Mikä ihmeen Pilkanmaa Vintage?

Ootteko kuulleet *Pilkanmaa Vintagesta*? Ette varmaankaan. En minäkään muuten kuin ohimennen mainoksen verran, kunnes tuli lauantai, ja huomasin päätyneeni äitini seurassa ihmettelemään tätä paikallista tapahtumaa ihan paikan päälle, nimittäin *Marttilan Tinkin* navetanvintille Iitintien varteen.

Voiko kutsuvamman näköistä
sisäänkäyntiä ollakaan?

Mistä siis oli kysymys? No, tapahtuman *facebook-sivuilla* tapahtumaa kuvailtiin näin:

"Kymenlaakson omassa vintage-tapahtumassa Marttilan Tinkin navetanvintti somistetaan kaupaksi, jossa myynnissä on menneiden vuosikymmenten aarteita vaatteista huonekaluihin. Tapahtumapuodissa voi hypistellä ja sovitella, ottaa pikakampauksen ja pukeutua entisajan tyyliin."

Miljöö kohdillaan.
Pop-up kahvilan anteja pääsi nauttimaan myös ulos!

Täytyy sanoa, että kuvaus ei valehdellut. Todellakin, hurmaavan tunnelmalliseen paikkaan oli luotu ihastuttava tapahtuma täynnä vanhaa tavaraa ja osaamista läheltä ja vähän kauempaakin. (Myyjät ym. näkee tuolta tapahtumasivulta.)

Myynnissä oli kaikenlaista tavaraa, huonekalua,

 astioita, kankaita...

Vintage-vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä...

 

Siis kaikkea ihanaa. Ja aivan erityisesti minua ihastuttivat nämä esillepanot! Hauskoja, kauniita, ajatuksella tehtyjä.

Toinen ilahduttava seikka oli se, että tavaran lisäksi tarjolla oli paikallisia herkkuja sekä ohjelmaa.

Hauskaa oli myös se, että kävijä saattoi ottaa esimerkiksi pikameikin tai -kampauksen halutessaan.

Minähän uskaltauduin jälkimmäiseen!

Kympillä kampaus, tukka hyvin loppupäiväksi.

Oli hauska kokeilu, kiitos vaan Ida Laurila parturi-kampaamo Siennasta!

Olen joskus aiemminkin halunnut kokeilla pikakampausta 

jossain tapahtumassa, mutta en ole kehdannut.

Nyt uskalsin, jee!

Ois ollu useampikin vintage-hääpuku tarjolla!

Kaiken kaikkiaan oli siis oikein miellyttävä ja onnistunut kokonaisuus näin kävijän näkökulmasta.

Ainoastaan siitä antaisin vähän palautetta,

että mahd. seuraavalla kerralla parkkipaikka tarvitsisi 

kunnon kyltit ja opasteet ja enemmän liikenteenohjausta.

Nyt ihmiset jättivät ketjureaktiona auton tienvarteen.

Niin ja, tunnustan, poistuimme kassan kautta...

Kyltit ja opasteet olivat suorastaan taidetta!
Kivoja, kekseliäitä ja kauniita.

Löysin peräti kaksi ihanaa mekkoa!

Toinen niistä on tällainen varsinainen kesämekko,

ehkä vähän juhlavakin.

Olen tähän asti aina miettinyt, miltä tämänmallinen mekko min päällä näyttää - ja nyt tiedän, hih!

Mekko kuin karkki!

Ja toinen löytöni on varsinainen hippeyden ilmentymä,

aivan mahtavan värinen maximekko!

Äiti lyhensi tämän helmaa saman tien, kun satun olemaan tämmöinen pätkä, joten sain samalla kunnon hiuskoristeen teeman mukaan. Khihihi.

:D

Juu, ei oo ihan eka kerta, kun sisäinen hippini pääsee vauhtiin...

Peace!

Ja hei, ei ollu mekot hinnalla pilattu,

20-30e välimaastossa liikuttiin ylipäätään vaatteiden kohdalla

ainakin niissä vaatteissa, joita itse hypistelin.

Vähän jäi semmoinen fiilis, että voiko tää olla tottakaan:

tämmöstä kaikkea kivaa - ja vielä Kouvolassa!

Ja ei, tämä ei ole yhteistyöpostaus,

vaan iloisesti yllättyneen tapahtumavierailijan 

KIITOS.

Tulisin toistekin.

<3

Peltipurkkeja ja syksyfiilistä

Syksy on tullut

myös sille parvekkeen puolelle,

jota ei ole lasitettu.

