Talvipäivän ihanuus

Tänään oli upea kevättalven päivä.

Aurinko paistoi ja lämmitti,

 pakkasta lempeät -5 astetta.

Kauniin sään houkuttelemana suuntasimme miehen 

kanssa parin geokätkön etsintään 

Kymijoen rantamaisemiin.

Pari kilometriä pitkospuita ja rantametsikköä,

muutama vastaan tullut retkeilijä.

Oispa ollut makkarat mukana,

ois voitu paistaa ne matkan varrella laavulla.

Noh, onneksi oli ruoka odottamassa kotona,

ja silmänruokaa saimme yllin kyllin.

Hetki piti aina seisahtaa ja ihailla maisemia

- mikäs näitä maisemia on ihaillessa!

Rakkaus Kymijokeen on kyllä syvällä minussa.

<3

Voimaannuttavan reissun jälkeen oli 

ihana tulla kotiin, syödä valmiina ollutta ruokaa,

juoda päiväkahvit ja käydä vielä päiväsaunassa!

Ai että. Täydellistä.

Päivän hämärtäessä oli myös ihana kaivaa 

sukankutimet esiin ja neuloa ruukut 

*Taimihässäkät KALin* ekoille kukille.

Väriyhdistelmä näyttää toistaiseksi vähän hassulta,

mutta jos vilkaisette näitä muita värejä,

joita aion sukissa käyttää,

niin kyllä kokonaisuus siitä tasoittuu

- etenkin, kun olen ajatellut tehdä 

teräosan tuolla kirjavalla Nalle Taika -langalla,

enkä valkoisella.

Katsotaan, miten suunnitelmani näiden värien 

yhdistämisestä onnistuu!

Hempeetä lempeetä on siis tuloillaan.

Ei se mitään, 

kukkasukat saavatkin olla romanttiset.

Kukista muuten puheen ollen,

huomasin tänään parvekkeella päivää paistatellessani,

että ensimmäinen narsissin alku on tullut esiin!

Ihan pienen pieni vihreä alku sipulista,

joka oli jäänyt vähän pintaan.

Ei kyllä mikään ihme, aurinko lämmittää 

lasitetulla partsilla jo mukavasti.

Muutaman viikon päästä istun siellä jo 

kahvia hörppimässä.

Narsisseilla ei kyllä oo vielä mikään kiire,

ja kerätköön loput sipulit vielä voimaa kukkia,

mutta on se ihana tunne,

kun elonmerkkejä näkyy.

Kasvun ihme, kevään ihme.

Ihmetellään ja nautitaan.

<3

Kohti arkea

Mitenkäs teillä on vuosi 

lähtenyt käyntiin?

Onko ollut helppo vai haastava paluu arkeen,

vai vieläkö lomailette?

Mulla on vielä muutama päivä lomaa jäljellä,

mutta tein tänään jo ekan ennakkotehtävän 

yhdelle kurssille.

Ensi viikolla alkaa taas opiskelu,

mutta onneksi ei ole tulossa kovin stressaavaa kevättä,

(toisin kuin kaksi edellistä yh!)

mutta arkea kumminkin ja junassa istumista.

Uskon, että osaan sitäkin taas arvostaa 

ihan eri tavalla nyt,

kun gradu on poissa harteilta ja 

olen ihan oikeasti saanut levätä ja palautua.

Muutenkin loppusuoralla jo mennään.

Ehkä oon maisteri jo ensi jouluna?

No, palataan nyt kumminkin vielä lomatunnelmiin.

Mitäpä olen tällä luppoajallani nyt sitten 

tehnyt tai tekemässä?

Ainakin oon kaivanut esiin 77 ruutua 

erääseen peittoon ja alkanut virkata niitä yhteen.

Kyllä - tämäkin projekti uhkaa joskus valmistua!

Malttakaapa vaan.

