Kahdet sukat

 Moikka!

Tässä postauksessa esittelen peräti kaksi 
valmistunutta sukkaparia.

Ensimmäisenä esittelyssä on Tiina Kuun 
Tuhansien villasukkien maa -kirjasta
malli nimeltään Autioituu rannan talot.

Lankoina näissä sukissa on Novitan Venlaa sekä 
Roosa Nauha sukkalankaa.
Venlaa on tuo vaalea pohjaväri sekä tummanharmaa,
ja valkoinen on Roosa Nauha sukkalankaa.

Neuloin ohjeen pienimmän koon.

Käytin muuten 2mm sukkapuikkoja,
paitsi kirjoneuleosuuksiin otin 2,5mm sukkapuikot.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että isompi koko tai astetta
isommat puikot olisivat olleet ihan paikallaan,
koska nyt sukista tuli tuosta nilkan kirjoneuleen kohdalta 
aika nafti.

Noh, lahjalaatikkoon täytettä.
Joku pienijalkainen käyttäjä varmasti löytyy,
jos nämä nyt kehtaan jollekulle antaa.
En ole ihan tyytyväinen noihin varren kirjoneuleisiin.
Ne olisi voinut neuloa vielä isommilla puikoilla,
niin ne eivät venyisi noin rumasti.

Näiden sukkien ehdottomasti hienoin yksityiskohta
on tämä kantapää.
Sen tekeminen vaatii vähän keskittymistä,
mutta lopputulos on vaivan arvoinen.

Samoin tuo jatkuva resori kaikkine kierrettyine silmukoineen 
on aika hidasta neulottavaa,
mutta kokonaisuudesta tulee kyllä kaunis.

Jos nuo ikkunasukat, kuten niitä itse nimitän,
menevät lahjalaatikkoon,
niin nämä seuraavat sukat sen sijaan pidän ehdottomasti itse.

Nämä ovatkin olleet jalassa jo monta päivää.

Tämä malli on Niina Laitisen May Socks.

Lankana 7 veljestä ja 3mm puikot.

Tämä projekti oli parin päivän homma.

Tein sukista pienemmät kuin ohjeessa,
ja Niinan ohjeita kritisoin nyt sen verran,
että niitä kokoja saisi ohjeissa olla oikeasti lisää.
Nyt neuloja joutuu itse soveltamaan aika paljon,
jos haluaa kokoa muutella.

Tässäkin mallissa jouduin itse pähkäilemään kärkikavennusten 
kohdalla, miten saan ne menemään yhtä nätisti kuin mallisukassa,
koska aloitin kavennukset eri kohdassa kaaviota.

Muuten tämäkin malli oli taattua laatua,
kaunis ja nopea tehdä.

Harmaa väri ja palmikkoneule on kyllä yhdistelmä,
joka toimii aina.

Minua se myös puhuttelee tällä hetkellä kovasti.
Kaipaan jotain tuttua ja turvallista, tavallisen harmaata ja pehmeää,
kun elämä muuten on kovin koukeroista juuri nyt.

Minulla sairausloma sen kun jatkuu.
Tuli nimittäin pari uuttakin muuttujaa,
ja vointi romahti totaalisesti tuossa männäviikolla.

En nyt siitä sen enempää halua tänne jakaa,
mutta että kivun ja sietokyvyttömän psyyken kanssa
täällä on nyt painiskeltu.

Pikku hiljaa pahin alkaa tästä tasoittua,
mutta todellakin hitaasti.

Elän kirjaimellisesti hetki kerrallaan,
koska päivä kerrallaan on jo liian iso kokonaisuus.
Neulominenkin on ollut välillä liian iso ponnistus,
mutta nyt jaksan onneksi edes sitä taas silmukka kerrallaan...

Mutta plääh sanon minä,
joka olen tottunut suunnittelemaan elämää aina 
monta askelta eteenpäin.
Voin kertoa, että opettelemista on tässä pysähtymisessä,
paikallaan olemisessa ja hetkeen keskittymisessä.

Mutta on jotain positiivistakin;
saan vihdoin ja viimein nukuttua!
Siihen on löytynyt nyt sopiva apu,
ja uni auttaa jaksamaan kaikkea muuta edes vähän paremmin.

Notta tällaista täällä, enimmäkseen sohvan pohjalla.
Oppia ikä kaikki.

Mutta, kyllä täältä vielä noustaan.

