lauantai 13. lokakuuta 2018

Metsäkukkia


Mustaa ja valkoista oli puikoilla 
pidempään kuin olin ajatellut,
mutta valmistuivatpa nämäkin sukat joskus.
(Etenkin, kun sain vain aikaiseksi aloittaa
toisenkin sukan neulomisen.)




Tässäpä siis pitkään to do -listallani olleet
Niina Laitisen Metsäkukkia-sukat.

Ostin pari vuotta sitten *Kesällä kerran -ohjekokoelman*,
jossa on ohjeet neljälle erilaiselle sukkaparille,
jotka on nimetty eri valssien mukaan.

Nyt olenkin sitten neulonut kaikki neljä mallia.








Tykkäsin kovasti kaikista malleista.
Metsäkukkia oli kuitenkin selvästi työläin malli tehdä,
koska kyseessä on kirjoneulesukat,
ja tuota kukkakuviota ei opi ulkoa tehdessä.
Lisäksi sekaan mahtuu jonkin verran pitkiä langanjuoksuja.

Lopputulos on silti vaivan arvoinen.
Ehkä olisin kaivannut ohjeeseen kaaviota 
toisen sukan neulomiseksi peilikuvana,
mutta toisaalta kuvio on niin eläväinen,
että identtisyys ei haittaa.




Erityisesti näissä sukissa tykkään takaosan
kauniista kuviosta ja siitä,
että kierrosten vaihtumiskohta piiloutuu 
nätisti mustaan keskiraitaan.





Sopivia värejä tähän malliin mietin pitkään,
ennen kuin päädyin mustavalkoiseen.
Kuvio vaatii kunnon kontrastin,
että se näyttää hyvältä.

Mustavalkoinen sopii myös moneen makuun.




Koko on 38-39, ja neuloin kolmosen puikoilla.
Lankana Novitan Nallea.




Olisin kovasti halunnut kuvata nämä tuolla 
kauniissa syysmaisemassa,
mutta valitettavasti olen kolmatta päivää kuumeessa,
joku ihmeen nuhaköhä iski ensin mieheen ja sitten minuun.

Siispä turvallisin vaihtoehto oli pysyä 
pipo päässä (ja sukat jalassa) parvekkeella.




Onneksi parvekekin käy ihan hyvin, 
kuvio pääsee esiin.
;)

Toivottavasti työ ootte pysyny terveinä!
Käykää muuten osallistumassa edellisen postauksen
herkulliseen sukka-arvontaan,
jos ette ole vielä osallistuneet.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!
<3

maanantai 8. lokakuuta 2018

Karkit sukat + arvonta!


Jämälankapussillinen on pienentynyt jälleen
noin kahdeksalla pikkukerällä,
ja vähän isompiakin jämiä on saatu taas kulumaan.

Valitsin tällä kertaa jämistä 
kaikki punaisen, keltaisen ja violetin sävyiset kerät,
ja lisäksi otin valkoista,
jota tuntuu olevan pikkukerä jos toinenkin.

Tästä värikimarasta syntyi karkkimaisen 
värikkäät sukat kokoa 37-38.




Näiden sukkien kanssa kokeilin pitkästä aikaa 
toisenlaista lähestymissuuntaa;
nämä on neulottu varpaista varteen.
(Käytin ihan 3mm sukkapuikkoja.)

Oli ihan virkistävä kokemus!
Täytyy kenties harjoitella tätä tapaa lisää.
Kuvioiden ja värien sommittelemiseen saa nimittäin 
ihan toisenlaista perspektiiviä,
kun sukat aloittaakin kärjistä.

Vain yhden kerran olen aiemmin neulonut sukat 
varpaista varteen, nekin Sukka-Finlandia-kisassa.




Näihin tein kärjet *Ullaneuleen ohjeella*,
ja tästä aloitustavasta tykkäsinkin enemmän 
kuin aiemmin kokeilemastani.
Tällä tuli ainakin siisti kärki sukkiin.

Kantapään taas neuloin 
Ohjeessa jäljitellään hollantilaista kantapäätä,
se neulotaan nurinkurin.
Kantapäitä tehdessä meinasivat myös 
aivot mennä ihan nurinkurin,
ennen kuin olin varma siitä, mitä olin tekemässä.

