lauantai 22. heinäkuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Helakanpunainen heinäkuu

Heippa!
Pitkästä aikaa minulla on teille jotain 
valmista esiteltäväksi.

Valmistunut asia nro 1:
teologian kandidaatin tutkinto.
Sain sellaisen tässä vihdoin pois alta,
ja siitä hyvästä palkitsin itseni näillä 
ruusuilla.
<3





Valmistunut asia nro 2: 
mansikkasukat.

Näiden ohje on Novitan Kesä-lehdessä (2/2017) 

Nämä taitavat olla tämän kesän hittisukat.
Olen ainakin facebookin villasukkaryhmissä nähnyt
useamman parin
 - tosin sillä valkoisella pohjavärillä.





Näillä sukilla osallistun heinäkuun 
jossa olin valinnut heinäkuun väriksi
 helakanpunaisen.

Tuo Novitan punainen Venla-lanka,
jota näissä on käytetty,
on kyllä määritelty väriltään ruusunmarjaksi,
mutta eiköhän se aja asiansa.

Vielä toistaiseksi ei ole jäänyt yhtään 
haastekuukautta välistä!
Tämän kuukauden kanssa sain ekaa kertaa vähän jännittää,
että ehdinkö saada työn valmiiksi,
ennen kuin lähden leirille, 
jolta kotiudun vasta 
elokuun alussa.
Ehdin! Huh.

Aikaisemmat haastetyöni pääset kurkkaamaan *tästä*.




Lankana näissä oli siis mainitsemani Venla,
ja käytin 2,5 puikkoja.
Koko 38-39.

Ohjeesta poiketen jätin isojen mansikoiden väleistä 
pikkumansikat pois,
koska halusin sukkiin rauhallisen ilmeen.




Ja ohjeesta sen verran,
että jos tekisin samat sukat uudestaan,
vaihtaisin pohjan kuvioinnin joksikin muuksi.
En oikein tykännyt siitä.

Lisäksi tekisin kiilakavennukset pohjaan tai
miettisin vähän toisenlaista ratkaisua näissä,
koska nyt kiilakavennukset jäivät 
mielestäni vähän sen näköisiksi, 
ettei niitä ollut mietitty värien osalta loppuun asti.

Mutta kaikesta huolimatta - kivat sukat!

Niin kivat,
että halusin kuvata ne jossain muualla kuin 
kotona, jossa parvekkeelle ei edelleenkään rempan 
vuoksi pääse.

Siispä värväsin rakkaan mieheni valokuvaajaksi,
 ja tallustelimme lähipuistoon.






Siellä saikin kivasti kuvattua.

Vähän housujen takamus kastui,
kun koko päivän oli satanut vettä aiemmin,
ja penkit olivat vielä hieman märkiä.

Oikeastaan sukat piti kuvata ihan jossain muualla,
mutta juurikin se päivän sateisuus pilasi 
ne suunnitelmat kokonaan ja olin vähän 
kärsimätön.

Kuvat piti saada! :D

Ja saatiinhan ne.
Otin omaksi ja teidän iloksi myös muutaman kukkakuvan.
Lähipuistossa kun on niin nätit istutukset.






:)

Seuraava postaus meneekin 
sitten tosiaan elokuun puolelle.
Elokuun haastetyö on jo ihan hyvällä mallilla,
ja pystyraitasukkia on myös luvassa.
Ja muita ideoita on paaaaljon.

Josko sitä syksy muutenkin toisi 
lisää neuleaikaa tullessaan?

Mukavaa heinäkuun loppua!
Nautitaan nyt vielä kesästä!
<3

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Suokävelyllä Valkmusan kansallispuistossa

En ole pariin kuukauteen ehtinyt 
käydä geokätköilemässä lainkaan,
mikä on ollut vähän harmillista.

Aina ei vaan ehdi tai jaksa!
Etenkään, jos on leireillä ja siinä välissä kipeänä.

Nyt minulla on kuitenkin parin viikon 
hengähdystauko vapaa- ja lomapäivineen,
joten ehdimme taas kätköilläkin,
ja tänään tämän vapaan alottajaisiksi 
lähdimmekin miehen kanssa kuvankauniiseen 
Valkmusan kansallispuistoon,
joka sijaitsee Haminan ja Pyhtään rajamaastossa.




Oli aivan ihana reissu.

Vaikka Läntisen keitaan lenkki,
jonka kiersimme, ei ole kuin 2,3km pitkä,
niin nautin siitä täysin siemauksin.

Hiljaisuutta, suon kauneutta ja tuoksua.

Sielu lepäsi!




