torstai 14. maaliskuuta 2019

Enemmän duoo ku sooloo


Heippatirallaa.
Kuis on sin viikko mennyt?

Mulla olo on vähän kevätväsynyt
töttöröö, mutta ei anneta sen haitata.
Sain just pääteltyä sukat,
jotka esittelenkin tässä nyt.

Olkaatten hyvät.




Jepskukkuu.
Ihan perussukat!
Mutta mikäs sen parempaa?!

Näissä sukissa ainoa epätavallinen asia on se,
että näiden kanssa opettelin looppaamaan,
eli neulomaan sukat pyöröpuikoilla.

Tai no, tarkennetaan hieman.
 Ehdin neuloa harjoitusmielessä
 yhden kokonaan harmaan sukan ja 
aloittaa sille paria,
kunnes piti neuloa kolmet 
Sukka-Finlandian sukat väliin.
Niistä kahdet neuloin looppaamalla.

Tästä sukkaparista se looppaus kuitenkin alkoi,
joten siksi väitän, että näiden kanssa opettelin.
;)




Kuten huomaatte, 
niin harmaita sukkia näistä ei sitten tullutkaan.
Harmaa lanka loppui kesken,
 joten jouduin hieman purkamaan toista sukkaa
 ja neulomaan eriväriset kärjet.
Niistä tuli tuollaiset herkullisen violetit.

Molemmat langat ovat Novitan Duo-lankaa,
jota ostin joskus II-laatuisena pussillisen 
Novitan tehtaanmyymälästä.
Harmaan ja violetin lisäksi pussissa oli vihreä kerä,
jota en ole ehtinyt vielä korkata.
Kakkoslaatua kerät olivat siksi, että ne olivat
vajaita tai hassusti keriytyneitä tms.
Muuten en ole langoissa mitään vikaa havainnut,
ja hinta oli kohdillaan.




Tuo violetin sävy on yksi omista suosikeistani!
Se on niin täyteläinen, 
ei yhtään liian tumma tai vaalea.
Just så bra.

Se myös natsaa min yhden lempihupparin väreihin,
ja mietinkin, pidänkö sukat itse,
vai jemmaanko ne lahjalaatikkoon.




Hih. Itsekseen kuvaillessa on himppasen haastavaa
saada itseään sukkineen kokonaisena kuvaan.
Yritin kumminkin!

Siksi kuvaan jäivät tietenkin myös hillopurkki ja
leviterasia. Hups.
Hillopurkki on tupakantumpeille (vieraita ajatellen),
ja leviterasiassa on miehen jäljiltä jotain,
mitä ei saa viemäriin kaataa.




Loppu kaaoksesta jää onneksi rajauksen ulkopuolelle.
Kevätsiivousta odotellessa!
:D

Jepajee. Sukista ei liene enempää kerrottavaa,
mutta tämän palleroisen haluaisin vielä
esitellä teille.




Tadaa! Tässä on alku sellaiselle jämälankakerälle,
jonka tekemisestä olen haaveillut jo pitkään.
Tähän kerään tulee 7 Veljeksen vahvuisia lyhyehköjä
langanpätkiä ja nöttösiä,
jotka yhdistetään toisiinsa Russian join -tekniikalla
parsinneulan avulla.

Googlatkaa ihmeessä "Russian join",
jos se ei ole vielä tuttu tekniikka.
Siitä on nimittäin hyötyä välillä muutoinkin,
jos lankaa pitää jatkaa vaikka kesken työn.




Tämä on nyt jo tosi kiva projekti,
joten maltan tuskin odottaa,
että pääsen neulomaan kerästä jotakin.

Vielä tovi menee kerää kerryttäessä,
mutta räsymattoväritystä on luvassa
joskus hamassa tulevaisuudessa!

Nyt katselen kuitenkin vasta tähän viikonloppuun,
joka tietää vanhenemista yhdellä vuodella ja
jonka vietän jälleen leirielämän merkeissä.
Seuraava näkymä taas on viikon päähän, jolloin alkaa 
Instan ja Ravelryn puolella jämälankasukkien
yhteisneulonta eli *Tajunnanvirta-KAL*!
Jännää. Ootko messissä?!

