sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Lähivillasta pipo


Uskomatonta mutta totta;
ensimmäinen neuletyöni tälle vuodelle oli pipo,
ja se valmistui heti 2. päivä tammikuuta.

Sen esittely vaan on jäänyt odottelemaan aikaansa,
mutta kuten huomaatte,
postausta pesee täältä N-Y-T nyt.




Tämä on ihan tavallinen pipo, ihan itselle,
ja käytössäkin se on jo ollut.
Nämä kuvat on itse asiassa otettu samalla,
kun kävimme miehen kanssa lenkillä.

Ohje tähän pipoon oli 
"omasta päästä ja fiiliksen mukaan".
:D

Aloitin 100:lla silmukalla,
neuloin resorin 2 oikein 2 nurin (kaksinkertainen, 
käännetty siis kaksin kerroin ja neulottu yhteen)
ja sitten kaventelin vähän ylimääräisiä pois 
fiiliksen mukaan,
ja nuo päälaen kavennukset olen tehnyt niin,
että 8s kaventuu joka toisella kerroksella 
ihan pipon loppuun asti.




Jaa mitäkö lankaa?

Lanka onkin tämän pipon erikoisin ja ihanin juttu.
Se on nimittäin ihan lähivillaa.

Ystävystyin viime vuonna erään ihmisen kanssa,
ja hänen vanhemmillaan sattuu olemaan 
lammastila täällä Kouvolassa, Korialla.
Heillä on Oxford Down -lampaita.
Se on brittiläinen lammasrotu.

Arvannette, mitä tämä ystäväni toi minulle 
sitten joululahjaksi...




Jep, sain muutaman vyyhdin aivan ihania 
värjäämättömiä villalankoja.

Kirjaimellisesti halailin ja paijailin näitä lankoja 
koko illan, kun olin ne saanut.
Tämä on niin pehmeää ja sopivasti rasvaista 
villalankaa, että mää en kestä.
<3

Ihanasti saa käsihoidon samalla,
kun näitä lankoja neuloo.

Lanka on myös sen verran pehmeää,
että voin sitä tosiaan käyttää pipossa,
vaikka olen yleensä tosi herkkä villalle.
Kaulalla en tätäkään voisi pitää,
mutta pipossa kyllä,
ja se on jo iso plussa se.




Kyseinen lammastila on muuten nimeltään Woolenberg,
ja heidän nettisivunsa löytyvät *täältä*.
Kurkkaa ihmeessä,
jos kouvolalainen villalanka kiinnostaa.

Itse aion vielä joskus hankkia näitä lankoja 
neuletakillisen lisää.

Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos!
Haluan vain kertoa,
että tällainenkin vaihtoehto on olemassa.
Lähivillasta ja ylipäätään suomalaisesta villasta 
ei voine liikaa tietoa saada.
:)

Tämä pipon vaaleanruskea ja tuolla ylempänä 
kuvassa näkyvä valkoinen/vaalea lanka ovat 
vähän ohuempaa (noin Nalle-vahvuista, 
veikkaus ilman vyötteitä 180tex x2) lankaa,
ja tummanruskea on sitten taas sellaista 
melko paksua (180 tex x3) lankaa.

En tiedä, kuinka hyvin heillä näitä 
ohuempia lankoja on saatavilla,
mutta aina voi soittaa ja kysyä.





Aivan ihania lankoja joka tapauksessa.
(Taas eksyin silittelemään niitä.)

Seuraavaksi voisin neuloa näistä ohuemmista 
langoista vaikka raitalapaset pipon kaveriksi
- tai säärystimet, jos innostun.

Katsotaan, mihin päädyn.

Nyt täytynee kumminkin neuloa Sukka-Finlandian
2. etapin sukat valmiiksi ensin.
Niiden kanssa jouduinkin opettelemaan intarsia-tekniikan!

No, oppia ikä kaikki, onneksi.

Leppoisaa sunnuntai iltaa ja mukavaa 
alkavaa viikkoa!
Toivottavasti sun tammikuu on sujunut kivasti.
<3

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Hidas lähtö ekalla etapilla


Heipä hei!

