perjantai 31. heinäkuuta 2020

Tiivistetysti

Moikka! Pitkästä aikaa.

Blogissa on ollut hiljaista,
mutta minä olen tehnyt töitä 
tukka putkella koko kesän,
joten vetoan siihen.

Välillä olen koittanut neuloakin.
Siitäpä läksinkin teille nyt vähän päivitystä tekemään.

Ainoa valmistunut neuleasia sitten viime kerran
 on tänään valmistunut pari villasukkia.
Näiden tekeminen oli alkuinnostuksen jälkeen 
tahmeaakin tahmeampaa,
mutta lopputulos on todellakin ärhäkän kesäisen 
kirkkaan vihreä - eikä toistu kuvassa kunnolla. :D

Nämä menevät lahjalaatikkoon.
Oikein perussukat lyhyillä varsilla.
(Siinä kohtaa loppui motivaatio.)

Neuloin 2,25mm sukkapuikoilla,
ja sukista tuli ehkä kokoa 39.
Se on villi veikkaus, en ole mitannut,
koska tein ihan fiiliksen mukaan.




Huh, ihana saada nuo puikot johonkin muuhun käyttöön!

No sitten, kesken mulla on useampikin työ.
On yksi briossikauluri, yhdet toiset sukat, yksi palapeitto 
ja tämä:




Tämä on ihana ja kutkuttava projekti,
Veera Välimäen Breathing Space -paita.
Maltan tuskin odottaa, että se valmistuu!
En vain ole saanut aikaiseksi aloittaa hihojen neulomista.

Ja mitäs muuta?
Yhtenä sateisena iltana innostuin valamaan 
yhden jämäkynttilän.
Sinne menivät nekin vähäiset jämät, joita kaapista löytyi.
Ei se mitään.
Nyt on taas yksi tunnelmanluoja pimeneviin iltoihin.




Ja tähän loppuun vielä vähän maistiaisia!
Ruukkutomaattien satoa saa keräillä nyt päivittäin.
Hyviä ovat ja kauniin värisiä.





Siinä ois päällimmäisiä asioita pähkinänkuoressa.

Nyt minä lähden syömään perjantai-illan iloksi pitsaa,
 ja sitten pakastan noin kymmenen litraa mustikoita.
Ihan ostomustikoita tutun kautta,
metsään en ole itse ehtinyt!

Ajattelin myös leipasta mustikkapiirakan.

Täytyy sitä jotain piristystä olla,
kun jouduin nuhan takia loppuviikoksi saikulle.
Ei koronaa, eikä muutenkaan vakavaa,
mutta tällä hetkellä vähänkään kipeänä ei voi töihin mennä.

Sen jälkeen onkin enää kaksi 
(kiireistä) viikkoa töitä jäljellä.

Haipakkaa haipakkaa.
Mitenkäs siellä?

Mukavaa alkavaa elokuuta!
Vähän toivon, että se olisi itselle 
vähän leppoisampi kuin koko vuosi
tähän mennessä...

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Fauna-pipo


Näin kolmenkympin helteillä 
voisi toki neuloa jotain muutakin,
mutta minäpä neuloin valmiiksi 
yhden keskeneräisen kirjoneulepipon,
 ja näpertelin muhkeat tupsut kaupan päälle!




Tämä on Sari Nordlundin suunnittelema Fauna-pipo.
Ohje on Novitan Syksy 2019 -lehdessä ja
saatavilla ilmaisena myös *Novitaknitsistä*.

Tätä pipomallia silmäilin jo syksyllä
Syy tämän neulomiseen saapui nyt keväällä kuin tilauksesta,
kun hoksasin, että ensi syksynä eskariin menevä
täditettäväni tykkää ainakin tällä hetkellä
kaikenlaisista eläinkuoseista.

Ei muuta kuin pipo puikoille siis.

Samalla sain käyttöä osalle Pohjolan kutsun 
jämälangoista.
Langat ovat Filcolanan Arwettaa.

Ajattelin, että niistä tulee ainakin pehmeä pipo.
Sitä en sitten tiedä, kuinka nopeasti tämä käytössä 
nuhjaantuu, mutta käyttöönhän tämä on tarkoitettu.




Neuloin 2,5mm puikoilla, koska ohjeenmukaisilla 
puikoilla neulottuna tällainen merinovilla 
olisi saattanut venähtää heti kastelussa.

