Nauravat sukat

 
Moikka marraskuun viimeiseen päivään.

Nyt pääsen esittelemään teille valmiina sukat,
jotka vilahtivat keskeneräisinä edellisten postauksen lopussa.

Ne ovat Lumi Karmitsan suunnittelemat Hohottajat 
kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2.




Tämä malli on ollut to do -listallani siitä asti,
kun sain tuon kirjan käsiini.
Minusta nämä nauravat pipopäiset kallot ovat 
hulvattoman hauskat.

Nyt sain hyvän syyn vihdoin oikeasti neuloa nämä,
koska joulu lähestyy, ja kirjoneule tuntui 
inspiroivalta vaihtoehdolta.

Joululahjaneulomus siis!

Neuloin sukat Novitan Nallesta, ja kikkailin sillä tavalla,
että varret on neulottu 3mm puikoilla
 ja kantapää ja terät puolestaan 2,5mm puikoilla.

Ohjeessa suositeltiin kirjoneuleeseen tässä isommassa koossa 3,5mm puikkoja,
mutta minä aloitin jo heti 3mm puikoilla,
koska ohjeessa isommalla koolla tulee noin 44-45 koon sukat,
ja minä tavoittelin noin kokoa 42.

Varret tehtyäni totesin, että vielä saisi koosta nipistää,
ja otin sitten 2,5mm puikot käyttöön,
ja se kannatti.

Nyt eivät varret kiristä yhtään, mutta terien pitäisi istua jalkaan napakasti.

Näin ainakin oletan,
koska niin monet sukat olen tälle saajalle neulonut,
että alan pikku hiljaa luottaa silmämääräiseen arvioon.
:D

Näistä tuli kyllä mainiot,
ja kirjoneuleeseen olen tosi tyytyväinen.
Sitomiset ja tikapuutekniikan hyödyntäminen auttoivat kovasti.
Jäljestä tuli siistiä.

Yhden virheen bongasin kirjoneulekuviosta jälkikäteen,
mutta jääköön se uniikiksi signeeraukseksi.
;)

Tämä olikin sitten viimeinen suunniteltu lahjaneulomus tälle vuodelle.
Voi olla, että vielä jokin pehmeän paketin innostus iskee,
mutta voi olla, että ei.

Let's see kun etsii.

Pääasia, että neuleet innostavat.
Tällä hetkellä aktiivisimmin työn alla ovat sukat,
joiden väreistä minulle tulee mieleen sorbetti.

Väriä ja valoa pimeään, kyllä kiitos.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Hyvää alkanutta adventtiaikaa ja iloa sun joulukuun päiviin!
<3

Kukkia sukkien täydeltä

Huhtikuu on lopuillaan.

En meinaa oikein edes muistaa sitä.

Hätkähdän aina, kun joku muistuttaa,

että perjantaina on vappu.

Mutta totta se on!

Ihan kohta on toukokuu.

Pitäisihän se nyt jo ymmärtää,

kun luonto alkaa vihertää ja erilaista 

kevätkukkaa puskee sieltä jos täältä

- jopa sukista.

*Vanuttunut villasukka -blogissa* järjestettiin

tässä huhtikuun aikana yhteisneulonta Mukulat-KAL,

ja siinä neulottiin sukkiin kukkia - ja lisää kukkia.

On keväistä helmililjaa ja kesäistä pelargoniaa

ja montaa muuta.

Minun kukkasista ei vaan tullut oikean värisiä,

kun moni kukka osoittautui valkoiseksi.

Minähän olin sen valinnut pohjaväriksi.

Myöskään sopivia punaisen sävyjä minulta ei löytynyt,

joten minun pelakuista tuli saintpaulioita

ja niin edelleen.

;)

Näitä oli kiva neuloa,

siinä sai ajatukset muualle kaikesta kaaoksesta.

Huomasin myös, että minulla oli selkeästi 

ollut jo hieman ikävä kirjoneuletta.

Kirjoneule on mun juttu.

<3

Kuitenkin jossain kohtaa into vähän lopahti,

eivätkä sukat valmistuneet aikataulussa,

mutta väliäkös sillä.

Nämä sukathan voi neuloa vaikka nyt jälkikäteen,

ohjepätkät löytyvät yhä sieltä 

Vanuttunut villasukka -blogista.

