tiistai 25. helmikuuta 2020

Viidennen etapin katit


Sukka-Finlandian neljäs etappi 
jäi minulta väliin,
mutta viides etappi osui juuri 
sopivasti vapaapäiville,
ja mallikin oli erityisen mieleinen.

Viidennellä etapilla neulottiin 




Miau mitkä sukat!
Vai mitä?

Koska rakastan kissoja,
ja tykkään kirjoneuleesta,
oli malli minulle ihan omiaan.

Neuloin Nalle-langoilla,
kirjoneuleosuudet 3mm:n 
ja yksiväriset osuudet 2,5mm puikoilla.
Kissojen naamat tehtiin 
silmukoita jäljitellen jälkikäteen.




Nämä sukat valmistuivatkin kahden päivän aikana,
ja olin peräti 29. maaliin saapunut,
joten ihan hyvin meni siltäkin osin.

(Toki, sijoituksilla ei kokonaiskisan kannalta 
ole enää mitään väliä, kun se yksi etappi jäi välistä.)




Sukista tuli kokoa 38-39.

Olisin voinut jälkikäteen purkaa vielä kärjet 
ja neuloa ne uudelleen lyhyempinä,
jotta olisin saanut nämä ihanuudet itselleni,
mutta enpä nyt jaksanut nähdä sitä vaivaa,
kun minulla ei ole akuuttia sukkapulaa.

Tiedän ainakin yhden ihmisen,
joka ilahtuu tällaisista sukista jouluaattona 
lahjapakettia avatessaan.
;)




Mutta ai että oli kiva projekti!
Tykkäsin hirmuisesti.

Nyt tekisi melkein mieli 
neuloa heti perään itselle omat kattisukat.
Toinen vaihtoehto olisi neuloa ne Lumi Karmitsan toiset 
kissasukat, *Yökyöpelit*, jotka ovat odottaneet 
to do -listalla jo pitkään.




Nyt minulla on kuitenkin huivi hyvässä 
vaiheessa edistymässä,
ja rättiäkin taas virkkailen,
joten seuraava projekti saanee odottaa hetkisen
- oli se sitten kissasukat tai jotain ihan muuta.

Onneksi käsitöitä voi ja saa tehdä ihan 
fiiliksen mukaan.

Eikä sekään ole niin vakavaa,
jos kuvauspaikalla tajuaa, 
ettei kameran muistikortti ole mukana,
ja pitää tyytyä kännykällä otettuihin kuviin...

Näin käy joskus! Ei se mitään.

Hilpeää helmikuun loppua ja iloisia 
kässähetkiä teille kaikille!
<3

Ps. Tajusin just, että blogi on täyttäny 5 vuotta!
Hupsista. Pitäisköhän sitä juhlistaa jotenkin?
;)

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Terapiarätti


Tiedättekö sen tunteen,
kun pää on niin täynnä informaatiota,
että se väsyttää ja stressaa 
enemmän ja vähemmän?

Minä en oo kahteen viikkoon tehny töissä 
oikeastaan mitään muuta kuin itselleni 
täysin uusia asioita.

Voin kertoa, että informaatiotulva 
päässä on aikamoinen.

Siispä niistä edellispostauksen sukista eroon 
päästyäni halusin tehdä jotain,
mikä täyttää seuraavat kriteerit:
1. sitä tehdessä ei tarvi ajatella mitään
2. sen tekeminen on helppoa
3. sen tekemisestä tulee hyvä mieli.




Tämä väriläiskä,
eli tuttavallisemmin tiskirätti,
 täytti kriteerit.

Kaivoin kaikki puuvilla-bambu-lankojen jämät 
pussin pohjalta ja virkkasin vitosen koukulla 
pylväitä kaksinkertaisella langalla.
Värit saivat vaihtua ihan sen mukaan,
mikä nöttönen aina seuraavaksi osui käsiin.

Aikaa meni parisen tuntia illalla,
ja seuraavana päivänä yhden kerroksen verran.




Tämän rätin virkkaaminen oli sanalla sanoen KIVAA!

Ei tästä tyylikäs tullut,
 mutta tämän tekeminen oli hauskaa,
ja väreistä tuli hyvä mieli.

Sitä paitsi, koska rätti on valmiiksi riemunkirjava,
ei sen likaantuminen käytössä heti näy,
eikä haittaa.





Vähän paksuhko tällainen kaksinkertaisella 
langalla virkattu rätti tietysti on,
mutta koitin virkata löysähköä pintaa,
ja hyvä puoli tässä on se,
että tällaisella paksulla rätillä on helppo 
hinkata sotkuja pois.




Sainpa samalla kaikki pienet rättilankajämät 
kulutettua pois.

