15. luukku: Origamipaketit kirjan sivuista

Viidestoista luukku lienee

yksi tämän vuoden kalenterin

suosikkiluukuistani!

Tässä luukussa valo hohtaa 

pienten paperipakettien läpi...

Joulukalenterin luukkuja suunnitellessani 

selailin Pinterestistissä kaikenlaisia joulujuttuja.

En varsinaisesti etsinyt juuri sillä kertaa

 mitään tiettyä, paitsi ehkä inspistä,

mutta törmäsin siinä selaillessani pieniin söpöihin

origamipakettehin.

Niille oli kuvallinen ohje,

ja pian törmäsin myös kuviin

paketeilla somistetuista kausivaloista.

Olin ihan myyty!

Kuvallinen ohje ei kuitenkaan yksinään 

auennut meikäläiselle,

joten etsin vähän lisää tietoa googlettelemalla,

ja lopulta taivas aukeni,

kun tuli vastaan vinkki, että YouTubeen

vaan hakusana "origami balloon",

niin ohjevideoita löytyy.

Ja niin tosiaan löytyy, 

kannattaa ehdottomasti tsekata!

En itse ole koskaan ollut kovin kiinnostunut origameista,

kärsivällisyyteni ei yleensä riitä niiden taitteluun,

mutta näiden pakettien tekemisestä innostuin.

Malli oli helppo, opin heti!

Vanhan kirjan sivut, joita käytin materiaalina,

tottelivat taittelijaa nätisti.

Pari pakettia tosin epäonnistui,

kun kirjan sivut olivat osin liian hauraita ja 

taitokset halkesivat,

mutta muuten näitä syntyi liukuhihnalta.

Ja niin, mikä hauskinta,

kuten nimi "origami balloon" vihjaa,

niin nämä puhalletaan muotoonsa.

;)

Muutaman paketin kokeilin tehdä myös erilaisista 

jouluisista mainoslehtisistä,

mutta kirjan sivut päästivät valoa läpi 

kaikkein nätimmin.

Näissä kannattaa kokeilla erilaisia versioita

oman mieltymyksen mukaan.

Kunhan paperi päästää tarpeeksi valoa läpi

ja kestää taittelun, niin toimii.

Minusta oli hauskaa käyttää vanhan kirjan sivuja.

Sivut olivat jo kauniisti kellastuneet,

ja niissä oli myös hienoja kuvia,

joita hyödynsin.

(Saksin Välskärin kertomusten ekaa osaa.)

Taittelin paketit 12,3 X 12,3cm neliöistä.

Se oli kirjan sivun leveys, 

ja sillä tuli just sopivan kokoisia paketteja,

n. 3 X 3cm.

Aika ihania ovat, vai mitä!

Jos ei jaksa vaikka virkata palloja,

niin tässä on yksi hauska,

 vaihtoehtoinen tapa kausivalojen somistamiseen.

Voi tehdä valkoisia tai värikkäitä,

isoja tai pieniä...

Mahdollisuuksia on moneen.

Millaiset versiot sinä tekisit

ja mihin ne laittaisit?

:)

8. luukku: Paperisydämet

Kahdeksannessa luukussa 

roikkuu kultaköynnöksen seassa 

vanhan kirjan sivuista askarreltuja

sydänkoristeita.

:)

Törmäsin tällaisiin sydämiin Pinterestissä,

jossa vastaan tuli kuva pienestä pöytäkuusesta,

jonka koristeena oli 

pelkästään tällaisia paperisydämiä.

Se oli tosi söpö kokonaisuus,

joten päätin kokeilla koristeiden askartelua itsekin.

Omani tein seuraavalla tavalla:

Leikkasin vanhan kirjan sivuista 6kpl sydämiä.

Piirtämisessä käytin apuna piparimuottia.

Taitoin sydämet yhden kerran keskeltä pystysuoraan

ja liimasin yksi kerrallaan sydämen puolikkaat

yhteen niin, että muodostui kuusi sakaraa.

Nauhat (vanhoja paitojen ripustuslenkkejä)
liimasin aina sopiviin väleihin.

Myös vanhojen kirjojen kuvitus on
hauskaa ja kaunista matskua koristeisiin!

Tosi helppoa ja nopeaa,

mitä nyt kohdistamisessa pitää olla tarkkana.

Sama idea onnistuu muillakin kuvioilla,

esimerkiksi ympyrät ja vaikkapa kuuset

toimivat tässä koristemallissa oikein hyvin.

