Vanha kuin uusi

Muistatteko vielä sen keittiön pöytäryhmän,

jonka tuoleja verhoilin *väliaikaisratkaisuna*

 farkkukankaalla uudestaan?

Nyt se pöytäryhmä on muuttanut meiltä pois,

ja tuskailuni eriparituolien kanssa on ohitse!

Saimme nimittäin "uuden" keittiökaluston.

Kyseessä on tosiasiassa jo melkein parikymmentä 

vuotta vanha pöytäryhmä,

jonka muistan äidin ostaneen, kun olin pieni.

Tämä pöytä tuoleineen on ehtinyt palvelemaan 

jo kolmessa eri kodissa sellaisena juhlavampana

pöytänä olohuoneessa.

Keittiön pöytäryhmänä tämä ei ole ollut koskaan,

mutta meille siitä tuli sellainen.

Muutoksia piti kuitenkin tehdä, 

ennen kuin pöytä pääsi meille muuttamaan.

Lähtötilanne oli nimittäin suunnilleen tällainen:

Kuvakrediitit velimiehelle.

Jep. Puupinta.

En ole koskaan perustanut tämän värisistä 

huonekaluista.

Pöydässä ja tuoleissa oli myös elämisen jälkien 

lisäksi maalitahroja yms.,

 koska pöytä oli ollut viimeisimmäksi

olohuoneremontin keskellä remonttipöytänä...

 Ei siis ollut kyse enää mistään priimakuntoisista

huonekaluista.

Mutta kun pöytäryhmää oltiin kerran pois laittamassa,

niin ilmaisin olevani kiinnostunut 

pöydästä ilman jatkopalaa ja neljästä tuolista,

JOS joku muu tämän voisi hioa ja maalata.

Minulla ei ole tiloja eikä välineitä moiseen.

No, tähän JOS-kohtaan tarttui sitten veljeni,

joka ilmoitti, että hänellä olisi mahdollisesti 

tilat ja maalit käytettävissä.

Jee!

Mie annoin vapaat kädet,

ja hän hioi ja maalasi pöydän ja neljä tuolia,

ja jätti vielä puumerkkinsäkin 

- tuolien kaiverretut kuviot on korostettu 

punaruskealla maalilla.

 Ihan hauska yksityiskohta,

muttei kuitenkaan hypi silmille.

Kaksi huonoimmaksi mennyttä tuolia valikoitui 

pois, ja jatkopalaa en pöytään tarvitse.

Se ei meille mihinkään mahdu,

eikä suuremmalle pöydälle ole 

tässä elämäntilanteessa tarvetta.

Tällainen kokonaisuus niistä sitten tuli.

Ai että lopputulos on min mielestä nätti!

Just sellainen kuin toivoinkin.

Iso KIITOS veljelle tästä pelastusoperaatiosta.

Hän tuumaili, ettei siitä nyt ihan täydellistä 

tullut, mutta mie en kattele niin tarkkaan.

Olen vain onnellinen eheän näköisestä ryhmästä,

ja parempi vaan että vanhatkin kolhut näkyvät 

- uusia tulee varmasti ihan omatoimisesti.

Sitten kun vielä saan hankittua pehmusteet tuoleihin.

Nuo kaksi ovat vain väliaikaisesti pehmentämässä

istuskelijan takamusta.

Hih. Tykkään!

Tykkäätkö sie?

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

<3

Ps. Vanha pöytäryhmäkin kierrätetään.

Paikallisen roskalava-facebookryhmän kautta 

menivät jo tuolit tuunauskäyttöön.

Väliaikaisratkaisu

Olemme nyt kohta vuoden 

asuneet rakkaan mieheni kanssa  

nykyisessä asunnossamme.

Pääosin tavarat ovat löytäneet paikkansa 

tässä vuoden aikana,

mutta vieläkin on jotain juttuja laittamatta.

Tauluja puuttuu seiniltä,

ja vuoden elo ilman kokovartalopeiliäkin 

päättyi vasta viime viikolla...

Nyt tietää taas, miltä näyttää, kun lähtee ulos.

Mutta asiaan,

päätin vähän ehostaa keittiön tuoleja.

Suurin osa huonekaluistamme on sukulaisilta saatuja,

kuten tämä ruokailuryhmä.

Olen kalusteista kiitollinen

 - eihän meillä ollut vuosi sitten juuri yhtään huonekaluja.

Aikaisemmat asunnot olivat olleet vuokralla kalustettuina, 

niin omia ei tarvinnut hommata.

Saaduissa huonekaluissa on kuitenkin se juttu,

että ne eivät välttämättä aina vastaa omaa makua,

ja elämän jälki niissä jo näkyy.

Suurin osa saamistamme huonekaluista on kyllä ollut 

tosi hyväkuntoisia ja muutenkin mieleisiä,

mutta pieni poikkeus on ollut juuri 

tämä keittiön ruokailuryhmä.

