maanantai 9. syyskuuta 2019

Yhteisneulontoja!


Heipsan.

Ajattelin, että teitä blogin lukijoitakin 
saattaisi kiinnostaa pari yhteisneulontaa,
joita olen järjestämässä.

Ensimmäinen on Tajunnanvirta-kal nro 2.
Se alkaa parin viikon päästä maanantaina 23.9.
Siinä neulotaan taas jämälankasukat antamieni 
vihjeiden mukaan.

Toinen on Pohjolan kutsu -kal,
jonka järjestän Käsityökuplassa-podcastin 
Pauliinan kanssa yhdessä.
Siinä neulotaan Novitan 3/19 Syksy -lehdestä
Sisko Sälpäkiven suunnittelema 
Pohjolan kutsu -kirjoneulepaita.
Yhteisneulonta alkaa 1.10. ja loppuu 31.1.

Molempiin yhteisneulontoihin voi osallistua 
Instagramissa (ks. @pipotus) sekä mun 

Näistä molemmista on tarkemmat ohjeet mun 
uusimmassa podcast-jaksossa:




Käyhän kurkkaamassa!

Blogin pariin palailen taas,
kunhan ehdin ja on jotain näytettävää.
Nyt on kaikkea kiirusta ja keskenräistä
vielä parisen viikkoa.

Palataan! Ihanaa syyskuun jatkoa!
<3

tiistai 27. elokuuta 2019

Mieluummin värejä


Kun kysyin väritoiveita villasukkiin,
oli ystäväni vastaus, että mieluummin 
värikästä kuin ihan luonnonvärejä.

Asia pihvi.




Kauaa ei värivalintoja tarvinnut pohtia.
Näistä väreistä tuli ihan sukkien saaja mieleen.




Lankoina on Novitan Venlaa.
Petroolinsininen on kuin onkin väriä petrooli (182)
ja kirjava lanka on 
Venlan Naturea värissä joutsen (812).




Näistä tuli minun mielestäni hauskat sukat,
ja huojennukseni oli suuri,
kun ne olivat myös saajalleen sopivat 
ja mieleiset.

Samaan osoitteeseen menivät ne 
Helsinkiä pakoon -sukatkin.
:)




Näitä oli kiva tehdä,
neuloessa tuli hyvälle tuulelle.

Neuloin 2mm pyöröpuikoilla,
ja varret on aloitettu 66:lla silmukalla,
mutta kavensin 25 raitakerroksen jälkeen 64:n silmukkaan.
Tämä siksi, että huomasin 64s riittävän,
enkä halunnut liian leveitä sukkia.
Minun käsialallani kun ei ole taipumusta olla 
mitenkään ihan erityisen tiukkaa.

Varrensuun joustin on neulottu 
1 oikein takareunasta, 1 nurin.
Kärjissä on leveä nauhakavennus,
ja tällä kertaa myös silmukoin kärjet kiinni.

Koko sukissa on noin 41-42.

Hih. Kiva perussukkaprokkis tähän väliin.
Nyt voin alkaa suunnitella vihjeitä 
seuraaviin Tajunnanvirtasukkiin.

Mukavaa viikkoa sulle!
<3

perjantai 23. elokuuta 2019

Napit puuttuu


Mukavaa alkanutta viikonloppua!
Mitäpä teille kuuluu?

Minulla on huomenna vapaapäivä,
ja sunnuntaina työpäivä -
tosin vain messu ja kirkkokahvit, 
mutta kumminkin.

Jep. Fanfaareja. Olen saanut töitä!
Sain reilun kuukauden (seurakuntapastorin) sijaisuuden,
jota hoidan ihan maisterin ominaisuudessa.
Saa tuulettaa. 
Pieni pätkä, mutta hyvä sellainen just tähän hetkeen,
vaikka se ei pappisvihkimykseen vielä riitäkään.
(Vihkimykseen tarvitaan väh. 6kk virkamääräys.)
:)

Samaisesta syystä on täällä blogissa ollut hiljaiseloa,
mutta ei suinkaan siksi, ettenkö olisi neulonut!
Lähinnä se on tämä ajatustyöläisen arki,
joka ei sitten houkuta vapaa-ajalla niin 
koneen ääreen kirjoittelemaan.




Mutta tässä sitä nyt ois, jotain valmista,
ainakin melkein.

Eräs ystävämme sai heinäkuussa pienen tyttövauvan,
joten minä pääsin neulomaan jotain pientä 
ja ihanaa...