Halusin piposta napakan, ettei se heti lörähdä.

Neuloin pipon 50cm päänympäryksen mukaan.
Tämä mahtuu minun omaan päähäni mutta jää naftiksi,
joten luulen, että tämä on juuri sopiva käyttäjälleen.
Toivotaan, ettei ole ainakaan liian pieni!

Jos on, täytyy neuloa versio numero kaksi.




Jämälankojen kuluttaminen onnistui sen verran,
että ruskeaa ja harmaata jäi vain nöttöset,
ja tuon roosanvärisen sain käytettyä loppuun.
Siksi tupsutkin ovat kaksiväriset,
kun tuo roosa ei olisi riittänyt niihin yksinään.

Tupsuissa on muuten kaverina Novitan Venlaa,
koska halusin jatkaa punertavalla linjalla,
eikä oikein muitakaan vaihtoehtoja ollut.

Tupsut saa helposti irrotettua,
jos ja kun pipon haluaa joskus pestä.
Ne ovat muutamalla pistolla ja solmulla kiinni.




Muuten neuloin pipon ihan ohjeen mukaan,
mutta toisin kuin ohjeessa,
taitoin resorin ja neuloin sen kiinni 
jo matkan varrella.
Ohjeessa se olisi ommeltu kiinni vasta lopuksi.

(Kuka niin jaksaa tehdä, 
jos sen voi tehdä heti alta pois?!)




Lopputulos on supersöpö. Vai mitä?
Voisin pitää tällaista pipoa vaikka itsekin,
eri värisenä ja pidemmällä resorilla.
Yksi isompi kokokin ohjeessa olisi vielä...
;)

Hih.
Joihinkin projekteihin sitä on vaan tyytyväinen.
Ja hei, kuulkaas, mulla alkaa nyt LOMA!
Tai no, vapaita on enemmän kuin lomapäiviä,
mutta yhtä kaikki reilu viikko on huilimista edessä.

Ei muuten näiden helteiden jälkeen haittaa,
vaikka sataisi koko viikon,
niin kuin on ennusteltu.
Voinpahan neuloa ja katsoa katsomatta jääneitä 
neulepodcasteja sun muita juttuja,
ja olla vaan!
Parvekkeellakin voisi sateella istuskella ja nautiskella,
toisin kuin nyt helteellä.

Nämä vapaat tulevat kyllä niin tarpeeseen.
Ai että.
Vakaa aikomukseni on nauttia ja levätä.

Toivon myös sulle ihania lepohetkiä kesäpäiviin!
<3

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Ohuet sukat miehelle


Heippa ja hyvää 
juhannusviikonlopun sunnuntaita 
ja alkavaa uutta viikkoa!

Minulla olisi esiteltävänä 
taas yhdet raitasukat.
Niitä sukkien saaja tässä mallailee,
kunhan hän saa lenkkarit hetkeksi sivuun.
;)




Kaikkeen tuo armas puoliso aina joutuu,
tällä kertaa kameran toiselle puolelle.

Neuloin nimittäin vaihteeksi hänelle sukat.
Hänellä ei ollut vielä ohuita villasukkia,
joten asia täytyi korjata.

Nämä on neulottu fingering-vahvuisella langalla.
Siitä saikin hetken 46-koon sukkia tikutella,
mutta yllättävän nopeasti nämä valmistuivat,
kun pääsin vauhtiin.

Samalla katselin Yle Areenasta 
aika monta jaksoa Pieni talo preerialla -sarjaa.
Se onkin sellainen hyvän mielen sarja.




Tämä raitalanka on Opalin Fairytalea värissä 9792.
Sen mies valitsi itse lankalaatikosta,
kun kysyin, olisiko siellä mitään mieleistä väriä.

Neuloin sukat 2,25mm puikoilla, 68:lla silmukalla.
Olikin muuten hauskaa neuloa välikoon puikoilla.
Siitä on hetki, kun olen sellaisilla viimeksi neulonut.

Nuo 2,25mm puikot olivat passelit tälle Opalille,
joka on vähän jämäkämmän oloista lankaa 
kuin vaikkapa Fabel tai Venla.

Sukat on aloitettu varpaista,
ja niissä on minikiiloilla varustettu 
ja varjosilmukoin toteutettu tiimalasikantapää.
Varret päättelin neulalla takapistoin.

