tiistai 30. heinäkuuta 2019

Kesäfiilikset

Heippa, pitkästä aikaa, mikäli noin kaksi viikkoa on pitkä aika. Ehkä se sitä on ainakin näin blogimaailmassa. Täytyy tosin sanoa, että itselle viimeiset pari viikkoa ovat tuntuneet yhdeltä ihmiselämältä pienoiskoossa. Sitä se leirielämä teettää.

Nyt olisi joka tapauksessa aika kertoa vähän kuulumisia. En ole koko kesänä uhrannut kovinkaan montaa ajatusta blogille, mutta se on tehnyt hyvää. Se kertoo myös siitä, että olen ollut enemmän oikeiden asioiden äärellä, läsnä jossain muualla.




Tarkemmin sanottuna olen tietenkin ollut töissä. Ihan vaan kesätöissä vielä, mutta kumminkin. Ja voi vitsi mikä kesä on ollutkin! Viime kesä meni saikulla niin pitkälti, että tämä on tuntunut nyt tavallistakin paremmalle, että on pystynyt olemaan täysipainoisesti ja ajatuksen kanssa töissä. On ollut aivan ihania leirejä ja kohtaamisia. Olen saanut tutustua myös uusiin ihmisiin, joita toivottavasti näen tulevaisuudessakin.

On ollut antoisa kesä, kesäteologin hommaa parhaimmillaan. Samalla olen myös päässyt taas (ainakin hetkeksi) tasapainoon itseni kanssa. Kevät meni valmistumisen jälkeen jonkinlaisessa sumussa. Silloin tuntui, että enhän mä ole yhtään valmis, en osaa, en riitä. Tämä kesä osoitti onneksi jotain ihan muuta. Kyllä minä olen ihan oikea ihminen oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Tarvitsen vain välillä muistutuksen siitä.




Voisipa näitä fiiliksiä purkittaa jotenkin. Sellaisen purkillisen huolisin talven varalle - tai sanotaanko, että seuraavan alakuloisen kauden varalle. Mulla on erittäin ärsyttävä (isältä peritty) taipumus kunnon masisteluun.

Olen siitä varmaan puhunut täällä ennenkin, että semmoinen aurinkoinen perusluonne ja myönteinen elämänasenne, jotka minuun yleensä liitetään, eivät ole se koko totuus. Niitä toisia fiiliksiä en vaan mielelläni näytä ulospäin, ja tämän bloginkin haluan pitää semmoisena hyvän mielen keitaana. Sanat luovat todellisuutta, joten kannattaa keskittyä asioiden myönteisiin puoliin. Silloin alkaa myös tuntua paremmalta.

Siispä, hypätäänpä nyt näiden kuvien kautta muutamiin niistä ilon hetkistä, joita olen tänä kesänä saanut kokea.

Tämän postauksen kuvat ovat kaikki kesän viimeiseltä rippileiriltä. Näihin liittyy ihan valtavasti tunnemuistoja. En niitä kaikkia lähde avaamaan sen kummemmin, mutta eiköhän teillekin tunnelma välity.




Yksi hienoimmista leirihetkistä tänä kesänä oli retkipäivä Hiidenvuorelle. Kyseinen paikka on suosittu, paikallinen retkikohde Iitissä. Voin suositella. Hiidenvuorella järjestetään kesäisin myös konsertteja.

Itse olen Hiidenvuorella käynyt monta kertaa niin työn puolesta kuin muuten vaan, mutta aina kyseinen paikka sykähdyttää. Maisemat ovat kohdillaan.

Tällä kertaa sykähdytti myös se, että muutama vuosi sitten silloisten riparilaisten kanssa rakentamamme "metsäkirkko" oli saanut olla kallion juurella ihan rauhassa. Alttariristi nojasi koskemattomana kalliota vasten, vaikka sen vieressä oli poltettu nuotiota. Kaatuneet puunrungot, joita olimme nostaneet penkeiksi, jököttivät yhä riveissään.

