Mörköjä

 Ensimmäinen kuulas ja rapea 
pakkasaamu on koettu nyt meilläkin,
ja sen kunniaksi postailenkin
taas lapasista.

Aloitin nimittäin joululahjojen neulomisen,
ja neuloin ensimmäiseksi eräälle
muumifanille Mörkö-lapaset.

Lapaset on suunnitellut Jenni Peltomäki,
ja ohje on saatavilla Ravelrysta ilmaiseksi *klik*.

Neuloin lapaset Novitan Nallesta 2,25mm puikoilla.

Yleensä neulon Nallea 2,5mm puikoilla,
mutta näistä lapasista olisi sillä tiheydellä tullut liian suuret.

Lapasten saaja on nimittäin yhtä pienikätinen kuin minäkin,
ellei arviokykyni heitä ihan totaalisesti.

Mukavan tiivistä ja napakkaa pintaa pienillä puikoilla saikin!
Lisälämpöä lapasiin tuo myös se,
että suurten yksiväristen pintojen takia käytin 
paljon tikapuutekniikkaa.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapaset ovat suurelta osin 
ikään kuin kaksinkertaiset.

Eipähän ainakaan tuule lävitse!

Työteliäisyydestään huolimatta, tämä oli aivan ihana projekti tehdä.
Ensinnäkin koin kunnollisen inspiraation hetken
ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen.
Ihan todella innostuin näistä lapasista, ja nautin siitä,
että työssä tapahtui koko ajan jotain alusta loppuun.

Näissä oli jotain, mikä piti mielenkiinnon yllä,
muttei väsyttänyt mieltä.
Jotkin projektit ovatkin olleet nyt tauolla,
kun niiden tekeminen ei ole kiinnostanut ollenkaan.

En osaa oikein selittää sitä,
mutta ehkä te ymmärrätte sellaisen tietyn kipinän,
joka syttyy,
kun pääsee tekemään jotain tosi mielekästä ja
saa ajatukset kaiken maailman murheista pois hetkeksi.

Uupumusaivoille tämä kokemus oli mukavaa vaihtelua.
Tykkäsin!

Lisäksi iloitsen siitä, että lopputulos on tosi siisti ja onnistunut.
Höyryttämisen jälkeen tikapuutekniikan aiheuttamat 
muhkuratkin silisivät mukavasti pois,
vaikka vähän muuta pelkäsin.
Jee!

Ai niin, sen verran poikkesin ohjeesta,
että neuloin lapasten varret eri tavalla raidoittaen.
Neuloin viiden kerroksen raidat niin, että värin vaihtuessa 
neuloin aina ekan kerroksen uudella värillä kokonaan oikein.
Sillä tavalla tulee siistit raidat myös nurjien silmukoiden kohdalla.

Rrrrr...

Joko teillä on ollut pakkasta?

Entä teetkö tänä vuonna käsitöitä joululahjoiksi?

Minulla ei ole sen suurempia tavoitteita lahjojen suhteen,
mutta jaksamisen mukaan teen muutamia täsmälahjoja
- sellaisia, että on idea ja saaja mielessä valmiina,
niin kuin näiden lapasten kohdalla on.

Levollista ja hyvää viikonloppua sulle!
<3

Kahdet sukat

 Moikka!

Tässä postauksessa esittelen peräti kaksi 
valmistunutta sukkaparia.

Ensimmäisenä esittelyssä on Tiina Kuun 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta
malli nimeltään Autioituu rannan talot.

Lankoina näissä sukissa on Novitan Venlaa sekä 
Roosa Nauha sukkalankaa.
Venlaa on tuo vaalea pohjaväri sekä tummanharmaa,
ja valkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa.

Neuloin ohjeen pienimmän koon.

Käytin muuten 2mm sukkapuikkoja,
paitsi kirjoneuleosuuksiin otin 2,5mm sukkapuikot.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että isompi koko tai astetta
isommat puikot olisivat olleet ihan paikallaan,
koska nyt sukista tuli tuosta nilkan kirjoneuleen kohdalta 
aika nafti.

Noh, lahjalaatikkoon täytettä.
Joku pienijalkainen käyttäjä varmasti löytyy,
jos nämä nyt kehtaan jollekulle antaa.
En ole ihan tyytyväinen noihin varren kirjoneuleisiin.
Ne olisi voinut neuloa vielä isommilla puikoilla,
niin ne eivät venyisi noin rumasti.

