lauantai 17. lokakuuta 2020

Mörköjä

 Ensimmäinen kuulas ja rapea 
pakkasaamu on koettu nyt meilläkin,
ja sen kunniaksi postailenkin
taas lapasista.

Aloitin nimittäin joululahjojen neulomisen,
ja neuloin ensimmäiseksi eräälle
muumifanille Mörkö-lapaset.

Lapaset on suunnitellut Jenni Peltomäki,
ja ohje on saatavilla Ravelrysta ilmaiseksi *klik*.



Neuloin lapaset Novitan Nallesta 2,25mm puikoilla.

Yleensä neulon Nallea 2,5mm puikoilla,
mutta näistä lapasista olisi sillä tiheydellä tullut liian suuret.
Lapasten saaja on nimittäin yhtä pienikätinen kuin minäkin,
ellei arviokykyni heitä ihan totaalisesti.

Mukavan tiivistä ja napakkaa pintaa pienillä puikoilla saikin!
Lisälämpöä lapasiin tuo myös se,
että suurten yksiväristen pintojen takia käytin 
paljon tikapuutekniikkaa.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapaset ovat suurelta osin 
ikään kuin kaksinkertaiset.

Eipähän ainakaan tuule lävitse!



Työteliäisyydestään huolimatta, tämä oli aivan ihana projekti tehdä.
Ensinnäkin koin kunnollisen inspiraation hetken
ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen.
Ihan todella innostuin näistä lapasista, ja nautin siitä,
että työssä tapahtui koko ajan jotain alusta loppuun.

Näissä oli jotain, mikä piti mielenkiinnon yllä,
muttei väsyttänyt mieltä.
Jotkin projektit ovatkin olleet nyt tauolla,
kun niiden tekeminen ei ole kiinnostanut ollenkaan.

En osaa oikein selittää sitä,
mutta ehkä te ymmärrätte sellaisen tietyn kipinän,
joka syttyy,
kun pääsee tekemään jotain tosi mielekästä ja
saa ajatukset kaiken maailman murheista pois hetkeksi.

Uupumusaivoille tämä kokemus oli mukavaa vaihtelua.
Tykkäsin!



Lisäksi iloitsen siitä, että lopputulos on tosi siisti ja onnistunut.
Höyryttämisen jälkeen tikapuutekniikan aiheuttamat 
muhkuratkin silisivät mukavasti pois,
vaikka vähän muuta pelkäsin.
Jee!

Ai niin, sen verran poikkesin ohjeesta,
että neuloin lapasten varret eri tavalla raidoittaen.
Neuloin viiden kerroksen raidat niin, että värin vaihtuessa 
neuloin aina ekan kerroksen uudella värillä kokonaan oikein.
Sillä tavalla tulee siistit raidat myös nurjien silmukoiden kohdalla.



Rrrrr...
Joko teillä on ollut pakkasta?
Entä teetkö tänä vuonna käsitöitä joululahjoiksi?

Minulla ei ole sen suurempia tavoitteita lahjojen suhteen,
mutta jaksamisen mukaan teen muutamia täsmälahjoja
- sellaisia, että on idea ja saaja mielessä valmiina,
niin kuin näiden lapasten kohdalla on.

Levollista ja hyvää viikonloppua sulle!
<3

tiistai 13. lokakuuta 2020

Tonttuja

Heippa taasen. 
Tämä postaus on antanut odotuttaa itseään,
mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Osallistuin elokuun aikana
ensimmäistä kertaa Sarah Schiran suunnitteleman 
mysteeritontun yhteisneulontaan,
ja neuloinkin samalta istumalta kaksi tonttua.

Ohje on englanninkielinen ja maksullisena Ravelryssa nimellä 
*Nice to Gnome You*.




Saanko esitellä, tonttutyypit Tarmo ja Jekku!

He chillailevat muina tonttuina syysauringossa,
hiippalakit kippuralla ja käden taskussa.





Aika vekkuleita, vai mitä?

Näiden neulominen oli hauskaa ja erilaista.
En ole koskaan neulonut mitään tällaista,
joten vaihtelu virkisti.

Vihjeet olivat sopivan pituisia ja nopeita toteuttaa.




Täytteenä tontuissa on vuosien saatossa kertyneitä langanpätkiä.
Pohjalle olisi voinut laittaa jonkinlaisen painonkin,
mutta nämä menevät ehkä ennemmin leikkikäyttöön kuin koristeeksi,
niin kokonaan pehmeä tonttu on parempi vaihtoehto.
(Saajat ovat jo isoja muksuja, ja yritin kiinnittää osaset hyvin.)

