sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Iloiset sukat


Marraskuun pimeydessä 
(ja tällä hetkellä vesisateessa)
sitä kaipaa vähän aurinkoa ja värejä päiviin.
Siispä on hyvä ottaa välillä työn alle 
jotain värikästä neulottavaakin.




Nämä sukat on neulottu 3,5 puikoilla
 7 veljestä Raita -langasta, 9s/puikko.
Koko on about 32-34.

Tällä kertaa jatkoin tuota resoria jalkaterän päällä,
niin istuvat jalkaan mukavasti.
(Näitä neuloessani pidin jalassa yksiä *lempparivillasukkiani*,
joissa tällainen ratkaisu on tehty.)
Raitoja en jaksanut kohdistaa,
kun näin värikkäisiin sukkiin minusta sopii 
tämmöinen eriparisuus.




Tässä raitalangassa erityistä on se, 
että raitojen värit ovat Naisten Pankin logosta,
ja jokaisesta kerästä Novita lahjoittaa 50snt 
kyseiselle vapaaehtoisyhteisölle.
Naisten Pankki tukee naisten yrittäjyyttä 
ja omaehtoista toimeentuloa kehitysmaissa,
ja sen toimintaa toteuttaa ja varoja hallinnoi
Kirkon Ulkomaanapu.

Täytyy kuitenkin tunnustaa,
että ostin kerän ihan vain siksi, 
että lanka on hauskan väristä.
Hyväntekeväisyys on kuitenkin plussaa.
:D




Näistä tuli mukavan aurinkoiset sukat!
Joulupakettiin ajattelin kääräistä 6v. veljenpojalle,
kun kerran edellisetkin *värikkäät sukat* saivat 
innostuneen vastaanoton.

Minkä värisiä juttuja sulla on tekeillä?
:)

lauantai 18. marraskuuta 2017

Kynttilöitä ja nessuja

Tervehdys 
täältä sohvalta edelleen...

Min viikonlopun suunnitelmat menivät 
ihan uusiksi tämän lenssun takia.
Voisin olla nyt Turussa Maata näkyvissä -festareilla
(Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorisotapahtuma
miehen kanssa ja nauttia hotellimajoituksesta 
ja -aamiaisesta sekä tietenkin hyvästä musasta ynnä muusta,
mutta täällä sitä kotona lepäilen ja 
niistän nenäni irti.

Ei auttanut kuin perjantaina haikeana vilkuttaa.
Mies on siis työreissulla siellä.

Oi jospa oisin saanut olla mukana.
Harmittaa kyllä tosi paljon,
että just tämä juttu jäi välistä nuhan takia.




Mutta ei auta kuin niistää lisää ja kuluttaa aikaa kotona.
Ei tässä kunnossa ois jaksanu kävellä festarialueella,
eikä tämän punanenän kanssa olisi kehdannutkaan.

Olen siis kuluttanut aikaani valmistelemalla 
postauksia joulukalenteriin ja levännyt 
ja neulonut ja katsellut töllöä
 ja juonut litratolkulla hunajateetä.




Kynttilöitä olen poltellut ahkerasti,
enimmäkseen nyt näitä itse tehtyjä.
Postaus näistä violeteista kynttilöistä on *täällä*,
jos joku haluaa sitä vilkaista.

Ja kynttilöistä puheen ollen, tässä on tulos,
kun sulattaa punaisia kilokynttilöitä.





Jep. Kirkkaan punaisista tulee 
tällaisia hämmentävän korallin värisiä,
koska sitä väriainettahan oli vain kynttilän pinnalla.

Väri ei ole ihan minun makuuni,
mutta palaessaan ovat paljon punaisempia,
ja loppujen lopuksi ihan nättejä.
Palavat muuten kauniisti!

Nämä on taas valettu sellaisiin YOSA-purkkeihin.




Tässä kuvassa on myös tuommoinen kaakaonruskea kynttilä,
jonka valoin isoon YOSA-purkkiin.
Harmi vain, että se paloi tosi huonosti - joutaa roskiin.
Kuvan ottamisen jälkeen aikani katselin,
kun liekki vain kituutti ja kituutti 
ja uhkasi sammua koko ajan.

En tästä kyllä yllättynyt,
koska kynttilä, jonka tähän sulatin,
teki ihan samaa alkuperäisenäkin.
Oli olevinaan hieno ja koristeellinen, suomalaista käsityötä,
mutta jäi polttamatta loppuun,
kun ei kerran tahtonut palaa kunnolla.
Että materiaalissa vika.

Tulipa kokeiltua kumminkin.
Ainahan sitä yksi (tai useampikin)
epäonnistuminen mahtuu tämmöisiin kokeiluihin!
Ei haittaa.




