Jotain keväistä

Lupasin edellisessä postauksessani,

että "jotain keväistä" on tulossa 

ja näittekin jo kuvan virkatuista 

narsisseista.

Ehkäpä jo arvasittekin,

minkä tyyppiseen asiaan niitä

tarvitsin:

Ihan kevätkranssia en alkanut väkertää,

mutta risusydän,

josta tein *postauksen* pari vuotta sitten,

oli kaivannut uutta ilmettä jo 

tooosi kauan.

Melkein hävettää myöntää,

mutta ne samat alkuperäiset tupsut 

olivat tässä paikoillaan ihan 

viime päiviin asti.

:D

Noo, hyvässä kunnossa nekin vielä,

vaikka pari talvea ja kesää saivatkin nähdä.

Kotiovikin sai vaihtua tässä välissä.

Mutta niin. Narsisseja!

Tuli vähän latkun värisiä,

kun jämälangoista tein,

mutta kauniita ovat minusta silti.

Novitan Nallea kolmosen koukulla.

Jaa ohje?

Minä kuulkaas eksyin youtubeen,

 ja jäin seurailemaan sellaista kanavaa kuin

HappyBerry Crochet.

Sieltä löysin tämän ihanan 

*video-ohjeen* näihin narsisseihin.

Englanninkieliset termit olivat minulle 

ennestään tuntemattomia,

mutta äkkiä nekin oppi,

kun seurasi vain tarkasti,

mitä videolla tehdään.

Ohje on varrellisille narsisseille,

joten jos haluaa sellaisia tehdä maljakkoon,

niin siittä vaan lankaa koukulle

ja vähän rautalankaa ja vihreää teippiä lisäksi.

Harjoitella piti ekan kukan kanssa aluksi,

mutta vähitellen alkoi sujua,

ja palaset loksahtelivat paikoilleen.

Kaksi muuta kukkaa syntyivätkin 

sitten kuin itsestään.

Näitä oli kyllä tosi kiva tehdä.

Aika kauan kyllä meni 

yhden kukan tekemiseen,

 meikäläisellä joku 45min per kukka, 

mutta oli niin kivaa hommaa,

ettei haitannut.

Lehdet tein ihan vaan eri kokoisia pylväitä 

hyödyntäen samaan tyyliin kuin 

kukkien terälehdissä tehdään,

ja sitten vain virkkasin reunat piilosilmukoin.

Ne on siis tehty ihan omasta päästä,

aina kaksi lehteä ns. samassa,

korkeus 15 ketjusilmukkaa.

Notta jotain keväistä sain oveen!

Vieraatkin näkevät ekana kukkia,

eivätkä niitä villakoiria nurkissa...

Yritän hämätä.

;)

Narsissit ovat auringonkukkien ohella yksiä 

meikäläisen lempparikukkia.

Ne ovat iloisia, pirteitä, eivät vähästä säikähdä

ja sojottavat vallattomasti joka suuntaan.

Ja kirjo on laaja:

keltaista, valkoista, oranssia, kerrottua,

moniväristä, pientä ja isoa...

Täytyy varmaan ihan oikeita pikkunarsisseja 

hankkia kotiin 

viimeistään pääsiäisen tienoilla.

Tykkäättekös te narsisseista?

Vai onko joku muu kevätkukka lähellä sydäntä?

:)

Hyvää uutta vuotta!

Tavarataikkiksen vuosi 2016 

on hyvä päättää näihin kuviin ja

tunnelmiin...

Hennon vaaleanpunainen hyasintti avasi kukkansa 

sopivasti tähän vuodenvaihteeseen.

On se aika kaunis.

Ja tässä yksilössä on erityisen hyvä tuoksu!

Ei liian voimakas vaan semmoinen lempeä.

Hyasintin lisäksi pöydällä,

jolta vaihdoin jo joululiinan pois,

kukkii myös tämä ruusukynttilä,

jonka sain joululahjaksi.

Uuden vuoden kunniaksi tehdyssä 

pitsassa ei sen sijaan kuki kuin viherhomejuusto. ;)

Täytteenä siis sitä, tonnikalaa, kinkkua, juustoraastetta ja 

chili-tomaattimurskaa,

jota ostin ihan vahingossa.

Kivaa potkua tuli pitsaan kuitenkin,

joten tämä moka ei haittaa mitään.

