Perjantain "pikapussukat"

Kaivoinpa taas ompelukoneen 

kaapista esiin.

Miehen geokätköilyliiviin

piti nimittäin ommella uusi hihamerkki.

Kyse on siis ihan perus ulkoiluliivistä,

jossa on paljon taskuja 

kaikille kätköilyhärpäkkeille:

gps:lle, kynille, vihkolle, taskulampuille jne.

Mies on kuitenkin keräillyt liiviin myös

kätköilyaiheisia hihamerkkejä.

Nyt piti ommella 3000 löydön merkki.

Se onnistui (onneksi) ihan mallikkaasti,

kun ensin palautin taas mieleeni,

miten mikäkin lanka laitetaan ja mistä 

tapahtui mitäkin...

Suhteeni ompeluun kun ei ole niin kovin ruusuinen.

Siitä voit halutessasi lukea *täältä*.

Mutta, niin,

kun nyt olin sen koneen esille kaivanut,

niin ajattelin sitten vähän 

harjoitella.

Pussukathan olisivat helppoja ja nopeita,

löysin kivan ohjeenkin *Vaapula-blogista*.

Tirsk.

Moooonta tuntia, purkamista, lankojen sotkeentumista,

ärsyyntymistä ja pään sisällä manailua myöhemmin...

Kaksi kappaletta kunnon harjoituskappaleita 

tosiaankin, vetoketjut miten sattuu ja 

ompeleet sitä sun tätä.

Yksinkertainen osaa olla joskus niin 

vaikiaa!

Ne kesällä tekemäni tetrapussukatkin 

onnistuivat paremmin...

Mutta valmista tuli,

virheistä ja kiukusta huolimatta.

Kaikki kankaat ovat jotain äiskän 

vanhoja jämiä,

lastenvaatteista pääosin.

Päällyskankaasta on kuitenkin kerrottava eräs juttu.

Minulla oli joskus lapsena 

tuosta kankaasta ommeltu, 

serkun vanha collegepuku.

Muistan, kun sain sen.

Rakastuin kankaaseen oikopäätä.

Onnellisena tokaluokkalaisena puin 

sen sitten kouluun.

Siellä minulta sitten kysyttiin,

että miks sulla on tommoset vaatteet.

Tyhmät, lapselliset ja nolot.

Voi että itketti.

:(

Vaatteet olivat varmaan kyllä vähän 

"vanhanaikaiset", siihen aikaan kymmenisen vuotta 

muodista jäljessä, mutta kuitenkin.

Noh, rakkauteni kankaaseen on säilynyt,

ne "kaverit" ja ajat eivät.

Että tämmönen perjantai-ilta mulla.

Oppia taas kantapään kautta.

Ja loppujen lopuksi nää on ihan käypät pussukat

nenäliinoille, huulipunalle ja muulle tilpehöörille 

laukunpohjalle ja reppuun.

Toinen on just passeli vaikka kännykkäpussiksi,

jos en muuta keksi.

Notta tulipahan tehtyä!

Ja ihan ittelle,

kun ei näitä kehtaa kelleen antaa.

Mulla siirtyi lettujenpaistokin 

seuraavalle päivälle,

kun tussasin noitten kanssa.

Pyhpah.

Nyt vaikka neulomaan,

niin tulee parempi mieli.

Sen mie osaan!

:D

Mukavaa viikonloppua!

Toivottavasti teillä on ollut 

rentouttava perjantai-ilta!

<3

Pussukka

Koska harjoitus tekee mestarin,

on siis pakko harjoitella.

Kivaa oppia jotain uutta!

Vaikka sitten tämmöisiä juttuja,

joita moni on opetellut jo koulussa.

Pah. Minä tein puukässässä silloin,

hmmhph, esimerkiksi kulmakaapin.

Ei siitä kyllä hianoo tullu mut eipä siitä 

sen enempää.

Kävin Sinellin ale-myynnistä ostamassa 

muutamia kangaspaloja,

koska halusin kukalliseen vetoketjuun sopivia värejä 

ja muutenkin.

Ja semmoinen tuli.

Ohje edelleen *TÄÄLTÄ*. 

Näitä saatte nyt nähdä vielä muutamia,

ellen kokeile jotain muuta mallia.

Nämä ovat kivoja iltapuhteita ja sopivat

hyvin lahjalaatikon täytteiksi.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

:)

Retroruusuja ja maastokuviota

Kun nyt kerran ommellaan,

niin ommellaan sitten vähän lisää.

Minulla on ollut kaapin kätköissä äidin 

peruina saatu vanha lakana jo pitkään, 

ajatuksena saada uudet tyynynpäälliset olkkarin 

löhötyynyihin - samaan tapaan kuin tein siitä *omenaverhosta*. 

Silloinhan muuten vilautin kyseistä lakanaa täälläkin.

Nyt pussukkaompelun innoittamana sain tehtyä uudet päälliset.

Tässä vähän lähikuvaa kankaasta, 

joka on siis yli 30 vuotta vanhaa.

Äidinäiti hommasi äidilleni kaikkia tällaisia lakanoita,

kun tämä muutti pois kotoa.

Äidin mieleen mummoni värivalinnat eivät aina olleet 

mutta minullahan on tunnetusti sama maku värien suhteen 

kuin mummolla oli - kuulemma.

Harmi, kun emme koskaan ehtineet tavata!

(Joo jaksan mainita sen joka kerta.)

Noh, saanpahan kotiin palan mummolaa, 

jota ei koskaan ole siis ollut.

Minusta tuo lakanakangas on ihan älyttömän kaunis.

Tuo ruusukuvio on ihana.

Ja tämä viimeinen tyynykuva on ihan lavastettu,

koska tyyny näytti kivalta partsilla!

Tai no... ainoa lavastettu asia on se,

että tyyny on tuossa tuolissa.

Kaikki muu on tavallisella paikallaan.

:)

Olen kyllä nyt kovasti huijannut teitä ja itseäni 

kuvittelemalla,

etten ehdi tässä ennen häitä mitään.

Ehkä se ei haittaa.

Valmista on nyt yllättäen oikeastaan enemmän kuin ehdin 

kuvata ja esitellä!

Se on aika hämmentävä tilanne,

en ole joutunut moiseen aikaisemmin.

No, onpahan tulossa pian lisää postauksia.

Hartiahuivi pitää saada kuitenkin ensin kuvattua ja 

se ei tarpeeksi hyvin onnistu kotona,

joten pitää odottaa sopivaa hetkeä, paikkaa ja sitä,

että kuvaaja on kotona.

:D

Mutta tulossa on!

Samoin kuin näitä pussukoita.

Tein heti tällaisen maastokuvioisen version,

koska pitäähän tätä nyt harjoitella.

Vetoketjun ompeleminen oli vieläkin haastavampaa kuin 

edelliskerralla - jos mahdollista.

Tällä kertaa sentään olin vähän viisaampi ja tajusin,

että toki ompelukoneen vakiovarusteisiin kuuluu myös ratkoja.

Se helpotti elämää kummasti!

Hih.

Saatoin myös ostaa vähän uusia kankaita 

sitä kukkakuvioista vetoketjua varten, 

koska minulla ei ollut varastossa mitään 

sen kanssa yhteensopivaa.

Eli pussukoita on luvassa vielä.

Sitä odotellessa!

;)