Kantapäistä tuli lopulta (pienen purku-urakan jälkeen)
 oikein hyvät ja istuvat,
mutta tekotapa oli hieman työlään tuntuinen.
Ehkä jatkan vielä lempparikantapään etsintää 
tälle neulontasuunnalle.




Sukkien varrensuiden päättelyn tein 
joustavana päättelynä valkoisella langalla seuraavasti:

1. Yksi kierros valkoisella langalla
*1 oikein takareunasta, 1 nurin* (kuten koko resori).

2. Päättelykierros: Neulo 1 oikein takareunasta, 1 nurin.
Siirrä nämä kaksi neulottua silmukkaa 
takaisin vasemmalle puikoille,
ja neulo ne nurin yhteen.
Neulo seuraava silmukka oikein takareunasta.
Siirrä taas kaksi silmukkaa takaisin vasemmalle puikoille
ja neulo ne takareunasta oikein yhteen.

Jatka tällä tavoin kierroksen loppuun.
Jos viimeisin neulottu silmukka on nurja silmukka,
kaksi silmukkaa neulotaan nurin yhteen.
Jos viimeisin taas on oikein takareunasta neulottu silmukka,
kaksi silmukkaa neulotaan takareunoistaan oikein yhteen.
Lopuksi voi halutessaan päättää kierroksen ns.
piilosilmukalla kerroksen alkuun, niin tulee siisti.
Itse tein niin.

Tykkään tästä päättelytavasta, 
ei nimittäin reuna kiristä!




Se teknisestä puolesta.

Mitäs tykkäätte sukista noin kokonaisuutena?
Itse en voinut välttyä ajattelemasta 
karkkeja, kun näitä neuloin.

On ehkä hiukan marianneja, kettukarkkeja,
kenties Lontoon rakeita, sitten niitä amerikkalaisia
halloween-karkkeja ja minttukarkkeja ja...
Keksitkö vielä jonkin muun namin?

Entä haluaisitko nämä herkkusukat itsellesi?




Se on nimittäin ihan mahdollista.
Ajattelin arpoa nämä sukat.

Arvonnan ohjeet tulevat tässä:

1. Kommentoimalla tätä postausta saat yhden arvan.
Kerro kommentissasi, 
mitä karkkeja söisit nämä sukat jalassa.
Jos olet anonyymi, jätä jokin nimimerkki.
Sähköpostiosoitetta ei tarvitse laittaa,
koska voittaja ottaa yhteyttä minuunpäin.

2. Toisen arvan saat olemalla blogin lukija 
täällä bloggerissa tai tykkäämällä 

3. Kolmannen arvan saat, 
jos seuraat instagramissa (@pipotus).

Kerro kommentissa monellako arvalla oot mukana (max.3)!
Facebook tai Instagram eivät ole osallisia arvontaan.
Huom! Sukkien postitus vain Suomen sisällä!

Osallistumisaikaa on 26.10. klo 18 asti.
Arvonta suoritetaan saman viikonlopun aikana.




Onnea arvontaan ja pirtsakoita syyspäiviä!
Ei vaivuta epätoivoon, vaikka välillä hyytävästi tihuuttaa,
ja pimeys tulee päivä päivältä aikaisemmin.
<3

lauantai 6. lokakuuta 2018

Suloista ja saumatonta


Neuletonttu mietti hetken jos toisenkin,
mitä ihmettä sitä paketoisi joululahjaksi
semmoiselle 4-vuotiaalle prinsessalle.
Leluja on jo huimasti, lisääkin varmaan saa.
Olisiko sukat taas tarpeen? Entä tumput?
Äh, ei kun neulelehtiä selaamaan.

Tontun silmiin osui *lapsen saumaton neuletakki*
Novitan Kevät 2017 -lehdestä
(Suunnittelija Minna Metsänen).

Takki oli tehty auringonlaskun värisellä
Nalle Taika -langalla,
mutta neuletonttu tuumaili, että onpa nätti pitsi,
onpa kauniit raglanlisäykset,
näyttäisipä kauniilta yksivärisenä!




Neuletontulla oli varastossa luonnonvalkoista
Nalle-lankaa, ja sehän soveltui projektiin täydellisesti.
Myös napit löytyivät sopivasti tontun pajalta,
oikein kukkanapit, jonkin lankatilauksen mukana saadut.





