Heipparallaa blogiystäväiset, täällä ollaan taas, leirin jälkeen väsyneenä, mutta onnellisena ja jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.
Kuten olette ehkä havainneet, niin olen ollut alkukesän tiiviisti töissä. Toimin kesäteologina nyt neljättä kesää, ja yhtä mukavaa on kuin aina ennenkin, vaikka olenkin tällä kertaa itselleni uudessa seurakunnassa.
Mutta mitä se kesäteologin työ sitten tarkoittaa? Tämä aihepiiri on tuntunut kiinnostavan teitä lukijoita. Siispä, kuten lupasin, kerron siitä taas vähän lisää.
 |
| Perinteinen juhannussää, tuulta ja tihkua. |
Tänä kesänä olen ehtinyt olla mukana mm. päivärippikoulussa, tavallisella rippileirillä, mopomiitissä (kaupungin ja srk:n yhteinen tapahtuma radalla, jossa saa valvotusti ajaa mopoilla), palvelutalohartaudessa ja seurakunnan juhannusjuhlassa. Viimeisimpään liittyvät nämä kuvat rististä ja allekirjoittaneesta. Kesä kuivaa minkä kastelee, myös teologin...
Näihin työtehtäviin mahtuu paljon kaikenlaista. Olen esimerkiksi paistanut mopoilijoille makkaroita, pessyt ison kassillisen legoja laitostiskikoneessa, suunnitellut ja toteuttanut opetusta, pitänyt puheita, lausunut runoja, askarrellut, leikkinyt, esiintynyt sketsissä, laulanut, nauranut katketakseni, syönyt paljon...
Pähkinänkuoressa kesäteologin työhön mahtuu kaikkea hyvin käytännöllisestä hommasta aina suunnittelutyöhön ja kirjoittamiseen. Työ on todella monipuolista - ei suinkaan aina siistiä sisätyötä. Hihat joutuu/pääsee käärimään useammin kuin ehkä kuvittelisikaan.
Sitten, kun miusta tulee pappi, niin voitte lisätä listaan paljon ihmisten kodeissa käymistä, kokoustamista, puheluita, kirkollisia toimituksia ja niiden valmistelua... Puhumattakaan siitä, että esim. kastekodissa pääsee joskus vaikkapa köökin puolelle, jos tarve vaatii. ;)
 |
| Puhutteleva asetelma rippileirin varrelta. :) |
Teologin työn ydin on ihmisten kohtaamisessa, ihmisten kanssa olemisessa ja yhdessä tekemisessä.
Kesäteologin kohdalla (eli useimmin rippikoulutyössä) tämä tarkoittaa pääasiassa sitä, että aika kuluu enemmän tai vähemmän rattoisasti 14-15-vuotiaiden kanssa.
Itse tykkään erityisesti juuri nuorisotyöstä, ja toivon, että saisin pappisuran alkajaisiksi nuorisotyötä myös tehdä sitten... Aika näyttää, toteutuuko toive, mutta se ois se min juttu just tällä hetkellä.
Nuoret ovat aitoja, siitä tykkään. Ja jos työntekijä ei ole aito, he vaistoavat sen heti. Heille ei voi esittää mitään, ja se on minusta hyvä asia.
 |
| Arvaatteko, mille oppitunnille tuunasin lahjalaatikon? |
Mikä tässä työssä on sitten parasta?
Parasta ovat minusta ihmiset, joiden parissa saa työskennellä. Miettikääpä hetki sitä, kuinka moneen uuteen ihmiseen olen saanut tutusta kesäisin! Puhutaan lähes sadasta ihmisestä per kesä, jos teen vaikkapa kolme rippileiriä, joissa jokaisessa on noin 25-30 leiriläistä plus isoset ja muut työntekijät. Ja juu, opin leiriläisten nimet kyllä joka kerta. En tosin enää loppukesästä kaikkia muista, kun ihmisiä tulee ja menee niin paljon, mutta kumminkin.
Pappina tapaisin ihmisiä vielä tätäkin enemmän.
Ja niin, onhan siinä puolensa ja puolensa. Vapaa-ajalla en niin hirveästi seuraa tarvitsekaan, eivätkä kaikki kohtaamiset ratkiriemukkaita ole. Mutta lähtökohtaisesti ihmiset ovat kivoja, nuoret etenkin.
 |
| Tänä kesänä leireillä on ollut tunnemato. Aina aamuisin jokainen saa kiinnittää omaa fiilistä kuvaavan pallukan matoon kyseisen päivän kohdalle. |
Toiseksi parasta työssä on mielestäni se, että saan toteuttaa itseäni, olla luova ja haastaa itseäni. Mukavuusalue venyy ja paukkuu ihan pakostikin. Epäonnistuminen opettaa, ja onnistumiset taas auttavat eteenpäin.
Tänä kesänä olen myös löytänyt itsestäni sellaista rohkeutta, jonka olemassaolosta en ollut ollut ihan varma. Mutta kyllä se siellä jossain on. Vähän kerrallaan uskallan enemmän.
Ja sellaistahan tämä työ on, että koskaan et voi olla valmis. Aina tässä oppii uutta. Opin itsestäni, opin ihmisistä, opin tekemään ja opettamaan uusilla tavoilla, opin uskosta.
 |
| Värityskuvat ovat kiva lisä opetukseen. Näihin olen tutustunut tänä kesänä. |
Siitä, kuinka hyvä olen tässä työssä, täytyisi kysyä totuudenmukaista kuvausta heiltä, jotka kanssani tai ohjauksessani ovat, mutta omasta mielestäni vahvuuteni tässä hommassa on se, että olen luova ja helposti lähestyttävä, olen kiinnostunut ihmisistä. Läsnäolon taito, sitä mulla on.
En ole ehkä se hauskin, fiksuin tai filmaattisin (no okei joskus saatan yllättää) työntekijä, mutta osaan olla ihmisten kanssa, ja huumorintajua on. Olen myös kärsivällinen ja organisointikykyinen. Molemmista ominaisuuksista on hämmästyttävän paljon hyötyä seurakuntatyössä!
 |
| Oppitunti luomisesta; luomispäivät ryhmätöinä luonnonmateriaaleista. |
Hmm. Miulla leiriväsymys vielä puurouttaa ajattelua jonnii verran, joten en varmaan just nyt edes muista kaikkea, mitä olin ajatellut sanoa. Mitähän vielä pitäisi kertoa? Kertokaa te, mitä haluaisitte vielä tietää. Vastailen kyllä tuttuun tapaan kommentteihin. Myös postausaihetta tästä aihepiiristä saa ehdottaa, mikäli tämä teitä kiinnostaa.
Toivottavasti tästäkin pienestä kurkistuksesta teologin työsarkaan on iloa jollekulle!
Edelleen olen sitä mieltä, että olen oikealla alalla. Tee työtä, jota rakastat! Niin toivoisin, että ihmisillä olisi oikeasti paremmat mahdollisuudet tehdä elämässään työtä siksi, että siitä tykkäävät, eivätkä siksi, että on vain pakko tulla toimeen. Työssä viihtymisellä on tosi iso merkitys omalle jaksamiselle.
Voi kun itsekin saisin sitten pian oman alan töitä, kun valmistun. Ei auta kuin toivoa (ja rukoilla). Vähän on vihreää valoa näkyvissä tämän suhteen, mutta ei vielä mitään varmaa. Ja valmistutaan nyt ensin, siihen vielä hetki menee...
Tällaista höpinää tällä kertaa. Ehkä seuraava postaus on vähemmän väsynyt ja sekava. :D Siunausta ja iloa sinun viikkoosi! <3
