perjantai 20. heinäkuuta 2018

Violetin sävyjä + arvonta!


Violettia, violettia 
- sitä on yleensä aina lankalaatikoissani.
Ei siis ihme, että ajatus violetinsävyisistä sukista 
on kummitellut mielessäni jo keväästä asti.
Koukulle ja puikoille tämä visio pääsi 
kuitenkin vasta vähän aikaa sitten,
kun olkapäätä vaivannut jumi alkoi hellittää.
Olin noin reilun kuukauden neulomistauolla.
(Nytkin otan ihan iisisti, en hötkyile...)




Violetin sävyistä syntyivätkin sitten 
jälleen yhdet Mummoruutusukat,
joihin on olemassa summittainen ohje 
blogissani *täällä*.

Aiemmat värivariaatiot voit kurkata 
myös *tästä* ja *tästä*.




Näissä sukissa on kuitenkin 
hieman eroa aiempiin versioihin.
Näissä on erilainen nirkkoreuna varrensuussa,
ja kantapää on tällä kertaa tiimalasikantapää.
Jälkimmäinen voisi vähän nätimpi olla kummassakin 
sukassa, mutta annettakoon se anteeksi;
oli ehkä kolmas kerta elämässäni,
kun tein kyseisen kantapään.




Sukkien langat ovat ihan Novitan Nallea.
Isoäidinneliöt on virkattu vanhasta Nalle Taikasta.
Neliöiden yhdistämiseen ja varrensuuhun on 
käytetty tavallista Nallea,
ja kantapää ja siitä eteenpäin on neulottu 
Nalle Gardenilla.
3,5 virkkuukoukku ja 3mm sukkapuikot.
KOKO 38-39.





Sukista tuli mielestäni kauniit,
juuri sellaiset kuin toivoinkin.

Ilokseni myös kuvausmaisema oli kohdallaan!
Kiitos kuvista ja kuvauspaikan keksimisestä 
kuuluu taas rakkaalle miehelleni.
<3

Nämä kuvat on otettu Kymijoen rannalla.
Taustalla näette Kuusankosken kuuluisat ja rapistuvat 
betoniset sähköpylväät ja jokakesäisen suihkulähteen.
Näissä maisemissa olen viettänyt suurimman osan elämästäni,
tänne palaan aina uudestaan.




Mutta palataanpa vielä myös näihin sukkiin.
Miulle tuli sellainen spontaani ajatus,
että voisin arpoa juuri tämän kyseisen sukkaparin
teidän lukijoiden kesken!
Ihan vaan koska olette ja jaksatte höpinöitäni 
seurailla tauoistakin huolimatta.

Arvonnan SÄÄNNÖT tulevat tässä:

Osallistuaksesi sinun tulee olla blogin lukija
vähintään yhdessä näistä kolmesta:

- Saat yhden arvan olemalla blogin lukija
täällä Bloggerissa
(voit liittyä myös nyt, ks. blogin oikea sivupalkki)

- Saat toisen arvan tykkäämällä blogin 

- Saat kolmannen arvan seuraamalla blogia 
blogit.fi-sivuston kautta

KERRO KOMMENTISSASI monellako arvalla (max.3) olet mukana
ja lisäksi, mikä väriyhdistelmä sopisi 
mielestäsi erityisen hyvin juuri Mummoruutusukkiin.

Vain sääntöjenmukaiset kommentit lasketaan osallistumiseksi.
Osallistumisaikaa on elokuun 13. päivään klo 12 asti.
Voittaja ottaa sitten yhteyttä minuunpäin,
joten sähköpostiosoitetta ei tarvitse laittaa kommenttiin.
(Huom, lisäys: postitan vain Suomen sisällä.)

Paljon onnea arvontaan ja ihanaa heinäkuun loppua!
Mie palailen postailemaan taas elokuun puolella,
nyt kutsuu kesän viimeinen ja hyvin tiivis työrupeama!
Tapaamisiin, kiva kun olette.
<3 :)

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Vanha kuin uusi


Muistatteko vielä sen keittiön pöytäryhmän,
jonka tuoleja verhoilin *väliaikaisratkaisuna*
 farkkukankaalla uudestaan?