Nyt ovatkin jo kynttilänjämät lähes loppu. Jes!
Tavoitteeseen on päästy.
Aika monta onnistunutta kynttilää olenkin saanut valettua.
Esittelen niistä loput sitten joulukalenterissa.
;)

Nyt yritän vain toipua tästä taudista,
ja neulon iloisen värisiä lastensukkia.
Niistä lisää ehkä jo huomenna.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Nostalgiset raitasukat


Terkkuja sohvan pohjalta.
Täällä kuluu kovasti teetä ja hunajaa
sopivasti buranaa sekä tv-sarjoja.
Taisin saada saman nuhapöpön, mikä veljentytöllä oli,
kun olin tätä hoitamassa viikonloppuna.

Mutta ei tässä mitään vakavaa, perus nuha.
Korvat lukossa, kurkku kipeä, niistämään joutuu, kolottaa.
Ei kivaa, mutta toivon, että tällä parin päivän 
lepäämisellä lähtee, kun ois viikonloppuna menoa,
mitä en haluaisi jättää välistä.




Teetankkauksen ohessa, sohvan pohjalla, 
valmistuivat tällaiset 
ihan tavalliset raitasukat kokoa 40-41.
Lankoina seiskaveikkaa, kirjava Nostalgiaa
- siitä aasinsilta otsikkoon.
Sukkapuikot 3,5, varressa ja kantapäässä 13s/puikko,
kiilakavennusten jälkeen 12s/puikko.
12 silmukkaa per puikko olisi riittänyt
alusta loppuun ihan hyvin kapeaan jalkaan,
mutta nyt tuli tehtyä näin.




Olen neulonut näitä sukkia hissukseen 
aina raidan tai pari kerrallaan olkapäätä kuulostellen.
Tällaista helppoa perussukkaa pystyy jo tekemään, 
kun malttaa olla tekemättä liikaa kerralla.

Nämä sukat ovat menossa pukin konttiin.
En muuten olisi välttämättä ryhtynyt näitä tekemään,
mutta tiedän saajan tarvitsevan nimenomaan villasukkia,
kun niitä kuluu työkengissä ynnä muuten.
Olihan nämä sitten tehtävä,
vaikka vain vähän kerrassaan jouluun mennessä tikutellen.




Nopeastihan ne lopulta kuitenkin valmistuivat.
Seuraavaksi täytynee tehdä parit lastensukat joulupaketteihin,
ja onhan noita muita tonttuhommia joulukalenteriin...
Vaikeaa tämä salamyhkäisyys!
;)

Hih. Arvatkaas muuten mitä.
Sain gradusta arvosanaksi magna cum laude abrobatur,
ja kirjalliset arvostelut olivat hyvät.
Ette usko kuinka helpottunut olo on!
Magna on jo ihan superhyvä pro gradusta,
ja koska graduprosessi oli niin hankala monin tavoin,
niin tähän voi olla pelkästään tyytyväinen.
Notta läpi meni, kiitettävästi, 
vaikka ei ihan siltä tuntunut tehdessä.

Hyvillä mielin voin olla täällä sohvan nurkassa siis;
suurin työ on tehty, lepokin ansaittu.
Toivottavasti te ootte pysyny terveinä!
Mukavaa päivää ja loppuviikkoa!
<3

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Sunnuntaihöpinää


Levollista sunnuntaita,
sitä tulin tänne toivottamaan.
<3




Iloa ja valoa isänpäivään kaikille,
jotka sitä viettävät!




Itse en ole isänpäivää viettänyt 
yli kymmeneen vuoteen.

Se tavallinen tarina, tiedättehän.
Alkoholismi - elämäntapojen tuottama sairaus - kuolema.
En elämästäni asunut saman katon alla onneksi 
kuin ne ensimmäiset seitsemän vuotta,
mutta muutama kurja vuosi siihen päälle teki tehtävänsä
isäsuhteelle.

Mun isänpäivämuistot on sitä luokkaa,
että askartelin vaaleanpunaisen kravatti-kortin 
ja innoissani sitä olin antamassa,
ja vastaus oli "laita se tohon pöydälle",
eikä katsottu edes silmiin.

Ja ikään kuin päivässä ei olisi ironiaa tarpeeksi,
tajusin, että mulla on maljakossa just sen värisiä 
ruusuja, jotka oli isän lemppareita.




Hmmph! Kaikkea sitä.
Jouluverhojen ripustamisen takia halusin punaisia ruusuja.
Ja ei, en ole surullinen isänpäivästä.
Ikävä ei ole ollut, valitettavasti.
Enkä edes muistaisi isänpäivää,
ellei se olisi muille tärkeä päivä.

Onneksi se on monille tärkeä ja ihana juhlapäivä!

Ja voi hyvät hyssykät,
no, niin, tämäkin vielä - valitsin kuvat tähän 
postaukseen ihan muista syistä,
 mutta tämä postaus alkoi elää ihan omaa elämäänsä.

