keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Mummoruutusukat


Vilautinkin jo aiemmin isoäidinneliöistä 
virkattuja sukanvarsia,
ja tässä ovat nyt sitten kyseiset sukat valmiina.

Tadaa!




On se vaan uskottava,
että tutuista ja turvallisista mummoruuduista 
on vaikka mihin!

Minusta näistä sukista tuli raikkaan kesäiset,
ja mummoruudut saivat päivittyneen ilmeen.




Sukkien koko on 38.
 Varren virkkasin kolmosen koukulla
ja teräosan neuloin kolmosen puikoilla.
Kiilakavennukset on tehty jalkapohjaan.

Lankoina oli kaksi jämäkerää Nallea.
(Miun määritelmä jämäkerästä on se, 
että se ei riitä enää yksinään sukkiin.)

Sain molemmat jämäkerät kulutettua loppuun!
Tai no, valkoista jäi huimat puoli metriä.
Jee! Yritän nyt tosissani vähentää jämiä 
ennen kuin kajoan korkkaamattomien kerien laatikkoon.
;)




Täytyy sanoa, 
että olen näihin sukkiin tosi tyytyväinen!

Visioni toteutui paremmin kuin hyvin.




Ohjehan näihin sukkiin on siis ihan omasta päästä.

Ja siitä kysyisinkin,
että haluaisitteko te näiden sukkien ohjeen tänne blogiin?

Toki kokenut sukantekijä näkee näistä jo 
perusidean ihan suoraan ja voi ottaa kuvasta mallia,
mutta onhan se ohje aina ohje.

Sitä paitsi kirjoitin muistiinpanot näitä tehdessäni,
joten ohjeen muotoileminen ei olisi kovin vaikea juttu.




Aion myös tehdä näitä itse lisää,
kun noita Nallen jämiä riittää.
Etenkin epämääräiset Taika-nöttöset saa mukavasti
kulutettua noihin neliöihin.

On siis kiva, ettei minun tarvitse laskea silmukoita 
aina uudestaan, vaan näen ne suoraan muistiinpanoista.




Hih, voisin kuvitella,
että näillä sukilla sipsutellaan viileänä kesäiltana 
jossain puisella terassilla tai mökkilaiturilla.
:)




Vai missä sie näkisit, 
että näillä on hyvä sipsutella?
Ja mitä muuten tykkäät sukista näin kokonaisuutena?
:)

Mulle tulee näistä niin kesäfiilis,
mikä on ihan mukavaa, koska tänään on ollut 
meilläpäin tosi kylmä ilma.
Kolea ja kostea. Yh. No, sentään raikas!
Min puolesta saa nyt sataakin sen verran,
että katupöly lähtee pois...

Jees. Muuten tässä onkin vähän kiireisemmät 
viikot meneillään, joten en postaustahdista 
ja käsitöiden valmistumisesta uskalla sanoa mitään,
mutta enpä ole siitä aiemminkaan ressannut.
;)

Postailen kun postailen.
Mukavaa loppuviikkoa!
<3

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Ekaa kertaa kevätmessuilla


Joskus sitä löytää itsensä paikoista,
jonne ei kuvitellut menevänsä.
Tänään tuo paikka oli Kevätmessut
Helsingin messukeskuksessa.

Toki olin kyseiset messut noteerannut,
niitä ei ole muutamaan viikkoon voinut 
etenkään puutarhablogien puolella välttää huomaamasta,
mutta ajattelin että en minä sinne lähde.

Ja kas kummaa, lauantaiaamuna laitoin viestiä äidille,
 että ootteko menossa...
Ja tunnin päästä istuin autossa matkalla Helsinkiin.
En ollut muistanutkaan, että äidillä ja hänen miehellään
on tapana käydä kevätmessuilla, siispä siivellä messiin, 
lipustakin sai opiskelija-alennusta.




Tämä oli ensimmäinen kertani Kevätmessuilla,
joten minulla ei ollut varsinaisia odotuksia
tapahtuman suhteen,
vaan menin ihan avoimin mielin ihmettelemään.

Ihmettely kääntyi jo aika pian ihastukseksi,
kun pääsimme niin kutsuttuun ideapuutarhaan,
joka oli tänä vuonna Liisa Ihmemaassa -teemainen.




Ideapuutarha oli toteutettu tosi hauskasti 
ja teeman mukaisesti.
Oli outoa, kummallista, kaunista ja kutkuttavaa.

