<3

Hidas lähtö ekalla etapilla

Heipä hei!

Taasha mie tääl oon.

Ihme huijaamista, on muka kiire ja 

että pipon esittelisin seuraavaksi.

No ei vaines, ihan tosissaan ottaen,

mulla on kuuden päivän työputki alla:

kolme päivää koulutuksessa toisessa 

kaupungissa (minuuttiaikataululla)

 ja kolme päivää siihen heti 

perään isoskoulutusleirillä.

Yhden yön olen tällä viikolla 

nukkunut kotona.

Piposta sen verran, että se odottaa 

edelleen sopivaa kuvausaikaa ja -säätä.

Sen sijaan, ko tässä alko loppiaisena tuo 

*Sukka-Finlandia -kilpailu*,

niin sain neulottua ekan etapin sukat

tällä viikolla.

Suonette siis anteeksi,

kun esittelenkin pipon sijaan Niina Laitisen 

suunnittelemat Ingrid-sukat.

Niistä saavat kelvata nyt ihan parvekkeella 

otetut kuvat.

;)

Tosiaan, jos en ole muistanut mainita,

niin olen tänäkin vuonna kisassa mukana 

- enemmän ja vähemmän tosissani.

Yritän neuloa kaikki sukat ja 

mahdollisuuksien mukaan kilpaillakin,

mutta kokonaissijoitus jää todennäköisesti 

saamatta, koska periaatteesta en edelleenkään 

aio neuloa minkäänlaisia helmiä sukkiin mukaan,

ja niitä jollakin etapilla vaaditaan.

Elättelen toiveita,

että "helmietapilla" olisi se luova kategoria,

jossa voisi soveltaa...

Mutta, asiaan.

:D

Ensimmäinen etappi alkoi siis loppiaisena,

ja silloin maanantaina neuloin molempiin sukkiin 

varret valmiiksi.

Keskiviikkona ehdin seuraavan kerran 

edes vilkaista sukkia,

ja myöhään illalla jaksoin just 

ja just aloittaa toisen sukan kantapään.

Torstai-iltana ehdin tehdä kantapäät loppuun.

Perjantaina ja lauantaina leirin tuoksinassa 

tikuttelin menemään sen mitä ehdin joka välissä.

(Mulla oli ihan vapaahetkiä, eli en mitenkään 

työn kustannuksella neulonut, ja leirielämä 

on kyllä välillä rentoa muutenkin,

voi neuloa ja olla läsnä samaan aikaan.)

Lauantaina alkuyöstä sukat olivatkin 

sitten siinä pisteessä,

että sain sukkakuvat lähetettyä.

Notta maalissa ollaan, jihuu!

Sijoitus huima 151.

:D

Näitä sukkia oli onnekseni ilo neuloa.

Ohje on taattua Niina Laitinen -laatua,
selkeä ja hyvin kirjoitettu,

ja malli on mielestäni todella kaunis.

Neuloin Novitan Nallesta 2,5mm puikoilla,

koska kokemukseni on,

että omalla käsialalla Niinan mallit kannattaa neuloa

aavistuksen pienemmillä puikoilla kuin ohjeessa.

Sukista tuli kokoa 37.

Tosin, näitä ei ole vielä höyrytetty,

joten saattaapi viimeistelyn jälkeen 

mennä myös siroon 38 jalkaan,

kun neulos tuosta rentoutuu.

Mitäs te tykkäätte tästä mallista?

Minusta tämä on ihana.

Suosittelen, sitten kun malli tulee kilpailun 

jälkeen kaikkien saataville.

Entä ootteko itse kisassa mukana joko 

kannatusmielellä tai ihan kisaamassa?

Seuraavaa etappia ja piponkuvauskeliä odotellessa.

Hyvää alkavaa viikkoa ja leppoisaa

sunnuntai-iltaa!

Mie vaihdan nyt vapaalle,

olen sen ansainnut.

;)

Ehdinpäs

Hyvää uutta vuotta!

Ehdin kuin ehdinkin nyt piipahtaa 

täällä esittelemässä sukat,

jotka valmistuivat lopulta jopa 

kaksi päivää ennen aattoa;

hyvin ehtivät lahjapakettiin.

(Tai tässä tapauksessa pieneen lahjakassiin,

jonka voi käyttää ensi vuonna uudestaan.)

Neuloin miehelle joululahjaksi vaihteeksi

vähän ohuemmat sukat,

kun hänen muut sukkansa ovat kaikki jotain 

seiskaveikkasukkia.

Nämä on neulottu Nalle Taika-langasta.

Ihan ei houkutellut fingering-vahvuisella 

langalla neuloa, 

kuitenkin semmoinen siro 46-koon jalka herralla on.

Näissäkin otti jo oman aikansa,

ennen kuin tuli valmista.

Neuloin 2,5mm puikoilla, 

kun halusin neuloksesta tiiviin ja 

sukista muutenkin istuvat.

Ja istuvathan ne!

Aika hyvinkin, vaikka itse sanonkin.

Varsien resorit on neulottu 3 oikein, 1 nurin.

Kantapää on perinteinen hollantilainen,

ja kiilakavennukset tein tällä kertaa joka 

kolmas kerros.

Sukkien kärjissä on leveä nauhakavennus,

ja kärjet olen silmukoinut kiinni.

Käytän yleensä sitä kolmen puikon päättelyä,

jos jotain pitää silmukoida.

Viime aikoina on tullut silmukoitua sukkien 

kärkiä niin usein,

että se tulee jo ulkomuistista.

Näköjään sitä voi ihan tavallisiinkin sukkiin 

saada vähän variaatioita,

kun hieman säätää eri osioita.

Mukavaa vaihtelua!

Ja juu ei, en oo jaksanu tällä kertaa 

höyryttää sukkia enkä mittään.

Aina ei viitti.

Langanpäät on kyllä päätelty.

Notta semmosta.

Kuinkas on teidän vuosi lähtenyt käyntiin?

Minulla kiirettä pitää,

siitä kerron ehkä lisää joskus myöhemmin,

kunhan tästä tammikuusta tosiaan selviän.

Seuraavassa postauksessa esittelenkin 

sitten pipon, jonka sain neulottua tällä viikolla.

Se odottaa kuitenkin kunnon kuvauskeliä ulkona ja 

sitä kuuluisaa aikaa ottaa niitä kuvia...

Seuraavaan kertaan siis!

Tsemppiä sun vuoden ensimmäisiin viikkoihin.

<3