Lehtivihreää

Puut varastoivat viimeisiä 

lehtivihreitä, 

kun minä varastoin vaan villasukkia. 

Puikoilta tipahti nyt miesten sukat, 

oisko kokoa 41-42.

Silmämääräisesti tein.

Puikot nro 3 ja 13 silmukkaa/puikko.

Kantapää vahvistettu ja kärjissä 

leveä nauhakavennus.

Lankoina kolmea eri 7-veikkaa.

(Kirjava valko-vihreä on joku ikivanha jämä, 

mulla on vieläkin siitä tehdyt lapaset käytössä.

Ensimmäisiä vanttuita, mitä olen tehnyt.)

Vahvennetun kantapään korkeuteen on 

muuten mulla semmoinen nyrkkisääntö,

että yhtä monta nostettua silmukkaa 

kuin on puikoilla silmukoita.

Eli siis nostettuja 

silmukoita pystyrivissä on esimerkiksi

näiden sukkien kantapäässä 13

ennen kavennuksia.

Ymmärsikö kukaan mitä tarkoitan?

:D

Mie vaan teen kantapään yleensä tuolla 

periaatteella,

joskus vielä kierros kiellon päälle.

Että näin. 

Syksyn viimeisiä auringonsäteitäkin 

sain vielä kuviin!

Pian käy kuvausaikakin päivästä lyhyeksi.

Runo 8#

Olisin suudellut rosoisia huulia,

sileitä tai veden kuluttamia,

tuulen tekemiä rohtuneita.

Halannut havuntuoksuista syliä,

hengittänyt pihkaa ja tulta.

Kulkenut paljain jaloin pitkin

vihreää untuvapeittoa.

Hipaissut viimeisiä valonsäteitä

latvojen yllä.

Silittänyt syvään uurtuneita ryppyjä

naavaisissa kasvoissa,

jotka nukkuvat ikiuntaan.

Maannut kallioilla

kuunnellen haavanlehtiä,

joiden kaiku soi hiljaisuudessa,

kun pian sataa lunta.

Mutta minun täytyy mennä

sinne,

missä sade murtuu betoniin, 

ja syksy on meren harmaa.

Pikkukanervat

On kuulkaas ihanaa olla lomalla 

ja samalla paikkakunnalla 

perheen kanssa.

Tänään ehdin hoitaa sellaista reilu 

puolitoistavuotiasta 

tädin pikku prinsessaa...

<3

Ja tietenkin tädin oli ihan 

pakko alkaa siinä leikkimisen 

ohessa neuloa.

En voinut vastustaa kiusausta, 

kun silmäilin typyllä mukana olevia 

villasukkia.

Niitä ei ole koskaan liikaa 

ja vartta ja resoria ja 

kunnon kantapää saa muksun sukassa olla,

että pysyy jalassa ja istuu hyvin. 

(:

Meni täpärälle, että sain nämä valmiiksi!

Päättelin lankoja siinä vaiheessa,

kun puettiin jo kotimatkalle. 

Kuvien ottaminenkin oli nopea toimitus, 

kun piti päästä jo matkaan.

;)

Semmoiset niistä nyt tuli,

söpöläiselle söpöt sukat kanervan 

värisen ja luonnonvalkoisen Nallen jämistä.

Koko noin 23 - silmämääräisesti tein.

Sopivat oli kuitenkin, heti puettiin jalkaan!

Ja puikot perinteisesti nro 3, 

10s/puikko.
Varren resori pikkupalmikkoa, 

kärkikavennus on sädekavennus 

ja kantapää on "tavallinen yksinkertainen".

Voijjettä on söpöt...

Vai mitä?

<3

Käpyjen metsästystä

Mietiskelin tuossa aikani kuluksi,

että enpä ole törmännyt 

käpyihin kirjoneuleessa. 

Ja totta kai just se käpykuvio on nyt se,

mitä olen vailla!

