Osasin!

Vaihdoin maanantai-illan ratoksi keittiöön kapan 

ja olkkariin pitkät verhot,

äidiltä saadut, kuten suurin osa mun tekstiileistä on.

Samalla kaivoin laatikosta kapan kanssa

yhteen kuuluvat pöytäliinat.

Mutta voi ei.

Iso liina olikin isompi kuin muistin,

kuuden istuttavalle pöydälle tarkoitettu.

Toinen liina taas oli hassun mallinen,

pieni, muttei neliskanttinen,

eikä silti mikään kaitaliina.

Äh. Tungin liinat takaisin laatikkoon.

Ja kaivoin ne parin minuutin jälkeen takaisin.

Mitä järkeä on hillota kaapissa väärän

kokoisia pöytäliinoja? 

Tänä vuonna nämä tekstiilit
saa nyt olla joulunakin,
kuitenkin tulee kuusi ja koristeet lisäksi.

Minulla kun ei ollut edes mitään kaitaliinaa,

joka olisi sopinut verhoihin.

Se, mitä minulla kuitenkin oli,

kuten tarmokkaasti muistutin itselleni, oli ompelukone.

Se olikin saanut olla kaapissa taas ihan tarpeeksi kauan.

Siispä ryhdistäydyin. 

Keskityin ajatukseen käyttökelpoisesta pöytäliinasta,

 mittasin, leikkasin, silitin, nuppineulat kiinni.

Tavasin ompelukoneen ohjeita.

Sain puolattua, sain valittua oikeat asetukset.

Sain kuin sainkin lyhennettyä pöytäliinan!

Menestyksestäni hämmästyneenä,

hermoja kertaakaan vielä menettämättä,

uskaltauduin vielä uuteen yritykseen,

koska sohvatyynytkin kaipasivat 

verhoihin sopivia päällisiä.

Pöytäliinan jämäpala ja pieni pöytäliina

pääsivät työn alle.

Vanhasta tyynyliinasta mitat ja voila,

ilman epätoivoa sain myös ommeltua 

uudet tyynynpäälliset.

Tää Finlaysonin kuosi on aika nätti.
Saniaisia ja mustikanvarpuja.

Siinä minä sitten pöllämystyneenä 

tutkailin aikaansaannoksiani.

Äidille piti lähettää ihan kuva,

että voitko uskoa.

:D

Pieni askel ihmiskunnalle,

mutta iso askel minulle.

En todellakaan ole koskaan tykännyt ommella,

aina menee jotain pieleen, 

en hahmota ommeltavia kappaleita,

suora saumakaan ei ole aina niin suoraa.

Mutta nyt osasin. Onnistuin. Jes!

Ei nyt täydellistä jälkeä, mutta lähes suoraa saumaa jo.

;)

Täällä minä nyt sitten ihmettelen 

onnistuneita ompeluksia,

ja neulon yllä olevia sukkia eteenpäin,

polttelen kynttilöitä,

ja odotan lunta.

Ois kiva, että ulkonakin ois valkoista.

Vielä nukkumaan mennessäni maanantaina

pohdiskelin sängyssä ääneen,

että uskaltaiskohan tässä osaamisen illuusiossa

ommella jotain lisää, vaikka kasseja.

Siihen mies viisaasti totesi,

että tietenkin,

eihän sitä opi kuin harjoittelemalla.

Taidanpa siis jatkaa harjoituksia

ja kerätä taas vähän lisää rohkeutta.

Ompelukoneen jätin jo itseni kiusaksi näkösälle.

Hih. Tykkäätkö sie vaihtaa verhoja

tai muita tekstiilejä?

Ompeletko ne mieluiten itse vai ostatko valmiina?

Entä odotatko jo lunta?

Mukavaa viikkoa!

:)

Ps. Onneksi pöytäliinassa on valmiiksi

himmeitä kahvitahroja...

20. luukku: Joulun värit

20. luukku jo, huh!

Lienee korkea aika esitellä 

vähän meidän kodin jouluista värimaailmaa.

Kuten olen ehkä jo maininnutkin 

joulukalenterin aikana,

niin tänä vuonna meillä on jouluväreinä 

punaista, violettia ja valkoista.

Nämä värit nappasin verhoista.

Alelaarin löytö muutaman vuoden takaa.

En tänä vuonna halunnut ripustaa 

olohuoneen puolelle mustia punatulkkuverhoja,

joita olen käyttänyt nyt muutamana vuonna peräkkäin.

