sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tätä on odotettu

Jalat ylös.




Katse taivaalle.




Valitse tuoli (tai tyyny), 
jolle haluaisit istahtaa mun kanssa iltateelle.





Sytytän kynttilät lyhtyihin sitten,
kun ilta enemmän hämärtää.




Tätä on niiin odotettu!

Julkisivuremppa valmistui meidän kohdallamme 
kuukauden verran ilmoitettua myöhemmin.
Toukokuusta asti on venailtu,
että pääsis ees juomaan päiväkahvit parvekkeelle.

Saimme odotella koko kesän ja vähän syksyäkin.

Ihan hitusen harmittaa.
Jäi kesäkukat, jäi auringonkukat.
Jonkun syksyisen kukka-asetelman kyllä vielä teen,
kunhan saan jonkin tason ruukkujen alle,
ettei tartte lattialla pitää.




No. Harmitukset sikseen.
Aion nauttia parvekkeella olosta 
tänä vuonna vielä niin kauan,
kun syysaurinkoa (tai vilttejä) riittää!
Pyykkejäkin voi kuivata vielä pitkään ulkosalla.
Ah, loppuu se pienessä kämpässä pyykkitelineen 
ees taas siirteleminen.

Ja onhan partsilla nyt kodikkaan näköistä!
Vaikka on kulahtaneet rottinkikalusteet ja pinkit viltit,
niin en valita.
Tähän hätään on hyvä näin.
Sisustusta ehtii pohtia ja säätää pikku hiljaa.

Nyt on ihana vaan istuksia.




Että ei muuta ku teemukillinen mukaan,
kynttilät lyhtyihin, lämmintä päälle
 ja sukankutimet kainaloon.

Tuukko sää kans?

torstai 14. syyskuuta 2017

Sunflower Dream

Se tahtoo olla vähän niin,
että kun itse neuloo sukat 
puolelle suvulle ja ystäville,
niin ei kukaan sulle koskaan sukkia tee,
kun sä osaat ihan itte.

Kui tylsää!

Vaan nytpä sattui ihana poikkeus.
Posti toi miulle ihanat sukat.
<3





Kuten kerroin jokin aika takaperin,
kyseli kesällä blogissaan nimeä/ideoita sukkamallille.

Ajatuksena oli se,
että hän valitsisi ehdotuksista inspiroivimman,
suunnittelisi ehdotuksen mukaisen sukkamallin 
ja neuloisi ehdottajalle kyseisellä mallilla sukat 
mittatilaustyönä.




Min ehdotus sukkamallin nimeksi oli Sunflower Dream,
ja kerroin ehdotuksessani siitä,
että auringonkukkia toivoisin sukkiin,
koska ne on min lempikukkia,
ja niitä oli min hääkimpussakin ja no...
Ne on vaan niin kauniita.

Koskahan kyllästytte tähän mun
auringonkukkamieltymykseen.
:D

Itse asiassa olin ajatellut,
että auringonkukkakuvio ois kiva suunnitella itsekin,
mutta kun en oo kovin aikaansaava 
tuolla suunnnittelupuolella,
niin tuumasin tästä tilaisuudesta,
 että nyt on idea hyvissä käsissä.




Voitte uskoa, että olinkin tosi innoissani,
kun näin kuvat näistä sukista ekan kerran.
(Ja sukkapaketin avaaminen se vasta kivaa olikin.)

On se Marja taitava!
Olen aikaisemminkin ihaillut etenkin niitä 
kaikkia hänen suunnittelemiaan keijusukkia.
Niitä ois min to do -listallakin.
Näissäkin sukissa on nuo uinuvat keijut tuolla 
kukkien alla...

Näiden sukkien (maksullinen) ohje löytyy 
*Ravelrysta* ja Marjan oma postaus näistä 
sukista *täältä*.

Käykäähän kurkkaamassa!
:)




Ei pitäis näin aurinkoisilla sukilla varpaita 
palella talvella.
Ja mun villasukkafilosofiaan kuuluu ajatus siitä,
että muiden tekemät villasukat nyt vaan lämmittää enemmän.
(Vaikka kyllä mie tietty teen sukkia itellenikin,
ja niitä myös pidän.)
;)

Miten on, pidättekö te mieluummin ite tehtyjä 
vai muiden tekemiä villasukkia?

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista 
loppuviikkoa kaikille!
<3

perjantai 8. syyskuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: syyskuun siniset

En ihan ymmärrä,
miksi olin valinnut sinistä kahteen kertaan
Vuosi väriterapiaa -haasteeseen.
ja nyt on sininen syyskuu.