;)

Sukka-Finlandian kolmannen etapin sukatkin aloitin, 

mutta sitten purin jonkin matkaa ja neuloin taas. 

Nyt odottelen inspistä 

tehdä ne loppuun tai päätöstä purkaa ne.

Vähän olen kallistumassa purkamisen puolelle,

kun en ole edes ekan sukan puolivälissä,

ja jotenkin ei nyt vaan nappaa just se malli,

vaikka nätti onkin.

Odottelen myös jo seuraavaa etappia.

Jos sieltä paljastuu kiva malli niin 

hyppään sitten siihen.

Näkymä Ahvenkoskelle.

On tässä silti muutakin tehty kuin käsitöitä.

Olemme innostuneet myös pitkästä aikaa 

geokätköilemään miehen kanssa.

Vastikään kävimme muun muassa Ruotsinpyhtäällä,

josta tuo sumuinen kuva on.

Se oli aika kiva reissu; ulkoilua lumisissa metsissä,

pikku pakkanen - mikäs sen parempaa.

Ja voitteko kuvitella,

mulla ei oo ainakaan vuoteen ollut pitkiä kynsiä, 

saati kynsilakkaa, mutta nyt kun kasvatin kynnet jouluksi 

ja olen lakannutkin ne muutamaan otteeseen,

niin kätköreissulla tuli vastaan niiden kanssa

 sävy sävyyn mätsäävä kätköpurkki.

:D

Käsitöitä ja kätköilyä,

kotiruokaa ja pyykkien pesemistä, pitkiä yöunia,

niin ja tietysti kukkia!

Juuri nyt ilahduttavat kirkkaanpunainen amaryllis 

ja kohta ekan nuppunsa avaava marraskuunkaktus.

Pienet ilot.

<3

Tästä on hyvä jatkaa arkea kohti.

:)

Suokävelyllä Valkmusan kansallispuistossa

En ole pariin kuukauteen ehtinyt 

käydä geokätköilemässä lainkaan,

mikä on ollut vähän harmillista.

Aina ei vaan ehdi tai jaksa!

Etenkään, jos on leireillä ja siinä välissä kipeänä.

Nyt minulla on kuitenkin parin viikon 

hengähdystauko vapaa- ja lomapäivineen,

joten ehdimme taas kätköilläkin,

ja tänään tämän vapaan alottajaisiksi 

lähdimmekin miehen kanssa kuvankauniiseen 

Valkmusan kansallispuistoon,

joka sijaitsee Haminan ja Pyhtään rajamaastossa.

Oli aivan ihana reissu.

Vaikka Läntisen keitaan lenkki,

jonka kiersimme, ei ole kuin 2,3km pitkä,

niin nautin siitä täysin siemauksin.

Hiljaisuutta, suon kauneutta ja tuoksua.

Sielu lepäsi!

Haimme toki muitakin kätköjä päivän aikana,

mutta tämä Valkmusan lenkki oli päivän pääkohde,

ja tosi onnistunut kohdevalinta olikin!

Valkmusan kätköpurkit (8kpl) olivat laadukkaita,

ja ne oli sijoitettu niin,

että luonnonsuojelualue ei kärsi eroosiosta.

Purkeissa minua ilahduttivat myös tuommoiset 

siniset virkatut kukat.

Geokätköissä on välillä vaihtareita mm. lapsia ajatellen,

eli jotain pientä tavaraa, leluja, heijastimia tms.,

joita voi ottaa, jos jättää jotain tilalle.

Minä jätin kukat paikoilleen seuraavia ilahduttamaan.

Ei mulla ois ollu mitään,

mihin vaihtaakaan.

Mutta kiva, että joku oli tuommoisia virkannut

muiden iloksi!

Kätköjen lisäksi matkan varrella nähtiin kaikenlaista.

Törmäsimme muun muassa näihin paikallisiin suon asukkeihin 

useampaan otteeseen.

:)

Valkmusan alue on muuten tunnettu erilaisista 

lintu- ja perhoslajeista!