Nyt alkaa jo tulla selkärangasta tämä toteutustapa.




 Näistä tuli minun mielestäni tosi kivat sukat!
Tykkään langan väreistä ja hillitystä kuvioinnista.

Ilokseni mieskin taisi tykästyä näihin.
Ainakin hän totesi kuvia otettaessa,
että sukat ovat kivat, kun ne ovat tarpeeksi ohuet.
Ne mahtuvat vaikka kenkiin syksyllä.

Enpä siis turhaan neulonut!
Toki, eipä tuo armaani muiden tekemiä sukkia 
huoli pitääkään,
kun minun tekemäni ovat kuulemma parhaita.
:D






Katsotaan, miten sukat kestävät sitten käytössä.
Nämä ovat ensimmäiset Opalista neulomani sukat,
joten omakohtaista käyttökokemusta langasta ei vielä ole.

Uskoisin kuitenkin,
että lanka on ihan laadukasta,
kun sitä monet ovat kehuneet.




Jees.
Tällaiset raidat tällä kertaa.
Lisääkin on luvassa.

Onneksi tekeillä on myös 
(loogisesti kesähelteillä) yksi pipo,
niin saatte vähän vaihteluakin jossain vaiheessa.
:D

Kunhan nyt ehtisin neulomaan.
Tämä kesäkuu on ollut pelkkää haipakkaa 
alusta loppuun.
Siksi tämäkin postaus syntyi vasta 
useampi viikko sukkien valmistumisen jälkeen.
No, kohta vähän helpottaa ja 
lyhyt lomakin siintelee jo näköpiirissä...

Mukavaa, kun piipahdit lukemassa.
Ensi kertaan!
Nautihan kesästä.
<3

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Raitaa ja ruutua


Heipsan.
Hyvää alkanutta kesäkuuta!
Miltäs sun kesän alku näyttää ja tuntuu?

Minulla pitää kiirettä.
Töitä, töitä ja töitä.
Vähän myös stressiä ja terveysongelmia.
Ei oikein energia riitä mihinkään ylimääräiseen.

Neulottua tulee kumminkin, vaikkei mitään muuta 
vapaahetkinä jaksaisikaan,
ja olen jotain jopa virkannut.

Katsotaanpas, mitä olen saanut valmiiksi,
ja mitä on puikoilla nyt...




Raitasukkainnostus jatkuu aina vaan,
tällä kertaa vähän räväkämpää värimaailmaa.

Yhdistin näihin Fabel Printiä (väri 903)
ja terissä ja kantapäissä käytin 
Regian neljäsäikeistä sukkalankaa (väri 06615).




Neuloin 2mm puikoilla ja sukat ovat 
noin kokoa 38.

Neuloin varpaista varteen samalla "reseptillä"
kuin kahden aiemman postauksen sukat.

En tosin muista, mainitsinko niissä postauksissa,
että olen opetellut päättelemään sukkia 
neulalla ja näissäkin on takapistoin 
päätellyt varret.

Näissä sukissa päättely onnistui jo suht siististi.




Täytyy myös sanoa, että tämä väriyhdistelmä 
on minusta ihana.
Jos ne edelliset sukat olivat toukokuun väriset,
niin olisivatko nämä sitten jo kesäkuun väriset?
Niittykukkien ilotulitusta ja saunavihdan vihreää.




Toinen valmistunut työni ei sitten niin värikäs olekaan.

Olen nimittäin vihdoin saanut virkattua noin 
vuosi sitten aloittamani pikkupeiton valmiiksi.
Isoäidinneliötä alusta loppuun.
Koko on 80cm X 80cm.

Tähän olen käyttänyt Novitan Onnia ja Miamia.
Molempia lankoja oli semmoiset 
hankalat määrät varastossa.
Nyt sain ne molemmat käytettyä loppuun 
just eikä melkein!

Tuolla oikealla yläkulmassa
on vähän enemmän tummaa reunusta,
kun Onni-lanka loppui siinä kohtaa kesken.
Jatkoin siitä sitten Miamilla,
joka loppui just sopivasti,
kun sain toisen kokonaisen kierroksen tehtyä.
Jes!

Tästä tuli oikein kiva nyt, kun vaalea 
pinta sai kunnon kehykset.

Peitto menee joko keräykseen tai lahjaksi tms.
Lähipiirissä ei ole nyt tarvetta 
vauvanpeitolle.




