Heinäkuun hehkua

Muutos kevään ensikylvöistä tähän hetkeen on valtava.
Värien hehku, vihreyden runsaus ja ilon määrä,
jota tästä pienestä paratiisista parvekkeellani saan,
on jotain, mitä en oikein osannut kuvitellakaan.

Kun istahdan vanhaan rottinkituoliin kahvikupposen kanssa
näin sadepäivänä, ja kääriydyn vilttiin,
olen onnellinen.

Heinäkuu antaa parastaan.
<3 

Krassien kukat loistavat siellä ja täällä.

Jännityksellä seuraan, mitä kaikkia värejä kukissa

lopulta onkaan.

Tähtisilmät kurkottelevat valoa kohti,

ja kukkia riittää.

Auringonkukista ensimmäiset ovat jo lakastumassa,

mutta nuppujakin on vielä runsaasti.

Mikä ihana ränsistynyt ja silti niin kaunis 

sekamelska!

Orvokit puolestaan ovat lähteneet ihan uuteen

kukoistukseen.

Leikkasin nämä jokunen aika sitten ihan matalaksi,

kun ne alkoivat olla rumia roikkanoita

- ja se kannatti.

Runsas uusi kukinta palkitsee.

Tomaattisato kypsyy vähitellen.

Molempiin lajikkeisiin on tulossa runsaasti tomskuja.

Tässä mulla on kädessä Pink Baby Plum F1 -tomaatin 

seuraavaksi nopeiten kypsyvä terttu...

Aranka on vähän hitaampi, mutta paljon sekin jo lupaa.

Mustasilmäsusanna kiipeilee jo katonrajassa asti,

ja kukkia aukeaa tasaiseen tahtiin.

Tästä en olisi uskonut saavani niin upeaa ja runsasta

köynnöstä kuin mitä se nyt on.

Isot lehdet, huima kasvu ja paljon kukkia.

Onnistuin!

Myös yllätyksiä on mahtunut tämän 

ruukkupuutarhan elämään.

Esimerkiksi tämä keltainen lilja hämmästytti 

minua tänä aamuna.

Minulla kun ei keltaisia pitänyt 

olla näissä korkeissa liljoissa.

Noh, hollantilaisilta kun ostaa irtosipuleita,

niin yllätyksiä saattanee tulla,

etenkin kun messuväki ei aina 

palauta sipuleita oikeisiin paikkoihin.

En kuitenkaan ole harmistunut,

keltaisesta tykkään ja se sopii sekaan oikein hyvin!

Sitä paitsi, yksi niistä matalista keltaisista 

liljoista iti sittenkin!

Aika myöhään se nousi, mutta ehkä se vielä ehtii kukkia.

Ja tässä vielä viimeiset kesäkukkahankinnat:
oranssi daalia ja tummanpunaiset samettikukat.
Nämä näyttävät minusta niin kauniilta yhdessä,
ja väreissä on ripaus syksyä.
Näitä täytyy vaan vähän seurailla, pari vihreää
toukkaa mellasti lehtien kimpussa,
toivottavasti niitä ei ole enempää...
Täytyy yrittää tuo daalia talvettaa sitten jossakin.





Sateista on,
mutta tunnelma on levollinen ja lämmin.





Täällä kelpaa aikaa viettää,
kauneuden keskellä.
Vettä on saanut toki kantaa,
mutta minulle tämä on ollut sen arvoista.

Mikä sinua ilahduttaa puutarhassa,
parvekkeella tai elämässä ylipäätään just nyt?
Mistä tulee hyvä mieli tällä hetkellä?

Ihanaa viikonloppua!
<3 

Vapaapäivä

Lauantai.

Vapaapäivä minullakin kuuden päivän työputken jälkeen,

ja sunnuntaiksi taas töihin.

Tämä vapaapäivä onkin käytetty hyvin.

Kävin kampaajalla ja miehen kanssa syömässä ulkona.

Sitten vielä saunaan,

ja loppuillan olla möllötän.

Blogitekstinkin ehdin kirjoittaa, jei.

Saatte nyt tällaisen kukkaisen kuvakavalkadin

kuluneelta viikolta.

Kuvia olen koittanut ottaa aina kun ehdin,

mutta kirjoittelu jää kyllä kummasti,

jos ja kun se työpäivä venyy sinne 18-20...

Myöskään vatsavaivojeni syytä ei ole saatu 

vielä selville, joten olen rampannut myös lääkärissä.

Huokaus. Voitte uskoa, että odottavan aika on pitkä.

Onneksi sain jotain lääkitystä, niin ei tunnu 

enää aamuisin siltä kuin heräisin vatsataudissa.

