Raitaa ja ruutua

Heipsan.

Hyvää alkanutta kesäkuuta!

Miltäs sun kesän alku näyttää ja tuntuu?

Minulla pitää kiirettä.

Töitä, töitä ja töitä.

Vähän myös stressiä ja terveysongelmia.

Ei oikein energia riitä mihinkään ylimääräiseen.

Neulottua tulee kumminkin, vaikkei mitään muuta 

vapaahetkinä jaksaisikaan,

ja olen jotain jopa virkannut.

Katsotaanpas, mitä olen saanut valmiiksi,

ja mitä on puikoilla nyt...

Raitasukkainnostus jatkuu aina vaan,

tällä kertaa vähän räväkämpää värimaailmaa.

Yhdistin näihin Fabel Printiä (väri 903)

ja terissä ja kantapäissä käytin 

Regian neljäsäikeistä sukkalankaa (väri 06615).

Neuloin 2mm puikoilla ja sukat ovat 

noin kokoa 38.

Neuloin varpaista varteen samalla "reseptillä"

kuin kahden aiemman postauksen sukat.

En tosin muista, mainitsinko niissä postauksissa,

että olen opetellut päättelemään sukkia 

neulalla ja näissäkin on takapistoin 

päätellyt varret.

Näissä sukissa päättely onnistui jo suht siististi.

Täytyy myös sanoa, että tämä väriyhdistelmä 

on minusta ihana.

Jos ne edelliset sukat olivat toukokuun väriset,

niin olisivatko nämä sitten jo kesäkuun väriset?

Niittykukkien ilotulitusta ja saunavihdan vihreää.

Toinen valmistunut työni ei sitten niin värikäs olekaan.

Olen nimittäin vihdoin saanut virkattua noin 

vuosi sitten aloittamani pikkupeiton valmiiksi.

Isoäidinneliötä alusta loppuun.

Koko on 80cm X 80cm.

Tähän olen käyttänyt Novitan Onnia ja Miamia.

Molempia lankoja oli semmoiset 

hankalat määrät varastossa.

Nyt sain ne molemmat käytettyä loppuun 

just eikä melkein!

Tuolla oikealla yläkulmassa

on vähän enemmän tummaa reunusta,

kun Onni-lanka loppui siinä kohtaa kesken.

Jatkoin siitä sitten Miamilla,

joka loppui just sopivasti,

kun sain toisen kokonaisen kierroksen tehtyä.

Jes!

Tästä tuli oikein kiva nyt, kun vaalea 

pinta sai kunnon kehykset.

Peitto menee joko keräykseen tai lahjaksi tms.

Lähipiirissä ei ole nyt tarvetta 

vauvanpeitolle.

Kesken mulla on tietenkin sukkia.

Projektipussista pilkistää Tiina Kuun 

Autioituu rannan talot -sukkien alku.

Malli on Tuhansien villasukkien maa -kirjasta.

Halusin itselleni vähän jotain keskittymistäkin 

vaativaa välillä.

Ja koska keskittyminen riittää tosiaan pätkittäin,

niin sitten aloitin myös neulomaan miehelleni 

sukkia Opalin raitalangasta.

Opaliakin neulon nyt sitten ensimmäistä kertaa.

Näistä tulee kivat!

Ruskea ja sininen on aina hyvä yhdistelmä.

Semmosia käsityöjuttuja tänne kuuluu.

Puikot sauhuaa.

On mulla partsillakin salaatit ja timjami itäneet.

Kun ehtis ja jaksais jotain muutakin laittaa!

Nyt ei vaan oikein jaksa.

Töissä kaikki tuntuu kasautuvan nyt 

tähän kesäkuulle minusta riippumatta.

Lisäksi itselläni on ollut jo pidempään 

epämääräisiä vatsakipuja,

ja lääkärireissuja tulossa taas

- ihan ku niitä ei ois ollu tälle vuodelle 

jo tarpeeksi.

No, nyt on tällaista, mutta harmittaahan se

aika paljon, kun koko ajan on vähän huono olla.

Päivä kerrallaan pitää mennä ja nauttia 

pienistä asioista.

Toivottavasti sinä ehdit nauttia kesästä 

ja olet pysynyt terveenä!

Aurinkoisia kesäpäiviä!

<3

Sukat kuin krookukset

Sain tässä taannoin 

vaihdettua vähän lankaa.

Omassa lankavarastossani oli 

erästä itselleni turhaa lankaa monta kerää,

ja huutelin podcastin puolella,

josko joku ne haluaisi.

Yksi podcast-tuttava tarttui tarjoukseen,

ja ehdotti, että voisi antaa vaihdossa jotain,

kun ei ihan ilmatteeks halunnu keriä ottaa.