Nyt se pöytäryhmä on muuttanut meiltä pois,
ja tuskailuni eriparituolien kanssa on ohitse!

Saimme nimittäin "uuden" keittiökaluston.




Kyseessä on tosiasiassa jo melkein parikymmentä 
vuotta vanha pöytäryhmä,
jonka muistan äidin ostaneen, kun olin pieni.
Tämä pöytä tuoleineen on ehtinyt palvelemaan 
jo kolmessa eri kodissa sellaisena juhlavampana
pöytänä olohuoneessa.
Keittiön pöytäryhmänä tämä ei ole ollut koskaan,
mutta meille siitä tuli sellainen.

Muutoksia piti kuitenkin tehdä, 
ennen kuin pöytä pääsi meille muuttamaan.
Lähtötilanne oli nimittäin suunnilleen tällainen:

Kuvakrediitit velimiehelle.


Jep. Puupinta.
En ole koskaan perustanut tämän värisistä 
huonekaluista.

Pöydässä ja tuoleissa oli myös elämisen jälkien 
lisäksi maalitahroja yms.,
 koska pöytä oli ollut viimeisimmäksi
olohuoneremontin keskellä remonttipöytänä...
 Ei siis ollut kyse enää mistään priimakuntoisista
huonekaluista.

Mutta kun pöytäryhmää oltiin kerran pois laittamassa,
niin ilmaisin olevani kiinnostunut 
pöydästä ilman jatkopalaa ja neljästä tuolista,
JOS joku muu tämän voisi hioa ja maalata.
Minulla ei ole tiloja eikä välineitä moiseen.



No, tähän JOS-kohtaan tarttui sitten veljeni,
joka ilmoitti, että hänellä olisi mahdollisesti 
tilat ja maalit käytettävissä.

Jee!

Mie annoin vapaat kädet,
ja hän hioi ja maalasi pöydän ja neljä tuolia,
ja jätti vielä puumerkkinsäkin 
- tuolien kaiverretut kuviot on korostettu 
punaruskealla maalilla.
 Ihan hauska yksityiskohta,
muttei kuitenkaan hypi silmille.

Kaksi huonoimmaksi mennyttä tuolia valikoitui 
pois, ja jatkopalaa en pöytään tarvitse.
Se ei meille mihinkään mahdu,
eikä suuremmalle pöydälle ole 
tässä elämäntilanteessa tarvetta.



Tällainen kokonaisuus niistä sitten tuli.
Ai että lopputulos on min mielestä nätti!
Just sellainen kuin toivoinkin.
Iso KIITOS veljelle tästä pelastusoperaatiosta.

Hän tuumaili, ettei siitä nyt ihan täydellistä 
tullut, mutta mie en kattele niin tarkkaan.
Olen vain onnellinen eheän näköisestä ryhmästä,
ja parempi vaan että vanhatkin kolhut näkyvät 
- uusia tulee varmasti ihan omatoimisesti.

Sitten kun vielä saan hankittua pehmusteet tuoleihin.
Nuo kaksi ovat vain väliaikaisesti pehmentämässä
istuskelijan takamusta.

Hih. Tykkään!
Tykkäätkö sie?
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
<3

Ps. Vanha pöytäryhmäkin kierrätetään.
Paikallisen roskalava-facebookryhmän kautta 
menivät jo tuolit tuunauskäyttöön.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Vuodenaika-haaste: Kesä


Kesä on jo pitkällä!
Huh haipakkaa!

Havahduinkin jo viime viikolla siihen, 
emännänkin olisi saatava jotain 
kesäistä aikaiseksi lähiviikkoina.




