Pohjanmaa-sukat

Aakeeta laakeeta?
Näiden sukkien neulominen tuntui välillä
loputtomalta tasamaalta,
mutta lopputulos on vaivansa väärtti.

Tiina Kuun Pohjanmaa-sukista tuli 
mielestäni, sanalla sanoen, tyylikkäät.

Malli on aivan tuore, Tiina Kuun uusin,
ja ilokseni siitä on ollut yhteisneulonta 
nyt marraskuun ajan liittyen Nonnu Neulojan 
sukkalaatikkohaasteeseen.

Itse en ole haasteessa mukana,
mutta tähän yhteisneulontaan hyppäsin mukaan 
ihan hetken mielijohteesta.

Ohjeen saa nyt marraskuun ajan 
lunastettua ilmaiseksi *Ravelrysta* koodilla,
jonka voi kurkata 
*Nonnu Neulojan podcast-jaksosta 63.*

Vielä siis ehtii lunastaa ohjeen näppärästi,
mutta ei hintakaan suuren suuri ole,
mikäli sen haluaa myöhemmin ostaa.

Ohjetta kyllä suosittelen, 
se on taattua Tiina Kuu -laatua.

Sukat voi neuloa joko varresta varpaisiin tai 
varpaista varteen, ohjeessa on ohjeistukset molempiin.
Itse neuloin varresta varpaisiin.

Käytin yksivärisissä osuuksissa 2mm puikkoja,
ja kirjoneuleessa 2,5mm puikkoja.
Lankoina käytin Novitan Venlaa ja Filcolana Arwettaa.
Tummanharmaa ja varren vaalea ovat Venlaa väreissä 
Hiili (499) ja Hiekkaranta (606),
ja teräosan kuvioväri on 
Arwettaa värissä Sand Melange (971).

Aloitin koon M1 silmukoilla, mutta kavensin nilkassa 
koon S2 silmukkamäärään.
Sukista tuli kokoa 41-42.

Kaksi ja puoli viikkoa sain kulutettua aikaa näihin.

Huh! En tiedä, mikä siinä kesti niin kauan.

Toki tein välillä muutakin mutta silti.

Onneksi nyt pääsen vihdoin 

muidenkin joululahjaprojektien pariin,

joita olen onnistunut itselleni hankkimaan,

vaikka eihän mun mitään pitänyt...

No, teen joka tapauksessa vain sen mitä ehdin,

ja mikä loppupeleissä tuntuu mielekkäältä.

Ja ai mitä nämä ovat?

No öö, vyyhdit ovat alunperin keskiharmaata Nalle-lankaa.

Värjäsin ne sipulinkuorilla,

ja heitin lusikallisen ruokasoodaa sekaan.

Pöhkönä laitoin myöskin alunan vasta väriliemeen,

enkä esipurettanut lankoja.

Ei tullut yhtään sitä, mitä halusin,

mutta näköjään jotain kumminkin.

En ole vielä päättänyt, onko lanka likaisen keltaista,

vai sammalenvihreää.

Miltä sun silmiin näyttää?

Joo, ei siitä sen enempää.

Keskitytään mieluummin noihin sukkiin.

Niin ja oli mulla uutisiakin.

Mie sain kuin sainkin töitä ens syksyyn asti!

Se tarkoittaa sitä,

että näillä näkymin saan pappisvihkimyksen 

tuossa heti alkuvuodesta.

Jännittävää, mahtavaa, kutkuttavaa 

(ja vähän pelottavaakin) samaan aikaan.

Kovasti on vielä byrokratiaa, koulutuspäiviä,

työpäiviä ja kaikkea tässä välissä,

mutta nyt se tapahtuu yhtä kaikki.

:)

Joulukin menee töissä,

mutta se nyt vähän niin kuin kuuluu asiaan 

tässä ammatissa.

Mielenkiinnolla odotan, onpahan taas erilaista.

Ja enää on muuten alle viikko ekaan adventtiin!

Joko sulla on joulukalenteri valmiina?

Mulla on tänäkin vuonna teekalenteri,

sen kanssa on kiva fiilistellä aattoon asti.

Leppoisia marraskuun viimeisiä päiviä sulle!

<3

Pohjolan kutsu

Kaksi kuukautta ja kaksi päivää,

sen verran aikaa meni tämän paidan tekemiseen, 

ja pääteltäviä langanpäitä oli yhteensä 218kpl.