Että on tässä vähän kaikenlaista!

Mutta kuten sanottu, niin täytyy osata iloita 

pienistä asioista.

Ja tällä hetkellä olen tosi iloinen tästä pienestä 

paratiisista parvekkeella.

Se rauhoittaa, vaikka mielessä (ja vatsassa)

välillä myllertääkin.

Ensimmäinen lilja on alkanut kukkia jo.

Tällainen valkoinen (jota en edes muista valinneeni),

kaunis ja hieman torvimainen - ja aika pahanhajuinen.

:D

Onneksi parveke tuulettuu aika hyvin,

joten haju ei jää tyrmäävästi leijailemaan,

vaikka kolme kukkaa onkin auki.

Ensimmäinen tomaattikin on alkanut lupaavasti

punertaa, joten kohta saadaan maistiainen!

Auringonkukat ovat myös aivan villiintyneet.

En ole laskenut nuppuja, mutta niitä on paljon!

Keltaiset miljoonakellot ja tähtisilmätkin

pursuavat pian hauskasti ruukun reunojen yli.

Kukkia riittää! Vaikka työpäiviinkin.

Päiväriparin vikan päivän raamiskisana  

oli ns. Raamattu-cooper,

jossa 12 minuutin aikana piti tuoda papille 

niin monta vihjeiden eli raamatunkohtien

 mukaista esinettä kuin mahdollista...

Kesän eka ripari onkin siis

konfirmaatiota vaille taputeltu.

Oli min eka päiväripari koskaan. 

Ihan mielenkiintoinen kokemus,

taas vähän uutta vaikkakin tutuilla elementeillä.

Työfiilistelyistä kerron kuitenkin enemmän jossakin 

omassa postauksessa kesällä myöhemmin.

;)

Nyt toivon iloa ja valoa sun sunnuntaihin 

ja tulevaan viikkoon!

<3

Arki rullaa ja kasvit kasvaa

Iloa tähän viikkoon just sulle!
Toivon, että se alkaa mukavissa merkeissä.

Itselläni se alkaa työpäivällä,
joka hoituu etänä kotona,
päivärippikoulun oppimiskokonaisuuksia suunnitellen.
Hommaa kyllä riittää, etäpäiväkin on ihan täysi työpäivä,
- siksi tämä postaus on ajoitettu valmiiksi
jo sunnuntai-iltana.

:)

Kivasti on siis lähtenyt kesäteologin arki rullaamaan
uudessakin työpaikassa, siitä iloitsen.
Päivä kerrallaan, työtehtävä kerrallaan.
Vähän kiirusta on nyt kesäkuun ajan,
mutta ei se mitään.
Voimavaroja ja innostusta on nyt enemmän 
kuin pitkään aikaan,
joten on ihan virkistävääkin tarttua haasteisiin.

Lisäksi mua ilahduttavat just nyt tomaatit, 
jotka alkavat kukkia,

sekä nämä mustasilmäsussut,

jotka ovat viikossa ottaneet ihan huiman spurtin.

Kattokaa ny, reilu viikko sitten:

Ja nyt:

Huimaa vai mitä!
Kolme nuppuakin on ilmaantunut.

Näistä sain myös inspiksen elämäni ensimmäiseen 
lehdessä julkaistavaan hartauskirjoitukseen.
Jännää! Vähän hirvittää, millaista palautetta tulee.

Jeps. Hartauskirjoituksen laatiminen oli yksi ensimmäisistä
työtehtävistä tänä kesänä.
Lisäksi olen päässyt mm. pesemään ison kasan legoja.
(Niitä käytetään esim. riparilaisten kanssa.)
Tämä kertoo ehkä jotain työn monipuolisuudesta.
Koskaan ei tiedä, mitä kaikkea pääsee tekemään!

Auringonkukatkin ovat hyvässä vauhdissa.
Ne osoittautuivatkin tällaisiksi,
jotka tekevät paljon kukkia - mahtavaa,
joka lehtihangasta puskee nuppua!

Tähtisilmätkin ovat suvainneet avata silmiään.
Nämä suivaantuivat jostakin, eikä pitkään aikaan 
ollut yhtään kukkaa auki,
mutta nyt on jo toinen ääni kellossa.
Tekivät oikein kukkajonon!

Kuvan alareunassa vilahtavat keltaiset 
miljoonakellot, jotka nekin mököttivät pitkään,
ennen kuin innostuivat kasvuun.
Nyt kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Amppelin kukat ovat rehevöityneet,
lumihiutale valuu jo kauniina puroina alaspäin.

Aika mukava tunnelma täällä siis vallitsee!