Haimme toki muitakin kätköjä päivän aikana,
mutta tämä Valkmusan lenkki oli päivän pääkohde,
ja tosi onnistunut kohdevalinta olikin!

Valkmusan kätköpurkit (8kpl) olivat laadukkaita,
ja ne oli sijoitettu niin,
että luonnonsuojelualue ei kärsi eroosiosta.




Purkeissa minua ilahduttivat myös tuommoiset 
siniset virkatut kukat.
Geokätköissä on välillä vaihtareita mm. lapsia ajatellen,
eli jotain pientä tavaraa, leluja, heijastimia tms.,
joita voi ottaa, jos jättää jotain tilalle.

Minä jätin kukat paikoilleen seuraavia ilahduttamaan.
Ei mulla ois ollu mitään,
mihin vaihtaakaan.

Mutta kiva, että joku oli tuommoisia virkannut
muiden iloksi!




Kätköjen lisäksi matkan varrella nähtiin kaikenlaista.
Törmäsimme muun muassa näihin paikallisiin suon asukkeihin 
useampaan otteeseen.
:)

Valkmusan alue on muuten tunnettu erilaisista 
lintu- ja perhoslajeista!
Eli paikka on bongareille oiva vierailukohde.

Reitin varrella on luontotornikin,
josta näkee mm. kalasääksen pesälle.
Siellä ei kyllä tällä kertaa ollut asukkeja.




Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava reissu.
Ei ois ilman kätköilyä tullut tuollakaan käytyä.

Ja taas tuli itselle muistutus siitä,
että luonnossa oleilu voimaannuttaa.
Pitäis vaan ottaa ja lähteä useammin käymään 
vaikka ihan lähimaastossa.

Tarpeellista vastapainoa kaikelle muulle.

Tykkäättekö te käydä vaeltamassa tai retkeilemässä?
Mikä on paras paikka hengähtää?
:)

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kesäkuulumisia

Heipparallaa.

Ajattelin tehdä nyt tällaisen poikkeuksellisen postauksen. Yleensä yritän olla lyhytsanainen ja tiivistää sanottavani lyhyeen esimerkiksi kulloisestakin käsityöstä, mutta nyt on sellainen fiilis, että haluan kertoa vähän kuulumisia.

Mainitsin edellisessä postauksessa, että olen ollut jo kahdella riparilla ja kolmatta odottelen. Kesä on siis mennyt töissä, kesäteologina kolmatta kesää. Tänä kesänä lähinnä leireilyä, eli opetusta ja leirijumalanpalveluksia, ja kaikkea mitä nyt leirillä tehdään. Viime kesänä miulla oli muutama sanajumalanpalveluskin hoidettavana. Seurakunnasta on pitkälti kiinni se, mitä kaikkea muuta kesäteologin työ voi tarkoittaa. Voi olla synttärikäyntejä ja viikkotoimintaa ynnä muuta sellaista. 

Vihkimiset, kastamiset ja hautaan siunaamiset, sekä ehtoollisen asettaminen tulevat ajankohtaisiksi vasta pappisvihkimyksen jälkeen. Ja pappisvihkimyksen saamisesta en nyt tässä kerro, koska se on vähän monimutkaisempi juttu. Toivon mukaan itselleni kuitenkin tässä parin vuoden sisään ajankohtainen! Saatte siitä kuulla sitten ajallaan.


Leireillä tehdään aina nimipinssit nimien opettelun helpottamiseksi.
Itse tein tällä kertaa tällaisen kissapinssin.

Mutta tosiaan, leirielämä kuuluu meikäläisen kesänviettoon vahvasti.

Ja minulla on tosiaan kutsumus hengelliseen työhön, papin työhön. Sellaisen työn tekijä minusta tulee, se ei mikään salaisuus ole. Ja ainakin aluksi haluaisin tehdä nimenomaan nuorten kanssa töitä, mutta olen toistaiseksi avoin kaikelle muullekin. 

Tykkään ylipäätään tehdä töitä ihmisten parissa ja hyvän sanoman äärellä. Ja tässä työssä oma osaaminen pääsee käyttöön monella tapaa. Toki se on tunnekuormittavaa, kun ollaan koko ajan elämän taitekohdissa mukana ja jotenkin siinä ihmisyyden ytimessä, mutta toisaalta tämä myös antaa itselle tosi paljon. Sitä paitsi, papin työhön ei tulla valmiina, tähän kasvetaan - koko elämän ajan. Valmistuttuaan valmista ja kaiken osaavaa pappia ei olekaan. Luojan kiitos! 

