torstai 14. marraskuuta 2019

Projektipussi vanhoista kodintekstiileistä


Kun on "ylimääräiset"
kolme viikkoa aikaa tehdä mitä 
huvittaa ennen seuraavaa työrupeamaa,
voi käydä vaikka niin,
että meikäläinenkin kaivaa 
ompelukoneen esille.

Voi olla myös niin,
että yritän ommella projektipussin.




No, ei se onneksi pelkästään yritykseksi jäänyt,
vaikka monta tuntia sain kyllä tuhrattua tähän projektiin.
Puolet ajasta meni tosin siihen, 
että piti raivata tavaraa pois tieltä,
etsiä tarvikkeet kaappien syövereistä,
irrottaa jatkojohto toisesta huoneesta jne...

En tykkää yhtään siitä säätämisen määrästä,
mutta minkäs teet, ei muu auta,
jos meinaa jotain täällä ommella.




Siihen säätämisen määrään nähden onkin melko 
ihmeellistä, että sain jotakin todella aikaan.

Kyllähän se projektipussilta näyttää!

Päällikangas on vanhasta pienestä pöytäliinasta,
jolle ei ole enää käyttöä,
ja vuorikangas on muutama vuosi sitten ostamastani 
verhokapasta, joka ei ole kivasta kuosistaan 
huolimatta ole sopinut oikein mihinkään asuntoon.

Uusiokäyttöä siis.




Kuten ehkä ensimmäisen kuvan perusteella voi 
päätellä, käytin pöytäliinan ns. väärää puolta 
pussukan päällipuolena, koska oikean puolen 
haalistuneet kultaiset painetut lehtikuviot 
ovat jo aikansa eläneet.

Tämä ei siis ollut mikään vahinko,
vaikka ei sekään vaihtoehto minun ompelukokemuksellani
yhtään yllättävä olisi.
Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin ihan 
tarkkaan harkittu valinta.





Ai milläkö ohjeella ompelin?
No tuota, selailin netistä aika montaa ohjetta ja 
ohjevideota löytämättä mieleistä ja idioottivarmaa.
Siksi säädin useamman ohjeen ja oman pään mukaan,
kunhan ensin olin suunnilleen ymmärtänyt,
minkä muotoisia kappaleita tarvitsen,
ja missä järjestyksessä niitä ommellaan.
(Voin kertoa, että siihen ymmärtämiseen meni 
minun hahmotuskyvylläni tovi ja toinenkin.)

Jep, on siis sitäkin suurempi ihme, 
että sain mitään valmista aikaiseksi.

Eikä niiltä virheiltäkään vältytty.
Vetoketjujen päätyosioiden kanssa kävi hassusti,
kun en ymmärtänyt kunnolla, miten ne olisi pitänyt
asetella, kun sivusaumoja ommeltiin yhteen.
Toista puolta sain jälkikäteen vähän korjailtua,
mutta tämä puoli jäi nyt tällaiseksi.




No, ei tämä kauneusvirhe käytössä haittaa,
vaikka se vähän harmittamaan jäikin.

Ja katsokaa, kuinka siististi sain vetoketjun ommeltua! 
En meinaa uskoa tätä. Se on suorassa.




Jei. Jotain edistystä tässä ompelu-urallani edes.
Kunhan saan taas kerättyä tarpeeksi hermojani kasaan,
ompelen pari pussukkaa lisää.
Vetoketjuja on vielä pari kappaletta,
ja uusiokäyttöön joutavia kankaita riittää.
Tätä pöytäliinakangastakin jäi vielä,
mikä on hyvä, koska tykkään siitä tosi paljon.
Siinä on ihan mun värit - ja tällaisissa töissä pieni 
kullan kimalluskaan ei haittaa.

Tässä pussukassa saa nyt seuraavaksi majailla 
yksi huiviprojekti,
jonka aloitan sitten,
kun saan Pohjolan kutsun langat pääteltyä.

Yhdet sukatkin pitäisi neuloa loppuun.
Projekteja riittää.

