Blogin tuunausta!

Heipä hei!

Älkää säikähtäkö,

olette tulleet ihan oikean paikkaan.

Mutta hieraiskaapa vaan silmiänne.

Mitäs tykkäätte blogin uudesta ulkoasusta?

Se on kokenut nyt melkoisen 

muodonmuutoksen.

:D

Mie nimittäin kyllästyin bannerittomuuteen 

ja tunkkaiseen harmaaseen.

Toisekseen blogi täytti myös 3 vuotta viikonloppuna,

joten synttäreiden kunniaksi on myös kiva 

saada vähän päivitystä ilmeeseen.

Siispä tässä eräänä iltana otin pitkästä aikaa 

kynän kauniiseen käteen,

ja aloin hahmotella blogiin uutta banneria,

joka syntyikin sitten yhdeltä istumalta.

Lopputuloksen näette ihan paraatipaikalta,

mutta laitetaan se nyt vielä tähänkin.

Ei se täydellinen ole,

 mutta sitäkin enemmän persoonallinen.

Fiilispohjalta raapusteltu, liikaa hiomatta.

Oma kädenjälki saa nyt näkyä.

Ei ne auringonkukatkaan suorassa kasva.

Ja voinhan tehdä uuden bannerin tästä lähin 

vaikka joka vuosi (tai useammin) jos siltä tuntuu...

;)

Bannerin värkkäilystä innostuneena tein

blogiin myös uuden taustakuvan

eräästä vanhasta valokuvasta

kuvanmuokkausohjelmalla.

Siitä tuli tuommoinen posterimainen.

Voi olla, että sitä vielä fiilailen,

mutta se saa nyt toistaiseksi olla noin.

Lisäksi muokkasin vähän fontteja,

ihan vaihtelun vuoksi.

On hauskaa saada välillä vähän väriä elämään

ja päivitystä blogiin!

Kun ei täällä nyt kuitenkaan ihan väritön tyyppi 

postausten takana majaile,

vaikka eräs ystävä tässä taannoin 

tätimäiseksi tituleerasikin.

Hmhhp! Vaikka oonhan mie

kahden ihanan ipanan täti ihan kirjaimellisesti.

;)

Heh, maljakossa olleet valkoiset tulppaanitkin 

saivat seurakseen vähän värikkäämpiä kavereita.

Kevätfiilis alkaa nostaa päätään toden teolla!

Sen innoittamana taidan myös tarttua puikkoihin,

 ja neuloa ne *Taimihässäkät-KALin* sukat.

Pitääkin katsella lankoja valmiiksi, 15. päivä alkaa!

Voipi nääs olla, että kyseisistä sukista saisi myös  

mainion työn *Vuodenaika-haasteen* kevätosioon.

Onko sulla jo ideoita Vuodenaika-haasteeseen?

Entä aiotko osallistua tuohon 

mainitsemaani yhteisneulontaan?

Ja mitenkäs kevätfiilis,

joko on kevätvärejä puikoilla/koukulla 

tai sormet suurin piirtein mullassa?

Mitä muuta kuuluu?!

Ihanaa alkavaa viikkoa just sulle!

<3

Huopakynäsotku ja pari sanaa minusta

 Minulla ei ole aikaa piirtää nykyään.
Teen aina kaikkea muuta,
enkä malta rauhoittua paperin ja kynien ääreen.
Tilaakin on kotona niin vähän,
että maalausteline yms. saavat ihan suosiolla jäädä varastoon pölyyntymään.
Pyhäinhäväistys - mutta joskus on pakko valita.
On muitakin harrastuksia, hyviä kirjoja, neuleita, ylipäänsä elämää, töitä, opiskeltavaa...
Joskus se masentaa. 

Tänään päätin kuitenkin tehdä hetken mielijohteesta poikkeuksen ja piirsin loppuun huopakynätyön, jonka olen aloittanut joskus vuosia sitten.
Ai miksi nyt?

Pitkästä aikaa tuli sellainen fiilis,
että osaan sanoa jotain paremmin kuvin kuin sanoin.
Ja tarvitsin aikaa itselleni.
Aina vähän sama fiilis, kun palaan leiriltä kotiin.
Kaipaan omaa tilaa,
sillä on paljon ajateltavaa.
Leireillä oppii niin paljon itsestään ja muista ihmisistä.
Ja inspiroituu.
Mutta se kaikki täytyy käsitellä yksin.     
  