Näiden sukkien ehdottomasti hienoin yksityiskohta
on tämä kantapää.
Sen tekeminen vaatii vähän keskittymistä,
mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Samoin tuo jatkuva resori kaikkine kierrettyine silmukoineen 
on aika hidasta neulottavaa,
mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kaunis.

Jos nuo ikkunasukat, kuten niitä itse nimitän,
menevät lahjalaatikkoon,
niin nämä seuraavat sukat sen sijaan pidän ehdottomasti itse.

Nämä ovatkin olleet jalassa jo monta päivää.

Tämä malli on Niina Laitisen May Socks.

Lankana 7 veljestä ja 3mm puikot.

Tämä projekti oli parin päivän homma.

Tein sukista pienemmät kuin ohjeessa,
ja Niinan ohjeita kritisoin nyt sen verran,
että niitä kokoja saisi ohjeissa olla oikeasti lisää.
Nyt neuloja joutuu itse soveltamaan aika paljon,
jos haluaa kokoa muutella.

Tässäkin mallissa jouduin itse pähkäilemään kärkikavennusten 
kohdalla, miten saan ne menemään yhtä nätisti kuin mallisukassa,
koska aloitin kavennukset eri kohdassa kaaviota.

Muuten tämäkin malli oli taattua laatua,
kaunis ja nopea tehdä.

Harmaa väri ja palmikkoneule on kyllä yhdistelmä,
joka toimii aina.

Minua se myös puhuttelee tällä hetkellä kovasti.
Kaipaan jotain tuttua ja turvallista, tavallisen harmaata ja pehmeää,
kun elämä muuten on kovin koukeroista juuri nyt.

Minulla sairausloma sen kun jatkuu.
Tuli nimittäin pari uuttakin muuttujaa,
ja vointi romahti totaalisesti tuossa männäviikolla.

En nyt siitä sen enempää halua tänne jakaa,
mutta että kivun ja sietokyvyttömän psyyken kanssa
täällä on nyt painiskeltu.

Pikku hiljaa pahin alkaa tästä tasoittua,
mutta todellakin hitaasti.

Elän kirjaimellisesti hetki kerrallaan,
koska päivä kerrallaan on jo liian iso kokonaisuus.
Neulominenkin on ollut välillä liian iso ponnistus,
mutta nyt jaksan onneksi edes sitä taas silmukka kerrallaan...

Mutta plääh sanon minä,
joka olen tottunut suunnittelemaan elämää aina 
monta askelta eteenpäin.
Voin kertoa, että opettelemista on tässä pysähtymisessä,
paikallaan olemisessa ja hetkeen keskittymisessä.

Mutta on jotain positiivistakin;
saan vihdoin ja viimein nukuttua!
Siihen on löytynyt nyt sopiva apu,
ja uni auttaa jaksamaan kaikkea muuta edes vähän paremmin.

Notta tällaista täällä, enimmäkseen sohvan pohjalla.
Oppia ikä kaikki.

Mutta, kyllä täältä vielä noustaan.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Kaikkea hyvää, iloa, terveyttä ja siunausta
sun syyspäiviin!
<3

Fauna-pipo

Näin kolmenkympin helteillä 

voisi toki neuloa jotain muutakin,

mutta minäpä neuloin valmiiksi 

yhden keskeneräisen kirjoneulepipon,

 ja näpertelin muhkeat tupsut kaupan päälle!

Tämä on Sari Nordlundin suunnittelema Fauna-pipo.

Ohje on Novitan Syksy 2019 -lehdessä ja

saatavilla ilmaisena myös *Novitaknitsistä*.

Tätä pipomallia silmäilin jo syksyllä

*Pohjolan kutsu -paitaa* neuloessani.

Syy tämän neulomiseen saapui nyt keväällä kuin tilauksesta,

kun hoksasin, että ensi syksynä eskariin menevä

täditettäväni tykkää ainakin tällä hetkellä

kaikenlaisista eläinkuoseista.

Ei muuta kuin pipo puikoille siis.

Samalla sain käyttöä osalle Pohjolan kutsun 

jämälangoista.

Langat ovat Filcolanan Arwettaa.

Ajattelin, että niistä tulee ainakin pehmeä pipo.

Sitä en sitten tiedä, kuinka nopeasti tämä käytössä 

nuhjaantuu, mutta käyttöönhän tämä on tarkoitettu.

Neuloin 2,5mm puikoilla, koska ohjeenmukaisilla 

puikoilla neulottuna tällainen merinovilla 

olisi saattanut venähtää heti kastelussa.

