Ei ihan, mutta melkein

Tadaa, mulla on pitkästä aikaa 

jotain valmista näytettäväksi!

Tuntuipa kivalle saada puikoilta 

pois edes perussukat.

;)

Nämä sukat taitavat olla ensimmäinen 

virallinen joululahjaneulomus tälle syksylle.

Toki olen vuoden mittaan neulonut sukkia 

jouluakin ajatellen, mutta osa niistä sukista 

taitaa päästä (ja on päässyt) uusiin koteihin jo 

tässä matkan varrella.

Se on toisaalta hyvä niin.

Joka joulu ei tarvitse olla sukkaöveriä,

ja on kiva, että on varastossa mitä antaa 

tarvitseville vaikka saman tien.

Eikä minulla ole tänä vuonna ollut 

tavoitteenakaan tehdä kovin montaa paria 

pukin konttiin, kun ei lähipiirillä ole 

niin tarvetta.

Mutta palataanpa nyt näihin sukkiin,

eikä jaaritella sen enempää.

Nämä on neulottu 

Novitan 7 veljestä multiraita -langasta (värinro 837)

kolmen millin puikoilla ja 56:lla silmukalla.

Koko on noin 41-42.

Resori jatkuu sukan päällä kärkeen asti.

Lankaa meni yksi kokonainen kerä ja muutama 

gramma toisesta siihen päälle.

Ensimmäisen sukan valmistuttua punnitsin sen,

ja se painoi tasan 50g.

Ajattelin, että sittenhän loppukerän 

pitäisi riittää toiseenkin sukkaan. 

Kerä taisi kumminkin olla vähän vajaa, 

koska langan riittävyys jäi 

ärsyttävästi parista grammasta kiinni.

Toinen vaihtoehto on se, että käsialassa oli

sukkien välillä eroa.

Niin tai näin, hilkulle se jäi.

Samoin meni hilkulle raitojen kohdistuminen.

En yrittänyt tehdä kahta samanlaista sukkaa,

kun halusin yhden kerän riittävän,

mutta värit menivät jotakuinkin samalla tavoin

toiseenkin sukkaan paria pientä poikkeusta 

lukuun ottamatta.

Vain kantapäissä on selkeä ero,

mutta sitäkään ei välttämättä 

ensivilkaisulla huomaa.

Ei se onneksi ole niin justiinsa,

ainakaan minusta.

Väreistäkin tykkään.

Keskeneräisessä sukassa raidoitus 

näytti ajoittain omaan silmään vähän kököltä,

mutta se kökköyden tunne meni ohi,

kun näin sukat valmiina.

Ja kyllä, mun krassit kukkii edelleen täyttä päätä 

tuolla parvekkeen suojassa.

Siksi nappasin kuviin pari somistetta mukaan.

En taida tänä vuonna mitään 

syysistutuksia tehdäkään.

:D

Hih. Sellaiset sukat tällä kertaa.

Vähän himottaisi aloittaa seuraavat sukat 

Tuhansien villasukkien maa -kirjasta.

Pitää nimittäin olla jotain välitöitä,

kun neuloo sitä kirjoneulepaitaa...

Mitäs teillä on työn alla?

Käsitöitä vai jotain ihan muuta?

Mukavaa viikkoa ja lempeää lokakuuta

just sulle!

<3

Kirjoneuletta ja kuulumisia

Heippa!

Syyskuu on lopuillaan.

Millainen kuukausi teillä on ollut?

Minun syyskuuhuni on mahtunut monenlaisia 

maisemia, uusia paikkoja ja uusia ihmisiä.

Olin viitisen viikkoa seurakuntapastorin sijaisena 

eräässä seurakunnassa.

Ne viikot menivät äkkiä!

Blogissakin on ollut hiljaista,

mutta ei pelkästään töiden takia,

vaan siksi, että ei ole ollut mitään,

mitä esitellä.

Neulonut olen kyllä, mutta valmiina ovat 

vain mysteerineulonnan Tajunnanvirtasukat,

joita en voi esitellä,

ennen kuin yhteisneulonta päättyy.

Se, mikä taas on aktiivisesti kesken,

näyttää tältä:

Jep. Tässä on minun Pohjolan kutsu -paitani.