Eli paikka on bongareille oiva vierailukohde.

Reitin varrella on luontotornikin,

josta näkee mm. kalasääksen pesälle.

Siellä ei kyllä tällä kertaa ollut asukkeja.

Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava reissu.

Ei ois ilman kätköilyä tullut tuollakaan käytyä.

Ja taas tuli itselle muistutus siitä,

että luonnossa oleilu voimaannuttaa.

Pitäis vaan ottaa ja lähteä useammin käymään 

vaikka ihan lähimaastossa.

Tarpeellista vastapainoa kaikelle muulle.

Tykkäättekö te käydä vaeltamassa tai retkeilemässä?

Mikä on paras paikka hengähtää?

:)

Levollinen sunnuntai

Mistä on levollinen sunnuntai tehty?

Se on tehty...

Sinisistä sukkasista...

Seesteisistä maisemista...

Poluista ja piilopaikoista...

...ja kanervista kauniin punaisista.

Niistä on levollinen sunnuntai tehty.

Lämmin oli kevätsää käppäillä 

kätköppurkkien perässä ja

ihastella keväistä mäntykangasta,

kalliomaisemia ja luonnon värejä.

Ihan huikeita värejä!

Punaisia ja erilaisia vihreitä sammalia,

kanervaa, heinää ja ruskean sävyjä.

Kyllä ovat silmät ja sielu levänneet.

Levollista ja rentouttavaa sunnuntai-iltaa 

ja mukavaa viikkoa myös kaikille teille!

<3

Keskeneräisyyttä ja kauniita maisemia

Keskeneräistä.

Sitä tämä elämä tuppaa olemaan.

Keskeneräisiä olemme myös me kaikki - onneksi!

Tätä aihetta olen pohtinut paljon 

viime aikoina yleisesti ja 

bloggaamisen osalta myös.

Moni vaikuttaa näin vuoden alussa

tuskailleen blogin pitämistä ylipäätään 

ja postausten päivitystahdin hitautta.

Toiset miettivät lopettamista,

toiset uuden aloittamista.

Niin, ja mitkäs ovat ne kenenkin kriteerit,

joilla toisten blogeja jäädään seuraamaan?

Mitä voit tehdä saadaksesi lukijoita?

Minulle on tullut tästä kaikesta vähän ähky.

Toki vuoden alku on aina kaikenlaisen 

pohdinnan ja muutoksien aikaa,

mutta...

Minua kaikenlainen lokeroiminen ja 

"paremmuusjärjestykseen"

laittaminen ja erityisesti suorittaminen ahdistaa

etenkin silloin,

kun se liitetään johonkin sellaiseen,

minkä pitäisi olla mukavaa ja suorituspaineetonta.

Itsekin olen kyllä sortunut monesti miettimään,

että onko tämä nyt hyvä blogi ja mitähän 

lukijat ovat mieltä ja mitä pitäisi tehdä toisin...

Mutta sitten olen aina havahtunut siihen,

että hei,

tää on min ikioma blogi.

Mie saan postailla semmosii juttui ku mie haluun 

ja pitää blogini itseni näköisenä.

Min ei tartte rajata aiheita pois tai esitellä 

vain kuvapainotteisesti käsitöitä 

strategisine mittoineen.

Voin vaikka ihan vaan höpötellä 

tänne joskus jotain,

niin kuin nyt!

:)

Ja miullahan on teidät,

ihanat lukijat!

Tervetuloa vaan uusille ja kiva kun 

ootte vielä vanhat mukana!

<3

Niin, että aion jatkaa samaan malliin 

ja pitää blogini stressittömänä,

koska ressiä riittää sen ulkopuolella tarpeeksi.

Graduntekoa, aikuistumista, opettelua, 

elämän ihmettelyä.

Ja aion edelleen käydä kommentoimassa

muiden blogeja sen verran kuin ehdin ja

kommentoitavaa on.