Halusin piposta napakan, ettei se heti lörähdä.

Neuloin pipon 50cm päänympäryksen mukaan.

Tämä mahtuu minun omaan päähäni mutta jää naftiksi,

joten luulen, että tämä on juuri sopiva käyttäjälleen.

Toivotaan, ettei ole ainakaan liian pieni!

Jos on, täytyy neuloa versio numero kaksi.

Jämälankojen kuluttaminen onnistui sen verran,

että ruskeaa ja harmaata jäi vain nöttöset,

ja tuon roosanvärisen sain käytettyä loppuun.

Siksi tupsutkin ovat kaksiväriset,

kun tuo roosa ei olisi riittänyt niihin yksinään.

Tupsuissa on muuten kaverina Novitan Venlaa,

koska halusin jatkaa punertavalla linjalla,

eikä oikein muitakaan vaihtoehtoja ollut.

Tupsut saa helposti irrotettua,

jos ja kun pipon haluaa joskus pestä.

Ne ovat muutamalla pistolla ja solmulla kiinni.

Muuten neuloin pipon ihan ohjeen mukaan,

mutta toisin kuin ohjeessa,

taitoin resorin ja neuloin sen kiinni 

jo matkan varrella.

Ohjeessa se olisi ommeltu kiinni vasta lopuksi.

(Kuka niin jaksaa tehdä, 

jos sen voi tehdä heti alta pois?!)

Lopputulos on supersöpö. Vai mitä?

Voisin pitää tällaista pipoa vaikka itsekin,

eri värisenä ja pidemmällä resorilla.

Yksi isompi kokokin ohjeessa olisi vielä...

;)

Hih.

Joihinkin projekteihin sitä on vaan tyytyväinen.

Ja hei, kuulkaas, mulla alkaa nyt LOMA!

Tai no, vapaita on enemmän kuin lomapäiviä,

mutta yhtä kaikki reilu viikko on huilimista edessä.

Ei muuten näiden helteiden jälkeen haittaa,

vaikka sataisi koko viikon,

niin kuin on ennusteltu.

Voinpahan neuloa ja katsoa katsomatta jääneitä 

neulepodcasteja sun muita juttuja,

ja olla vaan!

Parvekkeellakin voisi sateella istuskella ja nautiskella,

toisin kuin nyt helteellä.

Nämä vapaat tulevat kyllä niin tarpeeseen.

Ai että.

Vakaa aikomukseni on nauttia ja levätä.

Toivon myös sulle ihania lepohetkiä kesäpäiviin!

<3

Ohuet sukat miehelle

Heippa ja hyvää 

juhannusviikonlopun sunnuntaita 

ja alkavaa uutta viikkoa!

Minulla olisi esiteltävänä 

taas yhdet raitasukat.

Niitä sukkien saaja tässä mallailee,

kunhan hän saa lenkkarit hetkeksi sivuun.

;)

Kaikkeen tuo armas puoliso aina joutuu,

tällä kertaa kameran toiselle puolelle.

Neuloin nimittäin vaihteeksi hänelle sukat.

Hänellä ei ollut vielä ohuita villasukkia,

joten asia täytyi korjata.

Nämä on neulottu fingering-vahvuisella langalla.

Siitä saikin hetken 46-koon sukkia tikutella,

mutta yllättävän nopeasti nämä valmistuivat,

kun pääsin vauhtiin.

Samalla katselin Yle Areenasta 

aika monta jaksoa Pieni talo preerialla -sarjaa.

Se onkin sellainen hyvän mielen sarja.

Tämä raitalanka on Opalin Fairytalea värissä 9792.

Sen mies valitsi itse lankalaatikosta,

kun kysyin, olisiko siellä mitään mieleistä väriä.

Neuloin sukat 2,25mm puikoilla, 68:lla silmukalla.

Olikin muuten hauskaa neuloa välikoon puikoilla.

Siitä on hetki, kun olen sellaisilla viimeksi neulonut.

Nuo 2,25mm puikot olivat passelit tälle Opalille,

joka on vähän jämäkämmän oloista lankaa 

kuin vaikkapa Fabel tai Venla.

Sukat on aloitettu varpaista,

ja niissä on minikiiloilla varustettu 

ja varjosilmukoin toteutettu tiimalasikantapää.

Varret päättelin neulalla takapistoin.

Nyt alkaa jo tulla selkärangasta tämä toteutustapa.

 Näistä tuli minun mielestäni tosi kivat sukat!