Ihan noin kullanruskea ei pitsasta pitänyt tulla 

mutta ei se onneksi ehtinyt palaa...

:D

Ei kannata siivota samaan aikaan,

kun on pitsa uunissa!

Ja lisää kukkia!

Äiti oli virkannut minulle joululahjaksi 

tällaisen kauniin pienen 

auringonkukkamaton.

Eiks oo hiano.

;)

Se etsii vielä paikkaansa,

mutta halusin esitellä sen teille.

Mies sai puolestaan tämmöisen virkatun korin.

Siinä voi säilöä kaikkea pientä.

Vastaavia, eri värisiä koreja äiskä oli tehnyt useampia ja 

laittanut aina täytteeksi jotain pientä:

teetä, kahvia, puulastoja/kauhoja, lasinalusia jne.

Tosi kivoja, käteviä lahjoja!

:)

Äiskä on nimittäin nyt innostunut tästä virkkauksesta,

viime jouluksi teki monta pannunalustaa ja häneltä 

sain vinkin tammikuussa niistä *virkatuista neliötossuista*.

Voihan se olla,

että itsekin innostun virkkaamaan ensi vuonna taas jotain.

Tällä hetkellä

sohvannurkassa on kuitenkin jotain kirjavaa tekeillä.

Valmistuminen taitaa jäädä 

ensi vuoden puolelle,

kun tänään pitää vielä etsiä pokemoneja,

ihailla raketteja ja kenties katsoa joku leffa.

Aika rauhallisissa tunnelmissa vaihtuu siis vuosi.

Mitenkäs teillä vietetään uudenvuodenaattoa?

:)

Oikein hyvää, onnellista ja siunattua 

uutta vuotta kaikille lukijoille ja satunnaisille 

piipahtajille! <3

On mukavaa,

kun käytte pistäytymässä.

Ensi vuonna nähdään taas!

Seuraavaksi taidankin vähän kertoilla 

käsitöihin liittyvistä uudenvuodenlupauksista.

;)

Rouva H. ja villasukkalahjakortit

Melkein viikko on vierähtänyt häistä.

Se aika onkin käytetty toipumiseen ja 

totuttelemiseen.

Ja auringonkukkien ihailuun!

Miulla on niitä keittiön pöytä puolillaan,

kun anoppi vasta toi lisää edellisten seuraksi.

Hääkimppukin on yllättävän hyvänä vielä,

vaikka jo hieman kukkien terälehdet alkavat rusehtaa.

No, minäpä teetinkin saman tien (alla olevasta) valokuvasta taulun,

että jää varmasti muisto ihanasta kimpusta.

Oli se niin kaunis!

<3

Mutta vaihdoin kukkakauppaa vielä pari päivää ennen h-hetkeä,

koska tilatut kukat olivat ihan hirveitä!

Eivät olleet ensinnäkään keltaisia vaan rumia latkun oransseja

ja toisekseen huonolaatuisia,

eivätkä varsinaista auringonkukkaa oikeastaan ollenkaan.

 

Onneksi sentään soittivat,

että kelpuutanko.

En kelpuuttanut ja oli siinä pienet sydämentykytykset,

että ovatko pöytäkoristelut aivan pilalla.

Noh, onneksi miulla on hyvä tuuri.

Toinen kukkakauppa pelasti kahden päivän varoitusajalla.

Tekivät ihan kaikki,

kimput, pöytäkukat, kaikki!

Ja olin tosi tosi tyytyväinen palveluun ja laatuun.

Päivä pelastettu.

:)

Voin muuten kertoa,

ettei kukkakaupan hääkimppukansioissa ollut vielä yhtään 

valokuvaa auringonkukkakimpusta!

Ei ilmeisesti ihan joka morsiamen valinta?

:O

 

Meillä sitä oli häissä kaikkialla.

:D

Hääkyltitkin teeman mukaan.

 

Se kukista.

Oli se kyllä ihana päivä.

Ja pikku hiljaa uusi sukunimi alkaa 

tuntua omalta ja vaimon titteli myös,

vaikkakin emäntä on meillä se yleisin termi,

mitä käytetään.

Ja ei, se ei ole mitenkään loukkaava nimike,

päin vastoin. 

Maalla eläneet ymmärtävät.

