sunnuntai 23. joulukuuta 2018

23. luukku: Neljäs adventti


Siunattua neljättä adventtia
ja rauhaisaa aatonaattoa!
<3

Edit: otsikko korjattu... :D
Neljäs tosiaan, ei kolmas!




Neljäs kynttilä on syttynyt,
ja sytytinpä pari muutakin valopilkkua aamuhämärään.

"Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa.
Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa."

Joulu sarastaa, toden totta,
huomenna se jo on.

Millä mielillä laskeudut joulunviettoon?





Itse olen saanut tällä viikolla hyviä uutisia;
Sain kesätöitä vaihteeksi kotiseurakunnasta ja 
teologian maisterin tutkintotodistuspyyntö on lähetetty.

Ja silti tai juuri siksi on tuntunut,
että on ollut pää ihan pyörällä.
Nyt jos koskaan tulevaisuus on ihan auki!
En tiedä ensi vuodesta oikeastaan vielä mitään.

Toisaalta se on ihanaa, uusia ovia varmasti avautuu.
Mutta toisaalta välillä tuntuu paine siitä,
 että nyt pitäisi jo olla suuret suunnitelmat,
pitäisi tietää mitä elämällään tekee,
minne haluaa seuraavaksi.

Siinä vain on se ongelma,
että en ole kovinkaan kunnianhimoinen tyyppi.
En halua tehdä mitään suuria ja tavoitteellisia
urasuunnitelmia,
vaan haluan katsoa, minne elämä kantaa.
Ja sehän kantaa.

Sillä ajatuksella itse laskeudun tähän jouluun.




Minäkin saan nyt hetken olla vaan.

Toivon, että sinäkin saat nauttia 
joulun pyhistä, hetkistä kerrallaan,
ja saat aloittaa pian myös uuden vuoden
uusin voimin.





Päivän rukousvaihtoehdoista tämä kolahti
nyt tässä hetkessä:

Armon ja rakkauden Jumala.
Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin.
Sielumme kaipaa pyhää hiljaisuutta
ja todellista rauhaa ja riemua.
Jumala, armahda meitä.
Avaa silmämme näkemään,
mitä sinä olet meille valmistanut.
Opeta meitä jakamaan joulun iloa keskenämme
ja antamaan yltäkylläisyydestämme niille,
joilla on tyhjät kädet
ja joiden elämä huutaa lähimmäistä.
Tätä pyydämme rakkaan Poikasi Jeesuksen nimessä.

Aamen.

Levollista päivää.
<3