Mitäs sinä kässäilet näin marraskuussa?
:)

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Välityönä lisää kirjoneuletta


Nämä sukat ovat olleet valmiina 
jo useamman päivän
- paitsi että lankojen päättely uupui.

Tänään ryhdistäydyin sen suhteen,
ja samalla koitin räpsiä edes 
pari kelvollista kuvaa aurinkoisella 
parvekkeella.




Sukat ovat oikaistu versio 
Niina Laitisen Isänpäiväsukista vuosimallia 2019.

Kaipasin viime viikolla jotain helppoa 
neulottavaa, ja muistin, että näiden yhteisneulonta 
oli menossa Facebookin puolella Taimitarha- 
ja Niina Laitinen Designs -ryhmissä.
Mallin viimeinen ohjepätkä on itse asiassa 
julkaistu tänään.

Minä en kuitenkaan neulonut ohjeen mukaan kuin 
kantapäähän asti.




En myöskään neulonut sukkia miespuoliselle saajalle,
vaan tein ihan 38-koon sukat naisihmiselle.
Mallihan sopii kyllä ihan kelle vaan.

Resorin ja teräosat neuloin 3mm puikoilla,
ja kirjoneuleosuuden 3,5mm puikoilla.
Lankoina on kirkkaan valkoista ja kahta 
eri harmaata 7 veljestä.

Meinasin aluksi neuloa sukista puna-harmaa-valkoiset,
mutta en sitten halunnutkaan tehdä kovin jouluisia sukkia,
vaikka tiedän saajan punaisestakin tykkäävän.
Sen neulominen olisi nyt vain itsellä tökkinyt pahasti.




Mitähän muuta näistä pitäisi kertoa?
Ei kai sen enempää.
Täytyy ehkä neuloa saajalle vielä toisetkin sukat,
kun alkuperäinen ajatus oli neuloa jotkin tosi
värikkäät sukat...
Mitä sitten tapahtuikaan?
Marraskuu teki tepposet, ja valitsin lankalaatikosta 
sitten tällaiset synkeähköt värit.
:D




Noh, vähän vastapainoa muille kirjoneuleille,
kuten tälle Pohjolan kutsu -paidalle,
josta puuttuu enää toinen hiha,
ja jonka helmaresori pitää neuloa uusiksi.
Se jäi vähän liian löysäksi ja haluan siitä 
aavistuksen pidemmän.

Lankojen päättelystä sitten puhumattakaan,
ihan vaan muutama sata pätkää.




Notta onhan täällä neulottu niin maan... paljon,
vaikka ei se täällä blogin puolella ehkä 
ole näkynytkään.

Mutta hyvää kannattaa odottaa,
vai kuinka?
Tässä parin viikon sisään tämän olisi tarkoitus
valmistua, katsotaan, valmistuuko.
;)

Mukavaa marraskuun jatkoa!
<3

maanantai 28. lokakuuta 2019

Pohjoista viljaa


Tervehdys.

Lokakuun viimeisiä hetkiä viedään.
Meilläpäin satoi eilen ensilumi,
ja tänään saatiin herätä
kirkkaaseen ja kuulaaseen pakkasaamuun.

Valkeudesta huolimatta,
minun puikoiltani ovat pudonneet sukat,
jotka vievät ajatukset lähinnä 
loppukesän ja alkusyksyn viljapelloille.

Malli on tietenkin Pohjoista viljaa
Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjasta.




Tämä on yksi niistä kirjan malleista,
joihin kiinnitin huomiota jo heti kirjaa
ensimmäisiä kertoja selaillessani.
Malli on kaunis ja mielenkiintoinen,
mutta silti suhteellisen simppeli neulottava.

Itse asiassa omalla kohdallani nämä taisivat 
olla jopa vähän liian helppoa neulottavaa;
Onnistuin sekoilemaan kahden kerroksen 
pintaneuleessa niin,
etteivät sukkien kerrosmäärät 
täsmää toisiinsa mitenkään.
Joissain kohdissa on tullut ilmeisesti nostettua 
silmukoita useampi kerros peräkkäin tai 
jotain sen suuntaista - useampaan otteeseen.
Sen siitä saa, kun ei keskity.