(Ohje Novitan 3/19 Syksy -lehdessä,

suunnittelija Sisko Sälpäkivi.)

Kuten voitte päätellä,

niin kirjoneulevillapaita ei ihan 

hetkessä valmistu.

Lisäksi minulla on kesken yhdet tavalliset sukat,

joista ei ole nyt tähän hätään kuvaa.

Ja tänään olen juonut monta kupillista teetä.

Meinaa syysflunssa kolkutella. Pöh.

Josko se tästä ohi menisi,

ennen kuin kunnolla tuleekaan.

Niin, ja kuulumisia vielä;

 olen ehtinyt käydä myös työhaastattelussa.

Ihan ei tärpännyt, mutta melkein!

Ekalle varasijalle jäin.

Seuraavaa työhaastattelukutsua jo odottelen

toiveikkaana, nyt oiskin tarjolla paikka, 

jonka todella haluaisin...

Saa pitää peukkuja.

Katsotaan, kuinka käy,

ja neulotaan sillä aikaa vähän lisää.

Pitäis vissiin ottaa

joululahjaneulomuksiakin jo työn alle.

Niitä en tänä vuonna kovin paljon aio tehdä,

mutta joitain kumminkin.

Ootko sie ehtiny neuloa syyskuussa?

Kauniita kuukauden viimeisiä päiviä,

ja iloa sun viikkoon!

<3

Yhteisneulontoja!

Heipsan.

Ajattelin, että teitä blogin lukijoitakin 

saattaisi kiinnostaa pari yhteisneulontaa,

joita olen järjestämässä.

Ensimmäinen on Tajunnanvirta-kal nro 2.

Se alkaa parin viikon päästä maanantaina 23.9.

Siinä neulotaan taas jämälankasukat antamieni 

vihjeiden mukaan.

Toinen on Pohjolan kutsu -kal,

jonka järjestän Käsityökuplassa-podcastin 

Pauliinan kanssa yhdessä.

Siinä neulotaan Novitan 3/19 Syksy -lehdestä

Sisko Sälpäkiven suunnittelema 

Pohjolan kutsu -kirjoneulepaita.

Yhteisneulonta alkaa 1.10. ja loppuu 31.1.

Molempiin yhteisneulontoihin voi osallistua 

Instagramissa (ks. @pipotus) sekä mun 

*podcastin ryhmässä Ravelryssa*.

Näistä molemmista on tarkemmat ohjeet mun 

uusimmassa podcast-jaksossa:

Käyhän kurkkaamassa!

Blogin pariin palailen taas,

kunhan ehdin ja on jotain näytettävää.

Nyt on kaikkea kiirusta ja keskenräistä

vielä parisen viikkoa.

Palataan! Ihanaa syyskuun jatkoa!

<3

Mieluummin värejä

Kun kysyin väritoiveita villasukkiin,

oli ystäväni vastaus, että mieluummin 

värikästä kuin ihan luonnonvärejä.

Asia pihvi.

Kauaa ei värivalintoja tarvinnut pohtia.

Näistä väreistä tuli ihan sukkien saaja mieleen.

Lankoina on Novitan Venlaa.

Petroolinsininen on kuin onkin väriä petrooli (182)

ja kirjava lanka on 

Venlan Naturea värissä joutsen (812).

Näistä tuli minun mielestäni hauskat sukat,

ja huojennukseni oli suuri,

kun ne olivat myös saajalleen sopivat 

ja mieleiset.

Samaan osoitteeseen menivät ne 

Helsinkiä pakoon -sukatkin.

:)

Näitä oli kiva tehdä,

neuloessa tuli hyvälle tuulelle.

Neuloin 2mm pyöröpuikoilla,

ja varret on aloitettu 66:lla silmukalla,

mutta kavensin 25 raitakerroksen jälkeen 64:n silmukkaan.

Tämä siksi, että huomasin 64s riittävän,

enkä halunnut liian leveitä sukkia.

Minun käsialallani kun ei ole taipumusta olla 

mitenkään ihan erityisen tiukkaa.

Varrensuun joustin on neulottu 

1 oikein takareunasta, 1 nurin.

Kärjissä on leveä nauhakavennus,

ja tällä kertaa myös silmukoin kärjet kiinni.