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Nähdään taas, kun mulla on jotakin valmista
tai muuten vaan asiaa.
Just nyt ovat puikot tyhjillään,
mutta ideoita on.
Sekin on aika kiva tilanne.
Kuten Nalle Puh sanoisi,
niin "hetki ennen hunajaa on paras".
;)

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Minä ja puutarha - 10 faktaa


Bongasin Maatiaiskanasen elämää -blogista hauskan haasteen, jossa vastataan kymmeneen kysymykseen itsestä ja puutarhasta. Minusta idea oli kiva ja helposti lähestyttävä, joten otan siitä itsekin kopin! Juu-u, tiedän, että minulla ei vielä ole omaa puutarhaa, mutta sehän ei tarkoita, ettenkö olisi puutarhaihminen! ;) Hih. Jos muuten haluat, niin ota siekii koppi tästä haasteesta. Vastauksia on kiva lukea!




1. Ensimmäiset puutarhamuistoni
Äidilläni on ollut puutarha niin kauan kuin muistan, jokaisen kodin yhteydessä. Olen imenyt siis puutarhatietoutta itseeni tavalla tai toisella ihan vauvasta asti. Vahvoja muistoja lapsuudesta ovat vasta leikatun nurmikon tuoksu, omat omenat ja herukat, sekä erilaiset kukkapenkit. Muistan elävästi suurien kivien ympärille tehdyt istutukset ja kasveista etenkin päätähuimaavat ritarinkannukset, tuoksuvan juhannusruusun sekä iloisen keltaiset päivänliljat. Lapsuuteni puutarha oli iso. Oli yläpiha, alapiha, ranta laitureineen ja pieni metsikkö, jonka läpi meni polku postilaatikolle ja ulkohuussille.




2. Vahvuuteni puutarhurina
Tutkin ennen kuin hutkin. Otan mieluusti selvää asioista ensin, ennen kuin päätäpahkaa kokeilen. Mietin nytkin, vaikka on vain parveke, että mitkä kasvit siellä viihtyvät, eteläisessä paahteessa. Kuinka kauan mikäkin kukkii, voiko jonkin kasvin saada talvehtimaan jne. Samaa tekisin oman puutarhan kohdalla. Uutta pihaa katselisin ensin yhden kokonaisen kasvukauden tekemättä suuria muutoksia, jotta näkisin, missä on mitäkin, ja miten piha vuoden aikana elää, miten valo tulee mihinkin kohtaan puutarhaa... Juu nou.

3. Haasteeni puutarhurina
Tämä on vaikein kysymys! Kai se kaikkien puutarhurien kohdalla on niin, että välillä on malttamaton, turhautuu, kun ei pääse tekemään jotain tai jotain jää tekemättä. Tai sitten vastaavasti vetkuttelu ikävien hommien kanssa, ne vain lykkääntyvät. Mutta täytyy vastata tähän sitten joskus uudestaan, kun se oma piha on.




4. Unelmieni puutarha
Saanko tehdä listan?
- Mahdollisimman vähän leikattavaa nurmipinta-alaa.
- Korkeintaan pari omenapuuta.

- Useampi herukkapensas, mustaherukat on mun suurinta herkkua.
- Kunnon kokoinen ja kaunis kasvihuone, jossa voi myös oleskella.
- Polkuja ja istuskelupaikkoja.
- Kellari tai muu sopiva tila daalioiden ym. talvetukseen.
- Perennapenkkejä ja ruukkupuutarha.
- Vaahterat ja erikoisemmat kuuset on lähellä sydäntä.
- Kunnon kompostisysteemit!
- Takorautainen kaariportti köynnösruusulle/kärhöille, ja muutenkin tykkään kaikista takorautajutuista valtavasti. Niitä sais olla.
- Ei mitään vesiaiheita, ainakaan isoja. Inhoan niiden putsaamista (kokemusta on).
- Erilaisia pintoja ja muotoja, tykkään ajatuksella sommitelluista kokonaisuuksista. Haaveilin joskus muuten maisemoijan ammatista. :D
- Värejä, värejä, värejä. Minusta puutarha saa hehkua!
- Auringonkukille oma ala. <3




5. Puutarhakirja pöydälläni
Hmm. En omista. Jos tarvitsen, lainaan. Paljon tietoa löytyy myös netistä. Hankin kirjoja sitten, kun se on ajankohtaisempaa.