Näissä kuvissa on vain osa kaikista 
hienoista yksityiskohdista, 
mutta saatte jonkin käsityksen tunnelmasta,
vaikka ette olisi messuilla vierailleetkaan.


Hullun Hatuntekijän salaattimaa!

Ja olihan siellä ihan valtavasti kaikkea muutakin nähtävää.

Kävimme mm. kuuntelemassa Maija Stenmanin luennon
ruukkuistutuksista,
ja kiertelimme katselemassa kaikkia rakennusjuttuja,
pihasaunoja, huvimajoja, kasvihuoneita... 
Kaikkea mikä nyt aihepiiriin liittyy.
Ohjelmaa oli varmasti jokaiseen makuun.

Tuo Stenmanin luento oli ihan mielenkiintoinen,
vaikka siinä olikin itselle tosi tuttua asiaa.
Uutta oli se, että yrtit viihtyvät kuulemma paremmin 
ruukussa kuin avomaalla, 
joten siitä kiinnostuin nyt lisää.
Täytyy tuonne oman parvekkeen olosuhteisiin sopivia 
yrttejä istuttaa yksi ruukullinen kesäksi.


Oikeiden ja askarreltujen kukkien yhdistelmä
oli kiehtova!

Ja ruukuista puheen ollen,
minunhan ei pitänyt mitään ostaa,
mutta enhän voinut vastustaa tätä
muoviruukkutrioa.
Kauniita ja kevyitä, semmosia saa ruukut ollakin.
Ei ekologisin vaihtoehto mutta uskon näiden 
kestävän aikaakin.


 


Ja kun oli kerran lisää ruukkuja,
niin tuumasin, että oishan se kiva sitten kumminkin 
saada myös niitä liljoja kokeiluun...

Ja pian olimme äidin kanssa valitsemassa 
liljojen sipuleita.
Messutarjous 25kpl/20e sopi meille oikein hyvin.
Mie otin kymmenen sipulia ja äiti loput.

Siellä oli kyllä valtavasti kaikkia ihania sipuleita ja
juurakoita myynnissä, mutta tyydyimme pääosin ihastelemaan.

Äiti osti kyllä lisäksi pari pussillista gladioluksia, 
sekä kauan etsimänsä keltaisen pionin.
Viime kesänä hänellä kokeilussa olleet
 gladiolukset kukkivat tosi kauniisti,
ja hän tykästyi niihin.
Lisäksi pioneja hänellä on nyt tosi monessa värissä,
- vaaleanpunaisia, valkoista, pinkkiä, ruskeanpunaista.
Ne ovat upeita vuodesta toiseen.


Ei uskois että tämmösistä tulee kauniita kukkia!


Tietysti pistimme puoliksi myös 
sellaisen 50 tulppaanin kimpun.
Isot kukkakimput kun ovat semmoinen messujuttu.
;)

Notta tuli sieltä nyt jotain tuomisia kotiinkin asti,
ja voin sanoa, että oli tosi mukava messupäivä.
Rauhassa kierreltiin ja katseltiin ja ihasteltiin.
Jäi hyvä mieli! Menen mieluusti toistekin.




Jotta kotiinkaan tullessa ei kukilta voisi välttyä,
niin pensasköynnöskrassi päätti ilahduttaa minua 
ensimmäisellä taimenalullaan saunan ikkunalla!

Laitoin viikko sitten ihan vain yhteen ruukkuun 
kokeeksi kolme siementä.
En malttanut odottaa toukokuuta ja kaikkien 
kylvämistä ulos.
;)





Orvokit myös availevat nuppujaan huimaa tahtia,
se sopii miulle!

Hih, tämmöisiä kukkaistunnelmia minulla.
Oikein kukkaisenerginen päivä!
Mites siulla?
 Ootko käyny Kevätmessuilla nyt 
tai aiempina vuosina?
:)

torstai 12. huhtikuuta 2018

Mummoruutuja sukanvarteen


Eräänä iltana pyörittelin sukkapuikkoja 
ja lankoja käsissäni,
mutta ajatus neulomisesta ei oikein huvittanut.
Joo-o, ei se aina huvita!

Ei ollut ideoita,
eikä to do -listalla ollut siihen hetkeen mitään
 mieleistä mallia aloitettavaksi.
Lankojenkin kanssa tuskailin,
että jämäkerät olisi hyvä saada käytettyä loppuun.
Niitä kun on kertynyt!
Nihkeää, nihkeää.