Sittenpä tonttu vain tikutteli menemään
ohjeen isoimman koon (110cm) mukaisesti.
Neulominen sujui sutjakasti.
Tontun hämmästykseksi neuletiheyskin oli 3,5mm pyöröpuikoilla
täysin sama kuin ohjeessa annettu.
Turvallisin mielin oli hyvä neuloa loppuun asti.

Ohjeesta poikettiin vain sen verran,
että helma ja hihansuut pääteltiin i-cord-nauhalla.
Sitä tonttu oli halunnut kokeilla jo pitkään,
ja tämän takin viimeistelyyn se sopikin kauniisti.
Se oli myös superhelppo tehdä! Tonttu suosittelee.
Kannattaapi kokeilla, jos ei oo tuttu tapa,
 ohjetta vaikka *täältä*.





Kauniita yksityiskohtia ja helppoa neulottavaa,
niistä oli tämä takki tehty.
Takki neulottiin saumattomasti ylhäältä alas,
joten tonttu välttyi kammoksumaltaan kappaleiden
yhdistämiseltä.
Nappien ompelu riitti, mikä sekään ei tontun 
suosikkihommiin kuulu.
;)





Oikein kiva neulomiskokemus ja suloinen lopputulos.
Toivottavasti takki on myös saajalleen mieluinen
ja lämmittää mukavasti talvipakkasilla!
Ainakin siihen on neulottu paljon lämpimiä ajatuksia.
<3

Voisihan takille neuloa kaveriksi vaikka vielä 
ne sukat tai tumputkin...




Sitä ehtii vielä pohtia.
Tontun pajalla nimittäin paistaa vielä syysaurinko,
ja viimeinen auringonkukka säteilee parastaan!
Myös blogin puolella banneri sai 
vähän keltaisemman ilmeen,
mitäs tykkäätte?

Tänä vuonna tontulla on myös aika leppoisa syksy,
koska hän on ollut pari syksyä hyvin ahkera.
Ihan joka pakettiin ei villasukkia tarvitse nyt tehdä,
joten voi puuhailla kaikkea mitä huvittaa.

Sitä tonttu on kuitenkin ankarasti pähkäillyt,
että blogin joulukalenteri houkuttaisi kovasti,
vaikka hän niin oli sitä mieltä alkuvuodesta,
että ei semmoista jaksa/ehdi tänä vuonna.

Ehtisikö ja jaksaisiko sittenkin?
Olisikos se kuinka toivottu juttu?

Mietintämyssy päähän ja takaisin pajalle.
Siellä odottavat karkkiakin karkimmat sukat 
valmistumistaan.

Ihanaa viikonloppua!
<3

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syysjuttuja


Monin paikoin on koettu jo ensimmäiset hallat.
Itsekin lauantaiaamuna ikkunasta katselin,
että autojen ikkunat olivat paksussa jäässä.
Tuo aamuinen kuura tuntui tosi hyvältä.
Mie nautin jo pakkasen puraisusta 
ja kuulaudesta.


Äidin sommittelusilmä ei petä.


Lauantai olikin täydellinen syyspäivä.
Aurinko paistoi, välillä vähän pilvistyi.
Oli kuivaa ja raikasta, 
toisin sanoen aivan ihana ilma olla ulkona.

Lähdin äidin kanssa aamupäivällä hakemaan
tarpeita syysasetelmiin,
ja sen jälkeen päivä hurahtikin äidin pihamaalla
syyspuuhailuja tehden.

Teimme syysasetelmat ruukkuihin,
siistimme kukkapenkkejä, leikkasimme ison tatar-puskan
alas ja istutimme kevään kukkasipuleita.
Lisäksi minun liljani pääsivät jatkamaan elämäänsä
kukkapenkkiin.


Minun versio. ;)


Oli aika hauska päivä.
Välillä toki juotiin kaffet ja syötiin jäätelöä
pihatuoleilla!

Nuorimmainen isoveljistänikin sattui samaan aikaan 
paikalle ja pääsi myös työntelemään kottikärryjä.
Meni ihan perheaktiviteetiksi koko homma.
:D


Rakastan koristekaaleja! Kuin rouheita ruusuja!


Tuli tarpeeseen tuollainen puuhailupäivä.