Sitä paitsi jouduin kikkailemaan nuo sukkien 

kärjet oman pään mukaan.

Sukan teräosaan olisi tullut vielä yhden kukkaset 

ja kokonaan yksiväriset kärjet,

mutta minulla ei olisi pohjaväri riittänyt siihen.

Siksi tein ohjetta pienemmät sukat ja 

raidoitin kärjet.

Sukat on neulottu Novitan Nallesta 

3mm puikoilla ja pienemmän koon mukaan.

Näistä sukista tuli kokoa 36.

Saa nähdä, kenelle nämä annan.

Värimaailma ja koko eivät nyt ehkä löydy 

ihan lähipiiristä, mutta tuumaillaan.

Joskus tulee neulottua näitä tällaisia juttuja,

joiden lopullista kohdetta ei tiedä,

mutta joita on kiva tehdä ihan vaan tekemisen ilosta.

Ja oli minun haettava jotain 

teemaan sopivaa piristystä

parvekkeellekin:

Tällä kertaa väriksi valikoitui 

itselle tuttu ja turvallinen voimaväri.

<3

Mikä on sinun voimavärisi juuri nyt?

Vihertääkö teilläpäin jo?

Ja mitäpä sinä kässäilet juuri nyt?

Mulla on vähän kaikenlaista työn alla.

Katsotaan, koska on taas jotakin 

valmista esiteltävää.

Siihen asti, kuulemisiin.

Voikaa hyvin.

Niin, ja hyvää vappua!

<3

Viidennen etapin katit

Sukka-Finlandian neljäs etappi 

jäi minulta väliin,

mutta viides etappi osui juuri 

sopivasti vapaapäiville,

ja mallikin oli erityisen mieleinen.

Viidennellä etapilla neulottiin 

*Lumi Karmitsan Kattia kanssa -sukat*.

Miau mitkä sukat!

Vai mitä?

Koska rakastan kissoja,

ja tykkään kirjoneuleesta,

oli malli minulle ihan omiaan.

Neuloin Nalle-langoilla,

kirjoneuleosuudet 3mm:n 

ja yksiväriset osuudet 2,5mm puikoilla.

Kissojen naamat tehtiin 

silmukoita jäljitellen jälkikäteen.

Nämä sukat valmistuivatkin kahden päivän aikana,

ja olin peräti 29. maaliin saapunut,

joten ihan hyvin meni siltäkin osin.

(Toki, sijoituksilla ei kokonaiskisan kannalta 

ole enää mitään väliä, kun se yksi etappi jäi välistä.)

Sukista tuli kokoa 38-39.

Olisin voinut jälkikäteen purkaa vielä kärjet 

ja neuloa ne uudelleen lyhyempinä,

jotta olisin saanut nämä ihanuudet itselleni,

mutta enpä nyt jaksanut nähdä sitä vaivaa,

kun minulla ei ole akuuttia sukkapulaa.

Tiedän ainakin yhden ihmisen,

joka ilahtuu tällaisista sukista jouluaattona 

lahjapakettia avatessaan.

;)

Mutta ai että oli kiva projekti!

Tykkäsin hirmuisesti.

Nyt tekisi melkein mieli 

neuloa heti perään itselle omat kattisukat.

Toinen vaihtoehto olisi neuloa ne Lumi Karmitsan toiset 

kissasukat, *Yökyöpelit*, jotka ovat odottaneet 

to do -listalla jo pitkään.

Nyt minulla on kuitenkin huivi hyvässä 

vaiheessa edistymässä,

ja rättiäkin taas virkkailen,

joten seuraava projekti saanee odottaa hetkisen

- oli se sitten kissasukat tai jotain ihan muuta.

Onneksi käsitöitä voi ja saa tehdä ihan 

fiiliksen mukaan.

Eikä sekään ole niin vakavaa,

jos kuvauspaikalla tajuaa, 

ettei kameran muistikortti ole mukana,

ja pitää tyytyä kännykällä otettuihin kuviin...

Näin käy joskus! Ei se mitään.

Hilpeää helmikuun loppua ja iloisia 

kässähetkiä teille kaikille!

<3

Ps. Tajusin just, että blogi on täyttäny 5 vuotta!

Hupsista. Pitäisköhän sitä juhlistaa jotenkin?

;)

Kolmannen etapin luova kaaos

Helmikuun puoliväli, huh!

