Projektipussi vanhoista kodintekstiileistä

Kun on "ylimääräiset"

kolme viikkoa aikaa tehdä mitä 

huvittaa ennen seuraavaa työrupeamaa,

voi käydä vaikka niin,

että meikäläinenkin kaivaa 

ompelukoneen esille.

Voi olla myös niin,

että yritän ommella projektipussin.

No, ei se onneksi pelkästään yritykseksi jäänyt,

vaikka monta tuntia sain kyllä tuhrattua tähän projektiin.

Puolet ajasta meni tosin siihen, 

että piti raivata tavaraa pois tieltä,

etsiä tarvikkeet kaappien syövereistä,

irrottaa jatkojohto toisesta huoneesta jne...

En tykkää yhtään siitä säätämisen määrästä,

mutta minkäs teet, ei muu auta,

jos meinaa jotain täällä ommella.

Siihen säätämisen määrään nähden onkin melko 

ihmeellistä, että sain jotakin todella aikaan.

Kyllähän se projektipussilta näyttää!

Päällikangas on vanhasta pienestä pöytäliinasta,

jolle ei ole enää käyttöä,

ja vuorikangas on muutama vuosi sitten ostamastani 

verhokapasta, joka ei ole kivasta kuosistaan 

huolimatta ole sopinut oikein mihinkään asuntoon.

Uusiokäyttöä siis.

Kuten ehkä ensimmäisen kuvan perusteella voi 

päätellä, käytin pöytäliinan ns. väärää puolta 

pussukan päällipuolena, koska oikean puolen 

haalistuneet kultaiset painetut lehtikuviot 

ovat jo aikansa eläneet.

Tämä ei siis ollut mikään vahinko,

vaikka ei sekään vaihtoehto minun ompelukokemuksellani

yhtään yllättävä olisi.

Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin ihan 

tarkkaan harkittu valinta.

Ai milläkö ohjeella ompelin?

No tuota, selailin netistä aika montaa ohjetta ja 

ohjevideota löytämättä mieleistä ja idioottivarmaa.

Siksi säädin useamman ohjeen ja oman pään mukaan,

kunhan ensin olin suunnilleen ymmärtänyt,

minkä muotoisia kappaleita tarvitsen,

ja missä järjestyksessä niitä ommellaan.

(Voin kertoa, että siihen ymmärtämiseen meni 

minun hahmotuskyvylläni tovi ja toinenkin.)

Jep, on siis sitäkin suurempi ihme, 

että sain mitään valmista aikaiseksi.

Eikä niiltä virheiltäkään vältytty.

Vetoketjujen päätyosioiden kanssa kävi hassusti,

kun en ymmärtänyt kunnolla, miten ne olisi pitänyt

asetella, kun sivusaumoja ommeltiin yhteen.

Toista puolta sain jälkikäteen vähän korjailtua,

mutta tämä puoli jäi nyt tällaiseksi.

No, ei tämä kauneusvirhe käytössä haittaa,

vaikka se vähän harmittamaan jäikin.

Ja katsokaa, kuinka siististi sain vetoketjun ommeltua! 

En meinaa uskoa tätä. Se on suorassa.

Jei. Jotain edistystä tässä ompelu-urallani edes.

Kunhan saan taas kerättyä tarpeeksi hermojani kasaan,

ompelen pari pussukkaa lisää.

Vetoketjuja on vielä pari kappaletta,

ja uusiokäyttöön joutavia kankaita riittää.

Tätä pöytäliinakangastakin jäi vielä,

mikä on hyvä, koska tykkään siitä tosi paljon.

Siinä on ihan mun värit - ja tällaisissa töissä pieni 

kullan kimalluskaan ei haittaa.

Tässä pussukassa saa nyt seuraavaksi majailla 

yksi huiviprojekti,

jonka aloitan sitten,

kun saan Pohjolan kutsun langat pääteltyä.

Yhdet sukatkin pitäisi neuloa loppuun.

Projekteja riittää.

Mitäs sinä kässäilet näin marraskuussa?

