20. luukku: Joulun värit

20. luukku jo, huh!

Lienee korkea aika esitellä 

vähän meidän kodin jouluista värimaailmaa.

Kuten olen ehkä jo maininnutkin 

joulukalenterin aikana,

niin tänä vuonna meillä on jouluväreinä 

punaista, violettia ja valkoista.

Nämä värit nappasin verhoista.

Alelaarin löytö muutaman vuoden takaa.

En tänä vuonna halunnut ripustaa 

olohuoneen puolelle mustia punatulkkuverhoja,

joita olen käyttänyt nyt muutamana vuonna peräkkäin.

Haluan välillä vaihtelua.

Siispä tongin aikani verholaatikkoa, 

ja päädyin ripustamaan olohuoneeseen 

kevyet violetit verhot.

Niiden seuraksi keittiön ikkunaan valitsin

valkoisen kapan, jossa on punaisia ja violetteja 

Taalainmaan hevosen silhuetteja.

Tämä väriyhdistelmä tuntui tähän hetkeen luontevalta
ja käytännölliseltäkin ratkaisulta:

1. Violettia ja punaista multa löytyy valmiiksi
 vähän joka lähtöön,
on kynttiläkippoa ja tyynynpäällistä jne,
eli nollabudjetilla päästään.

2. Violetit verhot kestävät katselua kevääseen asti,
joten säästyn vaihtamisen vaivalta.
Riittää, kun vaihdan keittiön kapan!

3. Violetti sopii punaisen kanssa ihan hyvin.

Myös punainen amaryllis sai violetin ruukun.

 

4. Ainoa omistamani jouluinen ja tähän hätään
sopiva matto on punainen,
 ja siinä on valkoisia tähtiä.
Matto on vilahtanut kuvissa kuusen alla...

5. Joulukuusi sattuu olemaan valkoinen,
ja mulla on vaan punaisia, valkoisia ja hopeisia 
koristeita.

Eiköhän siinä ollut nyt tarpeeksi monta hyvää syytä?

Tajusin muuten just, että kaikki kolme väriä 
ovat myös liturgisia värejä. Hups.
Teologin alitajunta?

Noh, joka tapauksessa, värivalintojani ovat 
siis tänä vuonna ohjanneet käytännön syyt ja 
ihan vaan vaihtelun kaipuu.
En ole minkään tietyn jouluvärin vannoutunut ihailija,
vaan pikemminkin ajattelen,
että joulun saa aikaan just niillä väreillä,
jotka kulloinkin tuntuvat hyviltä.

Tietty on vähän vaikea kuvitella esim.
keltaista joulua,
mutta ehkä ymmärsitte, mitä tarkoitan.
:D

Näillä väreillä mennään nyt tämä joulu.
Mitäs värejä sun jouluun kuuluu?

Ei meillä ole ehkä kaikkein tyylikkäin joulukoti,
mutta rakkaudella rakennettu valmiiksi 
saatavilla olevista tekstiileistä ja koristeista.

Kyllä mie haaveilen, että joskus saan puettua 
kodin vaikka hopeaan ja valkoiseen 
taikka vihreään, ja niin,
että koti on silloin sisustettu huolella eikä 
joka kaluste ole jostakin saatu ja eriparia.

Mutta samalla myös haaveilen,
etten koskaan unohda sitä, että joulun saa 
aikaan myös opiskelijan ja työttömän vähillä varoilla,
ja että joulu tulee jokaiselle,
huolimatta elämäntilanteesta ja siitä,
kuinka paljon tai vähän rahaa ja voimavaroja 
on käytettävissä.

Joulu on lahja meille.
<3

17. luukku: Joulusiivouksen jälkeen

Ihanaa  ja tunnelmallista 

3. adventtisunnuntain iltaa!

<3

Tämän päivän luukku sai odotuttaa 

itseään iltaan saakka hyvästä syystä:

meillä tehtiin tänään joulusiivous.

Miehen kanssa siivosimme yhdessä.

Pyyhittiin pölyt, mies imuroi ja mie pesin lattiat,

vietiin roskat ja pahvit,

laitettiin tavarat paikoilleen,

vaihdettiin lakanat.

Ja ihan ilman riitelyä, kuten mies totesi 

vielä kauppareissulle lähtiessämme!

Reseptinä rakkaus... Eiku.

Emme me lähtökohtaisesti riitele siivouksesta,

mutta onhan se mukavaa ja kitkatonta niin,

että on sovittu etukäteen minä päivänä siivotaan,

ja sille päivälle ei ole suunniteltu mitään muuta.

Silloin saa siivota rauhassa, ilman kiirettä.

Saattaapa tuosta jopa nauttiakin,

kun yhdessä tehhään...

;)

Lisäksi tykkään tehdä joulusiivon 

mieluusti viikkoa ennen h-hetkeä.

