perjantai 6. maaliskuuta 2020

Sukat kuin krookukset



Sain tässä taannoin 
vaihdettua vähän lankaa.
Omassa lankavarastossani oli 
erästä itselleni turhaa lankaa monta kerää,
ja huutelin podcastin puolella,
josko joku ne haluaisi.

Yksi podcast-tuttava tarttui tarjoukseen,
ja ehdotti, että voisi antaa vaihdossa jotain,
kun ei ihan ilmatteeks halunnu keriä ottaa.

Sainkin vaihdossa sitten muutamia ihania 
lankoja, ja yksi niistä pääsi melkein 
hetimmiten puikoille.
Se oli 20g kerä Misanjan käsinvärjättyä 
Merino-Sukka glitteriä.

Pikkuvyyhdin keväiset värit 
(violetti, keltainen, vihreä)
toivat minulle ihan krookukset mieleen,
joten otin sen kaveriksi keltaista Filcolana Arwettaa
sävyssä Straw (135).

Niistä syntyi yhdessä 
keväiset ja raidalliset nilkkasukat 
ihan minulle itselleni.





Neuloin 2mm sukkapuikoilla (kyllä olen panostanut 
uusiin puikkoihin jee!) ja 60 silmukalla.

Raidat ovat kolmen kerroksen korkuisia.
Kantapää on hollantilainen,
ja kärjissä on leveä nauhakavennus.
Kärjet silmukoin kiinni.

Jotenkin olen nyt tykästynyt tuohon 
sukankärkien silmukoimiseen.
Teen sen kolmella sukkapuikolla,
niin se sujuu aika sutjakkaasti jo.




Kiva ja nopea sukkaprojekti!

Nopea homma oli myös tämä virkattu 
tiskirätti.
Samalla mallilla olen tehnyt rättejä 
aiemminkin, niitä voi vilkaista *täältä*.

Ohjevideo tällaisen virkkaamiseen 
on puolestaan juutuubissa *täällä*.

Käytin rättiin Novitan Cotton Bamboota,
ja jotain vanhoista rättiprojekteista 
jäänyttä jämää, kun Cotton Bamboo ei yksinään 
ihan riittänyt.

Tästä tulee ihana väriläiskä kevääksi keittiöön.





Ja on siellä väriä nytkin,
suloisen ja iloisen kukkakimpun verran.
Tätä katsellessa hymyilyttää.
:)

Piti tulla ihan kukkakaupan kautta töistä 
kotiin, kun edessä on pitkästä aikaa 
vapaa viikonloppu.

Aurinkokin on paistanut tänään 
muutamia lumisadekuuroja lukuun ottamatta,
joten iloa ja valoa on ilmassa selkeästi.

Niitä toivon sinullekin.
Hyvää viikonloppua!
Mukavaa, kun olet siellä.
<3

tiistai 25. helmikuuta 2020

Viidennen etapin katit


Sukka-Finlandian neljäs etappi 
jäi minulta väliin,
mutta viides etappi osui juuri 
sopivasti vapaapäiville,
ja mallikin oli erityisen mieleinen.

Viidennellä etapilla neulottiin 




Miau mitkä sukat!
Vai mitä?

Koska rakastan kissoja,
ja tykkään kirjoneuleesta,
oli malli minulle ihan omiaan.

Neuloin Nalle-langoilla,
kirjoneuleosuudet 3mm:n 
ja yksiväriset osuudet 2,5mm puikoilla.
Kissojen naamat tehtiin 
silmukoita jäljitellen jälkikäteen.




Nämä sukat valmistuivatkin kahden päivän aikana,
ja olin peräti 29. maaliin saapunut,
joten ihan hyvin meni siltäkin osin.

(Toki, sijoituksilla ei kokonaiskisan kannalta 
ole enää mitään väliä, kun se yksi etappi jäi välistä.)




Sukista tuli kokoa 38-39.

