Toukokuun kooste

Kappas.

Sehän on toukokuun viimeinen päivä.

Lienee siis korkea aika toukokuun koostepostaukselle.

Käsityötahti on toukokuun myötä vähän hidastunut,

mutta muutamia juttuja sain kumminkin valmiiksi.

Tiskiliinoja virkkasin äitienpäivälahjoiksi,

ja tulossa on lisääkin.

Ihan ittelle on tuo oranssi tulossa pikku hiljaa.

Yhdet ainoat sukat valmistuivat toukokuun aikana,

mutta ovatpahan sitäkin nätimmät.

Ja innostuin myös vähän leipomaan!

Lisäksi tein kollaasissa näkyvän virkatun korin/

kassin vanhasta lakanasta.

Susisukat, 

joiden alku vilahtaa tuolla kollaasissa myös,

ovat jo loppusuoralla,

mutta niiden valmistuminen menee kesäkuun puolelle.

Voin kyllä viimeistään viikonlopuksi luvata, 

että sukkapostaus tulee!

;)

Tässä kohtaa on muuten mainittava,

että olen koko kesän töissä ja useampi rippileiri odottaa,

mikä tarkoittaa blogin kannalta harvakseltaan tippuvia 

postauksia ja vähemmän käyntejä teidän blogeissa.

Mutta ei hätää, tulen piipahtamaan, kun ehdin.

Blogi ei siis jää tauolle!

Onhan miulla sukankutimet aina leirielämässä mukana,

ja jotain ehtii leirien välissäkin väkertää.

Ihanaa kesäkuun alkua kaikille!

<3

MakroTex -haaste: Oranssia

Pieni lintu -blogin MakroTex-haasteessa 

on tällä viikolla värihaasteena oranssi.

En voinut olla osallistumatta.

Onhan kyseessä oma lempivärini.

Oranssia on miun kotona... paljon.

Sitä on koukulla, ja monesti sukkapuikoillakin.

 

Vielä useammin oranssia on kynttiläkavalkadissa.

 

Halutessaan siihen voi myös käpertyä sohvalla.

 

Oranssia joka paikassa...

Tämä kuva on tosin vähän turhan kutsuva,

koska todellisuudessa kiikkustuolissa ei voi istua

ennen kuin jalat ja kaikki on liimattu uudestaan.

Leviääpi alle, jos nyt takamuksensa siihen asettaa.

 

Oranssia matoissa,

oranssia kauppakassissa,

oranssia kastelukannussa.

 

Oranssia sienikuvioisissa patakintaissa.

Nämä ovat muuten varmaan ensimmäinen asia,

mitä ostin, kun muutin ekaan omaan kotiin.

 

Ja oranssia on verhoissa.

Kummasti olen tykästynyt näihin kukkaverhoihin,

vaikka niissä vähän roosaa seassa onkin.

Nuo alemmat verhot on min lemppariverhot ikinä.

Viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole tullut 

kyllästymisen hetkiä niiden kanssa,

olivat ne sitten missä kämpässä tai ikkunassa tahansa.

 

 

Oranssia on myös tässä pienessä Tiennäyttäjä-ikonissa,

jonka olen saanut ylioppilaslahjaksi.

Miulle erittäin tärkeä esine.

 

Oranssia olisi vielä paljon lisääkin,

mutta ajattelin hillitä itseni ja kuvata vain helpoiten 

kuvattavissa olevia asioita.

:D

Jollekulle voi olla kauhistus tämä oranssin määrä,

mutta mie oon onnellinen siellä,

missä oranssia on.

Se on sellainen voimaväri,

kuten olen sanonut ennenkin.

Hih. Olipas kiva osallistua.

Muiden haastepostauksia pääsee kurkkimaan 

tämän allaolevan kuvalinkin kautta: 

Suklaakeksihimo

En varmaan ole ainoa,

jolle se joskus iskee...

Nimittäin suklaakeksihimo.

Mulle iski se tänään,

ja oli ihan pakko tehdä keksejä.

Ajattelin tulla tarjoamaan teillekin.

Ainaski silmänruokaa.

Maistuiskos?

Ohjetta en tähän nyt laita,
koska googlesta löytyy useita variaatioita,
kun laittaa hakuun "helpot suklaakeksit".

Hyvin toimivat yllättävään sulkaakeksihimoon,

kun ovat nopeita tehdä.

(Yhden kolmesta pellillisestä toki

tapani mukaan lähes käräytin.)

:D

 

Että leipomiseksi meni taas,

omaksi ja miehen iloksi.

