Näytetään tekstit, joissa on tunniste niinalaitinendesigns. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste niinalaitinendesigns. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Angelika-sukat

 Tervehdys sunnuntaipäivään!

Minulla olisi teille näytettävänä aivan tuore sukkapari,
joka valmistui viime yönä noin klo 01:32.



Sukka-Finlandian toinen etappi alkoi eilen lauantaina 16.1. klo 15.
Etapin malliksi paljastui Niina Laitisen Angelika.

Tällä kertaa onnistuin arvaamaan etapin suunnittelijan etukäteen!
Etapin vihjekuvassa oli nimittäin saunavihta,
josta tulivat heti mieleen lehtipitsikuviot.
Se enteili tuttua ja turvallista Niinan mallia.
Suunnittelijathan kerrotaan kisassa etukäteen,
mutta sukkamallien järjestys on salaisuus.



Tuttua ja turvallista, tosiaankin.

Kisan kannalta se on haastava asetelma;
Jos malli on helppo minulle, se on superhelppo ja nopea kärkikastille.
Heti mallin nähtyäni tiesin, että kiirettä saa pitää, jos mielii hyville pisteille.
Päätin, että nukkumaan en mene, ennen kuin olen maalissa!

Tällä kertaa kisailen nimittäin melko tosissaan,
en kärkisijoista, mutta tavoite olisi pysyä siellä parinkymmenen 
paremmalla puolella.
Ekalla etapilla olinkin 23. ja tällä toisella 18. - jee!
Kannatti vähän valvoa, eikä mennyt edes aamuun asti.




Tämä malli oli kirjoitettu sport-vahvuiselle langalle.

Minä neuloin Novitan Nallesta (väri 285) ja 2,5mm puikoilla.
Olisin voinut neuloa myös ohjeenmukaisilla 3mm puikoilla,
mutta en halunnut ottaa riskejä koon suhteen sen ekan etapin 
katastrofin jälkeen.
;)

Sukista tuli kokoa 36-37.




Nämä taitavat mennä siihen kuuluisaan lahjalaatikkoon.

Sukat ovat sopivat omaan jalkaani, mutta malli ei ole yhtään minun tyylinen.
Näissä Niinan pitsimalleissa on minulle joskus hieman liikaa kaikkea.
Tykkään enemmän sellaisista pelkistetymmistä pitsimalleista.

Mutta yllättävän kivat näistä tuli!
Tykkään, kun tuo lehtikuvioteema jatkuu alusta loppuun.
Se yhdistää kuvioita tuon monimuotoisuuden keskellä.




Notta tulipa neulottua!
Ilman kisaa en tällaista mallia olisi ehkä neulonut,
mutta näin kisan kannalta oli mukavaa 
saada tähän väliin helppoa neulottava.




Sitten voinkin taas keskittyä muihin keskeneräisiin projekteihin
seuraavaa etappia odotellessa!

Peittopaloja syntyy tasaiseen tahtiin, yhdeltä sukalta puuttuu pari 
ja paidasta puuttuu hihat... Onhan tässä mistä valita.

Mitäs sulla on puikoilla näin pakkaspäivinä?
Vai vietätkö kirpakat päivät mieluummin ulkoillen?
:)

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Yllätyssukat


Marraskuu, eli hankala aika kuvata sukkia, on täällä taas.
Yritetään kumminkin!

Sukkia täällä nimittäin syntyy tasaiseen tahtiin.
Viimeisimmät valmistuneet sukat ovat
Niina Laitisen Isänpäiväsukat vuosimallia 2020.


Neuloin sukat seiskaveikasta, 3,5mm puikoilla ja kooksi tuli noin 38.

Seurasin kyllä 39-koon ohjetta,
mutta teräosassa jätin isi-sanaksi tulkitsemani kuvion pois,
ja nappasin sen tilalle koon 45 ohjeesta lisämatskua.
Lisäksi viimeinen keltainen kuvioraita on omaa lisäystäni.

Lopputuloksesta tuli näinkin ihan tasapainoinen.



Näillä sukilla pääsin jatkamaan seiskaveikkavarastoni 
pienennysoperaatiota.

Yritän saada tänä talvena paksujen lankojen laatikkoa tyhjemmäksi,
ja tämä projekti sopi siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Tarvitsin myös helppoa kirjoneuletta yhden vaikeamman 
kirjoneuletyön vastapainoksi,
niin tämä yhteisneulonta toimitti sen virkaa mainiosti.