Kiva, kun piipahdit lukemassa.
Kaikkea hyvää, iloa, terveyttä ja siunausta
sun syyspäiviin!
<3

Fauna-pipo

Näin kolmenkympin helteillä 

voisi toki neuloa jotain muutakin,

mutta minäpä neuloin valmiiksi 

yhden keskeneräisen kirjoneulepipon,

 ja näpertelin muhkeat tupsut kaupan päälle!

Tämä on Sari Nordlundin suunnittelema Fauna-pipo.

Ohje on Novitan Syksy 2019 -lehdessä ja

saatavilla ilmaisena myös *Novitaknitsistä*.

Tätä pipomallia silmäilin jo syksyllä

*Pohjolan kutsu -paitaa* neuloessani.

Syy tämän neulomiseen saapui nyt keväällä kuin tilauksesta,

kun hoksasin, että ensi syksynä eskariin menevä

täditettäväni tykkää ainakin tällä hetkellä

kaikenlaisista eläinkuoseista.

Ei muuta kuin pipo puikoille siis.

Samalla sain käyttöä osalle Pohjolan kutsun 

jämälangoista.

Langat ovat Filcolanan Arwettaa.

Ajattelin, että niistä tulee ainakin pehmeä pipo.

Sitä en sitten tiedä, kuinka nopeasti tämä käytössä 

nuhjaantuu, mutta käyttöönhän tämä on tarkoitettu.

Neuloin 2,5mm puikoilla, koska ohjeenmukaisilla 

puikoilla neulottuna tällainen merinovilla 

olisi saattanut venähtää heti kastelussa.

Halusin piposta napakan, ettei se heti lörähdä.

Neuloin pipon 50cm päänympäryksen mukaan.

Tämä mahtuu minun omaan päähäni mutta jää naftiksi,

joten luulen, että tämä on juuri sopiva käyttäjälleen.

Toivotaan, ettei ole ainakaan liian pieni!

Jos on, täytyy neuloa versio numero kaksi.

Jämälankojen kuluttaminen onnistui sen verran,

että ruskeaa ja harmaata jäi vain nöttöset,

ja tuon roosanvärisen sain käytettyä loppuun.

Siksi tupsutkin ovat kaksiväriset,

kun tuo roosa ei olisi riittänyt niihin yksinään.

Tupsuissa on muuten kaverina Novitan Venlaa,

koska halusin jatkaa punertavalla linjalla,

eikä oikein muitakaan vaihtoehtoja ollut.

Tupsut saa helposti irrotettua,

jos ja kun pipon haluaa joskus pestä.

Ne ovat muutamalla pistolla ja solmulla kiinni.

Muuten neuloin pipon ihan ohjeen mukaan,

mutta toisin kuin ohjeessa,

taitoin resorin ja neuloin sen kiinni 

jo matkan varrella.

Ohjeessa se olisi ommeltu kiinni vasta lopuksi.

(Kuka niin jaksaa tehdä, 

jos sen voi tehdä heti alta pois?!)

Lopputulos on supersöpö. Vai mitä?

Voisin pitää tällaista pipoa vaikka itsekin,

eri värisenä ja pidemmällä resorilla.

Yksi isompi kokokin ohjeessa olisi vielä...

;)

Hih.

Joihinkin projekteihin sitä on vaan tyytyväinen.

Ja hei, kuulkaas, mulla alkaa nyt LOMA!

Tai no, vapaita on enemmän kuin lomapäiviä,

mutta yhtä kaikki reilu viikko on huilimista edessä.

Ei muuten näiden helteiden jälkeen haittaa,

vaikka sataisi koko viikon,

niin kuin on ennusteltu.

Voinpahan neuloa ja katsoa katsomatta jääneitä 

neulepodcasteja sun muita juttuja,

ja olla vaan!

Parvekkeellakin voisi sateella istuskella ja nautiskella,

toisin kuin nyt helteellä.

Nämä vapaat tulevat kyllä niin tarpeeseen.

Ai että.

Vakaa aikomukseni on nauttia ja levätä.

Toivon myös sulle ihania lepohetkiä kesäpäiviin!

<3

Kukkia sukkien täydeltä

Huhtikuu on lopuillaan.

En meinaa oikein edes muistaa sitä.

Hätkähdän aina, kun joku muistuttaa,

että perjantaina on vappu.

Mutta totta se on!

Ihan kohta on toukokuu.