Olisin voinut jälkikäteen purkaa vielä kärjet 
ja neuloa ne uudelleen lyhyempinä,
jotta olisin saanut nämä ihanuudet itselleni,
mutta enpä nyt jaksanut nähdä sitä vaivaa,
kun minulla ei ole akuuttia sukkapulaa.

Tiedän ainakin yhden ihmisen,
joka ilahtuu tällaisista sukista jouluaattona 
lahjapakettia avatessaan.
;)




Mutta ai että oli kiva projekti!
Tykkäsin hirmuisesti.

Nyt tekisi melkein mieli 
neuloa heti perään itselle omat kattisukat.
Toinen vaihtoehto olisi neuloa ne Lumi Karmitsan toiset 
kissasukat, *Yökyöpelit*, jotka ovat odottaneet 
to do -listalla jo pitkään.




Nyt minulla on kuitenkin huivi hyvässä 
vaiheessa edistymässä,
ja rättiäkin taas virkkailen,
joten seuraava projekti saanee odottaa hetkisen
- oli se sitten kissasukat tai jotain ihan muuta.

Onneksi käsitöitä voi ja saa tehdä ihan 
fiiliksen mukaan.

Eikä sekään ole niin vakavaa,
jos kuvauspaikalla tajuaa, 
ettei kameran muistikortti ole mukana,
ja pitää tyytyä kännykällä otettuihin kuviin...

Näin käy joskus! Ei se mitään.

Hilpeää helmikuun loppua ja iloisia 
kässähetkiä teille kaikille!
<3

Ps. Tajusin just, että blogi on täyttäny 5 vuotta!
Hupsista. Pitäisköhän sitä juhlistaa jotenkin?
;)

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Terapiarätti


Tiedättekö sen tunteen,
kun pää on niin täynnä informaatiota,
että se väsyttää ja stressaa 
enemmän ja vähemmän?

Minä en oo kahteen viikkoon tehny töissä 
oikeastaan mitään muuta kuin itselleni 
täysin uusia asioita.

Voin kertoa, että informaatiotulva 
päässä on aikamoinen.

Siispä niistä edellispostauksen sukista eroon 
päästyäni halusin tehdä jotain,
mikä täyttää seuraavat kriteerit:
1. sitä tehdessä ei tarvi ajatella mitään
2. sen tekeminen on helppoa
3. sen tekemisestä tulee hyvä mieli.




Tämä väriläiskä,
eli tuttavallisemmin tiskirätti,
 täytti kriteerit.

Kaivoin kaikki puuvilla-bambu-lankojen jämät 
pussin pohjalta ja virkkasin vitosen koukulla 
pylväitä kaksinkertaisella langalla.
Värit saivat vaihtua ihan sen mukaan,
mikä nöttönen aina seuraavaksi osui käsiin.

Aikaa meni parisen tuntia illalla,
ja seuraavana päivänä yhden kerroksen verran.




Tämän rätin virkkaaminen oli sanalla sanoen KIVAA!

Ei tästä tyylikäs tullut,
 mutta tämän tekeminen oli hauskaa,
ja väreistä tuli hyvä mieli.

Sitä paitsi, koska rätti on valmiiksi riemunkirjava,
ei sen likaantuminen käytössä heti näy,
eikä haittaa.





Vähän paksuhko tällainen kaksinkertaisella 
langalla virkattu rätti tietysti on,
mutta koitin virkata löysähköä pintaa,
ja hyvä puoli tässä on se,
että tällaisella paksulla rätillä on helppo 
hinkata sotkuja pois.




Sainpa samalla kaikki pienet rättilankajämät 
kulutettua pois.

Jäljelle jäi yksi melkein täysi kerä Novitan
Cotton Bamboota ja yksi isompi jämäpallero 
viininpunaista jotain.

Voisinpa siis jatkaa virkkuuhommia,
näin parin alkavan (ja erittäin kaivatun)
vapaapäivän kunniaksi...

On meinaan terapeuttista puuhaa.