Kesken mulla on tietenkin sukkia.
Projektipussista pilkistää Tiina Kuun 
Autioituu rannan talot -sukkien alku.
Malli on Tuhansien villasukkien maa -kirjasta.

Halusin itselleni vähän jotain keskittymistäkin 
vaativaa välillä.




Ja koska keskittyminen riittää tosiaan pätkittäin,
niin sitten aloitin myös neulomaan miehelleni 
sukkia Opalin raitalangasta.

Opaliakin neulon nyt sitten ensimmäistä kertaa.

Näistä tulee kivat!
Ruskea ja sininen on aina hyvä yhdistelmä.




Semmosia käsityöjuttuja tänne kuuluu.
Puikot sauhuaa.

On mulla partsillakin salaatit ja timjami itäneet.
Kun ehtis ja jaksais jotain muutakin laittaa!

Nyt ei vaan oikein jaksa.
Töissä kaikki tuntuu kasautuvan nyt 
tähän kesäkuulle minusta riippumatta.
Lisäksi itselläni on ollut jo pidempään 
epämääräisiä vatsakipuja,
ja lääkärireissuja tulossa taas
- ihan ku niitä ei ois ollu tälle vuodelle 
jo tarpeeksi.
No, nyt on tällaista, mutta harmittaahan se
aika paljon, kun koko ajan on vähän huono olla.
Päivä kerrallaan pitää mennä ja nauttia 
pienistä asioista.

Toivottavasti sinä ehdit nauttia kesästä 
ja olet pysynyt terveenä!

Aurinkoisia kesäpäiviä!
<3

tiistai 19. toukokuuta 2020

Toukokuun väriset sukat


Moikka!

Täällä ovat puikot viuhuneet 
taas yksien raitasukkien verran.

Tällaisia sävyjä tällä kertaa.
Oli muuten hirveän vaikeaa saada 
kuviin oikeat värit.

No, ne ovat nyt sinne päin.




Näistä sukista tuli ihan toukokuun väriset.

Livenä näkisitte näissä raidoissa sellaista 
kauniin keväisen vihreää ihan selkeästi,
mutta näissä kuvissa se ei nyt välity.

Luotan kumminkin teidän mielikuvitukseenne!
Vihreää siellä on, uskokaa pois!




Neuloin 2mm sukkapuikoilla ja 64:llä silmukalla,
varpaista varteen.

Terät ja kantapäät ovat 
Novitan petroolinväristä Venlaa,
ja raitalanka on Dropsin Fabel Printiä.

Neuloinkin Fabelia ekaa kertaa,
ja ainakin neuletuntuma oli ihan kiva.
Jos käyttökokemuskin osoittautuu hyväksi,
niin tätä aion ostaa joskus toistekin.

Tätä toki on minulla vielä 
toinen kerä tässä värissä jäljellä,
ja kaksi kerää toisessa värissä, 
kuten näette postauksen lopusta...
;)

Onko teillä kokemuksia Fabelista sukkalankana,
miten on toiminut käytössä?




Kärkialoituksen tein sukkiin
Loin 24 aloitussilmukkaa,
ja lisäykset tein joka toinen kerros,
kunnes sukassa oli tarpeeksi silmukoita.

Kantapäihin olen tehnyt kuuden silmukan minikiilat,
(nekin lisäykset joka toinen kerros)
ja tiimalasikantapään lyhennetyt kerrokset 
on tehty varjosilmukoilla (shadow wrap short row),
joten kantapäihin ei jää mitään rumia reikiä.
Tiimalasikantapään keskellä neuloin
kaksi kerrosta oikein.

Varjosilmukoihin tutustumista suosittelen lämpimästi,
ei meinaan oo vaikee juttu!
Minusta ainakin sata kertaa kivempi tapa kuin 
perinteinen tiimalasin langankiristely...

Tästä voit kurkata hyvät ohjevideot




Sukkien varret päättelin muuten tällä kertaa 
neulan kanssa takapistoilla.
Päättelyreunasta ei tullut vielä ihan täydellistä,
mutta täytyy harjoitella,
jotta löydän sopivan tuntuman ja 
saan siitä sopivan kireän.
Takapistoreuna nimittäin joustaa liikaakin,
jos sen tekee liian löysästi.