Ajatus on ainakin, että käärin nämä joulupakettiin,
pitäähän tässä jo alkaa valmistautua...



Ootko sä koskaan neulonut tonttuja?

Ja kuulumisosio:

Mulla saikku jatkuu aina vaan,
mutta ei se mitään.
Mieli ottaa aikansa tervehtyäkseen.
On parempia ja huonompia päiviä,
lääkitystä ja ihmettelyä,
teetä, metsäkävelyjä ja tv-sarjoja.

 Nyt olen jaksanut taas neuloakin.
Se on aika ihanaa.
Yhdet muumiaiheiset lapaset odottavatkin 
lankojen päättelyä ja kuvaamista...

Kiva kun kävit lueskelemassa,
mukavia syyspäiviä sulle!
Nautitaan ruskasta ja hämärän hyssystä,
 ja otetaan iisisti.
<3

maanantai 28. syyskuuta 2020

Palmikkolapaset

 

Lupailin jo jokin aika sitten esitellä 
yhdet lapaset,
joten täältä pesee.



Jo aiemmin esittelemästäni pantaprojektista jäi 
vielä jonkin verran De Rerum Naturan Gilliatt-lankaa,
joten päätin tehdä sen jämistä lapaset.


Gilliattin kaveriksi otin harmaata 7 Veljestä,
koska kokonaan ruskeat lapaset eivät olisi olleet 
ihan minun makuuni.

Väriyhdistelmästä tulikin tosi kiva.

Käytin neulomiseen 3mm sukkapuikkoja.
Silmukkamääriä en kirjoittanut ylös.




Näistä tuli ihan peruslapaset kiilapeukaloilla ja pienellä twistillä,
eli noilla neljän silmukan palmikoilla, jotka reunustavat 
lapasten päällispuolta.

Jälkikäteen ajatellen olisin voinut tehdä leveämmät palmikot,
mutta on tämä sirokin versio ihan mukiinmenevä.
Eipähän tullut ihan tavikset!




Lopputulos on oikein pehmoisen ja lämpimän tuntuinen.
Jään odottelemaan viileitä kelejä,
että pääsen kokeilemaan näitä käytössä.

Oletan, että tuo vahvikkeeton merino huopuu käytössä mukavasti,
jolloin viimakaan ei pääse puremaan sormia.

Lankaa myös jäi vielä vähän,
joten täytyy vaikka raidoittaa vielä toiset tumput 
itselle tai jollekulle muulle,
kun seuraavan kerran tekee mieli neuloa lapasia.




Onko sun lapasvarastot jo valmiina talvea varten?

Mukavaa viikkoa ja kiitos kun kävit!
<3

perjantai 18. syyskuuta 2020

Kahdet sukat

 Moikka!

Tässä postauksessa esittelen peräti kaksi 
valmistunutta sukkaparia.

Ensimmäisenä esittelyssä on Tiina Kuun 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta
malli nimeltään Autioituu rannan talot.


Lankoina näissä sukissa on Novitan Venlaa sekä 
Roosa Nauha sukkalankaa.
Venlaa on tuo vaalea pohjaväri sekä tummanharmaa,
ja valkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa.

Neuloin ohjeen pienimmän koon.

Käytin muuten 2mm sukkapuikkoja,
paitsi kirjoneuleosuuksiin otin 2,5mm sukkapuikot.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että isompi koko tai astetta
isommat puikot olisivat olleet ihan paikallaan,
koska nyt sukista tuli tuosta nilkan kirjoneuleen kohdalta 
aika nafti.

Noh, lahjalaatikkoon täytettä.
Joku pienijalkainen käyttäjä varmasti löytyy,
jos nämä nyt kehtaan jollekulle antaa.
En ole ihan tyytyväinen noihin varren kirjoneuleisiin.
Ne olisi voinut neuloa vielä isommilla puikoilla,
niin ne eivät venyisi noin rumasti.




Näiden sukkien ehdottomasti hienoin yksityiskohta
on tämä kantapää.
Sen tekeminen vaatii vähän keskittymistä,
mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Samoin tuo jatkuva resori kaikkine kierrettyine silmukoineen 
on aika hidasta neulottavaa,
mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kaunis.





Jos nuo ikkunasukat, kuten niitä itse nimitän,
menevät lahjalaatikkoon,
niin nämä seuraavat sukat sen sijaan pidän ehdottomasti itse.

Nämä ovatkin olleet jalassa jo monta päivää.




Tämä malli on Niina Laitisen May Socks.

Lankana 7 veljestä ja 3mm puikot.

Tämä projekti oli parin päivän homma.




