torstai 21. kesäkuuta 2018

Juhannuksen kukkaloistoa


Kukat kuuluvat keskikesän juhlaan.
Siispä tulin niiden kera tänne toivottamaan
hyvää ja iloista juhannusta
teille kaikille!

Toivon jokaiselle vapaita viettävälle
juhannuksen taikaa,
yhteistä aikaa läheisten kanssa ja rentoutumista.
Jos olet töissä,
(niin kuin itsekin olen huomenna),
niin toivon sinnekin ison ripauksen iloista juhlamieltä!
<3




Lähetän teille vähän auringonkukkien riemua




ja sarjasaipon (englanniksi söpömmin candytuft)
perhosmaista herkkyyttä


  

krassin lehtien maalitäpliä




mustasilmäsussun huikentelevaisuutta




liljojen aatelia





pelargonien pirteyttä




verbenoinen ja lumihiutaleiden valoa ja
värinokkosen ja petunioiden tummia kuiskauksia.




Nautitaan keskikesän kukkaloistosta just nyt!
<3 :)

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Vapaapäivä


Lauantai.
Vapaapäivä minullakin kuuden päivän työputken jälkeen,
ja sunnuntaiksi taas töihin.

Tämä vapaapäivä onkin käytetty hyvin.
Kävin kampaajalla ja miehen kanssa syömässä ulkona.
Sitten vielä saunaan,
ja loppuillan olla möllötän.
Blogitekstinkin ehdin kirjoittaa, jei.




Saatte nyt tällaisen kukkaisen kuvakavalkadin
kuluneelta viikolta.

Kuvia olen koittanut ottaa aina kun ehdin,
mutta kirjoittelu jää kyllä kummasti,
jos ja kun se työpäivä venyy sinne 18-20...
Myöskään vatsavaivojeni syytä ei ole saatu 
vielä selville, joten olen rampannut myös lääkärissä.
Huokaus. Voitte uskoa, että odottavan aika on pitkä.
Onneksi sain jotain lääkitystä, niin ei tunnu 
enää aamuisin siltä kuin heräisin vatsataudissa.

Että on tässä vähän kaikenlaista!




Mutta kuten sanottu, niin täytyy osata iloita 
pienistä asioista.
Ja tällä hetkellä olen tosi iloinen tästä pienestä 
paratiisista parvekkeella.
Se rauhoittaa, vaikka mielessä (ja vatsassa)
välillä myllertääkin.

Ensimmäinen lilja on alkanut kukkia jo.
Tällainen valkoinen (jota en edes muista valinneeni),
kaunis ja hieman torvimainen - ja aika pahanhajuinen.
:D

Onneksi parveke tuulettuu aika hyvin,
joten haju ei jää tyrmäävästi leijailemaan,
vaikka kolme kukkaa onkin auki.




Ensimmäinen tomaattikin on alkanut lupaavasti
punertaa, joten kohta saadaan maistiainen!




Auringonkukat ovat myös aivan villiintyneet.
En ole laskenut nuppuja, mutta niitä on paljon!





Keltaiset miljoonakellot ja tähtisilmätkin
pursuavat pian hauskasti ruukun reunojen yli.




Kukkia riittää! Vaikka työpäiviinkin.
Päiväriparin vikan päivän raamiskisana  
oli ns. Raamattu-cooper,
jossa 12 minuutin aikana piti tuoda papille 
niin monta vihjeiden eli raamatunkohtien
 mukaista esinettä kuin mahdollista...




Kesän eka ripari onkin siis
konfirmaatiota vaille taputeltu.

Oli min eka päiväripari koskaan. 
Ihan mielenkiintoinen kokemus,
taas vähän uutta vaikkakin tutuilla elementeillä.
Työfiilistelyistä kerron kuitenkin enemmän jossakin 
omassa postauksessa kesällä myöhemmin.
;)

Nyt toivon iloa ja valoa sun sunnuntaihin 
ja tulevaan viikkoon!
<3

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Auringonkukkia ennen juhannusta



Enpä olisi uskonut, että sinä päivänä, 
kun perinteisesti laitetaan kesäkukat (10.6.),
saisinkin ihastella jo ensimmäistä aukeavaa auringonkukkaa.

Siis auringonkukkaa, ennen juhannusta!
Jo on aikoihin eletty.




Ihanaa kumminkin näin.
<3

Parvekemansikkakin on alkanut kukkia,
ehkäpä juhannuksena sais suun makiaksi?




Ja juu, tätä seuraavaa en kommentoi muuten
kuin että kun antaa pikkusormen...




Niin. Mulla on nyt yhden pelakuun sijasta viisi.

Ja kattokaa nyt tätäkin.
Tuommoinen ällö tyttömäinen ruukku,
ja sitten sille aluslautaseksi isäpuolen äidin 
peruina jäänyt kukallinen posliinilautanen.