Ikinä en ole mitään näin suuritöistä neulonut,

mutta voin sanoa, että tämä oli kaiken 

vaivan arvoinen.

<3

Malli on Sisko Sälpäkiven suunnittelema 

Pohjolan kutsu.

Ohje on julkaistu Novitan 3/2019 Syksy -lehdessä,

ja se on saatavilla nyt myös 

*Novitaknitsin sivuilla* ilmaiseksi.

Tästä paidasta on myös meneillään yhteisneulonta,

jota me järjestämme yhdessä 

Käsityökuplassa-neulepodcastin Pauliinan kanssa. 

Osallistua voi Instagramissa ja 

Pipotusta-ryhmässä Ravelryssa.

Yhteisneulonta alkoi lokakuun ekana päivänä 

(sai kyllä aloittaa jo aiemmin) ja se päättyy 

tammikuun viimeisenä päivänä.

Vielä ehtii mukaan, jos haluaa!

Osallistuneiden kesken arvotaan useampi palkinto,

joita olemmekin jo podcast-jaksoissamme esitelleet.

Alkuperäinen paita on neulottu Novitan Venlasta 

ja Baby Merinosta,

mutta minun täytyi herkkähipiäisenä valita 

muuta lankaa.

Päädyin Filcolana Arwettaan,

joka on suht edullinen ja helposti saatavilla oleva 

merinovillalanka.

Neuloin koon xs, ja käytin 3mm puikkoja muuten,

paitsi hihansuiden resoreissa,

jotka neuloin 2,5mm puikoilla.

Painoa tälle paidalle tuli vain noin 330 grammaa.

Kuinka paljon kutakin väriä meni,

sen voi kurkata mun *projektisivulta Ravelrysta*.

(Aika vähän meni kaikkia! Vois hyvin neuloa 

vähemmälläkin värimäärällä.)

Tästä tuli ihana.

Lämmin ja pehmoinen.

Olen tyytyväinen.

<3

Toki, jos nyt tekisin tämän uudelleen,

niin tekisin vyötärölle vähän muotoiluja,

ja poolokauluksen tekisin ihan xs-koon mukaan,

kuten koko muukin paita on tehty.

Jostain syystä neuloin nimittäin kauluksen s-koon mukaan,

kun en halunnut siitä kovin kireää.

Mutta pikku vikoja!

Ei voi ihan kaikkea hoksata, kun ei ole niin 

kovin montaa paitaa eläessään neulonut.

Seuraavalla kerralla taas viisaammin.

Tästä tuli ihan minun näköinen,

ja värit sopivat marraskuun vetiseen 

ja sumuiseen maisemaan täydellisesti.

Kiitos muuten hovikuvaajalleni 

aka miehelleni kauniista kuvista jälleen kerran.

<3

Aa että. Onnellinen neuloja täällä.

Mie osasin!

Oon aika hyvä. Hih.

;)

Nyt sais se talvi tulla meillekin,

kun mullakin on villapaita.

Mites teillä, onko lunta,

vai sataako vettä?

Niin tai näin, mukavaa marraskuun loppua!

Kyllä tästä vielä selvitään.

:)

Projektipussi vanhoista kodintekstiileistä

Kun on "ylimääräiset"

kolme viikkoa aikaa tehdä mitä 

huvittaa ennen seuraavaa työrupeamaa,

voi käydä vaikka niin,

että meikäläinenkin kaivaa 

ompelukoneen esille.

Voi olla myös niin,

että yritän ommella projektipussin.

No, ei se onneksi pelkästään yritykseksi jäänyt,

vaikka monta tuntia sain kyllä tuhrattua tähän projektiin.

Puolet ajasta meni tosin siihen, 

että piti raivata tavaraa pois tieltä,

etsiä tarvikkeet kaappien syövereistä,

irrottaa jatkojohto toisesta huoneesta jne...

En tykkää yhtään siitä säätämisen määrästä,

mutta minkäs teet, ei muu auta,

jos meinaa jotain täällä ommella.

Siihen säätämisen määrään nähden onkin melko 

ihmeellistä, että sain jotakin todella aikaan.

Kyllähän se projektipussilta näyttää!

Päällikangas on vanhasta pienestä pöytäliinasta,

jolle ei ole enää käyttöä,

ja vuorikangas on muutama vuosi sitten ostamastani 

verhokapasta, joka ei ole kivasta kuosistaan 

huolimatta ole sopinut oikein mihinkään asuntoon.