6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani
Auringonkukat, liljat, pelargoniat, krookukset, pionit.

7. Vihannes/kasvis, joka löytyy aina puutarhastani
Salaatti. Kaikki muu fiiliksen mukaan. Tomaatit, porkkanat ja sipulit vois olla se juttu.




8. Paras puutarhavinkkini
Hiljaa hyvä tulee.

9. Lempipuutarhatyökaluni
Harava! Ja kottikärryt sekä kevyt lapio. Rakastan haravoimista. Olen ollut pari kesää hautausmaalla töissä, ja olen asunut pari vuotta vuokralla omakotitalossa, jossa oli isohko piha ja paljon puita. On siis tullut haravoitua jonnii verran. Tykkään siitä tosi paljon, käden jälki näkyy heti. Ja mieluiten nostelen kasat kottikärryyn haravan ja lapion avulla, joten ei tartte kyykkiä turhaan.

10. Mottoni
Nauti hetkestä kerrallaan.




Oma bonuskysymys: Mikä on parasta puutarhassa?

Minusta se on puutarhan vertauskuvallisuus.
Puutarha opettaa paljon, ja antaa paljon.
Ja sitä sietää miettiä, että jos kohtelisi
toisia ihmisiä samoin kuin puutarhaansa,
niin millaista se olisi - parhaimmillaan, pahimmillaan?

Niinpä. Ihmissuhteet vaativat monesti 
samoja asioita kuin puutarhakin. 
Työtä, vastuullisuutta, luottamusta,
 huolenpitoa, rajoja ja rakkautta,
luopumista, sadonkorjuuta...
Ja aina kaikki ei ole omissa käsissä.
Armollinenkin pitää osata olla.
<3

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Höyrähdys


No nyt se alkoi,
vaikka kuinka vetkuttelin ja välttelin.

Yritin, että huonekasveihin en koske ennen kuin on
pakko vaihtaa mullat, 
siemenhyllyjen ohitse kävelen laput silmillä,
ja internetistä ja töllöstä varon katsomasta kaikkea
vihreää aineistoa...

Mutta sitten se vaan tuli, höyrähdys!




Se alkoi siitä, että ainoa talvesta 
ikkunalla selvinnyt pelargoniani
 alkoi huudella minulle siihen malliin,
että voisitkos tehdä jotakin...

Äkkiä oli tämän rakkaan Mårbackan 
ja kaikkien huonekasvien mullat vaihdettu,
ja yhden pistokkaankin kyseisestä pelakuusta otin.




Sitten erehdyin katsomaan Yle Femmalla
alkaneen ruotsalaisen Puutarhakausi-sarjan
ensimmäisen jakson,
ja seuraavaksi selailinkin jo netistä,
että oiskos jonkinlaisen kärhön kasvatus 
parvekkeella hyvä idea.

Oishan se. Täytyy vissiin kokeilla,
kun sitä jo viime kesänä pohdin.

Ideoita alkaa tulla kohta ovista ja ikkunoista,
täytyy vissiin ottaa muistiinpanovälineet esiin,
että pysyy ajatustensa perässä!

Lähiviikkoina voisin myös kylvää höyrähdyksen
pahimpaan ensihätään 
mustasilmäsussut esikasvatukseen,
kun viime vuotinen kokemus niiden kasvatuksesta
oli niin huikea onnistuminen.
Katsokaa vaikka tästä *klik*.
Siellä on videonpätkäkin kun klikkaatte 
nuolesta oikealle.

En uskois, ellen ois sitä itse kasvattanut.
Yleensä tuollaisia näkee vain mainoskuvissa.