Koko sukissa on noin 41-42.

Hih. Kiva perussukkaprokkis tähän väliin.

Nyt voin alkaa suunnitella vihjeitä 

seuraaviin Tajunnanvirtasukkiin.

Mukavaa viikkoa sulle!

<3

Napit puuttuu

Mukavaa alkanutta viikonloppua!

Mitäpä teille kuuluu?

Minulla on huomenna vapaapäivä,
ja sunnuntaina työpäivä -
tosin vain messu ja kirkkokahvit, mutta kumminkin.

Jep. Fanfaareja. Olen saanut töitä!
Sain reilun kuukauden (seurakuntapastorin) sijaisuuden,

jota hoidan ihan maisterin ominaisuudessa.

Saa tuulettaa. 

Pieni pätkä, mutta hyvä sellainen just tähän hetkeen,

vaikka se ei pappisvihkimykseen vielä riitäkään.

(Vihkimykseen tarvitaan väh. 6kk virkamääräys.)

:)

Samaisesta syystä on täällä blogissa ollut hiljaiseloa,

mutta ei suinkaan siksi, ettenkö olisi neulonut!

Lähinnä se on tämä ajatustyöläisen arki,

joka ei sitten houkuta vapaa-ajalla niin 

koneen ääreen kirjoittelemaan.

Mutta tässä sitä nyt ois, jotain valmista,

ainakin melkein.

Eräs ystävämme sai heinäkuussa pienen tyttövauvan,

joten minä pääsin neulomaan jotain pientä 

ja ihanaa...

Itse asiassa tarina menee niin,

että minut olisi haluttu kastepapiksi,

mutta valitettavasti se ei ilman sitä vihkimystä onnistu.

Harmi! Se on aina kunnia-asia, jos joku toivoo 

ja pyytää vartavasten.

Mutta neuloa sentään voin.

<3

Siispä neuloin Tiina Kuun Kesäyössä-sukkien 

(Tuhansien villasukkien maa -kirjasta)

kirjoneulemallia lainaten 

pienet suloiset sukat 

Venla- ja Roosa nauha -langoista.

Taisin neuloa 2,5mm puikoilla.

Niiden kaveriksi neuloin myös pienen 

neuletakin.

Siitä tosin puuttuvat napit vielä!

Ohje on Ravelryn ilmaisohje,

Jennifel Hoelin *Garter Yoke Baby Cardi*.

Koko on 6-12kk:n ikäiselle.

Vähän jännä kokohaarukka, mutta pääasia on,

että tämä on nyt vielä isohko.

Meneepähän sitten vuodenvaihteessa,

silloinhan niitä kunnon pakkasiakin usein on.

Neuloin villatakin Nalle Pelto -langasta,

3mm pyöröpuikoilla.

Malli on saumaton, ja se neulotaan ylhäältä alas.

Lankaa meni noin yhden kerän verran,

nöttönen jäi jäljelle.

Värivalinta ei ole ehkä paras mahdollinen tähän malliin,

mutta en ollut varma langan menekistä.

Tämä oli ainoa kotona oleva sopiva lanka,

jota minulla oli kahden kerän verran.

Halusin pelata varman päälle.

Ei tämä nyt onneksi ihan toivotonkaan väri ole, 

vihreitä sävyjä ja luonnonvalkoista.

Tähän vielä puiset tai vihreät napit, ja hyvä tulee.

Ainaoikein-pinnatkin erottuvat ihan hyvin.

Voisin tietysti neuloa nyt toisenvärisenkin version,

kun tiedän, että yksi kerä riittää. 

Ainaoikein-osuudet voisivat olla hauskat myös kaksivärisinä.

Kun nyt saisin ne napit hankittua tähän ensimmäiseenkin!

Noo, katsotaan, mitä kivaa vielä keksin.

Ehkä Pelto-langasta neulotut sukat tai tumput voisivat 

olla kivat, sitten ois kaikki samaa sarjaa.

Sitä ennen taidan kuitenkin neuloa lisää miestensukkia.

Nyt on värikkäät yksilöt puikoilla Novitan Venlasta 

ja Venla Naturesta.