Sitten sytytti jossain mielen ideavaraston perukoilla
- teki mieli virkata!
Siispä jämä-Nallet esiin ja isoäidinneliötä
kolmosen koukulle.




Ensin syntyivät nämä yksilöt hempeästä 
Nalle Taikasta.
Mutta vain kaksi! Halusin neljä!

Sitten otin vähän isomman jämäkerän toisenväristä 
Taikaa, ja johan alkoi lyyti kirjoittaa.
Sukanvartta alkoi syntyä ja sukkaa hahmottua muutenkin,
kun valkoista Nallea löytyi kaveriksi.
;)




Miul on semmonen kutina,
että näistä tulee aikas ihanat,
kunhan valmistuvat.

Tuon lopun Taikan aion raidoittaa teräosan sekaan,
ja hempeämmät ruudut pääsevät johonkin 
toiseen sukkapariin, kunhan saan funtsittua,
että minkälaiset ruudut teen niille kaveriksi.

Hih, toistaiseksi tämä sukkaidea tuntuu niin 
hauskalta että voipi tulla useammat ruutusukat.
Ei tämä toki ole mikään uusi idea,
erilaisia variaatioita on netti pullollaan,
mutta tämmöiset versiot ovat nyt minulla tuloillaan.
;)

Vai mitäs työ tuumaatte, 
onko mummoruutusukilla potentiaalia?

Ja asiasta kukkaruukkuun, nää orvokit 
ovat valloittaneet min sydämen ihan täydellisesti,
melkein joka päivä on auennut joku uusi 
kaunokainen...






Ja takaisin sukkiin.

Nämähän eivät ole ensimmäiset ruutusukat,
jotka olen tehnyt, virkistäkääs muistianne 
mutta sanoisin että tuotekehittely on mennyt 
näiden kohdalla eteenpäin.
Jees. No, maltetaanhan siihen asti,
kun ovat valmiit, sitten tarkempia speksejä.
Nyt täytyy keskittyä tekovaiheeseen,
palataan sitten valmiiden sukkien kanssa asiaan.

Mukavaa loppuviikkoa teitille!
:) <3

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Orvokeilla alkuun


Pilkahduskin aurinkoa lämmittää 
nyt meidän parvekettamme,
ja lämpötila on sääennusteen mukaan 
öisinkin plussalla 
ainakin tulevan viikon verran.

Ja onhan sentään jo huhtikuu!
Siispä päätin lauantaina,
 että on aika istuttaa orvokit.
Nehän saa tarpeen tullen kyllä suojaan.




Muistan, kun orvokkien hakeminen äidin kanssa 
oli kouluikäisenä - ja vielä myöhemminkin - sellainen 
yhteinen juttu.

Oli hauskaa käydä keväällä ihailemassa jollain 
puutarhalla orvokkivalikoimaa,
ja usein sain itse valita, 
minkä värisiä orvokkeja ostettiin.
Tietysti pääsin sitten myös istutuspuuhiin.

Ihan kotoa opittu homma.
:)




Silti tämä on ensimmäinen kevät ikinä,
kun minulla on omat orvokit ihan omassa kotona.

Se tuntuu hullulta, mutta nämä opiskeluvuodet 
ovat olleet tosi hektistä ja epävarmaa aikaa.
Olen seilannut kahden kaupungin väliä.
Ei siinä kesäkukkia kauheasti laitella,
jos ei niitä olla hoitamassa pariin kuukauteen
kesätöiden takia,
ja muitakin syitä on ollut riittämiin,
viimeisimmäksi se kuuluisa parvekeremontti...

Huh. Piti hetkeksi jäädä ihan miettimään,
että on tämä aikamoista hullunmyllyä ollut.
Ja, no, enhän tiedä yhtään, missä olen vuoden päästä,
kun siihen mennessä pitäisi valmistuakin.

Siispä aion sitäkin suuremmalla syyllä 
kerta kaikkiaan nauttia tästä tulevasta kesästä!




Carpe diem, todellakin.
Nyt on siihen mahdollisuus.

Ja se nauttiminen alkaa nyt näistä orvokeista.

Olen näistä niin iloinen,
että istun viltin alla partsilla ihan vaan 
katselemassa näitä, vaikka aurinkokaan ei paistaisi.
Ja sekös miestä naurattaa!

Hih. Mutta kun on niin nätti korillinen,
 kauniin värisiä...
Ihan Tokmannilta muuten ostin, 7kpl/5e.
En mennyt konkurssiin.
;) 




Sattui tosiaan olemaan juuri sen värisiä,
mitä olin miettinytkin hankkivani.
Keltaista, violettia, punertavaa, oranssia, valkoista.