Tein sukista pienemmät kuin ohjeessa,
ja Niinan ohjeita kritisoin nyt sen verran,
että niitä kokoja saisi ohjeissa olla oikeasti lisää.
Nyt neuloja joutuu itse soveltamaan aika paljon,
jos haluaa kokoa muutella.
Tässäkin mallissa jouduin itse pähkäilemään kärkikavennusten 
kohdalla, miten saan ne menemään yhtä nätisti kuin mallisukassa,
koska aloitin kavennukset eri kohdassa kaaviota.

Muuten tämäkin malli oli taattua laatua,
kaunis ja nopea tehdä.



Harmaa väri ja palmikkoneule on kyllä yhdistelmä,
joka toimii aina.

Minua se myös puhuttelee tällä hetkellä kovasti.
Kaipaan jotain tuttua ja turvallista, tavallisen harmaata ja pehmeää,
kun elämä muuten on kovin koukeroista juuri nyt.



Minulla sairausloma sen kun jatkuu.
Tuli nimittäin pari uuttakin muuttujaa,
ja vointi romahti totaalisesti tuossa männäviikolla.

En nyt siitä sen enempää halua tänne jakaa,
mutta että kivun ja sietokyvyttömän psyyken kanssa
täällä on nyt painiskeltu.

Pikku hiljaa pahin alkaa tästä tasoittua,
mutta todellakin hitaasti.

Elän kirjaimellisesti hetki kerrallaan,
koska päivä kerrallaan on jo liian iso kokonaisuus.
Neulominenkin on ollut välillä liian iso ponnistus,
mutta nyt jaksan onneksi edes sitä taas silmukka kerrallaan...

Mutta plääh sanon minä,
joka olen tottunut suunnittelemaan elämää aina 
monta askelta eteenpäin.
Voin kertoa, että opettelemista on tässä pysähtymisessä,
paikallaan olemisessa ja hetkeen keskittymisessä.

Mutta on jotain positiivistakin;
saan vihdoin ja viimein nukuttua!
Siihen on löytynyt nyt sopiva apu,
ja uni auttaa jaksamaan kaikkea muuta edes vähän paremmin.

Notta tällaista täällä, enimmäkseen sohvan pohjalla.
Oppia ikä kaikki.

Mutta, kyllä täältä vielä noustaan.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Kaikkea hyvää, iloa, terveyttä ja siunausta
sun syyspäiviin!
<3

tiistai 1. syyskuuta 2020

Pampulapanta

 Heippa.

Esittelen tässä välissä yhden nopean 
välityön, jonka virkkasin yhdessä illassa ja aamussa.

Olen jo pitkään miettinyt,
että haluaisin opetella pitämään pantoja,
joten nyt päätin kokeilla sellaisen tekemistä,
kun mieleinen malli tuli vastaan.

Ohje kulkee Pampulapannan nimellä,
ja se on saatavilla ilmaisena *Rakkaudella Henna -blogissa*.

Minun pannastani tuli pienillä muokkauksilla tällainen.


Virkkasin pampulaosuuden 3,5mm koukulla 
ja muistaakseni neuloin tuon eteen tulevan kaistaleen 
myös 3,5mm puikoilla.

Lankana on eräässä lankavaihdossa saamaani De Rerum Naturan Gilliat-lankaa,
joka on vahvikkeetonta, ranskalaista merinovillaa (250m/100g).
Langan tuotannossa on otettu eettisyys ja ekologisuus huomioon.

Lanka osoittautuikin miellyttäväksi uudeksi tuttavuudeksi.
Jos joskus haluaisin oikein muhkean merinovillapaidan,
niin harkitsisin vahvasti tätä lankaa.




Heh, tuli vähän hassut kuvat ja oli aika kuuma kuvauspäivä,
mutta saatte sentään jonkinlaisen käsityksen siitä,
miltä panta näyttää päässä.

Neuloin jäljelle jääneestä langasta lapasetkin pannan kaveriksi,
mutta ne sain vasta pääteltyä, ja kuvat ovat ottamatta.
Postailen niistä erikseen myöhemmin.



Vähän luulen, että edelleen olen enemmän pipoihminen,
mutta koitan nyt opetella pitämään tätäkin,
kunhan säät sallivat.

Tykkäätkö sinä käyttää pantoja?

Seuraavaksi taidan postailla teille joko tontuista tai palmikkosukista.
Palmikot ovatkin nyt puhutelleet, kun elämä on heitellyt eteeni 
vaihteeksi vähän kiemuraisempia reittejä.

Kerrottakoon, että hymykuvista huolimatta
ei elämä hymyile nyt ihan niin paljon kuin haluaisin.