Pitäisihän se nyt jo ymmärtää,

kun luonto alkaa vihertää ja erilaista 

kevätkukkaa puskee sieltä jos täältä

- jopa sukista.

*Vanuttunut villasukka -blogissa* järjestettiin

tässä huhtikuun aikana yhteisneulonta Mukulat-KAL,

ja siinä neulottiin sukkiin kukkia - ja lisää kukkia.

On keväistä helmililjaa ja kesäistä pelargoniaa

ja montaa muuta.

Minun kukkasista ei vaan tullut oikean värisiä,

kun moni kukka osoittautui valkoiseksi.

Minähän olin sen valinnut pohjaväriksi.

Myöskään sopivia punaisen sävyjä minulta ei löytynyt,

joten minun pelakuista tuli saintpaulioita

ja niin edelleen.

;)

Näitä oli kiva neuloa,

siinä sai ajatukset muualle kaikesta kaaoksesta.

Huomasin myös, että minulla oli selkeästi 

ollut jo hieman ikävä kirjoneuletta.

Kirjoneule on mun juttu.

<3

Kuitenkin jossain kohtaa into vähän lopahti,

eivätkä sukat valmistuneet aikataulussa,

mutta väliäkös sillä.

Nämä sukathan voi neuloa vaikka nyt jälkikäteen,

ohjepätkät löytyvät yhä sieltä 

Vanuttunut villasukka -blogista.

Sitä paitsi jouduin kikkailemaan nuo sukkien 

kärjet oman pään mukaan.

Sukan teräosaan olisi tullut vielä yhden kukkaset 

ja kokonaan yksiväriset kärjet,

mutta minulla ei olisi pohjaväri riittänyt siihen.

Siksi tein ohjetta pienemmät sukat ja 

raidoitin kärjet.

Sukat on neulottu Novitan Nallesta 

3mm puikoilla ja pienemmän koon mukaan.

Näistä sukista tuli kokoa 36.

Saa nähdä, kenelle nämä annan.

Värimaailma ja koko eivät nyt ehkä löydy 

ihan lähipiiristä, mutta tuumaillaan.

Joskus tulee neulottua näitä tällaisia juttuja,

joiden lopullista kohdetta ei tiedä,

mutta joita on kiva tehdä ihan vaan tekemisen ilosta.

Ja oli minun haettava jotain 

teemaan sopivaa piristystä

parvekkeellekin:

Tällä kertaa väriksi valikoitui 

itselle tuttu ja turvallinen voimaväri.

<3

Mikä on sinun voimavärisi juuri nyt?

Vihertääkö teilläpäin jo?

Ja mitäpä sinä kässäilet juuri nyt?

Mulla on vähän kaikenlaista työn alla.

Katsotaan, koska on taas jotakin 

valmista esiteltävää.

Siihen asti, kuulemisiin.

Voikaa hyvin.

Niin, ja hyvää vappua!

<3

Viidennen etapin katit

Sukka-Finlandian neljäs etappi 

jäi minulta väliin,

mutta viides etappi osui juuri 

sopivasti vapaapäiville,

ja mallikin oli erityisen mieleinen.

Viidennellä etapilla neulottiin 

*Lumi Karmitsan Kattia kanssa -sukat*.

Miau mitkä sukat!

Vai mitä?

Koska rakastan kissoja,

ja tykkään kirjoneuleesta,

oli malli minulle ihan omiaan.

Neuloin Nalle-langoilla,

kirjoneuleosuudet 3mm:n 

ja yksiväriset osuudet 2,5mm puikoilla.

Kissojen naamat tehtiin 

silmukoita jäljitellen jälkikäteen.

Nämä sukat valmistuivatkin kahden päivän aikana,

ja olin peräti 29. maaliin saapunut,

joten ihan hyvin meni siltäkin osin.

(Toki, sijoituksilla ei kokonaiskisan kannalta 

ole enää mitään väliä, kun se yksi etappi jäi välistä.)

Sukista tuli kokoa 38-39.

Olisin voinut jälkikäteen purkaa vielä kärjet 

ja neuloa ne uudelleen lyhyempinä,

jotta olisin saanut nämä ihanuudet itselleni,

mutta enpä nyt jaksanut nähdä sitä vaivaa,

kun minulla ei ole akuuttia sukkapulaa.

Tiedän ainakin yhden ihmisen,

joka ilahtuu tällaisista sukista jouluaattona 

lahjapakettia avatessaan.