Ja vastailen saamiini kommentteihin,

koska jokainen kommentoija on mielestäni 

huomioimisen arvoinen.

Hmm.

Tällaista oli mielen päällä nyt.

Halusin jakaa tämän pohdinnan teidän kanssanne

kera kuvien,

jotka on otettu geokätköilyreissuilla 

kahden kuluneen viikon aikana.

On muuten ollut ihanaa olla ulkona nyt,

kun kevät alkaa enteillä tuloaan.

Kaunista, niin kaunista on joka paikassa.

:)

Olen siis tehnyt viime aikoina paljon muutakin 

kuin käsitöitä,

vaikka niitäkin on aina työn alla.

Tältä näyttävät esimerkiksi yhteisneulonnassa

Niina Laitisen ohjeella valmistuvat Ystävänpäiväsukat.

Värivalintoihini en ole ihan tyytyväinen,

mutta uskon,

että lopputulos on ihan mukiinmenevä.

Vuosi väriterapiaa -haasteen 

Helmikuun hempeänvärisetkin ovat 

jo lähes valmiita,

mutta niiden esittely jääköön ensi viikkoon,

helmikuulle kuten kuuluukin...

Tällaista tällä kertaa.

Mitäs te tuumailette tällä haavaa

- min höpöttelyistä tai muuten vaan?

:)

Geokätköilyä ja käsitöitä

Tällä kertaa vähän erilainen postaus.

Ajattelin jakaa vähän juttuja toisesta 

rakkaasta harrastuksestani,

geokätköilystä,

jonka olen itse asiassa yhdistänyt myös käsitöihin.

Siitä postauksen lopussa lisää.

Olen maininnut geokätköilyn joskus aikaisemminkin,

mutten ole valottanut asiaa tarkemmin.

Olen harrastanut kätköilyä vuodesta 2012.

Miehen kanssa yhdessä harrastamme,

hänhän se minut siihen sai innostumaan.

Lyhyesti selitettynä geokätköily on ulkoilmaharrastus,

jossa gps-laitteen tai puhelimeen ladattavan sovelluksen 

avulla etsitään toisten kätköilijöiden 

piilottamia purkkeja tietyistä koordinaateista.

Ja tähän voin sopivasti mainostaa,

että mieheni tekee kätköilyaiheisia

videoita YouTubeen: *Defen kanava*

Siellä on mm. opetusvideoita aloittelijoille,

ihan lähtien siitä *Mikä on geokätkö*.

Sieltä löytyy kaikki tarvittava tieto 

kätköilyn aloittamiseen ja on siellä 

kokeneemmillekin harrastajille katseltavaa.

Saatanpa minäkin vilahtaa joissain videoissa.

;)

En nyt itse kerro harrastuksesta sinänsä sen enempää.

Mutta kiva harrastus siis.

Koukussa ollaan.

Geokätköilystä sanotaan,

että se vie sinut paikkoihin,

joissa et muuten ikinä kävisi.

Se pitää todella paikkansa!

Siinä on ehkä yksi syy sille,

miksi tykästyin harrastukseen.

Kätköily on todellakin vienyt minut 

mitä erilaisimpiin paikkoihin.

Tähän postaukseen keräsin kauniita maisemia,

joita on tullut kätköillessä kuvattua,

mutta on sitä tullut jonkun pakasterasian perässä rämmittyä 

keskellä yötä ja metsää kaatosateessa,

ryömittyä juuri minun mentävässä ojaputkessa

hämähäkkien seassa ja käveltyä parinkymmenen kilsan 

hankalaa suolenkkiä, yritetty ratkoa koordinaatteja 

monta kuukautta jälleen yhden rasian takia...

Mutta,

se on ollut sen arvoista.

Itsensä ylittämistä,

joskus tiimityötä,

aikaa ja vaivaa vievää hommaa.

Välillä taas helppoa naps ja kops -hommaa.