Sakaroiden määrää voi itse helposti säätää

muuttamalla kuviolappusten määrää.

Min kirjansivut olivat niin ohuita,

että katsoin parhaaksi tehdä useamman sakaran,

jotta koriste olisi tarpeeksi jämäkkä.
Samaa ideaa voi käyttää myös korttiaskartelussa.

Että ei kun kokeilemaan,

jos vielä on jokin nurkka tai vaikka 

paketti koristusta vailla!

Nämä minunkaan sydämet eivät todennäköisesti

jää tuohon huonekasviin roikkumaan,

vaan laitan niitä lahjakassien mukaan.
Tai mistäs sen tietää, 
vaikka jäisivätkin tuohon...

;)

Syödä, juoda ja iloita

Maaliskuu on koittanut,

ja sain viettää siitä ensimmäiset neljä päivää 

aurinkoisessa ja kirpakassa pakkassäässä

varhaisnuorten kanssa leireillen.

Ensin yksi yö 7-10-vuotiaden kanssa,

sitten kaksi yötä 11-14-vuotiaiden kanssa.

Leirien teemana oli tällä kertaa ilo.

Ja iloahan riitti.

Oli yhdessäoloa, ulkoilua, pelailua,

leikkejä, sketsejä, lauluja, naurua,

hyvää ruokaa...

Aihe näkyi myös askartelussa.

Maitopurkeista leikattiin pahvipupuille kärryt,

joihin voi laittaa pääsiäismunia tai joissa 

voi kasvattaa rairuohoa.

Näistä tuli aika vekkuleita!

Lisäksi sai halutessaan tehdä erilaisia

silkkipaperikoristeita ikkunoihn.

Mie tein pirtsakan perhosen 

oman keittiön ikkunaa piristämään.

Opetustuokiossa ja aamu- ja iltahartauksissa 

iloa pohdittiin monista eri näkökulmista

erilaisten raamatunkohtien avulla.

Mistä minä iloitsen?

Kuka minusta iloitsee?

Milloin olen jonkun toisen puolesta iloinen?

Milloin naurattaa?

- Christina Löwenstam

Ilon lisäksi muistakin tunteista puhuttiin paljon.

Ne näkyivät esimerkiksi isompien leirin jumalanpalveluksessa,

jonka saarnassa käytiin läpi erilaisia tunteita,

joita Jeesus seuraajissaan herätti:

uteliaisuutta, pettymystä, vihaa, surua... 

mutta lopulta ilo ja rakkaus voittivat.

Ja ilon ja rakkauden teemoista

 saivat leiriläiset tehdä ryhmittäin omat alttarit.

Jokainen ryhmä sai tutkittavakseen pari raamatunkohtaa:

1. ryhmä: 1. Kor. 13:4-7 ja Gal. 5:22-23

2. ryhmä: Saarn. 8:15 ja Ps. 16:5-11

3. ryhmä: Luuk. 2:8-14 ja Joh. 3:16

Kohdat käytiin isosten johdolla läpi;

ryhmissä pohdittiin, mitä ajatuksia ne herättivät,

 ja miten ne liittyivät iloon.

Pohdintojen jälkeen ryhmät saivat vapaat 

kädet rakentaa kohtien inspiroimat 

alttarit erilaisten tilpehöörien avulla.

Alttareista tuli jälleen kerran tosi kauniita 

ja oivaltavia, ja jokainen ryhmä sai myös esitellä 

oman alttarinsa ennen jumalanpalveluksen alkua.

Arvaatko mikä alttari on minkäkin ryhmän?

;)

Iloa siis riitti, ja oli ilo olla mukana.

Oma roolini nyt ei ollut suuren suuri;

varsinaiset vastuuni olivat pari hartautta ja tämä 

alttarityöskentelyn ohjaaminen.

Mutta kyllä se vaan niin on, että

useammista silmä-, käsi- ja jalkapareista

 ei ole koskaan haittaa. 

Kaikenlaista hommaa on tehtäväksi,

ja kokonaisuus ratkaisee.

Yksin ei siis tarvinnut sooloilla.

Oli pappi ja nuorisotyönohjaaja,

kuusi isosta, harjoittelija, isosvastaava,

ja kaksi yövahtia - ja Jeesus.

Näillä pärjää.

;)

Ja on sitä jotain tullut tehneeksi,

kun leiriväsymystä täytyy vielä vähän kuittailla.