Saimme tämän ryhmän kanssa tulla valmiiseen kirkkoon. Tunne oli aika huikea. Ehkä joku muukin oli kokenut jotain pyhää kyseisellä paikalla, ja siksi se oli saanut jäädä rauhaan. Alttariryhmä koristeli vain ristin uudestaan, ja jumalanpalvelusta vietettiin, kuten muinakin leiripäivinä. Tunnelma oli hieno.




Retkipäivänä järjestimme myös riparilaisille rastiradan, jossa käsiteltiin Jeesuksen "Minä olen" -vertauksia. Minun rastillani neulahuovutettiin lampaita. Eiks oo hurjan söpöjä!

Välillä pääsee kädentaitojakin hyödyntämään tässä työssä. Harmikseni en vaan nyt päässyt itse huovuttamaan, kun materiaaleja oli rajallinen määrä. Mutta ilolla seurasin vierestä!




Ja aurinko, ah, sitä on riittänyt tänä kesänä. Leirikeskuksemme on vielä siitä ihana paikka, että vaikka olisi kuinka kuuma, niin siellä ei ole tukalaa. Sisätilat ovat viileitä, ja järveltä käy tuulenvire koko ajan.

Pytynlahden kesäkoti on kyllä hieno paikka. Jos jostain paikasta voi näin sanoa, niin se on minulle kuin toinen koti. Sinne uskon palaavani tavalla tai toisella aina uudelleen. Tuolla jos missään olen kasvanut ihmisenä, tavannut uusia ihmisiä, saanut hyviä muistoja. Toivoisin, että jokainen ihminen saisi kokea jonkin paikan yhtä tärkeäksi.




Ja tässä, kesän valehtelematta paras hetki. Huiman hieno lämmin päivä, ilta-aurinko, nuoret saunomassa ja uimassa, jotkut ehkä venettä tai kanoottia kokeilemassa, hyvä mieli. Siirrettiin yövahdin kanssa penkki ihan vesirajaan, että saatiin jalat viilentymään - paras idea ikinä.

Istut ja ihmettelet, hyvä meininki ja hyvää seuraa. Nuorten suurin huolenaihe, että kauanko on vielä aikaa uida. (Sitä sitten kysyttiinkin viiden minuutin välein.)

Täydellistä. Joskus on niitä hetkiä, kun tajuaa olevansa onnellinen.




Minulle kuuluu siis hyvää. Näiden hetkien voimalla jaksaa taas pitkään. 

Mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan, en tiedä. Töitä etsin ja on tulossa paikkoja hakuun, mutta katsotaan, tärppääkö ja mistä ja tarkalleen ottaen milloin. Yhtä virkaa olen hakenut, mutta niin on about 40 muutakin ihmistä, joten se kertoo jotain vallitsevasta työtilanteesta... Työhaastattelukutsukin olisi lottovoitto.

No, en silti ole mitenkään epätoivoinen. Kyllä se oma paikka jostain löytyy. Asioilla on tapana järjestyä.

Levollisin ja luottavaisn mielin odotan uusia haasteita, ja vähitellen jatkan villasukkien neulomista, kun hellekin hellitti vihdoin.

Miten sun kesä on mennyt?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Viileet sukat


Napapiiri-lanka ja väri Jääkarhu
- aika viileältä kuulostaa,
mutta viileä se on tämä heinäkuu ollutkin.

Olosuhteet ovat olleet oivat 
sukkien neulomiseen.
Siksipä sukkaputki jatkuukin.




Niiden edellisten tuskailusukkieni 
jälkeen kaipasin vähän jäähdyttelyä ja 
simppeliä neulottavaa.

Nämä sukat olivat juuri sitä.




Lankana näissä on tosiaan Novitan 
7 Veljestä Napapiiri, värissä Jääkarhu.

Neuloin 3mm puikoilla ja 48 silmukalla.
Sukissa on hollantilainen kantapää,
jalkapöydän päällä jatkuva resori ja 
kärjissä leveät nauhakavennukset.
Sukkien koko on 37.




Ai että oli ihanaa neulottavaa!