Seuraavan kuvan tekstipätkä on kirjasta,
jonka isäni osti mulle yli kymmenen vuotta sitten 
eräästä antikvariaatista...
Blaah. Se menneistä, mennään asiaan!

Tiedättekö mikä kirja? Tai kirjasarja?
Kaksi muutakin osaa mulla tuolla keittiön pöydällä odottavat;
 olen askartelemassa niistä joulukalenteriin täytettä.




Vihjeenä se, että en ole kyseistä trilogiaa lukenut,
ja se ehkä yleissivistyksen kannalta vähän hävettää.
Hih. Joka tapauksessa, jotakin kirjan sivuista
on jo syntynyt - näette sitten joulukuussa.
;)

Tuntui kyllä hirveältä irrottaa sivuja klassikosta!
Mutta jos kirja on antikvariaatin jälkeenkin 
lojunut vain pölyyntymässä yli kymmenen vuotta 
milloin missäkin hyllyssä,
on ehkä aika antaa materiaalille uusi elämä,
ja hankkia kirjasarja käsiinsä vähän uudempana painoksena.

Niin, että seuraavien sivujen kanssa olen jo vähän rennompi.
Voin ottaa mallia vaikka lempikarvapallostani Pirjosta,
joka on veljeni perheen vanha lady.
Hänestä on tullut vanhemmiten aika sosiaalinen,
istuu sohvallekin viereen tai syliin nykyään.




Pirjo on puoliksi maatiainen, puoliksi norjalainen metsäkissa.
Näyttää kyllä täysin jälkimmäiseltä.
Kaunis on hän!

Olin vähän tätihommissa, hoitamassa 3v. pikku pirpanaa,
niin samalla ehdin kissojakin rapsutella.
Veikosta tosin en saanut otettua kuvaa - 
vanha lady ja nuori herra kun eivät viihdy samaan aikaan 
samassa tilassa.

Notta semmosta.
Nyt oon kotona.
Joskos nostaisin jalat ylös ja nauttisin sunnuntai-illasta.
Nauti siekii!
;)

tiistai 7. marraskuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: maidonvalkoinen marraskuu


Ohut lumikerros on meilläpäin jo sulanut pois,
mutta lumihiutaleita on tipahdellut 
virkkuukoukulta ihan sisätiloissa.
Niillä osallistun Vuosi väriterapiaa -haasteeseen; 
marraskuun värini kun on maidonvalkoinen.




Nämä kuvat ovat nyt kyllä ihan toivottoman tylsiä,
mutta koittakaa kestää!

Tämän kahdeksansakaraisen lumihiutaleen 

Ja kuten tarkkasilmäiset huomaavat,
minulle kävi ensimmäisen hiutaleen kanssa moka!
Unohdin virkata ohjeen 3. kerroksen.
Niinpä jätin kyseisen kiinteiden silmukoiden kerroksen 
pois kaikista muistakin,
kun se ei mitenkään huonontanut hiutaleen ulkomuotoa.




Alkuperäisissä hiutaleissa on myös käytetty 
paljon ohuempaa lankaa ja pienempää virkkuukoukkua
kuin mitä minä käytin,
joten siksikin lopputulos on vähän toisen oloinen.

Mulla oli nelosen koukku ja lankana Dropsin Parisia,
joten näistä tuli (tarkoituksella) aika isoja.
Kahdeksansakarainen on halkaisijaltaan 14cm 
ja kuusisakarainen 12cm.
Lankaa meni vähän vajaa 50g eli yksi kerä.




Nämä kuusisakaraiset hiutaleet on 
tehty ihan samalla ohjeella,
mutta 2. kierroksella virkkasin vain
3 ketjusilmukkaa + 17 pylvästä.




Minusta näistä tuli aika kivoja.

Ai mitäkö näillä teen?
En vielä ole ihan varma itsekään,
mutta se selvinnee jossakin 
joulukalenterin luukussa.
On mulla muutama ajatus!
;)




Näitähän ei ole siis edes kovetettu,
koska mietin vielä käyttötarkoitusta.
Ripustaisinko? Tuikkukipon alle? Kattaukseen?

Mietintämyssy päähän.

Mitä sie tekisit näillä?
:)

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kynttiläkokeiluja


Kattila on käynyt kynttiläpajalla kuumana.
Jälleen on esiteltävää.




Vilautin jo edellisessä *kynttiläpostauksessa*
näitä YOSA-purkkeihin valettuja,
Tigerin kynttilöiden jämistä tehtyjä yksilöitä,
jotka olivat vielä kuivumassa.




