lauantai 16. joulukuuta 2017

16. luukku: Virkatut sydämet osa 3.


Vielä kerran virkattuja sydämiä,
olkaa hyvät!
<3





Nämä on virkattu Drops Design -sivuston ohjeella,
jonka voit kurkata ihan suomenkielisenä *tästä*.

Tässä kohtaa tunnustettakoon kuitenkin, 
että itse en tutulla ja turvallisella kotimaisella 
saanut silmukkamääriä täsmäämään ohjeen kanssa,
joten tein vähän sinne päin!

Idean ymmärtää kyllä nopeasti,
joten kannattaa yrittää minun ymmärrysongelmistani 
huolimatta.
Sainhan mieki valmista,
en vaan ihan ohjeen mukaan.
:D




Kuten näkyy, mie tökkäsin näihin ihan vaan hammastikut,
jotta sain nämä somisteiksi tuohon hyasinttiruukkuun.
Nää on muuten virkattu kolmosen koukulla Nallesta,
joten ovat aikas pieniä!

Ja ennen kuin säikähdät,
että voiko mulla olla muka noin siististi tilaa 
kirjahyllyn päällä,
että kukatkin mahtuu nätisti itsekseen olemaan,
niin ei oo oikeesti...




Mun piti vaan pyyhkiä pölyt tosta hyllystä,
ennen kuin kehtasin kuvia ottaa,
joten siksi siirsin kaiken pikkusälän pois.

Nyt ovat jo purnukat ja joulukortit 
sun muut takaisin paikoillaan.

Joulusiivous kun on vasta tässä 
viikonlopun aikana...
;)




Ja tosiaan piti tämä sinipunainen sintti vielä ostaa,
kun lähti vähän kukkaintoilu lapasesta.
Hih.

Keittiön kukat näyttivät tältä alkuviikosta:




Nyt amaryllis on avannut jo neljä kukkaa,
joten huomenna koitan ottaa kukista lisää kuvia.
Kukkaloistoa on on on...
<3

perjantai 15. joulukuuta 2017

15. luukku: Kynttilät lasipurkeissa


15. luukussa on taas kynttilöitä!

Viimeisimmät kynttiläpostaukset tulivat nyt 
vähän hassusti peräkkäin,
mutta ei anneta sen haitata.
Tämä on nimittäin viimeinen postaus 
itse tehdyistä kynttilöistä.
Sain onnellisesti kaikki vanhat kynttilänjämät 
kulutettua, ja sulatuskattilakin on jo palautettu 
oikealle omistajalleen.




Nämä kynttilät valoin erilaisiin lasikippoihin,
joita kaappiin oli kertynyt.
Kaikissa näissä on siis kynttilä ollut alunperinkin,
eli en mihinkään random kippohin valanut!




Näissä nyt ei kyllä sinänsä ole mitään ihmeellistä,
mutta tarvitseeko sitä aina ollakaan?
Liekkihän tuo näihin eloa ja ilmettä joka tapauksessa.




Ainoastaan tämä punainen on vähän erikoisempi,
kun siinä on tuo punottu kehikko ympärillä koristeena 
jo itsessään.





Siinäpä ne kynttilät nyt sitten tältä erää!

Kynttiläurakka on virallisesti saatu päätökseen,
jos sitä nyt voi urakaksi kutsua.
Näiden valaminen on ollut tosi kivaa,
vähän erilaista puuhastelua kuin mitä yleensä teen.

Aion valaa kynttilöitä jatkossakin,
ja kynttilänjämät säästän edelleen.
Mulla niitä kumminkin kertyy,
kun tykkään polttaa isoja kynttilöitä.
:)

Poltetaanko teillä paljon kynttilöitä 
näin joulun aikaan?
Minkälaiset kynttilät on teidän 
suosikkeja?

torstai 14. joulukuuta 2017

14. luukku: Valoa ja lämpöä purkissa


14. luukkuun halusin purkittaa vähän valoa ja lämpöä.
:)




Ai miten se onnistuu?
No ainakin valamalla nätin kynttilän 
vanhaan kannelliseen kynttiläkippoon.
;)




Mulla oli pieni määrä toisiinsa sointuviva 
vihreitä kynttilänjämiä,
jotka sopivat visiooni raidallisesta kynttilästä,
joten niistä sitten sellaisen valoin.




Mielessä oli myös eräs vihreästä pitävä ystävä,
jolle tämän voisi sitten joulumuistamisena antaa.
:)




Kynttilän kylkiäisiksi pakkaan villasukat,
ja tämän ompelemani sydänkoristeen.





Sydänkoriste on hyvin yksinkertainen sinänsä,
mutta sen tekemiseen minä+ompelukone-yhdistelmällä 
meni niin paljon aikaa ja hermot,
että enempää en niitä ainakaan 
ompelukoneella yritä tehdä!
:D

Hih. Kynttilän eri sävyt pääsevät 
parhaiten oikeuksiinsa sitten,
kun se palaa,
mutta on tämä minusta kaunis katsella jo nyt.