Leppoisia (kässä)hetkiä sun alkavaan viikkoon!
<3

lauantai 15. helmikuuta 2020

Kolmannen etapin luova kaaos


Helmikuun puoliväli, huh!
Hyvää ystävänpäivää blogiystävät,
näin jälkikäteen.

Mie en oo oikein ehtiny käydä 
lueskelemassa blogeja,
enkä oo kyllä ehtiny iha hirveesti 
neuloakaan.

Neulepodcasteja oon koittanu
katella iltaisin jakson tai pari,
mutta vähän väsynyttä meininkiä on ollut, 
kun uuden työn opettelu vie oman aikansa
- ja ennen kaikkea ne kuuluisat mehut.

No. Eilen illalla sain kuitenkin vihdoin 
puikoilta pois (ja päättelinkin heti!)
yhden työmaan, jonka loppuun saattaminen 
tuntui kestävän pienen ikuisuuden.




Nämä ovat Sukka-Finlandian kolmannen etapin 
sukat - tai tarkemmin ottaen vähän modattu versio 
luovaan sarjaan.





Nopeuskisassa olisi pitänyt tehdät sukat 
vähintään koossa M, ja sukkiin olisi tuohon 
varren kukkaosuuteen pitänyt lisätä helmiä.

Minä en tähän ryhtynyt,
vaan hyppäsin suoraan luovaan osioon sitten,
kun havahduin sen olemassaoloon muutama päivä 
etapin alkamisen jälkeen.

Minähän nimittäin jo väitin, etten neulo tämän 
kolmannen etapin sukkia ollenkaan.
Se oli vielä ennen kuin tosiaan tiesin,
että etapilla on myös tämä luova sarja vaihtoehtona.

Luovassa sarjassa sai jättää helmet pois ja 
muokata kokoa, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät.




Ja tällaiset näistä nyt sitten tuli.

Ei yhtään mun väriset, koska lankalaatikossa 
ei ollut sellaisia värejä riittävästi,
mutta kauniit näistä kumminkin tuli.

Lahjalaatikko saa taas lisää täytettä.




Neuloin 2mm puikoilla muuten,
mutta kirjoneuleosuuden varressa tein 
2,5mm puikoilla.

Lankoina käytin Venlaa (vaaleanpunainen ja harmaa)
ja Roosa nauha lankoja (valkoinen ja pinkki).

Aloitin koon S silmukoilla,
mutta kavensin varren kukkakuvion jälkeen vielä 
neljä silmukkaa.




Vaikka tein vielä pienintäkin kokoa aavistuksen 
pienemmällä silmukkamäärällä,
niin näiden sukkien tekeminen oli jotenkin 
valtavan hidasta.

Yksi syy oli varmasti niissä mun huonoissa 
pyöröpuikoissa, jotka muuten heitin vihdoin roskiin,
kun kaapelikin meni ihan omituisille vääntyneille 
kulmille, ja sain hankittua vihdoin kunnolliset puikot 
tilalle...

Näitä sukkia neuloessa sain jopa sormet kipeiksi,
kun onnistuin saamaan kovettumat oikean käden 
etusormeen ja nimettömään.
Ihan ihme hankautumat, ei yleensä tuu koskaan.

Ei ollut siis mitenkään nautinnollisin neulekokemus.
En myöskään muista, milloin olisin viimeksi tehnyt 
niin paljon virheitä, kuin mitä näihin sukkiin tuli ja jäi.
En jaksanut matkan varrella kauheasti korjailla, 
jos jotain pientä meni pieleen.

Ei niitä virheitä valmiista sukasta heti bongaa,
ja onpahan nyt sitten uniikit.
Köh. ;)

Noo, oli näissä sukissa kiva tuo kirjoneulekuvio,
ja kantapäästä tykkäsin, se oli mulle uusi.




Notta tämmöstä tällä kertaa.
Seuraavaksi aion neuloa vain ja ainoastaan 
kivoja ja leppoisia juttuja!