Haluan välillä vaihtelua.

Siispä tongin aikani verholaatikkoa, 

ja päädyin ripustamaan olohuoneeseen 

kevyet violetit verhot.

Niiden seuraksi keittiön ikkunaan valitsin

valkoisen kapan, jossa on punaisia ja violetteja 

Taalainmaan hevosen silhuetteja.

Tämä väriyhdistelmä tuntui tähän hetkeen luontevalta
ja käytännölliseltäkin ratkaisulta:

1. Violettia ja punaista multa löytyy valmiiksi
 vähän joka lähtöön,
on kynttiläkippoa ja tyynynpäällistä jne,
eli nollabudjetilla päästään.

2. Violetit verhot kestävät katselua kevääseen asti,
joten säästyn vaihtamisen vaivalta.
Riittää, kun vaihdan keittiön kapan!

3. Violetti sopii punaisen kanssa ihan hyvin.

Myös punainen amaryllis sai violetin ruukun.

 

4. Ainoa omistamani jouluinen ja tähän hätään
sopiva matto on punainen,
 ja siinä on valkoisia tähtiä.
Matto on vilahtanut kuvissa kuusen alla...

5. Joulukuusi sattuu olemaan valkoinen,
ja mulla on vaan punaisia, valkoisia ja hopeisia 
koristeita.

Eiköhän siinä ollut nyt tarpeeksi monta hyvää syytä?

Tajusin muuten just, että kaikki kolme väriä 
ovat myös liturgisia värejä. Hups.
Teologin alitajunta?

Noh, joka tapauksessa, värivalintojani ovat 
siis tänä vuonna ohjanneet käytännön syyt ja 
ihan vaan vaihtelun kaipuu.
En ole minkään tietyn jouluvärin vannoutunut ihailija,
vaan pikemminkin ajattelen,
että joulun saa aikaan just niillä väreillä,
jotka kulloinkin tuntuvat hyviltä.

Tietty on vähän vaikea kuvitella esim.
keltaista joulua,
mutta ehkä ymmärsitte, mitä tarkoitan.
:D

Näillä väreillä mennään nyt tämä joulu.
Mitäs värejä sun jouluun kuuluu?

Ei meillä ole ehkä kaikkein tyylikkäin joulukoti,
mutta rakkaudella rakennettu valmiiksi 
saatavilla olevista tekstiileistä ja koristeista.

Kyllä mie haaveilen, että joskus saan puettua 
kodin vaikka hopeaan ja valkoiseen 
taikka vihreään, ja niin,
että koti on silloin sisustettu huolella eikä 
joka kaluste ole jostakin saatu ja eriparia.

Mutta samalla myös haaveilen,
etten koskaan unohda sitä, että joulun saa 
aikaan myös opiskelijan ja työttömän vähillä varoilla,
ja että joulu tulee jokaiselle,
huolimatta elämäntilanteesta ja siitä,
kuinka paljon tai vähän rahaa ja voimavaroja 
on käytettävissä.

Joulu on lahja meille.
<3

Ompelua ja onnea

Elokuu on jo kohta puolivälissä.

Mihin ihmeeseen tää aika menee? Huh.

Elokuun oranssi työ Vuosi väriterapiaa -haasteeseen 

on hitaalla mutta varmalla loppusuoralla,

reunapitsiä pukkaa,

mutta tässä välissä tein jotain ihan muuta.

Ompelin nimittäin uuden kapan keittiöön.

Suoraa saumaa hurautin menemään,

sen sentään osaan minäkin.

(Tankokujan jätin tekemättä.

Sen voi ommella sitten jälkkäteen,

jos sellaista joskus tarvitaan.)

Olen pitkään kaivannut keittiöön yksiväristä verhokappaa, 

joka sopisi suurimpaan osaan niistä verhoista, 

joita käytän (samalla seinustalla) olkkarin ikkunassa.

Nyt miul on semmonen!

Tuli nätti ja lähes kaiken kanssa yhteensopiva kappa.

Enää en tuskaile verhojen "levottomuuden kanssa".

Ja kiitos äiti, kun kustansit mulle kankaan...

Vaikka eihän tää oo ku tämmöstä polyesteriä,

ei mitään kallista, mutta tähän tarkoitukseen passelia.

Minusta on kiva, että kappa on laskeutuva ja läpikuultava.