Jotain pientä, helppoa ja värikästä sen täytyisi olla.
Kävisikö vaikkapa tiskirätti?
Niitä tarvitaan aina, ja sen verran 
olkapääkin kestäisi jo tekemistä.

Tuumasta toimeen.

Edellisten rättiprojektien jäljiltä oli vielä 
jämälankojakin varastossa - 
Hjertegarnin Blend Bamboota juuri sopivissa väreissä.

Samalla sain myös hyvän syyn ottaa esiin kirjan,
jonka voitin keväällä Mummo ja koira -blogin arvonnasta.




Kyseessä on alunperin tanskalainen kirja Raikkaat rätit,
johon on koottu parikymmentä erilaista ja kaunista 
rättiohjetta.
Puolet ohjeista on virkkaukseen ja puolet neulontaan.

Kaikki mallit olivat mielestäni kauniita,
mutta koska käytössäni oli jämälankoja,
niin valitsin Aamukaste-nimisen mallin,
sillä se sopi myös raidoitettavaksi.





Valinta ei kaduttanut.
Rätti syntyi nopeasti (3,5 koukulla),
ja siitä tuli raikas ja kesäinen,
kuten oli tarkoituskin.

En tosin tehnyt siitä neliötä, kuten ohjeessa,
koska lankaa ei ollut tarpeeksi.
Kokoa on siitä huolimatta ihan sopivasti 27X21cm.
Sitä paitsi, tykkään itse eniten tällaisista 
suorakaiteen muotoisista räteistä.

Minkäs malliset rätit on sun suosikkeja?




Hih, värit kuuluvat kesään,
etenkin heinäkuuhun!
Vai mitä?

Tämä väriläiskä jää kotikäyttöön.
Sopisi tämä myös mökille tai kesäkeittiöön,
jos minulla sellaisia olisi...

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!
<3

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Mummolasukkia




Kesä on mennyt lähes neulomatta,
olkapäätä kuntouttaen,
mutta jalkapallon MM-kisoja seuratessa
olen kuitenkin yhdet lastensukat tikutellut,
vähän kerrallaan, kierros silloin toinen tällöin.

Näillä sukilla on pituutta 14cm,
ja lankoina on Gjestalin Maijaa (lila)
ja Novitan Nalle Taikaa (kirjava violetti).
Neuloin 9s/puikko.




Nyt on siis valmiina kolme paria
sukkia sukulaislapsille.
Kaksista edellisistä on postaukset 
tehty jo aiemmin:

Pienet tytsyt saavat näistä
saapassukkia mummolatouhuihin.
Maalla kun ollaan, on sekä saappaille
että villasukille käyttöä.





Näistä tuli minusta veikeän värisiä.

Nättejä ovat,
niin kuin muuten tämä viimeisimpänä ihastuttanut 
liljakin miun parvekkeella...

Suorastaan majesteettinen ilmestys.
Kukat ovat miun kämmentä isompia.




Kauneutta on tähän aikaan vuodesta 
kyllä paljon ympärillä.
Nautitaan siitä.

Ja voi että, miulle meinaa tulla kiirus 
Vuodenaika-haasteen kanssa,
kesään liittyvä työ on vielä tekemättä!
Mietintämyssy tiukasti päähän nyt.

Missäs vaiheessa teidän kesäosio on?
Onko jo valmista vai ideointiasteella?
Tai jos et ole haasteessa mukana,
niin mitä siulla on työn alla muuten?
:)

Mukavaa alkanutta viikkoa!
<3

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Heinäkuun hehkua


Muutos kevään ensikylvöistä tähän hetkeen on valtava.
Värien hehku, vihreyden runsaus ja ilon määrä,
jota tästä pienestä paratiisista parvekkeellani saan,
on jotain, mitä en oikein osannut kuvitellakaan.

Kun istahdan vanhaan rottinkituoliin kahvikupposen kanssa
näin sadepäivänä, ja kääriydyn vilttiin,
olen onnellinen.