Sainkin vaihdossa sitten muutamia ihania 

lankoja, ja yksi niistä pääsi melkein 

hetimmiten puikoille.

Se oli 20g kerä Misanjan käsinvärjättyä 

Merino-Sukka glitteriä.

Pikkuvyyhdin keväiset värit 

(violetti, keltainen, vihreä)

toivat minulle ihan krookukset mieleen,

joten otin sen kaveriksi keltaista Filcolana Arwettaa

sävyssä Straw (135).

Niistä syntyi yhdessä 

keväiset ja raidalliset nilkkasukat 

ihan minulle itselleni.

Neuloin 2mm sukkapuikoilla (kyllä olen panostanut 

uusiin puikkoihin jee!) ja 60 silmukalla.

Raidat ovat kolmen kerroksen korkuisia.

Kantapää on hollantilainen,

ja kärjissä on leveä nauhakavennus.

Kärjet silmukoin kiinni.

Jotenkin olen nyt tykästynyt tuohon 

sukankärkien silmukoimiseen.

Teen sen kolmella sukkapuikolla,

niin se sujuu aika sutjakkaasti jo.

Kiva ja nopea sukkaprojekti!

Nopea homma oli myös tämä virkattu 

tiskirätti.

Samalla mallilla olen tehnyt rättejä 

aiemminkin, niitä voi vilkaista *täältä*.

Ohjevideo tällaisen virkkaamiseen 

on puolestaan juutuubissa *täällä*.

Käytin rättiin Novitan Cotton Bamboota,

ja jotain vanhoista rättiprojekteista 

jäänyttä jämää, kun Cotton Bamboo ei yksinään 

ihan riittänyt.

Tästä tulee ihana väriläiskä kevääksi keittiöön.

Ja on siellä väriä nytkin,

suloisen ja iloisen kukkakimpun verran.

Tätä katsellessa hymyilyttää.

:)

Piti tulla ihan kukkakaupan kautta töistä 

kotiin, kun edessä on pitkästä aikaa 

vapaa viikonloppu.

Aurinkokin on paistanut tänään 

muutamia lumisadekuuroja lukuun ottamatta,

joten iloa ja valoa on ilmassa selkeästi.

Niitä toivon sinullekin.

Hyvää viikonloppua!

Mukavaa, kun olet siellä.

<3

Terapiarätti

Tiedättekö sen tunteen,

kun pää on niin täynnä informaatiota,

että se väsyttää ja stressaa 

enemmän ja vähemmän?

Minä en oo kahteen viikkoon tehny töissä 

oikeastaan mitään muuta kuin itselleni 

täysin uusia asioita.

Voin kertoa, että informaatiotulva 

päässä on aikamoinen.

Siispä niistä edellispostauksen sukista eroon 

päästyäni halusin tehdä jotain,

mikä täyttää seuraavat kriteerit:

1. sitä tehdessä ei tarvi ajatella mitään

2. sen tekeminen on helppoa

3. sen tekemisestä tulee hyvä mieli.

Tämä väriläiskä,

eli tuttavallisemmin tiskirätti,

 täytti kriteerit.

Kaivoin kaikki puuvilla-bambu-lankojen jämät 

pussin pohjalta ja virkkasin vitosen koukulla 

pylväitä kaksinkertaisella langalla.

Värit saivat vaihtua ihan sen mukaan,

mikä nöttönen aina seuraavaksi osui käsiin.

Aikaa meni parisen tuntia illalla,

ja seuraavana päivänä yhden kerroksen verran.

Tämän rätin virkkaaminen oli sanalla sanoen KIVAA!

Ei tästä tyylikäs tullut,

 mutta tämän tekeminen oli hauskaa,

ja väreistä tuli hyvä mieli.

Sitä paitsi, koska rätti on valmiiksi riemunkirjava,

ei sen likaantuminen käytössä heti näy,

eikä haittaa.

Vähän paksuhko tällainen kaksinkertaisella 

langalla virkattu rätti tietysti on,

mutta koitin virkata löysähköä pintaa,

ja hyvä puoli tässä on se,

että tällaisella paksulla rätillä on helppo 

hinkata sotkuja pois.

Sainpa samalla kaikki pienet rättilankajämät 

kulutettua pois.

Jäljelle jäi yksi melkein täysi kerä Novitan
Cotton Bamboota ja yksi isompi jämäpallero 

viininpunaista jotain.

Voisinpa siis jatkaa virkkuuhommia,

näin parin alkavan (ja erittäin kaivatun)

vapaapäivän kunniaksi...

On meinaan terapeuttista puuhaa.

Leppoisia (kässä)hetkiä sun alkavaan viikkoon!

<3

Pitsituuki äitienpäivälahjaksi

Tuuki.