Taasha mie tääl oon.
Ihme huijaamista, on muka kiire ja 
että pipon esittelisin seuraavaksi.

No ei vaines, ihan tosissaan ottaen,
mulla on kuuden päivän työputki alla:
kolme päivää koulutuksessa toisessa 
kaupungissa (minuuttiaikataululla)
 ja kolme päivää siihen heti 
perään isoskoulutusleirillä.
Yhden yön olen tällä viikolla 
nukkunut kotona.

Piposta sen verran, että se odottaa 
edelleen sopivaa kuvausaikaa ja -säätä.

Sen sijaan, ko tässä alko loppiaisena tuo 
niin sain neulottua ekan etapin sukat
tällä viikolla.

Suonette siis anteeksi,
kun esittelenkin pipon sijaan Niina Laitisen 
suunnittelemat Ingrid-sukat.
Niistä saavat kelvata nyt ihan parvekkeella 
otetut kuvat.
;)



Tosiaan, jos en ole muistanut mainita,
niin olen tänäkin vuonna kisassa mukana 
- enemmän ja vähemmän tosissani.

Yritän neuloa kaikki sukat ja 
mahdollisuuksien mukaan kilpaillakin,
mutta kokonaissijoitus jää todennäköisesti 
saamatta, koska periaatteesta en edelleenkään 
aio neuloa minkäänlaisia helmiä sukkiin mukaan,
ja niitä jollakin etapilla vaaditaan.

Elättelen toiveita,
että "helmietapilla" olisi se luova kategoria,
jossa voisi soveltaa...

Mutta, asiaan.
:D




Ensimmäinen etappi alkoi siis loppiaisena,
ja silloin maanantaina neuloin molempiin sukkiin 
varret valmiiksi.

Keskiviikkona ehdin seuraavan kerran 
edes vilkaista sukkia,
ja myöhään illalla jaksoin just 
ja just aloittaa toisen sukan kantapään.
Torstai-iltana ehdin tehdä kantapäät loppuun.

Perjantaina ja lauantaina leirin tuoksinassa 
tikuttelin menemään sen mitä ehdin joka välissä.
(Mulla oli ihan vapaahetkiä, eli en mitenkään 
työn kustannuksella neulonut, ja leirielämä 
on kyllä välillä rentoa muutenkin,
voi neuloa ja olla läsnä samaan aikaan.)

Lauantaina alkuyöstä sukat olivatkin 
sitten siinä pisteessä,
että sain sukkakuvat lähetettyä.

Notta maalissa ollaan, jihuu!
Sijoitus huima 151.
:D




Näitä sukkia oli onnekseni ilo neuloa.

Ohje on taattua Niina Laitinen -laatua,
selkeä ja hyvin kirjoitettu,
ja malli on mielestäni todella kaunis.

Neuloin Novitan Nallesta 2,5mm puikoilla,
koska kokemukseni on,
että omalla käsialalla Niinan mallit kannattaa neuloa
aavistuksen pienemmillä puikoilla kuin ohjeessa.

Sukista tuli kokoa 37.
Tosin, näitä ei ole vielä höyrytetty,
joten saattaapi viimeistelyn jälkeen 
mennä myös siroon 38 jalkaan,
kun neulos tuosta rentoutuu.





Mitäs te tykkäätte tästä mallista?
Minusta tämä on ihana.
Suosittelen, sitten kun malli tulee kilpailun 
jälkeen kaikkien saataville.

Entä ootteko itse kisassa mukana joko 
kannatusmielellä tai ihan kisaamassa?

Seuraavaa etappia ja piponkuvauskeliä odotellessa.
Hyvää alkavaa viikkoa ja leppoisaa
sunnuntai-iltaa!
Mie vaihdan nyt vapaalle,
olen sen ansainnut.
;)

lauantai 4. tammikuuta 2020

Ehdinpäs


Hyvää uutta vuotta!

Ehdin kuin ehdinkin nyt piipahtaa 
täällä esittelemässä sukat,
jotka valmistuivat lopulta jopa 
kaksi päivää ennen aattoa;
hyvin ehtivät lahjapakettiin.
(Tai tässä tapauksessa pieneen lahjakassiin,
jonka voi käyttää ensi vuonna uudestaan.)