Siellä olikin oivallista kuvata näitä 

Aarikan peltipurkkeja,

joita pelastin tätini nurkista,

kun hän niistä kovasti halusi eroon.

 

Muistan samaiset purkit lapsuudestani,

siellä ne tädin hyllyssä olivat, siisteissä riveissä,

useissa väreissä.

Tuli aika nostalginen fiilis,

kun nämä sain!

Ne toisen väriset (en muista mitä kaikkia, ainakin ruskeat)

menivät toisiin osoitteisiin.

Hyvä kiertämään, eiks vaan.

:)

 

Purkkien kannet ovat pikkuisen naarmuilla 

mutta se ei minua haittaa yhtään, 

koska nämä tulevat ihan käyttöön.

Vielä tosin pohdin,

mitä näiden sisällöksi tulee ja mihin nämä asettelen.

Näytillä näiden kuitenkin täytyy olla!

Käyttöön tulivat myös nämä anopilta saadut ihanuudet,

 kannu ja kuusi lasia.

Eivät ole sinänsä arvokkaita mutta sitäkin söpömpiä. 

Näitä sai kuulemma aikoinaan aina uudella kuvioinnilla kesäisin.

Näissä on kuviointina karhunvatukoita, luumuja, mansikoita ja kirsikoita.

Hih!

Osasta ovat värit haalistuneet konepesussa mutta kuten sanoin,

nämä ovat käytössä - eivät koriste-esineinä.

Ja meillä tiskataan käsin,

joten eivät ainakaan tästä enempää haalistu.

Nyt kun muuten pohdin, 

niin paljon on tähän kotiin saatu tavaraa sukulaisilta.

Suurin osa huonekaluista,

kahvinkeitin, mikro, verhoja, pöytäliinoja jne.

Ja se on hyvä se.

:)

Verhoista ja pöytäliinoista puheen ollen,

syksy on tullut meille sisällekin.

Tykkään vaihtaa verhoja monta kertaa vuodessa ja 

syksyllä pitää tietenkin olla syksyverhot!

Tämän kapan ja pöytäliinan muistan jo jostain 

yli 10 vuoden takaa.

Yhä näyttävät kivoilta, äidin ompelemat.

Kankaassa on ihanat värit ja lehtikuviointi,

joka tosin ei tässä kuvassa oikein näy.

Lehdet ja ruutujen reunat olivat myös aikanaan kullanhohtoisia 

mutta kulta on pesuissa haalistunut pois.

 

Olen niin syksyfiiliksissä!

Nautin keltaisista peltomaisemista ja putoavista lehdistä,

pimenevistä illoista ja syksytunnelmasta kotona.

(Ja tietty villasukkien pitämisestä ja neulomisesta.)

 

Mitenkäs teillä?

Tuleeko syksy sisälle asti?

:)

Retroruusuja ja maastokuviota

Kun nyt kerran ommellaan,

niin ommellaan sitten vähän lisää.

Minulla on ollut kaapin kätköissä äidin 

peruina saatu vanha lakana jo pitkään, 

ajatuksena saada uudet tyynynpäälliset olkkarin 

löhötyynyihin - samaan tapaan kuin tein siitä *omenaverhosta*. 

Silloinhan muuten vilautin kyseistä lakanaa täälläkin.

Nyt pussukkaompelun innoittamana sain tehtyä uudet päälliset.

Tässä vähän lähikuvaa kankaasta, 

joka on siis yli 30 vuotta vanhaa.

Äidinäiti hommasi äidilleni kaikkia tällaisia lakanoita,

kun tämä muutti pois kotoa.

Äidin mieleen mummoni värivalinnat eivät aina olleet 

mutta minullahan on tunnetusti sama maku värien suhteen 

kuin mummolla oli - kuulemma.

Harmi, kun emme koskaan ehtineet tavata!

(Joo jaksan mainita sen joka kerta.)

Noh, saanpahan kotiin palan mummolaa, 

jota ei koskaan ole siis ollut.

Minusta tuo lakanakangas on ihan älyttömän kaunis.

Tuo ruusukuvio on ihana.

Ja tämä viimeinen tyynykuva on ihan lavastettu,

koska tyyny näytti kivalta partsilla!

Tai no... ainoa lavastettu asia on se,

että tyyny on tuossa tuolissa.

Kaikki muu on tavallisella paikallaan.

:)

Olen kyllä nyt kovasti huijannut teitä ja itseäni 

kuvittelemalla,

etten ehdi tässä ennen häitä mitään.

Ehkä se ei haittaa.