Neljäs etappi multa jäikin sitten oikeasti väliin.
Vaadittu silmukkamäärä ois ollu mun käsialalle 
ihan hillitön,
eikä mulla ois kyllä nyt ollut aikaakaan kisata.

Että silviisiin.

Mitenkäs teidän helmikuu on sujunut 
käsitöiden suhteen?
:)

Ps. Oottehan huomanneet 
Instagramin puolella mun jämälankayhteisneulonnan?
Kurkatkaapa #hukkapätkäkal !

maanantai 27. tammikuuta 2020

Tokan etapin Ihana valo


Sukka-Finlandian toisella etapilla 
neulottiin Tiia Niemen suunnittelemia 
Ihana valo -sukkia.

Mallista voi lukea lisää Tiian omasta blogista,
jonka tunnemme tietenkin nimellä 




Näiden sukkien juju oli sukan etuosan 
kauniissa intarsiakuviossa.
En ollut koskaan aiemmin neulonut intarsiaa,
joten uuden tekniikan opetteluksihan tämä 
etappi minun kohdallani meni.

Intarsiatekniikalla neulotaan kirjoneuletta 
vain tiettyyn kohtaan neuletyötä,
eikä kuviolankaa kuljeteta mukana työn ympäri,
kuten kirjoneuleessa tavallisesti tehdään.

Tässä kyseisessä intarsiamallissa sukan etuosan kuviota
piti neuloa välillä 
nurjalta puolelta ja välillä oikealta puolelta.

Alkuun koko tekniikka tuntui tosi tosi hitaalta,
mutta alkoi se lopulta sujua.

Siitä huolimatta näiden sukkien neulomiseen 
meni minulta monta päivää.




Ehkä hitautta mallin neulomiseen teki 
eniten juuri uusi tekniikka,
mutta lisäksi suuret nurjin silmukoin neulotut alueet 
ja pienet palmikonkierrot vaativat veronsa
- puhumattakaan siitä, että neuloin jälleen 
niillä onnettoman huonoilla, 
ainoilla 2mm pyöröpuikoilla, jotka omistan. 
(Niissä on surkea kaapeli.)

Kun kahden päivän jälkeen olin saanut 
hikisesti vasta yhden sukan valmiiksi,
en sitten enää jaksanut pitää kiirettä.
Neuloin toisen sukan valmiiksi 
viikon mittaan iltaisin,
miten nyt työpäivinä ehdin.




Valmista tuli lopulta niinkin,
ja opinpahan ainakin jotain uutta.

Väreihin en ole ihan täysin tyytyväinen,
mutta kyllä ne nyt menettelevät.

Pohjavärinä käytin Venlaa,
jonka värinumerosta ei ole tähän hätään aavistustakaan,
ja kuvioväreinä on Ruskanlehden Merino Sockia 
väreissä Havumetsä ja Oliiviöljy.
Molemmat kuviovärit olivat sellaisia 10g minivyyhtejä,
joita Terhi on joskus laittanut kaupanpäällisiksi
lankatilausten mukaan.
Niitä halusin nyt testata.

Kuviovärejä meni muuten ihan muutamia grammoja,
eli niitä jäi vielä käytettäväksikin.





Kaksi etappia on nyt siis selätetty,
ja kolmas etappi jääkin minulta väliin.

Kolmannella etapilla vaaditaan niitä 
helmiä, ja minähän en ihan periaatteesta 
helmiä sukkiin neulo.
Tässä asiassa olen tylsä ja käytännöllinen.
:)

Sitä paitsi,
mulla oli eilen semmoinen "pikkujuttu"
kuin pappisvihkimys,
joten muutenkin vietin päivän ihan 
juhlallisuuksiin keskittyen.




Uunituore pastori täällä siis hei!
;)

Mukavaa ja siunattua alkanutta viikkoa 
just sulle!
<3

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Lähivillasta pipo


Uskomatonta mutta totta;
ensimmäinen neuletyöni tälle vuodelle oli pipo,
ja se valmistui heti 2. päivä tammikuuta.