Neuloin miehelle joululahjaksi vaihteeksi
vähän ohuemmat sukat,
kun hänen muut sukkansa ovat kaikki jotain 
seiskaveikkasukkia.

Nämä on neulottu Nalle Taika-langasta.
Ihan ei houkutellut fingering-vahvuisella 
langalla neuloa, 
kuitenkin semmoinen siro 46-koon jalka herralla on.

Näissäkin otti jo oman aikansa,
ennen kuin tuli valmista.





Neuloin 2,5mm puikoilla, 
kun halusin neuloksesta tiiviin ja 
sukista muutenkin istuvat.

Ja istuvathan ne!
Aika hyvinkin, vaikka itse sanonkin.

Varsien resorit on neulottu 3 oikein, 1 nurin.
Kantapää on perinteinen hollantilainen,
ja kiilakavennukset tein tällä kertaa joka 
kolmas kerros.
Sukkien kärjissä on leveä nauhakavennus,
ja kärjet olen silmukoinut kiinni.

Käytän yleensä sitä kolmen puikon päättelyä,
jos jotain pitää silmukoida.
Viime aikoina on tullut silmukoitua sukkien 
kärkiä niin usein,
että se tulee jo ulkomuistista.




Näköjään sitä voi ihan tavallisiinkin sukkiin 
saada vähän variaatioita,
kun hieman säätää eri osioita.

Mukavaa vaihtelua!




Ja juu ei, en oo jaksanu tällä kertaa 
höyryttää sukkia enkä mittään.
Aina ei viitti.
Langanpäät on kyllä päätelty.

Notta semmosta.
Kuinkas on teidän vuosi lähtenyt käyntiin?
Minulla kiirettä pitää,
siitä kerron ehkä lisää joskus myöhemmin,
kunhan tästä tammikuusta tosiaan selviän.

Seuraavassa postauksessa esittelenkin 
sitten pipon, jonka sain neulottua tällä viikolla.
Se odottaa kuitenkin kunnon kuvauskeliä ulkona ja 
sitä kuuluisaa aikaa ottaa niitä kuvia...

Seuraavaan kertaan siis!
Tsemppiä sun vuoden ensimmäisiin viikkoihin.
<3

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Käsityöblogien joulukalenteri 2019, luukku 22: Viime hetken huovutukset


tänäkin vuonna järjestetty käsityöbloggaajien 
oma joulukalenteri,
ja tällä kertaa minäkin olen mukana!

Eilen kurkistettiin luukkuun *Värkkäystä-blogissa*,
ja huomenna aukeaa toiseksi viimeinen luukku 

Tämä postaus on luukku nro 22,
ja sieltä paljastuu neulahuovutettu joulukoriste.




Tällaista varten tarvitset:

- huovutusvillaa
- huovutusneulan ja -alustan
- ripustuslankaa
- puuhelmiä
- parsinneula/kanavaneula helmien ja langan pujottamiseen
- piparkakkumuotteja




Minulla ei ole nyt kuvia välineistä näyttää,
koska itse tein tämän yksilön työpaikan 
virkistyspäivässä,
mutta ihan perus neulahuovutuksesta on kyse.

Huovutusneulalla tökitään villaa aina ohut 
kerros kerrallaan piparkakkumuotin sisään 
alustan päällä.
(Älä tuikkase sormeen! 
Ja varo ettei neula katkea.)

Välillä pitää muistaa irrottaa huopunut 
koriste alustasta, ettei se tartu liikaa kiinni.




Kun koriste alkaa näyttää toivotunlaiselta,
sen voi irrottaa muotista ja alustasta,
ja tarpeen mukaan sitä voi vielä muotoilla
neulan avulla 
ja tuunata haluamallaan tavalla.

Itse huovutin tähden päälle tuollaisen 
erivärisen sydämen.

Lopuksi kiinnitetään ripustuslanka
(parsinneula menee hyvin huovasta läpi),
ja siihen voi vielä pujottaa koristeeksi 
erilaisia helmiä.