Googlailin,

selailin pinterestiä,

seikkailin Ravelryssa,

enkä löytänyt mitään!

Ehkä en osannut etsiä 

oikeista paikoista.

Siitä harmistuneena päätin suosiolla

 kaivaa sopivan värisiä lankoja esiin 

 ja raapustelin mallia paperinkulmaan 

jonkin aikaa, 

ennen kuin olin jokseenkin 

tyytyväinen.

Sitten tuhersinkin mallitilkkua. 

Oli vähän hankalaa pyöröpuikoilla 

ja paksulla langalla 

mutta valmista tuli kuitenkin.

Ei mallitilkun tarvi mikään hieno 

ollakaan.

Kyllä ne taitaa kävyille näyttää?

Taidanpa siis pistää käpysukat työlistalle. 

Josko sitten joskus kirjoittelen ohjeenkin,

kun olen lopullisen version 

saanut aikaiseksi.

;)

Marjapuurosukat

Tein ekan sukan

kolmella langalla melkein 

kärkikavennuksiin asti 

ja vasta sitten sovitin.

Ei mahtunut varresta edes 

omaan hentoon nilkkaan!

Purkasin ja kiukkusin.

Langat oli purattuna ihan sekaisin.

Jätin yhden langan pois 

ja aloitin alusta. 

Tein toisenkin. 

Notta siinä ne nyt on!

Kuvistakaan en kelpuuttanut kuin yhden,

kun kamera ei ole nyt saatavilla.

Piti tyytyä siis kännykkään.

Tuli näistä marjapuurosukista 

kuitenkin loppujen lopuksi kivat. 

Tykkään sydänkuviosta tosi paljon,

helppo muistaa ulkoa. 

Ihan luottomalli tehdä!

Malli on Novitan sukkalehdestä vuodelta 2014, 

ohje löytyy TÄÄLTÄ!

Käytin puikkoja nro 3 ja Nalle-lankoja.

Silmukoita oli 15 puikolla. 

Koko 38-39.

:)

Runo 7#

On niin pimeää,

etten voi hengittää.

Tukehdun harmaan sävyihin.

Näen jo kangastuksia.

Virvatulet piirtävät

polkuja eteeni öisellä

aavikolla,

kokot syttyvät horisonttiin

ja haihtuvat kosketuksestani.

Ja minä vajoan

pinnan alle hetteikköisiin

syvyyksiin.

Hourailisin,

jos minulla olisi kuumetta.

Mutta minun on vain kylmä.

Palelen jäisen kannen alla

ja kaikki hämärtyy,

kun katselen lammen pohjalla

makaavaa taivasta.

Antaisin polttaa itseni roviolla,

jos joku vain vetäisi minut ylös.

Mutta kukaan ei tule

tarjoamaan edes tulta.

Ne ottivat minulta sytkärin.

Ne veivät tulitikut,

ja bensakanisterin.

Minulla on

pyromaanin sydän.

Syttyy herkästi.

Palaa hitaasti.

Palaa loppuun.

Te tapatte minut.

Hiilloksesta on lyhyt matka 

tuhkaksi.

Kätevä emäntä

Leipominen on vaarallista.

Tai ainakin veitsen peseminen!

Enkä siksi harrasta sitä usein. 

Etenkään näin gluteenittomana!

Mutta tänään mulla napsahti jokin päässä, 

joten sen lisäksi, että 

- pesin pyykkiä

- tein porkkana-perunasosekeittoa

- silitin ja vaihdoin keittiöön 

uudet (vanhat) verhot ja pöytäliinan

- siivoilin 

...myös leivoin!

Järkytyin itsekin. 

Ohjeesta saan kiittää kaimaa, 

käykää kurkkaamassa Ihan oikea blogi? ja 

Johanna N:n jakama resepti.

Kiitos kaima!<3

En ole kyllä uskaltanut vielä maistaa, 

kun se on niin kuumaa! 

Tuoksu on kyllä taivaallinen.