Syksyllä maalatut ruukut
pääsevät ensi kesäksi käyttöön!


Ja parveke. Oih. Kunpa jo pääsisin sinne puuhailemaan.
Se on niiin mun happy place.
Viime vuoden parvekefiilistelyjä voitte
kurkata vaikka näistä:



Minulta minulle.
Ja pala myös sinulle!


Huh huh. Onneksi kuukauden päästä pääsee
jo tositoimiin, se on huhtikuu jo silloin!
Alkaa jo multasormea pahasti vipattamaan.

Onks teillä muilla sama vika,
vai odotatteko vielä keväthöyrähdyksen ensioireita?
Vai onko tämä hullutus edennyt jo pitkällekin?

Ihanaa naisten- ja kaikkien muidenkin päivää,
ja mukavaa viikonloppua!
<3

torstai 7. maaliskuuta 2019

Kuudennen etapin Kärhöt


Sukka-Finlandian kuudes,
eli viimeinen varsinainen kisaetappi,
alkoi laskiaistiistain iltana.

Tällä kertaa vuorossa olivat
 Puikkomaisteri Tiina Kaarelan 
suunnittelemat Kärhöt.




Piti ihan hieraista silmiä,
kun tämä malli ilmestyi.

Olin kauhulla odottanut jotakin erikoista
ja monimutkaista,
kun arvelin jo etukäteen,
 että suunnittelijoista juuri Puikkomaisteri on
seuraavana vuorossa.

Mielessäni kummittelivat viimekertaisen
jotka jäivät minulta monestakin syystä neulomatta,
ja joiden neulomatta jättäminen taas
sai minut lopettamaan koko kisan kesken silloin.




Puikkomaisteri on tunnettu 
aika vekkuleista neulemalleista,
joten hämmästykseni oli suuri,
kun tällä kertaa etapilla paljastuikin 
kaunis ja konstailematon kirjoneulemalli!

Olin ihan ällikällä lyöty.
Osaa se Puikkomaisteri yllättää näinkin päin.

Lisäksi ilahduin kovasti siitä,
että mallisukissa oli käytetty juuri niitä värejä,
joita olin hillonnut lankalaatikossani
odottamassa 'sitä oikeaa' hetkeä.

Hih. Olin ihan täpinöissäni.
Ei muuta kun neulomaan.




Harkitsin näiden sukkien kohdalla jopa yön valvomista,
koska halusin ottaa loppukirin kahden edellisen etapin
hidastelun jälkeen,
mutta vähän ennen puoli kahta aamulla 
oli kömmittävä nukkumaan,
kun ohjeen lukemisesta ei tullut enää mitään.

Siispä sikeät unet väliin 
ja vähän aamu kasin jälkeen ylös jatkamaan.
Ja silti valmista tuli vasta joskus kasin jälkeen
illalla, vaikka neuloin koko päivän ihan tosissani.

Silloin illalla alkoikin jo vähän ärsyttämään,
että enkö ikinä saa näitä valmiiksi,
etenkin kun sössin vielä viime metreillä,
 ja meinasin päätellä sukat ihan väärällä tavalla.
Onneksi en puikollista pidemmälle päättelyssä päässyt,
kun huomasin erheeni,
mutta sakkokierroshan siitä noin ajallisesti tuli.




No, valmista tuli kumminkin.
 Sukat pääsivät pienen silottelun jälkeen maaliin
noin klo 20:45.

Sen jälkeen olinkin ihan poikki.
Väsytti ja käsiä jomotti.
Ei siinä auttanut kuin mennä ajoissa nukkumaan.




Tänä aamuna tutkailin valmiita sukkia
taas uusin silmin,
kun ärsytys ja jomotus oli jo laantunut.

En voi muuta sanoa kuin että kauniit sukat tuli!
Etenkin tuo kukkakuvio puhuttelee tosi paljon,
samoin nuo takaosan kukat pieninä yksityiskohtina
raidoituksen seassa.

Ainoa asia, 
joka tässä mallissa mielestäni mättää,
on tuo kantapää.
Se on helppo tehdä, 
mutta se ei istu rintavaan jalkaan.