Ja tadaa, koriste on valmis.

Näitä tekisin itse lisää, jos mulla ois 
kotona tilaa huovutusvälineille.

Tämä askartelu sopii sekä lapsille että aikuisille,
kunhan neulan kanssa ollaan varovaisia.
Neulahuovutus toimii 
tylsyydenpuuskiin ja joulukiukun purkamiseen
- sekä iloiseen yhdessäoloon.

Vielä ehtis muutaman koristeen tehdä ennen aattoa.
;)

Hih. Millaisia itse tehtyjä koristeita 
teidän joulukuusessa on?
Ja onko kuusi jo koristeltu?

Leppoisaa ja hyvää joulun aikaa 
teille kaikille!
<3

perjantai 20. joulukuuta 2019

Papukaijavärejä pukin konttiin


" -- toivoi villasukkia."

Kääks. Sen kerran, kun tämä tätsy ajattelee,
että en neulo nuoriherra 8-vuotiaalle
jouluksi sukkia, koska olen aina niin tehnyt,
niin sitten herra oikein kirjoittaa joulupukille,
että tarvitsisi sukkia!
Onhan se koipi kasvanut jo kunnioitettavaan kokoon 36.

Iiks. Joko sillä pikkumiehellä
on samankokoinen jalka 
kuin minulla.




Ei auta. Tämä tärkeä toive on toteutettava.

Laatikosta löytyivät onneksi valmiiksi 
toiset sopivan kokoiset sukat,
mutta halusin tehdä väreistä pitävälle herralle 
lisäksi vähän värikkäämmät sukat kuin mitä ne olivat.

Molemmat päätyvät kyllä pakettiin,
koska villasukkapula kerran on.




Siispä seiskaveikkaa kehiin,
kolmosen puikot ja 48 silmukkaa.
Väreinä harmaa ja Viidakko-sarjan papukaija.

Melkein voisin sanoa,
että nämähän ovat papukaijasukat kokonaan,
koska onhan niitä harmaitakin papukaijoja.
;)




Nyt on ainakin väriä!

Saa ollakin. On niin hirvittävän pimeää 
ja sateista ollut meilläpäin viikkotolkulla.
Välillä tulee tiskirättejä ja sohjoa,
mutta sehän ei tunnetusti lohduta.




Onneksi oli viikko varoaikaa ja tarpeeksi 
pieni projekti,
niin sen ehti toteuttaa.

Toki nuorelle herralle oli sanottu,
että "jos ei se muori ehdi kutoa sukkia,
niin tätsyltä voi varmaan tilata".

Toinen vaihtoehto oli se,
että "joulukiireiden vuoksi sukat tulevat 
jälkilähetyksenä".
:D

Noo, ei mennyt kuin muutama ilta näitä 
neuloessa.

Sen sijaan jäämme jännäämään,
tuleeko näistä 46-koon sukista valmista 
ennen aattoa!




Kuva on tosin vanha, piti jo viimeksi näyttää.
Nyt on sentään jo toinen sukka valmiina,
ja toinen kantapäässä menossa,
mutta lanka on Nallea ja puikot 2,5mm.

Katsotaan, käärinkö pakettiin vain yhden,
ja toisen saa sitten jälkikäteen.

Pitäkää peukkuja!

Sunnuntaina tulee vielä yksi postaus tähän
joulukuulle,
se on Käsityöblogit-facebookryhmän
joulukalenterin luukku.

Aion kuitenkin jo nyt toivottaa teille 
kaikille lukijoille hyvää joulua
ja onnellista, siunattua uutta vuotta!
<3

Luulen, että kuulette minusta sunnuntain jälkeen 
vasta ensi vuonna ja sittenkin vasta joskus.
Mulle tulee tosi tosi kiireinen ja jännittävä tammikuu.
(Kaikki peukut ja tsempit sun muut on ihan tarpeen,
jos semmosia on lähettää.)
Että nähdään sitten, jos tammikuun jälkeen vielä olen
jotenkuten hengissä ja yhtenä kappaleena.
:)

tiistai 10. joulukuuta 2019

Kynsikkäät, kortit ja karkkiraidat


Neuletontun pajalta päivää!