Itse asiassa tarina menee niin,
että minut olisi haluttu kastepapiksi,
mutta valitettavasti se ei ilman sitä vihkimystä onnistu.
Harmi! Se on aina kunnia-asia, jos joku toivoo 
ja pyytää vartavasten.

Mutta neuloa sentään voin.
<3




Siispä neuloin Tiina Kuun Kesäyössä-sukkien 
(Tuhansien villasukkien maa -kirjasta)
kirjoneulemallia lainaten 
pienet suloiset sukat 
Venla- ja Roosa nauha -langoista.

Taisin neuloa 2,5mm puikoilla.




Niiden kaveriksi neuloin myös pienen 
neuletakin.
Siitä tosin puuttuvat napit vielä!

Ohje on Ravelryn ilmaisohje,
Jennifel Hoelin *Garter Yoke Baby Cardi*.
Koko on 6-12kk:n ikäiselle.
Vähän jännä kokohaarukka, mutta pääasia on,
että tämä on nyt vielä isohko.
Meneepähän sitten vuodenvaihteessa,
silloinhan niitä kunnon pakkasiakin usein on.




Neuloin villatakin Nalle Pelto -langasta,
3mm pyöröpuikoilla.

Malli on saumaton, ja se neulotaan ylhäältä alas.
Lankaa meni noin yhden kerän verran,
nöttönen jäi jäljelle.




Värivalinta ei ole ehkä paras mahdollinen tähän malliin,
mutta en ollut varma langan menekistä.
Tämä oli ainoa kotona oleva sopiva lanka,
jota minulla oli kahden kerän verran.

Halusin pelata varman päälle.

Ei tämä nyt onneksi ihan toivotonkaan väri ole, 
vihreitä sävyjä ja luonnonvalkoista.
Tähän vielä puiset tai vihreät napit, ja hyvä tulee.
Ainaoikein-pinnatkin erottuvat ihan hyvin.




Voisin tietysti neuloa nyt toisenvärisenkin version,
kun tiedän, että yksi kerä riittää. 
Ainaoikein-osuudet voisivat olla hauskat myös kaksivärisinä.
Kun nyt saisin ne napit hankittua tähän ensimmäiseenkin!

Noo, katsotaan, mitä kivaa vielä keksin.
Ehkä Pelto-langasta neulotut sukat tai tumput voisivat 
olla kivat, sitten ois kaikki samaa sarjaa.

Sitä ennen taidan kuitenkin neuloa lisää miestensukkia.
Nyt on värikkäät yksilöt puikoilla Novitan Venlasta 
ja Venla Naturesta.

Jälkimmäisestä langasta en innostunut yhtään silloin,
kun se tuli aikanaan kauppoihin,
mutta nyt kun näin kaksi viimeistä kerää tätä väriä 
ale-hyllyssä, niin en voinut jättää niitä kauppaan.




Tuttuun ja turvalliseen tapaan innostun kaikesta 
aina jälkijunassa.
Vuoden harkinta-aika on aina paikallaan,
vai miten se nyt oli.

Joka tapauksessa, näiden neulomisesta tulee 
hyvälle tuulelle!

Taidanpa siis lähteä perjantai-illan kunniaksi 
ja sadepäivän iloksi saunaan,
ja sen jälkeen jatkaa näiden neulomista.
Siinä sitä onkin vähän tekemistä,
kun 2mm pyöröillä (joissa on ihan susi kaapeli) 
neuloo 42:n jalkaan sukkaa...

No, lopputulos on sen arvoinen.

Ihanaa perjantai-iltaa ja iloa 
sun viikonloppuun!
<3

Ps. Uutta podcast-jaksoakin ois 
tarkoitus viikonlopun aikana kuvailla.
;)

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Helsinkiä pakoon


Kun nyt vauhtiin pääsin,
niin neuloin saman tien toisetkin sukat 
Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa 
-kirjasta.

Tämän mallin nimi on Helsinkiä pakoon.




Neuloin nämä sukat koon M silmukkamäärillä,
ja sillä ajatuksella, että nämä tulevat 
miespuoliselle ihmiselle.

Kapeaan miehen 41-42-jalkaan nämä menevätkin 
todennäköisesti oikein hyvin.

Kirjoneuletta koitin neuloa löysähkösti,
ja tuo pintaneulos joustaa,
joten koko ei ole mitenkään kiveen hakattu,
venyvät tarvittaessa.