Tuossa punasävyisessä on mielestäni
 jotakin erityisen kiehtovaa.
Niitä otinkin kaksi kappaletta,
kaikki muut ovat erilaisia keskenään,
mutta kokonaisuus on mielestäni harmoninen.




Nyt sitten vain odottelen,
että lisää nuppuja aukeaa ja että nämä pikku hiljaa 
tuuheutuvat kesän mittaan.
Ja uskokaa pois, mie tykkään kukkien nyppimisestä,
se on jotenkin terapeuttista puuhaa,
joten eiköhän nämä saa kukkimaan nätisti syksyyn asti.
Yritetään ainakin.

Kuuluvatko orvokit sinun kevääseesi?
Mikä on sin lemppariväri orvokeissa?
:)

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Merkityksellinen kasvi - auringonkukka


Maatiaiskanasen Elämää -blogin Hilu 
kertoi maaliskuun puolella eräässä postauksessaan 
hänelle itselleen merkityksellisestä kukasta,
*päivänsinestä*, ja hän pyysi samalla 
lukijoita kertomaan itselleen erityisestä kasvista.

Ajattelin nyt ottaa kopin tästä aiheesta.

Minulle erityinen kasvi, kukka, on auringonkukka.


Hääkimppuni.<3

Auringonkukat ovat lempikukkiani.

Ne ovat niin kiehtovia ja kauniita kukkia,
etten yhteen postaukseen saa edes mahtumaan 
kaikkia ajatuksia, joita ne minussa herättävät,
mutta koitan aavistuksen verran valaista asiaa.




Ennen kaikkea auringonkukat kuvastavat minulle toivoa.
Ne kurkottavat aina aurinkoa kohti.

Toisekseen auringonkukkien kauneus piilee 
niiden epätäydellisyydessä.
Ne ovat upeita ja aurinkoisia huolimatta siitä,
mihin suuntaan, miten ja millaisina ne kasvaa tönöttävät.
Ne ovat rohkeasti juuri sellaisia kuin ovat,
myös sittenkin, kun tulee talvi.
Ne tönöttävät edelleen, raaskun ja surullisen näköisinä,
mutta kumminkin täynnä elämää
- huikea määrä siemeniä odottaa seuraavan kesän 
pieniä aurinkoja tai kuluvan talven nälkäisiä
pikkulintuja.

Aina ei voi loistaa. Välillä pitää kerätä voimia.
Mutta sitten kun loistetaan,
hehkutaan kilpaa auringon kanssa.



Auringonkukka oli myös ensimmäinen kukka,
jonka mieheni antoi minulle,
kun aloimme seurustella,
ja sen tähden halusin auringonkukkia 
myös hääkimppuuni.

Samalla koko kukkaidea lähti vähän lapasesta,
koska häistämme tuli kaikin puolin 
auringonkukkateemaiset,
teemaväreinä keltainen, violetti ja valkoinen.

Auringonkukkia oli oman kimppuni lisäksi 
kutsuissa, pöytäkukkina, kakussa (josta mulla
ei valitettavasti tähän hätään ole kuvaa),
morsiusneidon omassa pikkukimpussa,
hääkylteissä...


 


Kaikki hääkyltit (huimat 3kpl)
ovat muuten tallella.
Yksi on meillä kotona parvekkeen piristeenä,
ja kaksi muuta ovat anoppiloissa.


 


Hmm. Oli se kaunis näky,
kun auringonkukkia oli pöydissä ja 
kaikkialla muutenkin.
Ja sattui vielä sen elokuun (2016) lämpimin ja 
aurinkoisin päivä hääpäiväksi.
<3




Iloa ja onnea, niitäkin auringonkukat kuvastavat.
Keltainen on ilon, onnen ja ystävyyden väri,
joten se sopi muutenkin häihin,
ja meihin!

Ja niin, jos minun pitäisi itseäni kuvailla kukalla,
se olisi auringonkukka.
Semmoinen kääpiöversio, kun olen aika lyhytkin.
Hih. Nojoo. Mutta kyllä se minua kuvaisi.
Hymyilen paljon, nauran paljon - näin olen kuullut.
Olen perusolemukseltani pirtsakka.
Mutta on minulla tietynlainen taipumus alakuloisuuteen.
Sitten uidaankin syvissä vesissä.
Mielialani onkin sellainen vuoristorata,
vaikka juuri nyt on onneksi pidempi tasainen jakso 
elämässä meneillään.