Siinä on minusta hauska murresana,

vaikkei se itselleni niin kotoinen olekaan.

Tuukihan tulee ruotsin sanasta "duk",

joka tarkoittaa liinaa.

Sellaistapa, eräänlaista, 

tulinkin tällä kertaa esittelemään.

Mustaa pitsiä, halkaisija 47cm ja puuvillaa.

Ilmainen Dropsin ohje *TÄÄLTÄ*.

Minusta tästä tuli aika nätti

- siitäkin huolimatta,

että jouduin langan loppuessa jatkamaan 

muutaman viimeisen kerroksen uudella langalla,

joka ei tietenkään ollut samansävyistä mustaa.

Ei se ero tosin näissä kuvissa näy,

ja kun ei kerrota kelleen,

niin ei sitä kukaan hoksaa lähempääkään syynätä.

;)

Lankoina oli joka tapauksessa Novitan 

niitä merseroituja puuvillalankoja,

vanhempi nimeltään Huvila tai Kotiväki tms.

ja tämä uusi (sama lanka eri nimi) tylsästi

ihan vaan Cotton Mercerized.

Liinan virkkasin kolmosen koukulla,

ja virkkaustiheys oli näköjään just eikä 

melkein ohjeenmukainen.

Hauskaa!

Ohje oli minusta selkeä,

ja virkkaaminen, jonka aloitin jo joskus talvella,

sujui hyvin siihen asti, kunnes se lanka loppui.

Eniten tässä työssä aikaa meni siis siihen,

että sain aikaiseksi ostaa lisää lankaa.

Lienee tuttu ilmiö jollekulle muullekin,

tunnustatteko?

Liinasta piti tulla itse asiassa äidin synttärilahja,

mutta nyt siitä tuleekin äitienpäivälahja.

Sehän passaa.

(Synttärilahjaksi annoin sukat ja kukkia.)

Ja ai niin, meinas unohtua,

tässä vielä vaihekuva siitä min paidasta:

Ei puutu ko helema!

Vapuksi tämä ei kyllä ehdi valmistua,

on ollut tässä vähän muuta tekemistä.

Noo, seuraavaksi on juhannus...

;)

Ootteko työ tehny äitienpäivälahjoja itse?

Entä mitkäs on teidän vappusuunnitelmat?

Myö käydään miehen kans geokätköilemässä perinteen mukaan,

ja tarkoitus on myös nauttia simaa ja munkkeja.

Sillähän sitä jo pärjää.

Hauskaa vappua!

<3

Sukkia ja kevätaurinkoa

Kuten varmaan huomasitte jo,

niin mie osallistuin taas 

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkien

yhteisneulontaan.

Mitä sitä perinteitä muuttamaan?

Kaikki edellisetkin Ystikset on tullut tehtyä.

Sitä paitsi Sukka-Finlandian etappien välissä

on ollut kiva neuloa jotain ihan omaan tahtiin.

(Seuraava etappi alkaa muuten lauantaina.)

Neuloin nämäkin Ystikset Novitan Nallesta, 

kolmosen puikoilla ns. normaalikoon mukaan, 

jolloin sain sukkien kooksi n. 38.

Minulla oli sukkia aloittaessani vakaa aikomus 

neuloa nämä ihan itselleni, mutta toisin kävi.

Syy on se, että kruunut ja viinilasit 

eivät oikein oo min juttu!

En ole kovin prinsessamainen saati draama queen tms.,

ja jos se jollekulle on vielä uutinen, 

niin minähän en käytä alkoholia ollenkaan.

Poikkeuksena ehtoollisviini, 

mutta se on ihan oma lukunsa.

:D

Toisin sanoen, vaikka sukkamalli mielestäni hieno onkin,

niin en kokenut sitä oikein omakseni.

No, se nyt ei onneksi haittaa yhtikäs mitään.

Sukat ovat joka tapauksessa kauniit,

 ja joku onnellinen saa

jouluna avata mieluisan pehmeän paketin.

;)

Mie ehdin tehdä itselleni pitkät sukat 

myöhemminkin.

Ja mukavaahan näiden neulominen oli.

Ei tarvinnut hirveästi ajatella,

kuvio kerrallaan eteenpäin,

kuten ennenkin.

Sitten vielä muutama asia,

jotka piti muistaa kertoa.

Mainitsin viime postauksessa,

että opettelin looppaamaan, ja heti sen opittuani

neuloin ne edellisen kisaetapin sukat 

kyseisellä tekniikalla.

No, en silloin vielä kertonut, että millä harjoittelin,

mutta tässäpä tämä harjoitusprokkis nyt on.

Aloitin ihan perussukat harmaasta Duo-langasta.

Yhden sukan ehdin tehdä, ennen kuin kisaetappi alkoi,

joten nämä sukat odottelevat vielä valmistumistaan.