Ennen vanhaan emäntä oli se,

jolla oli navetan avaimet ja päätösvalta 

talousasioihin - niin, ja se viimeinen sana kaikkeen.

Kodin sydän jne...

;)

No juu.

Tässä minä ihan itte vielä hetkeä ennen 

kirkkoon lähtemistä.

 

Ja tässä ihana pieni urhea, erittäin reipas

 kukkaistyttö 2,5v.

<3

 

 

Hänen kanssaan tallustelimme käsi kädessä 

kirkon käytävää.

Ensimmäinen kommentti häneltä siinä matkalla:

"Kaikki katsovat minua!"

No, niin.

Hän oli innoissaan - minä taisin jännittää enemmän.

:D

Ja sitten, mie ja miun rakas miäs.

<3

 

Saippuakuplat näyttivät hurjan kauniilta 

siinä kirkon rappusilla ja varmasti tuli hienoja 

otoksia kameroilla - niitä en ole paljoa päässyt vielä 

ihailemaan, tulevat sitten kun ehtivät. 

Hih!

Nyt voinkin lopuksi paljastaa sen 

auringonkukkatehtailun tarkoituksen:

 

Häissämme ohjelmanumeroina olivat hääbingo ja tietokilpailu,

joihin tarvittiin palkintoja.

Suurin osa bingopalkinnoista oli sitä perus kahvipakettia,

kyniä, vihkoja, karkkipusseja jne. mutta halusin jotain 

erityistä lisäksi ja tietokilpailun palkinnot erikseen.

Niinpä tein tämmöisiä villasukkalahjakortteja 12kpl.

Toinen kaasoista auttoi minua vielä pari päivää ennen virkkaamaan 

noita auringonkukkia - viimeiset sain valmiiksi päivää ennen häitä.

Yksi jäi minulle muistoksi ja loput tarkoittavat sitä,

että teen talven aikana 11 sukkaparia toiveiden mukaan.

Lisäksi täytyy myös kaasoille tehdä omat.

:)

 

Eli talven bloggailutkin on turvattu.

Villasukkia luvassa.

Tämä rouvahan neuloo kunhan opiskeluiltaan ehtii!

:)

Mutta onnellisia ollaan täällä nyt.

Saatiin häälahjarahoilla ostettua uusi sänky ja vaatekaappikin,

niin saadaan pikkuhiljaa kotia järjestykseen.

Jee!

 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3

Värillä on väliä

Lupasin tälle viikolle sukat 

ja saamanne pitää.

Nalle Taikasta, kolmosen puikoilla, koko 39-40 

tai ehkä jopa vähän reilu.

Olisin voinut tehdä vähän pienemmällä silmukkamäärällä 

mutta toivotaan nyt,

etteivät ole ihan löröt saajan jalkaan.

Varret valepalmikkoresorilla.

 

Minusta näistä tuli tosi veikeän väriset.

Itse asiassa oli ihanaa neuloa tätä lankaa,

kun väri oli niin mieleinen.

Piristi siellä leirilläkin, kun sai neuloa ja 

langassa oli niin paljon ihania värisävyjä.

Jos ette vielä tienneet,

niin lempivärinihän on oranssi.

Kaikki keltaisen, punaisen, vihreän ja violetin sävyt 

ovat myös lähellä sydäntä - ja turkoosi.

Sininen, pinkki ja persikka ovat miun inhokkeja.

Sininen on liian kylmä, liian rauhallinen.

Pinkki on... No, pinkki, jne...

Mutta se, että ne ovat minun inhokkejani,

ei tarkoita sitä,

etteivätkö ne olisi hyviä värejä.

Jokainen väri on oikeasti kaunis.

Olen tämän oppinut vasta muutaman vuoden aikana.

Ennen olin kauhean tarkka siitä, jos jossain oli "väärää väriä".

Mutta nykyään voin jo myöntää,

että esimerkiksi vaaleanpunaiset ja pinkit kukat ovat kauniita ja 

sellainen indigonsininen on pieninä määrinä jossain tosi sykähdyttävä.

Ja voin ostaa vaatteita,

vaikka niissä olisi jokin vääränvärinen yksityiskohta.

Sisustuksessa en varta vasten käyttäisi sinistä tai pinkkiä 

tms. mutta jokaiselle värille on paikkansa.