Tulee keveyttä mustan värin vastapainoksi.

Ja ompelin vähän muutakin.

Kun kerran ompelumasiina oli esillä,

kokeilin vihdoin ommella kahvipakettiruukkuja,

joiden ohjeen bongasin joskus kesällä *Eilen tein -blogista*.

Nämä ovat kerta kaikkiaan jämänkankaiset koekappaleet,

jotka eivät ihan ongelmitta syntyneet,

mutta näytänpä nyt kuitenkin!

"Ruukkujen" idea on siis se, 

että näihin voi laittaa vaikka

yrttiruukun tai jonkin muun kasvin ja antaa 

sellaisenaan lahjaksi.

Kahvipaketti pitää vettä, 

joten kastelu onnistuu suoraan.

Minusta idea on ihan loistava, 

ja aion tehdä näitä vielä lisää,

kunhan jostain saan tarpeeksi jämäkkää ja nättiä kangasta.

Se ompeluista. Sain ehkä mitan täyteen taas hetkeksi.

Pitää vähän jäähdytellä ennen seuraavaa yritystä.

:D

Ja nyt muistan kertoa pari juttua!

Voitin kesällä Vanuttunut Villasukka -blogin 

*arvonnasta* ohjeen ihaniin *Meadow fairies -villasukkiin*.

Sellaiset tulette tässä syksyn tai talven aikana siis 

näkemään (mutta eri värisinä kuin ohjeessa),

kunhan saan ne ensin puikoille.

Samaisessa blogissa Marja tarjoili heinäkuussa 

tilaisuutta *Ylläripylläri kirjoneulesukkiin*.

Idea oli se, että kommenteissa sai ehdottaa nimeä ja 

ideaa kirjoneulesukille.

Marja valitsisi niistä sitten inspiroivimman,

ja suunnittelisi ja neuloisi ne mittatilaustyönä ehdottajalle!

Sinne sitten ihan huvikseni naputtelin oman ideani/toiveeni 

auringonkukka-aiheisista kirjoneulesukista,

mallin nimenä Sunflower Dream.

Ja kuinkas kävikään. Tänään huomasin vastauskommentin,

ja lähetin Marjalle sukkamitat.

Nyt sitten vaan jännäilen, 

millaiset sukat Marja suunnittelee.

On siis mitä odottaa! Jee!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3

Tähtivirkkausta ja verhojen vaihtoa

Olen nyt muutamassa blogissa nähnyt 

ihania tähtivirkattuja kaulureita.

Niitä ihailtuani halusin kokeilla 

tähtivirkkausta itsekin.

Naputtelin mokoman googleen ja 

Novitalta löytyikin ohje tähtivirkkaukseen 

ihan opetusvideon kera *täältä*.

Ei kun tuumasta toimeen.

Välityöksi sopiva pannunalunen tähtäimessä.

Tähdet eivät vain aluksi 

tainneet olla oikeassa asennossa 

meikäläisen virkkauskokeiluille,

koska eka tekele 

(melkein valmis eka kokonainen kukkarivi)

päätyi monen ärräpään jälkeen roskikseen,

kun lanka meni niin pahaan sotkuun ja jumiin,

etten saanu sitä enää purettua.

Muutenkin olin työn jälkeen tyytymätön.

Uuden yrityksen jälkeen

 alkoi vähitellen jotenkuten sujua.

Virheitä tuli ja meni ja jäikin,

mutta virkkasin menemään.

Kolmen avoimen pallosilmukan läpi langan vetäminen 

oli välillä ihan ylitsepääsemätöntä!

Mutta pannunalunen siitä nyt sitten tuli.

Ja virkkasin oikein reunuksenkin!

Siihen nähden,

että olen virkannut viimeksi lähes vuosi sitten 

ja muutenkin olen virkkausta vähän tehnyt,

on tämä ihan mukiinmenevä tapaus.

Virkkasin seiskaveikasta kolmosen koukulla.

Yritin nelosella ensin,

mutta siitä ei tullut mitään.

Sain tähän muuten yhden punaisen jämäkerän kulutettua!

Koko on 9x9 pallosilmukkaa ja reunuksen 

virkkasin niin,

että ekalla kerroksella virkkasin aina 1 kiinteän silmukan 

kahden pallosilmukan väliin 

ja 3 ketjusilmukkaa.