Viikolla kun reissaan Helsingissä, välillä olen yötäkin,
ja luen valtavaa kasaa kirjallisuutta ynnä muuta,
niin käytännön homma tuntuu autuaalliselta!
Kädenjälki ja tulokset näkyvät saman tien.

Vastapainoa pitää olla.




Kun kerran äiskän pihalla pääsin vauhtiin,
niin jatkoin sitten vielä iltamyöhään kotosalla.
Parveke sai syysjärjestyksen.

Valoisa puoli parvekkeesta muuttui istuskelu- 
ja tunnelmointinurkkaukseksi.
Toiselle puolelle siirrettiin kukkahyllykkö 
niin sanotusti talviteloille.
Pyykkitelinekin saa siellä olla vielä
mielellään mahdollisimman kauan,
koska sisällä sen venkslaaminen kylppäriin ja sieltä
pois aina kun käy suihkussa, on aika ärsyttävää.


Voi auringonkukka aukeaisit nyt kunnolla!


Viimeiset kukkaruukut odottavat vielä tyhjennystä
ja pesua, mutta odotan, että pakkaset vievät 
vielä loputkin kukkijat.

Noita riippapelakuita en säilö,
mutta tavalliset pelakuut ovat päässeet jo sisälle
pöytineen päivineen tappelemaan vähäisestä
ikkunatilasta marraskuunkaktusten kanssa.
Pitäkäähän peukkuja, 
että edes yksi näistä säilyy hengissä talven yli!




Kevätkin on siis jo mielessä.
Siksi kukkasipulitkin, tällä kertaa tulppaanit,
pääsivät jo multiin.

Tänä syksynä olen näiden kanssa ajoissa, 
ja ruukutkin ovat asianmukaiset.
En onneksi lannistunut viimeksi pieleen menneestä 
narsissien kasvatuksesta, vaan viisastuin.
;)





Värimaailman pitäisi olla aurinkoinen.
Aurinkoahan sitä keväällä kaipaakin!

Katsotaan, mitä ruukuista sitten lopunperin nousee.
Nyt on kuitenkin vielä syksy, 
ja pian se joulukin jo ovella kolkuttelee.
Muistetaanhan siis nauttia tästä hetkestä!

Mitä kukkasipuleita sinä olet istuttanut 
tai aiot istuttaa?
Entä mikä on sun lempparikukka syysasetelmissa?

Leppoisaa sunnuntaita!
<3

perjantai 28. syyskuuta 2018

Roosaa ja mustavalkoista


Sukkia syntyy kuin sieniä sateella,
syksy on selvästi tullut.

Nämä raitasukat tikuttelin jälleen jämälangoista.




Tälläkin kertaa lähdin liikkeelle väri-inspiraatiosta.
Jämäkerät näyttivät kivalta vierekkäin,
joten halusin kokeilla tätä yhdistelmää.

7 Veljestä Nostalgia -langoista tulee 
sen verran entisajan tv-lumisateen näköistä pintaa,
että tyydyin yksinkertaiseen raidoitukseen.




Raidoitus toimiikin mielestäni aika kivasti.

Tosin, sen kanssa kävi vähän kämmi.
Langat olisivat riittäneet raidoituksen jatkamiseen
heti tuosta kantapään jälkeen,
mutta en sitä vielä siinä kohtaa tiennyt,
joten lopputulema on se,
että kaikkia värejä jäi vielä pikkuiset kerät.
:D

Ei ihan onnistunut yritys saada
kaikki nämä värit kerralla pois.
No, onneksi se ei oo niin nökönuukaa.
Ainakin jämät vähenivät taas!




Sukistakin tuli kivat.
Koko 39, neulottu 3,5mm puikoilla, 12s/puikko.
Pelkäsin, että näistä tulee ihan valtavat,
koska mieluusti naisten tavalliset sukat ja raitasukat
teen napakampina kolmosen puikoilla,
mutta ei näistä onneksi kalosseja tullut,
uskon että ovat isompaan jalkaan ihan hyvät.

Varrensuun resori on neulottu 1o takareunasta, 1 nurin,
eli tavallinen resori mutta kierretyin silmukoin.





Voin loput nöttöset käyttää vaikka seikkailusukkiin,
joita lienee tulossa ainakin parit ennen joulua,
jos inspistä riittää.

Seuraavat seikkailusukat voisivatkin
olla sellaiset punaisenkirjavat.