:)

12. luukku: Pitsiverhosta hedelmäpusseiksi

Joulukalenterin puoliväli, aika rientää!

Kahdennestatoista luukusta paljastuvat
 kestohedelmäpussit,

jotka olen ommellut vanhasta ruusukuvioisesta

pitsiverhosta.

Kun olin menestyksekkäästi saanut lyhennettyä
keittiön pöytäliinan ja ommeltua pari uutta
tyynynpäällistä,
uskaltauduin ajattelemaan,
että nyt olisi hyvä hetki kokeilla myös 
kestohedelmäpussien ompelemista.

Minulla oli tätä projektia ajattellen 
juuri sopiva vanha (jo hieman leikelty)
pitsiverho tallessa.
Ja niin hyvässä tallessa olikin,
että etsin monta päivää, ennen kuin muistin,
mihin olin sen jemmannut.
:D

No, löytyihän se lopulta.
Sitten vaan leikkaamaan kangasta kaupan
kestopussin mittojen mukaan (suunnilleen) ja 
kaivelemaan nauhapurkista sopivan pituisia
kiristysnauhoja.
Farkkukankaan palasta leikkasin ja ompelin 
myös pariin pussiin erillisen hintalappuläpyskän,
mutta aika hyvin tuntui tarra pysyvän ihan
pitsissäkin, kun testasin.

Katsoin netistä vähän erilaisia ompeluohjeita,
ja lopulta sovelsin itse loput sen mukaan,
miten minusta tuntui helpoimmalta tehdä.

Kunhan kankaan reunat on huoliteltu kunnolla,
niin tällaiset pussukat ovat melko helppoja ommella.
Tosin, nauratti kun jossain ohjeessa sanottiin,
että aikaa tarvitaan noin 10min per pussukka.
Mulla tais mennä ainakin parissa ekassa tunti
per pussi.
:D

Mutta mie oonki ihan alottelija tässä
ompeluhommassa, joten kaikkeen menee aikaa,
mm. välienselvittelyyn ompelumasiinan kanssa...





Mutta hyvinhän nämä lopulta onnistuivat.
Itse olen tosi tyytyväinen.
Kehtaan sujauttaa näitä joulupaketteihin!
Yhden jätän ihan omaan käyttöön,
kun näitä saa olla aina laukun pohjalla monta.

Ja mikäpä estää käyttämästä näitä 
myös tällaisenaan lahjapussukkana?
Jotain kivaa sisälle ja vaikka pakettitarra kylkeen,
vink vink. ;)

Toimii!

Oletko sinä tehnyt kestopusseja itse?
Entä mitäpä sujauttaisit tällaiseen
lahjapussukkaan?
:)

Osasin!

Vaihdoin maanantai-illan ratoksi keittiöön kapan 

ja olkkariin pitkät verhot,

äidiltä saadut, kuten suurin osa mun tekstiileistä on.

Samalla kaivoin laatikosta kapan kanssa

yhteen kuuluvat pöytäliinat.

Mutta voi ei.

Iso liina olikin isompi kuin muistin,

kuuden istuttavalle pöydälle tarkoitettu.

Toinen liina taas oli hassun mallinen,

pieni, muttei neliskanttinen,

eikä silti mikään kaitaliina.

Äh. Tungin liinat takaisin laatikkoon.

Ja kaivoin ne parin minuutin jälkeen takaisin.

Mitä järkeä on hillota kaapissa väärän

kokoisia pöytäliinoja? 

Tänä vuonna nämä tekstiilit
saa nyt olla joulunakin,
kuitenkin tulee kuusi ja koristeet lisäksi.

Minulla kun ei ollut edes mitään kaitaliinaa,

joka olisi sopinut verhoihin.

Se, mitä minulla kuitenkin oli,

kuten tarmokkaasti muistutin itselleni, oli ompelukone.

Se olikin saanut olla kaapissa taas ihan tarpeeksi kauan.

Siispä ryhdistäydyin. 

Keskityin ajatukseen käyttökelpoisesta pöytäliinasta,

 mittasin, leikkasin, silitin, nuppineulat kiinni.