Lankakin oli seiskaveikaksi tosi kivan tuntuista.
Joskus seiskaveikan moniväriset langat 
ovat jotenkin nihkeitä ja tikkusia,
mutta tämä Napapiiri ei sitä mielestäni ollut.

Tämä neuloontui tosi mukavasti.
Sattui myös hassusti niin, että sain sukista 
ihan vahingossa keskenään samanlaiset.

En edes ajatellut koko kohdistamista,
kun neuloin kahta sukkaa 
yhtä aikaa sekä kerän päältä että sisältä,
mutta varret tehtyäni huomasin,
että samanlaiset tulee.
Hih. Kiva bonus! :)




Näistä sukista taitaa tulla kummitädille 
tämän vuoden joululahjasukat,
tuo sininen kun on hänen värinsä.

Ei sen puoleen, minustakin tämä sinisävyinen 
vaihtoehto tässä langassa on tosi kaunis.
Ne muut värivaihtoehdot olivat paljon levottomampia.

Ja hei, näihin sukkiin sain käytettyä melkein 
koko 100g kerän, vain 10g jäi jäljelle,
että aika hyvin osasin arvioida kulutuksen. Jei.

Seuraavaksi sukkarintamalla on suunnitteilla 
jokin kirjoneulemalli siitä 
Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjasta,
ja uudet paitalangatkin odottavat jo inspistä.

Se voi tosin olla,
että seuraavan kerran jotain valmista 
näytettävää on vasta elokuun puolella,
koska lähden vielä yhdelle riparille.
Nähdään siis ensi kuussa!

Tai vähän pikemmin, jos seuraatte 
YouTubessa Pipotusta-kanavaa.
Uusi jakso on tulossa lähiaikoina.
;)

Mukavaa heinäkuun loppua!
<3

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Ruskasukat


Tilasin tässä taannoin 
testiksi Vikingin Nordlys-sukkalankaa
muutamassa eri värissä,
ja ihan ensimmäiseksi puikoille 
pääsi tämä "minun väripalettini".




Niin ihanat ruskan värit,
ja se minun rakas metsänvihreäni.

Väreihinhän tässä langassa ihastuinkin.
Mikään muu ei sitten harmikseni kovin 
ihastuttavaa ollutkaan.




Tämän langan neulominen ei  
ollut mitenkään nautinnollista.

Aloitin neulomaan 2,5mm koivupuikoilla,
 mutta koska puikot ovat jo vähän kärjistään 
kuluneet ja pyöristyneet, niin ei neulomisesta 
meinannut tällä höttölangalla tulla mitään.

Siispä ekan sukanvarren jälkeen kävin 
investoimassa 2,5mm alumiiniset 15cm puikot.
Neulominen helpottui hitusen,
mutta aika tökkivää se silti oli.

Lanka tuntui hieman muoviselta,
ja kierteestä en tykännyt yhtään;
välillä langassa tuntui olevan tiukempi 
ja välillä löyhempi kierre,
ja langan paksuuskin vaihteli jonkin verran.

Ja katsokaapa tarkkaan noita värejä.
Kohdistin värit mutta yllätys yllätys,
väriportit eivät olekaan keskenään identtisiä,
sen huomaa etenkin tuossa keltavihreässä kohdassa 
kantapään jälkeen.
Toisessa sukassa on selkeä 
vihreä osio keltaisen keskellä,
toisessa sukassa vihreää oli seassa ihan hitusen.

Tummuusasteetkin vaihtelivat ärsyttävästi.




Lisäksi lanka on tosi pörhöistä.
Ei juossut puikoilla ei.

Valmiissa sukassa tuntuma on jalassa ihan ok,
mutta jotenkin nämä ovat liukkaan oloiset,
vaikkakin hyvin pehmoiset.

Täytyy seurailla, millaiseksi nämä muuttuvat 
käytössä, ja mitä nämä tykkäävät pesusta.




Tulevaisuudessa en aio tätä lankaa ostaa,
mutta uskon saavani testikerät käytettyä.
Taidan tehdä raitasukkia tms.,
joissa voin neuloa jotain toista lankaa sekaan.

