Fauna-pipo

Näin kolmenkympin helteillä 

voisi toki neuloa jotain muutakin,

mutta minäpä neuloin valmiiksi 

yhden keskeneräisen kirjoneulepipon,

 ja näpertelin muhkeat tupsut kaupan päälle!

Tämä on Sari Nordlundin suunnittelema Fauna-pipo.

Ohje on Novitan Syksy 2019 -lehdessä ja

saatavilla ilmaisena myös *Novitaknitsistä*.

Tätä pipomallia silmäilin jo syksyllä

*Pohjolan kutsu -paitaa* neuloessani.

Syy tämän neulomiseen saapui nyt keväällä kuin tilauksesta,

kun hoksasin, että ensi syksynä eskariin menevä

täditettäväni tykkää ainakin tällä hetkellä

kaikenlaisista eläinkuoseista.

Ei muuta kuin pipo puikoille siis.

Samalla sain käyttöä osalle Pohjolan kutsun 

jämälangoista.

Langat ovat Filcolanan Arwettaa.

Ajattelin, että niistä tulee ainakin pehmeä pipo.

Sitä en sitten tiedä, kuinka nopeasti tämä käytössä 

nuhjaantuu, mutta käyttöönhän tämä on tarkoitettu.

Neuloin 2,5mm puikoilla, koska ohjeenmukaisilla 

puikoilla neulottuna tällainen merinovilla 

olisi saattanut venähtää heti kastelussa.

Halusin piposta napakan, ettei se heti lörähdä.

Neuloin pipon 50cm päänympäryksen mukaan.

Tämä mahtuu minun omaan päähäni mutta jää naftiksi,

joten luulen, että tämä on juuri sopiva käyttäjälleen.

Toivotaan, ettei ole ainakaan liian pieni!

Jos on, täytyy neuloa versio numero kaksi.

Jämälankojen kuluttaminen onnistui sen verran,

että ruskeaa ja harmaata jäi vain nöttöset,

ja tuon roosanvärisen sain käytettyä loppuun.

Siksi tupsutkin ovat kaksiväriset,

kun tuo roosa ei olisi riittänyt niihin yksinään.

Tupsuissa on muuten kaverina Novitan Venlaa,

koska halusin jatkaa punertavalla linjalla,

eikä oikein muitakaan vaihtoehtoja ollut.

Tupsut saa helposti irrotettua,

jos ja kun pipon haluaa joskus pestä.

Ne ovat muutamalla pistolla ja solmulla kiinni.

Muuten neuloin pipon ihan ohjeen mukaan,

mutta toisin kuin ohjeessa,

taitoin resorin ja neuloin sen kiinni 

jo matkan varrella.

Ohjeessa se olisi ommeltu kiinni vasta lopuksi.

(Kuka niin jaksaa tehdä, 

jos sen voi tehdä heti alta pois?!)

Lopputulos on supersöpö. Vai mitä?

Voisin pitää tällaista pipoa vaikka itsekin,

eri värisenä ja pidemmällä resorilla.

Yksi isompi kokokin ohjeessa olisi vielä...

;)

Hih.

Joihinkin projekteihin sitä on vaan tyytyväinen.

Ja hei, kuulkaas, mulla alkaa nyt LOMA!

Tai no, vapaita on enemmän kuin lomapäiviä,

mutta yhtä kaikki reilu viikko on huilimista edessä.

Ei muuten näiden helteiden jälkeen haittaa,

vaikka sataisi koko viikon,

niin kuin on ennusteltu.

Voinpahan neuloa ja katsoa katsomatta jääneitä 

neulepodcasteja sun muita juttuja,

ja olla vaan!

Parvekkeellakin voisi sateella istuskella ja nautiskella,

toisin kuin nyt helteellä.

Nämä vapaat tulevat kyllä niin tarpeeseen.

Ai että.

Vakaa aikomukseni on nauttia ja levätä.

Toivon myös sulle ihania lepohetkiä kesäpäiviin!

<3

Lähivillasta pipo

Uskomatonta mutta totta;

ensimmäinen neuletyöni tälle vuodelle oli pipo,

ja se valmistui heti 2. päivä tammikuuta.

Sen esittely vaan on jäänyt odottelemaan aikaansa,

mutta kuten huomaatte,

postausta pesee täältä N-Y-T nyt.

Tämä on ihan tavallinen pipo, ihan itselle,

ja käytössäkin se on jo ollut.

Nämä kuvat on itse asiassa otettu samalla,

kun kävimme miehen kanssa lenkillä.

Ohje tähän pipoon oli 

"omasta päästä ja fiiliksen mukaan".

:D

Aloitin 100:lla silmukalla,

neuloin resorin 2 oikein 2 nurin (kaksinkertainen, 

käännetty siis kaksin kerroin ja neulottu yhteen)

ja sitten kaventelin vähän ylimääräisiä pois 

fiiliksen mukaan,

ja nuo päälaen kavennukset olen tehnyt niin,

että 8s kaventuu joka toisella kerroksella 

ihan pipon loppuun asti.

Jaa mitäkö lankaa?

Lanka onkin tämän pipon erikoisin ja ihanin juttu.

Se on nimittäin ihan lähivillaa.

Ystävystyin viime vuonna erään ihmisen kanssa,

ja hänen vanhemmillaan sattuu olemaan 

lammastila täällä Kouvolassa, Korialla.

Heillä on Oxford Down -lampaita.

Se on brittiläinen lammasrotu.