Totta kai kirjoneuleen vastapainona pitää olla toinen kirjoneule. 
:D




Väriyhdistelmästä en ole ihan varma,
onko se paras mahdollinen,
mutta nyt ei ollut oikein varaa nirsoilla värien suhteen.

Minulla on yllättävän vähän muita kuin harmaita
yksivärisiä seiskaveikkakeriä.
Harmaata on montaa eri sävyä juuri pohjaväritarkoitukseen.
Niiden lisäksi on muutamia raitalankoja ja esimerkiksi Polarista.

No, ainakin näissä sukissa kontrastit ovat kohdillaan.
Kuviot erottuvat hyvin, ja onpahan väriä marraskuuhun!




Ajattelin, että nämä sukat voisivat lähteä
yllätyspostina eräälle sukulaiselle.

Minäkin olen saanut viime aikoina kivaa postia,
niin olisi kiva jakaa hyvää myös eteenpäin.

Tänä vuonna iloisia yllätyksiä ei varmasti voi olla liikaa!

Milloin sinä olet viimeksi yllättänyt jonkun iloisesti?

perjantai 18. syyskuuta 2020

Kahdet sukat

 Moikka!

Tässä postauksessa esittelen peräti kaksi 
valmistunutta sukkaparia.

Ensimmäisenä esittelyssä on Tiina Kuun 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta
malli nimeltään Autioituu rannan talot.


Lankoina näissä sukissa on Novitan Venlaa sekä 
Roosa Nauha sukkalankaa.
Venlaa on tuo vaalea pohjaväri sekä tummanharmaa,
ja valkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa.

Neuloin ohjeen pienimmän koon.

Käytin muuten 2mm sukkapuikkoja,
paitsi kirjoneuleosuuksiin otin 2,5mm sukkapuikot.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että isompi koko tai astetta
isommat puikot olisivat olleet ihan paikallaan,
koska nyt sukista tuli tuosta nilkan kirjoneuleen kohdalta 
aika nafti.

Noh, lahjalaatikkoon täytettä.
Joku pienijalkainen käyttäjä varmasti löytyy,
jos nämä nyt kehtaan jollekulle antaa.
En ole ihan tyytyväinen noihin varren kirjoneuleisiin.
Ne olisi voinut neuloa vielä isommilla puikoilla,
niin ne eivät venyisi noin rumasti.




Näiden sukkien ehdottomasti hienoin yksityiskohta
on tämä kantapää.
Sen tekeminen vaatii vähän keskittymistä,
mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Samoin tuo jatkuva resori kaikkine kierrettyine silmukoineen 
on aika hidasta neulottavaa,
mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kaunis.





Jos nuo ikkunasukat, kuten niitä itse nimitän,
menevät lahjalaatikkoon,
niin nämä seuraavat sukat sen sijaan pidän ehdottomasti itse.

Nämä ovatkin olleet jalassa jo monta päivää.




Tämä malli on Niina Laitisen May Socks.

Lankana 7 veljestä ja 3mm puikot.

Tämä projekti oli parin päivän homma.




Tein sukista pienemmät kuin ohjeessa,
ja Niinan ohjeita kritisoin nyt sen verran,
että niitä kokoja saisi ohjeissa olla oikeasti lisää.
Nyt neuloja joutuu itse soveltamaan aika paljon,
jos haluaa kokoa muutella.
Tässäkin mallissa jouduin itse pähkäilemään kärkikavennusten 
kohdalla, miten saan ne menemään yhtä nätisti kuin mallisukassa,
koska aloitin kavennukset eri kohdassa kaaviota.

Muuten tämäkin malli oli taattua laatua,
kaunis ja nopea tehdä.



Harmaa väri ja palmikkoneule on kyllä yhdistelmä,
joka toimii aina.

Minua se myös puhuttelee tällä hetkellä kovasti.
Kaipaan jotain tuttua ja turvallista, tavallisen harmaata ja pehmeää,
kun elämä muuten on kovin koukeroista juuri nyt.



Minulla sairausloma sen kun jatkuu.
Tuli nimittäin pari uuttakin muuttujaa,
ja vointi romahti totaalisesti tuossa männäviikolla.

En nyt siitä sen enempää halua tänne jakaa,
mutta että kivun ja sietokyvyttömän psyyken kanssa
täällä on nyt painiskeltu.

Pikku hiljaa pahin alkaa tästä tasoittua,
mutta todellakin hitaasti.