Heinäkuu antaa parastaan.
<3 




Krassien kukat loistavat siellä ja täällä.
Jännityksellä seuraan, mitä kaikkia värejä kukissa
lopulta onkaan.




Tähtisilmät kurkottelevat valoa kohti,
ja kukkia riittää.





Auringonkukista ensimmäiset ovat jo lakastumassa,
mutta nuppujakin on vielä runsaasti.
Mikä ihana ränsistynyt ja silti niin kaunis 
sekamelska!


Orvokit puolestaan ovat lähteneet ihan uuteen
kukoistukseen.
Leikkasin nämä jokunen aika sitten ihan matalaksi,
kun ne alkoivat olla rumia roikkanoita
- ja se kannatti.
Runsas uusi kukinta palkitsee.




Tomaattisato kypsyy vähitellen.
Molempiin lajikkeisiin on tulossa runsaasti tomskuja.
Tässä mulla on kädessä Pink Baby Plum F1 -tomaatin 
seuraavaksi nopeiten kypsyvä terttu...
Aranka on vähän hitaampi, mutta paljon sekin jo lupaa.




Mustasilmäsusanna kiipeilee jo katonrajassa asti,
ja kukkia aukeaa tasaiseen tahtiin.
Tästä en olisi uskonut saavani niin upeaa ja runsasta
köynnöstä kuin mitä se nyt on.
Isot lehdet, huima kasvu ja paljon kukkia.
Onnistuin!




Myös yllätyksiä on mahtunut tämän 
ruukkupuutarhan elämään.
Esimerkiksi tämä keltainen lilja hämmästytti 
minua tänä aamuna.
Minulla kun ei keltaisia pitänyt 
olla näissä korkeissa liljoissa.
Noh, hollantilaisilta kun ostaa irtosipuleita,
niin yllätyksiä saattanee tulla,
etenkin kun messuväki ei aina 
palauta sipuleita oikeisiin paikkoihin.

En kuitenkaan ole harmistunut,
keltaisesta tykkään ja se sopii sekaan oikein hyvin!
Sitä paitsi, yksi niistä matalista keltaisista 
liljoista iti sittenkin!
Aika myöhään se nousi, mutta ehkä se vielä ehtii kukkia.




Ja tässä vielä viimeiset kesäkukkahankinnat:
oranssi daalia ja tummanpunaiset samettikukat.
Nämä näyttävät minusta niin kauniilta yhdessä,
ja väreissä on ripaus syksyä.
Näitä täytyy vaan vähän seurailla, pari vihreää
toukkaa mellasti lehtien kimpussa,
toivottavasti niitä ei ole enempää...
Täytyy yrittää tuo daalia talvettaa sitten jossakin.





Sateista on,
mutta tunnelma on levollinen ja lämmin.





Täällä kelpaa aikaa viettää,
kauneuden keskellä.
Vettä on saanut toki kantaa,
mutta minulle tämä on ollut sen arvoista.

Mikä sinua ilahduttaa puutarhassa,
parvekkeella tai elämässä ylipäätään just nyt?
Mistä tulee hyvä mieli tällä hetkellä?

Ihanaa viikonloppua!
<3 

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Työtä ja huvia


Heipparallaa blogiystäväiset, täällä ollaan taas, leirin jälkeen väsyneenä, mutta onnellisena ja jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.

Kuten olette ehkä havainneet, niin olen ollut alkukesän tiiviisti töissä. Toimin kesäteologina nyt neljättä kesää, ja yhtä mukavaa on kuin aina ennenkin, vaikka olenkin tällä kertaa itselleni uudessa seurakunnassa.

Mutta mitä se kesäteologin työ sitten tarkoittaa? Tämä aihepiiri on tuntunut kiinnostavan teitä lukijoita. Siispä, kuten lupasin, kerron siitä taas vähän lisää.


Perinteinen juhannussää, tuulta ja tihkua.