Lankoina Novitan Venlaa väreissä Sammal ja Hiekkaranta,
ja harmaa on jotakin Roosa nauha -lankaa.
Puikot 2mm ja 2,5mm.

Tuon Sammal-langan kanssa jännitin loppuun asti,
riittääkö se, kun sitä oli vain jämiä jäljellä,
mutta lopputulema oli se,
että sitä jäi vielä 11g.

Ihan loppumaton lanka.
Siitä on tehty jo vaikka ja mitä,
kun joskus tuli hamstrattua useampi kerä.
Nyt olen sentään voiton puolella 
näiden sukkien jälkeen!
:D




Tämäkin oli ihana malli neuloa.
Siinä ei ole mitään liikaa eikä liian vähän.

Toivottavasti saajakin tykkää.




Alan olla sen verran koukussa tuon kirjan 
malleihin, että seuraavaa jo mietin...

Tässä välissä täytyy kuitenkin neuloa 
jotain pientä ja suloista yhdelle pikku prinsessalle,
joka syntyi tuossa heinäkuun puolella.

Ja uusia Tajunnanvirtasukkiakin pitäisi suunnitella.

Työrintamallakin on jotain mitä odottaa,
katsotaan nyt vain, onko jotain pidempiaikaista,
vaiko ihan vain pikkupätkä.
Mutta jotain on aina jotain!
:)

Elämme jännittäviä aikoja.
Mukavaa sunnuntai-iltaa ja iloa 
sun alkavaan viikkoon!
Kiva kun kävit.
<3

perjantai 9. elokuuta 2019

Rappioromantiikkaa?


Ilmassa tuoksuu jo syksy,
mutta kesä tarjoilee vielä hetken 
lämpöä ja kirkkaita värejä.

Minun parvekkeellani kukat jaksavat 
myös vielä kukkia, kaikki ei ole edes ehtinyt 
vielä kukkia, ja tomaattisato kypsyy...

Lienee korkea aika kurkistaa, 
miltä siellä näyttää.




Tämä amppeli on ilahduttanut minua koko kesän.
Huovinkukkaa ja miljoonakelloa.
Tykkään tästä väri- ja kukkayhdistelmästä tosi paljon.

Nuo huovinkukat ovat kuin pieniä aurinkoja,
ne korvaavat nyt auringonkukat, joita 
en täksi kesäksi kylvänyt ollenkaan.




Siemenkasvatukset ovat onnistuneet hyvin.

Mustasilmäsusanna kiemurtelee vapaasti sinne 
ja tänne ja kukkii nyt valtoimenaan.
Tällä kertaa en ripustellut sille naruja kattoon,
vaan se on saanut kietoutua itsensä ympärille,
ja niin se on tehnytkin.
Kyllä siitä pari metriä köynnöstä saisi,
jos irrottelisi varret suoriksi.

Samettiruusut pönöttävät myös iloisen värisinä,
ei syksyn tulosta vielä tietoakaan.
Nämä ovat sitä Strawberry Blonde -lajiketta.
Sellaisesta vanhasta roosasta ei ole näissä 
kyllä tietoakaan, mutta minähän tykkään 
keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelskasta,
joten ei haittaa.





Ai että tuleeko tomaatteja?




Näitä keltaisia päärynätomaatteja olen 
syönyt jo parin pienen kulhollisen edestä.

Nämä mustat tomaatit taas ovat antaneet odottaa itseään.
Olin heinäkuun loppuun asti siinä uskossa,
että hän tekee tasan yhden tomaatin.
(Se on jo syöty, ja se oli hauskan punamusta yksilö.)

Sitten tuli elokuu, ja yhtäkkiä koko puska oli 
aivan täynnä raakileita.
Olin pöllämystynyt.
Nyt toivon, että nämä ehtivät vielä kypsyä!




Pelakuut kukkivat aina vaan.

Tulppaanipelakuun ränsistyneet kukinnot 
voisi nyppästä pois,
mutta en ole raaskinut.
Pudotelkoon terälehtiä rauhassa.
Pieni ränsistyneisyys on romanttista, vai mitä?




Ruusunnuppupelakuut ne vasta jaksavatkin
ylpistellä.

En saanut fiksua kuvaa otettua,
mutta uskokaa pois, nämä ovat kasvaneet 
tosi kookkaiksi, ja lehdet ovat meikäläisen 
kämmentä isompia - se nyt ei tosin paljoa vaadi,
mutta kumminkin.
Uusia kukkavanojakin puskee edelleen.