Hieman piti säätää, että sain sukat edes 
näyttämään suht saman pituisilta.
Hupsista. No, tämä ainakin sinetöi sen päätöksen,
että sukat jäävät ihan minun omaan käyttööni.




Kutkuttavin neuleosuus sukissa 
oli tuo säteittäinen kantapää.

Ohjeessahan on kaksi erilaista kantapäävaihtoehtoa,
ja itse päädyin tähän säteittäiseen vaihtoehtoon,
koska vaikutti kiinnostavimmalta.

Sitä se olikin!
Kaavioita sai kyllä tuijotella,
mutta lopputulos oli sen arvoinen
- ehkä jopa kaunein kantapäämalli,
jota olen koskaan neulonut.

Ilahduin myös kovasti,
kun tällainen kantapää
 myös istuu ainakin meikäläisen
 jalkaan aivan mainiosti.




Tässä seuraavassa kuvassa näkyy
parhaiten tuo kerrosmääräsekoilu, hihi.




Ai miksikö kerron tästä mokasta?

No tuota, yksi inhokkisanonnoistani 
käsitöihin liittyen on se,
että "hullu ei huomaa ja viisas ei virka"
ynnä muut variaatiot aiheesta.

Itse en nimittäin liputa sen puolesta,
että virheitä pitäisi 
käsitöissä jotenkin erityisesti piilotella.

Itse kerron käsityömokista,
koska haluan muistuttaa,
että virheitä sattuu ihan kaikille,
ja se on täysin okei!

Haluan kannustaa armolliseen käsityöotteeseen.
Jos tekee virheen jossain, ei varmasti ole ainut,
jolle on joskus käynyt niin.
Välillä on myös hyvä näyttää etenkin somemaailmassa,
että ei se totuus aina ole pelkkää onnistumista.
Ugh.

Vai mitä sinä oot mieltä?

Kertokaas muuten, minkä kässäilymokan 
ootte itse tehneet viimeksi ja mikä 
fiilis siitä jäi.
Ois kiva kuulla.
:)



Hih, kauniit ja minun näköiset sukat 
näistä tuli joka tapauksessa.
Ilolla käytän!

Lankoina näissä on muuten Roosa nauha sukkalankaa
(oranssi) ja Novitan Venlaa (tummanharmaa).
Kirjoneuleosuudet neuloin 2,5mm puikoilla ja 
muuten sukat on neulottu 2mm puikoilla
koon S mukaan.
Lopputulos on kokoa 36.




Taas on yksi malli kirjasta kokeiltu!
Seuraavakin jo puikoilla.

Näillä sukilla osallistun myös, kuten niillä aiemmillakin,
*Tiina Kuun Ravelry-ryhmässä* järjestettävään 
Tuhansien villasukkien maa KALiin.
Sinne voi käydä postailemassa kuvia valmiista sukista
vielä vuoden loppuun asti, ja keskustelemassa muuten.
:)

Notta sellaista.
Aika haipakkaa on ollut tämä syksy,
eikä loppua näy.

Tosin, nyt mulla tulee sellainen kolmen viikon
tauko työjuttuihin, mutta sitten alkavatkin 
taas uudet jännät kuviot ehkä vähän pidemmäksi aikaa.
Kerron siitä ehkä lisää jossain vaiheessa,
mutta nyt eivät ole vielä ihan 
kaikki suuntaviivat selvillä.

Paljon on kaikenlaista kuitenkin meneillään.
Se on samaan aikaan innostavaa ja kivaa,
ja toisaalta myös tosi kuluttavaa.

Siispä neulon ja postailen sen mukaan,
miten ehdin ja jaksan, ja on jotakin esiteltävää.

Siispä seuraavaan kertaan!
Kiva kun olette yhä siellä.
Tsemppiä alkavaan marraskuuhun!
<3

lauantai 12. lokakuuta 2019

Tajunnanvirta 2.