Noh, tästä kaikesta saatte kuulla todennäköisesti tulevaisuudessa lisää.

Kuusankosken kirkko.<3 Min vihki- ja rippikirkko,
jossa tänäkin kesänä konfirmaatiosaarnoja saarnailen.

Mutta niin, leirielämästä muutama sana. Se on huikeeta. Rankkaa, mutta kaiken vaivan arvoista. En vaihtaisi sitä mihinkään. Ja mitä kaikkea kesäteologin leirityö voi tarkoittaa? Oppituntien ja jumalanpalvelusten pitämistä, kyllä, mutta paljon muutakin tarpeen ja oman aktiivisuuden mukaan.

Yhdessä olemista, kuuntelemista, oppimista, ihmisenä kasvamista, ideointia, luovuutta ja ihan käytännön tekemistä. Esimerkkinä tästä on vaikkapa eräällä leirillä viettämämme retkipäivä, josta kysyin leirin suunnitteluvaiheessa, että eikös jumalanpalveluksen voisi pitää siellä metsässä. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Kirkkosali rakennettiin koko leirin voimin luonnonmateriaaleista kallion kupeeseen alttariristiä myöten, ja jumalanpalvelus onnistui tosi hienosti. Pyhän kokeminen ei ole sidottu mihinkään tilaan.

Ja kukaan työntekijöistä ei ollut vastaavaa kokeillut aikaisemmin. Luova työ, kokeilua, ideointia. Tällä kertaa yhdessä tehty lopputulos oli onnistunut. Aina se ei ole. 

 
Oli muuten hieno jumis.


Ja toinen esimerkki. Alla on kuva eräästä iltahartaudesta, johon leikkasimme leirimuusikon kanssa pahvista 6X48 (eli 288) esirukouslappua. Notta askartelemaan pääsee leireillä aivan varmasti. Monia juttuja täytyy valmistella ihan vaan tekemällä omin pikku kätösin, jos haluaa jotain spessua saada aikaan.


Jokainen sai valita muutaman esirukouslapun
ja tuoda sen piirin keskelle ristin juureen.
Jokainen lappu kuvasti jotain asiaa: lähimmäisiä, luontoa, surua, leiriä, omaa jaksamista ja uskon vahvistumista.
Lopuksi rukoiltiin yhdessä näiden asioiden puolesta.

Eli monenmoista kuuluu leirityöhön. Mutta minusta se on ihan parasta hommaa, iloineen ja haasteineen. Rakkaudesta lajiin ja silleen. Oon niin onnellinen, kun saan tätä tehdä. <3 Kiitos Jeesus. 

Neulomista en ole vielä yhdistänyt työhön sen kummemmin, mutta olen ajatellut sitä hyödyntää joskus jollain tavalla. Ja on mulla kutimet aina leireilläkin mukana, jos tulee sellainen hetki, että ehtii hetken istahtaa. 

Viime leirillä itse asiassa ehdinkin aloittaa tällaiset pystyraitasukat.


 


Kotiin päästyäni muistin myös, että heinäkuun haastetyö pitäisi tehdä. Siispä puikoille pääsivät Novitan Mansikkasukat, joita olen ihastellut jo jonkin aikaa. Näiden punainen saa nyt olla se heinäkuun helakanpunainen... Ei se kyllä nyt ihan oo, mutta punainen kuin punainen. Kuvassa näyttää myös paljon haaleammalta kuin mitä oikeasti on. Saa kelvata!




Notta sellaista. Työtä ja iloa ja villasukkia. Niistä on min kesä tehty! 

Ja sit vielä yksi juttu, kattokaa, mitä min äiti toi miulle tuliaisiksi kesälomareissulta!





Niin kuin kukkakimppu, mutta ruusuina onkin lankakeriä. Ihan supersuloinen ja hauska lahjaidea käsityöihmiselle! Täytyy pistää muistiin. Ilahdutti itseäni kovin. 





Hih. En laittanut näitä maljakkoon. :D Langat ovat Dropsin Parisia, 100% puuvillaa. En ole aiemmin kyseistä lankaa käyttänyt, mutta eiköhän näille sopiva kohde löydy.

Olikohan siinä nyt riittävästi kuulumisia. :) 

Mitäs luulette, kannattaako tällaisia postauksia tehdä joskus lisää vai ei? Miten teidän kesä on sujunut? Toivottavasti hyvin. <3

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kesäsukat

Niina Laitinen julkaisi 
tässä vastikään uuden sukkaohjeen,
ja sen nähdessäni tiesin,
mihin eräs vihreä lankakerän loppu päätyisi.