Tavasin ompelukoneen ohjeita.

Sain puolattua, sain valittua oikeat asetukset.

Sain kuin sainkin lyhennettyä pöytäliinan!

Menestyksestäni hämmästyneenä,

hermoja kertaakaan vielä menettämättä,

uskaltauduin vielä uuteen yritykseen,

koska sohvatyynytkin kaipasivat 

verhoihin sopivia päällisiä.

Pöytäliinan jämäpala ja pieni pöytäliina

pääsivät työn alle.

Vanhasta tyynyliinasta mitat ja voila,

ilman epätoivoa sain myös ommeltua 

uudet tyynynpäälliset.

Tää Finlaysonin kuosi on aika nätti.
Saniaisia ja mustikanvarpuja.

Siinä minä sitten pöllämystyneenä 

tutkailin aikaansaannoksiani.

Äidille piti lähettää ihan kuva,

että voitko uskoa.

:D

Pieni askel ihmiskunnalle,

mutta iso askel minulle.

En todellakaan ole koskaan tykännyt ommella,

aina menee jotain pieleen, 

en hahmota ommeltavia kappaleita,

suora saumakaan ei ole aina niin suoraa.

Mutta nyt osasin. Onnistuin. Jes!

Ei nyt täydellistä jälkeä, mutta lähes suoraa saumaa jo.

;)

Täällä minä nyt sitten ihmettelen 

onnistuneita ompeluksia,

ja neulon yllä olevia sukkia eteenpäin,

polttelen kynttilöitä,

ja odotan lunta.

Ois kiva, että ulkonakin ois valkoista.

Vielä nukkumaan mennessäni maanantaina

pohdiskelin sängyssä ääneen,

että uskaltaiskohan tässä osaamisen illuusiossa

ommella jotain lisää, vaikka kasseja.

Siihen mies viisaasti totesi,

että tietenkin,

eihän sitä opi kuin harjoittelemalla.

Taidanpa siis jatkaa harjoituksia

ja kerätä taas vähän lisää rohkeutta.

Ompelukoneen jätin jo itseni kiusaksi näkösälle.

Hih. Tykkäätkö sie vaihtaa verhoja

tai muita tekstiilejä?

Ompeletko ne mieluiten itse vai ostatko valmiina?

Entä odotatko jo lunta?

Mukavaa viikkoa!

:)

Ps. Onneksi pöytäliinassa on valmiiksi

himmeitä kahvitahroja...

Ompelua ja onnea

Elokuu on jo kohta puolivälissä.

Mihin ihmeeseen tää aika menee? Huh.

Elokuun oranssi työ Vuosi väriterapiaa -haasteeseen 

on hitaalla mutta varmalla loppusuoralla,

reunapitsiä pukkaa,

mutta tässä välissä tein jotain ihan muuta.

Ompelin nimittäin uuden kapan keittiöön.

Suoraa saumaa hurautin menemään,

sen sentään osaan minäkin.

(Tankokujan jätin tekemättä.

Sen voi ommella sitten jälkkäteen,

jos sellaista joskus tarvitaan.)

Olen pitkään kaivannut keittiöön yksiväristä verhokappaa, 

joka sopisi suurimpaan osaan niistä verhoista, 

joita käytän (samalla seinustalla) olkkarin ikkunassa.

Nyt miul on semmonen!

Tuli nätti ja lähes kaiken kanssa yhteensopiva kappa.

Enää en tuskaile verhojen "levottomuuden kanssa".

Ja kiitos äiti, kun kustansit mulle kankaan...

Vaikka eihän tää oo ku tämmöstä polyesteriä,

ei mitään kallista, mutta tähän tarkoitukseen passelia.

Minusta on kiva, että kappa on laskeutuva ja läpikuultava.

Tulee keveyttä mustan värin vastapainoksi.

Ja ompelin vähän muutakin.

Kun kerran ompelumasiina oli esillä,

kokeilin vihdoin ommella kahvipakettiruukkuja,

joiden ohjeen bongasin joskus kesällä *Eilen tein -blogista*.