Jäljelle jäi yksi melkein täysi kerä Novitan
Cotton Bamboota ja yksi isompi jämäpallero 
viininpunaista jotain.

Voisinpa siis jatkaa virkkuuhommia,
näin parin alkavan (ja erittäin kaivatun)
vapaapäivän kunniaksi...

On meinaan terapeuttista puuhaa.

Leppoisia (kässä)hetkiä sun alkavaan viikkoon!
<3

lauantai 15. helmikuuta 2020

Kolmannen etapin luova kaaos


Helmikuun puoliväli, huh!
Hyvää ystävänpäivää blogiystävät,
näin jälkikäteen.

Mie en oo oikein ehtiny käydä 
lueskelemassa blogeja,
enkä oo kyllä ehtiny iha hirveesti 
neuloakaan.

Neulepodcasteja oon koittanu
katella iltaisin jakson tai pari,
mutta vähän väsynyttä meininkiä on ollut, 
kun uuden työn opettelu vie oman aikansa
- ja ennen kaikkea ne kuuluisat mehut.

No. Eilen illalla sain kuitenkin vihdoin 
puikoilta pois (ja päättelinkin heti!)
yhden työmaan, jonka loppuun saattaminen 
tuntui kestävän pienen ikuisuuden.




Nämä ovat Sukka-Finlandian kolmannen etapin 
sukat - tai tarkemmin ottaen vähän modattu versio 
luovaan sarjaan.





Nopeuskisassa olisi pitänyt tehdät sukat 
vähintään koossa M, ja sukkiin olisi tuohon 
varren kukkaosuuteen pitänyt lisätä helmiä.

Minä en tähän ryhtynyt,
vaan hyppäsin suoraan luovaan osioon sitten,
kun havahduin sen olemassaoloon muutama päivä 
etapin alkamisen jälkeen.

Minähän nimittäin jo väitin, etten neulo tämän 
kolmannen etapin sukkia ollenkaan.
Se oli vielä ennen kuin tosiaan tiesin,
että etapilla on myös tämä luova sarja vaihtoehtona.

Luovassa sarjassa sai jättää helmet pois ja 
muokata kokoa, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät.




Ja tällaiset näistä nyt sitten tuli.

Ei yhtään mun väriset, koska lankalaatikossa 
ei ollut sellaisia värejä riittävästi,
mutta kauniit näistä kumminkin tuli.

Lahjalaatikko saa taas lisää täytettä.




Neuloin 2mm puikoilla muuten,
mutta kirjoneuleosuuden varressa tein 
2,5mm puikoilla.

Lankoina käytin Venlaa (vaaleanpunainen ja harmaa)
ja Roosa nauha lankoja (valkoinen ja pinkki).

Aloitin koon S silmukoilla,
mutta kavensin varren kukkakuvion jälkeen vielä 
neljä silmukkaa.




Vaikka tein vielä pienintäkin kokoa aavistuksen 
pienemmällä silmukkamäärällä,
niin näiden sukkien tekeminen oli jotenkin 
valtavan hidasta.

Yksi syy oli varmasti niissä mun huonoissa 
pyöröpuikoissa, jotka muuten heitin vihdoin roskiin,
kun kaapelikin meni ihan omituisille vääntyneille 
kulmille, ja sain hankittua vihdoin kunnolliset puikot 
tilalle...

Näitä sukkia neuloessa sain jopa sormet kipeiksi,
kun onnistuin saamaan kovettumat oikean käden 
etusormeen ja nimettömään.
Ihan ihme hankautumat, ei yleensä tuu koskaan.

Ei ollut siis mitenkään nautinnollisin neulekokemus.
En myöskään muista, milloin olisin viimeksi tehnyt 
niin paljon virheitä, kuin mitä näihin sukkiin tuli ja jäi.
En jaksanut matkan varrella kauheasti korjailla, 
jos jotain pientä meni pieleen.

Ei niitä virheitä valmiista sukasta heti bongaa,
ja onpahan nyt sitten uniikit.
Köh. ;)

Noo, oli näissä sukissa kiva tuo kirjoneulekuvio,
ja kantapäästä tykkäsin, se oli mulle uusi.




Notta tämmöstä tällä kertaa.
Seuraavaksi aion neuloa vain ja ainoastaan 
kivoja ja leppoisia juttuja!

Neljäs etappi multa jäikin sitten oikeasti väliin.
Vaadittu silmukkamäärä ois ollu mun käsialalle 
ihan hillitön,
eikä mulla ois kyllä nyt ollut aikaakaan kisata.

Että silviisiin.

Mitenkäs teidän helmikuu on sujunut 
käsitöiden suhteen?
:)

Ps. Oottehan huomanneet 
Instagramin puolella mun jämälankayhteisneulonnan?
Kurkatkaapa #hukkapätkäkal !