Toisella kerroksella 1 piilosilmukka 

edellisen kerroksen kiinteisiin silmukoihin 

ja 6 kiinteää silmukkaa ketjusilmukoihin.

Kulmiin tein tarvittaessa enemmän silmukoita,

että asettuivat jokseenkin hyvin.

Ymmärsikö kukaan?

Amatööri täällä nimittäin yrittää selittää.

:D

Nyt tämä punainen pannunalunen

saa kuitenkin piiloutua joko omaan tai lahjalaatikkoon,

koska vaihdoin tänään jouluverhot pois.

Punainen on nyt pannassa muuten paitsi matoissa,

koska tähän hätään ei ole vaihtaa toisia.

Olohuone sai tällaisen pirteän väripläjäyksen,

kun vaihdoin vaaleat ja värikkäät Vallilan verhot 

mustien punatulkkuverhojen tilalle.

Keittiö (samaa tilaa olohuoneen kanssa,

ikkuna samalla seinällä)

sai puolestaan vähän hillitymmän ilmeen,

mutta tuo oranssinruskea on itse asiassa 

samaa mitä olkkarin verhoissa,

vaikka ei tässä kuvassa ehkä siltä näytä.

Koko kämpästä tuli 

tilavamman ja valoisamman oloinen.

Se on se valkoinen,

mikä suurentaa.

Verhojen vaihtaminen on minusta jotenkin puhdistavaa.

Saa uutta ilmettä kotiin.

Vaihdan verhot siis ainakin neljä kertaa vuodessa.

Tykkään vaihtelusta.

Ahdistaisi katsella samoja vuodesta toiseen.

:)

Pöydällä palaa vielä joulunvihreä kynttilä.

Ah, tammikuu.

Uusi vuosi.

Kohta värikkäämmät kynttilätkin.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

<3

Peltipurkkeja ja syksyfiilistä

Syksy on tullut

myös sille parvekkeen puolelle,

jota ei ole lasitettu.

Siellä olikin oivallista kuvata näitä 

Aarikan peltipurkkeja,

joita pelastin tätini nurkista,

kun hän niistä kovasti halusi eroon.

 

Muistan samaiset purkit lapsuudestani,

siellä ne tädin hyllyssä olivat, siisteissä riveissä,

useissa väreissä.

Tuli aika nostalginen fiilis,

kun nämä sain!

Ne toisen väriset (en muista mitä kaikkia, ainakin ruskeat)

menivät toisiin osoitteisiin.

Hyvä kiertämään, eiks vaan.

:)

 

Purkkien kannet ovat pikkuisen naarmuilla 

mutta se ei minua haittaa yhtään, 

koska nämä tulevat ihan käyttöön.

Vielä tosin pohdin,

mitä näiden sisällöksi tulee ja mihin nämä asettelen.

Näytillä näiden kuitenkin täytyy olla!

Käyttöön tulivat myös nämä anopilta saadut ihanuudet,

 kannu ja kuusi lasia.

Eivät ole sinänsä arvokkaita mutta sitäkin söpömpiä. 

Näitä sai kuulemma aikoinaan aina uudella kuvioinnilla kesäisin.

Näissä on kuviointina karhunvatukoita, luumuja, mansikoita ja kirsikoita.

Hih!

Osasta ovat värit haalistuneet konepesussa mutta kuten sanoin,

nämä ovat käytössä - eivät koriste-esineinä.

Ja meillä tiskataan käsin,

joten eivät ainakaan tästä enempää haalistu.

Nyt kun muuten pohdin, 

niin paljon on tähän kotiin saatu tavaraa sukulaisilta.

Suurin osa huonekaluista,

kahvinkeitin, mikro, verhoja, pöytäliinoja jne.

Ja se on hyvä se.

:)

Verhoista ja pöytäliinoista puheen ollen,

syksy on tullut meille sisällekin.

Tykkään vaihtaa verhoja monta kertaa vuodessa ja 

syksyllä pitää tietenkin olla syksyverhot!

Tämän kapan ja pöytäliinan muistan jo jostain 

yli 10 vuoden takaa.

Yhä näyttävät kivoilta, äidin ompelemat.

Kankaassa on ihanat värit ja lehtikuviointi,

joka tosin ei tässä kuvassa oikein näy.

Lehdet ja ruutujen reunat olivat myös aikanaan kullanhohtoisia 

mutta kulta on pesuissa haalistunut pois.