Sininen kun ei niihin omiin suosikkeihin kuulu.

No, ehkä olin ajatellut, että sinisistä jämälangoista 
voisi päästä haasteen siivellä eroon.
Toisaalta tammikuussa miulla oli myös 
selkeä visio siitä tummansinisestä.
Niin tai näin, niin aluksi löi ihan tyhjää sen suhteen,
että mitähän kummaa sinistä tekisi.

Sitten kaivoin suosiolla kaikki sinisävyiset 
langat esiin.




Ensin syntyivät nämä pienet sukat kahdesta jämänöttösestä,
 joista tummansininen oli perus seiskaveikkaa
ja petroolinsininen on Jussia.

Koko 26, 9s/puikko, kolmosen puikot.




Sitten tuumasin, että oli aika pieni homma,
ja otin puikoille vihdoin tätä turkoosia Polarista,
jota olen halunnut kokeilla jo kauan aikaa.
Tuli lyhytvartiset naisten sukat, koko 37-38.

Mutta voi itku miten karhea kerä oli osunut kohdalle!
Aloitin kolmosen puikoilla,
mutta oli niin kitkaista neulottavaa,
että piti vaihtaa kolmen ja puolen millin puikkoihin.

Aloitin nämä sukat 12s per puikko,
mutta kiilakavennusten jälkeen vähensin sen 11s/puikko,
koska min käsialalla ois tullu iha lörpöt.
(Totta puhuen tein toisen sukan ensin 12 silmukalla 
melkein valmiiksi ja sitten tajusin,
etteivät olleet hyvät.)






Minusta tämä Polaris on tosi nättiä,
ja sukista tuli kivat,
mutta harmitti se langan karheus.
Pöh!

No, sainpahan syyskuun siniset alta pois.
Eiks nää oo ihan hauskat sukat äidille ja pojalle?
Yhteensopivat.
;)




Aiemmat haastetyöni voit käydä kurkkaamassa

Mikäs sun väri on syyskuulle?
Ja oottaako joku muukin viikon päästä alkavaa 
(Niina Laitisen) Metsäretki-sukkien yhteisneulontaa?

Rentouttavaa viikonloppua!
<3

Ps. Aion osallistua 6.12. starttaavaan 
*Sukka-Finlandia* -kilpailuun.
Jännää! Osallistutko sä?

maanantai 4. syyskuuta 2017

Pimeiden päivien varalle

Tänään oli huono päivä.
Tuskailin gradua,
tuskailin riittämättömyyttä,
tuskailin syksyä.

Tuntui taas, että mitään tärkeää en osaa.
Aikani itkeskelin.
Sitten lähdin ulos, lenkille.
 Hengittelemään.

Pokemoneja keräilin, 
hengittelin lähipuistojen syksyistä ilmaa.
Rauhoittuneena kotiin,
 sitten vielä ilta-aurinkoon geokätköä etsimään.

Mistä itseni löysinkään?




Joen rannasta, peltojen keskeltä.




Pihlajanmarjojen lomasta.





Syksynpunaista oli montaa sävyä.
Siinä ihmettelin ja puhelimen kanssa pyörin.
Kuva sieltä, kuva täältä.





Hengittelin syksyn värejä.

Saisikohan niitä purkkiin?
Että jaksaisi ne pimeät illat ja aamut,
ja sen harmaan siinä välissä.




No.
Ainakin ne tekevät huonoista päivistä 
parempia.

Pitää vain osata nähdä.
<3

lauantai 2. syyskuuta 2017

Syksy sydämellä

Muistatteko vielä *ovisydämen*,
jonka esittelin pari vuotta sitten,
ja johon tein nyt keväällä *virkattuja narsisseja*?

Nyt kyseinen ovisydän sai syksyiset somisteet.




Minun oli tarkoitus virkata tähän 
auringonkukkia elokuuksi,
mutta se jäi, kun oli muuta hommaa.

Sydän sai vielä elokuun olla ovessa ihan 
ilman mitään koristuksia.

Sitten tässä yhtenä iltana selailin Pinterest-sivustolla 
kaikkia syksyjuttuja,
ja vastaan tuli tammenlehdistä ja -terhoista tehtyjä 
koristeita...