Saapi sitten keskittyä olennaiseen,

kun ei hössötä just ennen aattoa.

Tietysti vessa ja sauna siivotaan vielä

tässä viikolla,

mutta suurin urakka on jo hoidettu.

  

Siivouksen kunniaksi silitin 

jopa punaisen pellavapöytäliinan keittiöön!

Olen vähän arka käyttämään isoja pöytäliinoja,

kun miul ei oikein ole kuin parempia juhlaliinoja.

Nyt kuitenkin tuumailin itsekseni,

että turha tätäkin liinaa on laatikossa hillota

- itsepähän minä sen todennäköisemmin sotken jos sotken,

ja toisekseen pyykkikone on olemassa.

Että jos nyt nauttisin vaan,

kun kukat ja kynttilätkin ovat niin kauniita

liinaa vasten.

Kukista puheen ollen,

tämä valkoinen kerrottu ritarinkukka on kyllä 

ihan valtavan kaunis!

Vaaleanpunaiset hyasintit ehtivät jo kukkia,

mutta miehen mielestä ne olivat niin kivoja,

että hankimme vielä uudet vaaleanpunaiset tilalle.

Niistä tulee kuulemma lapsuus mieleen.

:)

Hih, toistaiseksi uskallan myös uskoa siihen,

että tummanpunainen, sipulista kasvatettu amaryllis 

avaa ekan kukkansa jouluksi.

Se on kasvattanut kaksi vanaa,

ja nuput näyttävät lupaavilta.

Kirjahyllyn päällä ihastuttaa myös tämä violetti sintti,

josta näittekin kuvia jo edellisessä luukussa.

On muuten mielenkiintoista,

miten erilainen tuoksu oli niissä vaaleanpunaisissa 

ja tässä violetissa!

Toisaalta sama, mutta vaaleanpunaisten tuoksu 

oli ikään kuin lempeämpi ja miedompi.

Hyvähän tämä violetin syvempi ja vahvempikin tuoksu on,

mutta me miehen kans 

tykättiin molemmat enemmän siitä 

vaaleanpunaisten tuoksusta.

Ah, nyt mie nostan jalat ylös,

otan glögimukillisen käteen ja nautin illasta

sekä puhtaan kodin ja kukkien tuoksusta!

Huomisen postaus tulee sitten joskus päivällä,

kun tänään en ehtinyt 

valoisaan aikaan kuvia ottaa.

;)

Salaisuuksia

Jätetäänpä tähän nyt tämmöinen kuva ihan vaan 

kutkuttelemaan...

Jouluun on (onneksi) vielä aikaa,

mutta täällä yksi toukokuun tonttu onnellisena 

uskaltaa jo ilmoittaa,

että Tavarataikkiksen joulukalenteri on tulossa!

Suunnittelu on nyt virallisesti alkanut,

mutta sitten ollaankin asiasta ihan hissukseen 

marraskuun lopulle asti.

Sitten kerron vähän lisää ennen

1. luukun aukenemista...

Siihen asti - hysss.

;)

Revanssi

Toissa jouluksi neuloin äidilleni 

Niina Laitisen *Joulukalenterisukat*

silloista vuosimallia 2015.

En kuitenkaan ehtinyt tuolloin 

odottaa edes aatonaattoa,

että olisin voinut neuloa teräosan ohjeen mukaan,

joten sovelsin sukat loppuun.

Nyt 2016 joulun alla 

 päätin ottaa revanssin näistä edellisvuoden sukista 

ja tehdä uudet ja moniväriset versiot.

Valmista tuli nyt vuodenvaihteen jälkeen.

Aurinko paistoi koko valoisan ajan päivästä 

niin kauniisti,

että sujautin sukat jalkaan ja nuttua niskaan 

ja pujahdin parvekkeelle napsimaan kuvia.

Ulkona oli -10 astetta pakkasta.

Sopivasti.

Sain siis jotakuinkin ikuistettua 

sukkien värikirjon sellaisena kuin 

se on.

Vähän erilaiset värit tällä kertaa.

Hieman arkailin tuon valkoisen kuviovärin kanssa 

ja mietin,

miten ihmeessä saan kaiken sointumaan yhteen 

mutta tummat ja rauhalliset värit hoitivat 

kokonaisuuden tasapainottamisen kuin itsestään.

Vai mitä sanotte,

onko liian kirjavat?

Lankoina on seiskaveikan jämiä,

jotka eivät tunnu loppuvan koskaan.

Petroolinsininen on Jussia.

Oikein hämmästyin,

kuinka suuria jämäkerät olivatkaan!

Noh, onneksi ideoita riittää.

Huomaa kyllä tummista väreistä,

että suurin osa näistä jämistä 

on miestensukkien jäljiltä!

Kolmosen puikot.