Mutta toivoa on. Aina. 
Ja siitä nämä auringonkukatkin muistuttavat.


Eka hääpäivä. <3
  
Ja vaikka auringonkukkasesonkiin on vielä aikaa,
niin kevään narsisseissa on jotain samaa 
kuin auringonkukissa.
Ne saavat hymyn huulille.
Ja kyllä, keltaisia kesäkukkia aion laittaa parvekkeellekin.
Ehkä kylvän jopa muutaman auringonkukan, saa nähdä.
;)

Mikä siulle on tärkeä kasvi tai kukka?

Ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista 
viikonloppua teille kaikille!
<3

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Vuodenaika-haaste: Kevät


Noniin, Vuodenaika-haasteen 
emännän lienee aika esitellä omat haastetyönsä
kevään osalta.

Muutamat teistä haasteeseen osallistujista 
ovatkin jo ehtineet vilauttaa omia kevättöitään,
mutta huhtikuun loppuun asti on vielä hyvin aikaa 
tehdä ja esitellä kevätosion työ/työt.
Kuun lopussa teen koostepostauksen,
johon kerään linkit jokaiseen postaukseen,
niin pääsette katsomaan myös toistenne töitä.

Mutta mitäpä emäntä itse on tehnyt kevään inspiroimana?
No minäpä virkkasin muutaman neliöpohjaisen sisustuskorin 
Dropsin Paris-langasta 3,5mm koukulla.




Itselleni tulee usein keväisin 
tarve järjestellä tavaroita uudelleen ja 
tehdä vaikkapa vaatekaapin inventaario.
Siispä on kiva, jos esimerkiksi ympäriinsä lojuvaa 
pikkutavaraa voi kerätä jonnekin säilöön.
Tällainen pikkukori on sellaiseen tarkoitukseen ihan omiaan.

Toisaalta tällaisia koreja voi käyttää myös 
kukkaruukun suojuksina tai apuna lahjojen pakkaamisessa.
Kori täyteen ja rusetti päälle - avot!

Todennäköisesti nämä korit päätyvätkin lahjoiksi 
erilaisin sisällöin tässä vuoden aikana.
Juuri nyt näihin sopisivat sisällöksi
 värien puolesta esimerkiksi kääpiöesikot!




Ohjevideo koreihin on *Kodin Kuvalehden sivuilla*.
Se on kuitenkin melko ylimalkainen,
joten itselleni jäi epäselväksi,
miten tuo kerrosten vaihtumiskohta olisi 
pitänyt korin sivussa tehdä.

En tiedä, kuuluiko sen olla näin onnettoman vinossa,
kun ei siitä ollut edes kuvaa eikä sitä videolla näytetty.
Koitin eri variaatioita mutta en saanut saumaa 
pysymään suorana, kun en mikään virkkausekspertti ole,
joten ne ovat nyt ihan vinksin vonksin.




Noh, pieni kauneusvirhe sinne tänne.
Aika söpöjä nämä ovat kumminkin.
Vai kuinka? Keväisiä ainakin!




Ja esittelenpä vielä toisenlaisenkin työn.
Yhdet villasukat mahtuvat aina mukaan.
;)




Nämä on neulottu Nallesta kolmosen puikoilla,
koko 38-39, malli on Niina Laitisen Kiertolaiset 
Villasukkien vuosi -kirjasta.

Langan väri on nimeltään atsalea (alppiruusu),
joten kevätkesän fiiliksen saa näistäkin!
(Kerrankin käytin muuten samaa väriä kuin ohjeessa!)




Vaikka malli oli hyvin yksinkertainen,
niin näitä oli silti kiva tehdä.

Kierrejoustin sukan suussa ja kantapäässä
ja nurjin silmukoin syntyvät raidat 
pitivät mielenkiintoa yllä alusta loppuun.





Erityisen kiva näitä oli neuloa myös siksi,
että ihan saajaa ajatellen valitsin värin ja mallin.
;)

Minusta oli niin ihana yllätys saada ne Venlan 
että haluan jotenkin kiittää.
Lämpimistä ajatuksista lämpimiksi sukiksi...
Postia lähtee Venla sinulle tällä viikolla,
kunhan ehdin. Toivottavasti tykkäät!
:)

Hih. Näissä keväisissä tunnelmissa 
toivon teille kaikille toiveikasta ja 
hyvää alkanutta viikkoa!
<3