;)

Mutta ai että oli kiva projekti!

Tykkäsin hirmuisesti.

Nyt tekisi melkein mieli 

neuloa heti perään itselle omat kattisukat.

Toinen vaihtoehto olisi neuloa ne Lumi Karmitsan toiset 

kissasukat, *Yökyöpelit*, jotka ovat odottaneet 

to do -listalla jo pitkään.

Nyt minulla on kuitenkin huivi hyvässä 

vaiheessa edistymässä,

ja rättiäkin taas virkkailen,

joten seuraava projekti saanee odottaa hetkisen

- oli se sitten kissasukat tai jotain ihan muuta.

Onneksi käsitöitä voi ja saa tehdä ihan 

fiiliksen mukaan.

Eikä sekään ole niin vakavaa,

jos kuvauspaikalla tajuaa, 

ettei kameran muistikortti ole mukana,

ja pitää tyytyä kännykällä otettuihin kuviin...

Näin käy joskus! Ei se mitään.

Hilpeää helmikuun loppua ja iloisia 

kässähetkiä teille kaikille!

<3

Ps. Tajusin just, että blogi on täyttäny 5 vuotta!

Hupsista. Pitäisköhän sitä juhlistaa jotenkin?

;)

Pohjanmaa-sukat

Aakeeta laakeeta?
Näiden sukkien neulominen tuntui välillä
loputtomalta tasamaalta,
mutta lopputulos on vaivansa väärtti.

Tiina Kuun Pohjanmaa-sukista tuli 
mielestäni, sanalla sanoen, tyylikkäät.

Malli on aivan tuore, Tiina Kuun uusin,
ja ilokseni siitä on ollut yhteisneulonta 
nyt marraskuun ajan liittyen Nonnu Neulojan 
sukkalaatikkohaasteeseen.

Itse en ole haasteessa mukana,
mutta tähän yhteisneulontaan hyppäsin mukaan 
ihan hetken mielijohteesta.

Ohjeen saa nyt marraskuun ajan 
lunastettua ilmaiseksi *Ravelrysta* koodilla,
jonka voi kurkata 
*Nonnu Neulojan podcast-jaksosta 63.*

Vielä siis ehtii lunastaa ohjeen näppärästi,
mutta ei hintakaan suuren suuri ole,
mikäli sen haluaa myöhemmin ostaa.

Ohjetta kyllä suosittelen, 
se on taattua Tiina Kuu -laatua.

Sukat voi neuloa joko varresta varpaisiin tai 
varpaista varteen, ohjeessa on ohjeistukset molempiin.
Itse neuloin varresta varpaisiin.

Käytin yksivärisissä osuuksissa 2mm puikkoja,
ja kirjoneuleessa 2,5mm puikkoja.
Lankoina käytin Novitan Venlaa ja Filcolana Arwettaa.
Tummanharmaa ja varren vaalea ovat Venlaa väreissä 
Hiili (499) ja Hiekkaranta (606),
ja teräosan kuvioväri on 
Arwettaa värissä Sand Melange (971).

Aloitin koon M1 silmukoilla, mutta kavensin nilkassa 
koon S2 silmukkamäärään.
Sukista tuli kokoa 41-42.

Kaksi ja puoli viikkoa sain kulutettua aikaa näihin.

Huh! En tiedä, mikä siinä kesti niin kauan.

Toki tein välillä muutakin mutta silti.

Onneksi nyt pääsen vihdoin 

muidenkin joululahjaprojektien pariin,

joita olen onnistunut itselleni hankkimaan,

vaikka eihän mun mitään pitänyt...

No, teen joka tapauksessa vain sen mitä ehdin,

ja mikä loppupeleissä tuntuu mielekkäältä.

Ja ai mitä nämä ovat?

No öö, vyyhdit ovat alunperin keskiharmaata Nalle-lankaa.

Värjäsin ne sipulinkuorilla,

ja heitin lusikallisen ruokasoodaa sekaan.

Pöhkönä laitoin myöskin alunan vasta väriliemeen,

enkä esipurettanut lankoja.

Ei tullut yhtään sitä, mitä halusin,

mutta näköjään jotain kumminkin.

En ole vielä päättänyt, onko lanka likaisen keltaista,

vai sammalenvihreää.

Miltä sun silmiin näyttää?

Joo, ei siitä sen enempää.

Keskitytään mieluummin noihin sukkiin.