Ne, mitkä eivät ole vielä kukkineet,
ovat nämä tillihörhelöt, eli kosmoskukat,
ja jostain kumman syystä krassit.

Krasseihin tulivat ekat nuput, 
valehtelematta, viime yön aikana,
ja kosmoskukissa nuppuja on toistaiseksi 
tasan nämä kaksi.

Näillekin saa peukkuja pitää,
että ehtivät kukkia kunnolla.




Ja ei, pelkkää onnistumista ei tämä kesä ole 
ollut kukkien kanssa.

Vihannespunkit ovat ihan toivoton riesa.
Niitä tuli ensin orvokkeihin,
ja nyt niitä on juuri noissa kosmoskukissa,
samettiruusuissa ja mustasilmäsussussa.

En silti ole jaksanut asiasta ottaa hirveää ressiä.
Tyynen rauhallisesti sumuttelen kasveja 
päivittäin ainakin kerran tai pari,
se hieman hillitsee katastrofia.

Pelakuista ja tomaateista mokomat öttiäiset 
eivät sentään välitä, sen huomasin jo viime kesänä.

No, niiden kanssa täytyy nyt vaan elää,
kun en mitään myrkkyjä halua käyttää.
Eivät ne onneksi ehdi enää tehdä sellaista tuhoa 
kuin viime kesän helteillä!

Tyydyn siis nauttimaan siitä,
mikä on hyvin.

Onnellisin terkuin parvekkeelta,
parvekepuutarhuri.
Aamukahvit on mukava juoda vielä 
pitkään kukkien keskellä.
<3

perjantai 2. elokuuta 2019

Sumuisena aamuna


Minä kuuluin niihin onnettomiin,
jotka eivät päässeet neulefestareille 
tänäkään kesänä.
Siksi päätin hankkia 
itselleni lohdutuspalkinnon.

Koska oli näin hyvä syy, niin minä hankin
Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan.
Onneksi minulla oli valmistujaislahjaksi saatu 
kirjakaupan lahjakortti vielä käyttämättä!

Money well spent.

Kirja on just niin hyvä kuin oletinkin.

Ensimmäisenä siitä pääsi puikoille tämä
Sumuisena aamuna -niminen malli.
Se oli saman tien lempparini kaikista malleista.
Jokin tässä mallissa kolahti,
ja toisten mallisukkien väritys 
(kahta harmaata ja oranssia)
puhutteli tietenkin meikäläisen värisilmää.




No, näistä ei tullut sen värisiä.
En lähtenyt ostamaan uusia lankoja,
vaan käytin niitä, joita oli jo jemmassa.

Kyseistä kirjaa selailleet huomaavat heti,
että olen tehnyt värien kanssa vähän kikkailuja muutenkin.

Alkuperäisessä mallissa on sama pohjaväri alusta loppuun.
Minulla ei sattunut olemaan käytettävissä 
sellaisia värejä, jotka olisivat erottuneet yhdestä 
ja samasta pohjaväristä.
Esim. tuo vihreä ei olisi erottunut 
tarpeeksi pinkistä pohjasta.
Siksi piti vähän soveltaa.

Se ei haittaa, koska tykkään tästä raikkaudesta,
ja köynnöksetkin pääsevät näin esiin.




Neuloin mallin koossa S ja ohjeenmukaisilla puikoilla.
Kirjoneuleosuuksissa oli 2,5mm puikot, ja resori,
kantapää ja kärjet on neulottu 2mm puikoilla.

Sukkien kooksi tuli 36.

Omaan jalkaani nämä istuvat kuin nenä päähän,
mutta jos yhtään isommat sukat tarvitsisin,
neuloisin nämä sukat 
isommassa koossa tai vähän isommilla puikoilla.




Istuvuudestaan huolimatta nämäkin sukat 
pääsevät lahjalaatikon täytteeksi.

Alkuperäinen ajatus oli kyllä neuloa nämä sukat itselle,
mutta kotoa ei löytynyt oranssille pohjavärille 
sopivia kavereita.
Valkoinen toki kävisi, ja sitä olisi vielä,
mutta itse vierastan valkoista vaatteissa ylipäänsä,
ja erityisesti villasukissa.

Halusin kuitenkin päästä kokeilemaan tätä mallia,
koska se puhutteli niin paljon,
joten kompromissina tein sitten sukat langoilla,
joita oli kotona jo valmiiksi.