Elän kirjaimellisesti hetki kerrallaan,
koska päivä kerrallaan on jo liian iso kokonaisuus.
Neulominenkin on ollut välillä liian iso ponnistus,
mutta nyt jaksan onneksi edes sitä taas silmukka kerrallaan...

Mutta plääh sanon minä,
joka olen tottunut suunnittelemaan elämää aina 
monta askelta eteenpäin.
Voin kertoa, että opettelemista on tässä pysähtymisessä,
paikallaan olemisessa ja hetkeen keskittymisessä.

Mutta on jotain positiivistakin;
saan vihdoin ja viimein nukuttua!
Siihen on löytynyt nyt sopiva apu,
ja uni auttaa jaksamaan kaikkea muuta edes vähän paremmin.

Notta tällaista täällä, enimmäkseen sohvan pohjalla.
Oppia ikä kaikki.

Mutta, kyllä täältä vielä noustaan.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Kaikkea hyvää, iloa, terveyttä ja siunausta
sun syyspäiviin!
<3

torstai 21. helmikuuta 2019

Sukkia ja kevätaurinkoa


Kuten varmaan huomasitte jo,
niin mie osallistuin taas 
Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkien
yhteisneulontaan.

Mitä sitä perinteitä muuttamaan?
Kaikki edellisetkin Ystikset on tullut tehtyä.
Sitä paitsi Sukka-Finlandian etappien välissä
on ollut kiva neuloa jotain ihan omaan tahtiin.
(Seuraava etappi alkaa muuten lauantaina.)




Neuloin nämäkin Ystikset Novitan Nallesta, 
kolmosen puikoilla ns. normaalikoon mukaan, 
jolloin sain sukkien kooksi n. 38.

Minulla oli sukkia aloittaessani vakaa aikomus 
neuloa nämä ihan itselleni, mutta toisin kävi.
Syy on se, että kruunut ja viinilasit 
eivät oikein oo min juttu!

En ole kovin prinsessamainen saati draama queen tms.,
ja jos se jollekulle on vielä uutinen, 
niin minähän en käytä alkoholia ollenkaan.
Poikkeuksena ehtoollisviini, 
mutta se on ihan oma lukunsa.
:D

Toisin sanoen, vaikka sukkamalli mielestäni hieno onkin,
niin en kokenut sitä oikein omakseni.




No, se nyt ei onneksi haittaa yhtikäs mitään.
Sukat ovat joka tapauksessa kauniit,
 ja joku onnellinen saa
jouluna avata mieluisan pehmeän paketin.
;)

Mie ehdin tehdä itselleni pitkät sukat 
myöhemminkin.





Ja mukavaahan näiden neulominen oli.
Ei tarvinnut hirveästi ajatella,
kuvio kerrallaan eteenpäin,
kuten ennenkin.




Sitten vielä muutama asia,
jotka piti muistaa kertoa.

Mainitsin viime postauksessa,
että opettelin looppaamaan, ja heti sen opittuani
neuloin ne edellisen kisaetapin sukat 
kyseisellä tekniikalla.

No, en silloin vielä kertonut, että millä harjoittelin,
mutta tässäpä tämä harjoitusprokkis nyt on.
Aloitin ihan perussukat harmaasta Duo-langasta.
Yhden sukan ehdin tehdä, ennen kuin kisaetappi alkoi,
joten nämä sukat odottelevat vielä valmistumistaan.

Vähän jännitän, kuinka lanka riittää loppuun asti.
Jos ei riitä, niin purkaan vähän ja teen raitoja
sukkien teräosiin...




Ja nyt muistan esitellä 
tämän äitini itselleen tekemä ponchon,
josta lupasin näyttää kuvan jo aikaa sitten:




Eiks oo ihana! Tämä on virkattu Nalle-langoista,
ohje on muistaakseni
jostain Novitan uudehkosta lehdestä.

Kyllä kelpaa pakkaskeleillä kietoutua tällaiseen.
Ja huomatkaa sukat - annoin äidille joululahjaksi
ne loppukesästä neulomani *Ihan hiljaa-sukat*,
enkä silloin ajatellut ponchon värimaailmaa yhtään,
mutta äiti oli heti paketin avattuaan miettinyt,
että oliko väri valittu ihan tarkoituksella
yhteensopivaksi.
:D




Mitäs muuta oli vielä?

Ainakin se, että kevät on tullut parvekkeelle.
Join siellä vuoden ekat partsikaffet!
Ai että. Linnut sirkutti, räystäistä tippui vettä ja
aurinko lämmitti ihanasti. Kelpaa!