Hyvää ystävänpäivää blogiystävät,

näin jälkikäteen.

Mie en oo oikein ehtiny käydä 

lueskelemassa blogeja,

enkä oo kyllä ehtiny iha hirveesti 

neuloakaan.

Neulepodcasteja oon koittanu

katella iltaisin jakson tai pari,

mutta vähän väsynyttä meininkiä on ollut, 

kun uuden työn opettelu vie oman aikansa

- ja ennen kaikkea ne kuuluisat mehut.

No. Eilen illalla sain kuitenkin vihdoin 

puikoilta pois (ja päättelinkin heti!)

yhden työmaan, jonka loppuun saattaminen 

tuntui kestävän pienen ikuisuuden.

Nämä ovat Sukka-Finlandian kolmannen etapin 

sukat - tai tarkemmin ottaen vähän modattu versio 

luovaan sarjaan.

Malli on *Anna Mäkilän Valse triste*.

Nopeuskisassa olisi pitänyt tehdät sukat 

vähintään koossa M, ja sukkiin olisi tuohon 

varren kukkaosuuteen pitänyt lisätä helmiä.

Minä en tähän ryhtynyt,

vaan hyppäsin suoraan luovaan osioon sitten,

kun havahduin sen olemassaoloon muutama päivä 

etapin alkamisen jälkeen.

Minähän nimittäin jo väitin, etten neulo tämän 

kolmannen etapin sukkia ollenkaan.

Se oli vielä ennen kuin tosiaan tiesin,

että etapilla on myös tämä luova sarja vaihtoehtona.

Luovassa sarjassa sai jättää helmet pois ja 

muokata kokoa, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät.

Ja tällaiset näistä nyt sitten tuli.

Ei yhtään mun väriset, koska lankalaatikossa 

ei ollut sellaisia värejä riittävästi,

mutta kauniit näistä kumminkin tuli.

Lahjalaatikko saa taas lisää täytettä.

Neuloin 2mm puikoilla muuten,

mutta kirjoneuleosuuden varressa tein 

2,5mm puikoilla.

Lankoina käytin Venlaa (vaaleanpunainen ja harmaa)

ja Roosa nauha lankoja (valkoinen ja pinkki).

Aloitin koon S silmukoilla,

mutta kavensin varren kukkakuvion jälkeen vielä 

neljä silmukkaa.

Vaikka tein vielä pienintäkin kokoa aavistuksen 

pienemmällä silmukkamäärällä,

niin näiden sukkien tekeminen oli jotenkin 

valtavan hidasta.

Yksi syy oli varmasti niissä mun huonoissa 

pyöröpuikoissa, jotka muuten heitin vihdoin roskiin,

kun kaapelikin meni ihan omituisille vääntyneille 

kulmille, ja sain hankittua vihdoin kunnolliset puikot 

tilalle...

Näitä sukkia neuloessa sain jopa sormet kipeiksi,

kun onnistuin saamaan kovettumat oikean käden 

etusormeen ja nimettömään.

Ihan ihme hankautumat, ei yleensä tuu koskaan.

Ei ollut siis mitenkään nautinnollisin neulekokemus.

En myöskään muista, milloin olisin viimeksi tehnyt 

niin paljon virheitä, kuin mitä näihin sukkiin tuli ja jäi.

En jaksanut matkan varrella kauheasti korjailla, 

jos jotain pientä meni pieleen.

Ei niitä virheitä valmiista sukasta heti bongaa,

ja onpahan nyt sitten uniikit.

Köh. ;)

Noo, oli näissä sukissa kiva tuo kirjoneulekuvio,

ja kantapäästä tykkäsin, se oli mulle uusi.

Notta tämmöstä tällä kertaa.

Seuraavaksi aion neuloa vain ja ainoastaan 

kivoja ja leppoisia juttuja!

Neljäs etappi multa jäikin sitten oikeasti väliin.

Vaadittu silmukkamäärä ois ollu mun käsialalle 

ihan hillitön,

eikä mulla ois kyllä nyt ollut aikaakaan kisata.

Että silviisiin.

Mitenkäs teidän helmikuu on sujunut 

käsitöiden suhteen?

:)

Ps. Oottehan huomanneet 

Instagramin puolella mun jämälankayhteisneulonnan?

Kurkatkaapa #hukkapätkäkal !