Voitte uskoa, että meitä äiteen kanssa nauratti,
kun tätä yhdistelmää teimme.
Se on niin hirveä, että se on hieno.

Harmi vain, että en saanut nyt kuviin tuota oikeaa 
pinkin sävyä, joka riippapelargonin kukissa on,
se on aika veikeä livenä.
Seurana pelakuilla on markettaa ja äiteen 
ojasta kaivettua suikeroalpia.




Mitäs luulette,
saadaanko myös liljoja jussiksi?




Tunnelma parvekkeella on aika ihana just nyt.

Olen niin iloinen,
että tähän kukkahullutukseen ryhdyin tänä keväänä.

Kyllä tulee iltaisin hengähdettyä tämän 
kukkapaljouden keskellä,
kun töiltä kerkeää.
Olen tänäänkin ollut aamulla toimittamassa 
messua päiväriparilaisten kanssa.
Töitä siis riittää, ja oon tykänny olla.




Muuten onkin kaikki ihan mainiosti,
mutta terveys vähän reistaa.
Vatsan kanssa on ollut ongelmia, kävin ihan
lekurilla, ja nyt odottelen labratuloksia.
Toivottavasti pian sais jotain tietoa,
odottelu on hermoja raastavaa...

Että ei kiva, vie mehuja, kun ei oo hyvä olla.
Mutta päivä kerrallaan mennään,
oloa kuulostellen.

Täytyy nyt yrittää keskittyä niihin asioihin,
jotka ovat hyvin - kuten siihen,
että olkapää alkaa pikku hiljaa toipua.
Ja elämä on ihan kivaa,
noin niin kuin kokonaisuudessaan.

Mikä sinua ilahduttaa ja auttaa jaksamaan just nyt?
Rauhallista sunnuntai-iltaa,
ja iloa ja siunausta alkavaan viikkoon!
Nähdään taas kun töiltä ehdin.
<3

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Arki rullaa ja kasvit kasvaa


Iloa tähän viikkoon just sulle!
Toivon, että se alkaa mukavissa merkeissä.

Itselläni se alkaa työpäivällä,
joka hoituu etänä kotona,
päivärippikoulun oppimiskokonaisuuksia suunnitellen.
Hommaa kyllä riittää, etäpäiväkin on ihan täysi työpäivä,
- siksi tämä postaus on ajoitettu valmiiksi
jo sunnuntai-iltana.
:)




Kivasti on siis lähtenyt kesäteologin arki rullaamaan
uudessakin työpaikassa, siitä iloitsen.
Päivä kerrallaan, työtehtävä kerrallaan.
Vähän kiirusta on nyt kesäkuun ajan,
mutta ei se mitään.
Voimavaroja ja innostusta on nyt enemmän 
kuin pitkään aikaan,
joten on ihan virkistävääkin tarttua haasteisiin.

Lisäksi mua ilahduttavat just nyt tomaatit, 
jotka alkavat kukkia,
sekä nämä mustasilmäsussut,
jotka ovat viikossa ottaneet ihan huiman spurtin.
Kattokaa ny, reilu viikko sitten:



Ja nyt:



Huimaa vai mitä!
Kolme nuppuakin on ilmaantunut.

Näistä sain myös inspiksen elämäni ensimmäiseen 
lehdessä julkaistavaan hartauskirjoitukseen.
Jännää! Vähän hirvittää, millaista palautetta tulee.

Jeps. Hartauskirjoituksen laatiminen oli yksi ensimmäisistä
työtehtävistä tänä kesänä.
Lisäksi olen päässyt mm. pesemään ison kasan legoja.
(Niitä käytetään esim. riparilaisten kanssa.)
Tämä kertoo ehkä jotain työn monipuolisuudesta.
Koskaan ei tiedä, mitä kaikkea pääsee tekemään!




Auringonkukatkin ovat hyvässä vauhdissa.
Ne osoittautuivatkin tällaisiksi,
jotka tekevät paljon kukkia - mahtavaa,
joka lehtihangasta puskee nuppua!

Tähtisilmätkin ovat suvainneet avata silmiään.
Nämä suivaantuivat jostakin, eikä pitkään aikaan 
ollut yhtään kukkaa auki,
mutta nyt on jo toinen ääni kellossa.
Tekivät oikein kukkajonon!

Kuvan alareunassa vilahtavat keltaiset 
miljoonakellot, jotka nekin mököttivät pitkään,
ennen kuin innostuivat kasvuun.
Nyt kukkia aukeaa koko ajan lisää.




Amppelin kukat ovat rehevöityneet,
lumihiutale valuu jo kauniina puroina alaspäin.





Aika mukava tunnelma täällä siis vallitsee!