Lankoinahan näissä on siis Roosa nauha -lankaa
(pinkki ja valkoinen) ja Novitan Venlaa (vihreä).
Uskon, että joku tulee näistä sukista melkoisen 
onnelliseksi juuri tämänvärisinä.




Sukista tuli tällä värimaailmalla ihan eri henkiset 
kuin kirjan mallikuvissa,
mutta tosi kauniit joka tapauksessa.

Tykkään hirmuisesti siitä,
kuinka näissä sukissa on ajateltu moni asia 
ja yksityiskohta loppuun asti,
kuten tuo kiilakavennusten sijoittelu sukan pohjaan
 ja kerroksen vaihtumiskohdan häivyttäminen.

Näiden neulominen oli yhtä juhlaa.
Sitä odotan kirjan muiltakin malleilta,
onhan sentään suunnittelijana Tiina Kuu.
Hatunnosto ja kiitos siihen suuntaan.
<3





Unohdinkohan sanoa näistä jotain?

Mulla oli paljon ajatuksia,
mutta ehkä ne tiivistyivät jo sanottuun,
ja kuvat puhuvat puolestaan.

Oletko sinä neulonut jo jonkin 
Tuhansien villasukkien maa -kirjan malleista?
Tai onko aikomus neuloa?

Mie tässä jo pohdin,
minkä mallin seuraavaksi neuloisin.
Pari muutakin ajatusta toki ois.
Katsotaan, mikä prokkis houkuttelee eniten.
;)

Ihanaa viikonloppua ja 
lempeää alkanutta elokuuta teille kaikille!
<3

Ps. *Runoblogin* puolellakin on ollut 
tänä kesänä elämää.
Sinnekin olette tervetulleita vierailemaan,
en vain muista siitä yleensä mainita.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Kesäfiilikset

Heippa, pitkästä aikaa, mikäli noin kaksi viikkoa on pitkä aika. Ehkä se sitä on ainakin näin blogimaailmassa. Täytyy tosin sanoa, että itselle viimeiset pari viikkoa ovat tuntuneet yhdeltä ihmiselämältä pienoiskoossa. Sitä se leirielämä teettää.

Nyt olisi joka tapauksessa aika kertoa vähän kuulumisia. En ole koko kesänä uhrannut kovinkaan montaa ajatusta blogille, mutta se on tehnyt hyvää. Se kertoo myös siitä, että olen ollut enemmän oikeiden asioiden äärellä, läsnä jossain muualla.




Tarkemmin sanottuna olen tietenkin ollut töissä. Ihan vaan kesätöissä vielä, mutta kumminkin. Ja voi vitsi mikä kesä on ollutkin! Viime kesä meni saikulla niin pitkälti, että tämä on tuntunut nyt tavallistakin paremmalle, että on pystynyt olemaan täysipainoisesti ja ajatuksen kanssa töissä. On ollut aivan ihania leirejä ja kohtaamisia. Olen saanut tutustua myös uusiin ihmisiin, joita toivottavasti näen tulevaisuudessakin.

On ollut antoisa kesä, kesäteologin hommaa parhaimmillaan. Samalla olen myös päässyt taas (ainakin hetkeksi) tasapainoon itseni kanssa. Kevät meni valmistumisen jälkeen jonkinlaisessa sumussa. Silloin tuntui, että enhän mä ole yhtään valmis, en osaa, en riitä. Tämä kesä osoitti onneksi jotain ihan muuta. Kyllä minä olen ihan oikea ihminen oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Tarvitsen vain välillä muistutuksen siitä.




Voisipa näitä fiiliksiä purkittaa jotenkin. Sellaisen purkillisen huolisin talven varalle - tai sanotaanko, että seuraavan alakuloisen kauden varalle. Mulla on erittäin ärsyttävä (isältä peritty) taipumus kunnon masisteluun.

Olen siitä varmaan puhunut täällä ennenkin, että semmoinen aurinkoinen perusluonne ja myönteinen elämänasenne, jotka minuun yleensä liitetään, eivät ole se koko totuus. Niitä toisia fiiliksiä en vaan mielelläni näytä ulospäin, ja tämän bloginkin haluan pitää semmoisena hyvän mielen keitaana. Sanat luovat todellisuutta, joten kannattaa keskittyä asioiden myönteisiin puoliin. Silloin alkaa myös tuntua paremmalta.