Nämä ovat kerta kaikkiaan jämänkankaiset koekappaleet,

jotka eivät ihan ongelmitta syntyneet,

mutta näytänpä nyt kuitenkin!

"Ruukkujen" idea on siis se, 

että näihin voi laittaa vaikka

yrttiruukun tai jonkin muun kasvin ja antaa 

sellaisenaan lahjaksi.

Kahvipaketti pitää vettä, 

joten kastelu onnistuu suoraan.

Minusta idea on ihan loistava, 

ja aion tehdä näitä vielä lisää,

kunhan jostain saan tarpeeksi jämäkkää ja nättiä kangasta.

Se ompeluista. Sain ehkä mitan täyteen taas hetkeksi.

Pitää vähän jäähdytellä ennen seuraavaa yritystä.

:D

Ja nyt muistan kertoa pari juttua!

Voitin kesällä Vanuttunut Villasukka -blogin 

*arvonnasta* ohjeen ihaniin *Meadow fairies -villasukkiin*.

Sellaiset tulette tässä syksyn tai talven aikana siis 

näkemään (mutta eri värisinä kuin ohjeessa),

kunhan saan ne ensin puikoille.

Samaisessa blogissa Marja tarjoili heinäkuussa 

tilaisuutta *Ylläripylläri kirjoneulesukkiin*.

Idea oli se, että kommenteissa sai ehdottaa nimeä ja 

ideaa kirjoneulesukille.

Marja valitsisi niistä sitten inspiroivimman,

ja suunnittelisi ja neuloisi ne mittatilaustyönä ehdottajalle!

Sinne sitten ihan huvikseni naputtelin oman ideani/toiveeni 

auringonkukka-aiheisista kirjoneulesukista,

mallin nimenä Sunflower Dream.

Ja kuinkas kävikään. Tänään huomasin vastauskommentin,

ja lähetin Marjalle sukkamitat.

Nyt sitten vaan jännäilen, 

millaiset sukat Marja suunnittelee.

On siis mitä odottaa! Jee!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3

Perjantain "pikapussukat"

Kaivoinpa taas ompelukoneen 

kaapista esiin.

Miehen geokätköilyliiviin

piti nimittäin ommella uusi hihamerkki.

Kyse on siis ihan perus ulkoiluliivistä,

jossa on paljon taskuja 

kaikille kätköilyhärpäkkeille:

gps:lle, kynille, vihkolle, taskulampuille jne.

Mies on kuitenkin keräillyt liiviin myös

kätköilyaiheisia hihamerkkejä.

Nyt piti ommella 3000 löydön merkki.

Se onnistui (onneksi) ihan mallikkaasti,

kun ensin palautin taas mieleeni,

miten mikäkin lanka laitetaan ja mistä 

tapahtui mitäkin...

Suhteeni ompeluun kun ei ole niin kovin ruusuinen.

Siitä voit halutessasi lukea *täältä*.

Mutta, niin,

kun nyt olin sen koneen esille kaivanut,

niin ajattelin sitten vähän 

harjoitella.

Pussukathan olisivat helppoja ja nopeita,

löysin kivan ohjeenkin *Vaapula-blogista*.

Tirsk.

Moooonta tuntia, purkamista, lankojen sotkeentumista,

ärsyyntymistä ja pään sisällä manailua myöhemmin...

Kaksi kappaletta kunnon harjoituskappaleita 

tosiaankin, vetoketjut miten sattuu ja 

ompeleet sitä sun tätä.

Yksinkertainen osaa olla joskus niin 

vaikiaa!

Ne kesällä tekemäni tetrapussukatkin 

onnistuivat paremmin...

Mutta valmista tuli,

virheistä ja kiukusta huolimatta.

Kaikki kankaat ovat jotain äiskän 

vanhoja jämiä,

lastenvaatteista pääosin.

Päällyskankaasta on kuitenkin kerrottava eräs juttu.

Minulla oli joskus lapsena 

tuosta kankaasta ommeltu, 

serkun vanha collegepuku.

Muistan, kun sain sen.

Rakastuin kankaaseen oikopäätä.