Tänä kesänä olen ehtinyt olla mukana mm. päivärippikoulussa, tavallisella rippileirillä, mopomiitissä (kaupungin ja srk:n yhteinen tapahtuma radalla, jossa saa valvotusti ajaa mopoilla), palvelutalohartaudessa ja seurakunnan juhannusjuhlassa. Viimeisimpään liittyvät nämä kuvat rististä ja allekirjoittaneesta. Kesä kuivaa minkä kastelee, myös teologin...




Näihin työtehtäviin mahtuu paljon kaikenlaista. Olen esimerkiksi paistanut mopoilijoille makkaroita, pessyt ison kassillisen legoja laitostiskikoneessa, suunnitellut ja toteuttanut opetusta, pitänyt puheita, lausunut runoja, askarrellut, leikkinyt, esiintynyt sketsissä, laulanut, nauranut katketakseni, syönyt paljon...

Pähkinänkuoressa kesäteologin työhön mahtuu kaikkea hyvin käytännöllisestä hommasta aina suunnittelutyöhön ja kirjoittamiseen. Työ on todella monipuolista - ei suinkaan aina siistiä sisätyötä. Hihat joutuu/pääsee käärimään useammin kuin ehkä kuvittelisikaan.

Sitten, kun miusta tulee pappi, niin voitte lisätä listaan paljon ihmisten kodeissa käymistä, kokoustamista, puheluita, kirkollisia toimituksia ja niiden valmistelua... Puhumattakaan siitä, että esim. kastekodissa pääsee joskus vaikkapa köökin puolelle, jos tarve vaatii. ;)


Puhutteleva asetelma rippileirin varrelta. :)


Teologin työn ydin on ihmisten kohtaamisessa, ihmisten kanssa olemisessa ja yhdessä tekemisessä. 

Kesäteologin kohdalla (eli useimmin rippikoulutyössä) tämä tarkoittaa pääasiassa sitä, että aika kuluu enemmän tai vähemmän rattoisasti 14-15-vuotiaiden kanssa.

Itse tykkään erityisesti juuri nuorisotyöstä, ja toivon, että saisin pappisuran alkajaisiksi nuorisotyötä myös tehdä sitten... Aika näyttää, toteutuuko toive, mutta se ois se min juttu just tällä hetkellä.

Nuoret ovat aitoja, siitä tykkään. Ja jos työntekijä ei ole aito, he vaistoavat sen heti. Heille ei voi esittää mitään, ja se on minusta hyvä asia.


Arvaatteko, mille oppitunnille tuunasin lahjalaatikon?


Mikä tässä työssä on sitten parasta? 

Parasta ovat minusta ihmiset, joiden parissa saa työskennellä. Miettikääpä hetki sitä, kuinka moneen uuteen ihmiseen olen saanut tutusta kesäisin! Puhutaan lähes sadasta ihmisestä per kesä, jos teen vaikkapa kolme rippileiriä, joissa jokaisessa on noin 25-30 leiriläistä plus isoset ja muut työntekijät. Ja juu, opin leiriläisten nimet kyllä joka kerta. En tosin enää loppukesästä kaikkia muista, kun ihmisiä tulee ja menee niin paljon, mutta kumminkin.

Pappina tapaisin ihmisiä vielä tätäkin enemmän.

Ja niin, onhan siinä puolensa ja puolensa. Vapaa-ajalla en niin hirveästi seuraa tarvitsekaan, eivätkä kaikki kohtaamiset ratkiriemukkaita ole. Mutta lähtökohtaisesti ihmiset ovat kivoja, nuoret etenkin.


Tänä kesänä leireillä on ollut tunnemato.
Aina aamuisin jokainen saa kiinnittää omaa fiilistä
kuvaavan pallukan matoon kyseisen päivän kohdalle.


Toiseksi parasta työssä on mielestäni se, että saan toteuttaa itseäni, olla luova ja haastaa itseäni. Mukavuusalue venyy ja paukkuu ihan pakostikin. Epäonnistuminen opettaa, ja onnistumiset taas auttavat eteenpäin.