Minua ei haittaa naarmuuntunut pöytäpinta,

koska sitä ei sitten tarvitse varoa,

eikä koiran nakertamat tuolinjalat, 

ne voi maalata - mutta tuota 

tuolien istuinosan kangasta on ollut vaikea katsella.

Kangas on karheaa ja ajan mittaan likaantunutta,

jotain juuttikankaan ja villan väliltä 

- en oikeasti tiedä mitä se on.

Oli mitä oli mutta väri, 

kuvio ja kunto eivät ole oikein napanneet.
Ja koirankarvojakin tuolit olivat kiitettävästi syöneet.

Siksipä olen jo pitkään suunnitellut 
mieleisen huonekalukankaan ostamista, 

että saisin istuinosat päällystettyä uudelleen. 

Budjetti ei ole kuitenkaan viime aikoina 

antanut yhtään periksi, 

joten olen tyytynyt vain nauttimaan siitä, 

että keittiössä ylipäänsä on tuolit.

Sehän on vain esteettinen haitta, 

kuten lääkäri sanoisi.

Mutta häiritseehän se, 

jos sitä joka päivä katselee.

Siispä täytyi keksiä jokin ratkaisu.

Kai mulla nyt jotain kangasta olisi varastossa... 

Hetken kaivelin kangaslaatikkoa.

Poimin sieltä ohuehkon farkkukankaan,

jota näytti olevan riittävästi keittiön kolmeen tuoliin.

(Neljäs on vaatetuolina makuuhuoneessa.)

En ole farkkusisustamisen ylin ystävä,

mutta farkku käy vähän kaiken kanssa värinsä puolesta,

ja tässä kohtaa se ajaisi asiansa.

Tarkoitushan oli saada tuoleista siistimmän näköiset.

Sitten olikin aika ruumiinavaukselle.
Istuinosat sai helposti ruuvattua irti,
mutta vanhan kankaan kiinni pitävien 

niittien irrottamiseen meni aikaa.

Ja hyi ku se vanha kangas pöllysi irrotettaessa!

Sitten vaan vanhasta päällisestä mitat,

sopivien palojen leikkaus ja operaatiota 

varten lainattu niittipyssy laulamaan.

Noin tunti meni per tuoli.

Ja ei, en vaivautunut edes siksakkaamaan 

ompelukoneella kangaspalojen reunoja, 

kun tiedän, että kyseessä on väliaikaisratkaisu.

Edelleen on siis mieleinen huonekalukangas hakusessa,

ja vielähän on se yksi tuoli jäljellä muutenkin.

Mutta ei tästä väliaikaisratkaisusta yhtään 

hullumpi tullut!

Paljon siistimmältä näyttää nyt,

vai mitä tuumaatte?

Keittiön maton kun saisi vielä vaihdettua...

Sekin on tätä ei-oo-osastoo.

Täytyy äipältä käydä hakemassa lainaan joku,

että saa tuon punaisen pesetettyä.

Ja en pitäisi kyllä punaista mattoa ympäri vuoden,

jos mulla ois joku mihin vaihtaa!

:D

Tää tuunaaja on nyt ihan tyytyväinen lopputulokseen. 
On ainakin siistit ja puhtaat ja mukavamman tuntuiset
päälliset tuoleissa.
Saa nähdä, miten käytössä kestävät.

Mutta juu, oishan tässä kaikkea hommaa.
*Kiikkustuolikin* on tällä hetkellä sellaisessa kunnossa,
että siinä ei istuta.
Se oli ollut aiemmin ulkovarastossa säilytyksessä,
niin tietäähän sen, mitä käy, 
kun tuolin tuo sisälle lämpimään ja kuivaan.
Siitähän pettivät liimaukset, kun puu kuivui kunnolla.
Ja hiomista ja uutta maalia se kaipaa myös.

Riittäishän tuota tekemistä.
Ei vaan oo esim. tuommoselle hiomisprojektille tiloja
missä tehdä, niin on aina vähän säätämistä.
Joku kaunis päivä sen saa sitten kuntoon...
Ja partsia on turha vielä sisustaa,
kun nyt kesällä on tulossa julkisivuremppa.

Kaikenlaisia väliaikaisratkaisuja vähän 
väliaikaisessa elämäntilanteessa,
kun toinen vielä opiskelee ja toinen vasta valmistunut 
on toistaiseksi työtön.

Mut emmie valita.
Kivasti on asiat muuten.
On oma tupa ja oma lupa.
Vähän kerrassaan paikkoja kuntoon
budjetin ja ehtimisen ja viitsimisen rajoissa.
Turha ressata!
Ja verhoja voi vaihtaa mielialan mukaan,
niitä riittää.
;)

Saatte siis varmaan kuulla näistä tuoleista 
joskus lisää.
On vähän muitakin suunnitelmia niiden varalle.
Aikansa kaikella auringon alla.
Mukavaa viikkoa kaikille!
<3