Jälkimmäisestä langasta en innostunut yhtään silloin,

kun se tuli aikanaan kauppoihin,

mutta nyt kun näin kaksi viimeistä kerää tätä väriä 

ale-hyllyssä, niin en voinut jättää niitä kauppaan.

Tuttuun ja turvalliseen tapaan innostun kaikesta 

aina jälkijunassa.

Vuoden harkinta-aika on aina paikallaan,

vai miten se nyt oli.

Joka tapauksessa, näiden neulomisesta tulee 

hyvälle tuulelle!

Taidanpa siis lähteä perjantai-illan kunniaksi 

ja sadepäivän iloksi saunaan,

ja sen jälkeen jatkaa näiden neulomista.

Siinä sitä onkin vähän tekemistä,

kun 2mm pyöröillä (joissa on ihan susi kaapeli) 

neuloo 42:n jalkaan sukkaa...

No, lopputulos on sen arvoinen.

Ihanaa perjantai-iltaa ja iloa 

sun viikonloppuun!

<3

Ps. Uutta podcast-jaksoakin ois 

tarkoitus viikonlopun aikana kuvailla.

;)

Helsinkiä pakoon

Kun nyt vauhtiin pääsin,

niin neuloin saman tien toisetkin sukat 

Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa 

-kirjasta.

Tämän mallin nimi on Helsinkiä pakoon.

Neuloin nämä sukat koon M silmukkamäärillä,

ja sillä ajatuksella, että nämä tulevat 

miespuoliselle ihmiselle.

Kapeaan miehen 41-42-jalkaan nämä menevätkin 

todennäköisesti oikein hyvin.

Kirjoneuletta koitin neuloa löysähkösti,

ja tuo pintaneulos joustaa,

joten koko ei ole mitenkään kiveen hakattu,

venyvät tarvittaessa.

Lankoina Novitan Venlaa väreissä Sammal ja Hiekkaranta,

ja harmaa on jotakin Roosa nauha -lankaa.

Puikot 2mm ja 2,5mm.

Tuon Sammal-langan kanssa jännitin loppuun asti,

riittääkö se, kun sitä oli vain jämiä jäljellä,

mutta lopputulema oli se,

että sitä jäi vielä 11g.

Ihan loppumaton lanka.

Siitä on tehty jo vaikka ja mitä,

kun joskus tuli hamstrattua useampi kerä.

Nyt olen sentään voiton puolella 

näiden sukkien jälkeen!

:D

Tämäkin oli ihana malli neuloa.

Siinä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän.

Toivottavasti saajakin tykkää.

Alan olla sen verran koukussa tuon kirjan 

malleihin, että seuraavaa jo mietin...

Tässä välissä täytyy kuitenkin neuloa 

jotain pientä ja suloista yhdelle pikku prinsessalle,

joka syntyi tuossa heinäkuun puolella.

Ja uusia Tajunnanvirtasukkiakin pitäisi suunnitella.

Työrintamallakin on jotain mitä odottaa,

katsotaan nyt vain, onko jotain pidempiaikaista,

vaiko ihan vain pikkupätkä.

Mutta jotain on aina jotain!

:)

Elämme jännittäviä aikoja.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja iloa 

sun alkavaan viikkoon!
Kiva kun kävit.

<3

Rappioromantiikkaa?

Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 

lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 

myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 

vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 

miltä siellä näyttää.

Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.

Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.

Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,

ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 

en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.

Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 

ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.

Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,

vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,

ja niin se on tehnytkin.

Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,

jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,

ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.

Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.

Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 

kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 

keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,

joten ei haittaa.

Ai että tuleeko tomaatteja?

Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 

syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.

Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,

että hän tekee tasan yhden tomaatin.

(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 

aivan täynnä raakileita.

Olin pöllämystynyt.

Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!

Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 

voisi nyppästä pois,

mutta en ole raaskinut.

Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.

Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?

Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin

ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,

mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 

tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 

kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,

mutta kumminkin.

Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.

Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,

ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,

ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 

valehtelematta, viime yön aikana,

ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 

tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,

että ehtivät kukkia kunnolla.

Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 

ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.

Niitä tuli ensin orvokkeihin,

ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,

samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.

Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 

päivittäin ainakin kerran tai pari,

se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 

eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,

kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.

Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 

kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,

mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,

parvekepuutarhuri.

Aamukahvit on mukava juoda vielä 

pitkään kukkien keskellä.

<3