Onneksi ostin alehinnoilla,
muuten voisin olla pettyneempi...




No, ihan kivat sukat kaikesta huolimatta.
Koko 36, varressa 52 silmukkaa ja kantapäästä 
tein kuitenkin 28krs korkean ja jatkoin jalkaterän 
sitten 54:llä silmukalla.
Kuulostaa varmaan pieniltä silmukkamääriltä,
mutta halusin paljaaseen jalkaan tyköistuvat sukat.

Varressa ja jalkapöydän päällä neuloin joustinta,
jossa on kolme kerrosta 2n, 2o ja kaksi kerrosta nurin.
Vahvistettu kantapää ja kärjissä leveä nauhakavennus.

Jees. Välillä näitäkin.
Mut hei, väreistä tuli mieleen,
että bongasin eilen ekan oranssin haavanlehden.
Sateisissa päivissä on jo syksyn tuntua.

Mie nautin just tästä hetkestä.

Ihanaa päivää ja kuluvaa viikkoa sulle!
<3

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Sukkia sadepäiviin


Meillä sataa.
Sataa kuulemma koko viikon.

Ei haittaa!
Luonto kiittää.
On se jo aikakin, kastelkoon kunnolla.

Sadepäivinä voi myös hyvin neuloa,
tai pitää villasukkia,
niin kuin vaikka tällaisia.




Jep. Kahdet sukat olen saanut aikaan.

Aloitetaanpa näistä vaaleista.




Näistä tuli aika reilut, oisko kokoa 40-41.
Neuloin 3mm puikoilla (alumiini, 15cm),
ja silmukoita oli 56.
Lankana näissä on Novitan Nalle Pelto,
värissä 825 eli 'kukinta'.

Ihan perussukat muuten,
mutta tuo varsi on käännetty.
Neuloin siis 30 krs resoria,
käänsin aloitusreunan sukan sisään,
ja neuloin reunan kiinni.

Varsi on toisin sanoen kaksinkertainen.

Sen kääntäminen oli ihan hetken mielijohde,
mutta lopputulos on mielestäni hauska.
Edes jotain erikoista tavalliseen sukkaan,
jossa on hollantilainen kantapää ja tällä kertaa 
jopa sädekavennukset.




Mitään kovin mullistavaa ei ole 
näissä seuraavissakaan sukissa,
vaikka ne onkin aloitettu varpaista.




Nämä sukat aloitin jo heti niiden 
vihreäraidallisten sukkien jälkeen,
ja ajatus oli tehdä samanlaiset sukat,
mutta eri väreissä ja pienempinä.

Näistä tulikin kokoa 36-37.

Lankoina oli jämiä:
 Roosanauha sukkalanka (tumma harmaa),
Novitan Venla (vaalea harmaa) sekä 
Hjertegarnin Sock 4 (violetti).
Neuloin 2,5 puikoilla (koivupuikot)
 ja 56:lla silmukalla.

Vaaleanharmaan jämän sain käytettyä kokonaan,
ja kahta muutakin jäi hyvin vähän.




Näistä tuli mielestäni hauskat,
vaikka tehdessä tökki välillä ihan tosissaan.

Värit tuntuivat vähän tylsiltä ja ennen 
viimeistelyä sukat eivät näyttäneet asettuvan
ollenkaan nätisti.

Niin vaan se höyryttäminen tekee kuitenkin ihmeitä.
Sukista tuli loppujen lopuksi siistit,
ja väritkin puhuttelevat valmiissa sukissa.




Nämä ois mulle melko sopivat,
mutta taidan kuitenkin 
jemmata molemmat sukat lahjalaatikkoon.




Millaisia villasukkia sinä neulot tai käytät kesällä?
Vai käytätkö/neulotko kesäisin ollenkaan?

Mulla on nyt puikoilla yhdet ja 
suunnitteilla useammatkin sukat,
kun ei sitä oikein tekemättäkään osaa olla.
;)