23. luukku: Neljäs adventti

Siunattua neljättä adventtia

ja rauhaisaa aatonaattoa!

<3

Edit: otsikko korjattu... :D
Neljäs tosiaan, ei kolmas!

Neljäs kynttilä on syttynyt,

ja sytytinpä pari muutakin valopilkkua aamuhämärään.

"Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa.

Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa."

Joulu sarastaa, toden totta,

huomenna se jo on.

Millä mielillä laskeudut joulunviettoon?

Itse olen saanut tällä viikolla hyviä uutisia;

Sain kesätöitä vaihteeksi kotiseurakunnasta ja 

teologian maisterin tutkintotodistuspyyntö on lähetetty.

Ja silti tai juuri siksi on tuntunut,

että on ollut pää ihan pyörällä.

Nyt jos koskaan tulevaisuus on ihan auki!

En tiedä ensi vuodesta oikeastaan vielä mitään.

Toisaalta se on ihanaa, uusia ovia varmasti avautuu.

Mutta toisaalta välillä tuntuu paine siitä,

 että nyt pitäisi jo olla suuret suunnitelmat,

pitäisi tietää mitä elämällään tekee,

minne haluaa seuraavaksi.

Siinä vain on se ongelma,

että en ole kovinkaan kunnianhimoinen tyyppi.

En halua tehdä mitään suuria ja tavoitteellisia

urasuunnitelmia,

vaan haluan katsoa, minne elämä kantaa.

Ja sehän kantaa.

Sillä ajatuksella itse laskeudun tähän jouluun.

Minäkin saan nyt hetken olla vaan.

Toivon, että sinäkin saat nauttia 

joulun pyhistä, hetkistä kerrallaan,

ja saat aloittaa pian myös uuden vuoden

uusin voimin.

Päivän rukousvaihtoehdoista tämä kolahti

nyt tässä hetkessä:

Armon ja rakkauden Jumala.

Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin.

Sielumme kaipaa pyhää hiljaisuutta

ja todellista rauhaa ja riemua.

Jumala, armahda meitä.

Avaa silmämme näkemään,

mitä sinä olet meille valmistanut.

Opeta meitä jakamaan joulun iloa keskenämme

ja antamaan yltäkylläisyydestämme niille,

joilla on tyhjät kädet

ja joiden elämä huutaa lähimmäistä.

Tätä pyydämme rakkaan Poikasi Jeesuksen nimessä.

Aamen.

Levollista päivää.

<3

16. luukku: Kolmas adventti

Hyvää kolmatta adventtia!

<3

Mitä sinun sunnuntaihisi kuuluu?

Onko ollut kiireinen viikko,

ehtiikö tänään vähän levähtää?

Mie oon aloittanut tämänkin adventtisunnuntain

sytyttämällä kynttilät.

Katsoinkin aamukahvin ohessa

Riemulaulut-musiikkijumalanpalveluksen töllöstä,

ja ajatuksena on kuunnella vielä radiojumalanpalvelus,

joka on tullut tänään suorana Kuusankosken kirkosta.

Tutut papit toimittamassa.

Tälle päivälle ei sitten sen 

suurempia suunnitelmia olekaan,

mitä nyt ruoanlaittoa ja ulkoilua.

Joululahjat ovat jo valmiina,

itse asiassa ovat olleet jo pari päivää, ihmeellistä!

Tosi hassua olla näin ajoissa, kerrankin.

Voin siis keskittyä vähän jo muihin projekteihin,

nauttia hyasintin tuoksusta ja viimeisistä

amarylliksen kukista.

Tuo yllä oleva kuva on otettu jo aikaa sitten,

mutta näette siitä tuon värin.

Odotin, että vaaleanpunaista olisi ollut vähän enemmän,

mutta kauniita olivat kukat joka tapauksessa.

Joulupiparit paistoin perjantaina,

ihan kaupan taikinasta, hyviä ovat nekin.

Olen uskaltanut niitä itsekin muutaman syödä,

eikä masu ole mennyt sekaisin, ihanaa!