Uusiokäyttöä siis.

Kuten ehkä ensimmäisen kuvan perusteella voi 

päätellä, käytin pöytäliinan ns. väärää puolta 

pussukan päällipuolena, koska oikean puolen 

haalistuneet kultaiset painetut lehtikuviot 

ovat jo aikansa eläneet.

Tämä ei siis ollut mikään vahinko,

vaikka ei sekään vaihtoehto minun ompelukokemuksellani

yhtään yllättävä olisi.

Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin ihan 

tarkkaan harkittu valinta.

Ai milläkö ohjeella ompelin?

No tuota, selailin netistä aika montaa ohjetta ja 

ohjevideota löytämättä mieleistä ja idioottivarmaa.

Siksi säädin useamman ohjeen ja oman pään mukaan,

kunhan ensin olin suunnilleen ymmärtänyt,

minkä muotoisia kappaleita tarvitsen,

ja missä järjestyksessä niitä ommellaan.

(Voin kertoa, että siihen ymmärtämiseen meni 

minun hahmotuskyvylläni tovi ja toinenkin.)

Jep, on siis sitäkin suurempi ihme, 

että sain mitään valmista aikaiseksi.

Eikä niiltä virheiltäkään vältytty.

Vetoketjujen päätyosioiden kanssa kävi hassusti,

kun en ymmärtänyt kunnolla, miten ne olisi pitänyt

asetella, kun sivusaumoja ommeltiin yhteen.

Toista puolta sain jälkikäteen vähän korjailtua,

mutta tämä puoli jäi nyt tällaiseksi.

No, ei tämä kauneusvirhe käytössä haittaa,

vaikka se vähän harmittamaan jäikin.

Ja katsokaa, kuinka siististi sain vetoketjun ommeltua! 

En meinaa uskoa tätä. Se on suorassa.

Jei. Jotain edistystä tässä ompelu-urallani edes.

Kunhan saan taas kerättyä tarpeeksi hermojani kasaan,

ompelen pari pussukkaa lisää.

Vetoketjuja on vielä pari kappaletta,

ja uusiokäyttöön joutavia kankaita riittää.

Tätä pöytäliinakangastakin jäi vielä,

mikä on hyvä, koska tykkään siitä tosi paljon.

Siinä on ihan mun värit - ja tällaisissa töissä pieni 

kullan kimalluskaan ei haittaa.

Tässä pussukassa saa nyt seuraavaksi majailla 

yksi huiviprojekti,

jonka aloitan sitten,

kun saan Pohjolan kutsun langat pääteltyä.

Yhdet sukatkin pitäisi neuloa loppuun.

Projekteja riittää.

Mitäs sinä kässäilet näin marraskuussa?

:)

Välityönä lisää kirjoneuletta

Nämä sukat ovat olleet valmiina 

jo useamman päivän

- paitsi että lankojen päättely uupui.

Tänään ryhdistäydyin sen suhteen,

ja samalla koitin räpsiä edes 

pari kelvollista kuvaa aurinkoisella 

parvekkeella.

Sukat ovat oikaistu versio 

Niina Laitisen Isänpäiväsukista vuosimallia 2019.

Kaipasin viime viikolla jotain helppoa 

neulottavaa, ja muistin, että näiden yhteisneulonta 

oli menossa Facebookin puolella Taimitarha- 

ja Niina Laitinen Designs -ryhmissä.

Mallin viimeinen ohjepätkä on itse asiassa 

julkaistu tänään.

Minä en kuitenkaan neulonut ohjeen mukaan kuin 

kantapäähän asti.

En myöskään neulonut sukkia miespuoliselle saajalle,

vaan tein ihan 38-koon sukat naisihmiselle.

Mallihan sopii kyllä ihan kelle vaan.

Resorin ja teräosat neuloin 3mm puikoilla,

ja kirjoneuleosuuden 3,5mm puikoilla.

Lankoina on kirkkaan valkoista ja kahta 

eri harmaata 7 veljestä.

Meinasin aluksi neuloa sukista puna-harmaa-valkoiset,

mutta en sitten halunnutkaan tehdä kovin jouluisia sukkia,

vaikka tiedän saajan punaisestakin tykkäävän.

Sen neulominen olisi nyt vain itsellä tökkinyt pahasti.

Mitähän muuta näistä pitäisi kertoa?