;)

 

Käsitöitä valmistuu nyt vähän hitaalla tahdilla,

kun olen toista kättäni lepuutellut.

Käsi on ollut vähän kipeä, niin otan iisisti,

ettei tule pidempää pakkolomaa.

 

Toivottavasti teillä on kädet kunnossa.

Mukavaa loppuviikkoa!

<3

Perjantaipiirakka

Voitteko kuvitella,

mää leivoin.

Kyllä. 

Viikonlopun kunniaksi leipasin tämmösen 

yksinkertaisen piirakan.

Ja oli aika lähellä, etten käräyttänyt koko luomusta.

Mutta vaan lähellä! 

:D

Jos joku haluaa leipasta samanlaisen,

niin tässä 

Ohje

150g voita ja 1dl sokeria ja 1tl vaniliinisokeria 

ensin vaahdoksi.

Sitten yksi muna joukkoon ja kunnolla sekasin.

Seuraavaksi keskenään sekotetut 

3dl vehnäjauhoo ja 2tl leivinjauhetta 

sekaan ja taas sekotellaan.

Ja ihan sähkövatkaimella kaikki, tulee aika 

tömäkkä taikina.

Sit vaan painellaan koko hoito voideltuun vuokaan 

ja lätkitään päälle vaikka nyt tota appelsiinimarmeladia,

jota miulta sattui kaapista löytymään.

175 astetta, 30 min. uunissa.

Päiväkaffen kanssa ihan kelpo herkku,

vähän kuiva (koska meinasin unohtaa tän sinne uuniin),

mutta oikein makoisa.

Että rasti seinään. 

Toinen kerta, kun leivon tämän vuoden aikana.

Vissiin toi äkillinen lämpö tekee tepposia...

Ei se mitään. Onpahan kerrankin kahvin kanssa jotain!

Ja ohan tässä muutakin tehty.

Kun on ollut niin lämmintä, 

olen uskaltautunut jo miehen kanssa veneellä kalaankin.

Sillä reissulla mies saikin sitten komian toutaimen,

ja kaikki on videolla - löytyy juutuupista *täältä*.

Pääsin toimimaan haavitsijana. Käykää kurkkaamassa.

;)

Sukkia pukkaa myös tavalliseen tahtiin.

Nyt ovat vuorossa yhdet lahjakorttisukat,

joihin tulee susihukkasia.

Notta tämmöstä, ei kummosta, täällä.

Koitan olla ressaamatta gradusta ja muusta.

Ihan kivasti menee.

Toivottavasti sullakin!

Mukavaa viikonloppua!

<3

Kori - tai ainakin hyvä yritelmä

Kun siivosimme miehen kanssa vaatehuonetta,

löysin ja muistin samalla vanhan käytöstä 

poistetun parisängyn lakanan,

jota olin säilönyt sillä ajatuksella,

että se pääsisi jossain muodossa uusiokäyttöön.

Nyt, kun ei sitä enää voinut säilöä vaatehuoneessa,
oli aika keksiä, mitä lakanasta tekisin.

Tästä seurasi muutama päivä armotonta saksimista.

Lakanasta piti saada matonkudetta parin kerän verran.

Sitten piti vielä lainata iso virkkuukoukku,

kun sellaista ei omasta takaa ollut.

Lopulta pääsin sitten aloittamaan... 
ja lopputulos näyttää tältä.

Hmm. Nii mikä sää oot?

:D

Koria kovasti yritin Novitan Kevät (1/2017)

-lehden ohjetta mukaillen.

Ei nyt ehkä tullut ihan sitä, mitä hain,

mutta otetaan tämä harjoituksen kannalta!

Tuli aika lörö.

En malttanut odottaa siihen asti,

että saisin ostettua tähän todennäköisesti 

sopivimman kokoisen virkkuukoukun.

10-koukku ois varmaan ollu paras, 

mutta nyt oli lainakoukku kokoa 12.

Kasiakin kokeilin, mutta se oli liian nafti.

Lisäksi sovelsin ohjetta jonkin verran.

Kahvoja on yhden sijasta kaksi, 

ja ne on tehty oman pään mukaan. 

Tein myös paljon korkeammat reunat kuin ohjeessa oli.

Ja kun ei oo ohjeessa käytettyä ontelokudetta,

niin eihän tämä siksikään käyttäydy samalla tavalla.

Ja käsialani tietenkin tiukentui loppua kohden,

eli kaikki on vinksin vonksin tai ainakin 

heikun keikun...

Notta tuli vähän kuin kassi.

