Napit puuttuu

Mukavaa alkanutta viikonloppua!

Mitäpä teille kuuluu?

Minulla on huomenna vapaapäivä,
ja sunnuntaina työpäivä -
tosin vain messu ja kirkkokahvit, mutta kumminkin.

Jep. Fanfaareja. Olen saanut töitä!
Sain reilun kuukauden (seurakuntapastorin) sijaisuuden,

jota hoidan ihan maisterin ominaisuudessa.

Saa tuulettaa. 

Pieni pätkä, mutta hyvä sellainen just tähän hetkeen,

vaikka se ei pappisvihkimykseen vielä riitäkään.

(Vihkimykseen tarvitaan väh. 6kk virkamääräys.)

:)

Samaisesta syystä on täällä blogissa ollut hiljaiseloa,

mutta ei suinkaan siksi, ettenkö olisi neulonut!

Lähinnä se on tämä ajatustyöläisen arki,

joka ei sitten houkuta vapaa-ajalla niin 

koneen ääreen kirjoittelemaan.

Mutta tässä sitä nyt ois, jotain valmista,

ainakin melkein.

Eräs ystävämme sai heinäkuussa pienen tyttövauvan,

joten minä pääsin neulomaan jotain pientä 

ja ihanaa...

Itse asiassa tarina menee niin,

että minut olisi haluttu kastepapiksi,

mutta valitettavasti se ei ilman sitä vihkimystä onnistu.

Harmi! Se on aina kunnia-asia, jos joku toivoo 

ja pyytää vartavasten.

Mutta neuloa sentään voin.

<3

Siispä neuloin Tiina Kuun Kesäyössä-sukkien 

(Tuhansien villasukkien maa -kirjasta)

kirjoneulemallia lainaten 

pienet suloiset sukat 

Venla- ja Roosa nauha -langoista.

Taisin neuloa 2,5mm puikoilla.

Niiden kaveriksi neuloin myös pienen 

neuletakin.

Siitä tosin puuttuvat napit vielä!

Ohje on Ravelryn ilmaisohje,

Jennifel Hoelin *Garter Yoke Baby Cardi*.

Koko on 6-12kk:n ikäiselle.

Vähän jännä kokohaarukka, mutta pääasia on,

että tämä on nyt vielä isohko.

Meneepähän sitten vuodenvaihteessa,

silloinhan niitä kunnon pakkasiakin usein on.

Neuloin villatakin Nalle Pelto -langasta,

3mm pyöröpuikoilla.

Malli on saumaton, ja se neulotaan ylhäältä alas.

Lankaa meni noin yhden kerän verran,

nöttönen jäi jäljelle.

Värivalinta ei ole ehkä paras mahdollinen tähän malliin,

mutta en ollut varma langan menekistä.

Tämä oli ainoa kotona oleva sopiva lanka,

jota minulla oli kahden kerän verran.

Halusin pelata varman päälle.

Ei tämä nyt onneksi ihan toivotonkaan väri ole, 

vihreitä sävyjä ja luonnonvalkoista.

Tähän vielä puiset tai vihreät napit, ja hyvä tulee.

Ainaoikein-pinnatkin erottuvat ihan hyvin.

Voisin tietysti neuloa nyt toisenvärisenkin version,

kun tiedän, että yksi kerä riittää. 

Ainaoikein-osuudet voisivat olla hauskat myös kaksivärisinä.

Kun nyt saisin ne napit hankittua tähän ensimmäiseenkin!

Noo, katsotaan, mitä kivaa vielä keksin.

Ehkä Pelto-langasta neulotut sukat tai tumput voisivat 

olla kivat, sitten ois kaikki samaa sarjaa.

Sitä ennen taidan kuitenkin neuloa lisää miestensukkia.

Nyt on värikkäät yksilöt puikoilla Novitan Venlasta 

ja Venla Naturesta.

Jälkimmäisestä langasta en innostunut yhtään silloin,

kun se tuli aikanaan kauppoihin,

mutta nyt kun näin kaksi viimeistä kerää tätä väriä 

ale-hyllyssä, niin en voinut jättää niitä kauppaan.

Tuttuun ja turvalliseen tapaan innostun kaikesta 

aina jälkijunassa.

Vuoden harkinta-aika on aina paikallaan,

vai miten se nyt oli.

Joka tapauksessa, näiden neulomisesta tulee 

hyvälle tuulelle!

Taidanpa siis lähteä perjantai-illan kunniaksi 

ja sadepäivän iloksi saunaan,

ja sen jälkeen jatkaa näiden neulomista.

Siinä sitä onkin vähän tekemistä,

kun 2mm pyöröillä (joissa on ihan susi kaapeli) 

neuloo 42:n jalkaan sukkaa...