Siispä, hypätäänpä nyt näiden kuvien kautta muutamiin niistä ilon hetkistä, joita olen tänä kesänä saanut kokea.

Tämän postauksen kuvat ovat kaikki kesän viimeiseltä rippileiriltä. Näihin liittyy ihan valtavasti tunnemuistoja. En niitä kaikkia lähde avaamaan sen kummemmin, mutta eiköhän teillekin tunnelma välity.




Yksi hienoimmista leirihetkistä tänä kesänä oli retkipäivä Hiidenvuorelle. Kyseinen paikka on suosittu, paikallinen retkikohde Iitissä. Voin suositella. Hiidenvuorella järjestetään kesäisin myös konsertteja.

Itse olen Hiidenvuorella käynyt monta kertaa niin työn puolesta kuin muuten vaan, mutta aina kyseinen paikka sykähdyttää. Maisemat ovat kohdillaan.

Tällä kertaa sykähdytti myös se, että muutama vuosi sitten silloisten riparilaisten kanssa rakentamamme "metsäkirkko" oli saanut olla kallion juurella ihan rauhassa. Alttariristi nojasi koskemattomana kalliota vasten, vaikka sen vieressä oli poltettu nuotiota. Kaatuneet puunrungot, joita olimme nostaneet penkeiksi, jököttivät yhä riveissään.

Saimme tämän ryhmän kanssa tulla valmiiseen kirkkoon. Tunne oli aika huikea. Ehkä joku muukin oli kokenut jotain pyhää kyseisellä paikalla, ja siksi se oli saanut jäädä rauhaan. Alttariryhmä koristeli vain ristin uudestaan, ja jumalanpalvelusta vietettiin, kuten muinakin leiripäivinä. Tunnelma oli hieno.




Retkipäivänä järjestimme myös riparilaisille rastiradan, jossa käsiteltiin Jeesuksen "Minä olen" -vertauksia. Minun rastillani neulahuovutettiin lampaita. Eiks oo hurjan söpöjä!

Välillä pääsee kädentaitojakin hyödyntämään tässä työssä. Harmikseni en vaan nyt päässyt itse huovuttamaan, kun materiaaleja oli rajallinen määrä. Mutta ilolla seurasin vierestä!




Ja aurinko, ah, sitä on riittänyt tänä kesänä. Leirikeskuksemme on vielä siitä ihana paikka, että vaikka olisi kuinka kuuma, niin siellä ei ole tukalaa. Sisätilat ovat viileitä, ja järveltä käy tuulenvire koko ajan.

Pytynlahden kesäkoti on kyllä hieno paikka. Jos jostain paikasta voi näin sanoa, niin se on minulle kuin toinen koti. Sinne uskon palaavani tavalla tai toisella aina uudelleen. Tuolla jos missään olen kasvanut ihmisenä, tavannut uusia ihmisiä, saanut hyviä muistoja. Toivoisin, että jokainen ihminen saisi kokea jonkin paikan yhtä tärkeäksi.




Ja tässä, kesän valehtelematta paras hetki. Huiman hieno lämmin päivä, ilta-aurinko, nuoret saunomassa ja uimassa, jotkut ehkä venettä tai kanoottia kokeilemassa, hyvä mieli. Siirrettiin yövahdin kanssa penkki ihan vesirajaan, että saatiin jalat viilentymään - paras idea ikinä.

Istut ja ihmettelet, hyvä meininki ja hyvää seuraa. Nuorten suurin huolenaihe, että kauanko on vielä aikaa uida. (Sitä sitten kysyttiinkin viiden minuutin välein.)

Täydellistä. Joskus on niitä hetkiä, kun tajuaa olevansa onnellinen.




Minulle kuuluu siis hyvää. Näiden hetkien voimalla jaksaa taas pitkään. 

Mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan, en tiedä. Töitä etsin ja on tulossa paikkoja hakuun, mutta katsotaan, tärppääkö ja mistä ja tarkalleen ottaen milloin. Yhtä virkaa olen hakenut, mutta niin on about 40 muutakin ihmistä, joten se kertoo jotain vallitsevasta työtilanteesta... Työhaastattelukutsukin olisi lottovoitto.

No, en silti ole mitenkään epätoivoinen. Kyllä se oma paikka jostain löytyy. Asioilla on tapana järjestyä.

Levollisin ja luottavaisn mielin odotan uusia haasteita, ja vähitellen jatkan villasukkien neulomista, kun hellekin hellitti vihdoin.

Miten sun kesä on mennyt?