Kun työt loppuivat ja ehdin viimein hengähtää,
iski sellainen henkinen ja fyysinen väsymys päälle,
että jään nyt uupumuksen ja jo pidempään jatkuneiden
ahdistusoireiden takia sairaslomalle.

Kuinka pitkäksi aikaa, en tiedä.
Joka tapauksessa minun syksyni alkaa nyt lepäämisellä,
enkä aloita uutta työurakkaa, vaikka tarjolla kyllä olisi.
Sen sijaan polttelen kynttilöitä, neulon ja keräilen itseäni.
Se tulee enemmän kuin tarpeeseen...
Mutta joo, pää on niin sumussa nyt,
että ei siitä aiheesta sen enempää tässä vaiheessa.

Toivottavasti sinä jaksat ja olet valmiina 
syksyn aherrukseen.
Tsemppiä ja iloa sun päiviin!
Muista olla armollinen itsellesi,
ja kysyä myös muilta, mitä heille oikeasti kuuluu.
<3

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Breathing Space - tilaa hengittää


Moikka!

Kesä alkaa olla lopuillaan,
ja minä alan saada keskeneräisiä neuleita valmiiksi.

Pääsenkin vihdoin esittelemään paidan,
josta olen enemmän kuin innoissani.

Tämä on
 Veera Välimäen suunnittelema *Breathing Space*.




Tämä malli oli muutamia vuosia sitten kovasti 
neulojien suosiossa.
Silloin en vielä voinut kuvitellakaan,
että itse uskaltaisin lähteä neulomaan
tällaista mallia englanninkielisestä ohjeesta.
(Ohjetta ei ole saatavilla suomeksi, valitettavasti.)

Nyt sen sijaan oli neulekilometrejä karttunut jo sen verran,
että päätin ostaa ohjeen (se on kohtuuhintainen!) Ravelryssa,
ja kuten näette, pääsin loppuun asti.

Uskalsin tehdä jopa omia muokkauksia.




Mutta kelataanpa hetkeksi taaksepäin.
Tämä projekti sai inspiraationsa langoista.

Etsin koko kevään ajan ihan tietyn väristä lankaa,
sellaista, jossa olisi täydelliset metsän sävyt.

Lopulta, pitkän etsinnän jälkeen, näin RainboWool -nettikaupassa
Yarn by Stun käsinvärjättyä merinolankaa värissä Lothlorien,
ja rakastuin.

Tämä ei ole maksettu mainos!

Tässä se nyt vaan oli, lopultakin, se minun etsimäni väri,
ja vieläpä Taru sormusten herrasta -teemalla.
Fanityttö oli tietysti innoissaan.

Lothlorienin kaveriksi ostin toistakin samaisen teeman mukaista lankaa,
mutta se jäi tästä projektista pois,
koska minulta löytyi varastosta neuleystävältä saatu kerä
Silmukka sukkalankaa värissä Ruska.
Sitä saapi tilattua ihan Tampereelta, Stun langat ovat Briteistä,
ja ne värjätään Venäjällä.




Kun näin nämä kaksi väriä vierekkäin,
tuntui kuin kaksi ääntä - tai tässä tapauksessa sävyä - soisivat täydellisesti yhteen.

Sen verran pohjustan vielä, että Lothlorien on siis haltioiden asuttama metsä/maa,
jossa kasvaa Mallorn-puita.
Puiden ruska on sellainen, että lehdet muuttuvat syksyllä kullanvärisiksi
 ja putoavat vasta keväällä pois.

Lothlorienista myös sanotaan, että se on turvapaikka,
parantumisen ja levon tyyssija.
Sinne ei maailman pahuus pääse.

Eikö kuulostakin paikalta,
jossa on tilaa hengittää? 

Oh. Tässä projektissa minua puhutteli ihan kaikki.




Ohjeesta poiketen neuloin paitaan täyspitkät hihat.
Lisäksi yläosassa kikkailin xs- ja s-koon välillä niin,
että aloitin pienemmällä, mutta kainaloista alaspäin neuloin isommalla koolla.
Tästä syystä rinnan kohdalla on enemmän vaakaraitoja kuin ohjeessa.
Toisaalta hyvä niin, koska nyt määrä on minusta esteettisesti juuri sopiva.
Paidan hihoissa on myös enemmän silmukoita kuin mitä olisi ollut 
kummassakaan koossa.

Niin, ja vartalomuotoiluja tein vyötärölle enemmän kuin ohjeessa.
Kaikkea pikku säätöä tuli siis tehtyä paljon!