No, lopputulos on sen arvoinen.

Ihanaa perjantai-iltaa ja iloa 

sun viikonloppuun!

<3

Ps. Uutta podcast-jaksoakin ois 

tarkoitus viikonlopun aikana kuvailla.

;)

Kurkistus menneeseen

Sillä välin,

kun hitaasti (mutta varmasti) 

yritän saada aina jotain valmiiksi,

voisin vähän kertoilla käsitöistäni 

ajalta ennen tätä blogia. 

:)

En ole suinkaan aina pitänyt käsitöistä! 

Inhosin koulun rättikässää. 

Aina oli pakko tehdä jotain tiettyä 

ja jossain tietyssä ajassa.

Valitsinkin siis puukässän heti kun mahdollista, 

joten käsityökokemukset kouluajoilta ovat olemattomat.

Minä kun en (vieläkään) tee mitään luovaa pakosta.

Kukapa tekisi?

Noh. Yläasteella sitten keksin, 

että on se nyt opeteltava tuo lapasten teko 

- äiskän opissa. 

Ensitekeleet olivat joululahja silloiselle poikaystävälle; 

varmaankin aika hirveät mutta ajatus oli tärkein!

Ekasta kunnon neulontakokemuksesta on 

siis noin 7-8 vuotta.

Seuraavaksi (muutamien lapasten jälkeen) 

uskaltauduin sukkien kimppuun 

ja sillä tiellä taidan olla edelleen. 

Ekat sukat olivat eriparia kooltaan mutta muuten 

pikku virheineenkin ihan kivat.

En ole koskaan potenut mitään sukkatraumoja esim.

kantapään tekemisen suhteen. 

Käytän ekoja sukkiani joskus vieläkin,

nyt ei ole vain kuvaa näyttää.

Ja sitten, kun sain tietää, 

että minusta tulee täti, 

niin hommahan karkasi lopullisesti käsistä...

Ensimmäinen tekemäni vauvannuttu!

Menninkäishupulla...

Homma siis lähti lapasesta, 

kirjaimellisesti. 

Sittemmin on tullut tehtyä kaikenlaista.

Parit ekat kirjoneulelapaset ja 

muutama nuttunen lisää.

 

Ja sukkien tekemisellä 

nyt ei ole ollut mitään rajaa, 

tässä muutamia. 

Joitain olen esitellytkin jo aiemmin TÄÄLLÄ!

Kuvassa kahdet eri sukat, ei eriparisukat,
vaikka olisi nekin olleet aika hauskat!

Siinäpä sitä historiaa.

Tällä tiellä ollaan varmaan niin kauan 

kuin kädet ja näkö vaan antavat myöten!

Etenkin neulominen on mulle tärkeä 

tapa rentoutua.

Ja rentoutua ajattelin nytkin!

Ihanaa alkavaa viikonloppua ihmiset!

Täällä on kutimet käsissä.

;)

Sininen uni

Ja siellä on

kultainen metsä

ja metsässä kultainen puu

ja unien sinilintu

ja linnulla kultainen suu.

Ja se unien sinilintu,

se lapsia tuudittaa.

Se laulaa unisen laulun,

lala lallala lallallaa...

-P. Mustapää

Sinisiä unia pikkumiehelle. <3

Ohje oli jälleen vuoden 2007

Suuri käsityö -lehdestä elokuulta.

Eka kerta muuten, 

kun tein raglankavennuksia.

Tykkäsin.

Pientä ja pirteää

Elämä ympärillä

tuntuu olevan 

kaaoksessa.

Surua ja huolta.

Monenlaista.

Onneksi on kutomista

ja kädet kunnossa,

niin voi kutoa

aina vaan,

onnellisia ajatuksia

silmukoiden sekaan,

pieniä hymyjä,

siunauksia.

Onneksi elämä rakentuu

pienistä asioista.

Jättäisinkö sittenkin vain seinäkoristeeksi... ;)

<3

Ohje molempiin oli

Suuri Käsityö -lehdessä

elokuulta 2007.

Mekossa tosin virkkasin

hihansuun ja kaula-aukon

reunat, toisin kuin

ohjeessa, jossa kehotettiin

ottamaan silmukat puikolle

ja päättelemään ne.

Näin tuli minusta vähän

siistimpi.

Turkoosi

Turkoosi kerä

alelaarista,

muutama kerä vanhaa valkoista,

sopivaa hetkeä

odottanut taikanalle.

Voiko hempeistä langoista

muuta tehdäkään

kuin jotain pientä

ja suloista?

Neuloin pienelle

kesäprinsessalle

syksyksi lämmikettä 

ja värejä harmaisiin iltoihin.

:)

                       

<3