Ja on minulla yksi pinkki viltti.

Olen sitä mieltä, ettei värimieltymyksiä saa arvostella.

Se on ihan oikeasti ikävää.

Jollekin se oma inhokki on se väri,

joka tekee omasta elämästä edes vähän parempaa,

voimauttaa ja tekee onnelliseksi.

Se tietty väri saa kaiken näyttämään kauniimmalta.

 

Itselleni juurikin oranssi on se the väri.

Täynnä elämäniloa, auringonlaskuja, appelsiineja ja 

tiikerililjoja.

Olen niin onnellinen,

kun ekaa kertaa sitten porukoiden luona asumisen 

minulla on paljon oranssia kotona.

Voin esitellä teille joskus, jos teitä kiinnostaa.

 

Miun omassa huoneessa oli (ja on edelleen) yksi oranssi seinä.

Nyt miulla on kotona vain valkoisia seiniä mutta oranssit 

verhot, tyynynpäälliset ja oranssikeltainen matto näyttävät 

sitäkin kirkkaammilta.

;)

Ja kirkkaudesta puheen ollen...

 

 

Eiks oo muuten veikee retkituoli?

Ei viitsitty hommata kunnollisia parvekekalusteita vielä,

koska tänne on tulossa julkisivuremontti,

jonka seurauksena nyt vain puoliksi lasitettu partsi lasitetaan kokonaan.

Siispä teimme kompromissin.

Partsilla on kiva istua nyt.

Miun on tämä keltainen ja muru halusi itselleen 

sellaisen maastonvihreän,

jonka voi ottaa myös kalareissuille mukaan.

En nyrpistänyt nenääni erivärisyydelle,

sillä tuolta parvekkeelta ei tule väriä puuttumaan,

mikäli minä saan päättää.

 

Ja sitten kuitenkin omituisesta päähänpistosta hankin valkoisia 

pikkupetunioita...

On tuossa korissa violettejakin kukkia,

mutta niissä on tällä hetkellä vain nuppuja.

Näette niistä ehkä kuvia myöhemmin.

Värikästä loppuviikkoa kaikille!

:)

Iloa uudessa kodissa

Heippa!

Ihanaa toukokuun loppupuolta kaikille.

<3

Mie alan jo vähän toipua keväästä,

kun minulla on ollut tämä viikko ns. lomaa.

Olen saanut nauttia pitkistä aamukahveista,

ystävien kyläilystä ja tietenkin jääkiekkohuumasta.

Sain tuon ihanaisen perhosorkidean ystävältä 

lahjana uuteen kotiin. 

Se on hurjan kaunis mutta vaikea kuvattava.

<3

 

 Viimeinen tenttikin (latina) meni läpi. Lukematta 4/5.

Kiitän onneani - sitä riittää joskus ihmeellisiin asioihin.

Ja asunto tuntuu jo ihan kodilta.

Suurin osa tavaroista on paikoillaan.

Koska kukat ovat ihania ja halusin palkita itseni kevään uurastuksesta,

ostin itselleni myös kimpun neilikoita.

Ne ovat kohta viikon kukkineet maljakossa.

Välillä leikkaan uusia imupintoja ja vaihdan veden.

Silmänruokaa!

 :)

Ja tässä on nyt tämä ihanuus,

jota koko viime talven odotin ja haaveilin:

 Anoppilasta pelastettu kiikkutuoli.

Koska tuolia oli säilytetty ulkovarastossa,

se oli tosi likainen mutta pesemällä pääsi jo pitkälle.

Vähän tupakankeltaiseksi jäi vielä paikka paikoin,

kun on ollut vaarin tupakkatuolina sisätiloissa.

Se väri ei ihan heti lähdekään mutta ei sillä ole mitään väliä.

Aion maalata kiikkutuolin kokonaan uusiksi kesällä,

kun vanhat jo hilseilevät.

Ajattelin ensin, että tuolista tulee musta, mutta kun olen

sitä nyt jonkin aikaa töllistellyt,

niin eiköhän se valkoisena saa pysyä. 

Valkoinen sopii tähän asuntoon.

Pehmusteita voi sitten hankkia joka väriä.

;)

Muutenhan täällä kyllä väriä riittää,

niin kuin näissä lattiatyynyissä,

jotka ovat ihan miun lemppareita.

