Juhannuksen kukkaloistoa

Kukat kuuluvat keskikesän juhlaan.

Siispä tulin niiden kera tänne toivottamaan

hyvää ja iloista juhannusta

teille kaikille!

Toivon jokaiselle vapaita viettävälle

juhannuksen taikaa,

yhteistä aikaa läheisten kanssa ja rentoutumista.

Jos olet töissä,
(niin kuin itsekin olen huomenna),

niin toivon sinnekin ison ripauksen iloista juhlamieltä!

<3

Lähetän teille vähän auringonkukkien riemua

ja sarjasaipon (englanniksi söpömmin candytuft)

perhosmaista herkkyyttä

  

krassin lehtien maalitäpliä

mustasilmäsussun huikentelevaisuutta

liljojen aatelia

pelargonien pirteyttä

verbenoinen ja lumihiutaleiden valoa ja

värinokkosen ja petunioiden tummia kuiskauksia.

Nautitaan keskikesän kukkaloistosta just nyt!

<3 :)

Arki rullaa ja kasvit kasvaa

Iloa tähän viikkoon just sulle!
Toivon, että se alkaa mukavissa merkeissä.

Itselläni se alkaa työpäivällä,
joka hoituu etänä kotona,
päivärippikoulun oppimiskokonaisuuksia suunnitellen.
Hommaa kyllä riittää, etäpäiväkin on ihan täysi työpäivä,
- siksi tämä postaus on ajoitettu valmiiksi
jo sunnuntai-iltana.

:)

Kivasti on siis lähtenyt kesäteologin arki rullaamaan
uudessakin työpaikassa, siitä iloitsen.
Päivä kerrallaan, työtehtävä kerrallaan.
Vähän kiirusta on nyt kesäkuun ajan,
mutta ei se mitään.
Voimavaroja ja innostusta on nyt enemmän 
kuin pitkään aikaan,
joten on ihan virkistävääkin tarttua haasteisiin.

Lisäksi mua ilahduttavat just nyt tomaatit, 
jotka alkavat kukkia,

sekä nämä mustasilmäsussut,

jotka ovat viikossa ottaneet ihan huiman spurtin.

Kattokaa ny, reilu viikko sitten:

Ja nyt:

Huimaa vai mitä!
Kolme nuppuakin on ilmaantunut.

Näistä sain myös inspiksen elämäni ensimmäiseen 
lehdessä julkaistavaan hartauskirjoitukseen.
Jännää! Vähän hirvittää, millaista palautetta tulee.

Jeps. Hartauskirjoituksen laatiminen oli yksi ensimmäisistä
työtehtävistä tänä kesänä.
Lisäksi olen päässyt mm. pesemään ison kasan legoja.
(Niitä käytetään esim. riparilaisten kanssa.)
Tämä kertoo ehkä jotain työn monipuolisuudesta.
Koskaan ei tiedä, mitä kaikkea pääsee tekemään!

Auringonkukatkin ovat hyvässä vauhdissa.
Ne osoittautuivatkin tällaisiksi,
jotka tekevät paljon kukkia - mahtavaa,
joka lehtihangasta puskee nuppua!

Tähtisilmätkin ovat suvainneet avata silmiään.
Nämä suivaantuivat jostakin, eikä pitkään aikaan 
ollut yhtään kukkaa auki,
mutta nyt on jo toinen ääni kellossa.
Tekivät oikein kukkajonon!

Kuvan alareunassa vilahtavat keltaiset 
miljoonakellot, jotka nekin mököttivät pitkään,
ennen kuin innostuivat kasvuun.
Nyt kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Amppelin kukat ovat rehevöityneet,
lumihiutale valuu jo kauniina puroina alaspäin.

Aika mukava tunnelma täällä siis vallitsee!

Jotain mahtuisi vielä sekaan.

Tuo yksi pitkulainen astia olisi yhä vapaana,

ja ehkä jotain muutakin voisi sekaan ujuttaa.

Muurinkelloa olen harkinnut,

mutta vaihtoehtojahan on ihan valtavasti...

Lähteekö lapasesta?

Se jää nähtäväksi.

;)

Nyt koitan pitää työhommat hanskassa

ja hanskat tallessa.