Täällä ollaan oltu ihan ihmeissään,
kun eivät kalenterin luukut tänä vuonna aukea.
Tonttu on niin kiireinen, ettei millään ehdi.
Onneksi ideoita voi laittaa aina korvan taakse talteen 
seuraavia vuosia ajatellen...

Monenlaisesta kiireestä huolimatta tonttu 
on kuitenkin ehtinyt neuloa.
Joku roti sentäs!

Viimeisimpänä pajalla onkin ahkeroitu
miesten kynsikkäät, kälykokelaan sukat sekä 
muutamia joulukortteja!




 Kynsikkäät tulevat velimiehelle,
sille toiselle, joka ei viime jouluna tällaisia saanut.
Ne on neulottu itse sipulin kuorilla värjätystä 
(keskiharmaasta) Nalle-langasta.

Ohje on tontulle vanha tuttu,
se on Novitaknitsissä nimellä 




Tavalliset raitasukat tonttu taasen neuloo 
vaikka unissaan omasta päästään.

Näissä on 7 Veljestä,
ja värin vaihtuessa on seuraavalla värillä 
neulottu aina yksi kerros oikein,
niin raidoista tulee supersiistit resorissakin.

Nämä tulevat uudelle kälykokelaalle.





Ja onhan tonttu muutaman kortinkin ehtinyt 
askarrella. 
Kolme kappaletta työpaikan virkistyspäivässä 
- kyllä, siellä sai askarrella,
ja yhden kappaleen kotona hetken mielijohteesta.

Enempää ei postitontun matkaan tänä 
vuonna lähdekään.
Se tonttu kun on ollut harvinaisen 
huithapeli tänä syksynä...

Millaisia tonttuja teilläpäin on?

Mukavaa viikkoa ja joulun odotusta
teille kaikille!
<3

tiistai 3. joulukuuta 2019

Sinivalkoista-haaste


Puutarhahetkiä-blogin Tiiu on 
tänäkin vuonna aloittanut *sinivalkoista-haasteen*,
jossa on tarkoitus juhlistaa 
itsenäisyyspäivää sinivalkoisin kuvin.

Kiitos haasteesta Tiiu!
Itse ehdin tähän vastata vasta nyt.

Mietin aika pitkään, miten ihmeessä 
haasteen toteutan,
mutta eräänä aamuna ajatus sitten kirkastui,
kynttilänvalossa.

Tämä pimeä aika kun on sinisiä hetkiä 
ja valonpilkahduksia täynnä.




Olisi ihanaa postailla teille kukkaiskuvia,
mutta minulla ei sellaisia parvekepuutarhurina ole, 
etenkään tällä väriteemalla,
joten lainataan vähän toisenlaisen 
puutarhurin kädenjälkeä...




Virren 581 sanoja lainaten:

"Kiitos, Jumalamme,
kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät,
loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta
työstä isien,
kiitos isänmaasta
ja kohtaloista sen."

San. Anna-Mari Kaskinen
Säv. Pekka Simojoki





Minä saan tällä kertaa olla töissä itsenäisyyspäivänä:
sanajumalanpalvelus ja perinteinen seppeleenlasku.

Sanon että saan,
koska kaikkialla maailmassa minun työni 
ei ole ihan itsestäänselvyys,
eikä se, minkään työn, saaminen tunnu niin 
helppoa olevan aina täällä meillä 
Suomessakaan.

Olenkin tänä itsenäisyyspäivänä kiitollinen
syksyllä kerholaisten kanssa
 leivotuista muffinsseista,
työkavereista, huippuisosista,
uusista mahdollisuuksista ja kokemuksista,
uuden opettelusta.

Mistä sinä olet kiitollinen itsenäisyyspäivänä?






Ja töistä puheen ollen,
kiirusta pitää.

Onneksi sitä välillä sentään ehtii 
kynttilöitä sytytellä ja hetken hengähtää.

Ne siniset hetket ovat ihan tarpeeseen.
Muistetaan iloita niistä,
vaikka se pimeys ja loppuvuoden hoppu 
aika ajoin uuvuttaakin.
<3