Vedensiniset sukat

 Sain noin kuukausi sitten lähipiiristä sukkatilauksen 
saatesanoilla "tarttis saada muut sukat pesuun".

En yleisesti ottaen tee mitään tilaustöitä,
mutta perheenjäsenille mielelläni tarpeeseen neulon,
jos kauniisti pyydetään.
;)

Tässä tapauksessa sattui hauskasti lankakin olemaan valmiina.
Olin hankkinut sen jo joskus aiemmin 
tätä kyseistä sukankuluttajaa ajatellen.
Nytpä tuli sitten syy neuloa heti, eikä vasta jouluksi.

Siitä syntyivät tällaiset tavalliset 45-koon sukat.

Lanka on Opalin 6-säikeistä Sweet Dreamsia, värinumero 9722.

Tässä on minusta kauniit vedensiniset ja -vihreät sävyt,
ja tykkään tuosta raidoituksesta.
Se on sopivan utuinen,
eikä kaipaa kohdistamista.

Neuloin 2,75 puikoilla (15cm Zingit - mun uudet suosikkisukkapuikot)
ja apuuva, nyt en ole varma silmukkamäärästä,
mutta fiilispohjalta sanon, että 60 silmukalla neuloin.

Sukan päällä jatkoin resoria loppuun asti,
ja kantapää on perinteinen hollantilainen.

Sukissa ei toisin sanoen ole mitään kommervenkkejä,

mutta oikein kivat näistä tuli silti.

Mallina vaihteeksi kameran toisella puolella 
hyörinyt puolisonikin tuumasi,
että onpas kivan väriset.

Eivätköhän nämä siis lopulliselle saajalleenkin kelpaa.
Hän nimittäin tykkää sinisestä.

Oletko sinä neulonut ihan perusjuttuja 

vai jotain haastavampaa viime aikoina?

Minulla on kirjoneuleinnostus vielä meneillään,
mutta joudun nyt vähän himmailemaan,
kun olkapää on taas alkanut kiukutella ja kipeytyä.

Sairaslomalla on selkeästi tullut neulottua paljon.

Noo, lepuutellaan sitten kättäkin,
ja neulotaan maltilla.

Mukavaa viikonloppua ja hyvää 
alkavaa marraskuuta!

Mörköjä

 Ensimmäinen kuulas ja rapea 
pakkasaamu on koettu nyt meilläkin,
ja sen kunniaksi postailenkin
taas lapasista.

Aloitin nimittäin joululahjojen neulomisen,
ja neuloin ensimmäiseksi eräälle
muumifanille Mörkö-lapaset.

Lapaset on suunnitellut Jenni Peltomäki,
ja ohje on saatavilla Ravelrysta ilmaiseksi *klik*.

Neuloin lapaset Novitan Nallesta 2,25mm puikoilla.

Yleensä neulon Nallea 2,5mm puikoilla,
mutta näistä lapasista olisi sillä tiheydellä tullut liian suuret.

Lapasten saaja on nimittäin yhtä pienikätinen kuin minäkin,
ellei arviokykyni heitä ihan totaalisesti.

Mukavan tiivistä ja napakkaa pintaa pienillä puikoilla saikin!
Lisälämpöä lapasiin tuo myös se,
että suurten yksiväristen pintojen takia käytin 
paljon tikapuutekniikkaa.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapaset ovat suurelta osin 
ikään kuin kaksinkertaiset.

Eipähän ainakaan tuule lävitse!

Työteliäisyydestään huolimatta, tämä oli aivan ihana projekti tehdä.
Ensinnäkin koin kunnollisen inspiraation hetken
ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen.
Ihan todella innostuin näistä lapasista, ja nautin siitä,
että työssä tapahtui koko ajan jotain alusta loppuun.

Näissä oli jotain, mikä piti mielenkiinnon yllä,
muttei väsyttänyt mieltä.
Jotkin projektit ovatkin olleet nyt tauolla,
kun niiden tekeminen ei ole kiinnostanut ollenkaan.

En osaa oikein selittää sitä,
mutta ehkä te ymmärrätte sellaisen tietyn kipinän,
joka syttyy,
kun pääsee tekemään jotain tosi mielekästä ja
saa ajatukset kaiken maailman murheista pois hetkeksi.

Uupumusaivoille tämä kokemus oli mukavaa vaihtelua.
Tykkäsin!

Lisäksi iloitsen siitä, että lopputulos on tosi siisti ja onnistunut.
Höyryttämisen jälkeen tikapuutekniikan aiheuttamat 
muhkuratkin silisivät mukavasti pois,
vaikka vähän muuta pelkäsin.
Jee!

Ai niin, sen verran poikkesin ohjeesta,
että neuloin lapasten varret eri tavalla raidoittaen.
Neuloin viiden kerroksen raidat niin, että värin vaihtuessa 
neuloin aina ekan kerroksen uudella värillä kokonaan oikein.
Sillä tavalla tulee siistit raidat myös nurjien silmukoiden kohdalla.

Rrrrr...

Joko teillä on ollut pakkasta?

Entä teetkö tänä vuonna käsitöitä joululahjoiksi?

Minulla ei ole sen suurempia tavoitteita lahjojen suhteen,
mutta jaksamisen mukaan teen muutamia täsmälahjoja
- sellaisia, että on idea ja saaja mielessä valmiina,
niin kuin näiden lapasten kohdalla on.

Levollista ja hyvää viikonloppua sulle!
<3

Tonttuja

Heippa taasen. 
Tämä postaus on antanut odotuttaa itseään,
mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Osallistuin elokuun aikana
ensimmäistä kertaa Sarah Schiran suunnitteleman 
mysteeritontun yhteisneulontaan,
ja neuloinkin samalta istumalta kaksi tonttua.

Ohje on englanninkielinen ja maksullisena Ravelryssa nimellä 
*Nice to Gnome You*.

Saanko esitellä, tonttutyypit Tarmo ja Jekku!

He chillailevat muina tonttuina syysauringossa,
hiippalakit kippuralla ja käden taskussa.

Aika vekkuleita, vai mitä?

Näiden neulominen oli hauskaa ja erilaista.
En ole koskaan neulonut mitään tällaista,
joten vaihtelu virkisti.

Vihjeet olivat sopivan pituisia ja nopeita toteuttaa.

Täytteenä tontuissa on vuosien saatossa kertyneitä langanpätkiä.
Pohjalle olisi voinut laittaa jonkinlaisen painonkin,
mutta nämä menevät ehkä ennemmin leikkikäyttöön kuin koristeeksi,
niin kokonaan pehmeä tonttu on parempi vaihtoehto.
(Saajat ovat jo isoja muksuja, ja yritin kiinnittää osaset hyvin.)

Ajatus on ainakin, että käärin nämä joulupakettiin,
pitäähän tässä jo alkaa valmistautua...

Ootko sä koskaan neulonut tonttuja?

Ja kuulumisosio:

Mulla saikku jatkuu aina vaan,
mutta ei se mitään.
Mieli ottaa aikansa tervehtyäkseen.
On parempia ja huonompia päiviä,
lääkitystä ja ihmettelyä,
teetä, metsäkävelyjä ja tv-sarjoja.

 Nyt olen jaksanut taas neuloakin.
Se on aika ihanaa.
Yhdet muumiaiheiset lapaset odottavatkin 
lankojen päättelyä ja kuvaamista...

Kiva kun kävit lueskelemassa,
mukavia syyspäiviä sulle!
Nautitaan ruskasta ja hämärän hyssystä,
 ja otetaan iisisti.
<3