Tänään voin onneksi levätä 

ja yhtyä jälleen kerran Saarnaajan mietteisiin:

"Niinpä minä ylistin iloa, 

koska ihmisellä ei ole auringon alla muuta onnea 

kuin syödä ja juoda ja iloita. 

Tämä ilo seuraa häntä kaiken vaivannäön keskellä 

niinä elinpäivinä, jotka Jumala on hänelle antanut 

auringon alla."

Iloa ja lepohetkiä toivon sinunkin viikkoosi,

ja koko maaliskuulle!

<3

12. luukku: Karkkipurkki servettitekniikalla

12. luukku on yksi lemppareistani!

Esittelen nimittäin karkkipurkin,

joka on tuunattu decoupage-lakan ja servettien avulla 

vanhasta peltisestä Tigerin kahvipurkista.

(Tämä on eka decoupage-kokeiluni ikinä!)

Sain idean tähän purkkiin, 

kun kävin Sinellissä ostamassa sitä 

kuuluisaa decoupage-lakkaa,

ja näin siellä tällaisia servettejä,

joiden värimaailma ja kauniit jouluiset kuvat sykähdyttivät.

Servetit tarttuivat saman tien mukaan.

Ideasta lopputulokseen oli kuitenkin 

jonnii verran matkaa.

Voin sanoa,

että purkin tuunaus ei ollut mikään yhden illan juttu.

Tämän valmistumiseen meni monta päivää,

koska ensin piti saada purkin alkuperäiset tekstit 

ja kuviot piiloon tarpeeksi hyvin.

Etiketti ei nimittäin lähtenyt irti siten kuin 

olin suunnitellut.

Yritin sen irrottamista, mutta totesin,

että se olisi liottamallakin ollut todella hidasta.

Siispä päädyin peittämään taustan suoraan serveteillä.

Taustaan on käytetty pelkästään servettien 

aluskerroksia, ja yksittäinen kerros sellaista 

ohutta valkoista servettiä ei peitä vielä mitään.

Siispä meni monen monta kerrosta ennen kuin 

pääsin tekemään varsinaisen kuvioinnin,
ja tietysti välillä annoin työn kuivua kunnolla,
että näin todellisen peittävyyden.

Lopputulos on kuitenkin mielestäni vaivan arvoinen.

Ainoastaan kannen kuvio voisi olla nätimmin laitettu.

Toisaalta kädenjälki saa kyllä näkyäkin.

Kannen kuvio ja chocolate-teksti ovat muuten 

yksistä toisista serveteistä leikattuja.

Noita suklaa-aiheisia servettejä kun oli kotona

jo valmiina.

Sitä paitsi, 

nuo rypyt eivät näy livenä samalla tavoin 

kuin näissä kuvissa!

Lakkapinta, joka on muuten matta eikä kiiltävä,

antaa myös aika paljon anteeksi sitä rosoisuutta.

Ja elävää pintaahan mie halusinkin,

joten turhaan tässä vissiin höpisen.

Tiiättekö kun joskus tulee onnistumisen tunne?

Nyt miul on semmonen.
Voi olla, että sen siivittämänä decoupage-juttuja 
ehtii joulukalenterin luukkuihin vielä lisääkin...

;)

Tämä karkkipurkki pääsee joulupakettiin,
vaikka olisi jo toki sinälläänkin kaunis annettavaksi.
Tietenkin se on sitten annettaessa myös täynnä karkkeja!
Nyt piti ottaa rekvisiitaksi vaan ne namit,
joita kotoa löytyi.
Ja voishan tällaiseen laittaa vaikka suklaa-kahvia 
tms. sisällöksi.

Mitäs työ jemmaisitte tällaiseen purnukkaan?
Oisko joku tietty herkku?
Mukavaa viikkoa teille kaikille
ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!
<3

4. luukku: Paperienkelit

4. luukussa kuuluu paperisiipien havinaa...

Askartelin vanhan kirjan sivuista nimittäin 
paperienkeleitä.

Ohje näihin on simppeli, ja se löytyy 
Kässämartat-blogisivulta *täältä*.

Tarvikkeiksi riittävät
kirjan sivut (tavallinen paperikin käy)
puuhelmet, ripustusnarut (juuttinaru liimautuu hyvin),
 pyykkipojat tai klemmarit,
liima ja sakset.

Minä käytin omiin enkeleihin sivuja 
vanhoista ja aikansa eläneistä Välskärin kertomuksista,
jotka ovat lojuneet hyllyssä tyhjän panttina 
yli kymmenen vuotta!