Mutta kyllähän se pystyssä pysyy,

mikäli sinne laittaa tavaraa!

Ei siis aivan toivoton tapaus.

Sangatkin voi kääntää sivuille halutessaan.

Ja eiks se oo niin, 

että harjoituskappaleitakin pitää välillä olla?

Ei meinaan sujunut virkkaaminenkaan ihan 

suunnitelmien mukaan.

En aluksi tajunnut pohjan ohjetta.

Muutamaan kertaan purkasin pohjatekeleen, 

ja heitin sen jo kiukkuisena sivuun,

kun tiesin, että jotain tein koko ajan väärin.

Sitten hetken hengiteltyäni keksin, missä mätti,

ja pääsin jatkamaan,

ja näköjään loppuun asti.

:D

Mutta mihinkäs tarkoitukseen tämä koriyritelmä 

nyt sitten päätyykään?

Langat ovat jo järjestyksessä, 

joten niille en koria tarvitse,

mutta vessassa olen pitkään tuskaillut 

milloin lattialla ja milloin missäkin lojuvaa 

vessapaperipakettia, kun se, varsinkaan sellainen iso,

ei mihinkään vessan kaappiin mahdu piiloon.

Siispä tämä kori saa nyt ainakin toistaiseksi 

roikkua vessan nurkassa vessapaperikorina.

Siihen tarkoitukseen tämä onkin oikeastaan ihan 

sopivan lörö!

Tämä siihen asti, kun saan parempia ideoita.

Hih.
En nyt oikein tiedä, onko toi ihan kamala vai 
vaan hauska - vai molempia,
mutta semmonen siitä nyt tuli.
Ainakin iso osa lakanaa sai uuden elämän.

Seuraavalla kerralla sitten pienempi koukku
ja tiukempi ote alusta loppuun.
Niin, ja ensin pitäisi saksia se lakanan loppu, mikä jäi,
ja oishan noita vanhoja paitoja...
Huh! En kyllä nyt ihan heti viitti.
Ja tartten paremmat sakset!
Ei oo mikään pikkuhomma leikellä.
:D

Jees.
Seuraavaksi jotain ihan muuta.

Onkos teillä vähän onnistuneempia 
tekeleitä tulossa?
;)

Salaisuuksia

Jätetäänpä tähän nyt tämmöinen kuva ihan vaan 

kutkuttelemaan...

Jouluun on (onneksi) vielä aikaa,

mutta täällä yksi toukokuun tonttu onnellisena 

uskaltaa jo ilmoittaa,

että Tavarataikkiksen joulukalenteri on tulossa!

Suunnittelu on nyt virallisesti alkanut,

mutta sitten ollaankin asiasta ihan hissukseen 

marraskuun lopulle asti.

Sitten kerron vähän lisää ennen

1. luukun aukenemista...

Siihen asti - hysss.

;)

Vinkkejä vahvistetun kantapään tekemiseen

Meinasin jo viimeisimmän *sukkapostauksen* yhteydessä
antaa pari vinkkiä kantapään tekoon,
mutta sitten päätinkin tehdä aiheesta ihan oman postauksen.

Kantapää tuntuu olevan monelle aloittelijalle,
mutta joskus kokeneemmallekin neulojalle 
se sukan haastavin osuus,
joten ehkäpä pari vinkkiä maailmaan vielä mahtuu.

Nämä seuraavat vinkit ovat nyt sitten perinteiseen 
vahvistettuun kantapäähän, joka on toiselta nimeltään 
hollantilainen kantapää.

Perusohje kyseiseen kantapäähän löytyy netistä 
ainakin näistä alla olevista linkeistä:
- *Novitan perussukkaohje*
- *Punomon perussukkaohje*

...ja on niitä ohjeita paljon lisääkin.

Mutta miepä annan nyt kuvien kera pari vinkkiä,
joista itselleni oli hyötyä, 
kun aikanaan opettelin kantapään tekoa.
Toivottavasti niistä on jotain iloa jollekulle.
:)

Vinkki 1.

En laske kerroksia vahvistetun kantapään kantalapussa.
Sen sijaan lasken nuo työn oikealle puolelle 
muodostuvat isommat silmukat.
Naisten sukissa, kuten tässä, kantalappu on oikean korkuinen,
kun isoja silmukoita on pystyrivissä yhteensä 12.

Lasken niin, että 12. silmukka on puikolla oleva silmukka.

Vinkki 2.