Jotain mahtuisi vielä sekaan.
Tuo yksi pitkulainen astia olisi yhä vapaana,
ja ehkä jotain muutakin voisi sekaan ujuttaa.
Muurinkelloa olen harkinnut,
mutta vaihtoehtojahan on ihan valtavasti...

Lähteekö lapasesta?
Se jää nähtäväksi.
;)

Nyt koitan pitää työhommat hanskassa
ja hanskat tallessa.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Kukkaistervehdys


Kun narsissiaika on lähestulkoon ohitse,
on hyvä hetki vaihtaa 
somistusta myös ulko-oven risusydämeen.

Virkatut narsissit saivat siis lähteä,
ja somistin sydämen vaihteeksi tekokukilla.




Näitä 'auringonkukkia' jäi muutama kappale 
parin vuoden takaisista häistämme,
ja ne ovat pyörineet milloin missäkin.
Välillä ne ovat olleet maljakossa esillä,
välillä taas kaapin pohjalla pölyyntymässä.

Nyt päätin vihdoin toteuttaa ajatuksen,
joka on hautunut mielessäni jo pitkään.

Niinpä mies otti jotkin leikkurit ja napsautti 
varret sopivista kohdista poikki.
Mie tökin kukat sitten tuonne risujen väliin niin,
että ne pysyvät.




Simppeliä!
Tällä mennäänkin pitkälle syksyyn.
Ilahduttaa niin kotiintulijaa 
kuin toivottavasti vieraitakin.

Aiempia somistuksia voit kurkata näistä linkeistä

Ainiin, min oikeille narsisseille kävi
kuulkaas köpelösti - kastelin ne hengiltä.
En saanut kukan kukkaa!
Hups. Ensi syksynä uusi yritys,
nyt on isot ruukutkin ja kunnon salaojitukset...
Oikeiden auringonkukkien kanssa 
ollaan sentään onnistumassa, 
sen verran hyvältä näyttää partsilla.
Mustasilmäsussut muuten avaavat ekat nuppunsa ihan pian!
Ihanaa!

Tällainen kukkaistervehdys tällä kertaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
<3

maanantai 28. toukokuuta 2018

Toukokuun ainoat


Toukokuun käsityöt ovat jääneet ihan minimiin.
Olkapää on kärsinyt pahasta jumista,
ja joku tulehdus siellä lienee ollut.
Sitä parantelen edelleen, 
ja neulomista välttelen parhaani mukaan.

Eräänä tylsänä hetkenä en kuitenkaan
 millään malttanut olla tarttumatta sukankutimiin, 
jotka vihjailivat keskeneräisyyttä olkkarin pöydällä.
(Ois pitäny piilottaa; 
poissa näkyvistä, poissa mielestä.)




Näistä lastensukista puuttui enää kolme 
viimeistä punaista raitaa ja kärjet,
joten uskalsin nämä tehdä loppuun.
Eivätpähän enää kummittele näkösällä,
eikä oo hyviä tekosyitä neuloa hetkeen mitään!

Lankoina käytin Novitan Nallea.
Kirjava violetti ja pinkkisävyinen ovat Taikaa,
ja yksivärinen pinkki tavallista Nallea.

Punertava Taika loppui kesken,
mikä oli tarkoituskin, kun se oli jämälankaa,
joten kolme viimestä raitaa ovat
ihan vaan pinkkiä.

Neuloin kolmosen puikoilla, 40 silmukalla.
Jalan pituus 16cm.




Näistä tuli mielestäni aikas suloiset,
sellaiset kesäillan väriset.




Kesäisyyden innoittamana napsin noita 
orvokkejakin rekvisiitaksi.
Samalla tuli nypittyä nekin.
Sopivat sukkien kaveriksi oikein nätisti.

Kesäillan hämyssä sukat tietysti myös kuvasin.
Niiden värimaailma toistui partsilla hauskasti.
:)





Yhdet sukat ehtivät siis valmistua tälle kuulle,
sittenkin.
Nyt saavat puikot kuitenkin hetkeksi jäädä kesälomalle.
Harmittaahan se, kun kovasti ois ideoita,
mutta ei niitä kipeällä kädellä toteuteta.

Siispä, lepo.

Neulomusten ääreen palaan, kun pystyn.
Sitä odotellessa tehdään muita juttuja.
Ihan ekana aloitan työt uudessa kesätyöpaikassa,
vähän jännittää!

Saas nähdä, kuinka paljon ehdin postailla kesällä.
Ainakin kuulumisia ja kukkajuttuja päivittelen.
Mutta ei ressiä siitä!
Blogimaailmassa pyörin silloin kun ehdin ja jaksan,
se on hyväksi havaittu metodi.