Järjestin Instagramin (@pipotus) ja 
Ravelryn (Pipotusta-ryhmä) puolella 
kolmen viikon mittaisen jämälankasukkien 
yhteisneulonnan 22.9.-12.10.

Nyt on aika esitellä sukat valmiina 
ja koostaa vihjeet myös tänne blogin puolelle.




Kyseessähän oli tietenkin mysteerikal,
jossa lopputulosta ei voinut tietää etukäteen.
Minä annoin joka toinen päivä 
vihjeitä sukkien tekemiseen.
Vihjeet sai toteuttaa haluamallaan tavalla,
ja omat luovat ratkaisut olivat enemmän kuin sallittuja.




Vihjeet koostetusti tässä:

1. Neulo noin 4-5cm resori, 
jossa käytät vähintään kahta väriä.

2. Neulo jonkinlaista kaarevaa kuviota noin 4cm.

3. Neulo 3cm kuviota, joka koostuu
yksittäisistä silmukoista.

4. Neulo eri pituisia pystyraitoja noin 4-5cm.

5. Neulo jonkinlaista pientä kuviota noin 2cm 
tai kunnes sukan varsi on sopivan mittainen.

6. Neulo yksivärinen kantapää.

7. Raidoita haluamallasi tavalla noin 4cm.

8. Neulo kolmioita noin 4cm.

9. Neulo sekä pysty- että vaakaraitoja 
noin 4-5cm.

10. Neulo jokin reunapitsimäinen kuvio,
noin 2cm tai tarpeen mukaan.

11. Neulo kärjet vähintään kaksivärisinä,
ja tee kärkikavennukset tavalla,
jota et yleensä käytä.





Minun mallisukkani on neulottu Nalle-lankojen jämistä 
muuten, paitsi tumma turkoosi on Gjestalin Maijaa.
Neuloin 60 silmukalla,
ja varsissa käytin 3mm puikkoja ja kantapäästä 
eteenpäin 2,5mm puikkoja.
Sukkien koko on noin 37.

Värimaailman otin kirjavasta Nalle Taika -langasta,
jota on käytetty sukissa useammassakin kohdassa.
:)

Näistä tuli aikas hauskat ja syksyiset.
Ei yhtään hullumpi jämäprojekti!

Ja jälleen on ollut aivan ihana seurata 
kaikkien muiden projekteja.
KIITOS kaikille mukana olleille ja 
kiitos myös teille,
jotka neulotte sukkia jälkikäteen.
<3

maanantai 30. syyskuuta 2019

Ei ihan, mutta melkein


Tadaa, mulla on pitkästä aikaa 
jotain valmista näytettäväksi!
Tuntuipa kivalle saada puikoilta 
pois edes perussukat.
;)




Nämä sukat taitavat olla ensimmäinen 
virallinen joululahjaneulomus tälle syksylle.

Toki olen vuoden mittaan neulonut sukkia 
jouluakin ajatellen, mutta osa niistä sukista 
taitaa päästä (ja on päässyt) uusiin koteihin jo 
tässä matkan varrella.

Se on toisaalta hyvä niin.
Joka joulu ei tarvitse olla sukkaöveriä,
ja on kiva, että on varastossa mitä antaa 
tarvitseville vaikka saman tien.

Eikä minulla ole tänä vuonna ollut 
tavoitteenakaan tehdä kovin montaa paria 
pukin konttiin, kun ei lähipiirillä ole 
niin tarvetta.




Mutta palataanpa nyt näihin sukkiin,
eikä jaaritella sen enempää.

Nämä on neulottu 
Novitan 7 veljestä multiraita -langasta (värinro 837)
kolmen millin puikoilla ja 56:lla silmukalla.
Koko on noin 41-42.
Resori jatkuu sukan päällä kärkeen asti.




Lankaa meni yksi kokonainen kerä ja muutama 
gramma toisesta siihen päälle.

Ensimmäisen sukan valmistuttua punnitsin sen,
ja se painoi tasan 50g.
Ajattelin, että sittenhän loppukerän 
pitäisi riittää toiseenkin sukkaan. 