Kun neulon kantalappua, 
nostan työn oikealla puolella aina ensimmäisen silmukan 

neulomatta niin kuin neuloisin sen oikein:

Ja työn nurjalla puolella nostan ensimmäisen 

silmukan neulomatta takareunasta.
Lanka on tässä tapauksessa työn edessä,
koska mie neulon nurjat silmukat lanka työn etupuolella.

Kyllä, nurjien neulomiseen on ainakin kaksi tapaa,
mutta minusta lanka työn etupuolella on nopeampi tapa,
ja sen olen alunalkaen opetellut,
kun äiti niin opetti.
;)

Kun reunojen ekat silmukat on tällä tavoin nostettu,
 kantalapun nurjalle puolelle muodostuu 

molempiin reunoihin kaunis pystyrivi isoja silmukoita,

joista on sitten helppo poimia silmukat kantapään 
kavennusten jälkeen.

Vinkki 3.

Poimin kantalapun kavennusten jälkeen reunasilmukat niin,

että poimin puikolle noiden nurjalle puolelle muodostuneiden
isojen reunasilmukoiden sisemmän reunan.(Ks. Punaiset nuolet.) 

Sillä ei ole väliä, poimiiko ne ns. ylä- vai alapuolelta,
kunhan ne poimii aina samalta puolelta.

Isojen silmukoiden reunojen lisäksi poimin aina  
yhden "ylimääräisen" silmukan  1. ja 2. puikon välistä.
Eli 12 isoa silmukkaa + 1 ylimääräinen.
Samoin toisella puolella,
 12s + 1s 3. ja 4. puikon välistä.

Tilanne ennen kiilakavennuksia näyttää siis 
näillä ohjeilla tältä:

Vinkki 4.

Poimitut reunasilmukat neulotaan kiertäen oikein,
jolloin ei synny rumia reikiä ja poimintareunasta tulee siisti.
Yritin tuolla punaisella havainnollistaa:

Se, kummin päin silmukka kiertyy, riippuu siitä,
miltä puolelta (ylä/ala) silmukat on poimittu.
Minulla kiertyi nyt näin päin.
:)

Hih.
Siinäpä mun vinkit.

Oliko jo entuudestaan ihan selvää kauraa?
Saitteko mitään tolkkua ohjeista?
Oliko kenellekään apua vinkeistä?
Teettekö jotain ihan eri tavalla itse?

Ois kiva kuulla, mitä tykkäsitte.
Oisko teistä kiva saada vinkkejä johonkin muuhun 
asiaan perussukkien tai vaikka lapasten neulomisessa?
:)

Hyvin pyyhkii

Vappuna esittelin teille ensimmäisiä koskaan itse 

*tekemiäni tiskirättejä*.

Ja nyt noin viikon jälkeen voin jo kertoa,

että olen ollut tosi tyytyväinen itselleni 

testikäyttöön tekemääni rättiin.

Miehenikin (hämmästyksekseni) noteerasi uuden rätin 

ja sanoi kovasti tykkäävänsä!

Hih.

Käyttömukavuus on siis testattu nyt,

ja yhtään ei häviä tavalliselle kaupan rätille.

Ehkä on jopa mukavampi? Ainakin nätimpi.

Imee hyvin kosteutta, pyyhkii moitteetta ja kuivuu nopeasti.

Siispä uskaltauduin tekemään pari rättiä lisää.

Näiden tekeminen on vaan niin kivaa!

Tein uuden sydänkuvioisen punaisilla sydämillä,

ja sitten tällaisen ihan tavallisen 

pelkillä puolipylväillä.

Minusta noilla puolipylväillä tuli tosi kaunis pinta.

Vähän tiiviimpi kuin ihan pylväillä tehty myöskin.

Näihin käytin edelleen Novitan Cotton Bamboo -lankaa,

mitä olen testirätissänikin käyttänyt.

Minusta tämän langan plussa on se, 

että tätä voi pestä 60 asteessa.

Tilasin kuitenkin lisäksi Lankamaailmasta 

useamman kerän Hjertegarnin Blend Bamboo -lankaa,

kun se oli verkkokaupassa alennuksessa.

Sitä on kovasti rättilankana kehuttu,

joten se pääsee nyt myös testiin.

Sen pesusuositus on 40 asteessa.

Saas nähdä, kumpi parempi. Vai yhtä hyviä.

Nämä tiskiliinat päätyvät äitienpäivälahjaksi,

niin kuin ne turkoositkin.

Toiset omalle äiteelle ja toiset anopille.

Joululahjoiksi ehtii tehdä vielä monet uudet.

Eiks oo ihan pätevät lahjat?

;)