 

Olen niin syksyfiiliksissä!

Nautin keltaisista peltomaisemista ja putoavista lehdistä,

pimenevistä illoista ja syksytunnelmasta kotona.

(Ja tietty villasukkien pitämisestä ja neulomisesta.)

 

Mitenkäs teillä?

Tuleeko syksy sisälle asti?

:)

Vihreää olohuoneeseen

Tunnit eivät päivissä riitä tällä hetkellä. 

En ole ehtinyt käydä edes lukemassa blogeja. 

Onneksi blog(e)ista voi kuitenkin pitää myös 

pientä paussia ja palata taas takaisin 

kaikkien ihanien juttujen ääreen. 

Harrastetaan silloin,

kun ehditään ja jaksetaan,

eiks je?

:)

Miulla tuo toinen harrastus,

geokätköily on nyt "kilpaillut"

vahvasti käsitöiden kanssa,

kun on pitänyt päästä koulutöistä

irti ja ulos pihalle...

Mutta hei,

Mie sain äiteeltä ihanan synttärilahjan,

näin pari viikkoa etukäteen!

Katsokaas tässä:

Miulla on nyt ihan ikioma ompelukone, hurjaa!

Äiskällä oli hauskaa,

kun minä sitten heti pääsin tuota vempelettä

testaamaan sen verhon ompelussa.

Ei tullut kovin suoraa ommelta ei!

:D

Mutta harjoitus tekee mestarin kai 

tässäkin asiassa.

En siis todellakaan ole vielä parasta 

kaveria minkäänmoisen ompelukoneen tai 

neulan ja lankojen kanssa.

Onneksi ne mutkittelut eivät näy nyt näissä kuvissa.

Ihan hyvä verho tuli,

vaikkakin auttamattoman lyhyt.

Alaosa jää onneksi tuon sysiruman patterin taakse piiloon.

(Älkää kysykö, meillä ei talon "omat" patterit pelitä.)

Ja täs on tää miun sohvanurkkaus,

jossa niitä muita käsitöitä syntyy.

Eiks oo nyt aika raikasta,

vihreä toi vähän eloa olohuoneeseen.

 

  

Tässä tämä kangas nyt 

kokonaisuudessaan.

Tein taakse toisesta kankaasta pujotuskujan,

jonka purkaan pois,

kun otan verhon ikkunasta.

Se on ilman sitä kujaa käyttövalmis pöytäliina,

joka varmaan pääseekin siinä tarkoituksessa

parhaiten oikeuksiinsa.

Ja olkkarin isompaan 

ikkunaan ripustin tuommoiset 

ihan tavalliset luonnonvaaleat verhot,

joissa on pientä köynnöskuviota,

joka ei nyt tässä kuvassa näy.

Yritin ottaa tällaisen "taiteellisen" kuvakulman,

jotta tuo olkkarin vihreys hahmottuisi kivasti.

Huonekasvit on muuten mun juttu.

Niitä ei ole nyt vielä enempää 

(ja kultaköynnökset eivät pääse tässä kuviin),

sillä hommaan kasveja lisää vasta seuraavaan asuntoon.

Vika kerta muuten,

kun vaihdan tähän asuntoon verhoja!

Iiks, toukokuussa muutetaan...

Kiireestä huolimatta olen kuitenkin 

toki aina asian ytimessä ja kutimien äärellä.

Tällä hetkellä työn alla ovat Niina Laitisen Kukkasukat,

joihin tulee uusi ohjeen pätkä aina päivittäin maaliskuun ajan

Niina Laitinen designs -facebooksivulla.

Eli käykää tsekkaamassa, jos innostutte.

Mie oon ihan pähkinöinä näistä kukkasista.

Eiköhän näillä se juhannuskin tule? :D

Noh, kesähaaveiluni pitää kurissa toinen 

käsillä oleva työ,

nimittäin isoveikan tilaama kauluri.

Se on harmaa ja vähän tylsähkö tehdä.

Mutta pilkillehän ehtii vielä,

joten täytyy auttaa miestä mäessä,

ettei niskansa palellu.

Kunhan nyt saisin sen valmiiksi...

Jees.

Tämmöstä mulla tällä kertaa.

Hiljaiselo jatkunee taas luultavasti ainakin

viikon verran.

(Kandin palautan ensi viikolla, jee!)

Mitäs teille?

Mukavaa maaliskuun toista viikkoa!

:)