Tykkään langan väreistä ja hillitystä kuvioinnista.

Ilokseni mieskin taisi tykästyä näihin.

Ainakin hän totesi kuvia otettaessa,

että sukat ovat kivat, kun ne ovat tarpeeksi ohuet.

Ne mahtuvat vaikka kenkiin syksyllä.

Enpä siis turhaan neulonut!

Toki, eipä tuo armaani muiden tekemiä sukkia 

huoli pitääkään,

kun minun tekemäni ovat kuulemma parhaita.

:D

Katsotaan, miten sukat kestävät sitten käytössä.

Nämä ovat ensimmäiset Opalista neulomani sukat,

joten omakohtaista käyttökokemusta langasta ei vielä ole.

Uskoisin kuitenkin,

että lanka on ihan laadukasta,

kun sitä monet ovat kehuneet.

Jees.

Tällaiset raidat tällä kertaa.

Lisääkin on luvassa.

Onneksi tekeillä on myös 

(loogisesti kesähelteillä) yksi pipo,

niin saatte vähän vaihteluakin jossain vaiheessa.

:D

Kunhan nyt ehtisin neulomaan.

Tämä kesäkuu on ollut pelkkää haipakkaa 

alusta loppuun.

Siksi tämäkin postaus syntyi vasta 

useampi viikko sukkien valmistumisen jälkeen.

No, kohta vähän helpottaa ja 

lyhyt lomakin siintelee jo näköpiirissä...

Mukavaa, kun piipahdit lukemassa.

Ensi kertaan!

Nautihan kesästä.

<3

Raitaa ja ruutua

Heipsan.

Hyvää alkanutta kesäkuuta!

Miltäs sun kesän alku näyttää ja tuntuu?

Minulla pitää kiirettä.

Töitä, töitä ja töitä.

Vähän myös stressiä ja terveysongelmia.

Ei oikein energia riitä mihinkään ylimääräiseen.

Neulottua tulee kumminkin, vaikkei mitään muuta 

vapaahetkinä jaksaisikaan,

ja olen jotain jopa virkannut.

Katsotaanpas, mitä olen saanut valmiiksi,

ja mitä on puikoilla nyt...

Raitasukkainnostus jatkuu aina vaan,

tällä kertaa vähän räväkämpää värimaailmaa.

Yhdistin näihin Fabel Printiä (väri 903)

ja terissä ja kantapäissä käytin 

Regian neljäsäikeistä sukkalankaa (väri 06615).

Neuloin 2mm puikoilla ja sukat ovat 

noin kokoa 38.

Neuloin varpaista varteen samalla "reseptillä"

kuin kahden aiemman postauksen sukat.

En tosin muista, mainitsinko niissä postauksissa,

että olen opetellut päättelemään sukkia 

neulalla ja näissäkin on takapistoin 

päätellyt varret.

Näissä sukissa päättely onnistui jo suht siististi.

Täytyy myös sanoa, että tämä väriyhdistelmä 

on minusta ihana.

Jos ne edelliset sukat olivat toukokuun väriset,

niin olisivatko nämä sitten jo kesäkuun väriset?

Niittykukkien ilotulitusta ja saunavihdan vihreää.

Toinen valmistunut työni ei sitten niin värikäs olekaan.

Olen nimittäin vihdoin saanut virkattua noin 

vuosi sitten aloittamani pikkupeiton valmiiksi.

Isoäidinneliötä alusta loppuun.

Koko on 80cm X 80cm.

Tähän olen käyttänyt Novitan Onnia ja Miamia.

Molempia lankoja oli semmoiset 

hankalat määrät varastossa.

Nyt sain ne molemmat käytettyä loppuun 

just eikä melkein!

Tuolla oikealla yläkulmassa

on vähän enemmän tummaa reunusta,

kun Onni-lanka loppui siinä kohtaa kesken.

Jatkoin siitä sitten Miamilla,

joka loppui just sopivasti,

kun sain toisen kokonaisen kierroksen tehtyä.

Jes!

Tästä tuli oikein kiva nyt, kun vaalea 

pinta sai kunnon kehykset.

Peitto menee joko keräykseen tai lahjaksi tms.

Lähipiirissä ei ole nyt tarvetta 

vauvanpeitolle.

Kesken mulla on tietenkin sukkia.

Projektipussista pilkistää Tiina Kuun 

Autioituu rannan talot -sukkien alku.

Malli on Tuhansien villasukkien maa -kirjasta.