Valmista on nyt yllättäen oikeastaan enemmän kuin ehdin 

kuvata ja esitellä!

Se on aika hämmentävä tilanne,

en ole joutunut moiseen aikaisemmin.

No, onpahan tulossa pian lisää postauksia.

Hartiahuivi pitää saada kuitenkin ensin kuvattua ja 

se ei tarpeeksi hyvin onnistu kotona,

joten pitää odottaa sopivaa hetkeä, paikkaa ja sitä,

että kuvaaja on kotona.

:D

Mutta tulossa on!

Samoin kuin näitä pussukoita.

Tein heti tällaisen maastokuvioisen version,

koska pitäähän tätä nyt harjoitella.

Vetoketjun ompeleminen oli vieläkin haastavampaa kuin 

edelliskerralla - jos mahdollista.

Tällä kertaa sentään olin vähän viisaampi ja tajusin,

että toki ompelukoneen vakiovarusteisiin kuuluu myös ratkoja.

Se helpotti elämää kummasti!

Hih.

Saatoin myös ostaa vähän uusia kankaita 

sitä kukkakuvioista vetoketjua varten, 

koska minulla ei ollut varastossa mitään 

sen kanssa yhteensopivaa.

Eli pussukoita on luvassa vielä.

Sitä odotellessa!

;)

Kapioarkku ja kirsikoita

Muutto alkaa olla voiton puolella, jee!

Isoimmat huonekalut on jo tuotu ja

keittiö alkaa näyttää jo asuinkelpoiselta.

Muualla kaikki on vielä mullin mallin.

:D

Tässäpä muuten vielä kuva,

joka piti laittaa jo vappuna.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Onnellinen teolooki tässä juuri harkan viimeisenä päivänä 

ekan "yksin toimitetun" sanajumiksen jälkeen.

(Hyvin meni!)

 

 Mutta mennäänpä ajassa vähän taaksepäin,

ylioppilasajoistakiin vielä kauemmas,

tarkalleen ottaen päivämäärään:

 

Tuona päivänä pääsin ripille ja sain 

äidiltä lahjaksi tämän arkun,

jota leikkimielisesti on kutsuttu aina kapioarkuksi.

(Tietääköhän nykynuoriso edes mikä on kapioarkku?

Ei varmaan tiennyt enää silloinkaan, kun minä tämän sain.)

Tähän asti arkussa on aina säilytelty kaikkea

turhaa tai sellaista tavaraa,

joka ei muualle mahdu,

mutta tänään se sai sellaista sisältöä,

mitä olen jo kauan aikaa suunnitellut:

 

 

Nyt kelpaa säilytellä lankoja!

Pienessä korissa on ompelutarvikkeita ja

suuremmassa korissa pidän tästä lähtien vain

sitä työtä,

mikä on parhaillaan kesken.

Hihi.

Muuton seassa tapahtuu siis kaikkea pientä kivaa.

Löysin itse asiassa tuosta kapioarkustani tämän mukin,

jonka olemassaoloa en edes muistanut!

 

Tästä nallemukista on monet aamuteet lapsena juotu 

- silloin tosin maidon kanssa, nykyään ilman.

Ehkäpä otan sen taas käyttöön! 

 

Käyttöön pääsevät myös nämä ihanuudet,

jotka anoppilasta pelastin, 

kun olivat roskiin päätymässä:

 

4Xkuppi ja tassi + yksi ylimääräinen kuppi

Arabian Kirsikkaa.

Ihanat ovat, kelpaa tuparikahveja keitellä!

 

 

 

On se varmaan kerran vuoteen se kakkukin väännettävä,

tuparikakku tällä kertaa. 

Täytyy kyllä tunnustaa,

että leipominen ei ole minun juttuni. 

Osaan tehdä pullaa ja kakkuja ja piirakoita mutta 

en mitenkään erityisesti innostu niistä. 

Ehkä hurahdan vielä joskus?

;)

Näihin makeisiin mietteisiin jään.

Mukavaa viikonloppua!

Retrokärpänen kirpparilla

"O-ou",

ajattelin,

kun kävelin kirpparin 

ovesta sisään. 

Ekalla pöydällä,

jonka näin,

oli yksi sellaisista ihanuuksista,

millaisia olen käynyt 

muiden blogeissa ihastelemassa...

En voinut jättää sitä sinne.

Emalikattilaa nimittäin.

Tästä retrokärpäsen puraisusta on 

kiittämistä ainakin Ihan oikea blogi?a...
Kaiman postauksissa on vilahdellut

aika ihania retroastioita...
Ja Rynttyliisan kotkotukset -blogi on asia 

vielä erikseen.