Ei kai sen enempää.

Täytyy ehkä neuloa saajalle vielä toisetkin sukat,

kun alkuperäinen ajatus oli neuloa jotkin tosi

värikkäät sukat...

Mitä sitten tapahtuikaan?

Marraskuu teki tepposet, ja valitsin lankalaatikosta 

sitten tällaiset synkeähköt värit.

:D

Noh, vähän vastapainoa muille kirjoneuleille,

kuten tälle Pohjolan kutsu -paidalle,

josta puuttuu enää toinen hiha,

ja jonka helmaresori pitää neuloa uusiksi.

Se jäi vähän liian löysäksi ja haluan siitä 

aavistuksen pidemmän.

Lankojen päättelystä sitten puhumattakaan,

ihan vaan muutama sata pätkää.

Notta onhan täällä neulottu niin maan... paljon,

vaikka ei se täällä blogin puolella ehkä 

ole näkynytkään.

Mutta hyvää kannattaa odottaa,

vai kuinka?

Tässä parin viikon sisään tämän olisi tarkoitus

valmistua, katsotaan, valmistuuko.

;)

Mukavaa marraskuun jatkoa!

<3

Pohjoista viljaa

Tervehdys.

Lokakuun viimeisiä hetkiä viedään.

Meilläpäin satoi eilen ensilumi,

ja tänään saatiin herätä

kirkkaaseen ja kuulaaseen pakkasaamuun.

Valkeudesta huolimatta,
minun puikoiltani ovat pudonneet sukat,

jotka vievät ajatukset lähinnä 

loppukesän ja alkusyksyn viljapelloille.

Malli on tietenkin Pohjoista viljaa

Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjasta.

Tämä on yksi niistä kirjan malleista,
joihin kiinnitin huomiota jo heti kirjaa

ensimmäisiä kertoja selaillessani.

Malli on kaunis ja mielenkiintoinen,

mutta silti suhteellisen simppeli neulottava.

Itse asiassa omalla kohdallani nämä taisivat 

olla jopa vähän liian helppoa neulottavaa;

Onnistuin sekoilemaan kahden kerroksen 

pintaneuleessa niin,

etteivät sukkien kerrosmäärät 

täsmää toisiinsa mitenkään.

Joissain kohdissa on tullut ilmeisesti nostettua 

silmukoita useampi kerros peräkkäin tai 

jotain sen suuntaista - useampaan otteeseen.

Sen siitä saa, kun ei keskity.

Hieman piti säätää, että sain sukat edes 

näyttämään suht saman pituisilta.

Hupsista. No, tämä ainakin sinetöi sen päätöksen,

että sukat jäävät ihan minun omaan käyttööni.

Kutkuttavin neuleosuus sukissa 

oli tuo säteittäinen kantapää.

Ohjeessahan on kaksi erilaista kantapäävaihtoehtoa,

ja itse päädyin tähän säteittäiseen vaihtoehtoon,

koska vaikutti kiinnostavimmalta.

Sitä se olikin!

Kaavioita sai kyllä tuijotella,

mutta lopputulos oli sen arvoinen

- ehkä jopa kaunein kantapäämalli,

jota olen koskaan neulonut.

Ilahduin myös kovasti,

kun tällainen kantapää

 myös istuu ainakin meikäläisen

 jalkaan aivan mainiosti.

Tässä seuraavassa kuvassa näkyy

parhaiten tuo kerrosmääräsekoilu, hihi.

Ai miksikö kerron tästä mokasta?

No tuota, yksi inhokkisanonnoistani 

käsitöihin liittyen on se,

että "hullu ei huomaa ja viisas ei virka"

ynnä muut variaatiot aiheesta.

Itse en nimittäin liputa sen puolesta,

että virheitä pitäisi 

käsitöissä jotenkin erityisesti piilotella.

Itse kerron käsityömokista,

koska haluan muistuttaa,

että virheitä sattuu ihan kaikille,

ja se on täysin okei!

Haluan kannustaa armolliseen käsityöotteeseen.

Jos tekee virheen jossain, ei varmasti ole ainut,

jolle on joskus käynyt niin.

Välillä on myös hyvä näyttää etenkin somemaailmassa,

että ei se totuus aina ole pelkkää onnistumista.

Ugh.

Vai mitä sinä oot mieltä?

Kertokaas muuten, minkä kässäilymokan 

ootte itse tehneet viimeksi ja mikä 

fiilis siitä jäi.