Niin ja oli mulla uutisiakin.

Mie sain kuin sainkin töitä ens syksyyn asti!

Se tarkoittaa sitä,

että näillä näkymin saan pappisvihkimyksen 

tuossa heti alkuvuodesta.

Jännittävää, mahtavaa, kutkuttavaa 

(ja vähän pelottavaakin) samaan aikaan.

Kovasti on vielä byrokratiaa, koulutuspäiviä,

työpäiviä ja kaikkea tässä välissä,

mutta nyt se tapahtuu yhtä kaikki.

:)

Joulukin menee töissä,

mutta se nyt vähän niin kuin kuuluu asiaan 

tässä ammatissa.

Mielenkiinnolla odotan, onpahan taas erilaista.

Ja enää on muuten alle viikko ekaan adventtiin!

Joko sulla on joulukalenteri valmiina?

Mulla on tänäkin vuonna teekalenteri,

sen kanssa on kiva fiilistellä aattoon asti.

Leppoisia marraskuun viimeisiä päiviä sulle!

<3

Pohjolan kutsu

Kaksi kuukautta ja kaksi päivää,

sen verran aikaa meni tämän paidan tekemiseen, 

ja pääteltäviä langanpäitä oli yhteensä 218kpl.

Ikinä en ole mitään näin suuritöistä neulonut,

mutta voin sanoa, että tämä oli kaiken 

vaivan arvoinen.

<3

Malli on Sisko Sälpäkiven suunnittelema 

Pohjolan kutsu.

Ohje on julkaistu Novitan 3/2019 Syksy -lehdessä,

ja se on saatavilla nyt myös 

*Novitaknitsin sivuilla* ilmaiseksi.

Tästä paidasta on myös meneillään yhteisneulonta,

jota me järjestämme yhdessä 

Käsityökuplassa-neulepodcastin Pauliinan kanssa. 

Osallistua voi Instagramissa ja 

Pipotusta-ryhmässä Ravelryssa.

Yhteisneulonta alkoi lokakuun ekana päivänä 

(sai kyllä aloittaa jo aiemmin) ja se päättyy 

tammikuun viimeisenä päivänä.

Vielä ehtii mukaan, jos haluaa!

Osallistuneiden kesken arvotaan useampi palkinto,

joita olemmekin jo podcast-jaksoissamme esitelleet.

Alkuperäinen paita on neulottu Novitan Venlasta 

ja Baby Merinosta,

mutta minun täytyi herkkähipiäisenä valita 

muuta lankaa.

Päädyin Filcolana Arwettaan,

joka on suht edullinen ja helposti saatavilla oleva 

merinovillalanka.

Neuloin koon xs, ja käytin 3mm puikkoja muuten,

paitsi hihansuiden resoreissa,

jotka neuloin 2,5mm puikoilla.

Painoa tälle paidalle tuli vain noin 330 grammaa.

Kuinka paljon kutakin väriä meni,

sen voi kurkata mun *projektisivulta Ravelrysta*.

(Aika vähän meni kaikkia! Vois hyvin neuloa 

vähemmälläkin värimäärällä.)

Tästä tuli ihana.

Lämmin ja pehmoinen.

Olen tyytyväinen.

<3

Toki, jos nyt tekisin tämän uudelleen,

niin tekisin vyötärölle vähän muotoiluja,

ja poolokauluksen tekisin ihan xs-koon mukaan,

kuten koko muukin paita on tehty.

Jostain syystä neuloin nimittäin kauluksen s-koon mukaan,

kun en halunnut siitä kovin kireää.

Mutta pikku vikoja!

Ei voi ihan kaikkea hoksata, kun ei ole niin 

kovin montaa paitaa eläessään neulonut.

Seuraavalla kerralla taas viisaammin.

Tästä tuli ihan minun näköinen,

ja värit sopivat marraskuun vetiseen 

ja sumuiseen maisemaan täydellisesti.

Kiitos muuten hovikuvaajalleni 

aka miehelleni kauniista kuvista jälleen kerran.

<3

Aa että. Onnellinen neuloja täällä.

Mie osasin!

Oon aika hyvä. Hih.

;)

Nyt sais se talvi tulla meillekin,

kun mullakin on villapaita.

Mites teillä, onko lunta,

vai sataako vettä?

Niin tai näin, mukavaa marraskuun loppua!

Kyllä tästä vielä selvitään.

:)