Nämä sukat valmistuivat jo ennen kuin reilu 
viikko sitten lähdin leirille,
mutta päätteleminen ja höyryttäminen jäivät 
vielä tekemättä.

Nyt leirin jälkeen ehdin sitten hetkeksi 
paneutumaan asiaan,
joten pääsin myös iltahämärissä räpsimään 
kuvat tänne blogiin.





Kyseessä ovat Tähkät,
ja niiden ohje löytyy *Ravelrysta*
sekä Niina Laitinen designs *verkkokaupasta*.

Malli on minusta nätti.

Se vaan jäi harmittamaan,
että vihreä lanka loppui kesken!

Tarkoitus oli tehdä kokovihreät,
mutta joudun nyt tyytymään valkoisiin kärkiin.
Tätä vihreää kun ei enää saa mistään,
enkä halunnut ostaa varta vasten mitään
sopivampaa uutta lankaa.




Neuloin sukat ohjeen suositusta 
pienemmillä puikoilla,
eli 2,5 puikoilla.

Kolmosen puikoilla ois tullu tosi lörpöt ja isot.
Kokeilin niitä aluksi mutta purkasin,
kun muistin miksi teen pitsineuleet aina pienemmillä 
puikoilla...

Koko on 38.
Lanka Novitan Nallea.




Hmm.
Mulle tulee näistä kyllä enemmän vihdat 
kuin tähkät näillä väreillä mieleen!

Mutta joo, töissä oon luurannut,
riparilla vietin taas yhden viikon.
Nyt koitan kuittailla univelkoja
ja valmistautua taas konfirmaatioon 
saarnaa ja esirukousta kirjoittaen.

Sen jälkeen onkin pidempi vapaa,
ennen kuin lähden kesän 
viimeiselle riparille Viroon. 
Se onkin sitten vähän jännempi juttu!

Ja huh, yhtäkkiä kaksi kolmesta riparista 
on jo taputeltu.
Mihin tää aika rientää?!
Mut mikäs tässä, tätä työtä rakastan,
ja olen tosi onnellinen,
kun sitä saan tehdä.

Ja ennen viimeistä rutistusta 
tässä ehtii taas vähän neuloakin...
:)

torstai 22. kesäkuuta 2017

Pienille varpaille

Pääsin taas neulomaan jotain pientä!
Vaikkakin näissä on varmasti kasvunvaraa.




Nämä sukat tulevat eräälle pienelle herralle,
joka syntyi tuossa aiemmin keväällä.
Ei pääse sitten syksyllä varpaita paleltamaan.




Aika hauskasti sattui,
että aloin neulomaan ensin näitä harmaita 
sukkia tuolla haitarivarrella,
ja sitten tehdessä tajusin,
että niin,
nämähän tulevat muusikon lapselle.
;)

Seuraavaksi neuloin sitten nämä 
raidalliset,
joissa nyt ei ole mitään kummallista.
Tarpeeksi pitkä varsi resorilla,
että pysyvät jalassa sittenkin,
kun meno on rock'n'roll.

Langat on molemmat Nallea,
ruskeanoranssi on värinä "Kettu".
Minusta se on kaunis tuon harmaan kanssa,
ja muutenkin tuommoinen Grand Canyonin ruskea 
on yksi lempiväreistäni...

Neuloin varret kolmosen puikoilla ja 
kantapäät ja teräosat kakkosen puikoilla.
Raidallisissa 10s/puikko,
ja sama juttu harmaissa muuten,
paitsi että haitariosio on tehty 12s/puikko,
koska se on kuudella jaollinen.

Haitarivarteen löytyy muuten ohje vaikka
*täältä* ja aiemmin tekemäni pienen tytön 
haitarisäärystimet voi kurkata *tästä*.




Täytyy nämä sukat vielä pakastaa ennen luovuttamista,
koska olen ollut nyt viikon kunnon kesänuhassa 
ja tehnyt näitä samalla.
Pöpöt pois, hus!

Alkaa tässä nyt jo olla terveempi,
mutta juhannussuunnitelmat menevät vähän uusiksi,
koska en ole vielä ihan siinä kunnossa,
että voisin istuskella viileässä kesäillassa ulkona.

Höh ja pöh. Ensi viikoksi on sitkeä tavoite parantua,
koska leirielämä kutsuu taas.

Toivotaan parasta!

Ihanaa ja rentoa juhannusta teille kaikille!
Pysykää terveinä.
<3

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Kukankeltainen kesäkuu

 Ihanaa ja aurinkoista kesäkuun 
puoliväliä kaikille!