Näillä on kiva istuskella ja nämä sopivat hyvin 

kuvaustaustoiksi esimerkiksi sukille...

:D

Tyynyt ovatkin kuvissa vilahdelleet täällä blogissa

mutta en ole tainnut esitellä niitä sen kummemmin koskaan.

Ne eivät ole itse tehtyjä, vaikka voisivat toki ollakin. 

Ihan kaupasta ostin, kun en voinut vastustaa.

Ehkä joskus teen vastaavia itse?

Nuo mattopäälliset saa siis pois ja pestyä,

niissä on saumassa vetoketju.

 

Ja käsityökori näyttää tällä hetkellä tuolta.

Kaikkea kivaa on tekeillä.

Niistä lisää, kun valmiiksi jotain saan.

Mukavaa viikonloppua!

Nautitaan.

:)

Äidille kukkia

Äiteellä on synttärit ensi

viikolla ja jotain piti keksiä. 

Päädyin turvalliseen vaihtoehtoon - kukkiin.

;)

Ei kun... sukkiin.

Kukkasukkiin.

Samalla tuli kokeiltua tätä Niina Laitisen
*Kukkasukkien mallia* lyhyellä varrella ja 

mustalla pohjalla. 

 

Mustaa ei riittänyt ihan kärkiin asti 

mutta tuo harmaa näyttää ihan hauskalta.

Yritän tuhota siis vanhoja lankavarastoja ennen 

uusiin kajoamista...

Nämä sukat toimivat muuten tosi hyvin pienten 

nöttösten tuhoamiseen!

Noo, pikkuhiljaa hyvä tulee. 

Minusta nämä kukat toimivat aika hyvin mustalla pohjalla. 

Omalla tavallaan minun makuuni ehkä paremmin kuin se 

valkoinen, jota kokeilin niihin 

*aikaisempiin sukkiin*.

Tällaista tänään. 

Nyt ehkä pari päivää lomaa neulepuikoista 

ja ideat hautumaan.

 

 

 

Korttitehdas - hääspoilereita osa 3.

Enpä olisi arvannut silloin 

joskus 10-vuotiaana,

kun tämän pitsipöytäliinakauhistuksen 

kirpputorilta ostin,

että se päätyisi vielä maailmalle 

omiin hääkutsukortteihin.

Kierrätystä...

Sinänsä kaunis pitsi päätyi siis 

kutsukorttien eniten aikaa vieviin 

yksityiskohtiin eli sydämiin.

  

Olin edellisenä parina päivänä 

askarrellut kortit jo siihen pisteeseen,

että enää tarvitsi vain askarrella lisää erilaisia

sydämiä ja liimailla ne ja kutsu-tarrat paikoilleen.

Ois muuten menny ikä ja terveys yksin noiden 

sydämien kanssa!

Ihanaa, että on ihania ystäviä,

joilla myös sakset ja liimapuikko pysyvät kädessä.

Ja jotka halusivat auttaa.

Kiitos kaasot!

<3<3<3

Kutsukorttien lisäksi askartelimme myös aihiot 

kolmionmuotoisiin pöytänumerotötsiin. 

Niissä on sama teema kuin korteissakin.

Kyseessä on siis A4-kokoinen kartonki,

joka taitellaan ja liimataan

pystyssä pysyväksi ontoksi kolmioksi.

Yhdelle sivulle tulee pöytänumero,

toiselle sivulle juhlien summittainen ohjelma 

(tärkeimmät eli koska syödään jne.) ja kolmannelle menu.

Täytyy sanoa,

että oli aika tehokasta toimintaa!

Nyt on kortit tehty ja niihin tarvitsee vain tulostaa ja

sujauttaa vielä varsinainen kutsutekstipaperi sisään.

Ja osoitteet pitää tietty kirjoitella kuoriin.

Miusta nää kaikki on ihania. 

Ja on hauskaa,

että kaikki ovat tavallaan uniikkeja. 

Olen tosi tyytyväinen näihin!

Tämmöisiä askarteluja miulla siis tänään.

Toivottavasti jaksatte lueskella näitä hääpostauksia,

ettei tule heti ähky.

Voin tosin lohduttaa,

ettei näitä ihan hirveän paljon ole luvassa.

Muutama kuitenkin vielä tässä ennen syksyä.

;)

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
:)