Sen esittely vaan on jäänyt odottelemaan aikaansa,
mutta kuten huomaatte,
postausta pesee täältä N-Y-T nyt.




Tämä on ihan tavallinen pipo, ihan itselle,
ja käytössäkin se on jo ollut.
Nämä kuvat on itse asiassa otettu samalla,
kun kävimme miehen kanssa lenkillä.

Ohje tähän pipoon oli 
"omasta päästä ja fiiliksen mukaan".
:D

Aloitin 100:lla silmukalla,
neuloin resorin 2 oikein 2 nurin (kaksinkertainen, 
käännetty siis kaksin kerroin ja neulottu yhteen)
ja sitten kaventelin vähän ylimääräisiä pois 
fiiliksen mukaan,
ja nuo päälaen kavennukset olen tehnyt niin,
että 8s kaventuu joka toisella kerroksella 
ihan pipon loppuun asti.




Jaa mitäkö lankaa?

Lanka onkin tämän pipon erikoisin ja ihanin juttu.
Se on nimittäin ihan lähivillaa.

Ystävystyin viime vuonna erään ihmisen kanssa,
ja hänen vanhemmillaan sattuu olemaan 
lammastila täällä Kouvolassa, Korialla.
Heillä on Oxford Down -lampaita.
Se on brittiläinen lammasrotu.

Arvannette, mitä tämä ystäväni toi minulle 
sitten joululahjaksi...




Jep, sain muutaman vyyhdin aivan ihania 
värjäämättömiä villalankoja.

Kirjaimellisesti halailin ja paijailin näitä lankoja 
koko illan, kun olin ne saanut.
Tämä on niin pehmeää ja sopivasti rasvaista 
villalankaa, että mää en kestä.
<3

Ihanasti saa käsihoidon samalla,
kun näitä lankoja neuloo.

Lanka on myös sen verran pehmeää,
että voin sitä tosiaan käyttää pipossa,
vaikka olen yleensä tosi herkkä villalle.
Kaulalla en tätäkään voisi pitää,
mutta pipossa kyllä,
ja se on jo iso plussa se.




Kyseinen lammastila on muuten nimeltään Woolenberg,
ja heidän nettisivunsa löytyvät *täältä*.
Kurkkaa ihmeessä,
jos kouvolalainen villalanka kiinnostaa.

Itse aion vielä joskus hankkia näitä lankoja 
neuletakillisen lisää.

Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos!
Haluan vain kertoa,
että tällainenkin vaihtoehto on olemassa.
Lähivillasta ja ylipäätään suomalaisesta villasta 
ei voine liikaa tietoa saada.
:)

Tämä pipon vaaleanruskea ja tuolla ylempänä 
kuvassa näkyvä valkoinen/vaalea lanka ovat 
vähän ohuempaa (noin Nalle-vahvuista, 
veikkaus ilman vyötteitä 180tex x2) lankaa,
ja tummanruskea on sitten taas sellaista 
melko paksua (180 tex x3) lankaa.

En tiedä, kuinka hyvin heillä näitä 
ohuempia lankoja on saatavilla,
mutta aina voi soittaa ja kysyä.





Aivan ihania lankoja joka tapauksessa.
(Taas eksyin silittelemään niitä.)

Seuraavaksi voisin neuloa näistä ohuemmista 
langoista vaikka raitalapaset pipon kaveriksi
- tai säärystimet, jos innostun.

Katsotaan, mihin päädyn.

Nyt täytynee kumminkin neuloa Sukka-Finlandian
2. etapin sukat valmiiksi ensin.
Niiden kanssa jouduinkin opettelemaan intarsia-tekniikan!

No, oppia ikä kaikki, onneksi.

Leppoisaa sunnuntai iltaa ja mukavaa 
alkavaa viikkoa!
Toivottavasti sun tammikuu on sujunut kivasti.
<3