Ja mitäkö seuraavaksi puikoilta tipahtaa?
Enpä osaa sanoa yhtään. Yksi hiha puuttuu,
kirjoneulesukat on kesken, ideoita ois lisää...

Se jääköön siis nähtäväksi.

Mukavaa viikonloppua siulle!
Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!
<3

maanantai 24. syyskuuta 2018

Seikkailijalle


Reilu viikko sitten 
vaihdoin kuulumisia erään kesätyökaverini kanssa,
ja hän kertoi yllätyksekseni lähtevänsä 
ensi vuoden alussa 
puoleksitoista vuodeksi Ranskaan.

Mie siinä sitten tuumasin,
että se on aika pitkä aika olla poissa Suomesta.

Siispä vienosti kysyin,
haluaisiko hän reissuun mukaan jotain niinkin 
suomalaista ja kotoisaa kuin villasukat...




Ehdotukseni otettiin vastaan ilmeisen ilahtuneena.
Lemppariväriä sinistä toivottiin,
ja sehän sopi hyvin Suomi-henkisiin seikkailusukkiin,
jollaiset miulla oli jo mielessä.
Pussillinen jämälankoja houkutteli mielikuvitusta liikkeelle,
ja neuloja oli jokseenkin innoissaan jo pelkästä ideasta.

Lähtötilanne oli lankojen kanssa tämä kasa
7 veljeksen ja Regian jämiä.




Koska saajan toiveissa sinistä,
jota minulta ei yleensä kauheasti langoista löydy,
kysäisin äidiltäni, 
olisiko hänellä vielä sinisiä jämiä antaa avuksi.
Hyvä että kysyin!

Nuo kaikki isommat yksiväriset kerät 
sain äiskän jemmoista.
Vältyinkin korkkaamasta uutta kokonaista harmaata kerää, 
jota aluksi ajattelin ns. pohjaväriksi,
ja pääsin taiteilemaan jälleen pelkillä jämälangoilla.
Jee!




Ei näistä nyt ehkä niin harmoonisia tullut kuin 
koska langoissa oli enemmän kirjavuutta,
mutta mielestäni sain ujutettua näihin 
järvimaisemaa, metsää, suota, revontulia,
kesän valoa ja talven kaamosta...

Vai mitä sie näät näissä sukissa?
Onko liian kirjavat?




Toivon, että sain neulottua näihin 
palan kotimaata mukaan.

Saaja kun ei lähde reissuun lomailijana,
vaan Kansanlähetysopiston opiskelijana.

Hänellä on kutsumusta lähetystyöhön
ja siitä muutaman kuukauden verran kokemustakin.
Nyt hän lähtee taas uuteen seikkailuun opintojen kautta,
ja nostan siitä kovasti hattua.

Itselläni ei lähetystyöhön ole mitään paloa,
mutta sen verran siitä hommasta ymmärrän,
että ihailen heitä, jotka lähtevät.
Rohkeaa.




Ihan joka kerta ei tule tällaiselle 
matkalle sukkia neulottua.
Siksi näiden sukkien tekeminen olikin mielenkiintoinen,
vähän erilainen projekti.

Muuten näissä ei kyllä mitään ihmeellistä ole:
koko 39, neulottu 3,5mm puikoilla muuten paitsi 
sukansuun resori 3mm puikoilla,
ja silmukoita yhteensä 48.




Ranskassa on kuulemma oikeasti tarvetta villasukille,
kun siellä ei talvisin lämmitetä samalla tavoin kuin 
mihin me olemme tottuneet.
Tästä syystä uudet ja lämpimät matkasukat lienevät 
ihan paikallaan.

Koitin neuloa myös lämpimiä ajatuksia mukaan!




Ilokseni saan myös seurata kyseistä reissua 
sähköpostien välityksellä.
Reissaaja kirjoittaa kerran kuussa ns. ystäväkirjeen,
jonka hän lähettää tietyille ihmisille,
ja jossa hän kertoo reissun tapahtumista ja 
voi esittää vaikka rukouspyyntöjä.
Mielelläni olen hengessä mukana!

Mikä on siun erikoisin tarina villasukkien taustalla?
Tämä on ehdottomasti minun.
Ihanaa alkanutta viikkoa 
ja tsemppiä arjen aherrukseen!
Kukin meistä seikkailkoon omia polkujaan.
<3