Kylläpä aika rientää.
Ihan kohta on jo juhannus.

Kuten edellinen postaus paljasti,
olen jo kesän riparikauden aloittanut.
Huomenna konfirmoidaan kesän ensimmäiset riparilaiset,
joten juhlahumua on ilmassa.

Ja vielä ois pari leiriä jäljellä!
Huh. Onneksi vähän ehtii huilia aina välissä.
Tällaisella huilitauolla ehdin myös tikutella 
nämä kesäkuun kukankeltaiset sukat valmiiksi 
Vuosi väriterapiaa -haasteeseen.
:)



Näiden sukkien idea lähti tuosta 
keltaoranssista seiskaveikan Aurora-langasta.
Se oli nyt väritykseltään lanka,
jonka ajattelin sopivan kukankeltaiseksi.

Ja kukkateema vei ajatukseni tähän 
kukkamaiseen "isoäidinneliöön".

Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla isoäidinneliöiden 
käyttämistä sukanvarressa,
joten tässä oli nyt oiva tilaisuus.

Tämä kyseinen neliö on englanniksi 
starburst granny square tai sunburst granny square.

Minusta ne ovat sama neliö,
mutta jos joku osaa sanoa, mikä niiden ero on,
niin kertokoon!

Tein neliöt *tämän ohjevideon* avulla,
3,5 koukulla.
 


Yhden sukan varressa on aina kaksi isohkoa neliötä,
jotka on ihan vaan ommeltu yhteen.
Sukan suun virkkasin oranssilla, että tuli yhtenäinen.

Neliöiden alareunasta poimin sopivan määrän silmukoita,
ja sukan loppu onkin sitten ihan raidallinen perussukka.



Että ei sen kummempaa!
Helpot oli tehdä.

Ja lopputulos on minusta ihanan aurinkoinen.
Tykästyin tuohon Aurora-lankaan.
Oranssin ja valkoisen kaverina se pääsee oikeuksiinsa. 





Sukat ovat kokoa 38,
ja neuloin kolmosen puikoilla.
 



Kauniit ja kesäiset sukat tuli!
Taitavat päätyä yllärilahjaksi jollekulle.

Hih.
Mitäs te tykkäätte näistä?
Ja onkos teillä ollut hellekelejä vai 
villasukkakelejä?

Meilläpäin on ollut lämmintä,
tänään ihan hellettä.
Mutta sitkeästi ainakin leireillä 
saa villasukkia pitää, 
koska sisätiloissa lattiat ovat jääkylmät...
;) 

Lisäys: aiemmat Vuosi väriterapiaa -haasteen 
työt pääset katsomaan *tästä*.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Leiritunnelmia

Tämän kesän riparikausi (kesäteologina)
 on nyt aloitettu,
ja se tapahtui kuvan mukaisissa tunnelmissa.




Kuva on tokan leiripäivän iltana otettu.
Peilityyni järvi ja hehkuva auringonlasku 
leirikirkossa.
Sopi hyvin päivän teemaan,
joka oli Luomakunnan sunnuntai.

Monesti alkukesän leirit ovat haastavia,
mutta nyt pääsin kyllä todistamaan yhtä parhaimmista
leireistä koko leiriurallani, 
jota on noin 8 vuotta takana.

Oli ihan mahtava viikko.
Nuoret olivat huikeita!
Tosi kivoja tyyppejä. 
Ystävällisiä, fiksuja ja pohdiskelevia.
Ja kilpailuhenkisiä!
Isoset olivat osaavia ja 
ohjaajat hyvällä tavalla kajahtaneita.
Ja sää suosi. 

 Kyllä oli ilo tehdä töitä.
 Siispä, jos sallitte,
 lainaan yhtä lemppariajattelijaani.
Saarn. 8:15

"Niinpä minä ylistin iloa, 
koska ihmisellä ei ole auringon alla 
muuta onnea kuin syödä ja juoda ja iloita. 
Tämä ilo seuraa häntä 
kaiken vaivannäön keskellä niinä elinpäivinä, 
jotka Jumala on hänelle antanut auringon alla."

Leirillä sai syödä, juoda ja iloita yllin kyllin.
Neuloa en kuitenkaan tällä kertaa ehtinyt,
mutta nyt yritän tässä saada edes sen
kesäkuun kukankeltaisen työn tehtyä!

Ja oishan tossa yks konfirmaatiosaarna odottamassa.
:D

Noo. Tässä on työt ja huvi iloisesti sekaisin.
Nyt aion hetken levähtää ja nauttia olostani,
ja palautua leiristä.

Mitäs teille kuuluu? 
:)