Jotain mahtuisi vielä sekaan.

Tuo yksi pitkulainen astia olisi yhä vapaana,

ja ehkä jotain muutakin voisi sekaan ujuttaa.

Muurinkelloa olen harkinnut,

mutta vaihtoehtojahan on ihan valtavasti...

Lähteekö lapasesta?

Se jää nähtäväksi.

;)

Nyt koitan pitää työhommat hanskassa

ja hanskat tallessa.

Helteen jälkeen

Mistä huomaa, että mie oon lomalla?

No siitä, että oon ehtiny järjestellä vaatekaapin,

siivota, laittaa ruokaa, tiskata, pestä pyykkiä...

Ku kerran on kotona, niin on kivempi 

kattella siistiä kämppää.

Arkisetkin hommat on mukavia silloin,

kun ei ole kiire mihinkään ja voi tehdä just

siihen tahtiin ku huvittaa.

Toisekseen tiedän myös sen, 

että töiden alettua en jaksa 

kovin intensiivisesti huushollata.

Sitä paitsi, olen hyvällä omallatunnolla 

nukkunut aamuisin toosi piiiiiiitkään.

Tosi reilua, kun mies lähtee aikaisin töihin.

:D

Timjami, salaatti, rosmariini ja parvekemansikka.<3

Ja olenhan saanut nauttia kunnon helteistä!

Nyt nautin kuitenkin vielä enemmän näistä 

viileämmistä keleistä.

Tänään illan viiletessä olikin ihana päästä 

vähän istutuspuuhiin,

pientä lisäystä on parvekkeelle tullut

- muun muassa herkkuruukku.

Ruukussa on kahta tämänhetkistä lempiyrttiäni,

timjamia ja rosmariinia,

pari tavallista kaupan lehtisalaattia

sekä itselle uusi tuttavuus parvekemansikka.

Saas nähdä, saadaanko suut makiaks.

Ainakin saan nyt salaattia ja tuoreita yrttejä

kesän kokkailuihin.

Timjamia käytän vähän kaikkeen,

mutta erityisesti kanaruokiin.

Rosmariini taas on lihapatojen 

ja keittojen vakiovaruste.

Nams!

Yksinäisen keltaoranssin tähtisilmän kaveriksi 

puolestaan istutin keltaista miljoonakelloa.

Kokonaisuus ei ole vielä hääppöisen näköinen,

mutta tiedän, että jo kuukauden päästä 

näyttää ihan toisenlaiselta.

Siinäpä ne uudet jutut sitten olivatkin.

Muuten olen keskittynyt ihailemaan kasvien kasvua 

ja kauniita yksityiskohtia...

Liljat kasvavat huimaa vauhtia.

...ja äidin pihan kevätkukkien loistoa.

Olin ohimennen käväisemässä äiteellä,

enkä voinut pihasta poistua ennen kuin sain 

otettua muutaman kännykkäräpsyn.

Äiteen pihalla tulppaanit ovat nyt kauneimmillaan,

ja iso osa on vielä nupullaankin. Värejä riittää! 

Täytyy viikonlopun aikana käydä tekemässä toinen kierros,

niin ihanalta näytti jo nyt.

Narsissit olivat jo suurimmaksi osaksi kukkineet,

mutta oli niitä vielä muutama ilostuttamassa.

Helmililjaa oli useampaa sorttia,

mutta kuvasin vain tämän valkoisen.

Kollaasissa on myös särkynytsydän ja mahonia,

joka oli minulle entuudestaan tuntematon 

(muuten kuin nimeltä).

Mahoniassa oli kauniin keltaiset kukat.

Pionit näyttivät olevan hyvässä kasvussa ja reheviä,

liljoja puski esiin vähän joka penkistä,

ja sitten on niin paljon kukkia joita en edes kaikkia 

nimeltä tunne.

Huokaus! Niin nättiä ettette uskokaan.

Toivotaan, että viileämpi sää pitää kukat kauniina pitkään.

Onni on äiti, jolla on kaunis piha.

Olen aina ollut sitä mieltä, että äidillä on silmää 

niin puutarhalle kuin sisustuksellekin.

Oi jospa sitä silmää vähän suotaisiin minullekin.

Sisustamisen kanssa on toki vähän niin ja näin,

mutta jos näissä kukkahommissa...

;)

Noo, vähän kerrassaan alkaa partsillakin kukoistaa,

vaikka vielä näyttää hieman autiolta.

(Tiesittekö muuten, että sana 'autio' on tarkoittanut 

joskus veronmaksukyvytöntä tilaa.)

Hmm. On tää vaan mulle sellainen rentouttava näky.