Kerä taisi kumminkin olla vähän vajaa, 
koska langan riittävyys jäi 
ärsyttävästi parista grammasta kiinni.
Toinen vaihtoehto on se, että käsialassa oli
sukkien välillä eroa.

Niin tai näin, hilkulle se jäi.
Samoin meni hilkulle raitojen kohdistuminen.

En yrittänyt tehdä kahta samanlaista sukkaa,
kun halusin yhden kerän riittävän,
mutta värit menivät jotakuinkin samalla tavoin
toiseenkin sukkaan paria pientä poikkeusta 
lukuun ottamatta.
Vain kantapäissä on selkeä ero,
mutta sitäkään ei välttämättä 
ensivilkaisulla huomaa.




Ei se onneksi ole niin justiinsa,
ainakaan minusta.

Väreistäkin tykkään.
Keskeneräisessä sukassa raidoitus 
näytti ajoittain omaan silmään vähän kököltä,
mutta se kökköyden tunne meni ohi,
kun näin sukat valmiina.

Ja kyllä, mun krassit kukkii edelleen täyttä päätä 
tuolla parvekkeen suojassa.
Siksi nappasin kuviin pari somistetta mukaan.
En taida tänä vuonna mitään 
syysistutuksia tehdäkään.
:D

Hih. Sellaiset sukat tällä kertaa.
Vähän himottaisi aloittaa seuraavat sukat 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta.
Pitää nimittäin olla jotain välitöitä,
kun neuloo sitä kirjoneulepaitaa...

Mitäs teillä on työn alla?
Käsitöitä vai jotain ihan muuta?
Mukavaa viikkoa ja lempeää lokakuuta
just sulle!
<3

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Kirjoneuletta ja kuulumisia


Heippa!

Syyskuu on lopuillaan.
Millainen kuukausi teillä on ollut?




Minun syyskuuhuni on mahtunut monenlaisia 
maisemia, uusia paikkoja ja uusia ihmisiä.

Olin viitisen viikkoa seurakuntapastorin sijaisena 
eräässä seurakunnassa.
Ne viikot menivät äkkiä!




Blogissakin on ollut hiljaista,
mutta ei pelkästään töiden takia,
vaan siksi, että ei ole ollut mitään,
mitä esitellä.




Neulonut olen kyllä, mutta valmiina ovat 
vain mysteerineulonnan Tajunnanvirtasukat,
joita en voi esitellä,
ennen kuin yhteisneulonta päättyy.

Se, mikä taas on aktiivisesti kesken,
näyttää tältä:




Jep. Tässä on minun Pohjolan kutsu -paitani.
(Ohje Novitan 3/19 Syksy -lehdessä,
suunnittelija Sisko Sälpäkivi.)

Kuten voitte päätellä,
niin kirjoneulevillapaita ei ihan 
hetkessä valmistu.

Lisäksi minulla on kesken yhdet tavalliset sukat,
joista ei ole nyt tähän hätään kuvaa.




Ja tänään olen juonut monta kupillista teetä.
Meinaa syysflunssa kolkutella. Pöh.
Josko se tästä ohi menisi,
ennen kuin kunnolla tuleekaan.

Niin, ja kuulumisia vielä;
 olen ehtinyt käydä myös työhaastattelussa.
Ihan ei tärpännyt, mutta melkein!
Ekalle varasijalle jäin.

Seuraavaa työhaastattelukutsua jo odottelen
toiveikkaana, nyt oiskin tarjolla paikka, 
jonka todella haluaisin...
Saa pitää peukkuja.

Katsotaan, kuinka käy,
ja neulotaan sillä aikaa vähän lisää.

Pitäis vissiin ottaa
joululahjaneulomuksiakin jo työn alle.
Niitä en tänä vuonna kovin paljon aio tehdä,
mutta joitain kumminkin.

Ootko sie ehtiny neuloa syyskuussa?

Kauniita kuukauden viimeisiä päiviä,
ja iloa sun viikkoon!
<3