Ja muitakin iloisia uutisia on;
mieheni sai aivan yllättäen useamman 
kuukauden pätkän töitä omalta alalta ja
ihan tästä läheltä.
 Vähän valoisammalta näyttää
tämä lähitulevaisuus nyt kuin vielä reilu
viikko sitten.

Miulle teki myös hyvää, 
kun olin viime viikonlopun varkkaleirillä.
Sain ajatukset tehokkaasti aivan muualle, 
kun ympärillä pyöri pari päivää
 kolmisenkymmentä 7-9-vuotiasta.
Ens viikolla sama rumba jatkuu, lisää leirejä,
kun täällä alkaa hiihtolomaviikko...

Notta semmosta kaikkea, 
ja varmaan vieläkin unohtui jokin juttu.

Mitäs sulle kuuluu?
Ootko sie päässy nauttimaan 
kevättalven auringosta?
Mukavaa loppuviikkoa!
:)

maanantai 24. joulukuuta 2018

24. luukku: Parhaan luukun äänestys ja sukka-arvonta!


Oikein hyvää, lämmintä ja 
siunattua joulua kaikille teille 
rakkaat lukijat!
<3

24. luukkuun asti on jälleen päästy,
ja siellähän on jotain mukavaa juuri teille...




Mie osallistuin tänäkin vuonna Niina Laitisen
Joulukalenterisukkien yhteisneulontaan,
kuten joku on varmaan jo Instagramin (@pipotus) 
puolella saattanut huomatakin.

Uusi sukkamalli oli jälleen kerran tosi kaunis,
ja sitä oli ilo neuloa.
Valitsemani värimaailma kaipasi kuitenkin mielestäni
 vastapainokseen yksivärisen teräosan,
joten jätin kirjoneuleet kantapään jälkeen tekemättä.
Päästin siis itseni hieman helpommalla,
ja neuloin nämä valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen aattoa.

Mutta kauniit tuli, eiks joo?
Lankana on 7 Veljestä.




Koko sukissa on 38-39, ja varren pituus on
(resorin mukaan lukien) 40cm.
Neuloin ns. normaalikoon mukaan,
jossa arvioitu pohkeenympärys on 35-39cm.

Käytin varressa 3,5mm puikkoja,
joten pohkeen kohdaltakin on tosi joustava sukka,
pitäisi kyllä mahtua tuohon kokohaarukkaan.

Teräosa on neulottu kolmosen puikoilla,
ja teräosan pituus on 25cm ja venymävaraa on.
Kärjissä on sädekavennukset.

Kuulostaisko sopivilta sukilta sinun jalkaan?




Sinun jalkaasi nämä voivat nimittäin päätyä,
jos osallistut arvontaan, joka säännöt tulevat tässä.

ARVONNAN SÄÄNNÖT

- Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta.
Kerro kommentissa, mikä on ollut mielestäsi tämän 
joulukalenterin paras luukku ja miksi.
Voit myös kertoa, 
mitä olet kalenterista ylipäänsä tykännyt,
ois mukavaa kuulla!

- Vain yksi arpa per nenä.

- Jos kommentoit anonyymisti, 
laita jokin nimimerkki kommenttiin.

- Pelkkiä 'mukana'-kommentteja en laske arvoiksi.

- Voittaja ottaa yhteyttä minuunpäin,
kun arvonta on suoritettu,
joten sähköpostia EI TARVITSE ilmoittaa.

- Arvonta alkaa 24.12. ja päättyy 7.1.2019 klo 12.
Arvonta suoritetaan samalla viikolla.

- Sukkien postitus vain Suomeen. 





Minä laskeudun nyt joulun viettoon,
ja palaan vuodenvaihteessa tekemään 
vuosikoosteen blogin vaiheista!
Silloin nähdään, tai jos ei, niin viimeistään
arvontaviikolla.

Lämmin kiitos kaikille joulukalenteria seuranneille,
tätä oli taas mukavaa tehdä.
Onnea arvontaan ja leppoisia joulunpyhiä!
<3

tiistai 6. marraskuuta 2018

Vihreitä lumihiutaleita


Osallistuinpa taas Niina Laitisen yhteisneulontaan.
Tällä kertaa yhdessä neulottiin 
Isänpäiväsukat vuosimallia 2018.




Kyseinen yhteisneulonta ei alunperin 
ollut suunnitelmissani ollenkaan.
Olin ajatellut, että en lähde KAListelemaan tänä syksynä.

Ja pöhpah. Tulipa taas käännettyä kelkkaa,
tai ylipäätään hypättyä siihen.