Onnellisena tokaluokkalaisena puin 

sen sitten kouluun.

Siellä minulta sitten kysyttiin,

että miks sulla on tommoset vaatteet.

Tyhmät, lapselliset ja nolot.

Voi että itketti.

:(

Vaatteet olivat varmaan kyllä vähän 

"vanhanaikaiset", siihen aikaan kymmenisen vuotta 

muodista jäljessä, mutta kuitenkin.

Noh, rakkauteni kankaaseen on säilynyt,

ne "kaverit" ja ajat eivät.

Että tämmönen perjantai-ilta mulla.

Oppia taas kantapään kautta.

Ja loppujen lopuksi nää on ihan käypät pussukat

nenäliinoille, huulipunalle ja muulle tilpehöörille 

laukunpohjalle ja reppuun.

Toinen on just passeli vaikka kännykkäpussiksi,

jos en muuta keksi.

Notta tulipahan tehtyä!

Ja ihan ittelle,

kun ei näitä kehtaa kelleen antaa.

Mulla siirtyi lettujenpaistokin 

seuraavalle päivälle,

kun tussasin noitten kanssa.

Pyhpah.

Nyt vaikka neulomaan,

niin tulee parempi mieli.

Sen mie osaan!

:D

Mukavaa viikonloppua!

Toivottavasti teillä on ollut 

rentouttava perjantai-ilta!

<3

Vuosikatsaus 2016

Vuosi 2016 on ollut 

min elämässä yhtä myllerrystä;

muuttoa, työharjoittelua, 

kesätöitä, häät,

kandin ja gradun vääntämistä,

uutta ja ihmeteltävää...

Ylä- ja alamäkiä.

Siis kaikkea,

mikä pitää mielen kiireisenä.

Ja sitten on vastapainona ollut 

blogimaailma ja käsityöt 

- ihana henkireikä kaiken keskellä.

Kyllä on monet stressisukat neulottu... Eiku!

Mitäs tämä vuosi sitten on pitänyt sisällään 

käsityörintamalla?

Luulin,

ettei tämän vuoden sukkasaldo ollut yhtä 

"hyvä" kuin viime vuonna,

mutta kuinkas kävikään...

Viime vuoden sukkasaldo oli 26 paria 

ja tänä vuonna - tidididittidii - 27 paria.

Tai no,

nuo kahdet virkatut tossut olen laskenut sukiksi.

:D

Ja aivan sattumalta.

En tosiaankaan ole laskenut tätä ennen tämän 

vuoden sukkapareja.

En neulo sukkia numerot mielessä.

Yllätyin ihan!

Toivottavasti sukkapareista on  ollut iloa 

saajilleen tänäkin vuonna.

Jouluksi en ehtinyt kovin monia sukkia tehdä,

mutta lahjakorttisukkia ja muita on tikuteltu ahkerasti.  

Itsellenikin olen tehnyt näköjään kolme sukkaparia 

ja nuo jämäkerätossutkin ovat jääneet omaan kaappiin.

Ensi vuonna en taida itselleni mitään tehdäkään!

Ja olenhan mie tehnyt muutakin kuin sukkia...

Olen vähän ommellut oman ompelukoneen innoittamana

 ja neulonut kahdet lapaset, neuletakin veljentytölle sekä 

yhden huivin.

:)

Kaikenlaista olen siis ehtinyt!

Mitähän sitä ensi vuonna keksis?

Vaikka ja mitä,

mutta ensin lepuutan kädet ja hartiat kuntoon. 

Nyt olen joulunpyhät kovasti koittanut olla 

tarttumatta puikkoihin.

(Vaikeaa!)

Onneksi sain joululahjaksi tosi hienon värityskirjan,

niin voin edes jotain näperrellä...

Ennen ensi vuotta ei siis valmistune mitään 

esiteltäväksi asti,

mutta enköhän mie tuu toivottamaan 

teille rakkaat lukijat

vielä hyvää uutta vuotta.

;)

Hih.

Mitäs sie oot tykännyt Tavarataikkiksen 

vuodesta 2016?

:)