Vaikka eipä tällä sotkulla mitään varsinaista sanomaa ole.

Ennemmin kyse on siitä,

mitä mitä minun pääni sisällä liikkuu.

Kuka olin silloin, kun tämän aloitin ja kuka olen nyt.

Kuka olen nyt?

Siinäpä vasta hyvä kysymys,

se on pyörinyt pitkän aikaa mielessäni.

Enkä tiedä vieläkään. 

  

En ole kauheasti kertonut itsestäni täällä blogin puolella,
eikä siihen sinänsä ole ollut tarvettakaan.
Nyt ajattelin kuitenkin ihan vähän valottaa kuvaa minusta, 
koska tuo piirros vaatii vähän selitystä.
Toki taide puhuu aina puolestaan mutta tuo piirros on 
enemmän itsetutkiskelua ja väriterapiaa kuin sitä,
että olisin yrittänyt tehdä jotain hienoa ja viimeisteltyä.

Halusin tehdä jotain,
joka näyttää minulta - ja vain minulta.

Tuo teksti on muuten Poets of the Fallin Roses-nimisestä biisistä. 
Miun lempibändi. Ei ehkä heidän paras biisinsä mutta itselleni merkityksellinen. 
Noihin sanoihin palaan aina uudestaan.
 
 

Tuossa sotkussa ja minussa/elämässäni paljon kaunista ja hyvää, 
mihin olen tyytyväinen ja mistä olen onnellinen.
Mutta on paljon näkyviä virheitä,
peitettyjä virhevetoja, huonoja värivalintoja.

On paljon,
mitä en osaa.

On paljon, mitä olen oppinut ja osaan.
Kun vain muistaisin sen.

Ja ennen kaikkea: Mikään ei ole mustavalkoista.

Jos jotain inhoan, niin kyynisyyttä ja mustavalkoista ajattelua.

Niillä ei pääse mihinkään. 

Kyynisyydellä ei pääse lähemmäs toisia ihmisiä,

eikä sillä saavuta itselleen pidemmän päälle kuin hirveän huonon olon.

 

Asiat, joita minun täytyy opetella vielä valtavasti lisää:

sanat kiitos ja anteeksi.

 

Tajunnanvirta on kyllä jännä juttu.
Sillä "tekniikalla" tein tämän alusta loppuun.
Ei hahmottelua, ei luonnoksia, ei lyikkäriä ja pyyhekumia.
Se mitä tulee paperille, jää paperille.

Elämässäkin kokonaisuus ratkaisee. 
Eikä tämän selkeämpää ole elämäkään juuri nyt.

 

      

Saisinkohan vihdoin kauan kaivatun taulunkin seinälle?
Muutama vuosi sitä odotellessa menikin.
Saa nähdä, kuinka kauan menee siihen, että saan kuvaan sopivammat kehykset hankittua.
Mustareunaiset sopisivat paremmin.

Huokaus.
Olipas epämääräinen postaus.
Mutta tulipa tehtyä.

Ihanaa viikkoa kaikille!
En uskalla luvata mutta luulen,
että vielä tällä viikolla näette täällä
valmiit villasukat.

Eli palailen perusasioiden äärelle.
Siihen asti, nautitaan kesästä.
:)
       

Joskus piirrän

Hmmh.

Teenpä paljastuksen. 

Käsitöiden harrastamisen lisäksi 

myös piirrän joskus.

Nykyään tosin paaaaljon vähemmän kuin ennen. 

Kaikelle ei ole aikaa. 

Nyt oli kuitenkin ihan (kiva) pakko, 

kun veli tilasi jatko-osan 

tatuointiinsa, 

niin olihan se suunniteltava...

Kyseessä siis luonnos, 

ei varsinainen viimeistelty kuva.

Helemat todennäkösesti muuttuu paljonkin 

mutta miten,

sen saa tatuoija päättää ja mallailla 

siihen aiempaan kuvaan sopivaksi. 

Tämä tulee siis edellisen kuvan yläpuolelle.

Ehkä saan lopputuloksestakin

kuvan tänne sitten, 

kun se ihossa on.

;)