Kun olin selvinnyt syysloman varkkaleireistä,
niin kotiin tultuani kaipasin jotain aivotonta neulottavaa.
Yhteisneulonta, jonka aloituksesta 
olin noin viikon myöhässä, alkoi tuntua houkuttelevalta.
Valmiita kuvioita sopivissa pätkissä.




Enpä siinä sitten aikaillut, puikot heilumaan.

Lankojen (7 veljestä) värit valikoituivat sen mukaan, 
mitä kotoa löytyi.
Ajattelin ensin sinistä värimaailmaa,
mutta ainoa järkevä pohjaväri oli sen verran 
tummaa harmaata, etteivät siniset langat 
olisi siitä mihinkään erottuneet.

Siispä sukkiin tuli nyt mm. vihreitä lumihiutaleita.
Radioaktiivisiako?




Ei tämä nyt missään nimessä paras 
mahdollinen väriyhdistelmä tähän malliin ole,
mutta ajaa asiansa.
Kuviotkin erottuvat vielä suhteellisen hyvin,
ja ainakaan tässä värimaailmassa ei lika heti näy.
;)

Hih.
Joulupukki saa kiikuttaa nämä
 eräälle vihreän ystävälle.




Kokohan näissä on noin 38, naistensukat tein.
Neuloin pienimmässä, 39 koossa, 
mutta teräosan jätin lyhyemmäksi.
Toiset kokovaihtoehdot olivat 42 ja 45.

Notta semmoset, kelpo sukat, vaikkei nyt niin
ihmeelliset muuten.
Taas on yksi yhteisneulonta taputeltu.

Seuraava projekti vielä hautuu mielessä.
Ois yksi tilaustyö, mutta sillä ei oo kiire.
En oikein tiedä, millaisella neulontatuulella olen,
mitä ois kiva tehä just nyt.

Mitäs siulla on työn alla tai ajattelit seuraavaksi tehdä?
Mukavaa viikkoa!
:)

lauantai 13. lokakuuta 2018

Metsäkukkia


Mustaa ja valkoista oli puikoilla 
pidempään kuin olin ajatellut,
mutta valmistuivatpa nämäkin sukat joskus.
(Etenkin, kun sain vain aikaiseksi aloittaa
toisenkin sukan neulomisen.)




Tässäpä siis pitkään to do -listallani olleet
Niina Laitisen Metsäkukkia-sukat.

Ostin pari vuotta sitten *Kesällä kerran -ohjekokoelman*,
jossa on ohjeet neljälle erilaiselle sukkaparille,
jotka on nimetty eri valssien mukaan.

Nyt olenkin sitten neulonut kaikki neljä mallia.








Tykkäsin kovasti kaikista malleista.
Metsäkukkia oli kuitenkin selvästi työläin malli tehdä,
koska kyseessä on kirjoneulesukat,
ja tuota kukkakuviota ei opi ulkoa tehdessä.
Lisäksi sekaan mahtuu jonkin verran pitkiä langanjuoksuja.

Lopputulos on silti vaivan arvoinen.
Ehkä olisin kaivannut ohjeeseen kaaviota 
toisen sukan neulomiseksi peilikuvana,
mutta toisaalta kuvio on niin eläväinen,
että identtisyys ei haittaa.




Erityisesti näissä sukissa tykkään takaosan
kauniista kuviosta ja siitä,
että kierrosten vaihtumiskohta piiloutuu 
nätisti mustaan keskiraitaan.





Sopivia värejä tähän malliin mietin pitkään,
ennen kuin päädyin mustavalkoiseen.
Kuvio vaatii kunnon kontrastin,
että se näyttää hyvältä.

Mustavalkoinen sopii myös moneen makuun.




Koko on 38-39, ja neuloin kolmosen puikoilla.
Lankana Novitan Nallea.




Olisin kovasti halunnut kuvata nämä tuolla 
kauniissa syysmaisemassa,
mutta valitettavasti olen kolmatta päivää kuumeessa,
joku ihmeen nuhaköhä iski ensin mieheen ja sitten minuun.

Siispä turvallisin vaihtoehto oli pysyä 
pipo päässä (ja sukat jalassa) parvekkeella.




Onneksi parvekekin käy ihan hyvin, 
kuvio pääsee esiin.
;)

Toivottavasti työ ootte pysyny terveinä!
Käykää muuten osallistumassa edellisen postauksen
herkulliseen sukka-arvontaan,
jos ette ole vielä osallistuneet.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!
<3