Ois kiva kuulla.

:)

Hih, kauniit ja minun näköiset sukat 

näistä tuli joka tapauksessa.

Ilolla käytän!

Lankoina näissä on muuten Roosa nauha sukkalankaa

(oranssi) ja Novitan Venlaa (tummanharmaa).

Kirjoneuleosuudet neuloin 2,5mm puikoilla ja 

muuten sukat on neulottu 2mm puikoilla

koon S mukaan.

Lopputulos on kokoa 36.

Taas on yksi malli kirjasta kokeiltu!

Seuraavakin jo puikoilla.

Näillä sukilla osallistun myös, kuten niillä aiemmillakin,

*Tiina Kuun Ravelry-ryhmässä* järjestettävään 

Tuhansien villasukkien maa KALiin.

Sinne voi käydä postailemassa kuvia valmiista sukista

vielä vuoden loppuun asti, ja keskustelemassa muuten.

:)

Notta sellaista.

Aika haipakkaa on ollut tämä syksy,

eikä loppua näy.

Tosin, nyt mulla tulee sellainen kolmen viikon

tauko työjuttuihin, mutta sitten alkavatkin 

taas uudet jännät kuviot ehkä vähän pidemmäksi aikaa.

Kerron siitä ehkä lisää jossain vaiheessa,

mutta nyt eivät ole vielä ihan 

kaikki suuntaviivat selvillä.

Paljon on kaikenlaista kuitenkin meneillään.

Se on samaan aikaan innostavaa ja kivaa,

ja toisaalta myös tosi kuluttavaa.

Siispä neulon ja postailen sen mukaan,

miten ehdin ja jaksan, ja on jotakin esiteltävää.

Siispä seuraavaan kertaan!

Kiva kun olette yhä siellä.

Tsemppiä alkavaan marraskuuhun!

<3

Tajunnanvirta 2.

Järjestin Instagramin (@pipotus) ja 

Ravelryn (Pipotusta-ryhmä) puolella 

kolmen viikon mittaisen jämälankasukkien 

yhteisneulonnan 22.9.-12.10.

Nyt on aika esitellä sukat valmiina 

ja koostaa vihjeet myös tänne blogin puolelle.

Kyseessähän oli tietenkin mysteerikal,

jossa lopputulosta ei voinut tietää etukäteen.

Minä annoin joka toinen päivä 

vihjeitä sukkien tekemiseen.

Vihjeet sai toteuttaa haluamallaan tavalla,

ja omat luovat ratkaisut olivat enemmän kuin sallittuja.

Vihjeet koostetusti tässä:

1. Neulo noin 4-5cm resori, 

jossa käytät vähintään kahta väriä.

2. Neulo jonkinlaista kaarevaa kuviota noin 4cm.

3. Neulo 3cm kuviota, joka koostuu

yksittäisistä silmukoista.

4. Neulo eri pituisia pystyraitoja noin 4-5cm.

5. Neulo jonkinlaista pientä kuviota noin 2cm 

tai kunnes sukan varsi on sopivan mittainen.

6. Neulo yksivärinen kantapää.

7. Raidoita haluamallasi tavalla noin 4cm.

8. Neulo kolmioita noin 4cm.

9. Neulo sekä pysty- että vaakaraitoja 

noin 4-5cm.

10. Neulo jokin reunapitsimäinen kuvio,

noin 2cm tai tarpeen mukaan.

11. Neulo kärjet vähintään kaksivärisinä,

ja tee kärkikavennukset tavalla,

jota et yleensä käytä.

Minun mallisukkani on neulottu Nalle-lankojen jämistä 

muuten, paitsi tumma turkoosi on Gjestalin Maijaa.

Neuloin 60 silmukalla,

ja varsissa käytin 3mm puikkoja ja kantapäästä 

eteenpäin 2,5mm puikkoja.

Sukkien koko on noin 37.

Värimaailman otin kirjavasta Nalle Taika -langasta,

jota on käytetty sukissa useammassakin kohdassa.

:)

Näistä tuli aikas hauskat ja syksyiset.

Ei yhtään hullumpi jämäprojekti!

Ja jälleen on ollut aivan ihana seurata 

kaikkien muiden projekteja.

KIITOS kaikille mukana olleille ja 

kiitos myös teille,

jotka neulotte sukkia jälkikäteen.

<3