Eipä sillä, sukat ovat muutenkin 
omaan jalkaani hieman isot, koko 37-38.
Ajattelinkin lahjoa näillä äitiä,
kun hänellä on pian synttärit,
mutta hänellä on vielä rintavampi jalka ku mulla,
joten täytynee sovituttaa nämä ensin.

Sitä paitsi näiden kuvien ottamisen jälkeen
myös kastelin sukat,
ja vähän muotoilin ja asettelin kuivumaan.
Sekin saattaa vielä auttaa asiaa.




Ois kyllä ihan äiskän väriset sukat, hih.

Itse asiassa häntä taisin ajatella jo lankoja
valitessani joskus aikaa sitten.
Langat ovat kaikki Roosa nauha -lankoja,
tummanharmaata, luonnonvalkoista ja pinkkiä.

Oli muuten nautinto neuloa näitä niiden lörppöjen 
Venla-lankojen jälkeen!
Mutta onhan nämä parempia lankoja,
siksi olen näitä säästellytkin.

Neuloin myös tutuilla ja turvallisilla 2,5mm 
koivuisilla sukkapuikoilla.




Näistä sukista saisi muuten myös viisi lisäpistettä,
jos vähintään kahdeksan kukkaa värittäisi
joko niillä Inktense-väriliiduilla tai sitten
silmukoita jäljittelemällä.

Mie en taida kuitenkaan väritellä enää mitään.
Tykkään sukista näin, ja liituja mulla ei oo,
ja silmukoiden jäljittelyssä en oo kovin hyvä.
Ei olisi kiva pilata kauniita sukkia 
pieleen menneellä silmukoinnilla...

Sitä paitsi,
 viidellä pisteellä nyt ei taida minun kannaltani
olla enää mitään merkitystä.
Tämän etapin sijoitustani en tosin tiedä vielä,
kun pistetaulukkoa ei ole päivitetty ensimmäisen
kuuden parin jälkeen.

Voi olla, että tuli oma paras sijoitus tähän mennessä,
mutta voi olla että jäi tulematta.
Kerron, kun tiedän.

Edit: Olin peräti yhdestoista! ;)

Huh, tulipa lörpöteltyä, 
toivottavasti jaksoitte lukea!
Mukavaa viikonjatkoa kaikille!
<3

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Tajunnanvirta-KAL INFO


Tammikuussa lupailemani jämälankasukkien
yhteisneulonta alkaa pian!
Oletko valmis?




Aikataulu 23.3.-3.4.2019

Osallistua voi Instagramissa seuraamalla
@pipotus ja käyttämällä häshtägiä #tajunnanvirtakal
sekä Ravelryn *Tajunnanvirta-KAL -ryhmässä*.

Tänne blogiin vihjeet tulevat kokonaisuudessaan
sitten, kun yhteisneulonta on päättynyt.
Blogiin en vihjeitä laita reaaliajassa siksi,
että se on käytännössä hidasta,
eikä palvele vuorovaikutuksellisuutta samalla
tavoin kuin nuo toiset alustat.

***

Yhteisneulonnassa 
neulotaan yhdessä jämälankasukat keksimieni
vihjeiden perusteella.

Vihjeitä on yhteensä 12, ja ne ilmaantuvat
aina aamupäivisin sen mukaan miten ehdin.
Ne eivät ole ohjepätkiä, vaan esimerkiksi tällaisia:
"Neulo haluamaasi pallokuviota noin 4cm."
Vihjeen saa toteuttaa haluamallaan tavalla.
Liitän vihjeiden oheen kuvan omasta toteutuksestani
inspiraatioksi, mutta samanlaista toteutusta
ei ole pakko tehdä.
Mielikuvituksen käyttö ja väreillä leikkiminen
on enemmän kuin sallittua!

Silmukkamäärän, puikkokoon, langan paksuuden yms.
saat päättää itse.
Kukin vihje sovelletaan omalle silmukkamäärälle.