Arvannette, mitä tämä ystäväni toi minulle 

sitten joululahjaksi...

Jep, sain muutaman vyyhdin aivan ihania 

värjäämättömiä villalankoja.

Kirjaimellisesti halailin ja paijailin näitä lankoja 

koko illan, kun olin ne saanut.

Tämä on niin pehmeää ja sopivasti rasvaista 

villalankaa, että mää en kestä.

<3

Ihanasti saa käsihoidon samalla,

kun näitä lankoja neuloo.

Lanka on myös sen verran pehmeää,

että voin sitä tosiaan käyttää pipossa,

vaikka olen yleensä tosi herkkä villalle.

Kaulalla en tätäkään voisi pitää,

mutta pipossa kyllä,

ja se on jo iso plussa se.

Kyseinen lammastila on muuten nimeltään Woolenberg,

ja heidän nettisivunsa löytyvät *täältä*.

Kurkkaa ihmeessä,

jos kouvolalainen villalanka kiinnostaa.

Itse aion vielä joskus hankkia näitä lankoja 

neuletakillisen lisää.

Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos!

Haluan vain kertoa,

että tällainenkin vaihtoehto on olemassa.

Lähivillasta ja ylipäätään suomalaisesta villasta 

ei voine liikaa tietoa saada.

:)

Tämä pipon vaaleanruskea ja tuolla ylempänä 

kuvassa näkyvä valkoinen/vaalea lanka ovat 

vähän ohuempaa (noin Nalle-vahvuista, 

veikkaus ilman vyötteitä 180tex x2) lankaa,

ja tummanruskea on sitten taas sellaista 

melko paksua (180 tex x3) lankaa.

En tiedä, kuinka hyvin heillä näitä 

ohuempia lankoja on saatavilla,

mutta aina voi soittaa ja kysyä.

Aivan ihania lankoja joka tapauksessa.

(Taas eksyin silittelemään niitä.)

Seuraavaksi voisin neuloa näistä ohuemmista 

langoista vaikka raitalapaset pipon kaveriksi

- tai säärystimet, jos innostun.

Katsotaan, mihin päädyn.

Nyt täytynee kumminkin neuloa Sukka-Finlandian

2. etapin sukat valmiiksi ensin.

Niiden kanssa jouduinkin opettelemaan intarsia-tekniikan!

No, oppia ikä kaikki, onneksi.

Leppoisaa sunnuntai iltaa ja mukavaa 

alkavaa viikkoa!

Toivottavasti sun tammikuu on sujunut kivasti.

<3

Mikä ihmeen Pipo-otus?

Joku lienee jo huomannut,

että joku ihmeen Pipo-otus kommentoi blogeja 

ja täälläkin hups hei nimimerkki 

on vaihtunut Johanna Marjukasta pois.

Mitä ihmettä?

No minäpä kerron. 

Kyse ei ole siitä, että haluaisin olla 

blogimaailmassa jotenkin anonyymi.

Kyse on siitä,

että meitä Johannia on niiiiiiiiiiiin paljon ja 

menemme varmasti iloisesti sekaisin näin virtuaalimaailmassakin.

Pääsin juuri eroon vanhasta sukunimestäni,

joka Johannaan yhdistettynä oli sellainen,

että kaimoja oli kiusaksi asti 

- minut sekoitettiin aina toisiin ihmisiin.

Se on joskus vähän kiusallista.

Siksipä haluan välttää sitä täälläkin.

Ja harkitsin jo blogin perustamisaikana kovasti,

ottaisinko tuon nimimerkin tänne käyttöön.

Nyt sitten otin kun muutenkin on tätä uuden nimen opettelua.

Toisekseen, inhoan myös tuota toista nimeäni,

joten en jaksa enää katsella sitä täällä.

Miksi sitten juuri Pipo-otus?

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

 

Noh. Mie ku harrastan myös sitä geokätköilyä,

niin tuo on miun nimimerkki sitäkin kautta.

Ja toisekseen, Pipo-otus-nimitys tulee jostain kaukaa 

yläasteajoilta.

En muista, mistä se juttu lähti tai mikä se oli, mutta 

bestiksen kanssa oli aika hauskaa.

Epäilen myös vahvasti,

että tällä kuvien pipolla on ollut osuutta asiaan.

 

Tää on ollut ihan miun lempparipipo jo, öö, 

heitetään arviolta 8-10 vuotta.

Tää on ostettu Tampereelta käsityömessuilta 

ja näitä pipoja saa muuten edelleenkin tilattua 

*TÄÄLTÄ*!

Ei oo maksettu mainos tms. mutta jos joku nyt ihastuu 

tämmöiseen pipoon niin näitä saa vielä, eri väreissä.

Vaikkei ne pahimmat pakkaset onneksi ihan vielä ole tiedossa.

:D

Piposta vielä sen verran,

että rakas mieheni järkyttyi siitä kovin joskus 

seurustelun alkuaikoina mutta nykyään hän 

on ihan sinut sen kanssa.

Kehtaa kulkea min kanssa talvipakkasillakin.

;)

Että tämmöinen tiedotusasia nyt vaan.

Puikoilla on ruuhkaa.

Seuraavaksi valmistunevat yhdet palmikkosukat mutta 

Niina Laitisen Syyssukkien knitalong

on menossa *facebookissa*,

joten mitä luulette puikoiltani myös löytyvän.

:D

Notta jatkakaamme neulomista.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

:)