En jaksanut kaikkia muokkauksia kirjoittaa edes muistiinpanoihin,
mutta enköhän osaa säätää uudemmankin kerran,
jos joskus toisen tällaisen paidan teen.
Vähän kyllä houkuttelisi!
Sen verran nätti ja istuva neule tämä on.




Olen tähän projektiin ihan super tyytyväinen.
Nyt on minun näköinen neule.
Tulis vaan ne viileämmät ilmat, että pääsis käyttöön!

Niitä odotellessa taidan ottaa seuraavaa paitaprojektia puikoille,
tehdä keskeneräisiä töitä loppuun ja esitellä jo valmiita juttuja.
Kyllä, valmiitakin on, postaukset vaan odottavat kirjoittajaansa.

Postauksia on muuten luvassa taas vähän useammin,
koska neuleaikani on lisääntynyt kummasti sen jälkeen,
kun työt (määräaikainen pesti) taas loppuivat.

Aionkin nyt pitää vähän "lomaa" ja etsiä rauhassa 
seuraavaa mielekästä työpätkää.
Jaksamisen kannalta otan nyt aikalisän ja katson,
mikä oikeasti kannattaa miltäkin kantilta.
Olen reilusti yli vuoden tehnyt tukka putkella töitä
ja pitänyt vain neljä päivää lomaa.
On ihan sallittua levätä välillä.

Mitäs sun syksy pitää sisällään?

Entä mitä muuten tykkäätte tästä uudesta fontista?
Kaipaan blogiin vähän päivitystä,
ja uusi fontti ois kiva alku.

Kiitos myös siitä, että olet vielä siellä,
vaikka täällä on ollut aika hiljaista.
<3

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Tiivistetysti

Moikka! Pitkästä aikaa.

Blogissa on ollut hiljaista,
mutta minä olen tehnyt töitä 
tukka putkella koko kesän,
joten vetoan siihen.

Välillä olen koittanut neuloakin.
Siitäpä läksinkin teille nyt vähän päivitystä tekemään.

Ainoa valmistunut neuleasia sitten viime kerran
 on tänään valmistunut pari villasukkia.
Näiden tekeminen oli alkuinnostuksen jälkeen 
tahmeaakin tahmeampaa,
mutta lopputulos on todellakin ärhäkän kesäisen 
kirkkaan vihreä - eikä toistu kuvassa kunnolla. :D

Nämä menevät lahjalaatikkoon.
Oikein perussukat lyhyillä varsilla.
(Siinä kohtaa loppui motivaatio.)

Neuloin 2,25mm sukkapuikoilla,
ja sukista tuli ehkä kokoa 39.
Se on villi veikkaus, en ole mitannut,
koska tein ihan fiiliksen mukaan.




Huh, ihana saada nuo puikot johonkin muuhun käyttöön!

No sitten, kesken mulla on useampikin työ.
On yksi briossikauluri, yhdet toiset sukat, yksi palapeitto 
ja tämä:




Tämä on ihana ja kutkuttava projekti,
Veera Välimäen Breathing Space -paita.
Maltan tuskin odottaa, että se valmistuu!
En vain ole saanut aikaiseksi aloittaa hihojen neulomista.

Ja mitäs muuta?
Yhtenä sateisena iltana innostuin valamaan 
yhden jämäkynttilän.
Sinne menivät nekin vähäiset jämät, joita kaapista löytyi.
Ei se mitään.
Nyt on taas yksi tunnelmanluoja pimeneviin iltoihin.




Ja tähän loppuun vielä vähän maistiaisia!
Ruukkutomaattien satoa saa keräillä nyt päivittäin.
Hyviä ovat ja kauniin värisiä.





Siinä ois päällimmäisiä asioita pähkinänkuoressa.

Nyt minä lähden syömään perjantai-illan iloksi pitsaa,
 ja sitten pakastan noin kymmenen litraa mustikoita.
Ihan ostomustikoita tutun kautta,
metsään en ole itse ehtinyt!

Ajattelin myös leipasta mustikkapiirakan.

Täytyy sitä jotain piristystä olla,
kun jouduin nuhan takia loppuviikoksi saikulle.
Ei koronaa, eikä muutenkaan vakavaa,
mutta tällä hetkellä vähänkään kipeänä ei voi töihin mennä.

Sen jälkeen onkin enää kaksi 
(kiireistä) viikkoa töitä jäljellä.

Haipakkaa haipakkaa.
Mitenkäs siellä?

Mukavaa alkavaa elokuuta!
Vähän toivon, että se olisi itselle 
vähän leppoisampi kuin koko vuosi
tähän mennessä...