Tänä kesänä olen myös löytänyt itsestäni sellaista rohkeutta, jonka olemassaolosta en ollut ollut ihan varma. Mutta kyllä se siellä jossain on. Vähän kerrallaan uskallan enemmän.

Ja sellaistahan tämä työ on, että koskaan et voi olla valmis. Aina tässä oppii uutta. Opin itsestäni, opin ihmisistä, opin tekemään ja opettamaan uusilla tavoilla, opin uskosta.


Värityskuvat ovat kiva lisä opetukseen.
Näihin olen tutustunut tänä kesänä.




Siitä, kuinka hyvä olen tässä työssä, täytyisi kysyä totuudenmukaista kuvausta heiltä, jotka kanssani tai ohjauksessani ovat, mutta omasta mielestäni vahvuuteni tässä hommassa on se, että olen luova ja helposti lähestyttävä, olen kiinnostunut ihmisistä. Läsnäolon taito, sitä mulla on.

En ole ehkä se hauskin, fiksuin tai filmaattisin (no okei joskus saatan yllättää) työntekijä, mutta osaan olla ihmisten kanssa, ja huumorintajua on. Olen myös kärsivällinen ja organisointikykyinen. Molemmista ominaisuuksista on hämmästyttävän paljon hyötyä seurakuntatyössä!


Oppitunti luomisesta;
luomispäivät ryhmätöinä luonnonmateriaaleista.

Hmm. Miulla leiriväsymys vielä puurouttaa ajattelua jonnii verran, joten en varmaan just nyt edes muista kaikkea, mitä olin ajatellut sanoa. Mitähän vielä pitäisi kertoa? Kertokaa te, mitä haluaisitte vielä tietää. Vastailen kyllä tuttuun tapaan kommentteihin. Myös postausaihetta tästä aihepiiristä saa ehdottaa, mikäli tämä teitä kiinnostaa.

Toivottavasti tästäkin pienestä kurkistuksesta teologin työsarkaan on iloa jollekulle!

Edelleen olen sitä mieltä, että olen oikealla alalla. Tee työtä, jota rakastat! Niin toivoisin, että ihmisillä olisi oikeasti paremmat mahdollisuudet tehdä elämässään työtä siksi, että siitä tykkäävät, eivätkä siksi, että on vain pakko tulla toimeen. Työssä viihtymisellä on tosi iso merkitys omalle jaksamiselle.

Voi kun itsekin saisin sitten pian oman alan töitä, kun valmistun. Ei auta kuin toivoa (ja rukoilla). Vähän on vihreää valoa näkyvissä tämän suhteen, mutta ei vielä mitään varmaa. Ja valmistutaan nyt ensin, siihen vielä hetki menee...

Tällaista höpinää tällä kertaa. Ehkä seuraava postaus on vähemmän väsynyt ja sekava. :D Siunausta ja iloa sinun viikkoosi! <3

torstai 21. kesäkuuta 2018

Juhannuksen kukkaloistoa


Kukat kuuluvat keskikesän juhlaan.
Siispä tulin niiden kera tänne toivottamaan
hyvää ja iloista juhannusta
teille kaikille!

Toivon jokaiselle vapaita viettävälle
juhannuksen taikaa,
yhteistä aikaa läheisten kanssa ja rentoutumista.
Jos olet töissä,
(niin kuin itsekin olen huomenna),
niin toivon sinnekin ison ripauksen iloista juhlamieltä!
<3




Lähetän teille vähän auringonkukkien riemua




ja sarjasaipon (englanniksi söpömmin candytuft)
perhosmaista herkkyyttä


  

krassin lehtien maalitäpliä




mustasilmäsussun huikentelevaisuutta




liljojen aatelia





pelargonien pirteyttä




verbenoinen ja lumihiutaleiden valoa ja
värinokkosen ja petunioiden tummia kuiskauksia.




Nautitaan keskikesän kukkaloistosta just nyt!
<3 :)