Vähän jännitän, kuinka lanka riittää loppuun asti.

Jos ei riitä, niin purkaan vähän ja teen raitoja

sukkien teräosiin...

Ja nyt muistan esitellä 

tämän äitini itselleen tekemä ponchon,

josta lupasin näyttää kuvan jo aikaa sitten:

Eiks oo ihana! Tämä on virkattu Nalle-langoista,

ohje on muistaakseni

jostain Novitan uudehkosta lehdestä.

Kyllä kelpaa pakkaskeleillä kietoutua tällaiseen.

Ja huomatkaa sukat - annoin äidille joululahjaksi

ne loppukesästä neulomani *Ihan hiljaa-sukat*,

enkä silloin ajatellut ponchon värimaailmaa yhtään,

mutta äiti oli heti paketin avattuaan miettinyt,

että oliko väri valittu ihan tarkoituksella

yhteensopivaksi.

:D

Mitäs muuta oli vielä?

Ainakin se, että kevät on tullut parvekkeelle.

Join siellä vuoden ekat partsikaffet!

Ai että. Linnut sirkutti, räystäistä tippui vettä ja

aurinko lämmitti ihanasti. Kelpaa!

Ja muitakin iloisia uutisia on;

mieheni sai aivan yllättäen useamman 

kuukauden pätkän töitä omalta alalta ja

ihan tästä läheltä.

 Vähän valoisammalta näyttää

tämä lähitulevaisuus nyt kuin vielä reilu

viikko sitten.

Miulle teki myös hyvää, 

kun olin viime viikonlopun varkkaleirillä.

Sain ajatukset tehokkaasti aivan muualle, 

kun ympärillä pyöri pari päivää

 kolmisenkymmentä 7-9-vuotiasta.

Ens viikolla sama rumba jatkuu, lisää leirejä,

kun täällä alkaa hiihtolomaviikko...

Notta semmosta kaikkea, 

ja varmaan vieläkin unohtui jokin juttu.

Mitäs sulle kuuluu?

Ootko sie päässy nauttimaan 

kevättalven auringosta?

Mukavaa loppuviikkoa!

:)

19. luukku: Sukkia ja pipareita

Luukusta 19. paljastuvat 

kauniin ruskeankirjavat sukat,

joiden varren pintaneule on Jules-sukista.

Pukinkonttiin piti saada vielä yhdet

miestensukat koossa 41-42,

joten sellaiset sitten tein.

Olin hillonnut jo varmaan vuoden päivät

erästä huikean kauniin väristä lankakerää,

OnLinen Supersocke -lankaa,

jota ostin kerran Helsingistä Vihreästä vyyhdistä.

Kuvittelin neulovani siitä itselleni jotakin,

kun se on minun budjetillani sellaista luksuslankaa,

mutta väri tuntui sopivan sukkien saajalle

nyt tähän hetkeen oikein hyvin.

Ja samaa tai ainakin samanväristä

 lankaahan saa ostettua lisää joskus,

jos tarve vaatii.

Niinpä rohkeasti sukat puikoille vaan!

Käytin 3,5mm puikkoja.

Varressa ja kantapäässä oli 13s/puikko,

ja kiilakavennusten jälkeen vähensin

12:ista silmukkaan.

Kärkikavennukset tein ihan muistin virkistykseksi

vaihteeksi sädekavennuksin.

Sukista tuli mielestäni aivan ihanat!

Niin kauniit ja lämpimät ruskean sävyt.

Tämä värimaailma myös houkutteli 

rauhallisella eläväisyydellään kokeilemaan

sukanvarteen jotakin pintaneuletta.

Päädyin Jules-sukkien pintaneuleeseen,

jonka ohjeen nappasin suomeksi *täältä*.

Alkuperäiseen Kate Blackburnin 

ohjeeseen ei taida päästäkään käsiksi enää

Ravelryn kautta - yritin.

Ja kuten huomaatte,
sukkakuvien somisteeksi päätyi pipareita.

Piparit on virkattu
Eilen tein -blogin piparipannunalusen *ohjeella*,
mutta Novitan Miami-langasta 3,5mm koukulla.
Näiden oli tarkoitus päätyä joulukorttien somisteiksi,
mutta korttiaskarteluinnostusta ei sitten tullutkaan,
joten piprut saavat odottaa vaikka ensi vuoteen.
;)

Ehkä ensi vuonna siis tiedossa itse 
tehtyjä joulukortteja? Saas nähdä.
Ajatus oli myös kokeilla koristella piparit.

Tämän herkkulangan jämänöttösestä
täytyy ehkä tehdä jotain kivaa itselle.
Mutta sekin menee varmaan ensi vuoteen!
;)