Iloa ja surua

En ole pitkään aikaan kertonut täällä blogin puolella,

mitä helmikuun lopulla kylvämilleni

mustasilmäsussuille kuuluu.

Nytpä kerron. Ihan hyvää kuuluu!

Sussuja on säilynyt hengissä viisi kappaletta,

mikä on melko sopiva määrä.

11 alunperin kylvin, 7 iti ja koulintojen jälkeen 

5 on sinnitellyt tähän pisteeseen asti.

Nää on tänäänkin jo kasvanu tästä
ihan silmissä!

Nämä eivät vaan ole olleet kovin kuvauksellisia.

Kevätaurinko teki vähän tepposia,

kun aloin ulkoiluttaa näitä melko aikaisin.

Nyt lämpö, lannoitus, latvominen ja sopivan 

varjoinen kohta parvekkeella

 ovat kuitenkin tehneet ihmeitä.

Valehtelematta parissa päivässä on tullut

hirmuinen kasvuspurtti!

Köynnökset haaroittuvat joka suuntaan,

ja isoimmat lehdet ovat 5cm pituisia.

Hyvältä näyttää tämä kasvutahti.

Melkein uskallan jo väittää, että kukkatornini saan.

Siitä iloitsen, 

sillä ihan koko aikaa ei ole siltä näyttänyt.

Mitä veikkaatte, oisko mulla tässä jo kuukauden 

päästä kukkia?

;)

Ilonaiheita on muitakin.

Auringonkukat ovat tanakoita ja oikein paistattelevat

päivää aurinkoisella paikallaan.

Uskon, että näiden kukintaa ei tällä vauhdilla 

tarvitse ihan pakkasiin asti odotella.

Ensimmäinen liljakin on alkanut ojennella nuppujaan.

Koskahan mahtaa kukkia?

Varmasti hetki vielä menee.

Suht aikainen kaveri taitaa kumminkin olla.

Kiva, jos liljani kukkivat eri aikoihin.

Sitten ovat nämä ihanaiset pelakuuni.

Kaikki kukassa samaan aikaan,
ja nuppuja ihan vimmatusti.

<3

Tähän punaiseen olen ihan rakastunut.

Onneksi hankin tämän.

Punainen pelakuu on min suosikki,

vaikka onkin niitä perinteisempiä värejä.

Vahvat värit on mun juttu.

Odottelen, että tästä aukeaa lisää nuppuja,

niin muuttuu vielä näyttävämmän näköiseksi.

Ja ihania nämä ovat muutkin.

On pirtsakkaa...

...ja on herkkää ja hempeää.

Kaikki sulassa sovussa keskenään.

Iltahämärissä värit vielä oikein hehkuvat,

tämä hempein yksilökin näyttää illan valossa 

hieman persikkaisen väriseltä.

On tosi kiehtovan näköinen.

Pöydällekin löytyi "uusi" kukka.

Pelastin tämän sinisen orvokin sieltä 

orvokkikorista muiden keskeltä,

kun tajusin, että tämä onkin pienikukkainen,

ja toisekseen tämä meinasi jäädä muiden alle piiloon.

Tämä on ihan söpö, etenkin kun on saviruukussa,

mummovainaan virkkaaman pitsiliinan päällä.

Ja sitten, olen vaarallisella tiellä.

Aikuiseksi kasvaminen on jo sinällään haastavaa,

mutta lisätään nyt kierroksia yhdellä

napostelupaprikalla.

Niin siinä lapussa luki, napostelupaprika!

Pieniä ja makeita, passaa.

Josko nyt syötävät kasvit riittäis?

No okei, vastapainoksi yksi tarjousamppeli...

Ai että värinokkosenko takia,
mistä arvasitte...
Seurana mustanvioletti petunia ja 
valkoista lumihiutaletta sekä verbenaa.

Äiti osti itselleen samanlaisen,
niin, ja sponssasi nämä minunkin.
Kiitos. <3

Siellä pyykkiteline ja tyhjien pullojen pussit 
kauniisti taustalla.
Noh, se on elämää se.

Elämään mahtuu ilon lisäksi tällä hetkellä kyllä suruakin.
Tähän viikonloppuun mahtuvat yhdet hautajaiset,
miehen kummin siunaus.