Taidankin jäädä nautiskelemaan 

siitä näin kynttilöiden 

valossa. 

Kohta herkutellaan raksun kanssa.

Kanelintuoksuista sunnuntaita toivottelee siis 

tällainen satunnaisesti kätevä emäntä.

;)

Kurkistus menneeseen

Sillä välin,

kun hitaasti (mutta varmasti) 

yritän saada aina jotain valmiiksi,

voisin vähän kertoilla käsitöistäni 

ajalta ennen tätä blogia. 

:)

En ole suinkaan aina pitänyt käsitöistä! 

Inhosin koulun rättikässää. 

Aina oli pakko tehdä jotain tiettyä 

ja jossain tietyssä ajassa.

Valitsinkin siis puukässän heti kun mahdollista, 

joten käsityökokemukset kouluajoilta ovat olemattomat.

Minä kun en (vieläkään) tee mitään luovaa pakosta.

Kukapa tekisi?

Noh. Yläasteella sitten keksin, 

että on se nyt opeteltava tuo lapasten teko 

- äiskän opissa. 

Ensitekeleet olivat joululahja silloiselle poikaystävälle; 

varmaankin aika hirveät mutta ajatus oli tärkein!

Ekasta kunnon neulontakokemuksesta on 

siis noin 7-8 vuotta.

Seuraavaksi (muutamien lapasten jälkeen) 

uskaltauduin sukkien kimppuun 

ja sillä tiellä taidan olla edelleen. 

Ekat sukat olivat eriparia kooltaan mutta muuten 

pikku virheineenkin ihan kivat.

En ole koskaan potenut mitään sukkatraumoja esim.

kantapään tekemisen suhteen. 

Käytän ekoja sukkiani joskus vieläkin,

nyt ei ole vain kuvaa näyttää.

Ja sitten, kun sain tietää, 

että minusta tulee täti, 

niin hommahan karkasi lopullisesti käsistä...

Ensimmäinen tekemäni vauvannuttu!

Menninkäishupulla...

Homma siis lähti lapasesta, 

kirjaimellisesti. 

Sittemmin on tullut tehtyä kaikenlaista.

Parit ekat kirjoneulelapaset ja 

muutama nuttunen lisää.

 

Ja sukkien tekemisellä 

nyt ei ole ollut mitään rajaa, 

tässä muutamia. 

Joitain olen esitellytkin jo aiemmin TÄÄLLÄ!

Kuvassa kahdet eri sukat, ei eriparisukat,
vaikka olisi nekin olleet aika hauskat!

Siinäpä sitä historiaa.

Tällä tiellä ollaan varmaan niin kauan 

kuin kädet ja näkö vaan antavat myöten!

Etenkin neulominen on mulle tärkeä 

tapa rentoutua.

Ja rentoutua ajattelin nytkin!

Ihanaa alkavaa viikonloppua ihmiset!

Täällä on kutimet käsissä.

;)

Hitaita sukkia ja jääkaappirunoutta

Syyskuu meni 

niin etten kissaa ehtinyt sanoa. 

En ehtinyt paljon muutakaan! 

Mutta pikku hiljaa valmistuivat taas 

yhdet miestensukat kokoa 42-43.

Puikot nro 3 ja 13s/puikko.

Ei mitään krumeluureja!

Varren kuvio kerrosrivinousua, 

eli nostetaan aina sama silmukka 

kahden seuraavan kierroksen ajan.
Ohjetta vaikka Ruotosukista.

Ja mitäs muuta.

Lankesin viikonloppuna!

Jotain kivaa oli tämän 

syysmasennuksen keskelle saatava, 

joten... Noh, kuvat kertovat olennaisen.

Kyllä!

Jääkaappimagneetti-runoutta luvassa. 

Ensimmäiset tuotokset nähtävillä. 

Kolmen ihmistä saman katon alla, 

510 magneettia.

Maltan tuskin odottaa tuotoksia.

;)

Mukavaa lokakuuta kaikille!