Käykääpä vilkaisemassa (jos uskallatte,

sillä blogien seuraamisella voi 

näköjään olla sivuvaikutuksia)!

On se vaan niiiiiiin ihana!

Pahoittelen, että sen kuvaussisältö 

on nyt vain tuommoinen raasku vehka.

Kesällä kattila saa varmasti 

vähän mielikuvituksellisempaa sisältöä.

Samettikukkia tai pelargonian kenties?

Ja pieni palanutkin kohta
aikaa nähneessä kattilassa toki on.

Mutta minusta se vähän niin kuin 

kuuluu asiaan.

:)

Ja ei,

ei minusta retroilijaksi 

muuten ole kuin astioiden (uusiokäytön)

ja tekstiilien suhteen.

Retrovaatteet ei oo ihan mun juttu,

saati sisustaminen sinänsä.

Bloginkin retrosisältö on siis rajattu alue,

älkää pelästykö!

;)

(Aiempia retrojuttuja tähän asti onkin vain kaksi,

tyynynpäällinen ja pannumyssy...

Pieni retroilu ei ole koskaan pahasta.)

Ja on minulla uudempaakin näytettävää.

Tällainen ihana Iittalan muki osui silmiini 

ihan ruokakaupassa.

Tuo Palmikko näytti niin neuleelta, 

että en voinut vastustaa.

Täytyyhän neuleiden suunnittelussa nyt 

oma teemukinsa olla!

Eikö?

Hih.

Hömpötyksiä.

Seuraavaan postaukseen 

lupaan käsitöitä.

Lapaset on puikoilla.

:)

Sukkaterapiaa ja pannumyssyiloa

Nyt on yksinäisellä leirisukalla kaveri!

Ja ai että oli hermolepoa neuloa se. 

Hyvää ressiä on ollut tällä kertaa

mutta välillä on hyvä tyhjentää pää,

kun on ensin viikon ajan tehnyt 

paljon itselle ihan uusia asioita 

noin niin ku työn puolesta.

Aina uudet jutut jännittää.

Näillä kelpasi tassutella myös nurmikolla,

kun on ihan omaan käyttöön.

Ja tämä ihanuus tässä alla 

piti esitellä jo aiemmin!

Äiti oli löytänyt kauan kaipaamani 

pannumyssyn jostain käsityöputiikista

ilmeisesti Billnäsistä 

lomareissulla ja toi tuliaisiksi!

Ihanan retro kuosi!

Ei ole ihan niin hyvä myssy kuin 

mikä äidillä on 

mutta onpahan minun oma.

(Meinaan siis, että materiaali 

ei ole niin lämpöä pitävää. 

Äiskän omassa on kunnon enstex-vuori jne...)

Pääsen miekii nyt kotoon keittelee 

kunnon pannukaffet välillä,

kun saa pannun pysymään lämpöisenä!

Kyllä, olen tottunut 

juomaan ihan perinteistä pannukahvia. 

Sitä tulee välillä 

ikävä tuolla pk-seudulla,

vaikka suodatinkahvikin 

on kyllä ihan hyvää.

Ja äidin peruja on varmaan 

ajatus, joka myös heti tuli mieleen,

että täytyypi tehdä pari vaihdettavaa

päällistä tuohon myssyyn!

Neulon tai ompelen.

Pitäähän nyt olla ainakin

jouluksi jokin...

:D

Sininen sisus. 

Olen oomeena, olen oomeena...

Olen pyöreä omena!

Nimittäin vanha 

ulkosaunan pukuhuoneen verho,

jolla on enemmän ikää 

kuin allekirjoittaneella.

Tällaisen aarteen äitee löysi 

jostain kaapin perukoilta. 

Kangas on osittain auringon haalistama

mutta sehän ei haittaa,

vanhalta saa näyttääkin,

kun on kerran retroa.

Omenaverho päätyi hyppysissäni 

uusiokäyttöön.

Siitä tuli nyt tyynyliina 

toiselle löhötyynylle

omaan olohuoneeseen,

jonne vastikään sain joululahjana

vihreät sisustustaulut.

Väriä elämään.

Ja aarteista vielä

puheen ollen,

samaan tarkoitukseen 

taitaa soveltua myös

tämä ihana lakana.

Heh, minusta ihana kuosi siis -

esimerkiksi oman äitini 

mielestä kammottava.

Minulla ja edesmenneellä

mummollani,

jota en ikinä tavannut,

taitaa olla vähän

sama maku...