Tunnustan, että en ole trilogiaa lukenut, 
mikä johtuu siitä, että kirjojen ulkomuoto 
ja pölyinen/ummehtunut ominaishaju (divarista ostettu)
 ei ole houkutellut ottamaan niitä esiin.
Siispä vihdoin rohkaistuin näyttämään opuksille saksia.
(Aion lukea sarjan kyllä joskus, kuitenkin klassikko...)

Täytyy tunnustaa, että teki vähän pahaa purkaa kirjaa osiin!
Mutta mitä enemmän sivuja otti irti, 
niin sitä hauskempaa se oli.
Tästä kirjasarjasta saa kyllä varmasti vaikka mitä aikaan,
kun vanhahtava suomen kieli on niin herkullista ja tämä 
on vielä kuvitettu painos, joten kuvasivutkin saa käyttöön.

Aloitin nyt kuitenkin tällaisesta helposta kokeilusta
valmiilla ohjeella,
kun en ole käyttänyt kirjan sivuja askartelussa aiemmin.

Koska mulla ei ollut kuin yksi pyykkipoika,
niin turvauduin isoihin klemmareihin liimauksessa.
Ne osoittautuivatkin parhaiksi välineiksi tähän hommaan.

Pian olikin jo isompia ja pienempiä enkeleitä rivissään.

Sitten piti vielä lavastaa tällainen hässäkkä 
kuvauksen ajaksi seinälle.
Ja totta kai huomasin, 
että kamerasta oli akku loppu vasta kun sain 
viritelmän tehtyä,
niin piti ottaa kuvat sitten kännykällä.
Käyhän se niinkin!

Nämä siipiveikot eivät siis jää seinälle,
vaan päätyvät lahjapakettien 
somisteiksi ja lahjoiksi siis itsessäänkin.
Nuo valotkin on jo viritetty joulukuuseen.
:)

Tämän postauksen myötä toivon 
enkeleitä viikkoosi!
Voit myös itse olla sellainen jollekulle.
<3

1. luukku: Joulukortit

Tervetuloa Tavaroiden taikamaailma -blogin 
ensimmäisen joulukalenterin pariin!

Täällä yksi neuletonttu toilailee aattoon asti,
kuten keväällä *lupailin*.

Luukku kerrallaan!
Ideoita, inspistä, askartelua, käsitöitä, tunnelmaa...

Välillä ihan vaan fiilistellään,

välillä taas tehdään joulujuttuja ihan itte.

Ei anneta kuitenkaan joulupipon kiristää:
jos sattuu niin hassusti, että jokin luukku jää välistä,
niin ei haittaa - joulu tulee kumminkin.

Toivottavasti viihdytte mukana!
<3

Ja tästä aukeaa eka luukku
- sieltä paljastuu joulukortteja.

Tänä vuonna päätin tehdä muutaman kortin ihan itse,
kun en viime vuonna tehnyt kortteja ollenkaan.
Toissavuoden kortit voit käydä kurkkaamassa *täältä*.

Näihin kortteihin käytin 
tasan niitä askartelutarvikkeita,
joita löytyi kotoa ennestään:

10 korttipohjaa, erilaisia koristepapereita,
tarroja, kimalletta, liimaa, irtosälää, mielikuvitusta...

Rusetti on vanhasta hiuspinnistä ja
huopasydän koriste-pyykkipojasta.

Sekalaisista aineksista syntyi sitten tällaisia kortteja.
Kädenjälki niissä näkyy ja saa näkyä,
en lähtenyt tavoittelemaan täydellisyyttä.

Halusin kortteihin maanläheisyyttä ja 
toisaalta myös hieman kultaa ja kimallusta.
Kaipasin aitoutta ja rouheutta,
ja jokainen kortti on siksi ikään kuin koevedos.
Vaikka olen kärsivällinen tyyppi,
niin askartelussa en useinkaan jaksa tehdä 
kymmentä samanlaista juttua peräkkäin.

Siispä kokeilin vähän kaikkea,
jotta mielenkiinto pysyi yllä.

Ainoastaan näistä kuusikorteista
innostuin idean saatuani niin paljon,
että tein peräti kaksi melko samanlaista korttia.
Niistä tulikin sitten ne omat lempparit.

Mie muuten tykkään ihan hirveesti korttien saamisesta.
Mulla on lähes kaikki koskaan saamani kortit tallessa!
Harmi, kun niitä niin vähän nykyään lähetetään.

Tykkäätkö sie saada ja lähettää kortteja?
:)