Vähän päälle 3000 kätköä on löydettynä 

tällä hetkellä.

Ja monta hienoa ja vähemmän hienoa paikkaa on tullut nähtyä.

Erilaisia toteutuksia, erikokoisia purkkeja, maisemia,

uusia paikkoja, luonnon ihmeitä, kivoja reissuja 

isommallakin porukalla.

Yksi ihan paras juttu kätköilyssä on myös se,

että kätköilyn kautta tutustuu halutessaan 

uusiin ihmisiin.

Harrastus myös sopii kaikenikäisille ja kaiken kuntoisille.

Ja kätköjä on eri vaikeusasteisia niin löytämisen kannalta 

kuin maastollisestikin.

Ja harrastaa voi koska haluaa,

ei ole aikaan sidottua.

Kaikille on kaikkea siis.

Ikävää tässä harrastuksessa on lähinnä se,

että on myös niitä,

jotka syystä tai toisesta käyvät tuhoamassa 

kätköjä - toiset huvikseen, toiset tietämättään.

On sitä kaikkia eritteitäkin tullut vastaan...

Noh, kaikella on puolensa ja puolensa.

Tässä pari erikoista luonnonmuovaamaa paikkaa,

joissa olen vieraillut.

Mutta ne käsityöt ja geokätköily.

Miten ne nyt voi yhdistää,

muuten kuin ottamalla reissuille 

matkaneuleen mukaan autoon?

(Sitäkin sattuu...)

Noh.

Geokätköjä on eri tyyppisiä.

Yksi kätkötyyppi on mysteerikätkö,

jonka ideana on ratkaista kätkön koordinaatit,

eli niitä ei ole valmiiksi annettu.

Koska mysteereitä ja niiden ratkontatapoja

on laidasta laitaan,

niin miksipä ei olisi myös käsityöaiheisia

mysteereitä?

Muutamia sellaisia nähtyäni halusin 

pari vuotta sitten tehdä itsekin 

sellaisen. 

Siitä se ajatus sitten lähti.

Aloitin Kätköilyä käsitöiden ystäville -nimisen 

helpohkon mysteerikätkösarjan,

johon julkaistiin vastikään neljäs kätkö.

Ja lisää on tulossa joskus taas.

Tässä linkit teille käsitöitä harrastaville 

geokolleegoille tai muuten vain kiinnostuneille:

Kätköilyä käsitöiden ystäville #1

Kätköilyä käsitöiden ystäville #2

Kätköilyä käsitöiden ystäville #3

Kätköilyä käsitöiden ystäville #4

Miltä näyttää,

osaisitteko ratkoa?

;)

Kätköt sijaitsevat Kouvolan alueella.

Olen yrittänyt tehdä näistä sellaisia,

että käsitöitä harrastamatonkin voi nämä ratkaista.

Ja oon mie joskus jonkun camo-pussukan ommellut 

kätkörasialle,

siitä ei vaan oo kuvaa tallessa.

Vähän mietiskelen,

pitäisikö sitten viidennelle purnukalle,

kun sen joskus saan aikaiseksi, 

keksiä FTF:n 

(first to find, eka löytäjä) 

saajalle joku palkinto.

Villasukat?

Tai pitäisikö purkista tehdä jotenkin erikoinen?

;)

Tätä jään pohtimaan.

Tämä oli nyt tämmöinen postaus

tällä kertaa.

Mitäs tykkäsitte?

Harrastatko itse geokätköilyä 

tai oletko kuullut tai kiinnostunut

harrastuksesta?

Oletko itse tehnyt käsityömysteereitä tai

käsitöihin jollakin tapaa liittyviä kätköjä?

Tai ratkonut kässämysteereitä?

Noita min myssejä saa myös kommentoida.

Kerro ihmeessä,

ois kiva kuulla muiden kätköilevien 

käsityöharrastajien ajatuksia.

:)