Sukkien kokonaispainoa en ole nyt punninnut,
mutta yhteen sukkaan meni noin 25g tuota Fabelia.
Toiseen sukkaan jouduin ottamaan lankaa uudesta kerästä
hurjan kahden kerroksen verran.

Jos pari kerrosta jättäisi pois,
niin hyvin tarkalleen tulisi yksi 50g kerä riittämään
tällaisiin sukkiin,
joissa terä ja kantapää on tehty eri langalla.

Hih. Tein näistäkin muistiinpanoja,
niin osaan tehdä samanlaiset toistekin.
Edistystä.




Sukat päätyvät joululahjalaatikkoon,
mutta mikäs laatikko se tämä on?

Kuvailisin sitä sanoilla 
oho, hups - ja mitä niitä nyt on.

Tästä laatikollisesta puhuin jo viimeksi,
mutta sinne on tullut pari kerää lisääkin,
kun meidän Prismaan on tullut noita 
Regian Tutti Frutti -puuvillasukkalankoja...

Semmosta sattuu.
Mitähän raitoja seuraavaksi ottais puikoille?
Vai tekiskö jotain muuta?
Vähän luulen, että raidat vie vielä voiton.
;)

Koskas sie oot viimeksi neulonu raitoja?

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Aurinkoraidat


Heippa.
Mikäs kässäjuttu sua innostaa juuri nyt?

Mie oon innostunu taas kerran raidoista,
tai tarkemmin sanottuna raitasukista.

(Ja kääkkistä miten tätä bloggerin 
uutta julkaisutyökalua käytetään,
onpas hankalaa...)




Nämä sukat on neulottu Strömpegarn Magic -langasta,
jota minulla oli lankalaatikossa valmiiksi.

Tästä langasta olen neulonut sukat aiemminkin.
Niistä on postaus vuodelta 2017 *KLIKK*.

Ne aiemmat sukat ovat olleetkin
kovassa käytössä (nytkin pesussa) ja 
pysyneet ehjinä ja siisteinä.
Hyvän käyttökokemuksen jälkeen oli siis ilo 
neuloa tästä langasta uudestaan.

Neuloin 2mm sukkapuikoilla (Zingeillä),
ja sukista tuli kokoa 36.




Koska perussukkaakin on joskus kiva neuloa eri tavalla,
neuloin sukat tällä kertaa varpaista varteen.
Palauttelin samalla mieleen,
miten tehdään minikiilallinen tiimalasikantapää,
jossa lyhennetyt kerrokset tehdään varjosilmukoin.

Sen tavan olen oppinut Tiina Kuun 
Elämän virta -sukista,
jotka olivat muistaakseni Sukka-Finlandian 
lämmittelymallina toissa kerralla.
(Tämän tavan aion opetella tänä vuonna ulkoa.)

Lisäksi tein sukkien pohjiin 
kokeeksi tuollaiset resorit,
sellaiset niin kuin on joissain urheilusukissa.
Sen idean poimin Paivis crafts -podcastin Päiviltä.

Näillä systeemeillä tuli todella istuvat perussukat!




Nämä sukat tosin päätyvät lahjalaatikkoon,
eivätkä omaan käyttöön,
mutta laitoinpa kumminkin speksit ylös,
jotta voin neuloa itselle joskus toiset 
yhtä hyvin sopivat sukat. Hih!

Seuraavat raitasukat ovatkin jo puikoilla.
Ostin nimittäin lisää raitalankoja,
kun mieleisiä lankoja ei löytynyt omista varastoista!
Niinkin voi käydä.

Ostin Fabelia ja Opalin lankoja,
joita en ole vielä koskaan kokeillut.
Niissä oli ohuissa sukkalangoissa sellaisia raitavärejä,
joita ei esimerkiksi Novitalta saa,
sellaisia pehmeämpiä värejä ja raitoja...

No, näette sitten, mitä tarkoitan,
kun saan niitä neulottua.




Notta joskus tämäkin harkitsevainen 
lankaostelija hairahtuu,
kun inspiraatio iskee ja tarvitaan vähän piristystä 
tähän kummalliseen (ja stressaavaan) kevääseen.

Eiks se oo ihan okei?
Ostin mä ruusujakin, ihan itselle.
Itsellekin pitää nimittäin muistaa olla 
ekstrakiva nyt, muistakaapas se!

Mukavaa, kun piipahdit lukemassa.
Hyvää ja lempeää viikkoa just sulle!
<3