Niin se elämä heittelee,
oli aika yllättävä juttu.
Mutta, toivo ei silti kuole koskaan,
siihen luotan.

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä,
 rukoilkaa hellittämättä. 
Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, 
osoittakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, 
siunatkaa älkääkä kirotko. 
Iloitkaa iloitsevien kanssa, 
itkekää itkevien kanssa."
- Room. 12:12-15

Ilonpilkahduksia teidän viikonloppuun!
Toivonsäteitä myös 
vastoinkäymisten keskelle.
<3

Kokeileva ruukkupuutarha

Mikäs se tässä möllöttää?

Jep, tomaattipa hyvinkin.

Pink Baby Plum F1

Kävin tässä alkuviikosta pyörähtämässä 

Hilun (Maatiaiskanasen elämää) hoodeilla,

ja hain häneltä pari tomaatintainta,

kuten oli jo aiemmin keväällä sovittu.

Tuo pitkä roikkana on miniluumutomaatti Pink Baby Plum F1,

ja tuossa vieressä oikealla 

on vähän huonosti kuvasta erottuva

coctailtomaatti Aranka.

Pieniä ja makeita molemmat.

Noh, jos nyt ensin edes saan nämä kasvamaan!

On tuolla tuo yksi tomsku jo vähän niin kuin 

lupailevana...

Kaikkee täytyy kokeilla!

Nyt sitten vaan varkaita pois napsimaan,

ja lannoitustakin täytynee pohtia.

Valoa ja lämpöä pitäis olla ihan riittämiin.

Tomaattien juurelle istutin

pari tavallista samettiruusua.

Josko ne pitäisivät osan ei-toivotuista ötököistä loitolla.

Ei täällä kyllä toistaiseksi ole näkynyt 

kuin eksyneitä pörriäisiä, leppiksiä, pieniä hämähäkkejä 

ja muutamia harsosääskiä.

Heh. En suoraan sanottuna tiedä tomaatinkasvatuksesta 

juuri mitään,

mutta jostainhan se on aloitettava.

Kokeilemista ei estä mikään!

Pitäkee peukkuja, että saahaan ees maistiaiset...

Notta tomaatit on.

On myös jotain muuta uutta.

Kävin nimittäin viikonloppuna äiteen kanssa 

Mustilassa (Arboretum Mustila),

ja äiti sponssas mulle muutaman kukan...

 

Aikani pähkäilin, mitähän ihmettä valkkais.

kun oli niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla.

Sitten ihastuin tähän limenvihreään värinokkoseen.

Hetken tosin arvoin tämän ja sellaisen huikean 

oranssin värinokkosen välillä,

mutta vihreän raikkaus voitti tällä kertaa.

Nokkonen oli siis ykkösvalinta,

ja sen kaveriksi mallailimme erilaisia kukkia.

Lopulta tuo hennon vaaleanpunainen pelakuu 

ja pinkihkö (ei oo livenä ihan noin pinkki)

kerrottu miljoonakello valikoituivat asetelmaan,

josta tulikin tosi kaunis.

Tykkään!

On se näköjään niin,

että en pysty pitämään näppejäni irti pelakuista.

Kun annat pikkusormen...

Ja jep. On taas niin hempeää ja vaaleanpunaista,

että hieman huolestuttaa,

mutta nää sopi kaikkein parhaiten nokkosen seuraan,

ja sitä hempeyttä on parvekkeella nyt vaikka

muille jakaa.

Vehreältä ja täydeltä alkaa näyttää,

mutta jotain mahtuu vielä varmasti sekaan.

Ei oo ees ahdasta!

Vaikka mies vähän huokailee siihen malliin 

välillä että laita itte tomaattinarus sinne kattoon...

Noo, ripusti hää ne kumminkin.

Hih. ;)

Lomailu on ollut siis vahvasti kasvipainotteista,

kun en ole voinut neuloakkaan.

(Tunnustan, yritin, ja kaduin seuraavana päivänä,

kun koko kättä särki...)

Venyttelyä, lepoa. Joskus näin.

Ei anneta tauon haitata, se tekee välillä hyvääkin.

Näin muuten ekat kukkivat lupiinit tänään,

kun kävin lenkillä... tai siis köh,

ostamassa ne samettikukat...

Aurinkoa ja iloa tähän viikkoon!

<3