Jätin teräosasta vähän kuviointia 

pois niin tuli tämmöiset 38-koon sukat.

Ohje vielä kertauksena: 

*Ravelryssa*

ja

*Niina Laitinen designs -facebooksivulla*

sekä

*Taimitarha-blogissa*

Lahjalaatikkoon menevät nämä sukat.

Oli vielä pakko kuvata myös auringonpaisteen 

innoittamana tämä pääteltyjen lankojen kasa.

Minusta näissä on aina jotain kovin sympaattista.

Olen alkanut myös säästää näitä päättelylankoja,

menevät sitten vaikka johonkin täytteeksi 

tai tarpeeksi pieniksi silputtuna linnuille 

pesänrakennusmateriaaliksi keväämmällä.

Seuraavaksi aloitan Vuosi väriterapiaa -haasteen 

ensimmäisen neulomuksen.

Paljastettakoon, että sukat, 

se nyt ei liene yllätys.

:D

Ohje on, lanka on, puikot ovat vapaana.

Täältä tullaan Tummansininen tammikuu!

Oi jouluyö, oi autuas sä hetki...

Tämän joulun viimeiset lahjasukat 

valmistuivat tänään ja pääsen pian 

paketoimaan viimeistä pehmeää pakettia.

Kävin kuvaamassa sukat oikein hyisellä parvekkeella 

päivän viimeisten valoisien hetkien aikana,

koska halusin langan värin ja kuvioiden 

erottuvan kuvista sellaisina kuin ne ovat.

Sukkamalli on Niina Laitisen Jouluyöt,

jotka neulottiin toisina kalenterisukkina 

tässä joulukuun aikana.

Ohje löytyy pätkissä 

Niina Laitinen designs -facebooksivulta 

ja tulee myöhemmin kokonaisuudessaan Ravelryyn.

Valitsin näihin tällaisen tumman 

viininpunaisen Nalle-langan,

jota minulla oli kerä varastossa.

Tämä olikin ollut vaikea väri käyttää mihinkään 

mutta näihin sopi kivasti.

En osaa sanoa,

kuinka vanhaa Nalle-lankaa tämä on,

koska olen kerän saanut ilman vyötettä,

 mutta ainakaan tätä ei tällä hetkellä

 Novitan valikoimista löydy.

Neuloin sukat ohjeesta poiketen 2,5 puikoilla,

koska aikaisemman kokemukseni perusteella 

pitsineuleesta tulee minun käsittelyssäni 

isommilla puikoilla turhan löröt.

Näistä tulikin oikein siistit ja napakat 38-koon

 sukat pienillä puikoilla.

Kärkikavennukset tein joka kierroksella kuvion 

loppumisen jälkeen.

Ihan hauska oli neuloa näitä siinä 

kirjoneulesukkien ohessa.

Täytyy kuitenkin myöntää,

että en tällaisia sukkia välttämättä muuten 

olisi innostunut neulomaan. 

Oli aika pikkutarkkaa näpertämistä ja varsia 

neuloessani mietin jo hetken,

että tuleepa sekasotku.

Loppua kohden kuitenkin ilme muuttui levollisemmaksi 

ja lopputulos on kokonaisuutena kaunis.

Notta tulipa tehtyä!

Nyt puikot, kädet ja blogi jäävät joulutauolle.

Palaamme astialle ennen uuttavuotta. 

Ihanaa, levollista ja siunattua joulua 

teille rakkaat - uudet ja vanhat - lukijat! 

<3

Viidakkosukat

Oisko nää nyt jo ne tokavikat sukat 

pukinkonttiin?

Miten se onkin niin, 

että joulunaluspäivinä on vielä pakko 

kuumeisesti neuloa kätensä kipeiksi.

Tai no, lähinnä vasen olkapää kiukuttelee... 

Noo, kun ei osaa lopettaa ja on aikonut 

toteuttaa ajatuksensa "vielä yksistä sukista"...

Nämä ovat Novitan Seiskaveikan Viidakko-langasta,

jota joskus ohimennen jostain alelaarista otin 

kokeeksi yhden kerän.

Ihan hauskan väriset näistä tuli

 mutta jotenkin latkut.

Liekkö värierä ollut loppupäästä.

Käyttösukiksi kuitenkin passelit.

Lika ei näy ja niin eespäin.

Kolmosen puikot, perussukka, 13s/puikko, koko 41.

Lahjaksi menevät.

Lyhyestä virsi kaunis?

Ei mulla oikein muuta nyt.

Vielä on tällä neuletontulla tehtävää. 

Toiset joulukalenterisukat

(Jouluyöt-pitsipalmikkosukat)

odottelevat viimeisiä luukkuja ja päättelyä.

Ja paketoidakin nämä pitää.

Kivoja viimeistelyhommia enää siis!

Kohta se alkaa,

joulurauha puikoillakin.