Mallisukkien koko on noin 38,
varsi noin puolisääreen ja pohjan pituus 25cm.
Kokoa voi kuitenkin helposti muokata
pidentämällä tai lyhentämällä vihjepätkien pituutta.
Sukissa on monta kohtaa, joissa tämä onnistuu hyvin.




Tähän lopuksi vielä maistiainen mallisukkien
nurjalta puolelta!
;)

Hih. Mua jo vähän jännittää.
Mites sulla, onko jämälankajemmat kaivettu esiin
ja puikot teroitettu?
Vielä hetki pitää odotella, mutta ei kauaa!

Mie koitan tässä välissä selvitä päättelyurakasta
ja Sukka-Finlandian 6. etapista.
Ehkä neulon sitten yhteisneulonnan aikana toisetkin
jämälankasukat...

perjantai 1. maaliskuuta 2019

5. etapin Halo ja hidastetöyssyt


Jihuu, maaliskuu on täällä,
ja mie olen päässyt maaliin asti
Sukka-Finlandian viidennellä etapilla!




Tällä etapilla neulottiin Veera Välimäen
malli nimeltään Halo.

Se olikin kaunis ja simppeli palmikkomalli.

Silti, helppoudesta huolimatta,
sukkia neuloessa tuli aika paljon mutkia matkaan,
tai sanotaanko, että elämä tuli väliin.




Viikossa ehtii nimittäin tapahtua kaikenlaista.

Jo perjantaina ennen etapin alkua veljeni joutui 
sairaalaan, kun viikkoa aiemmin poistetun
viisaudenhampaan jäljiltä suu ei alkanutkaan parantua; 
antibiootit eivät olleet tehonneet lainkaan.
Tulehdusarvot hengenvaarallisissa lukemissa ja 
verenmyrkytys... Huhheijaa.
No, leikkaukseen, antibioottia suoraan suoneen,
ja märkää poisteltiin monta päivää.

Nyt veli on jo päässyt kotiin ja voi hyvin,
mutta olipahan hurja juttu,
melkein viikon sairaalareissu.
Ei oikein tilannetta seuraillessa neulominen maistunut
viime viikonloppuna, ja jouduin myös purkamaan
toista sukkaa jonkin matkaa,
kun olin tehnyt yhden palmikonkierron väärin,
ja huomasin sen vasta jonkin ajan päästä.

Lisäksi sunnuntaina oli yhdet 8-vuotissynttärit,
ja maanantaiaamuna lähdinkin varhaisnuorten 
hiihtolomaleireille ohjaajaksi.

Aika haipakkaa.
Olen kotiutunut eilen!




Toki otin neulomuksen mukaan leireille,
mutta en siellä tietenkään ehtinyt paljoa neuloa,
kun oli kaikenlaista menoa ja meininkiä.
Vain kantapään tein loppuun
 yhtenä iltana ennen nukkumaan menoa.

Kun eilen pääsin kotiin, en jaksanut edes ajatella sukkia.
Siinä menee aina hetki, 
ennen kuin leirielämän hektisyydestä toipuu.





Tänään tuli kuitenkin valmista!

Sukkien koko on 38, ja ne on neulottu Novitan Venlasta
2mm pyöröpuikoilla.

En muuten aio enää Venlasta neuloa palmikoita.
Lanka on niin hitsin lerjua, etteivät palmikot
nouse kovin nätisti esiin.





No, kauniit sukat tuli näinkin, vaikka ei tuo värikään
nyt se täydellisin tähän malliin ollut.
Näillä spekseillä pääsin kuitenkin maaliin asti,
ja se on pääasia.

Puuh. Joskus niitä hidastetöyssyjä vaan riittää.
Mitenkäs sinun maaliskuusi on alkanut?
Toivottavasti aurinkoisissa merkeissä.

Mukavaa viikonloppua ja pirtsakkaa kevään alkua!
Eikös niin uskalla jo sanoa?

Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat,
on mukavaa, että olette löytäneet tänne!
<3

Ps. En muuten ole unohtanut 
se on tulossa kyllä vaikka en ole 
siitä ehtinyt pitää meteliä!
Mallisukissa on jo kantapäät tehtyinä.
;)