Valoa ja lämpöä sinun viikkoosi!
<3

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

13. luukku: Tontulle sopivat sukat


13. luukussa on jotakin hiippalakin punaista,
metsäisen vihreää sekä parran harmaata
- toisin sanoen aika tonttumaiset sukat!




Nämä sukat valmistuivat jo jokunen tovi sitten
mutta saivat odottaa pääsyä sopivaan luukkuun.

Kyseessä ovat tuiki tavalliset miesten sukat,
koko 42, neulottu 3,5 puikoilla 12s/puikko.
Resoria on jatkettu jalkaterän päälle varpaisiin asti.




Lankoina näissä on 7 veljestä kaikki muut värit,
paitsi vihreä, joka on Impivaaran sukkalankaa.
Yritin käyttää näihin jämiä pois,
ja siinä onnistuinkin punaisen Nostalgian kohdalla.
Harmaita pienen pieniä keriä jäi vielä muutama,
ja vihreää myös.
Hupenivat ne jämät kumminkin ihan mukavasti.

Tuli ehkä vähän hassun väriset sukat,
mutta ovat nämä kuitenkin ihan hauskat.
Ja miäs totesi, että ovat kivan näköiset,
joten miehinenkin näkökulma on saatu.
Iha hyvät o!
Joululahjakelpoiset.




Sukista puheen ollen,
nyt puikoilla ovat taas Niina Laitisen
Joulukalenterisukat sekä yhdet ihan tavikset.
Finlandiatkin ovat edelleen kesken.

Sukka-Finlandia -kilpailukin on alkanut,
mutta ekan etapin sukat olivat itselleni vähän pettymys.
Malli oli "ihan ok", mutta ei herättänyt minussa 
minkäänlaista innostusta tai ihastusta,
joten ne sukat taitavat jäädä nyt neulomatta.
Ehkä joskus myöhemmin sitten.
Seuraava etappi uudella mallilla alkaa 20.12.
Saas nähdä, oisko se malli mieluinen!




Tässä odotellessa täytyy kuitenkin saada aikaan 
vielä kalenterin täytettä.
Onneksi alkoi loma!
<3

Ja ah, vihdoin sain vaihdettua bloggerin asetuksista 
aikavyöhykkeen oikeaksi.
Nyt pystyn julkaisemaan loput luukut niin,
että ne aukeavat automaattisesti klo 6 aamuisin!
Tietysti poikkeus tästä ovat ne luukut,
joiden sisällön kuvaan samana päivänä julkaisun kanssa.
Edistystä!
:)

Onkos teillä muuten pehmeät paketit jo valmiina, 
vai vieläkö puikot ja koukut 
käyvät kuumana?

tiistai 12. joulukuuta 2017

12. luukku: Karkkipurkki servettitekniikalla


12. luukku on yksi lemppareistani!

Esittelen nimittäin karkkipurkin,
joka on tuunattu decoupage-lakan ja servettien avulla 
vanhasta peltisestä Tigerin kahvipurkista.

(Tämä on eka decoupage-kokeiluni ikinä!)





Sain idean tähän purkkiin, 
kun kävin Sinellissä ostamassa sitä 
kuuluisaa decoupage-lakkaa,
ja näin siellä tällaisia servettejä,
joiden värimaailma ja kauniit jouluiset kuvat sykähdyttivät.
Servetit tarttuivat saman tien mukaan.




Ideasta lopputulokseen oli kuitenkin 
jonnii verran matkaa.

Voin sanoa,
että purkin tuunaus ei ollut mikään yhden illan juttu.
Tämän valmistumiseen meni monta päivää,
koska ensin piti saada purkin alkuperäiset tekstit 
ja kuviot piiloon tarpeeksi hyvin.
Etiketti ei nimittäin lähtenyt irti siten kuin 
olin suunnitellut.
Yritin sen irrottamista, mutta totesin,
että se olisi liottamallakin ollut todella hidasta.
Siispä päädyin peittämään taustan suoraan serveteillä.

Taustaan on käytetty pelkästään servettien 
aluskerroksia, ja yksittäinen kerros sellaista 
ohutta valkoista servettiä ei peitä vielä mitään.
Siispä meni monen monta kerrosta ennen kuin 
pääsin tekemään varsinaisen kuvioinnin,
ja tietysti välillä annoin työn kuivua kunnolla,
että näin todellisen peittävyyden.





Lopputulos on kuitenkin mielestäni vaivan arvoinen.
Ainoastaan kannen kuvio voisi olla nätimmin laitettu.
Toisaalta kädenjälki saa kyllä näkyäkin.
Kannen kuvio ja chocolate-teksti ovat muuten 
yksistä toisista serveteistä leikattuja.
Noita suklaa-aiheisia servettejä kun oli kotona
jo valmiina.