Pohjanmaa-sukat

Aakeeta laakeeta?
Näiden sukkien neulominen tuntui välillä
loputtomalta tasamaalta,
mutta lopputulos on vaivansa väärtti.

Tiina Kuun Pohjanmaa-sukista tuli 
mielestäni, sanalla sanoen, tyylikkäät.

Malli on aivan tuore, Tiina Kuun uusin,
ja ilokseni siitä on ollut yhteisneulonta 
nyt marraskuun ajan liittyen Nonnu Neulojan 
sukkalaatikkohaasteeseen.

Itse en ole haasteessa mukana,
mutta tähän yhteisneulontaan hyppäsin mukaan 
ihan hetken mielijohteesta.

Ohjeen saa nyt marraskuun ajan 
lunastettua ilmaiseksi *Ravelrysta* koodilla,
jonka voi kurkata 
*Nonnu Neulojan podcast-jaksosta 63.*

Vielä siis ehtii lunastaa ohjeen näppärästi,
mutta ei hintakaan suuren suuri ole,
mikäli sen haluaa myöhemmin ostaa.

Ohjetta kyllä suosittelen, 
se on taattua Tiina Kuu -laatua.

Sukat voi neuloa joko varresta varpaisiin tai 
varpaista varteen, ohjeessa on ohjeistukset molempiin.
Itse neuloin varresta varpaisiin.

Käytin yksivärisissä osuuksissa 2mm puikkoja,
ja kirjoneuleessa 2,5mm puikkoja.
Lankoina käytin Novitan Venlaa ja Filcolana Arwettaa.
Tummanharmaa ja varren vaalea ovat Venlaa väreissä 
Hiili (499) ja Hiekkaranta (606),
ja teräosan kuvioväri on 
Arwettaa värissä Sand Melange (971).

Aloitin koon M1 silmukoilla, mutta kavensin nilkassa 
koon S2 silmukkamäärään.
Sukista tuli kokoa 41-42.

Kaksi ja puoli viikkoa sain kulutettua aikaa näihin.

Huh! En tiedä, mikä siinä kesti niin kauan.

Toki tein välillä muutakin mutta silti.

Onneksi nyt pääsen vihdoin 

muidenkin joululahjaprojektien pariin,

joita olen onnistunut itselleni hankkimaan,

vaikka eihän mun mitään pitänyt...

No, teen joka tapauksessa vain sen mitä ehdin,

ja mikä loppupeleissä tuntuu mielekkäältä.

Ja ai mitä nämä ovat?

No öö, vyyhdit ovat alunperin keskiharmaata Nalle-lankaa.

Värjäsin ne sipulinkuorilla,

ja heitin lusikallisen ruokasoodaa sekaan.

Pöhkönä laitoin myöskin alunan vasta väriliemeen,

enkä esipurettanut lankoja.

Ei tullut yhtään sitä, mitä halusin,

mutta näköjään jotain kumminkin.

En ole vielä päättänyt, onko lanka likaisen keltaista,

vai sammalenvihreää.

Miltä sun silmiin näyttää?

Joo, ei siitä sen enempää.

Keskitytään mieluummin noihin sukkiin.

Niin ja oli mulla uutisiakin.

Mie sain kuin sainkin töitä ens syksyyn asti!

Se tarkoittaa sitä,

että näillä näkymin saan pappisvihkimyksen 

tuossa heti alkuvuodesta.

Jännittävää, mahtavaa, kutkuttavaa 

(ja vähän pelottavaakin) samaan aikaan.

Kovasti on vielä byrokratiaa, koulutuspäiviä,

työpäiviä ja kaikkea tässä välissä,

mutta nyt se tapahtuu yhtä kaikki.

:)

Joulukin menee töissä,

mutta se nyt vähän niin kuin kuuluu asiaan 

tässä ammatissa.

Mielenkiinnolla odotan, onpahan taas erilaista.

Ja enää on muuten alle viikko ekaan adventtiin!

Joko sulla on joulukalenteri valmiina?

Mulla on tänäkin vuonna teekalenteri,

sen kanssa on kiva fiilistellä aattoon asti.

Leppoisia marraskuun viimeisiä päiviä sulle!

<3

Sumuisena aamuna

Minä kuuluin niihin onnettomiin,

jotka eivät päässeet neulefestareille 

tänäkään kesänä.

Siksi päätin hankkia 

itselleni lohdutuspalkinnon.