Kokeilen nyt vähitellen, mitä kaikkea uskallan taas syödä,

kun vatsaongelmat ovat kesän jäljiltä laantuneet.

Pääosin kyllä valkoista vehnäjauhoa vältän,

mutta on hyvä tietää, että ainakin vähän uskaltaa

jotain herkkua vaikka ottaa.

Joulupipari ja sinihomejuusto, nammm...

;)

Ensi viikon luukuissa onkin sitten

paljon pehmeitä juttuja ja paketointia.

Mutta tänään hölläillään!

Enkeleitä ja siunausta päivääsi.

Muistetaanhan olla toisillemme läsnä

joulunodotuksen kiireissäkin.

<3

9. luukku: Toinen adventti

Hyvää ja siunattua toista adventtia!

<3

Kaksi kynttilää on sytytetty,

vasta nuppujaan availevat valkoiset hyasintit

levittävät vienosti tuoksuaan keittiöön

ja aamuhämärä kirkastuu hiljalleen päiväksi.

Päivä on täällä meillä tosin harmaa ja sateinen,

mutta se ei kynttilänvalossa masenna.

Kuten ensimmäisenä adventtina kerroin,

niin nämä adventtisunnuntaiden luukut ovat

 tällaisia hengähdysluukkuja,

joissa saat sinäkin siellä ruudun toisella

puolelle hengähtää hetken mun kanssa,

jos siltä tuntuu.

<3

Itselleni tämä pyhä on juuri nyt ihan paikallaan.
Vaikka olenkin ollut ns. vapaalla koko viikon,
niin kauheasti on pyörinyt ajatuksia päässä
niin tulevan valmistumisen takia kuin muutenkin.

Jopa blogin kanssa olen ollut vähän turhautunut.
Tiedättehän, jokaisen bloggarin ajoittainen ahdistus.
Tällä viikolla huomasin myös miettiväni,
onko tämä joulukalenteri mistään kotoisin!

- Bah, humbug! sanoisi herra Scrooge
moisille ajatuksille.

Niinpä, joskus sitä vaan jää pohtimaan turhuuksia.
Teitä ihania lukijoita on siellä vaikka kuinka,
se kertoo jotain!
Teillehän minulla on ilo ja kunnia blogiani
kirjoittaa ja joulukalenteria tehdä.
Muistin virkistykseksi kävinkin lukemassa
viimevuotisen kalenterin vikan luukun kommentit,
ja kummasti alkoi sydäntä lämmittää!
Tuli hyvä mieli. Siitä oli hyvä jatkaa.
<3

Tänä adventtisunnuntaina olenkin siis ottanut
irtiottoa arkisista ajatuksista,
ja suunnannut katsetta joulua kohti ihan 
konkreettisesti.

Kävin kuulkaas messussa! 
Tässä teille pari kuvaa 
pienestä mutta erittäin sympaattisesta 
ja tunnelmallisesta Kouvolan Käpylän kirkosta,
jossa kannattaa ehdottomasti vierailla,
mikäli keskuskirkon rumuus ahdistaa,
tai jos aamulla nukuttaa, 
niin kuin minua nukutti tänään.
Käpylän kirkossa on jumalanpalvelus usein klo 13.

Sen takia tämä luukku aukeaakin nyt tavallista
myöhemmin.
;)

Se ei kuitenkaan haittaa,
koska ehditte mun kanssa mainiosti kirkkokaffelle!

Kaffet olisi ollut tarjolla Käpylässäkin,
mutta minä lähdin käppäilemään suoraan kotiin
kunnon vesisateessa ja loskassa.
Hyh! Mutta kotona odotti kuppi kuumaa.

Sen halusin juoda teidän kanssanne,
ja kysyä, että mitä teille kuuluu?
Miten on sinun viikkosi mennyt?
:)

Alpo Noposen sanoin ja Leevi Madetojan
sävellyksin vielä...

Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa.

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel´ on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.

<3