Mutta ei ihan vielä!

;)

Joulukalenterisukat 2016

Jouluun on enää 3 yötä 

ja tällä neuletontun pajalla on 

ahkeroitu vielä. 

Olen ollut jälleen mukana Niina Laitisen 

Joulukalenterisukkien yhteisneulonnassa.

Kalenteri löytyy facebookista 

Niina Laitinen designs -sivulta 

ja Taimitarhan Joulukalenteri 2016 -ryhmästä.

Ohje tulee myöhemmin kokonaisuudessaan 

myös Ravelryyn.

Kalenterissa on luukkuja vielä jäljellä,

koska ohjeen sukkien koko on 38-39 ja 

joulukalenterissahan kuuluu olla 24 luukkua...

Nämä sukat tulevat kuitenkin lahjaksi 

37-koon jalkoihin,

joten jouduin vähän oikaisemaan 

ja niinpä sukat ovat jo valmiit.

:)

Resorin tein kolmosen puikoilla,

muuten koko sukan kolme puolikkailla.

Väreiksi näihin valikoituivat harmaa,

pinkki ja pinkki-violetti Polaris.

Seiskaveikkaa kaikki.

Ohje on kahdelle värille mutta minusta 

kolmella tulee aina eläväisemmät sukat.

Harmi vain,

että näin pimeinä iltoina on vaikea 

saada ikuistettua oikeita sävyjä kameralla!

Minusta näistä tuli aika kivat!

En edelleenkään ole pinkin ystävä mutta 

näissä tuo harmaa kivasti tasoittaa 

muuten hyvin kirkkaita värejä.

Ja pinkin ystävälle pukki nämä toimittaakin.

Toki minunkin oli kokeiltava, hih!

Mikäs näissä olisi olla möllötellä 

joulun pyhinä ja muutenkin.

Ainakin tarkenee.

;)

Kiitos Niinalle taas ihanasta ohjeesta 

ja kanssaneulojille mukavasta yhteisneulonnasta!

Värivariaatioita oli valtavasti;

toinen toistaan kauniimpia versioita.

Oli kiva olla mukana,

jouluiloa oli havaittavissa.

:)

Nyt on vielä pari päivää aikaa paketoida 

ja tehdä loppuun viimeisiä lahjoja...

Onkos teillä jo valmista?

Supersuklainen suklaakakku

Mulla alkoi loma, jee!

Ja toki tunnolliset sairastavat silloin.

Flunssaisena olen ekat kaksi päivää 

kyhjöttänyt sohvannurkassa neuloen 

ja Gilmoren tyttöjä yms. katsellen.

Toisaalta se on hyvä,

koska joulupukki kaipailee vielä juttuja 

pukinkonttiin...

Mutta nuhanenä köhiköhi ei oo hyvä.

Kolmantena päivänä hän kuitenkin nousi ylös kuolleista...

Ei ku se on toinen juttu.

Mää nousin nyt kolmantena lomapäivänä 

nyt oikein vaan jalkeille,

ei niinkään flunssan helpotuksesta vaan siksi,

että halusin vaihtelua.

Ulos ei voinut mennä, eikä siivota - siispä leivoin.

(Se vaatiikin meikäläisellä jo jonkin sortin pöpön.)

Ja onhan miulla hyvä syy leipoakin,

kun mies valmistui opinahjostaan ja kotona on nyt 

tuore kirkon nuorisotyönohjaaja/sosionomi.

;)

Olkoon tämä siis valmistujaiskakku!

Luottosuosikkini suklaakakku.

Ei niin kaunis mutta todellakin SUK-LAI-NEN.

200g taloussuklaata

200g margariinia

4 munaa

2dl sokeria

4rkl kaakaojauhetta

1½ dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Voitele ja jauhota (24cm) vuoka.

Sulata vesihauteessa suklaa+margariini.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää jäähtynyt suklaa-margariiniseos vaahtoon.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi 

sekaan kevyesti vispilällä käännellen.

(Kakkutaikinaa kun ei saa kauhiasti vatkata.)

Kaada vuokaan ja paista 175 asteessa n. 45min.

Kuorrutus:

150g taloussuklaata

1dl kermaa

1rkl margariinia

Kuumenna kerma kattilassa (ei saa keittää!)

ja lisää margariini ja suklaa.

Sekoittele tasaiseksi.

Anna hieman jäähtyä ja kuorruta kakku.

Tällä ohjeella on menty vuosikaudet,

jos suklaista kakkua on haluttu.

Onnistuu hyvin myös gluteenittomilla jauhoilla.

Notta suosittelen.

Nymmää käperryn takas sohvalle köhimään ja toivotan 

teille ihanaa neljättä adventtia 

ja alkavaa jouluviikkoa!

Olkoon se ressitön ja nuhaton!

<3