Koska oli näin hyvä syy, niin minä hankin
Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan.

Onneksi minulla oli valmistujaislahjaksi saatu 

kirjakaupan lahjakortti vielä käyttämättä!

Money well spent.

Kirja on just niin hyvä kuin oletinkin.

Ensimmäisenä siitä pääsi puikoille tämä

Sumuisena aamuna -niminen malli.

Se oli saman tien lempparini kaikista malleista.

Jokin tässä mallissa kolahti,
ja toisten mallisukkien väritys 

(kahta harmaata ja oranssia)

puhutteli tietenkin meikäläisen värisilmää.

No, näistä ei tullut sen värisiä.

En lähtenyt ostamaan uusia lankoja,

vaan käytin niitä, joita oli jo jemmassa.

Kyseistä kirjaa selailleet huomaavat heti,

että olen tehnyt värien kanssa vähän kikkailuja muutenkin.

Alkuperäisessä mallissa on sama pohjaväri alusta loppuun.

Minulla ei sattunut olemaan käytettävissä 

sellaisia värejä, jotka olisivat erottuneet yhdestä 

ja samasta pohjaväristä.

Esim. tuo vihreä ei olisi erottunut 

tarpeeksi pinkistä pohjasta.

Siksi piti vähän soveltaa.

Se ei haittaa, koska tykkään tästä raikkaudesta,

ja köynnöksetkin pääsevät näin esiin.

Neuloin mallin koossa S ja ohjeenmukaisilla puikoilla.

Kirjoneuleosuuksissa oli 2,5mm puikot, ja resori,

kantapää ja kärjet on neulottu 2mm puikoilla.

Sukkien kooksi tuli 36.

Omaan jalkaani nämä istuvat kuin nenä päähän,

mutta jos yhtään isommat sukat tarvitsisin,

neuloisin nämä sukat 

isommassa koossa tai vähän isommilla puikoilla.

Istuvuudestaan huolimatta nämäkin sukat 

pääsevät lahjalaatikon täytteeksi.

Alkuperäinen ajatus oli kyllä neuloa nämä sukat itselle,

mutta kotoa ei löytynyt oranssille pohjavärille 

sopivia kavereita.

Valkoinen toki kävisi, ja sitä olisi vielä,

mutta itse vierastan valkoista vaatteissa ylipäänsä,

ja erityisesti villasukissa.

Halusin kuitenkin päästä kokeilemaan tätä mallia,

koska se puhutteli niin paljon,

joten kompromissina tein sitten sukat langoilla,

joita oli kotona jo valmiiksi.

Lankoinahan näissä on siis Roosa nauha -lankaa

(pinkki ja valkoinen) ja Novitan Venlaa (vihreä).

Uskon, että joku tulee näistä sukista melkoisen 

onnelliseksi juuri tämänvärisinä.

Sukista tuli tällä värimaailmalla ihan eri henkiset 

kuin kirjan mallikuvissa,

mutta tosi kauniit joka tapauksessa.

Tykkään hirmuisesti siitä,

kuinka näissä sukissa on ajateltu moni asia 

ja yksityiskohta loppuun asti,

kuten tuo kiilakavennusten sijoittelu sukan pohjaan

 ja kerroksen vaihtumiskohdan häivyttäminen.

Näiden neulominen oli yhtä juhlaa.

Sitä odotan kirjan muiltakin malleilta,

onhan sentään suunnittelijana Tiina Kuu.

Hatunnosto ja kiitos siihen suuntaan.

<3

Unohdinkohan sanoa näistä jotain?

Mulla oli paljon ajatuksia,

mutta ehkä ne tiivistyivät jo sanottuun,

ja kuvat puhuvat puolestaan.

Oletko sinä neulonut jo jonkin 

Tuhansien villasukkien maa -kirjan malleista?

Tai onko aikomus neuloa?

Mie tässä jo pohdin,

minkä mallin seuraavaksi neuloisin.

Pari muutakin ajatusta toki ois.

Katsotaan, mikä prokkis houkuttelee eniten.

;)

Ihanaa viikonloppua ja 

lempeää alkanutta elokuuta teille kaikille!

<3

Ps. *Runoblogin* puolellakin on ollut 

tänä kesänä elämää.

Sinnekin olette tervetulleita vierailemaan,

en vain muista siitä yleensä mainita.