Leppoisaa alkavaa viikkoa kaikille!
<3

perjantai 25. toukokuuta 2018

Iloa ja surua


En ole pitkään aikaan kertonut täällä blogin puolella,
mitä helmikuun lopulla kylvämilleni
mustasilmäsussuille kuuluu.

Nytpä kerron. Ihan hyvää kuuluu!

Sussuja on säilynyt hengissä viisi kappaletta,
mikä on melko sopiva määrä.
11 alunperin kylvin, 7 iti ja koulintojen jälkeen 
5 on sinnitellyt tähän pisteeseen asti.


Nää on tänäänkin jo kasvanu tästä
ihan silmissä!


Nämä eivät vaan ole olleet kovin kuvauksellisia.
Kevätaurinko teki vähän tepposia,
kun aloin ulkoiluttaa näitä melko aikaisin.

Nyt lämpö, lannoitus, latvominen ja sopivan 
varjoinen kohta parvekkeella
 ovat kuitenkin tehneet ihmeitä.
Valehtelematta parissa päivässä on tullut
hirmuinen kasvuspurtti!
Köynnökset haaroittuvat joka suuntaan,
ja isoimmat lehdet ovat 5cm pituisia.

Hyvältä näyttää tämä kasvutahti.
Melkein uskallan jo väittää, että kukkatornini saan.
Siitä iloitsen, 
sillä ihan koko aikaa ei ole siltä näyttänyt.

Mitä veikkaatte, oisko mulla tässä jo kuukauden 
päästä kukkia?
;)




Ilonaiheita on muitakin.
Auringonkukat ovat tanakoita ja oikein paistattelevat
päivää aurinkoisella paikallaan.
Uskon, että näiden kukintaa ei tällä vauhdilla 
tarvitse ihan pakkasiin asti odotella.

Ensimmäinen liljakin on alkanut ojennella nuppujaan.
Koskahan mahtaa kukkia?
Varmasti hetki vielä menee.
Suht aikainen kaveri taitaa kumminkin olla.
Kiva, jos liljani kukkivat eri aikoihin.




Sitten ovat nämä ihanaiset pelakuuni.
Kaikki kukassa samaan aikaan,
ja nuppuja ihan vimmatusti.
<3




Tähän punaiseen olen ihan rakastunut.
Onneksi hankin tämän.
Punainen pelakuu on min suosikki,
vaikka onkin niitä perinteisempiä värejä.

Vahvat värit on mun juttu.
Odottelen, että tästä aukeaa lisää nuppuja,
niin muuttuu vielä näyttävämmän näköiseksi.




Ja ihania nämä ovat muutkin.
On pirtsakkaa...




...ja on herkkää ja hempeää.




Kaikki sulassa sovussa keskenään.

Iltahämärissä värit vielä oikein hehkuvat,
tämä hempein yksilökin näyttää illan valossa 
hieman persikkaisen väriseltä.
On tosi kiehtovan näköinen.




Pöydällekin löytyi "uusi" kukka.
Pelastin tämän sinisen orvokin sieltä 
orvokkikorista muiden keskeltä,
kun tajusin, että tämä onkin pienikukkainen,
ja toisekseen tämä meinasi jäädä muiden alle piiloon.

Tämä on ihan söpö, etenkin kun on saviruukussa,
mummovainaan virkkaaman pitsiliinan päällä.




Ja sitten, olen vaarallisella tiellä.
Aikuiseksi kasvaminen on jo sinällään haastavaa,
mutta lisätään nyt kierroksia yhdellä
napostelupaprikalla.
Niin siinä lapussa luki, napostelupaprika!
Pieniä ja makeita, passaa.
Josko nyt syötävät kasvit riittäis?

No okei, vastapainoksi yksi tarjousamppeli...




Ai että värinokkosenko takia,
mistä arvasitte...
Seurana mustanvioletti petunia ja 
valkoista lumihiutaletta sekä verbenaa.

Äiti osti itselleen samanlaisen,
niin, ja sponssasi nämä minunkin.
Kiitos. <3




Siellä pyykkiteline ja tyhjien pullojen pussit 
kauniisti taustalla.
Noh, se on elämää se.

Elämään mahtuu ilon lisäksi tällä hetkellä kyllä suruakin.
Tähän viikonloppuun mahtuvat yhdet hautajaiset,
miehen kummin siunaus.

Niin se elämä heittelee,
oli aika yllättävä juttu.
Mutta, toivo ei silti kuole koskaan,
siihen luotan.

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä,
 rukoilkaa hellittämättä. 
Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, 
osoittakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, 
siunatkaa älkääkä kirotko. 
Iloitkaa iloitsevien kanssa, 
itkekää itkevien kanssa."
- Room. 12:12-15

Ilonpilkahduksia teidän viikonloppuun!
Toivonsäteitä myös 
vastoinkäymisten keskelle.
<3