Halusin itselleni vähän jotain keskittymistäkin 

vaativaa välillä.

Ja koska keskittyminen riittää tosiaan pätkittäin,

niin sitten aloitin myös neulomaan miehelleni 

sukkia Opalin raitalangasta.

Opaliakin neulon nyt sitten ensimmäistä kertaa.

Näistä tulee kivat!

Ruskea ja sininen on aina hyvä yhdistelmä.

Semmosia käsityöjuttuja tänne kuuluu.

Puikot sauhuaa.

On mulla partsillakin salaatit ja timjami itäneet.

Kun ehtis ja jaksais jotain muutakin laittaa!

Nyt ei vaan oikein jaksa.

Töissä kaikki tuntuu kasautuvan nyt 

tähän kesäkuulle minusta riippumatta.

Lisäksi itselläni on ollut jo pidempään 

epämääräisiä vatsakipuja,

ja lääkärireissuja tulossa taas

- ihan ku niitä ei ois ollu tälle vuodelle 

jo tarpeeksi.

No, nyt on tällaista, mutta harmittaahan se

aika paljon, kun koko ajan on vähän huono olla.

Päivä kerrallaan pitää mennä ja nauttia 

pienistä asioista.

Toivottavasti sinä ehdit nauttia kesästä 

ja olet pysynyt terveenä!

Aurinkoisia kesäpäiviä!

<3

Kaarne-huivi

Katsokaapas mikä se tässä 

tuulessa lepattaa!

Se on mun Kaarne-huivi.

<3

Kaarne on Heidi Alanderin suunnittelema

huivimalli, jonka ohje taidettiin alun perin julkaista 

mysteerineulonnassa joulun alla 2018.

Ohje on ostettavissa Ravelrysta *KLIK*.

Minä taisin jo syksyllä etsiä sopivan simppeliä 

huivimallia, jossa kauniit langat olisivat edukseen.

Näin tässä huivimallissa potentiaalia juuri siihen.

En minä ihan väärässä tainnut olla,

vai mitä.

;)

Värit pääsevät tässä huivissa esille.

Ja viittasankaria pitää aina vähän leikkiä,

tietty!

Lankoina käytin Ruskanlehden Merino Singleä 

(väreissä Ruosteinen naula ja Asvaltti)

ja Ruskanlehden Merino Sockia 

(värissä Hiekoitettu jalkakäytävä)

sekä The Urban Purl LUX Hi-Twist Sockia.

Siinä on merinoa ja silkkiä, jos oikein muistan.

Onnistuin tapani mukaan hukkaamaan sen vyötteen jonnekin!

Se on kuitenkin tuota oranssinrusehtavaa lankaa.

Sain sitä vyyhdin ihanalta neuleystävältä

lahjana/tuliaisina syksyllä,

joten halusin tehdä siitä jotain erityistä.

Ruskanlehden merinosinkut oli jämiä muista 

projekteista ja vain Merino Sock -vyyhdin 

ostin erikseen tätä huivia varten.

Tästä huivista tuli kyllä ihana.

Siihen yksi pieni Pipo-otus kääriytyy helposti!

Huivilla on nimittäin kokoa.

Ai paljonko? No en minä muista mittailla.

Tarpeeksi! :D

Neuloin 3,5mm pyöröpuikoilla eli 

vähän pienemmillä kuin ohjeessa suositeltiin,

ja lisäsin huiviin i cord -reunuksen,

kun halusin huiville viimeistellyn ilmeen.

Sitä ei siis ohjeessa ollut.

Muuten neuloin ihan ohjeen mukaan ja 

sen verran osioita kuin siinä olikin.

Huivista tuli kaunis ja muhkea.

Mitäpä sitä muuta huivilta kaipaisikaan?

Tyytyväinen neuloja täällä hykertelee,

ja on myös huojentunut,

kun huivin sai vihdoin pois puikoilta,

joita ois tässä välissä tarvittu 

jo moneen projektiin...

Katsotaan, mitä niille puikoille seuraavaksi päätyy,

ja onhan noita keskeneräisiäkin kertynyt taas.

Tykkäätkö sinä isoista huiveista?

Entä minkä mallinen huivi on paras?

Kiva, kun piipahdit täällä lukemassa.

Mukavaa viikkoa ja aurinkoisia 

kevätpäiviä!

<3

Oli muuten tosi lämmin ilta-aurinko,

kun näitä kuvia otettiin.

Niistä kiitos rakkaalleni taas kerran.

<3 :)