Tein purkkien pohjiin reiät,
ja vedin steariinissa uitetut ja hieman kuivahtaneet
sydänlangat läpi niin,
että poltettava pää jäi purkin pohjan alle.
Teippasin purkin pohjan jesarilla,
ettei steariini valu pahasti reiän läpi.
Toisen pään solmin jälleen varrastikkuun.

Kynttilän irrottaminen purkeista oli helppoa.
Ensin teipit pois pohjasta,
sitten saksilla pieni lovi purkin reunaan,
ja purkki lähti kätevästi ikään kuin kuorimalla irti.

Luulen, että sama toimii esim. yogurtti-purkeilla 
tai muilla vastaavilla.




Näistä tuli ihan suloisia!

Muutama moka kävi kyllä.
Steariinin sekaan jäi paljon tuota mustaa mujua,
koska unohdin putsata ne kattilasta pois
Muju painui tietysti purkkien pohjalle,
eli tässä tapauksessa sitä jäi rumasti näkyviin 
kynttilöiden päälle.
Toinen moka oli se, että tuosta toffeen/hunajan 
värisestä kynttilästä piti tulla keltainen,
mutta punaisten kynttilöiden jäljiltä
jäi kattilan pohjalle aavistus punaista,
ja jostain syystä steariini muuttui sitten 
vähän meripihkan väriseksi.

Noh, eka kokeilu, nopeasti viisastuin. ;)
Ja voinpahan polttaa nämä itse.





Ihan suht nätisti palavat nämäkin,
mutta näissä saisi ehkä olla vähän ohuempaa 
sydänlankaa kuin mitä minulla on.
Tulipahan kuitenkin kokeiltua.
Ainakin kynttilöiden muoto on hauska.

Eikä kynttiläpajan saldo ole suinkaan tähän jäänyt!
Violettien rustiikkikynttilöiden jämistä 
syntyi tällainen kynttilä,
jonka valoin jälleen glögipurkkiin.




Tällä kertaa tein raidallisen.
Glögipurkki jätti kuitenkin kynttilän pinnan 
vähän piiloon,
joten raaputin voiveitsellä raidat esiin,
kas näin.




Nyt näkyvät raitojen sävyerotkin,
jotka luultavasti
 pääsevät kunnolla oikeuksiinsa sitten,
kun kynttilää polttaa ja valo kajastaa niiden läpi.




Sellaisia kokeiluja tällä kertaa!

 Täytyy tunnustaa,
että pari muutakin kynttilää olen ehtinyt tehdä,
mutta ne esittelen sitten joulukalenterin luukuissa.
Siihen asti pidän teitä jännityksessä,
mutta voin paljastaa,
että ne ovat vähän nätimpiä tapauksia.

Seuraavassa postauksessa onkin sitten
jotakin valkoista ja virkattua.
Valkoinen on min marraskuun väri 
Vuosi väriterapiaa -haasteessa.
;)

Mukavaa sunnuntaita ja iloa alkavaan viikkoon!
<3

perjantai 3. marraskuuta 2017

Metsäretket-lapaset


Vaikka yritän neuloa nyt mahdollisimman vähän,
niin sitkeästi vähän kerrallaan tein
kuitenkin yhdet lapaset valmiiksi,
koska halusin ne pois kuljeksimasta.
(Ja koska vieroitusoireet neulonnasta olivat aika kovat.
Nyt vähän jo helpottaa, kun on keksinyt muuta tekemistä.)




Näitä lapasia minun ei ollut 
oikeastaan edes tarkoitus neuloa,
mutta *Metsäretket-sukkien* jälkeen 
tarjoutunut mahdollisuus lapastenkin 
yhteisneulontaan houkutteli muutaman päivän
pähkäilyn jälkeen mukaan.




Malli on siis Niina Laitisen Metsäretket,
joiden ohje on ladattavissa ilmaiseksi 
*Ravelrysta* ja löytyy myös 

Lankana 7 veljestä, puikot 3,5.





Näistä ei nyt sen kummempaa kerrottavaa ole.
Ainoan poikkeuksen ohjeessa tein peukaloiden kohdalla.
En jaksanut tehdä enää kirjoneuletta, 
joten niistä tuli yksiväriset.
Värit näissä ovat ehkä vähän kovat ja kylmät,
mutta sopivat tähän marraskuun alkuun.
Mie nautin, kun on pakkasta ja kuulaita päiviä.
On niin kaunista,
kun ohut lumikerroskin valaisee maiseman.

Kauniita ovat myös nämä ruusut,
joita lähetän teille näin ruudun välityksellä
perjantain kunniaksi.
;)




<3

Ja tässä vielä vähän kynttilänvaloa viikonloppuun.
Kynttilöistä puheen ollen,
sunnuntaina postailen lisää kynttiläjuttuja.




Pysykää siis kuulolla.

Rentouttavaa viikonloppua ja rauhaisaa pyhäinpäivää!
<3