Sitä paitsi, 
nuo rypyt eivät näy livenä samalla tavoin 
kuin näissä kuvissa!
Lakkapinta, joka on muuten matta eikä kiiltävä,
antaa myös aika paljon anteeksi sitä rosoisuutta.
Ja elävää pintaahan mie halusinkin,
joten turhaan tässä vissiin höpisen.





Tiiättekö kun joskus tulee onnistumisen tunne?
Nyt miul on semmonen.
Voi olla, että sen siivittämänä decoupage-juttuja 
ehtii joulukalenterin luukkuihin vielä lisääkin...
;)

Tämä karkkipurkki pääsee joulupakettiin,
vaikka olisi jo toki sinälläänkin kaunis annettavaksi.
Tietenkin se on sitten annettaessa myös täynnä karkkeja!
Nyt piti ottaa rekvisiitaksi vaan ne namit,
joita kotoa löytyi.
Ja voishan tällaiseen laittaa vaikka suklaa-kahvia 
tms. sisällöksi.

Mitäs työ jemmaisitte tällaiseen purnukkaan?
Oisko joku tietty herkku?
Mukavaa viikkoa teille kaikille
ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!
<3

maanantai 11. joulukuuta 2017

11. luukku: Virkattu joulukello


11. luukussa kilisee joulukello.
:)

No ei kyllä kilise, mutta voisi kilistä,
jos puuhelmen sijaan kellon sisälle 
solmisi pienen kulkusen.





Tämä joulukello on virkattu Nalle-langasta 
(oli muuten älyttömän karkea keränloppu)
kolmosen koukulla.
Ohje on ihan superhelppo, ja se löytyy 
englanniksi ohjevideona *täältä*.




Tätä joulukelloa oli tosi kiva virkata!
Yhteen kelloon ei kauheasti aikaa 
(eikä lankaa) tuhraannu,
ja lopputulos on nätti.

Notta tulipa kokeiltua tällaistakin.
En siis ole virkannut näitä kuin tämän yhden,
koska halusin vain hetken mielijohteesta testata 
eteeni osunutta ohjetta!

Tuli kuitenkin niin kiva lopputulos,
että uskalsin sen teille esitellä.

Tulevaisuudessa näitä voisi olla hauska virkata 
vaikkapa kultalangasta ihan pienellä koukulla.
Vois tulla aika söpöjä!




Tämän virkkaamisesta tuli muuten aavistuksen
 mummomainen olo,
koska yhdistän tällaiset virkatut joulukellot jonnekin 
lapsuuden hämäriin ja mummolaan.

Ei tämä kello kuitenkaan niin kovin mummomainen ole.
Vai onko? ;)

Millaisia muistoja tai mielleyhtymiä
 teillä muuten liittyy joulukoristeisiin?
Ois kiva kuulla!
:)

Ainiin, muistakaas,
että tätä joulukalenteria (ja blogia ylipäänsä)
 voi seurata myös *facebookin puolella*!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. luukku: Toinen adventti


Hyvää 2. adventtia!
<3




Meillä toiseen adventtisunnuntaihin saatiin herätä 
hyasintin tuoksussa.




Ensimmäiset kukat aukesivat eilen,
ja yön aikana ihanan jouluinen tuoksu on levittäytynyt 
keittiöön ja olohuoneeseen.




Vähän pääsivät varret näissä venähtämään,
mutta kauniita ovat minusta silti.
Tänä vuonna valitsin näitä vaaleanpunaisia,
kun tuo pian ensimmäisen kukkansa avaava amaryllis 
on valkoinen, niin on sitten eri värisiä 
kukkia ilahduttamassa.




Tämä päivä meneekin varmaan aika rauhakseltaan,
kukkia katsellessa.
Kirkkoon en tänään jaksanut lähteä,
olen ollut jotenkin ihan väsyksissä koko viikonlopun.




Ei se kyllä mikään ihme ole.
Torstaipäivä meni Helsingissä,
 perjantaina oli yhdet hautajaiset suvussa 
ja tänään saimme vielä 
yhden suru-uutisen erään geokätköily-ystävän poismenosta.

Jälkimmäisin on nyt se raskain asia,
vaikkakaan ei suinkaan odottamaton.
Tälle ystävälle, eräälle vanhemmalle rouvalle,
sytytän kynttilän tänään.




Ja vaikka en kirkkoon lähtenytkään,
 voin itse samastua yhteen vaihtoehtoon 
päivän rukouksesta:

Herramme Jeesus Kristus.
Sytytä sydämiimme ilo siitä,
että tulet pian kirkkaudessasi.
Anna tämän tietoisuuden
rohkaista meitä silloinkin,
kun kaikki on pimeää emmekä löydä tietä.
Tule pimeyteemme ja tuo sinne
paluusi kirkkauden häikäisevä valo.
Sinun on kunnia, valta ja voima ikuisesti.
Aamen.