Siitä se ajatus sitten lähti.
HappyBerry Crochetin YouTube-kanava auki,
ja sieltä löytyi (kuten toivoinkin),
hyvät (englanninkieliset) ohjevideot 
syksyisiin koristeisiin:


Virkkuukoukku ja mitä-sattuu-olemaan-langat esiin.
Ruskea on Novitan Miamia, jota jäi pari kerää 
yhdestä paitaprojektista parin vuoden takaa,
harmaa Novitan Ipanaa yhden lastenneuleen jämistä,
loput Dropsin Parisia, 
jota sain nimpparilahjaksi useammassa värissä.

En halunnut ostaa turhaan uutta lankaa 
tällaista projektia varten,
joten lopputulos väreineen kaikkineen on 
tosiaan mitä sattuu.
Piti päästä kokeilemaan.
:D




Ihan hauskat somisteet tuli,
vaikka värit eivät ole ne mieleisimmät.
Menettelevät! Jouluksi sitten taas jotain muuta.

Tämän somistelun myötä toivotan 
mukavaa syyskuuta kaikille!
<3

Mitäs teillä on koukulla tai puikoilla 
tai muuten työn alla?
Syysjuttuja, joululahjoja vai jotain muuta?
:)

torstai 31. elokuuta 2017

Kesä, heinä, elo

Kesä alkaa olla lopuillaan.
Kesä-, heinä- ja elokuu vain sujahtivat ohitse,
ja syksy kolkuttelee ovella.

Nyt on hyvä hetki vilkaista,
mitä olen ehtinyt kesän aikana tehdä.
Kuukausikollaaseja en kesällä koonnut,
joten nyt saatte kerralla katsauksen koko 
suven saldoon.

Kesäkuu







Heinäkuu




  

Elokuu








Oho. Seitsemät sukat,
verhokappa, huivi ja kirjoneulelapaset,
vaikka oli kolme riparia sun muuta välissä.

(Kahdeksannet sukat valmistuivat itse asiassa eilen,
mutta ne tulevat syyskuun väriterapia-haasteeseen,
ja ne ovat kokoa 26.)

Näköjään sitä ehtii kesälläkin.
Mie en osaa olla tekemättä.
:D

Oliko teillä kesällä käsityöt pannassa tai 
muuten somelomaa - vai kävivätkö puikot ja koukut kuumina?
;)

lauantai 26. elokuuta 2017

Tsiisukset

Lumi Karmitsan kirjoneulekirja
josta olen ollut tosi iloinen.
Kirja on täynnä toinen toistaan vallattomampia 
villasukka- ja lapasohjeita,
joista haluan päästä kokeilemaan vielä monia.

Viime jouluksi neuloin ystävälleni lahjaksi 
kyseisen kirjan Karmeat joulusukat,
joista voit kurkata blogipostauksen *täältä*.

Nyt pääsi kirjasta puikoille lapasmalli,
johon ihastuin ensi silmäyksellä.

Jessus sentään, millainen lapasmalli.
Näihin lapasiin tiedän monen muunkin hurahtaneen.




Kyllä. Tsiisukset!
Se on lapasmallin nimi.

Ette varmaan ylläty,
että teologina nämä oli ihan pakko saada.
Onhan nää nyt hulvattomat!
;)




Jos eivät nämä lapaset hymyilytä,
niin en tiedä, mikä hymyilyttää.
Minulle ainakin tulee hyvä mieli näistä.

Neuloin 2,5 puikoilla alusta loppuun,
koska omat tassut ovat niin pienet,
että kolmosen puikoilla ois tullu aikas isot.
Nyt tuli sopivat.

Lankana on Novitan Venlaa (vihreä, punainen, harmaa)
ja Hjertegarnin Sock 4:sta (violetti, poistunut väri).




Väriyhdistelmästä tuli itselle tosi mieluinen,
vaikkakin vähän erilainen kuin mitä aluksi oli mielessä.
Erinäisten kokeilujen jälkeen tämä yhdistelmä 
näytti parhaalta,
ja värithän ovat suorastaan liturgiset,
vaikka se ei näissä mulla ihan pääpointti ollutkaan.

Lapasten kärkien kohdalla en osannut 
kuitenkaan päättää,
kumpi variaatio on parempi, 
punaisella vai vihreällä alkava.

Ekaan lapaseen (oikealla) tein kuviota punaisella,
mutta sen tehtyäni alkoi epäilyttää,
ja toiseen tein sitten vihreällä.
Vihreään itse asiassa tykästyinkin enemmän,
mutta en todellakaan jaksanut 
enää purkaa ekan lapasen kärkeä,
joten näistä tuli veikeästi eriparit.




Nyt olenkin sitten valmis viileisiin syksykeleihin!

Oottekos te jo varautuneet syksyn tuloon 
neulemielessä?
:)