Tääl mie viihdyn.

Toivottavasti viihtyvät myös kukkaset!

Ihanaa viikonloppua

blogiystäväiset!

Nautitaan tästä alkukesästä.

<3

Lomalle lompsis

Nyt se on täällä, kesä, eiks niin!

Ainaski miul alko nyt kahen viikon loma

ennen kesätöiden alkamista,

ja sääennuste lupaa huomiselle +30.

Huh hellettä!

No, ei paree valittaa.

Lisää aurinkorasvaa vaan.

Sataakkin pitäis loppuviikosta.

Lämpimien säiden innoittamana ostin helatorstaina 

vähän lisää kukkia.

Tähtisilmät sopivat aurinkoiselle paikalle hyvin.

Ja lämpimistä säistä huolimatta olen saanut 

valmiiksi myös pari pientä käsityötä:

yhden tiskirätin ja lastensukat.

Tiskirätti jää joko itelle tai menee lahjaksi.

Sukat ovat tilaustyö.

Lupauduin tekemään sukulaislapsille 

(3 ja 1v.) 'mummolasukat'.

Niitä pidetään sitten vain maalla mummolassa

saapassukkina yms.

Sukissa Nalle Taika, rätissä Novitan Cotton Bamboo.

Neulon sukista sellaiset,

että niissä on vähän kasvunvaraa.

Menevät sitten ainakin ensi syksyn ja talven.

Seuraavaksi otankin puikoille ne pienemmät sukat,

kunhan saan hartiajumit taltutettua...

On taas vähän ongelmia olkapään kanssa. Murr.

No, eipä se neulomistauko kesällä niin paha ole,

kun on muutakin puuhaa.

Toivotaan myös, että viltsuja ei tänä kesänä 

kauhiasti tarttis!

En ole onneksi kovin ehtinyt (vielä)

neulomattomuutta harmitella,

kun parvekkeella tapahtuu ihmeitä kaiken aikaa.

Lämmön ja valon vaikutus näkyy heti.

Kääpiöauringonkukat ovat ottaneet spurtin,

ja liljat ne vasta hurjaa vauhtia kasvavatkin.

Valehtelematta parisen senttiä tulee pituutta 

lisää per päivä!

Ja miten ihania, erilaisia, persoonallisia 

yksilöitä ruukuista putkahteleekaan!

Mikäs näistä on sin suosikki?

Olen ihan yllättynyt siitä, 

kuinka erilaisia liljat ovat jo varreltaan.

En ollut ajatellut liljoja summan mutikassa 

valitessani, että niistä tulisi näin 

monenlaisia veijareita.

Mutta yllätys on pelkästään positiivinen!

Uuttahan mie olen oppimassa jokaisen kasvin kanssa,

ja nämä liljat ovat päivä päivältä kiehtovampia

seurattavia.

<3

Seittemän liljaa on jo tullut esiin.

Kuutta vielä odottelen. Jännää!

Yksinäinen (esikasvatettu) pensasköynnöskrassikin 

on pikkuhiljaa saamassa kavereita,

joita jokin aika sitten kylvin.

Muitakin kylvöksiä olen tehnyt, 

mutta niistä kerron lisää myöhemmin.

Ja voih, kyllä, nymmää ratkesin!

Äitienpäivänä vein anopille vaaleanpunaisen 

ja äidille kirkkaanpunaisen pelakuun,

ja kun tarjous oli että kolme kappaletta,

niin arvannette missä se kolmas on...

Tämäkin on kirkkaan punainen,

mutta siitä yksi kukinto katkesi kuljetuksessa,

niin ei ole nyt kukassaan.

Sen sijaan saatte nyt katsella näitä kauniita lehtiä,

joissa on tuo tumma raita.

;)

Eihä min pitäny näitä enempää hankkia,

mutta ko nää varmasti kestää mein partsin pätsiä,

ja ovat yksiä lempparikukkiani, niin ei auta!

Tahoin. Ja nimenomaan kirkkaan punaisen.

Näyttää muuten tosi kivalta tumman saviruukun kanssa.

Lisäksi perustelin hankintaa itselleni sillä,

että jos yrittää kahden talvetusta,

niin edes toinen saattaa jäädä henkiin.

;)

Näissä kukkaistunnelmissa siis lomalle lompsis.

Voisin neulomistauolla lukea vaikka muutaman kirjan,

nyt kun on aikaa tehä mitä huvittaa.

Kukkien kasvuakin täytyy ihastella moneen kertaan 

päivittäin...

Ihanaa viikkoa teille kaikille,

älkää kärventykö auringossa!

Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

<3